Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmisiä jotka käyttävät "rauhallisuutta" henkisenä aseena
02.11.2022 |
Olen ihan viimeaikoina havahtunut tähän, että tuota tekevät sekä isäni, veljeni että mieheni.
Saattavat yrittää käydä toisten hermoille, ja sitten jos siinä onnistuu niin esittää rauhallista ja korostaa että on tuollaisen tuohtumuksen yläpuolella.
Tai sitten jos on oikeasti hätätilanne, esimerkkinä kun veljentyttöni hakattiin sairaalakuntoon, niin sitten käyttäydytään korostetun tyynesti ja vähätellään tilannetta.
Itse omaan äärimmäisen tasaisen luonteen, joten en ole aiemmin tiedostanut mikä juuri näiden ihmisten "rauhallisuudessa" mättää. Siinä on kuitenkin ihan selvä ero siihen kuin miten minä toimin vaikkapa kriisitilanteessa -> otan ohjat käsiini, teen suunnitelman ja lohdutan muita. Nämä elämäni miehet taas alleviivaavat sitä miten mahdottoman passiivisia ovat.
Olenko tulossa kahjoksi näin nelikymppisenä vai miksi tällaista edes mietin?
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljentytön tilanteen vähättely ei ole oikea toimintatapa. En usko, että he käyttävät näennäistä rauhallisuutta tuossa aseena, vaan eivät tiedä miten toimia häkeltävässä tilanteessa. Rauhallisuus tilanteessa sinänsä on hyvä, mutta vähättelyn sijasta tulisi osata lohduttaa tai olla vain hiljaa.
On epäuskottavaa, että kaikki elämäsi miehet yrittävät käydä toisten hermoille. Siinä kohtaa herää epäilys, että ärsyynnyt jostain heidän persoonaansa ja elämäänsä liittyvästä aivan normaalista asiasta. Sitten kun hermostut, he eivät provosoidu, vaan koettavat välttää tilanteen pahenemista olemalla rauhallisia. Naisena tiedän tämän itsekin, ajoittain olen niin herkillä, esim. kuukautisten vuoksi, että ärsyynnyn puolisoni ihan tavallisesta olemisesta, siitä miten hän syö, siitä että hän juttelee niitä näitä tai on hiljainen, siitä miten hän jättää pyyhkeen pesun jälkeen, melkein mistä vain. Sitten kilahdan ja mies koettaa olla provosoitumatta, jolloin raivostun entistä enemmän, kun en saa häntäkin sortumaan huonoon käytökseen ja riitelemään tyhjästä. Onneksi hän usein ottaa minut syliin siinä tilanteessa ja hellii moittimatta yhtään, jolloin huomaan, että olin vain hermona, ei hänessä ollut mitään vikaa.
Rakasta näitä naisena-trollauksia missä kaikki naisten ongelmat johtuvat hormoneista.
Eihän kirjoittaja tuollaista esittänyt. Hormonit aiheuttava ongelmia sekä miehille että naisille. Alkeellista biologian tuntemusta.
No, eipä siihen voi koskaan mitään lisätä kun tulet kirkkain silmin väittämään että kommentissa ei sanottu mitä siinä sanottiin. Kun toinen alkaa väittää hevosta ankaksi, turha sellaisen kanssa on vängätä.
Kommentissa ei sanottu, että "kaikki naisten ongelmat johtuva hormoneista", kuten sinä väitit, että siinä sanottiin. Teit ison argumentointivirheen, olkiukon.
Älä viitsi laittaa ylänuolta omaan kommenttiisi. Se on noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että sinua AP ärsyttää heidän rauhallisuutensa ei tarkoita että he tekisivät väärin tai olisivat osa jotain salaliittoa. Oma kokemuksesi on jostain syystä hullunkurinen ja terapeutti voisi ehkä auttaa selvittelemään sitä.
Ei aiemmin ärsyttänyt, mutta jokin siinä vaivasi alitajuisesti. Nyt ehkä saattaa ärsyttääkin, kun tajuan että tekevät tuota selvästi provosoidakseen.
Eivät ole keskenään liittoutuneet, salaa tai edestäpäin.
Mutta vanha äitini säälittää, häntä koko ajan sätitään ihan normaaleista tunnetiloista ja on siihen vuosien mittaan alistunut. Tekisi mieli oikaista asia, että loppuisi tuollainen henkisen ylivallan käyttö miehensä ja poikansa puolelta.
