Ihmisiä jotka käyttävät "rauhallisuutta" henkisenä aseena

KUKA SINUTKIN ON HUOLINUT kirjoitti:

olet jäänyt lapsen asteelle ei tua itku potku raivari tehoa aikuisiin ilmeisesti tehonnut siskoihisi ja äitiisi kun noin miehiä syyllistät. muut harkitsevat ja sitten toimivat. sinä harkitsematon narsisti nyt heti MINÄ MINÄ TAHDON.

Luultavasti narsistin kommentti. Ainakin täysin järjetön ja asiaan kuulumaton.

KUKA SINUTKIN ON HUOLINUT kirjoitti:

olet jäänyt lapsen asteelle ei tua itku potku raivari tehoa aikuisiin ilmeisesti tehonnut siskoihisi ja äitiisi kun noin miehiä syyllistät. muut harkitsevat ja sitten toimivat. sinä harkitsematon narsisti nyt heti MINÄ MINÄ TAHDON.

Rauhoitu. Ei ole mitään hätää. Kukaan ilkeä nainen ei ole huoneessasi pamputtamassa peppuun Rauno-setää. Hys hys.

Todella ärsyttävää kun haluaa riidellä eikä saa toista suuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liittyisikö välttelevään kiintymyssuhdetyyliin?

Minäkin tunnen pari tällaista hahmoa ja olen itsekin rauhallinen, mutta en kuitenkaan kylmäkiskoinen kuten nämä tuntemani. Heille se vaikuttaa olevan jonkinlainen kunnia-asia etteivät ikinä näytä minkäänlaisia tunteita, ikään kuin tunteet olisivat sairauden tai heikkouden merkki. 

Olen lueskellut kiintymyssuhdetyyleistä viime aikoina, koska tapailukumppani vaikuttaa tällaiselta välttelevältä. Tällainen henkilö saattaa intiimissä suhteessaan tosiaan myös hienovaraisesti pyrkiä siihen, että toinen reagoisi jotenkin kielteisesti, esim. pelolla tai ahdistuksella. Tätä reaktiota haetaan siksi, että siitä tulee itselle turvallisempi olo kun toinen on silminnähden riippuvainen itsestä tai ainakin "heikompi" (siis tämän tunteita heikkouden merkkinä pitävän omissa silmissä).

Välttelevä on muuten suomalaisten yleisin kiintymyssuhdetyyli, vaikka muualla maailmassa sen esiintyvyys on noin 25%.

Niin, keskimäärin ilmeisesti. Jossain enemmän ja jossain vähemmän. Joka tapauksessa mielestäni kulttuurimme on jotenkin sairas. Juuri tämän vuoksi haluaisin muuttaa pois täältä, jos se vain olisi käytännössä mahdollista. Tunteet, puhuminen, yhteys muihin ja välittäminen ovat osa ihmisyyttä, eivät heikkoutta tai väärin.

Samaa mieltä tästä. Minulla on sellainen tilanne että työ sallisi pariin muuhunkin maahan muuttamisen, ja olen sinkku. Ja juuri tästä syystä en rajoita treffailua pelkästään suomalaisiin miehiin, vaikka totta kai se helmi voi täältäkin löytyä, ja ystäväpiirissäni on onneksi useita lämpimiä ja tervehenkisiä miehiä (jotka siltikin hallitsevat tunteensa, eli ylenmääräisestä pidäkkeettömyydestä ei ole huolta).

Olen avoin sekä Suomessa että ulkomailla asumiselle, koska muissa maissa on sitten taas muita huonoja puolia, kuten byrokratia, kalliimmat asumiskustannukset pääkaupungissa jne.

Ymmärrän. Itse taas olen mies ja koen itseni aika yksinäiseksi, kun suurin osa etenkin miehistä on hyvin vältteleviä. Lisäksi puolisoni ja suuri osa lähisuvusta on... Ulkomailla (joissain maissa) tuntuu, kuin olisin enemmän elossa, kun ihmiset ovat enemmän kaltaisiani helposti lämpiäviä ja avoimempia.

