Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaalle ADHD-lääkitys
03.11.2022 |
Tyttö täytti vasta 4 vuotta ja oli sairaalassa neuropsykiatrisella osastojaksolla ja sen myötä diagnosoitiin ADHD. Nyt lääkäri on kovasti tuputtamassa lääkitystä, vaikka ikää vasta 4 vuotta! Olen aina ajatellut että mahd. lääkitys aloitettaisiin vasta esikoulu/koulu iässä. Onko muiden lapsille ehdotettu lääkitystä jo ennen kouluikää?
Kommentit (86)
En koe miksi haluaisin lapseni olevan koelapsi lääkitykselle, sillä mitään tutkimustuloksia ei ole kuinka se auttaa autismin kirjon tai ADHD (jotka kulkevat monesti samoissa lasten geeneissä) lapsilla pitkällä tähtäimellä. Päinvastoin niitä kovasti maailmalla arvostellaan. Meillä tehty kotona monta vuotta töitä lapsen eteen ja samaa tehdään nyt koulussa/terapeuttien avulla. Väitän, että enemmän saadaan aikaan näin. Toki on muistettava, että tämä on pitkä tie ja unohdettava nopeat ratkaisut.
T. Se väkivaltaisen lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koe miksi haluaisin lapseni olevan koelapsi lääkitykselle, sillä mitään tutkimustuloksia ei ole kuinka se auttaa autismin kirjon tai ADHD (jotka kulkevat monesti samoissa lasten geeneissä) lapsilla pitkällä tähtäimellä. Päinvastoin niitä kovasti maailmalla arvostellaan. Meillä tehty kotona monta vuotta töitä lapsen eteen ja samaa tehdään nyt koulussa/terapeuttien avulla. Väitän, että enemmän saadaan aikaan näin. Toki on muistettava, että tämä on pitkä tie ja unohdettava nopeat ratkaisut.
T. Se väkivaltaisen lapsen äiti
Hyvin sanottu. Lisäksi on tragikoomista, että väkivaltaisille lapsille syötetään ADHD lääkitystä, jonka yhtenä merkittävänä haittavaikutuksena on juuri väkivaltaisuus.
Keskustele avoimesti lääkärin kanssa ja kysele häneltä kunnon perusteluita. Erikoislääkärillä on asiaan pitkä koulutus, täältä on turha asiasta tietämättömiltä kysellä.
Kokeile antaa kalaöljyä päivittäin. Useiden tutkimusten mukaan auttaa ylivilkkaus ongelmiin kun aivot on hyvin öljyttynä. Eikä siitä haittaa muutenkaan ole jos ei auta (paitsi jos on verenvuototautia, sillon ei suositella)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hieman hirvittää tämä selkeästi nousussa oleva lääkitseminen vaikka ymmärrän että pohjimmiltaan tarkoitus on vain tehdä hyvää ihmisille. Mutta milloin suojelusta tulee yli-suojelua? Missä menee sen raja?
Tieto siitä että lääkkeellisesti rauhoitamme ihmisiä samalla kun aktiivisuus laskee jatkuvasti lapsissa ja nuorissa jo ilman lääkkeitäkin mietityttää.
Lopettavat leikkivaiheet huomattavasti aikasemmin, passivoituvat ruutujen äärellä ja kokevat paljon vaikeammaksi kavereiden saamisen vaikka yhteydet ovat vanhaa paremmat. Sitä myöten masentuminenkin on tullut kuvioihin mukaan suuremmassa roolissaan. Minulle ainakin nousee kysymys kannattaako jo muutenkin vaikeasti kodista lähtevää lääkitä hiljaiseksi vai onko se ongelman siirtoa aiheesta toiseen myöhemmäksi.Itse olin tosi vilkas lapsi pienenä ja esimerkiksi kerron kuinka onnistuin 5 vuotiaana rakentamaan työkoneen terästä omatekoisen kirveen ja aiheutin merkittävän loven talon pohjoiseen kulmaan. Toruja tottakai tuli mutta ei kukaan minun vilkkauttani ruvennut tyrehdyttämään.
"Ai sie nilkki tykkäät rakennella? -Selvä" oli minun vanhempien ratkaisu vilkkauteeni. Nyt ei juurikaan kaduta aikaiset tekoni vaikka lääkitystä silloinkin tarjottiin vaihtoehdoksi mutta äitini totesi että ei ole poikaa joka ei rauhoitu, on vain huonoja rauhoittajia. Kuri oli kova en sitä kiellä mutta todellisuudessa sitä tarvitsinkin että aikuistuisin asiallisesti.Nyt kädentaito jota sain vapaasti harjoittaa on auttanut talon rakennuksessa, remonteissa joko koneitten tai sisäpintojen ja virta ei ole loppunut.