Mikset siis oikaise asiaa, vai hallitsetko vain passiivisesti mielesi?
Vierailija kirjoitti:
Liittyisikö välttelevään kiintymyssuhdetyyliin?
Minäkin tunnen pari tällaista hahmoa ja olen itsekin rauhallinen, mutta en kuitenkaan kylmäkiskoinen kuten nämä tuntemani. Heille se vaikuttaa olevan jonkinlainen kunnia-asia etteivät ikinä näytä minkäänlaisia tunteita, ikään kuin tunteet olisivat sairauden tai heikkouden merkki.
Olen lueskellut kiintymyssuhdetyyleistä viime aikoina, koska tapailukumppani vaikuttaa tällaiselta välttelevältä. Tällainen henkilö saattaa intiimissä suhteessaan tosiaan myös hienovaraisesti pyrkiä siihen, että toinen reagoisi jotenkin kielteisesti, esim. pelolla tai ahdistuksella. Tätä reaktiota haetaan siksi, että siitä tulee itselle turvallisempi olo kun toinen on silminnähden riippuvainen itsestä tai ainakin "heikompi" (siis tämän tunteita heikkouden merkkinä pitävän omissa silmissä).
Välttelevä on muuten suomalaisten yleisin kiintymyssuhdetyyli, vaikka muualla maailmassa sen esiintyvyys on noin 25%.
Niin, keskimäärin ilmeisesti. Jossain enemmän ja jossain vähemmän. Joka tapauksessa mielestäni kulttuurimme on jotenkin sairas. Juuri tämän vuoksi haluaisin muuttaa pois täältä, jos se vain olisi käytännössä mahdollista. Tunteet, puhuminen, yhteys muihin ja välittäminen ovat osa ihmisyyttä, eivät heikkoutta tai väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on farmasti osa jotain feminististä todistelua siitä, että rauhallinen mies on itseasiassa aggressiivinen.
Naisten mielestä kaikki on poikkeavaa/toksista joka eroaa naisten omasta käytöksestä sillä se on se ainoa oikea tapa elää kelpo feministin näkökulmasta.
Niin. Kun miehen käytös on sitä oikeaa käytöstä. Naisen käytös on sitä poikkeavaa. Se menee niin päin. Miksi naiset eivät ymmärrä sitä?
Ei, sinä ymmärrät väärin. Tässä nainen tuomitsi miehen ominaisuuden, ei toisinpäin. Tarina konna ei siis ole mies vaikka se sinulle ehkä olisikin helpompi sulatettava.
Niin. Ja miehen ominaisuuksia ei saa tuomita kun ne ovat oikeita. Naisen ovat vääriä. Voi kun naiset ymmärtäisivät että mies sanelee mikä on oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyisikö välttelevään kiintymyssuhdetyyliin?
Minäkin tunnen pari tällaista hahmoa ja olen itsekin rauhallinen, mutta en kuitenkaan kylmäkiskoinen kuten nämä tuntemani. Heille se vaikuttaa olevan jonkinlainen kunnia-asia etteivät ikinä näytä minkäänlaisia tunteita, ikään kuin tunteet olisivat sairauden tai heikkouden merkki.
Olen lueskellut kiintymyssuhdetyyleistä viime aikoina, koska tapailukumppani vaikuttaa tällaiselta välttelevältä. Tällainen henkilö saattaa intiimissä suhteessaan tosiaan myös hienovaraisesti pyrkiä siihen, että toinen reagoisi jotenkin kielteisesti, esim. pelolla tai ahdistuksella. Tätä reaktiota haetaan siksi, että siitä tulee itselle turvallisempi olo kun toinen on silminnähden riippuvainen itsestä tai ainakin "heikompi" (siis tämän tunteita heikkouden merkkinä pitävän omissa silmissä).
Välttelevä on muuten suomalaisten yleisin kiintymyssuhdetyyli, vaikka muualla maailmassa sen esiintyvyys on noin 25%.
Niin, keskimäärin ilmeisesti. Jossain enemmän ja jossain vähemmän. Joka tapauksessa mielestäni kulttuurimme on jotenkin sairas. Juuri tämän vuoksi haluaisin muuttaa pois täältä, jos se vain olisi käytännössä mahdollista. Tunteet, puhuminen, yhteys muihin ja välittäminen ovat osa ihmisyyttä, eivät heikkoutta tai väärin.