Puuttuuko tästä jokin sana? Ovatko siis puolisosi ja sukulaisesikin vältteleviä? Tässä on kuvauksia eri kiintymyssuhdetyyleistä, tunnistatko jonkin omaksesi?

https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/kiintymystyylit-parisuhteessa/

Ovat siis vältteleviä myös. Itse häilyn turvallisen ja ristiriitaisen välillä luultavasti, traumojen vuoksi välttelevien seurassa enemmän tuon ristiriitaisen puolella. Tavallaanhan välttelevä ajaa toista osapuolta siihen, koska turvallinen tapa kohdata tunteet ei toteudu. Siksikin oman mielenterveyteni vuoksi turvallinen tunneympäristö voisi auttaa pääsemään eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että sinua AP ärsyttää heidän rauhallisuutensa ei tarkoita että he tekisivät väärin tai olisivat osa jotain salaliittoa. Oma kokemuksesi on jostain syystä hullunkurinen ja terapeutti voisi ehkä auttaa selvittelemään sitä.

Ei aiemmin ärsyttänyt, mutta jokin siinä vaivasi alitajuisesti. Nyt ehkä saattaa ärsyttääkin, kun tajuan että tekevät tuota selvästi provosoidakseen.

Eivät ole keskenään liittoutuneet, salaa tai edestäpäin.

Mutta vanha äitini säälittää, häntä koko ajan sätitään ihan normaaleista tunnetiloista ja on siihen vuosien mittaan alistunut. Tekisi mieli oikaista asia, että loppuisi tuollainen henkisen ylivallan käyttö miehensä ja poikansa puolelta.

Mikset siis oikaise asiaa, vai hallitsetko vain passiivisesti mielesi?

Siinäpä työ. Korjata muiden huono käytös, kun aikuisia ihmisiä ei voi tilille vaatia elleivät itse siihen suostu. Vai mitä ehdotat? Kaikki viisaat neuvot otan vastaan.

Toinen kirjoittaja tässä.

Itse olen ottanut tavaksi näyttää omat tunteeni asianmukaisesti aina kun vanhempien luona kyläillessä tulee ikävä olo. Joskus se tulee isän käytöksestä ja joskus äidin. Kummallakin on omat ikävät piirteensä, kuten parisuhdeongelmissa melkein aina on: ne ovat todella harvoin vain yhden osapuolen aiheuttamia.

Huomautan napakasti jos joku sanoo ikävästi tai jättää reagoimatta siihen kun toinen hakee kontaktia tai vastausta johonkin, tmv. En jumiudu tilanteisiin kuitenkaan, kunhan vain katkaisen ne alkuunsa, ettei tarvitse viettää pitkiä aikoja vaikeassa ilmapiirissä. Aluksi sain kuulla kaikenlaista kritiikkiä kun kehtasin sanoa mielipiteeni, mutta kun tajusivat että en piittaa ja toimin nyt näillä periaatteilla tästä eteenpäin, niin heidän kritiikistään huolimatta, niin tilanteet ovat alkaneet sujua paremmin.

Eli jo hiljaisen hyväksynnän puuttuminen on ainakin tässä tapauksessa auttanut jonkin verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että sinua AP ärsyttää heidän rauhallisuutensa ei tarkoita että he tekisivät väärin tai olisivat osa jotain salaliittoa. Oma kokemuksesi on jostain syystä hullunkurinen ja terapeutti voisi ehkä auttaa selvittelemään sitä.

Ei aiemmin ärsyttänyt, mutta jokin siinä vaivasi alitajuisesti. Nyt ehkä saattaa ärsyttääkin, kun tajuan että tekevät tuota selvästi provosoidakseen.

Eivät ole keskenään liittoutuneet, salaa tai edestäpäin.

Mutta vanha äitini säälittää, häntä koko ajan sätitään ihan normaaleista tunnetiloista ja on siihen vuosien mittaan alistunut. Tekisi mieli oikaista asia, että loppuisi tuollainen henkisen ylivallan käyttö miehensä ja poikansa puolelta.

No mikset oikaise? Katsotko vain sivusta kun käyttävät vanhaan äitiisi henkistä ylivaltaa? Jätät äitisi yksin, voisit olla hänen puolellaan. Tavallaan käytät myös ylivaltaa. Voisit puuttua, mutta et vain välitä puuttua kun ei koske sinua.

Voisit sanoa juuri tuon, että sätitte äitiäni normaalista tunnetilasta.

