Ihmisiä jotka käyttävät "rauhallisuutta" henkisenä aseena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman rauhallisuuden ylikorostaminen on pyrkimystä esiintyä johtajana, asettua muiden yläpuolelle. Ja tottakai tasavertaisessa ihmissuhteessa sellainen on vihamielistä.

Mutta ei ole välttämättä tietoista. Kaikki koskaan tehdyt macho-leffat syöttävät miehille tuollaista käytösmallia.

Entä siinä tapauksessa, että on oikeasti rauhallinen, mutta tulkitset sen ylikorostuneeksi? Onko mahdollista, että tulkitset toista väärin.

On mahdollista myös tulkita itseään väärin. Luulee olevansa rauhallinen vaikka oikeasti pyrkii hallitsemaan tilannetta piilottamalla tunteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku rauhallinen mies provosoitui ihan urakalla monen viestin voimin. :D

En huomaa kenenkään provosoituneen? Kyvyttömyys tulkita sanallista viestintää, enpä haluaisi olla samassa tilassa kanssasi, kun tulkitset ihmisten kehon kieltä :)

Toi on muuten paha. Jos ystäväpiirissä tai läheisissä on sellainen ihminen, joka hurahtaa tulkitsemaan mikroilmeitä, mikroaggerssiota ym. toisten kehon kielestä, sellaisen kanssa ei voi olla kuin minimaalisesti tekemisissä tulematta hulluksi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on farmasti osa jotain feminististä todistelua siitä, että rauhallinen mies on itseasiassa aggressiivinen.

Naisten mielestä kaikki on poikkeavaa/toksista joka eroaa naisten omasta käytöksestä sillä se on se ainoa oikea tapa elää kelpo feministin näkökulmasta.

Oletko tänäänkin tyytynyt omaan käteen?

Runk runk

Ei ole tarvetta, toisin kun sinunlaisellasi palstavinkujalla.

Hah, en ole nähnyt lohduttavaa miestä (mm. ex-mieheni oli lääkäri). He ovat hiljaa, kun eivät löydä sanoja.

Oletko kenties sellainen henkilö, joka takertuu kaikkeen sanomiseen vääntäen sitä miten sattuu...? Näitäkin on ja monet ovat siksi vain hiljaa.

Kyllä, olet kahjo.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä huomioita. Tuon kaltainen etäännyttävä rauhallisuus on yksi passiivis-aggressiivisuuden muoto.

se on just sitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on farmasti osa jotain feminististä todistelua siitä, että rauhallinen mies on itseasiassa aggressiivinen.

Naisten mielestä kaikki on poikkeavaa/toksista joka eroaa naisten omasta käytöksestä sillä se on se ainoa oikea tapa elää kelpo feministin näkökulmasta.

Niin. Kun miehen käytös on sitä oikeaa käytöstä. Naisen käytös on sitä poikkeavaa. Se menee niin päin. Miksi naiset eivät ymmärrä sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku rauhallinen mies provosoitui ihan urakalla monen viestin voimin. :D

En huomaa kenenkään provosoituneen? Kyvyttömyys tulkita sanallista viestintää, enpä haluaisi olla samassa tilassa kanssasi, kun tulkitset ihmisten kehon kieltä :)

Toi on muuten paha. Jos ystäväpiirissä tai läheisissä on sellainen ihminen, joka hurahtaa tulkitsemaan mikroilmeitä, mikroaggerssiota ym. toisten kehon kielestä, sellaisen kanssa ei voi olla kuin minimaalisesti tekemisissä tulematta hulluksi :)

Etkö siis usko noiden olemassaoloon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on farmasti osa jotain feminististä todistelua siitä, että rauhallinen mies on itseasiassa aggressiivinen.

Naisten mielestä kaikki on poikkeavaa/toksista joka eroaa naisten omasta käytöksestä sillä se on se ainoa oikea tapa elää kelpo feministin näkökulmasta.

Niin. Kun miehen käytös on sitä oikeaa käytöstä. Naisen käytös on sitä poikkeavaa. Se menee niin päin. Miksi naiset eivät ymmärrä sitä?

