Lue keskustelun säännöt.
Ihmisiä jotka käyttävät "rauhallisuutta" henkisenä aseena
02.11.2022 |
Olen ihan viimeaikoina havahtunut tähän, että tuota tekevät sekä isäni, veljeni että mieheni.
Saattavat yrittää käydä toisten hermoille, ja sitten jos siinä onnistuu niin esittää rauhallista ja korostaa että on tuollaisen tuohtumuksen yläpuolella.
Tai sitten jos on oikeasti hätätilanne, esimerkkinä kun veljentyttöni hakattiin sairaalakuntoon, niin sitten käyttäydytään korostetun tyynesti ja vähätellään tilannetta.
Itse omaan äärimmäisen tasaisen luonteen, joten en ole aiemmin tiedostanut mikä juuri näiden ihmisten "rauhallisuudessa" mättää. Siinä on kuitenkin ihan selvä ero siihen kuin miten minä toimin vaikkapa kriisitilanteessa -> otan ohjat käsiini, teen suunnitelman ja lohdutan muita. Nämä elämäni miehet taas alleviivaavat sitä miten mahdottoman passiivisia ovat.
Olenko tulossa kahjoksi näin nelikymppisenä vai miksi tällaista edes mietin?
Kommentit (178)
Tuo eka esimerkkisi on gaslightinia, kaasuvalotusta, googlaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset muistakaa: hysteria, hätääntyminen ja mielenterveyden ongelmat ovat tärkeimpiä voimavarojamme!
Tässä käytetään juuri tuollaista muka-rauhallisen taktiikkaa, jossa täysin normaali tunneilmaisu samaistetaan hysteriaan/mielenterveyden ongelmiin. Kannattaisi pohtia, miksi muiden tunteet ahdistaa niin paljon ettei pysty keskustelemaan asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ex-miehelleni oli oikein työn puolesta opetettu neuvottelutaitoja ja siihen kuului myös konfliktitilanteiden käsittely: hidastetaan omaa puhenopeutta, hidastetaan liikehdintää/ ei tehdä äkkinäisiä liikkeitä, madalletaan ääntä jne.
Kun parisuhteemme veteli viimeisiään huomasin hänen käyttävän minuun näitä samoja tekniikoita. Koin itseni manipuloiduksi ja se suututti minua aivan kauheasti. Koin sen siten, että mies ikäänkuin yritti nousta tilanteen yläpuolelle ja sieltä käsin ohjaili toimintaani.
Ja minkälaiseksi olisit itsesi kokenut jos miehesi olisi alkanut kilpaa kanssasi kiljumaan ja hysteerisesti huutamaan?
Vierailija kirjoitti:
Tuo eka esimerkkisi on gaslightinia, kaasuvalotusta, googlaa.
Gaslighting-jankkaaja saapui paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset muistakaa: hysteria, hätääntyminen ja mielenterveyden ongelmat ovat tärkeimpiä voimavarojamme!
Tässä käytetään juuri tuollaista muka-rauhallisen taktiikkaa, jossa täysin normaali tunneilmaisu samaistetaan hysteriaan/mielenterveyden ongelmiin. Kannattaisi pohtia, miksi muiden tunteet ahdistaa niin paljon ettei pysty keskustelemaan asiallisesti.
Normaalin käsitteen hämärtyminen on tyypillistä mielenterveyden ongelmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähiomaiseni ovat aidosti harkitsevaisia ja rauhallisia. Minulla on erittäin matala ärtymiskynnys ja pimahdan nopeasti asiasta kuin asiasta. Äitini jopa piti minua mt-ongelmaisena, kunnes itse lähdin murrosikäisenä psykologille vaatien selvittämään olenko kunnossa vai en. Äitini joutui kuuntelemaan psykologin konsultaatiota erilaisista ihmisistä sekä luonteenpiirteistä. En muutu tästä muuksi, vaikka yrittäisin.
Ap:n aloitus tuntuu tutulta. Monissa elämäni tilanteissa törmään vastaavaan. Minusta on vain hyvä, että haastavissa tilanteissa on erilaisia persoonia. Ilman minua asiat jäisivät mutinan tasolle, mutta on parempi jos mukana on myös joku rauhallinen tasoittamassa aiheuttamaani hämmennystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman rauhallisuuden ylikorostaminen on pyrkimystä esiintyä johtajana, asettua muiden yläpuolelle. Ja tottakai tasavertaisessa ihmissuhteessa sellainen on vihamielistä.
Mutta ei ole välttämättä tietoista. Kaikki koskaan tehdyt macho-leffat syöttävät miehille tuollaista käytösmallia.
Entä siinä tapauksessa, että on oikeasti rauhallinen, mutta tulkitset sen ylikorostuneeksi? Onko mahdollista, että tulkitset toista väärin.
On mahdollista myös tulkita itseään väärin. Luulee olevansa rauhallinen vaikka oikeasti pyrkii hallitsemaan tilannetta piilottamalla tunteensa.