Heikkous ei ole myöskään "väärin"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku rauhallinen mies provosoitui ihan urakalla monen viestin voimin. :D
En huomaa kenenkään provosoituneen? Kyvyttömyys tulkita sanallista viestintää, enpä haluaisi olla samassa tilassa kanssasi, kun tulkitset ihmisten kehon kieltä :)
Toi on muuten paha. Jos ystäväpiirissä tai läheisissä on sellainen ihminen, joka hurahtaa tulkitsemaan mikroilmeitä, mikroaggerssiota ym. toisten kehon kielestä, sellaisen kanssa ei voi olla kuin minimaalisesti tekemisissä tulematta hulluksi :)
Etkö siis usko noiden olemassaoloon?
Uskon, mutta tulkinnat menevät yleensä pieleen ja aiheuttavat vain ongelmia. Itse ohitan kaikki olettamani mikroilmeet. Ajattelen niin, että jos jollain on asiaa tai selvitettävää, hän puhuu sen. En lähde tekemään tulkintojani kehon kielestä.
Kyllä sinä teet tulkintoja tai sitten olet täysin poikkeuksellinen ihmisyksilö, jota psykologit tutkisivat mielellään. Muistaakseni ihmiset kiinnittävät 80-prosenttisesti huomiota sanattomaan viestintään. Sanallinen viestintä on pieni osa kommunikaatiosta. Minusta on paljon fiksumpaa yrittää perehtyä siihen kuin teeskennellä, että sillä ei muka ole merkitystä.
Ei siihen mitään poikkeuksellisuutta tarvita. Kyse on siitä, että tiedostaa ja havainnoi niitä tai ei, ei anna niiden vaikuttaa, vaan selvittää asiat puhumalla, eikä tee mitään oletuksia, se on tiedostavan ihmisen ominaisuus ja kyky. Emme ole vaistojen ja viettien vietävissä, ainakaan kaikki, vaan kykenemme mielen ja ajattelun hallintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman rauhallisuuden ylikorostaminen on pyrkimystä esiintyä johtajana, asettua muiden yläpuolelle. Ja tottakai tasavertaisessa ihmissuhteessa sellainen on vihamielistä.
Mutta ei ole välttämättä tietoista. Kaikki koskaan tehdyt macho-leffat syöttävät miehille tuollaista käytösmallia.
Entä siinä tapauksessa, että on oikeasti rauhallinen, mutta tulkitset sen ylikorostuneeksi? Onko mahdollista, että tulkitset toista väärin.
On mahdollista myös tulkita itseään väärin. Luulee olevansa rauhallinen vaikka oikeasti pyrkii hallitsemaan tilannetta piilottamalla tunteensa.
Tämäkin on totta. Muttei se useinkaan ole itsensä väärin tulkintaa, vaan tietoinen ja hallittu tapa toimia jossakin tilanteessa. Vain pieni lapsi näyttää tunteensa avoimesti kaikissa tilanteissa. Aikuisen ihmisen pitää kyetä hillitsemään tunteitaan ja käsittelemään ne niin, ettei loukkaa toisia tai aiheuta häiriötä. Kyse on myös luonteesta, esim. introvertit kykenevät usein käsittelemään tunteitaan jopa yksin, tukahduttamatta niitä. Jos on vaikka joku onnettomuustilanne, on hyvä kyetä toimimaan rauhallisesti. Jos joku raivoaa, on hyvä osata olla rauhallinen, ettei provosoi ja saa tilanteen rauhoittumaan. Tämän tietävät myös kaikki ammattilaiset, vahtimestarit, poliisit, ensiapu, palomiehet. Puolisonkin raivotessa auttaa monesti rauhallisuus, jos toinenkin ryhtyy huutamaan, tilanne pahenee. Kun hermostunut puoliso on purkanut paineitaan, voidaan jutella niistä tunteista mikä on tilanteen taustalla ja mistä hän suuttui. Ja raivostunut voi pyytää halutessaan käytöstään anteeksi, jos kokee sen oikeaksi, mutta anteeksi pyytämistä ei pidä koskaan vaatia. Sen pitää lähteä ihmisen omasta tarpeesta.