Ei, sinä ymmärrät väärin. Tässä nainen tuomitsi miehen ominaisuuden, ei toisinpäin. Tarina konna ei siis ole mies vaikka se sinulle ehkä olisikin helpompi sulatettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman rauhallisuuden ylikorostaminen on pyrkimystä esiintyä johtajana, asettua muiden yläpuolelle. Ja tottakai tasavertaisessa ihmissuhteessa sellainen on vihamielistä.

Mutta ei ole välttämättä tietoista. Kaikki koskaan tehdyt macho-leffat syöttävät miehille tuollaista käytösmallia.

Entä siinä tapauksessa, että on oikeasti rauhallinen, mutta tulkitset sen ylikorostuneeksi? Onko mahdollista, että tulkitset toista väärin.

On mahdollista myös tulkita itseään väärin. Luulee olevansa rauhallinen vaikka oikeasti pyrkii hallitsemaan tilannetta piilottamalla tunteensa.

Tämäkin on totta. Muttei se useinkaan ole itsensä väärin tulkintaa, vaan tietoinen ja hallittu tapa toimia jossakin tilanteessa. Vain pieni lapsi näyttää tunteensa avoimesti kaikissa tilanteissa. Aikuisen ihmisen pitää kyetä hillitsemään tunteitaan ja käsittelemään ne niin, ettei loukkaa toisia tai aiheuta häiriötä. Kyse on myös luonteesta, esim. introvertit kykenevät usein käsittelemään tunteitaan jopa yksin, tukahduttamatta niitä. Jos on vaikka joku onnettomuustilanne, on hyvä kyetä toimimaan rauhallisesti. Jos joku raivoaa, on hyvä osata olla rauhallinen, ettei provosoi ja saa tilanteen rauhoittumaan. Tämän tietävät myös kaikki ammattilaiset, vahtimestarit, poliisit, ensiapu, palomiehet. Puolisonkin raivotessa auttaa monesti rauhallisuus, jos toinenkin ryhtyy huutamaan, tilanne pahenee. Kun hermostunut puoliso on purkanut paineitaan, voidaan jutella niistä tunteista mikä on tilanteen taustalla ja mistä hän suuttui. Ja raivostunut voi pyytää halutessaan käytöstään anteeksi, jos kokee sen oikeaksi, mutta anteeksi pyytämistä ei pidä koskaan vaatia. Sen pitää lähteä ihmisen omasta tarpeesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljentytön tilanteen vähättely ei ole oikea toimintatapa. En usko, että he käyttävät näennäistä rauhallisuutta tuossa aseena, vaan eivät tiedä miten toimia häkeltävässä tilanteessa. Rauhallisuus tilanteessa sinänsä on hyvä, mutta vähättelyn sijasta tulisi osata lohduttaa tai olla vain hiljaa.

On epäuskottavaa, että kaikki elämäsi miehet yrittävät käydä toisten hermoille. Siinä kohtaa herää epäilys, että ärsyynnyt jostain heidän persoonaansa ja elämäänsä liittyvästä aivan normaalista asiasta. Sitten kun hermostut, he eivät provosoidu, vaan koettavat välttää tilanteen pahenemista olemalla rauhallisia. Naisena tiedän tämän itsekin, ajoittain olen niin herkillä, esim. kuukautisten vuoksi, että ärsyynnyn puolisoni ihan tavallisesta olemisesta, siitä miten hän syö, siitä että hän juttelee niitä näitä tai on hiljainen, siitä miten hän jättää pyyhkeen pesun jälkeen, melkein mistä vain. Sitten kilahdan ja mies koettaa olla provosoitumatta, jolloin raivostun entistä enemmän, kun en saa häntäkin sortumaan huonoon käytökseen ja riitelemään tyhjästä. Onneksi hän usein ottaa minut syliin siinä tilanteessa ja hellii moittimatta yhtään, jolloin huomaan, että olin vain hermona, ei hänessä ollut mitään vikaa. 

Rakasta näitä naisena-trollauksia missä kaikki naisten ongelmat johtuvat hormoneista.

Eihän kirjoittaja tuollaista esittänyt. Hormonit aiheuttava ongelmia sekä miehille että naisille. Alkeellista biologian tuntemusta. 