Olisiko syynä se, että ap nyt ensi kertaa huomasi ajatella asiaa tästä näkökulmasta? Aloituksesta käy ilmi, että hän epäilee omaa tulkintaansa ja hakee sille vahvistusta. On todella ymmärrettävää ettei tuossa tilanteessa suin päin syöksy toimimaan, koska itselläkin on varmaan niitä vinoutuneita malleja siitä mikä on tervettä tai normaalia.

Käsitin, että tämä äidistään puhunut oli ihan eri henkilö kuin aloittaja. Ettei nyt vasta huomannut äitinsä tilannetta.

Kertoi vain oman kokemuksensa tämän aloittajan ketjun esiin nostamana.

Olen sitten ilmeisesti nolo ihminen kun käsitin väärin.

Mutta aloittaja on mielestäni huomannut jo aiemmin tuon äitinsä kiusaamisen.

Joten edelleen olen sitä mieltä, että siihen pitäisi puuttua. Tai viimeistään nyt kun on sen kohtelun oivaltanut.

Itse olen nopeasti reagoiva ja oli mikä väärinkohtelu tahansa niin en vaan pysty sivusta seuraamaan.

Jos heikompaa kohdellaan huonosti, oli ihminen tai eläin kyseessä.

Olen luullut, että yleensä kaikki muutkin toimivat samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liittyisikö välttelevään kiintymyssuhdetyyliin?

Minäkin tunnen pari tällaista hahmoa ja olen itsekin rauhallinen, mutta en kuitenkaan kylmäkiskoinen kuten nämä tuntemani. Heille se vaikuttaa olevan jonkinlainen kunnia-asia etteivät ikinä näytä minkäänlaisia tunteita, ikään kuin tunteet olisivat sairauden tai heikkouden merkki. 

Olen lueskellut kiintymyssuhdetyyleistä viime aikoina, koska tapailukumppani vaikuttaa tällaiselta välttelevältä. Tällainen henkilö saattaa intiimissä suhteessaan tosiaan myös hienovaraisesti pyrkiä siihen, että toinen reagoisi jotenkin kielteisesti, esim. pelolla tai ahdistuksella. Tätä reaktiota haetaan siksi, että siitä tulee itselle turvallisempi olo kun toinen on silminnähden riippuvainen itsestä tai ainakin "heikompi" (siis tämän tunteita heikkouden merkkinä pitävän omissa silmissä).

Välttelevä on muuten suomalaisten yleisin kiintymyssuhdetyyli, vaikka muualla maailmassa sen esiintyvyys on noin 25%.

Niin, keskimäärin ilmeisesti. Jossain enemmän ja jossain vähemmän. Joka tapauksessa mielestäni kulttuurimme on jotenkin sairas. Juuri tämän vuoksi haluaisin muuttaa pois täältä, jos se vain olisi käytännössä mahdollista. Tunteet, puhuminen, yhteys muihin ja välittäminen ovat osa ihmisyyttä, eivät heikkoutta tai väärin.

Samaa mieltä tästä. Minulla on sellainen tilanne että työ sallisi pariin muuhunkin maahan muuttamisen, ja olen sinkku. Ja juuri tästä syystä en rajoita treffailua pelkästään suomalaisiin miehiin, vaikka totta kai se helmi voi täältäkin löytyä, ja ystäväpiirissäni on onneksi useita lämpimiä ja tervehenkisiä miehiä (jotka siltikin hallitsevat tunteensa, eli ylenmääräisestä pidäkkeettömyydestä ei ole huolta).

Olen avoin sekä Suomessa että ulkomailla asumiselle, koska muissa maissa on sitten taas muita huonoja puolia, kuten byrokratia, kalliimmat asumiskustannukset pääkaupungissa jne.

Ymmärrän. Itse taas olen mies ja koen itseni aika yksinäiseksi, kun suurin osa etenkin miehistä on hyvin vältteleviä. Lisäksi puolisoni ja suuri osa lähisuvusta on... Ulkomailla (joissain maissa) tuntuu, kuin olisin enemmän elossa, kun ihmiset ovat enemmän kaltaisiani helposti lämpiäviä ja avoimempia.