Tuo lienee kaikille selvää.
Ei näytä olevan. Vaan tulkitaan siviilin kohdalla passiivis-aggressiivisuudeksi.
Mitä ihmettä selität?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyisikö välttelevään kiintymyssuhdetyyliin?
Minäkin tunnen pari tällaista hahmoa ja olen itsekin rauhallinen, mutta en kuitenkaan kylmäkiskoinen kuten nämä tuntemani. Heille se vaikuttaa olevan jonkinlainen kunnia-asia etteivät ikinä näytä minkäänlaisia tunteita, ikään kuin tunteet olisivat sairauden tai heikkouden merkki.
Olen lueskellut kiintymyssuhdetyyleistä viime aikoina, koska tapailukumppani vaikuttaa tällaiselta välttelevältä. Tällainen henkilö saattaa intiimissä suhteessaan tosiaan myös hienovaraisesti pyrkiä siihen, että toinen reagoisi jotenkin kielteisesti, esim. pelolla tai ahdistuksella. Tätä reaktiota haetaan siksi, että siitä tulee itselle turvallisempi olo kun toinen on silminnähden riippuvainen itsestä tai ainakin "heikompi" (siis tämän tunteita heikkouden merkkinä pitävän omissa silmissä).
Välttelevä on muuten suomalaisten yleisin kiintymyssuhdetyyli, vaikka muualla maailmassa sen esiintyvyys on noin 25%.
Niin, keskimäärin ilmeisesti. Jossain enemmän ja jossain vähemmän. Joka tapauksessa mielestäni kulttuurimme on jotenkin sairas. Juuri tämän vuoksi haluaisin muuttaa pois täältä, jos se vain olisi käytännössä mahdollista. Tunteet, puhuminen, yhteys muihin ja välittäminen ovat osa ihmisyyttä, eivät heikkoutta tai väärin.
Tunteet eivät ole väärin, mutta suurissa tunnetiloissa tulee usein tehtyä väärin. Huudettua, loukattua, satutettua. Sen vuoksi aikuisen on hyvä hallita tunteitaan, kyetä erottamaan tunteiden käsittely ja tukahduttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että sinua AP ärsyttää heidän rauhallisuutensa ei tarkoita että he tekisivät väärin tai olisivat osa jotain salaliittoa. Oma kokemuksesi on jostain syystä hullunkurinen ja terapeutti voisi ehkä auttaa selvittelemään sitä.
Ei aiemmin ärsyttänyt, mutta jokin siinä vaivasi alitajuisesti. Nyt ehkä saattaa ärsyttääkin, kun tajuan että tekevät tuota selvästi provosoidakseen.
Eivät ole keskenään liittoutuneet, salaa tai edestäpäin.
Mutta vanha äitini säälittää, häntä koko ajan sätitään ihan normaaleista tunnetiloista ja on siihen vuosien mittaan alistunut. Tekisi mieli oikaista asia, että loppuisi tuollainen henkisen ylivallan käyttö miehensä ja poikansa puolelta.
Mikset siis oikaise asiaa, vai hallitsetko vain passiivisesti mielesi?
Siinäpä työ. Korjata muiden huono käytös, kun aikuisia ihmisiä ei voi tilille vaatia elleivät itse siihen suostu. Vai mitä ehdotat? Kaikki viisaat neuvot otan vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että sinua AP ärsyttää heidän rauhallisuutensa ei tarkoita että he tekisivät väärin tai olisivat osa jotain salaliittoa. Oma kokemuksesi on jostain syystä hullunkurinen ja terapeutti voisi ehkä auttaa selvittelemään sitä.
Ei aiemmin ärsyttänyt, mutta jokin siinä vaivasi alitajuisesti. Nyt ehkä saattaa ärsyttääkin, kun tajuan että tekevät tuota selvästi provosoidakseen.
Eivät ole keskenään liittoutuneet, salaa tai edestäpäin.
Mutta vanha äitini säälittää, häntä koko ajan sätitään ihan normaaleista tunnetiloista ja on siihen vuosien mittaan alistunut. Tekisi mieli oikaista asia, että loppuisi tuollainen henkisen ylivallan käyttö miehensä ja poikansa puolelta.