Tämäkin on totta. Muttei se useinkaan ole itsensä väärin tulkintaa, vaan tietoinen ja hallittu tapa toimia jossakin tilanteessa. Vain pieni lapsi näyttää tunteensa avoimesti kaikissa tilanteissa. Aikuisen ihmisen pitää kyetä hillitsemään tunteitaan ja käsittelemään ne niin, ettei loukkaa toisia tai aiheuta häiriötä. Kyse on myös luonteesta, esim. introvertit kykenevät usein käsittelemään tunteitaan jopa yksin, tukahduttamatta niitä. Jos on vaikka joku onnettomuustilanne, on hyvä kyetä toimimaan rauhallisesti. Jos joku raivoaa, on hyvä osata olla rauhallinen, ettei provosoi ja saa tilanteen rauhoittumaan. Tämän tietävät myös kaikki ammattilaiset, vahtimestarit, poliisit, ensiapu, palomiehet. Puolisonkin raivotessa auttaa monesti rauhallisuus, jos toinenkin ryhtyy huutamaan, tilanne pahenee. Kun hermostunut puoliso on purkanut paineitaan, voidaan jutella niistä tunteista mikä on tilanteen taustalla ja mistä hän suuttui. Ja raivostunut voi pyytää halutessaan käytöstään anteeksi, jos kokee sen oikeaksi, mutta anteeksi pyytämistä ei pidä koskaan vaatia. Sen pitää lähteä ihmisen omasta tarpeesta.
Käsitys raivoamisesta on myös aika mielenkiintoinen ja sävykäs. Olen kuullut raivoavani käyttäessäni harmistunutta äänensävyä, sellaista joka ihmisellä voisi olla vaikkapa puhuessaan töistä myöhästymisestä rikkoutuneen renkaan takia.
Tästä on juuri kyse: kukaan ei oleta että pitäisi voida käyttäytyä huonosti tai olla ilkeä tai kaataa kaikki toisen niskaan, mutta joillekin on olennaista kontrolloida ihan kaikki negatiivinen pois. Elämä nyt ei ole sellaista eikä sen tarvitse olla. Eikä ihminen ole hysteerinen jos joskus harmittaa ja siitä kertoo. Silloin ei tarvitse vetää mitään turvallisuuspanssaria päälle jos on yhtään kykyä omaan tunnesäätelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet.
Et. Miehesi, isäsi ja veljesi ovat tunnevammaisia. Mikä ei kosketa heidän nahkaansa sitä ei ole olemassa. Miten he toipuvat miesflunssasta, riittääkö viikon sairasloma?
Ai ettå naurattaa. Todellisuudessa sivistyneet ihmiset ovat niitå jotka osaavat olla rauhallisia ja ns rahvas todellakin sellaista joka sanoo aina heti mitä mieleen tuleekin ja vielä mahdollisimman töksäyttävästi. Mutta toki voitte oikea naurettavat psykologisointinne miksi haluatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo eka esimerkkisi on gaslightinia, kaasuvalotusta, googlaa.
Gaslighting-jankkaaja saapui paikalle.
8 narsistia kahvitauolla.
Oletteko koskaan ollut oikeussalissa? Siellä todellakin yhteiskunnan pohjasakka usein räyhää ja ns esittää tunteensa spontaanisti, kun normaalit ihmiset ovat rauhallisia ja saavat asiat hoidettua oikeudenmukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo eka esimerkkisi on gaslightinia, kaasuvalotusta, googlaa.
Gaslighting-jankkaaja saapui paikalle.
8 narsistia kahvitauolla.
Ja narsistihullu näköjään myös.
Pitääkö nyt olla häpeissään, jos ei osaa luonnostaan vouhkata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai ettå naurattaa. Todellisuudessa sivistyneet ihmiset ovat niitå jotka osaavat olla rauhallisia ja ns rahvas todellakin sellaista joka sanoo aina heti mitä mieleen tuleekin ja vielä mahdollisimman töksäyttävästi. Mutta toki voitte oikea naurettavat psykologisointinne miksi haluatte.
Itseironia on toki aina ilahduttavaa. En ehkä nauraisi, itsehillintä on kohdillaan.
Tuo on huono esimerkki tuo kriisitilanne, eihän siinä millään tapaa rauhallisuus ole henkinen ase. Vaan kyse on ihan eri asiasta, osa ihmisistä lamaantuu tällaisissa tilanteissa eikä pysty toimimaan, osa taas ei. Ja tällä lamaantumisella tai toimintakyvyn säilyttämisellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko rauhallinen luonne vai ei.
Netissä näkee näitä jotka saattavat "asiallisesti ja rauhallisesti" kirjoittaa ties mitä vihamielistä ja typerää soopaa ja sitten jos niille sanoo vähän pahasti takaisin alkavat nostamaan itseään muiden yläpuolelle vain toun oman ns. rauhallisuutensa vuoksi.
Valitettavasti tämä myös toimii. Ihan keskivertoälykkäätkin ihmiset helposti katsovat enemmän sitä kuinka asian esittää kuin mitä sanoo. Yhtä teatteria tämä elämä taas tässäkin se todetaan.
Jotkut on sikäli hassuja, että tutkailevat koko ajan muiden käytöstä, ja jos toinen ei reagoi kuten hän odottaa, niin se on merkki jostain juonittelusta. Näille ei tule mieleen, että ehkä HÄN on tottunut siihen, että toinen esim. vastaa ilkeilyyn ilkeydellä. Ja jos toinen onkin hillitty ihminen, se tarkoittaa vain sitä että hän ei ole tottunut näyttämään tunteitaan.
Väärin tulkitsijat on rasittavia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan ollut oikeussalissa? Siellä todellakin yhteiskunnan pohjasakka usein räyhää ja ns esittää tunteensa spontaanisti, kun normaalit ihmiset ovat rauhallisia ja saavat asiat hoidettua oikeudenmukaisesti.
Luulin ettei kansakunnan eliitti koskaan joudu oikeussaliin. Anteeksi yksinkertaisuuteni.
Eli kun kaksi naista kissatappelu tyyliin Aitolehti ja Belörf, niin silloin asiat keskustelevat asiallisesti?
KOIT itsesi. Huoh.