Puuttuuko tästä jokin sana? Ovatko siis puolisosi ja sukulaisesikin vältteleviä? Tässä on kuvauksia eri kiintymyssuhdetyyleistä, tunnistatko jonkin omaksesi?

https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/kiintymystyylit-parisuhteessa/

Ovat siis vältteleviä myös. Itse häilyn turvallisen ja ristiriitaisen välillä luultavasti, traumojen vuoksi välttelevien seurassa enemmän tuon ristiriitaisen puolella. Tavallaanhan välttelevä ajaa toista osapuolta siihen, koska turvallinen tapa kohdata tunteet ei toteudu. Siksikin oman mielenterveyteni vuoksi turvallinen tunneympäristö voisi auttaa pääsemään eteenpäin.

Joo, välttelevä voi ajaa alun perin turvallisesti kiintyneenkin reagoimaan ahdistuneesti. Samoin ahdistuneesti käyttäytyvä voi ajaa kumppaninsa reagoimaan välttelevästi. Itselleni kävi niin yhden aiemman kumppanin kanssa, joka olisi tarvinnut loputtomasti huomiota ja validointia - niin paljon että en olisi töissäkään saanut käydä kun hän ei kestänyt olla sitä aikaa yksin. Kyllä löytyi minustakin se välttelevä tyyli ja opin ymmärtämään tuon tyyppisten ihmisten mielenmaisemaa paremmin. Pohjimmiltaan sekin on vain yritys suojautua vahingollisena koettua käytöstä tai sellaisen uhkaa vastaan (vaikka uhka olisikin vain kuviteltu).

Oletteko kumppanisi kanssa keskustelleet tästä aiheesta?

Onhan noita, varsinkin ihmisten sukulaisissa. Mutta voi olla mukaviakin rauhallisia muutamat, jossain tuolla ulkona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että sinua AP ärsyttää heidän rauhallisuutensa ei tarkoita että he tekisivät väärin tai olisivat osa jotain salaliittoa. Oma kokemuksesi on jostain syystä hullunkurinen ja terapeutti voisi ehkä auttaa selvittelemään sitä.

Ei aiemmin ärsyttänyt, mutta jokin siinä vaivasi alitajuisesti. Nyt ehkä saattaa ärsyttääkin, kun tajuan että tekevät tuota selvästi provosoidakseen.

Eivät ole keskenään liittoutuneet, salaa tai edestäpäin.

Mutta vanha äitini säälittää, häntä koko ajan sätitään ihan normaaleista tunnetiloista ja on siihen vuosien mittaan alistunut. Tekisi mieli oikaista asia, että loppuisi tuollainen henkisen ylivallan käyttö miehensä ja poikansa puolelta.

No mikset oikaise? Katsotko vain sivusta kun käyttävät vanhaan äitiisi henkistä ylivaltaa? Jätät äitisi yksin, voisit olla hänen puolellaan. Tavallaan käytät myös ylivaltaa. Voisit puuttua, mutta et vain välitä puuttua kun ei koske sinua.

Voisit sanoa juuri tuon, että sätitte äitiäni normaalista tunnetilasta.

Olisiko syynä se, että ap nyt ensi kertaa huomasi ajatella asiaa tästä näkökulmasta? Aloituksesta käy ilmi, että hän epäilee omaa tulkintaansa ja hakee sille vahvistusta. On todella ymmärrettävää ettei tuossa tilanteessa suin päin syöksy toimimaan, koska itselläkin on varmaan niitä vinoutuneita malleja siitä mikä on tervettä tai normaalia.

Käsitin, että tämä äidistään puhunut oli ihan eri henkilö kuin aloittaja. Ettei nyt vasta huomannut äitinsä tilannetta.

Kertoi vain oman kokemuksensa tämän aloittajan ketjun esiin nostamana.

Olen sitten ilmeisesti nolo ihminen kun käsitin väärin.

Mutta aloittaja on mielestäni huomannut jo aiemmin tuon äitinsä kiusaamisen.

Joten edelleen olen sitä mieltä, että siihen pitäisi puuttua. Tai viimeistään nyt kun on sen kohtelun oivaltanut.

Itse olen nopeasti reagoiva ja oli mikä väärinkohtelu tahansa niin en vaan pysty sivusta seuraamaan.

Jos heikompaa kohdellaan huonosti, oli ihminen tai eläin kyseessä.

Olen luullut, että yleensä kaikki muutkin toimivat samoin.

Minäkin olen voinut käsittää väärin! Muistin että aloittaja olisi kuvannut tätä heti aloitusviestissä, mutta kävin katsomassa ja niin ei ollutkaan.

