Antaisitko alaikäisen lapsesi syödä masennuslääkkeitä
Jos siis lääkäri on ne määrännyt? Hirvittää vain nuo kamalat sivuvaikutukset. Masennuslääkkeillä on myös aika huono maine, mitä nyt olen asiasta ottanut selvää
Kommentit (163)
Jos masennuksen syy on hoitamaton ADHD niin kyllä hoitaisin sitä syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi vanhemmat eivät päätä lapsen lääketieteellisestä hoidosta. Jos lapsi/nuori kieltää, teille ei edes mene tietoa hänen asioistaan, ettekä voi tietoa mitenkään saadakaan. Myös alaikäisellä on oikeus yksityisyyteen hoitoonsa liittyen.
Kuule! Jos teinin tavaroista löytyy lääkkeitä, heitän ne vessanpyttyyn ja tulee tiukka puhuttelu ja aresti!
Oletko ihana äitipuoleni joka veti vessapöntöstä KAIKKI lääkkeeni, myös migreenilääkkeet koska "tässä talossa lapset ei lääkkeitä syö!". Isäni oli ihan kädetön mutta äitini puolusti minua ja en joutunut enää menemään isäni luo.
Pääsin onneksi sitten kostamaan kun aikuisena olin heillä yksin hetken. Nappasin akan estrogeenipillerit kylppäristä laukkuuni ja viskasin ulkona roskiin . Isälle sanoin kun asiasta soitti perään kyseli että miksi ihmeessä minä olisin ne ottanut, ei se varmaan käynyt edes apteekissa, onkohan sillä joku muistisairaus.
Rikosilmoitus tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennun kun luen näitä kommentteja. Asiasta mitään ymmärtämättömät luulee olevansa pätevämpiä kuin alan asiantuntijalääkäri.
Antaisitko lapsellesi insuliinia, jos lääkäri on todennut diabeteksen? Vai hoituuko sekin sillä, että kielletään hiilarit otetaan kännykkä pois?
Jotkut insuliinit, antibiootit ja jäykkäkouristusrokotteet ovat ihan eri asia kun masennuslääkkeet, ADHD-lääkkeet ja korona sekä influenssarokotteet. Sanon näin itsekin lääke ja rokotekriittisenä.
Vai että oikein kriittinen olet. Oikeinkirjoituksesi tasosta voi päätellä aika paljon. Veikeää, että ne jotka ymmärtävät asioista kaikkein vähiten luulevat tietävänsä eniten.
Ja kun teinin olo taas pahenee, voit sitten tarjota homeopatiaa, vitamiineja, eteerisiä öljyjä ja muuta huuhaata.
Käsittämättömiä Dunning-Kruger -ilmiön ruumiillistumia tällä palstalla. Kuvitellaan, että tehtyään "tutkimusta" (eli joutunut jonkin ravintolisäfirman tai hyvinvointigurun aivopesemäksi) kykenee peittoamaan koko kansainvälisen tiedeyhteisön. Toivottavasti teinisi oppii vähän kasvettua ymmärtämään miten sekaisin olet ja lyö suhteet poikki äitiin, joka laittoi oman ylpeytensä lapsensa terveyden edelle. Sama koskee nähtävästi 50 % tähän ketjuun vastanneista. Mistään muusta kuin ylpeydestähän tässä ei ole kyse. Tyhjään elämään haetaan sisältöä sillä, että kuuluu johonkin porukkaan joka "tietää miten asiat oikeasti ovat". Te vauva.fi:n hyvinvointihörhöt olette vain naisten vastine ylilaudan redpill -sekopäille.
Antaisin - ja jopa työntäisin ne pakolla kurkusta alas - jotta hän ei yrittäisi itsemurhaa, kuten oma lapseni.
Vierailija kirjoitti:
Ja kun teinin olo taas pahenee, voit sitten tarjota homeopatiaa, vitamiineja, eteerisiä öljyjä ja muuta huuhaata.