Virtaa saa kuunnelma olla kuhan sen osaa kanavoida hyvään. Mitä jos ei ole ihmisessä virtaa?
Riski pahan tekoon totta kai on pienempi mutta jaksaako hän tehdä mitään hyvääkään? Tämä taas alkaa kuulostamaan niiltä nuorilta jotka kamppailee jo nyt jaksamisensa kanssa.
Ehkä mietin liikaa. Toivon vain että löytäisivät ajoissa tarkoitusta elämälle.Lapsi jolla on vaikea ADHD tekisi ensin muutaman lommon seiniin, sitten heittäisi kirveen ikkunasta läpi, juoksisi 3 kierrosta talon ympäri, kantaisi kiven läheiseen järveen, pomppisi laiturilla, putoaisi järveen, juoksisi kotiin, viskoisi märkiä vaatteita kotimatkalle, heittäisi loput vaatteet eteiseen, juoksisi sisällä alasti ympyrää jne.
Vaikeasta ADHD:stä kärsivä ei pysty tekemään mitään kunnolla.
Tässä viestin kirjoittaja.
Sanotaanko näin että jos lukija arvelee tämän tarinan olevan ainut "kommellus" mitä nuoruuteen mahtuu voi hän hieman olla väärässä. Esimerkki on pieni otos aiheesta. En elämän tarinaa kuitenkaan ole tänne kirjoittamassa. Osaan kyllä samaistua moneenkin asiaan minkä itse mainitsit. Ehkä jopa hieman lisää. Käykö navetan siirtomaihin muodostunut savi rapakko lammesta? Retorinen kysymys ei tarvitse vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään suomessa voi olla niin paljon adhd diagnooseja?
Jep. Jännä kun jokaisella lapsella on nykyään joko ADHD tai muu "erikoisuus".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ADHD on erityisen vaikea, ei lapsi saa yhtään mitään aikaisiksi ilman lääkitystä. Kaikki ne taidot ja kyvyt, jotka pitäisi alle kouluikäisenä saada, jäävät hankkimatta.
Kuten mitkä?
Kaveritaidot, käsitteiden oppiminen jne. Paha ADHD voi tarkoittaa sitä, ettei lapsi pysty tekemään juuri mitään. Tunnen lapsen, joka kouluikäisenä pystyi keskittymään noin 5 sekuntia. Kaikki hänen tekemänsä asiat (myös kuunteleminen) loppuivat ja vaihtuivat johonkin toiseen aina viiden sekunnin välein. Hänen oppimisensa oli vuosia muita jäljessä. Vanhemmat vastustivat lääkitystä.
"Medication doesnt help kids with ADHD learn"
https://neurosciencenews.com/adhd-medication-learning-20647/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hieman hirvittää tämä selkeästi nousussa oleva lääkitseminen vaikka ymmärrän että pohjimmiltaan tarkoitus on vain tehdä hyvää ihmisille. Mutta milloin suojelusta tulee yli-suojelua? Missä menee sen raja?
Tieto siitä että lääkkeellisesti rauhoitamme ihmisiä samalla kun aktiivisuus laskee jatkuvasti lapsissa ja nuorissa jo ilman lääkkeitäkin mietityttää.
Lopettavat leikkivaiheet huomattavasti aikasemmin, passivoituvat ruutujen äärellä ja kokevat paljon vaikeammaksi kavereiden saamisen vaikka yhteydet ovat vanhaa paremmat. Sitä myöten masentuminenkin on tullut kuvioihin mukaan suuremmassa roolissaan. Minulle ainakin nousee kysymys kannattaako jo muutenkin vaikeasti kodista lähtevää lääkitä hiljaiseksi vai onko se ongelman siirtoa aiheesta toiseen myöhemmäksi.Itse olin tosi vilkas lapsi pienenä ja esimerkiksi kerron kuinka onnistuin 5 vuotiaana rakentamaan työkoneen terästä omatekoisen kirveen ja aiheutin merkittävän loven talon pohjoiseen kulmaan. Toruja tottakai tuli mutta ei kukaan minun vilkkauttani ruvennut tyrehdyttämään.