Nopeassa reagoinnissa on hyvää se, että se on autenttista ja ns. läpinäkyvää muille. Eli muiden ei tarvitse ainakaan arvailla, mikä reaktion aiheutti. Haittapuoli voi olla se, jos tulee tehtyä virhetulkinta eikä pysähdy kyseenalaistamaan sitä ennen kuin jo reagoi. Sekään ei ole hirveän hankala asia jos kaikki osapuolet ovat itsetunnoltaan terveitä ja avarakatseisia, koska silloin virhetulkinnat voi helposti oikaista saman tien, eikä niistä jää kenellekään kaunaa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita, varsinkin ihmisten sukulaisissa. Mutta voi olla mukaviakin rauhallisia muutamat, jossain tuolla ulkona.

Mitä tarkoitat? Sukulaisten kanssa nyt useimmat ihmiset ovat tekemisissä tai ainakin ovat olleet, joten heidän tekemisensä vaikuttaa ihan senkin puolesta. Sikäli voi varmaankin ymmärtää, että viittauksia heihin löytyy palstalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liittyisikö välttelevään kiintymyssuhdetyyliin?

Minäkin tunnen pari tällaista hahmoa ja olen itsekin rauhallinen, mutta en kuitenkaan kylmäkiskoinen kuten nämä tuntemani. Heille se vaikuttaa olevan jonkinlainen kunnia-asia etteivät ikinä näytä minkäänlaisia tunteita, ikään kuin tunteet olisivat sairauden tai heikkouden merkki. 

Olen lueskellut kiintymyssuhdetyyleistä viime aikoina, koska tapailukumppani vaikuttaa tällaiselta välttelevältä. Tällainen henkilö saattaa intiimissä suhteessaan tosiaan myös hienovaraisesti pyrkiä siihen, että toinen reagoisi jotenkin kielteisesti, esim. pelolla tai ahdistuksella. Tätä reaktiota haetaan siksi, että siitä tulee itselle turvallisempi olo kun toinen on silminnähden riippuvainen itsestä tai ainakin "heikompi" (siis tämän tunteita heikkouden merkkinä pitävän omissa silmissä).

Välttelevä on muuten suomalaisten yleisin kiintymyssuhdetyyli, vaikka muualla maailmassa sen esiintyvyys on noin 25%.

Niin, keskimäärin ilmeisesti. Jossain enemmän ja jossain vähemmän. Joka tapauksessa mielestäni kulttuurimme on jotenkin sairas. Juuri tämän vuoksi haluaisin muuttaa pois täältä, jos se vain olisi käytännössä mahdollista. Tunteet, puhuminen, yhteys muihin ja välittäminen ovat osa ihmisyyttä, eivät heikkoutta tai väärin.

Samaa mieltä tästä. Minulla on sellainen tilanne että työ sallisi pariin muuhunkin maahan muuttamisen, ja olen sinkku. Ja juuri tästä syystä en rajoita treffailua pelkästään suomalaisiin miehiin, vaikka totta kai se helmi voi täältäkin löytyä, ja ystäväpiirissäni on onneksi useita lämpimiä ja tervehenkisiä miehiä (jotka siltikin hallitsevat tunteensa, eli ylenmääräisestä pidäkkeettömyydestä ei ole huolta).

Olen avoin sekä Suomessa että ulkomailla asumiselle, koska muissa maissa on sitten taas muita huonoja puolia, kuten byrokratia, kalliimmat asumiskustannukset pääkaupungissa jne.

Ymmärrän. Itse taas olen mies ja koen itseni aika yksinäiseksi, kun suurin osa etenkin miehistä on hyvin vältteleviä. Lisäksi puolisoni ja suuri osa lähisuvusta on... Ulkomailla (joissain maissa) tuntuu, kuin olisin enemmän elossa, kun ihmiset ovat enemmän kaltaisiani helposti lämpiäviä ja avoimempia.

Tuo tunne, että on matkoilla ulkomailla enemmän elossa on hyvin yleinen. Liittyy ihan jo uuteen ympäristöön ja uusiin kokemuksiin, jolloin aistit ja aivotkin ovat terävinä.

Mitenkään siis vähättelemättä tuota toista puolta näin ohiksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liittyisikö välttelevään kiintymyssuhdetyyliin?