No, eipä siihen voi koskaan mitään lisätä kun tulet kirkkain silmin väittämään että kommentissa ei sanottu mitä siinä sanottiin. Kun toinen alkaa väittää hevosta ankaksi, turha sellaisen kanssa on vängätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku rauhallinen mies provosoitui ihan urakalla monen viestin voimin. :D

En huomaa kenenkään provosoituneen? Kyvyttömyys tulkita sanallista viestintää, enpä haluaisi olla samassa tilassa kanssasi, kun tulkitset ihmisten kehon kieltä :)

Toi on muuten paha. Jos ystäväpiirissä tai läheisissä on sellainen ihminen, joka hurahtaa tulkitsemaan mikroilmeitä, mikroaggerssiota ym. toisten kehon kielestä, sellaisen kanssa ei voi olla kuin minimaalisesti tekemisissä tulematta hulluksi :)

Etkö siis usko noiden olemassaoloon?

Uskon, mutta tulkinnat menevät yleensä pieleen ja aiheuttavat vain ongelmia. Itse ohitan kaikki olettamani mikroilmeet. Ajattelen niin, että jos jollain on asiaa tai selvitettävää, hän puhuu sen. En lähde tekemään tulkintojani kehon kielestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman rauhallisuuden ylikorostaminen on pyrkimystä esiintyä johtajana, asettua muiden yläpuolelle. Ja tottakai tasavertaisessa ihmissuhteessa sellainen on vihamielistä.

Mutta ei ole välttämättä tietoista. Kaikki koskaan tehdyt macho-leffat syöttävät miehille tuollaista käytösmallia.

Entä siinä tapauksessa, että on oikeasti rauhallinen, mutta tulkitset sen ylikorostuneeksi? Onko mahdollista, että tulkitset toista väärin.

On mahdollista myös tulkita itseään väärin. Luulee olevansa rauhallinen vaikka oikeasti pyrkii hallitsemaan tilannetta piilottamalla tunteensa.

Tämäkin on totta. Muttei se useinkaan ole itsensä väärin tulkintaa, vaan tietoinen ja hallittu tapa toimia jossakin tilanteessa. Vain pieni lapsi näyttää tunteensa avoimesti kaikissa tilanteissa. Aikuisen ihmisen pitää kyetä hillitsemään tunteitaan ja käsittelemään ne niin, ettei loukkaa toisia tai aiheuta häiriötä. Kyse on myös luonteesta, esim. introvertit kykenevät usein käsittelemään tunteitaan jopa yksin, tukahduttamatta niitä. Jos on vaikka joku onnettomuustilanne, on hyvä kyetä toimimaan rauhallisesti. Jos joku raivoaa, on hyvä osata olla rauhallinen, ettei provosoi ja saa tilanteen rauhoittumaan. Tämän tietävät myös kaikki ammattilaiset, vahtimestarit, poliisit, ensiapu, palomiehet. Puolisonkin raivotessa auttaa monesti rauhallisuus, jos toinenkin ryhtyy huutamaan, tilanne pahenee. Kun hermostunut puoliso on purkanut paineitaan, voidaan jutella niistä tunteista mikä on tilanteen taustalla ja mistä hän suuttui. Ja raivostunut voi pyytää halutessaan käytöstään anteeksi, jos kokee sen oikeaksi, mutta anteeksi pyytämistä ei pidä koskaan vaatia. Sen pitää lähteä ihmisen omasta tarpeesta. 

Tuo lienee kaikille selvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljentytön tilanteen vähättely ei ole oikea toimintatapa. En usko, että he käyttävät näennäistä rauhallisuutta tuossa aseena, vaan eivät tiedä miten toimia häkeltävässä tilanteessa. Rauhallisuus tilanteessa sinänsä on hyvä, mutta vähättelyn sijasta tulisi osata lohduttaa tai olla vain hiljaa.

