Lue keskustelun säännöt.
En uskalla tavata nettideittejä...
10.08.2024 |
Täytyykö tästä mennä johonkin seksuaaliterapiaan kun ei uskalla tavata nettideittejä/kumppaniehdokkaita? Hirmu iso kynnys tavata ketään koska pelkään että pettyvät. Ja toisaalta haluan myös että ollaan ensin viestitelty hyvä tovi ennenkuin harkitsen edes tapaamista. Moni on sanonut että vaikutan mukavan oloiselta mutta homma kaatuu aina siihen että en "uskalla" tavata netissä tavattuja miehiä. En halua tuhlata kenenkään aikaa jos en oo yhtään heidän tyyppiään. Muuten ihan hyvä itsetunto mulla mutta miesten kanssa ujostaudun kamalasti. Huoh.
N32
Kommentit (26)
Entä jos ajattelisit niiden treffien olevan ihan vaan tutustuminen ilman korkeita odotuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinussa vika, jos teet niin kuin uskot olevan itsellesi hyvä? Kuka käskee säntäämään joka deitille vain siksi, että muut niin tekevät? Ujous voi olla oire harkitsemisesta ja riskien välttämisestä. Silloin ei ehkä kannata pakottaa itseään ennen kuin on varma mitä itse haluaa.
Koska olet varovainen, tai niin kuin kuvailet itseäsi ujo, niin sen asian voi myös toisella kertoa. Vieraallekin.
Olen itse eksrtovertti säntäilijä ja lopetin Tinderin, koska en löytänyt yhtäkään hyvää tyyppiä. Ei se rohkeus onnea takaa. Päinvastoin jää ikävä maku, että kaikenlaisia hulluja liikenteessä onkin,
Sittenpähän pettyy, tuolla menolla voit missata elämäsi miehen. Nainen ei voi viettää elämäänsä tietokoneen ääressä vemputtaen kuten jotkut miehet.
Ei kannata tavata koska miehet on usein väkivaltaisia ja narsisteja jotka kohtelee naista huonosti. Miehet esittää netissä mukavaa mutta mitä komeampi mies niin sitä vaarallisempaa on se tavata.
Tuli mieleen tästä aloituksesta kun työkaverini kolmekymppinen mies sopi treffit jonkun naisen kanssa ja matkusti 60km toiseen kaupunkiin niin tämä nainen ei ilmestynyt ollenkaan paikalle ja eikä vastannut viesteihin mitään,työkaverini oli todella murheissaan tästä pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään halua mennä matalla kynnykselle treffeille, koska pelkään investoivani aikaa ja rahaa ilmaan.
Ap, en oikein ymmärrä, miten voi pettyä pahasti, jos on ennen tapaamista vaihdeltu kuvia ja viestejä, mahdollisesti juteltu puhelimessa jne.?
Toki jos kuvat eivät ole olleet realistisia, profiilissa ei lue mitään, eikä ajatustenvaihtoa ole ollut ennen tapaamista, niin silloin tietenkin voi pettyä kun kohdataan kasvotusten. Juttu ei luista, toisen ulkonäössä on jotain epämiellyttävää, pituuseroa on puoli metriä tms.
Itse kävin tällä viikolla treffeillä "kuvattoman naisen" kanssa. En pettynyt, mutta en kokenut myöskään suuria positiivisia viboja. Ihan kiva "kaverinainen" joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sittenpähän pettyy, tuolla menolla voit missata elämäsi miehen. Nainen ei voi viettää elämäänsä tietokoneen ääressä vemputtaen kuten jotkut miehet.
Hankaluutta lisää että aina ne kivanoloiset miehet on jostain kauempaa, tunnin, parin ajomatkan päässä eli ei voi vain nopeasti töiden jälkeen käydä vaikka aftereilla, kahvilla tms. En halua että kenellekään tulee tunne että olipa huonot deitit ja aikaakin meni prkeleesti... Tällä pikkupaikkakunnalla ei oo ketään missään deittisovelluksissa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Sittenpähän pettyy, tuolla menolla voit missata elämäsi miehen. Nainen ei voi viettää elämäänsä tietokoneen ääressä vemputtaen kuten jotkut miehet.