Minäkin tunnen pari tällaista hahmoa ja olen itsekin rauhallinen, mutta en kuitenkaan kylmäkiskoinen kuten nämä tuntemani. Heille se vaikuttaa olevan jonkinlainen kunnia-asia etteivät ikinä näytä minkäänlaisia tunteita, ikään kuin tunteet olisivat sairauden tai heikkouden merkki. 

Olen lueskellut kiintymyssuhdetyyleistä viime aikoina, koska tapailukumppani vaikuttaa tällaiselta välttelevältä. Tällainen henkilö saattaa intiimissä suhteessaan tosiaan myös hienovaraisesti pyrkiä siihen, että toinen reagoisi jotenkin kielteisesti, esim. pelolla tai ahdistuksella. Tätä reaktiota haetaan siksi, että siitä tulee itselle turvallisempi olo kun toinen on silminnähden riippuvainen itsestä tai ainakin "heikompi" (siis tämän tunteita heikkouden merkkinä pitävän omissa silmissä).

Välttelevä on muuten suomalaisten yleisin kiintymyssuhdetyyli, vaikka muualla maailmassa sen esiintyvyys on noin 25%.

Niin, keskimäärin ilmeisesti. Jossain enemmän ja jossain vähemmän. Joka tapauksessa mielestäni kulttuurimme on jotenkin sairas. Juuri tämän vuoksi haluaisin muuttaa pois täältä, jos se vain olisi käytännössä mahdollista. Tunteet, puhuminen, yhteys muihin ja välittäminen ovat osa ihmisyyttä, eivät heikkoutta tai väärin.

Samaa mieltä tästä. Minulla on sellainen tilanne että työ sallisi pariin muuhunkin maahan muuttamisen, ja olen sinkku. Ja juuri tästä syystä en rajoita treffailua pelkästään suomalaisiin miehiin, vaikka totta kai se helmi voi täältäkin löytyä, ja ystäväpiirissäni on onneksi useita lämpimiä ja tervehenkisiä miehiä (jotka siltikin hallitsevat tunteensa, eli ylenmääräisestä pidäkkeettömyydestä ei ole huolta).

Olen avoin sekä Suomessa että ulkomailla asumiselle, koska muissa maissa on sitten taas muita huonoja puolia, kuten byrokratia, kalliimmat asumiskustannukset pääkaupungissa jne.

Ymmärrän. Itse taas olen mies ja koen itseni aika yksinäiseksi, kun suurin osa etenkin miehistä on hyvin vältteleviä. Lisäksi puolisoni ja suuri osa lähisuvusta on... Ulkomailla (joissain maissa) tuntuu, kuin olisin enemmän elossa, kun ihmiset ovat enemmän kaltaisiani helposti lämpiäviä ja avoimempia.

Puuttuuko tästä jokin sana? Ovatko siis puolisosi ja sukulaisesikin vältteleviä? Tässä on kuvauksia eri kiintymyssuhdetyyleistä, tunnistatko jonkin omaksesi?

https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/kiintymystyylit-parisuhteessa/

Ovat siis vältteleviä myös. Itse häilyn turvallisen ja ristiriitaisen välillä luultavasti, traumojen vuoksi välttelevien seurassa enemmän tuon ristiriitaisen puolella. Tavallaanhan välttelevä ajaa toista osapuolta siihen, koska turvallinen tapa kohdata tunteet ei toteudu. Siksikin oman mielenterveyteni vuoksi turvallinen tunneympäristö voisi auttaa pääsemään eteenpäin.

Joo, välttelevä voi ajaa alun perin turvallisesti kiintyneenkin reagoimaan ahdistuneesti. Samoin ahdistuneesti käyttäytyvä voi ajaa kumppaninsa reagoimaan välttelevästi. Itselleni kävi niin yhden aiemman kumppanin kanssa, joka olisi tarvinnut loputtomasti huomiota ja validointia - niin paljon että en olisi töissäkään saanut käydä kun hän ei kestänyt olla sitä aikaa yksin. Kyllä löytyi minustakin se välttelevä tyyli ja opin ymmärtämään tuon tyyppisten ihmisten mielenmaisemaa paremmin. Pohjimmiltaan sekin on vain yritys suojautua vahingollisena koettua käytöstä tai sellaisen uhkaa vastaan (vaikka uhka olisikin vain kuviteltu).