No mikset oikaise? Katsotko vain sivusta kun käyttävät vanhaan äitiisi henkistä ylivaltaa? Jätät äitisi yksin, voisit olla hänen puolellaan. Tavallaan käytät myös ylivaltaa. Voisit puuttua, mutta et vain välitä puuttua kun ei koske sinua.
Voisit sanoa juuri tuon, että sätitte äitiäni normaalista tunnetilasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyisikö välttelevään kiintymyssuhdetyyliin?
Minäkin tunnen pari tällaista hahmoa ja olen itsekin rauhallinen, mutta en kuitenkaan kylmäkiskoinen kuten nämä tuntemani. Heille se vaikuttaa olevan jonkinlainen kunnia-asia etteivät ikinä näytä minkäänlaisia tunteita, ikään kuin tunteet olisivat sairauden tai heikkouden merkki.
Olen lueskellut kiintymyssuhdetyyleistä viime aikoina, koska tapailukumppani vaikuttaa tällaiselta välttelevältä. Tällainen henkilö saattaa intiimissä suhteessaan tosiaan myös hienovaraisesti pyrkiä siihen, että toinen reagoisi jotenkin kielteisesti, esim. pelolla tai ahdistuksella. Tätä reaktiota haetaan siksi, että siitä tulee itselle turvallisempi olo kun toinen on silminnähden riippuvainen itsestä tai ainakin "heikompi" (siis tämän tunteita heikkouden merkkinä pitävän omissa silmissä).
Välttelevä on muuten suomalaisten yleisin kiintymyssuhdetyyli, vaikka muualla maailmassa sen esiintyvyys on noin 25%.
Niin, keskimäärin ilmeisesti. Jossain enemmän ja jossain vähemmän. Joka tapauksessa mielestäni kulttuurimme on jotenkin sairas. Juuri tämän vuoksi haluaisin muuttaa pois täältä, jos se vain olisi käytännössä mahdollista. Tunteet, puhuminen, yhteys muihin ja välittäminen ovat osa ihmisyyttä, eivät heikkoutta tai väärin.
Samaa mieltä tästä. Minulla on sellainen tilanne että työ sallisi pariin muuhunkin maahan muuttamisen, ja olen sinkku. Ja juuri tästä syystä en rajoita treffailua pelkästään suomalaisiin miehiin, vaikka totta kai se helmi voi täältäkin löytyä, ja ystäväpiirissäni on onneksi useita lämpimiä ja tervehenkisiä miehiä (jotka siltikin hallitsevat tunteensa, eli ylenmääräisestä pidäkkeettömyydestä ei ole huolta).
Olen avoin sekä Suomessa että ulkomailla asumiselle, koska muissa maissa on sitten taas muita huonoja puolia, kuten byrokratia, kalliimmat asumiskustannukset pääkaupungissa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku rauhallinen mies provosoitui ihan urakalla monen viestin voimin. :D
En huomaa kenenkään provosoituneen? Kyvyttömyys tulkita sanallista viestintää, enpä haluaisi olla samassa tilassa kanssasi, kun tulkitset ihmisten kehon kieltä :)
Toi on muuten paha. Jos ystäväpiirissä tai läheisissä on sellainen ihminen, joka hurahtaa tulkitsemaan mikroilmeitä, mikroaggerssiota ym. toisten kehon kielestä, sellaisen kanssa ei voi olla kuin minimaalisesti tekemisissä tulematta hulluksi :)
Etkö siis usko noiden olemassaoloon?
Uskon, mutta tulkinnat menevät yleensä pieleen ja aiheuttavat vain ongelmia. Itse ohitan kaikki olettamani mikroilmeet. Ajattelen niin, että jos jollain on asiaa tai selvitettävää, hän puhuu sen. En lähde tekemään tulkintojani kehon kielestä.
Kyllä sinä teet tulkintoja tai sitten olet täysin poikkeuksellinen ihmisyksilö, jota psykologit tutkisivat mielellään. Muistaakseni ihmiset kiinnittävät 80-prosenttisesti huomiota sanattomaan viestintään. Sanallinen viestintä on pieni osa kommunikaatiosta. Minusta on paljon fiksumpaa yrittää perehtyä siihen kuin teeskennellä, että sillä ei muka ole merkitystä.