Siinäpä se !
Nainen ei pysty eikä pärjää ilman miehen ohjaavaa viisautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, en oikein ymmärrä, miten voi pettyä pahasti, jos on ennen tapaamista vaihdeltu kuvia ja viestejä, mahdollisesti juteltu puhelimessa jne.?
Toki jos kuvat eivät ole olleet realistisia, profiilissa ei lue mitään, eikä ajatustenvaihtoa ole ollut ennen tapaamista, niin silloin tietenkin voi pettyä kun kohdataan kasvotusten. Juttu ei luista, toisen ulkonäössä on jotain epämiellyttävää, pituuseroa on puoli metriä tms.
Itse kävin tällä viikolla treffeillä "kuvattoman naisen" kanssa. En pettynyt, mutta en kokenut myöskään suuria positiivisia viboja. Ihan kiva "kaverinainen" joka tapauksessa.
No tätä mä oonkin miettinyt, varmaan siinä on se että pelkään että deitillä on liian suuret odotukset. Mutta sittenhän se ei tavallaan ole minun ongelma. Siltä se silti tuntuu.
-ap
Christiiina kirjoitti:
Entä jos ajattelisit niiden treffien olevan ihan vaan tutustuminen ilman korkeita odotuksia?
Ne jäävätkin sellaisiksi, ainoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sittenpähän pettyy, tuolla menolla voit missata elämäsi miehen. Nainen ei voi viettää elämäänsä tietokoneen ääressä vemputtaen kuten jotkut miehet.
Hankaluutta lisää että aina ne kivanoloiset miehet on jostain kauempaa, tunnin, parin ajomatkan päässä eli ei voi vain nopeasti töiden jälkeen käydä vaikka aftereilla, kahvilla tms. En halua että kenellekään tulee tunne että olipa huonot deitit ja aikaakin meni prkeleesti... Tällä pikkupaikkakunnalla ei oo ketään missään deittisovelluksissa.
-ap
Etkö sä voi itse matkustaa niiden miesten kotipaikkakunnalle ja tarjota heille kahvilassa/ravintolassa treffeillä? Niin ei ainakaan sitä miestä jää harmittamaan jos tulee hutitreffit.
Ihan normaalia varovaisuutta. Netissä kuka vain voi esittää mitä vain. Mutta ehkä esim. videopuhelu ennen tapaamista voi auttaa tuohon jännitykseen ja siihen, että näkee haluaako edes treffeille.
Itse en etsi seuraa netin kautta. Pystyn kiinnostumaan miehestä vain, jos olen nähnyt häntä jo jossain sosiaalisessa piirissä eli päässyt tarkkailemaan elekieltä ja ilmeilta ja miten suhtautuu muihin ihmisiin. Kiinnostus voi herätä vain, jos mies on olemukseltaan riittävän viehättävä eikä tätä olemusta näe neitstä (tai minä en näe).
Uskon, että tämä on naisille tyypillistä viisasta varovaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia varovaisuutta. Netissä kuka vain voi esittää mitä vain. Mutta ehkä esim. videopuhelu ennen tapaamista voi auttaa tuohon jännitykseen ja siihen, että näkee haluaako edes treffeille.
Itse en etsi seuraa netin kautta. Pystyn kiinnostumaan miehestä vain, jos olen nähnyt häntä jo jossain sosiaalisessa piirissä eli päässyt tarkkailemaan elekieltä ja ilmeilta ja miten suhtautuu muihin ihmisiin. Kiinnostus voi herätä vain, jos mies on olemukseltaan riittävän viehättävä eikä tätä olemusta näe neitstä (tai minä en näe).
Uskon, että tämä on naisille tyypillistä viisasta varovaisuutta.
Oon samanlainen, elekieli, käyttäytyminen tositilanteessa, muiden kohtelu on niitä tärkeitä signaaleja antavia juttuja. Ehkä "etsin" vaan väärästä paikasta. Pitää ruveta sosiaalisemmaksi muualla. Siinä häviää myös se paine että ollaan varta vasten etsimässä miestä, mikä ei omalla kohdallani edes pidä paikkansa. Viihdyn sinkkuna mutta haluan silti antaa rakkaudelle mahdollisuuden :)
-ap
Ap hae psykiatrilta vaikka rauhoittaviin lääkkeisiin resepti jos et muuten uskalla, muuten sulla jää elämä elämättä!