Käsittämättömiä Dunning-Kruger -ilmiön ruumiillistumia tällä palstalla. Kuvitellaan, että tehtyään "tutkimusta" (eli joutunut jonkin ravintolisäfirman tai hyvinvointigurun aivopesemäksi) kykenee peittoamaan koko kansainvälisen tiedeyhteisön. Toivottavasti teinisi oppii vähän kasvettua ymmärtämään miten sekaisin olet ja lyö suhteet poikki äitiin, joka laittoi oman ylpeytensä lapsensa terveyden edelle. Sama koskee nähtävästi 50 % tähän ketjuun vastanneista. Mistään muusta kuin ylpeydestähän tässä ei ole kyse. Tyhjään elämään haetaan sisältöä sillä, että kuuluu johonkin porukkaan joka "tietää miten asiat oikeasti ovat". Te vauva.fi:n hyvinvointihörhöt olette vain naisten vastine ylilaudan redpill -sekopäille.
Ylilauta-jankkaaja saapui 🤦🏻
Vierailija kirjoitti:
Ja kun teinin olo taas pahenee, voit sitten tarjota homeopatiaa, vitamiineja, eteerisiä öljyjä ja muuta huuhaata.
Käsittämättömiä Dunning-Kruger -ilmiön ruumiillistumia tällä palstalla. Kuvitellaan, että tehtyään "tutkimusta" (eli joutunut jonkin ravintolisäfirman tai hyvinvointigurun aivopesemäksi) kykenee peittoamaan koko kansainvälisen tiedeyhteisön. Toivottavasti teinisi oppii vähän kasvettua ymmärtämään miten sekaisin olet ja lyö suhteet poikki äitiin, joka laittoi oman ylpeytensä lapsensa terveyden edelle. Sama koskee nähtävästi 50 % tähän ketjuun vastanneista. Mistään muusta kuin ylpeydestähän tässä ei ole kyse. Tyhjään elämään haetaan sisältöä sillä, että kuuluu johonkin porukkaan joka "tietää miten asiat oikeasti ovat". Te vauva.fi:n hyvinvointihörhöt olette vain naisten vastine ylilaudan redpill -sekopäille.
Jäi lainaus tästä tekemättä. Tarkoitus oli vastata hörhölle, joka heittäisi teininstä lääkkeet roskiin, jos löytäisi ne.
Vierailija kirjoitti:
Palstan tädit on itse saaneet psykoosin teininä ja syöneet samoja koko elämänsä🤣
Niin säkin, mutta et saanut lääkitystä tai ottanut sitä.
Minä masennuin 14vuotiaana ilman syytä. Kyllä psykologi, jolle koulukuraattori minut ohjasi,koetti kovasti kaivella syytä ja hoki "pitää olla rehellinen". Minähän olin. Koti oli ihana, vanhemmat oli ihania, minulla oli kavereita ja oma hevonen. Kaikki oli hyvin eikä kuitenkaan ollut. Harry Pottereita ei vielä ollut silloin olemassa mutta parhaiten tuon aikaista oloa kuvasi näkymätön Ankeuttaja joka söi iloni. En tiennyt mikä oli vialla, mutta jokin oli. Keskusteluapua, lääkkeet, osastojakso. Hiljalleen näin taas auringon.
Söin lääkettä 3 vuotta ja lopetin vähitellen, annosta vähentäen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kyllä mysteeri miksi kaikki mielenterveysongelmaiset kerääntyy tänne Avlle
Ja tässä taas äärimmäisen hieno kommentti siltä ilmeisen per.shäiriöiseltä joukolta, joka luulee olevansa muita parempi. Kiusaajilla se vaan ei luonne muutu vanhanakaan yhtään sen paremmaksi.
N.arsismi ja muut viat ovat niin surullisia ongelmia, kun niihin ei ole kukaan vielä edes osannut keksiä oireita helpottavaa lääkitystä. Masennuksestakin voi parantua, tuollaisista oikeista mielenterveysongelmista taasen ei ikinä. :)
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan antaisi. Enkä myöskään ymmärrä vanhempia jotka myös syöttävät lapsilleen ADHD lääkkeitä.
Mä en ymmärrä ihmisiä jotka kieltäisi lapsilta niiden tarvitsemat lääkkeet.
Miten jotakuta voi häiritä, että jumiutuneesta, aggresiivisesta, impulsiivisesta ja surullisesta lapsesta tulee lääkkeiden myötä iloinen, sosiaalinen, oppimiskykyinen lapsi joka jopa kykenee opiskelemaan pienluokassa kokonaisia päiviä.
Naurattaa nämä joiden mielestä masennukselle on pakko olla jokin syy. Ettei ihminen ilman syytä muutu onnettomaksi.