Ei siihen mitään poikkeuksellisuutta tarvita. Kyse on siitä, että tiedostaa ja havainnoi niitä tai ei, ei anna niiden vaikuttaa, vaan selvittää asiat puhumalla, eikä tee mitään oletuksia, se on tiedostavan ihmisen ominaisuus ja kyky. Emme ole vaistojen ja viettien vietävissä, ainakaan kaikki, vaan kykenemme mielen ja ajattelun hallintaan.
En puhunut vaistoista enkä vieteistä vaan ihmisten kommunikaatiosta, joka perustuu enemmän sanattomaan kuin sanalliseen viestintään. Jos ihminen näyttää surulliselta ja sanoo olevansa onnellinen, uskomme ilmettä eikä puhetta. Aika erikoista väittää että itse uskoisit vain puhetta. Jos todella teet niin, sinulla on varmasti paljon ongelmia sosiaalisissa suhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Rauhallisuus ei ole ase. Se on mielen hallintaa.
Ap tarkoittanee haettua rauhallisuutta, johon voi liittyä teeskennelty nauru. Nähty on tällainen teeskentelijä myös aidon tunteen, pelon vallassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että sinua AP ärsyttää heidän rauhallisuutensa ei tarkoita että he tekisivät väärin tai olisivat osa jotain salaliittoa. Oma kokemuksesi on jostain syystä hullunkurinen ja terapeutti voisi ehkä auttaa selvittelemään sitä.
Ei aiemmin ärsyttänyt, mutta jokin siinä vaivasi alitajuisesti. Nyt ehkä saattaa ärsyttääkin, kun tajuan että tekevät tuota selvästi provosoidakseen.
Eivät ole keskenään liittoutuneet, salaa tai edestäpäin.
Mutta vanha äitini säälittää, häntä koko ajan sätitään ihan normaaleista tunnetiloista ja on siihen vuosien mittaan alistunut. Tekisi mieli oikaista asia, että loppuisi tuollainen henkisen ylivallan käyttö miehensä ja poikansa puolelta.
No mikset oikaise? Katsotko vain sivusta kun käyttävät vanhaan äitiisi henkistä ylivaltaa? Jätät äitisi yksin, voisit olla hänen puolellaan. Tavallaan käytät myös ylivaltaa. Voisit puuttua, mutta et vain välitä puuttua kun ei koske sinua.
Voisit sanoa juuri tuon, että sätitte äitiäni normaalista tunnetilasta.
Olet jotenkin nolo ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyisikö välttelevään kiintymyssuhdetyyliin?
Minäkin tunnen pari tällaista hahmoa ja olen itsekin rauhallinen, mutta en kuitenkaan kylmäkiskoinen kuten nämä tuntemani. Heille se vaikuttaa olevan jonkinlainen kunnia-asia etteivät ikinä näytä minkäänlaisia tunteita, ikään kuin tunteet olisivat sairauden tai heikkouden merkki.
Olen lueskellut kiintymyssuhdetyyleistä viime aikoina, koska tapailukumppani vaikuttaa tällaiselta välttelevältä. Tällainen henkilö saattaa intiimissä suhteessaan tosiaan myös hienovaraisesti pyrkiä siihen, että toinen reagoisi jotenkin kielteisesti, esim. pelolla tai ahdistuksella. Tätä reaktiota haetaan siksi, että siitä tulee itselle turvallisempi olo kun toinen on silminnähden riippuvainen itsestä tai ainakin "heikompi" (siis tämän tunteita heikkouden merkkinä pitävän omissa silmissä).
Välttelevä on muuten suomalaisten yleisin kiintymyssuhdetyyli, vaikka muualla maailmassa sen esiintyvyys on noin 25%.
Niin, keskimäärin ilmeisesti. Jossain enemmän ja jossain vähemmän. Joka tapauksessa mielestäni kulttuurimme on jotenkin sairas. Juuri tämän vuoksi haluaisin muuttaa pois täältä, jos se vain olisi käytännössä mahdollista. Tunteet, puhuminen, yhteys muihin ja välittäminen ovat osa ihmisyyttä, eivät heikkoutta tai väärin.
Tunteet eivät ole väärin, mutta suurissa tunnetiloissa tulee usein tehtyä väärin. Huudettua, loukattua, satutettua. Sen vuoksi aikuisen on hyvä hallita tunteitaan, kyetä erottamaan tunteiden käsittely ja tukahduttaminen.