Vierailija kirjoitti:
Ap hae psykiatrilta vaikka rauhoittaviin lääkkeisiin resepti jos et muuten uskalla, muuten sulla jää elämä elämättä!
Ei kiitos, lääkkeet ja päihteet ei oo mun juttu. Luomuna mennään pitkälti monessa asiassa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sittenpähän pettyy, tuolla menolla voit missata elämäsi miehen. Nainen ei voi viettää elämäänsä tietokoneen ääressä vemputtaen kuten jotkut miehet.
Hankaluutta lisää että aina ne kivanoloiset miehet on jostain kauempaa, tunnin, parin ajomatkan päässä eli ei voi vain nopeasti töiden jälkeen käydä vaikka aftereilla, kahvilla tms. En halua että kenellekään tulee tunne että olipa huonot deitit ja aikaakin meni prkeleesti... Tällä pikkupaikkakunnalla ei oo ketään missään deittisovelluksissa.
-ap
No nyt sinä yliajattelet.
Et sä ole menossa naimisiin sen tyypin kanssa. Sä olet menossa vain juttelemaan sille.
Vietä vähemmän aikaa tulevaisuuskuvitelmissa ja katastrofiajatuksissa. Mieti mitä miehen kanssa voisi tehdä ja mitä hauskaa sulle on tapahtunut viime aikoina.
Ei elämä ole leffaa. Tavallista arkea vaan. Ammut itseäsi jalkaan tekemällä pikkuasioista kohtalokkaita.
Olen myös alkanut pelkäämään nettideittien tapaamista, enkä ole kesäkuun jälkeen tavannut yhtäkään. Kävi nimittäin niin, että menin yhden deitin kanssa kahville, ihan aikani kuluksi, ilman sen kummempia haaveita.
Kävikin niin, että tämä deitti alkoi käymään tosi lämpöisenä, soitteli joka päivä ja oli rakentamassa jo loppuelämämme suhdetta ym ym. Sen lisäksi alkoi mustasukkailemaan entisestä suhteestani, jota en ollut katkaissut siinä vaiheessa. Enkä ole katkaissut vieläkään, onneksi.
Tuntui, että hän ei ymmärtänyt ollenkaan, että suhteen rakentamiseen tarvitaan molempien suostumus, luuli, että hän määrää ja antaa minulle ohjeita.
Nyt olen päässyt hänestä, mutta vielä silloin tällöin viestittelee, ja pieni pelko on kuitenkin, alkaako häiriköksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sittenpähän pettyy, tuolla menolla voit missata elämäsi miehen. Nainen ei voi viettää elämäänsä tietokoneen ääressä vemputtaen kuten jotkut miehet.
Hankaluutta lisää että aina ne kivanoloiset miehet on jostain kauempaa, tunnin, parin ajomatkan päässä eli ei voi vain nopeasti töiden jälkeen käydä vaikka aftereilla, kahvilla tms. En halua että kenellekään tulee tunne että olipa huonot deitit ja aikaakin meni prkeleesti... Tällä pikkupaikkakunnalla ei oo ketään missään deittisovelluksissa.
-ap
No nyt sinä yliajattelet.
Et sä ole menossa naimisiin sen tyypin kanssa. Sä olet menossa vain juttelemaan sille.
Vietä vähemmän aikaa tulevaisuuskuvitelmissa ja katastrofiajatuksissa. Mieti mitä miehen kanssa voisi tehdä ja mitä hauskaa sulle on tapahtunut viime aikoin
Kiitos tästä. Mä oon just taipuvainen katastrofiajatteluun ja 99% asioissa asiat on mennyt paremmin kuin kuvittelin. Toi on joku mun tapa varautua pahimpaan, mutta sillä tosiaan monesti ampuu itseään vain jalkaan. Ja tuostakin huolimatta oon perusluonteeltani onneksi positiivinen :)
-ap
Älä huoli, suurin osa naisista on kaltaisiksi kilipäitä.