Oletteko kumppanisi kanssa keskustelleet tästä aiheesta?

Kyllä. Tuntuu vain, että koko yhteiskunta ja kulttuuri on rakennettu välttelevän kiintymyksen pohjalle suurelta osin. Kaikille sellainen tapa olla ja osallistua ei sovi. Se tuntuu itselleni jotenkin niin vaillinaiselta.

Se on totta, että ihmisestä voi löytyä monia eri puolia vähän tilanteen ja toisen osapuolen mukaan. Tiedostaminen ja puhuminen voivat auttaa, mutta todella välttelevien ihmisten kanssa se ei onnistu kovin usein rakentavasti, varsinkaan, jos on hylkäämistrauma.

Vierailija kirjoitti:

Joku on pahasti vääristynyt, jos rauhallisuutta tulkitsee negatiiviseksi piirteeksi. 

Kyllä se voi olla vittuiluakin, tahallisesti esitetään että ollaan kouhutuksen yläpuolella ja vähätellään toisten tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku on pahasti vääristynyt, jos rauhallisuutta tulkitsee negatiiviseksi piirteeksi. 

Kyllä se voi olla vittuiluakin, tahallisesti esitetään että ollaan kouhutuksen yläpuolella ja vähätellään toisten tunteita.

Jep. Olennaista on, tulevatko osapuolet kohdatuksi ja asiat puhutuksi. Rauhallisuus on hyvä asia, tunteettomuus ja torjuvuus eivät ole.

Tekstisi perusteella vika on ihan täysin omassa päässäsi. Suosittelen terapiaa.

Mun rauhallinen eksä kieltäytyi keskustelemasta mistään negatiivisista asioista, jos minussa näkyi ripauskaan tunnetilaa. Ilmaisen niitä itse välillä toki liikaakin, mutta edes rauhallinen asiallinen puhe, josta kuitenkin kuuluu että harmittaa oli siis lähes mahdotonta. Vuosien aikana tulee kuitenkin väistämättä esiin jokin tilanne, jossa sopu rikkoutuu. Teki myös pieniä provosointeja, ja välillä elämäntilanteen ollessa päällä yllätyin, miten jähmettyi sen sijaan että olisi toiminut. Korosti silti aina että oikeasti on tunteikas mutta vain hillitsee itsensä niin hyvin. Ahdistava suhde.

Nykyinenkin on rauhallinen, mutta ihan oikeasti, toki haluaa mulle hyvää mutta minun mielentilani ei siis liiemmin vaikuta hänen omaansa (käyttäydyn reilusti, jos olisin ilkeä tms niin oletan että se vaikuttaisi). Harvinaisissa ristiriidoissa mieheni pystyy kuuntelemaan sanottavani vaikka tunnetta olisikin mukana, ja kertomaan mielipiteensä ilman että tunteet lyövät lukkoon.

On ero siinä, onko rauhallinen koska osaa käsitellä muiden ja omia tunteita, vai muka-rauhallinen koska kieltäytyy kohtaamasta niitä ollenkaan. Vain ensimmäinen on kunnioitettava piirre.

Naiset muistakaa: hysteria, hätääntyminen ja mielenterveyden ongelmat ovat tärkeimpiä voimavarojamme!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku on pahasti vääristynyt, jos rauhallisuutta tulkitsee negatiiviseksi piirteeksi. 

Kyllä se voi olla vittuiluakin, tahallisesti esitetään että ollaan kouhutuksen yläpuolella ja vähätellään toisten tunteita.

Eli kouhotuksen yläpuolella ei voi olla? Huoh!

Ex-miehelleni oli oikein työn puolesta opetettu neuvottelutaitoja ja siihen kuului myös konfliktitilanteiden käsittely: hidastetaan omaa puhenopeutta, hidastetaan liikehdintää/ ei tehdä äkkinäisiä liikkeitä, madalletaan ääntä jne.

Kun parisuhteemme veteli viimeisiään huomasin hänen käyttävän minuun näitä samoja tekniikoita. Koin itseni manipuloiduksi ja se suututti minua aivan kauheasti. Koin sen siten, että mies ikäänkuin yritti nousta tilanteen yläpuolelle ja sieltä käsin ohjaili toimintaani.

Tämä ketju on suurinta mustan valkoiseksi selittävää femsplainauspaskaa mitä olla voi.