"Ai sie nilkki tykkäät rakennella? -Selvä" oli minun vanhempien ratkaisu vilkkauteeni. Nyt ei juurikaan kaduta aikaiset tekoni vaikka lääkitystä silloinkin tarjottiin vaihtoehdoksi mutta äitini totesi että ei ole poikaa joka ei rauhoitu, on vain huonoja rauhoittajia. Kuri oli kova en sitä kiellä mutta todellisuudessa sitä tarvitsinkin että aikuistuisin asiallisesti.Nyt kädentaito jota sain vapaasti harjoittaa on auttanut talon rakennuksessa, remonteissa joko koneitten tai sisäpintojen ja virta ei ole loppunut.
Virtaa saa kuunnelma olla kuhan sen osaa kanavoida hyvään. Mitä jos ei ole ihmisessä virtaa?
Riski pahan tekoon totta kai on pienempi mutta jaksaako hän tehdä mitään hyvääkään? Tämä taas alkaa kuulostamaan niiltä nuorilta jotka kamppailee jo nyt jaksamisensa kanssa.
Ehkä mietin liikaa. Toivon vain että löytäisivät ajoissa tarkoitusta elämälle.Lapsi jolla on vaikea ADHD tekisi ensin muutaman lommon seiniin, sitten heittäisi kirveen ikkunasta läpi, juoksisi 3 kierrosta talon ympäri, kantaisi kiven läheiseen järveen, pomppisi laiturilla, putoaisi järveen, juoksisi kotiin, viskoisi märkiä vaatteita kotimatkalle, heittäisi loput vaatteet eteiseen, juoksisi sisällä alasti ympyrää jne.
Vaikeasta ADHD:stä kärsivä ei pysty tekemään mitään kunnolla.
Kuka määrittää mikä on kunnolla? Meillä on aika kapea käsitys siitä mikä on normaalia ja se on todella surullista.
Kunnolla on tehdä valmiiksi. Moni ADHD ihminen on todella surullinen siitä, etteivät he saa mitään aloittamaansa tehtyä valmiiksi. Tekemättä jäävät niin siivoukset, veroilmoitukset, laskujen maksaminen, kuin vaikka seinän loveaminen sillä kirveellä. Koko elämä menee turhaan höösäykseen, josta ei hyödy mitenkään.
Mistä lähtien lapset ovat joutuneet tekemään veroilmoituksia ja maksamaan laskuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään suomessa voi olla niin paljon adhd diagnooseja?
Jep. Jännä kun jokaisella lapsella on nykyään joko ADHD tai muu "erikoisuus".
Suomalaiset on aika sisäsiittoista kansaa, jos katsotaan tarpeeksi taaksepäin. Geenit menee eteenpäin lapsille. Entisaikaan nämä autistiset tai ADHD ei paljon koulua käyneet vaan menivät töihin erittäin nuorena. Ei siinä jaksa riehua, jos olet kymmenen lehmää lypsänyt tai tehnyt heinätöitä tuntikausia. Ja kaikki oli samanarvoisia. Joku oli energinen, joku ei oikein osannut matematiikkaa. Kaikki hyväksyttiin omina yksilöinään.
Nykyään kaikkien pitäisi olla muotin mukaisia. Se on se ongelma. Ei nämä lapset tai diagnoosit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ADHD on erityisen vaikea, ei lapsi saa yhtään mitään aikaisiksi ilman lääkitystä. Kaikki ne taidot ja kyvyt, jotka pitäisi alle kouluikäisenä saada, jäävät hankkimatta.
Kuten mitkä?
Kaveritaidot, käsitteiden oppiminen jne. Paha ADHD voi tarkoittaa sitä, ettei lapsi pysty tekemään juuri mitään. Tunnen lapsen, joka kouluikäisenä pystyi keskittymään noin 5 sekuntia. Kaikki hänen tekemänsä asiat (myös kuunteleminen) loppuivat ja vaihtuivat johonkin toiseen aina viiden sekunnin välein. Hänen oppimisensa oli vuosia muita jäljessä. Vanhemmat vastustivat lääkitystä.
"Medication doesnt help kids with ADHD learn"
https://neurosciencenews.com/adhd-medication-learning-20647/
Toi tuntuu kyllä omituiselta tulokselta. Ennemminki, sen mikä nopsaan tosta luin, pitäis päätelmän olla, että tarpeeksi avustajia ja pienryhmä mahdollistaa yhtähyvän oppimisen lääkkeillä ja ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hieman hirvittää tämä selkeästi nousussa oleva lääkitseminen vaikka ymmärrän että pohjimmiltaan tarkoitus on vain tehdä hyvää ihmisille. Mutta milloin suojelusta tulee yli-suojelua? Missä menee sen raja?