On epäuskottavaa, että kaikki elämäsi miehet yrittävät käydä toisten hermoille. Siinä kohtaa herää epäilys, että ärsyynnyt jostain heidän persoonaansa ja elämäänsä liittyvästä aivan normaalista asiasta. Sitten kun hermostut, he eivät provosoidu, vaan koettavat välttää tilanteen pahenemista olemalla rauhallisia. Naisena tiedän tämän itsekin, ajoittain olen niin herkillä, esim. kuukautisten vuoksi, että ärsyynnyn puolisoni ihan tavallisesta olemisesta, siitä miten hän syö, siitä että hän juttelee niitä näitä tai on hiljainen, siitä miten hän jättää pyyhkeen pesun jälkeen, melkein mistä vain. Sitten kilahdan ja mies koettaa olla provosoitumatta, jolloin raivostun entistä enemmän, kun en saa häntäkin sortumaan huonoon käytökseen ja riitelemään tyhjästä. Onneksi hän usein ottaa minut syliin siinä tilanteessa ja hellii moittimatta yhtään, jolloin huomaan, että olin vain hermona, ei hänessä ollut mitään vikaa. 

Rakasta näitä naisena-trollauksia missä kaikki naisten ongelmat johtuvat hormoneista.

Eihän kirjoittaja tuollaista esittänyt. Hormonit aiheuttava ongelmia sekä miehille että naisille. Alkeellista biologian tuntemusta. 

No, eipä siihen voi koskaan mitään lisätä kun tulet kirkkain silmin väittämään että kommentissa ei sanottu mitä siinä sanottiin. Kun toinen alkaa väittää hevosta ankaksi, turha sellaisen kanssa on vängätä.

Kukaan ei ollut väittänyt, että kaikki naisten ongelmat johtuvat hormoneista, mitä sinä esitit sanotun. 

Jos asiaan ei voi enää vaikuttaa, ni sit pitää vain koittaa mennä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman rauhallisuuden ylikorostaminen on pyrkimystä esiintyä johtajana, asettua muiden yläpuolelle. Ja tottakai tasavertaisessa ihmissuhteessa sellainen on vihamielistä.

Mutta ei ole välttämättä tietoista. Kaikki koskaan tehdyt macho-leffat syöttävät miehille tuollaista käytösmallia.

Entä siinä tapauksessa, että on oikeasti rauhallinen, mutta tulkitset sen ylikorostuneeksi? Onko mahdollista, että tulkitset toista väärin.

On mahdollista myös tulkita itseään väärin. Luulee olevansa rauhallinen vaikka oikeasti pyrkii hallitsemaan tilannetta piilottamalla tunteensa.

Tämäkin on totta. Muttei se useinkaan ole itsensä väärin tulkintaa, vaan tietoinen ja hallittu tapa toimia jossakin tilanteessa. Vain pieni lapsi näyttää tunteensa avoimesti kaikissa tilanteissa. Aikuisen ihmisen pitää kyetä hillitsemään tunteitaan ja käsittelemään ne niin, ettei loukkaa toisia tai aiheuta häiriötä. Kyse on myös luonteesta, esim. introvertit kykenevät usein käsittelemään tunteitaan jopa yksin, tukahduttamatta niitä. Jos on vaikka joku onnettomuustilanne, on hyvä kyetä toimimaan rauhallisesti. Jos joku raivoaa, on hyvä osata olla rauhallinen, ettei provosoi ja saa tilanteen rauhoittumaan. Tämän tietävät myös kaikki ammattilaiset, vahtimestarit, poliisit, ensiapu, palomiehet. Puolisonkin raivotessa auttaa monesti rauhallisuus, jos toinenkin ryhtyy huutamaan, tilanne pahenee. Kun hermostunut puoliso on purkanut paineitaan, voidaan jutella niistä tunteista mikä on tilanteen taustalla ja mistä hän suuttui. Ja raivostunut voi pyytää halutessaan käytöstään anteeksi, jos kokee sen oikeaksi, mutta anteeksi pyytämistä ei pidä koskaan vaatia. Sen pitää lähteä ihmisen omasta tarpeesta. 

Tuo lienee kaikille selvää.

Ei näytä olevan. Vaan tulkitaan siviilin kohdalla passiivis-aggressiivisuudeksi. 

Mä oon rauhallinen tilanteessa ku tilanteessa, en koskaan lähde hyppimään pää kolmantena jalkana minnekkään tai provosoidu oikeastaan mistään, mun vieressä voi puhkee tappelu vaikka ravintolassa ja mä en liikahtais senttiäkää, jatkaisin vaan syömistä. Mä nään kaiken ylimääräsen draamailun ja sekoilun heikkojen ihmisten vitsauksena. Toki siis suutun tarvittaessa niinkuin kaikki muutkin, mutta en pienestä.