Niin, totta kai. Tosin jos ympäröivät ihmiset ovat kulttuurin tavoin rakentuneet välttelevän kiintymystyylin pohjalta, ei normaaliakaan tunteidenkäsittelyä sallita ja se nimenomaan pyritään tukahduttamaan tai osoittamaan viallisena. Silloin siitä helposti tuleekin sellaista, koska tarpeet ja tunteet eivät katoa mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyisikö välttelevään kiintymyssuhdetyyliin?
Minäkin tunnen pari tällaista hahmoa ja olen itsekin rauhallinen, mutta en kuitenkaan kylmäkiskoinen kuten nämä tuntemani. Heille se vaikuttaa olevan jonkinlainen kunnia-asia etteivät ikinä näytä minkäänlaisia tunteita, ikään kuin tunteet olisivat sairauden tai heikkouden merkki.
Olen lueskellut kiintymyssuhdetyyleistä viime aikoina, koska tapailukumppani vaikuttaa tällaiselta välttelevältä. Tällainen henkilö saattaa intiimissä suhteessaan tosiaan myös hienovaraisesti pyrkiä siihen, että toinen reagoisi jotenkin kielteisesti, esim. pelolla tai ahdistuksella. Tätä reaktiota haetaan siksi, että siitä tulee itselle turvallisempi olo kun toinen on silminnähden riippuvainen itsestä tai ainakin "heikompi" (siis tämän tunteita heikkouden merkkinä pitävän omissa silmissä).
Välttelevä on muuten suomalaisten yleisin kiintymyssuhdetyyli, vaikka muualla maailmassa sen esiintyvyys on noin 25%.
Niin, keskimäärin ilmeisesti. Jossain enemmän ja jossain vähemmän. Joka tapauksessa mielestäni kulttuurimme on jotenkin sairas. Juuri tämän vuoksi haluaisin muuttaa pois täältä, jos se vain olisi käytännössä mahdollista. Tunteet, puhuminen, yhteys muihin ja välittäminen ovat osa ihmisyyttä, eivät heikkoutta tai väärin.
Samaa mieltä tästä. Minulla on sellainen tilanne että työ sallisi pariin muuhunkin maahan muuttamisen, ja olen sinkku. Ja juuri tästä syystä en rajoita treffailua pelkästään suomalaisiin miehiin, vaikka totta kai se helmi voi täältäkin löytyä, ja ystäväpiirissäni on onneksi useita lämpimiä ja tervehenkisiä miehiä (jotka siltikin hallitsevat tunteensa, eli ylenmääräisestä pidäkkeettömyydestä ei ole huolta).
Olen avoin sekä Suomessa että ulkomailla asumiselle, koska muissa maissa on sitten taas muita huonoja puolia, kuten byrokratia, kalliimmat asumiskustannukset pääkaupungissa jne.
Ymmärrän. Itse taas olen mies ja koen itseni aika yksinäiseksi, kun suurin osa etenkin miehistä on hyvin vältteleviä. Lisäksi puolisoni ja suuri osa lähisuvusta on... Ulkomailla (joissain maissa) tuntuu, kuin olisin enemmän elossa, kun ihmiset ovat enemmän kaltaisiani helposti lämpiäviä ja avoimempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että sinua AP ärsyttää heidän rauhallisuutensa ei tarkoita että he tekisivät väärin tai olisivat osa jotain salaliittoa. Oma kokemuksesi on jostain syystä hullunkurinen ja terapeutti voisi ehkä auttaa selvittelemään sitä.
Ei aiemmin ärsyttänyt, mutta jokin siinä vaivasi alitajuisesti. Nyt ehkä saattaa ärsyttääkin, kun tajuan että tekevät tuota selvästi provosoidakseen.
Eivät ole keskenään liittoutuneet, salaa tai edestäpäin.
Mutta vanha äitini säälittää, häntä koko ajan sätitään ihan normaaleista tunnetiloista ja on siihen vuosien mittaan alistunut. Tekisi mieli oikaista asia, että loppuisi tuollainen henkisen ylivallan käyttö miehensä ja poikansa puolelta.
No mikset oikaise? Katsotko vain sivusta kun käyttävät vanhaan äitiisi henkistä ylivaltaa? Jätät äitisi yksin, voisit olla hänen puolellaan. Tavallaan käytät myös ylivaltaa. Voisit puuttua, mutta et vain välitä puuttua kun ei koske sinua.