Tieto siitä että lääkkeellisesti rauhoitamme ihmisiä samalla kun aktiivisuus laskee jatkuvasti lapsissa ja nuorissa jo ilman lääkkeitäkin mietityttää.
Lopettavat leikkivaiheet huomattavasti aikasemmin, passivoituvat ruutujen äärellä ja kokevat paljon vaikeammaksi kavereiden saamisen vaikka yhteydet ovat vanhaa paremmat. Sitä myöten masentuminenkin on tullut kuvioihin mukaan suuremmassa roolissaan. Minulle ainakin nousee kysymys kannattaako jo muutenkin vaikeasti kodista lähtevää lääkitä hiljaiseksi vai onko se ongelman siirtoa aiheesta toiseen myöhemmäksi.Itse olin tosi vilkas lapsi pienenä ja esimerkiksi kerron kuinka onnistuin 5 vuotiaana rakentamaan työkoneen terästä omatekoisen kirveen ja aiheutin merkittävän loven talon pohjoiseen kulmaan. Toruja tottakai tuli mutta ei kukaan minun vilkkauttani ruvennut tyrehdyttämään.
"Ai sie nilkki tykkäät rakennella? -Selvä" oli minun vanhempien ratkaisu vilkkauteeni. Nyt ei juurikaan kaduta aikaiset tekoni vaikka lääkitystä silloinkin tarjottiin vaihtoehdoksi mutta äitini totesi että ei ole poikaa joka ei rauhoitu, on vain huonoja rauhoittajia. Kuri oli kova en sitä kiellä mutta todellisuudessa sitä tarvitsinkin että aikuistuisin asiallisesti.Nyt kädentaito jota sain vapaasti harjoittaa on auttanut talon rakennuksessa, remonteissa joko koneitten tai sisäpintojen ja virta ei ole loppunut.
Virtaa saa kuunnelma olla kuhan sen osaa kanavoida hyvään. Mitä jos ei ole ihmisessä virtaa?
Riski pahan tekoon totta kai on pienempi mutta jaksaako hän tehdä mitään hyvääkään? Tämä taas alkaa kuulostamaan niiltä nuorilta jotka kamppailee jo nyt jaksamisensa kanssa.
Ehkä mietin liikaa. Toivon vain että löytäisivät ajoissa tarkoitusta elämälle.Lapsi jolla on vaikea ADHD tekisi ensin muutaman lommon seiniin, sitten heittäisi kirveen ikkunasta läpi, juoksisi 3 kierrosta talon ympäri, kantaisi kiven läheiseen järveen, pomppisi laiturilla, putoaisi järveen, juoksisi kotiin, viskoisi märkiä vaatteita kotimatkalle, heittäisi loput vaatteet eteiseen, juoksisi sisällä alasti ympyrää jne.
Vaikeasta ADHD:stä kärsivä ei pysty tekemään mitään kunnolla.
Tuo, ettei adhd, ei pysty mitään tekemään kunnolla, ei pidä kyllä paikkaansa, päinvastoin, jos on mieleistä tekemistä, hän uppoutuu siihen 100%, johon keskiverto ihminen ei edes pystyisi.
Ei ole sattumaa, että Matti Nykänen on edelleen maailman paras mäkihyppääjä ja voitti olympiakultaa lähes teininä.
Tai Kirsti Manninen tuottelias kirjailija ja käsikirjoittaja, jonka tuotantoon harva pystyy.
Tai Sibelius, jonka sävellyt muistetaan maailmalla vielä sadan vuoden jälkeen.
Ja he kaikki ovat adhd tapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeile antaa kalaöljyä päivittäin. Useiden tutkimusten mukaan auttaa ylivilkkaus ongelmiin kun aivot on hyvin öljyttynä. Eikä siitä haittaa muutenkaan ole jos ei auta (paitsi jos on verenvuototautia, sillon ei suositella)
Nyt keskustellaan adhd, joka on synnynnäinen aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, joka on perinnöllinen ja tulee geeneistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään suomessa voi olla niin paljon adhd diagnooseja?
Jep. Jännä kun jokaisella lapsella on nykyään joko ADHD tai muu "erikoisuus".
Suomalaiset on aika sisäsiittoista kansaa, jos katsotaan tarpeeksi taaksepäin. Geenit menee eteenpäin lapsille. Entisaikaan nämä autistiset tai ADHD ei paljon koulua käyneet vaan menivät töihin erittäin nuorena. Ei siinä jaksa riehua, jos olet kymmenen lehmää lypsänyt tai tehnyt heinätöitä tuntikausia. Ja kaikki oli samanarvoisia. Joku oli energinen, joku ei oikein osannut matematiikkaa. Kaikki hyväksyttiin omina yksilöinään.