M.30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljentytön tilanteen vähättely ei ole oikea toimintatapa. En usko, että he käyttävät näennäistä rauhallisuutta tuossa aseena, vaan eivät tiedä miten toimia häkeltävässä tilanteessa. Rauhallisuus tilanteessa sinänsä on hyvä, mutta vähättelyn sijasta tulisi osata lohduttaa tai olla vain hiljaa.

On epäuskottavaa, että kaikki elämäsi miehet yrittävät käydä toisten hermoille. Siinä kohtaa herää epäilys, että ärsyynnyt jostain heidän persoonaansa ja elämäänsä liittyvästä aivan normaalista asiasta. Sitten kun hermostut, he eivät provosoidu, vaan koettavat välttää tilanteen pahenemista olemalla rauhallisia. Naisena tiedän tämän itsekin, ajoittain olen niin herkillä, esim. kuukautisten vuoksi, että ärsyynnyn puolisoni ihan tavallisesta olemisesta, siitä miten hän syö, siitä että hän juttelee niitä näitä tai on hiljainen, siitä miten hän jättää pyyhkeen pesun jälkeen, melkein mistä vain. Sitten kilahdan ja mies koettaa olla provosoitumatta, jolloin raivostun entistä enemmän, kun en saa häntäkin sortumaan huonoon käytökseen ja riitelemään tyhjästä. Onneksi hän usein ottaa minut syliin siinä tilanteessa ja hellii moittimatta yhtään, jolloin huomaan, että olin vain hermona, ei hänessä ollut mitään vikaa. 

Rakasta näitä naisena-trollauksia missä kaikki naisten ongelmat johtuvat hormoneista.

Eihän kirjoittaja tuollaista esittänyt. Hormonit aiheuttava ongelmia sekä miehille että naisille. Alkeellista biologian tuntemusta. 

No, eipä siihen voi koskaan mitään lisätä kun tulet kirkkain silmin väittämään että kommentissa ei sanottu mitä siinä sanottiin. Kun toinen alkaa väittää hevosta ankaksi, turha sellaisen kanssa on vängätä.

Kommentissa ei sanottu, että "kaikki naisten ongelmat johtuva hormoneista", kuten sinä väitit, että siinä sanottiin. Teit ison argumentointivirheen, olkiukon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liittyisikö välttelevään kiintymyssuhdetyyliin?

Minäkin tunnen pari tällaista hahmoa ja olen itsekin rauhallinen, mutta en kuitenkaan kylmäkiskoinen kuten nämä tuntemani. Heille se vaikuttaa olevan jonkinlainen kunnia-asia etteivät ikinä näytä minkäänlaisia tunteita, ikään kuin tunteet olisivat sairauden tai heikkouden merkki. 

Olen lueskellut kiintymyssuhdetyyleistä viime aikoina, koska tapailukumppani vaikuttaa tällaiselta välttelevältä. Tällainen henkilö saattaa intiimissä suhteessaan tosiaan myös hienovaraisesti pyrkiä siihen, että toinen reagoisi jotenkin kielteisesti, esim. pelolla tai ahdistuksella. Tätä reaktiota haetaan siksi, että siitä tulee itselle turvallisempi olo kun toinen on silminnähden riippuvainen itsestä tai ainakin "heikompi" (siis tämän tunteita heikkouden merkkinä pitävän omissa silmissä).

Välttelevä on muuten suomalaisten yleisin kiintymyssuhdetyyli, vaikka muualla maailmassa sen esiintyvyys on noin 25%.

Unohda keittiöpsykologia. Siihen hurahtanut ihminen diagnosoi 200% lähimmäisistä viallisiksi. Rauhallisuus ei tarkoita sitä, ettei olisi tunteellinen ja kykenisi näyttämään tunteitaan. Rauhallisuus ja itsekontrolli ovat korkeita hyveitä, hysteerisyys ja kontrollin puute luonteen heikkouksia ja syynä useimpiin äkkinäisiin väkivallan tekoihin ja ilkeyksien sanomisiin. Rauhallisuus ei merkitse välttelevää kiintymyssuhde tyyliä. Rauhallinen osaa ilmaista tunteitaan, usein se ei ole räiskyvää, vaan hillitympää, mutta sisällä voi laukata villit hevoset, kuten Edelman sanoi kerran. Räiskyvä persoona ei vain välttämättä tunnista hienovaraista viestintää, joten kumppani on väärä.