Voisit sanoa juuri tuon, että sätitte äitiäni normaalista tunnetilasta.
Olisiko syynä se, että ap nyt ensi kertaa huomasi ajatella asiaa tästä näkökulmasta? Aloituksesta käy ilmi, että hän epäilee omaa tulkintaansa ja hakee sille vahvistusta. On todella ymmärrettävää ettei tuossa tilanteessa suin päin syöksy toimimaan, koska itselläkin on varmaan niitä vinoutuneita malleja siitä mikä on tervettä tai normaalia.
olet jäänyt lapsen asteelle ei tua itku potku raivari tehoa aikuisiin ilmeisesti tehonnut siskoihisi ja äitiisi kun noin miehiä syyllistät. muut harkitsevat ja sitten toimivat. sinä harkitsematon narsisti nyt heti MINÄ MINÄ TAHDON.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyisikö välttelevään kiintymyssuhdetyyliin?
Minäkin tunnen pari tällaista hahmoa ja olen itsekin rauhallinen, mutta en kuitenkaan kylmäkiskoinen kuten nämä tuntemani. Heille se vaikuttaa olevan jonkinlainen kunnia-asia etteivät ikinä näytä minkäänlaisia tunteita, ikään kuin tunteet olisivat sairauden tai heikkouden merkki.
Olen lueskellut kiintymyssuhdetyyleistä viime aikoina, koska tapailukumppani vaikuttaa tällaiselta välttelevältä. Tällainen henkilö saattaa intiimissä suhteessaan tosiaan myös hienovaraisesti pyrkiä siihen, että toinen reagoisi jotenkin kielteisesti, esim. pelolla tai ahdistuksella. Tätä reaktiota haetaan siksi, että siitä tulee itselle turvallisempi olo kun toinen on silminnähden riippuvainen itsestä tai ainakin "heikompi" (siis tämän tunteita heikkouden merkkinä pitävän omissa silmissä).
Välttelevä on muuten suomalaisten yleisin kiintymyssuhdetyyli, vaikka muualla maailmassa sen esiintyvyys on noin 25%.
Niin, keskimäärin ilmeisesti. Jossain enemmän ja jossain vähemmän. Joka tapauksessa mielestäni kulttuurimme on jotenkin sairas. Juuri tämän vuoksi haluaisin muuttaa pois täältä, jos se vain olisi käytännössä mahdollista. Tunteet, puhuminen, yhteys muihin ja välittäminen ovat osa ihmisyyttä, eivät heikkoutta tai väärin.
Samaa mieltä tästä. Minulla on sellainen tilanne että työ sallisi pariin muuhunkin maahan muuttamisen, ja olen sinkku. Ja juuri tästä syystä en rajoita treffailua pelkästään suomalaisiin miehiin, vaikka totta kai se helmi voi täältäkin löytyä, ja ystäväpiirissäni on onneksi useita lämpimiä ja tervehenkisiä miehiä (jotka siltikin hallitsevat tunteensa, eli ylenmääräisestä pidäkkeettömyydestä ei ole huolta).
Olen avoin sekä Suomessa että ulkomailla asumiselle, koska muissa maissa on sitten taas muita huonoja puolia, kuten byrokratia, kalliimmat asumiskustannukset pääkaupungissa jne.
Ymmärrän. Itse taas olen mies ja koen itseni aika yksinäiseksi, kun suurin osa etenkin miehistä on hyvin vältteleviä. Lisäksi puolisoni ja suuri osa lähisuvusta on... Ulkomailla (joissain maissa) tuntuu, kuin olisin enemmän elossa, kun ihmiset ovat enemmän kaltaisiani helposti lämpiäviä ja avoimempia.
Puuttuuko tästä jokin sana? Ovatko siis puolisosi ja sukulaisesikin vältteleviä? Tässä on kuvauksia eri kiintymyssuhdetyyleistä, tunnistatko jonkin omaksesi?
https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/kiintymystyylit-parisuhteessa/
Alue: Aihe vapaa
Tämä. 60 vuoden kokemuksella totean, että tämä on fiksuin tapa. Älä oleta toisesta jotain ja syyllistä häntä omien oletuksiesi pohjalta.