Nykyään kaikkien pitäisi olla muotin mukaisia. Se on se ongelma. Ei nämä lapset tai diagnoosit.
Juuri näin. Ja ennen oli paljon avustavia työtehtäviä, jossa ei tarvinnut osaamista, eikä aina edes lukutaitoa.
Ja ennen hyväksyttiin paremmin erilaisuus, oli ok. haaveileva Mirja tai villi Eemeli, taiteelijasielu, kylähullu tai ihmisten naurattaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään suomessa voi olla niin paljon adhd diagnooseja?
Jep. Jännä kun jokaisella lapsella on nykyään joko ADHD tai muu "erikoisuus".
Nykyään he ovat keskuudessamme ja heillä on ihmisarvo. Ja lääketiede on kehittynyt ja heitä voidaan auttaa ja tukea aivan toisella tavalla, kuin vielä 50v tai 100v sitten.
Myös lainsäädäntö on kehittynyt ja lasten ja nuoret vaatimukset ovat ihan toisin. Varhaiskasvatuksen lisäksi, peruskoulu ja toisen asteen koulutus, jos nuori alle 25v.
Ennen heille riitti apukoulu 3-4v ja oli samantekevää osasivat lukea tai laskea, monilla esim. kuulo- ja näkörajoitteisella oli omat koulut ja eristetynä muusta maailmasta ja elämästä.
En ymmärrä kielteistä suhtautumista adhd, kun yhtälailla nykyään muutkin häiriöt, sairaudet ja rajoitteet hoidetaan ja autetaan.
Jopa 400g keskoset yritetään auttaa selviintymään elämään tai sydän- ja syöpäpotilaat, oli lapsi vaikka vuoden tai kaksi.
https://www.madinamerica.com/2020/11/insane-medicine-chapter-3-manufact…
https://www.madinamerica.com/2020/11/insane-medicine-chapter-3-manufact…
Mieti tarkkaan ennen kuin alat tunkemaan spiidiä naperon suusta alas.
Psykologia ja psykiatria eivät ole eksakteja tieteitä ja ne on muuttuneet tietyillä alueilla jo viimeisen 70 vuoden todella paljon.
Mikään ei osoita että ne olisivat nyt "tutkittu" ja "päätöksessä".
En todellakaan antaisi 4-vuotiaalle..
Vierailija kirjoitti:
https://www.madinamerica.com/2020/11/insane-medicine-chapter-3-manufact…
https://www.madinamerica.com/2020/11/insane-medicine-chapter-3-manufact…
Mieti tarkkaan ennen kuin alat tunkemaan spiidiä naperon suusta alas.
Psykologia ja psykiatria eivät ole eksakteja tieteitä ja ne on muuttuneet tietyillä alueilla jo viimeisen 70 vuoden todella paljon.
Mikään ei osoita että ne olisivat nyt "tutkittu" ja "päätöksessä".
Tarkistitko lähteen alkuperän, jonka lainasit kommentiisi?
Kirjoittaja on Sami Tamimi on palestiinalainen kokki ja koulutus muutaman kuukauden kokin koulutus.
En laittaisi kovin paljon painoarvoa hänen kirjoitukselleen, koska häneltä puuttuu lääketiett. koulutus ja kansainväliset tutkimukset, vaan on pelkkää mutua.
Vierailija kirjoitti:
https://www.madinamerica.com/2020/11/insane-medicine-chapter-3-manufact…
https://www.madinamerica.com/2020/11/insane-medicine-chapter-3-manufact…
Mieti tarkkaan ennen kuin alat tunkemaan spiidiä naperon suusta alas.
Psykologia ja psykiatria eivät ole eksakteja tieteitä ja ne on muuttuneet tietyillä alueilla jo viimeisen 70 vuoden todella paljon.
Mikään ei osoita että ne olisivat nyt "tutkittu" ja "päätöksessä".[/quoteMilloin kokeista on tullut lääketiett. asiantuntijoita? Ja kun vielä tietää heidän peruskoulun tason.
Yleensä vasta jos alkaa haitata oireet oppimista
Meillä koululaiselle koulupäivänä
En ole vielä törmännyt yhteenkään lapseen jonka pitäisi hoitaa kodin siivoukset, täyttää veroilmoitukset, maksaa laskut tai kirvestä käytellä. Aikuinen on eri asia.