Tutkimusten mukaan muuten suomalaiset miehet kaipaavat, arvostavat ja osoittavat romanttisia tunteita enemmän kuin naiset. 

Kuten kerroin, olen itsekin rauhallinen ihminen. Minulla on pitkä pinna, mietin aina sekä muiden että omaan käytökseeni mahdollisimman monia erilaisia selityksiä, jätän tulkintoja avoimeksi enkä siis diagnosoi ketään kovin herkästi.

Mainitsemani ilmiö ei ole keittiöpsykologiaa, vaan tutkittua tietoa. Kiintymyssuhdetyylejä on muutama erilainen, ja ne kehittyvät varhaislapsuudessa siltä pohjalta, miten ensimmäinen pääasiallinen huoltaja suhtautuu huollettavaansa kahden ensimmäisen elinvuoden aikana. Turvattomat tyylit muodostuvat enemmän tai vähemmän esteeksi toimivan parisuhteen luomiselle aikuisiällä.

Osa parisuhteista syntyy kahden turvattoman mutta toisiaan "täydentävän" tyylin välille. Välttelevän kumppanina on usein ns. ahdistunutta kiintymyssuhdetyyliä edustava ihminen, jolle tulee tavallista helpommin mm. eroahdistusta, itsetunto-ongelmia ja läheisriippuvuutta. Välttelevä saa näistä aihetta kritisoida puolisoaan ja tilaisuuden ikään kuin osoittaa että hänen omassa käytöksessään ei ainakaan ole vikaa. Hänen haasteenaan on juuri se, että hän tarvitsee kumppania jonka vikoja voi osoitella.

Turvallisesti kiintynyt henkilö, joka ei herkästi reagoi välttelevän haluamalla tavalla, ei ole välttelevälle yhtä viehättävä kumppani - ja toisaalta välttelevä ei myöskään viehätä turvallista, koska kylmäkiskoisuus ja kriittisyys eivät ole turvallisesti kiintyneen näkökulmastaan miellyttäviä piirteitä. Ahdistuneesti kiintynyt taas viehättyy niistä helpommin, koska usein hänellä toinen tai molemmat vanhemmista ovat myös olleet kylmäkiskoisia ja kriittisiä, joten tällainen dynamiikka tuntuu tutulta ja turvalliselta (vaikka oikeasti se pidempään jatkuessaan vahingoittaa ihmistä). 

Omaa kiintymyssuhdetyyliään voi aikuisena muokata ja kehittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku rauhallinen mies provosoitui ihan urakalla monen viestin voimin. :D

En huomaa kenenkään provosoituneen? Kyvyttömyys tulkita sanallista viestintää, enpä haluaisi olla samassa tilassa kanssasi, kun tulkitset ihmisten kehon kieltä :)

Toi on muuten paha. Jos ystäväpiirissä tai läheisissä on sellainen ihminen, joka hurahtaa tulkitsemaan mikroilmeitä, mikroaggerssiota ym. toisten kehon kielestä, sellaisen kanssa ei voi olla kuin minimaalisesti tekemisissä tulematta hulluksi :)

Etkö siis usko noiden olemassaoloon?

Uskon, mutta tulkinnat menevät yleensä pieleen ja aiheuttavat vain ongelmia. Itse ohitan kaikki olettamani mikroilmeet. Ajattelen niin, että jos jollain on asiaa tai selvitettävää, hän puhuu sen. En lähde tekemään tulkintojani kehon kielestä. 

Kyllä sinä teet tulkintoja tai sitten olet täysin poikkeuksellinen ihmisyksilö, jota psykologit tutkisivat mielellään. Muistaakseni ihmiset kiinnittävät 80-prosenttisesti huomiota sanattomaan viestintään. Sanallinen viestintä on pieni osa kommunikaatiosta. Minusta on paljon fiksumpaa yrittää perehtyä siihen kuin teeskennellä, että sillä ei muka ole merkitystä.