Mites synnytyksen jälkeinen masennus, tarkoittaako se että vihaa vauvaansa ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi vanhemmat eivät päätä lapsen lääketieteellisestä hoidosta. Jos lapsi/nuori kieltää, teille ei edes mene tietoa hänen asioistaan, ettekä voi tietoa mitenkään saadakaan. Myös alaikäisellä on oikeus yksityisyyteen hoitoonsa liittyen.
Kuule! Jos teinin tavaroista löytyy lääkkeitä, heitän ne vessanpyttyyn ja tulee tiukka puhuttelu ja aresti!
Oletko ihana äitipuoleni joka veti vessapöntöstä KAIKKI lääkkeeni, myös migreenilääkkeet koska "tässä talossa lapset ei lääkkeitä syö!". Isäni oli ihan kädetön mutta äitini puolusti minua ja en joutunut enää menemään isäni luo.
Pääsin onneksi sitten kostamaan kun aikuisena olin heillä yksin hetken. Nappasin akan estrogeenipillerit kylppäristä laukkuuni ja viskasin ulkona roskiin . Isälle sanoin kun asiasta soitti perään kyseli että miksi ihmeessä minä olisin ne ottanut, ei se varmaan käynyt edes apteekissa, onkohan sillä joku muistisairaus.
Rikosilmoitus tehty.
Ai poliisi tutkisi 18 vuotta sitten tapahtunutta lääkevarkautta? :D Valoja päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani eivät onneksi saaneet päättää hoidostani. Päätin itse syödä lääkkeitä ja ne pelastivat henkeni masentuneena itsetuhoisena nuorena. Vanhempieni mielestä kaikki oli hyvin ja juttelukin asiasta oli kielletty.
Samankaltainen kokemus paitsi että minä en uskaltanut vastustaa vanhempiani. Pienestä asti olin kuunnellut olevani paha, itsekäs ja ilkeä ihminen, ulkonäöstä puhumattakaan. Minulla oli siksi vaikeaa kun olin sellainen kun olin. 11-vuotiaana sairastuin syömishäiriöön, 14-vuotiaana en jaksanut mennä kouluun, parikymppisenä tuli paniikkihäiriö ja syömishäiriö palasi, jos oli koskaan parantunutkaan. Vanhempien ratkaisu kaikkeen oli yliopisto-opinnot, siellä tulisin kuulemma onnelliseksi. Heitä ei saanut syyttää omista ongelmista, apua ei saanut hakea koska joku voi nähdä tai kuulla, mikä häpeä. Elivät yli varojensa, valehtelivat, varastivat, haukkuivat kaikki sukulaiset eivätkä tulleet kenenkään kanssa juttuun. Anteeksi avautuminen.
Annoin ja olen ylpeä siitä. Adhd lääkkeen ja masennuslääkkeen turvin nuori kykeni käymään lukion ja on nyt työssäkäyvä, onnellinen aikuinen. Mitä hän olisi ilman lääkkeitä? Joku hämärässä kämpässä kaljaa aamusta iltaan tissutteleva ihmisraunio luultavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan antaisi. Enkä myöskään ymmärrä vanhempia jotka myös syöttävät lapsilleen ADHD lääkkeitä.
Mä en ymmärrä ihmisiä jotka kieltäisi lapsilta niiden tarvitsemat lääkkeet.
Miten jotakuta voi häiritä, että jumiutuneesta, aggresiivisesta, impulsiivisesta ja surullisesta lapsesta tulee lääkkeiden myötä iloinen, sosiaalinen, oppimiskykyinen lapsi joka jopa kykenee opiskelemaan pienluokassa kokonaisia päiviä.
Heitä häiritsee se, että olisivat tuossa tilanteessa väärässä. Kun rakentaa identiteettinsä vaihtoehtohoitosekoilujen varaan, niin lapsen terveydellä on vähemmän väliä kuin sillä, että on itse oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun teinin olo taas pahenee, voit sitten tarjota homeopatiaa, vitamiineja, eteerisiä öljyjä ja muuta huuhaata.
Käsittämättömiä Dunning-Kruger -ilmiön ruumiillistumia tällä palstalla. Kuvitellaan, että tehtyään "tutkimusta" (eli joutunut jonkin ravintolisäfirman tai hyvinvointigurun aivopesemäksi) kykenee peittoamaan koko kansainvälisen tiedeyhteisön. Toivottavasti teinisi oppii vähän kasvettua ymmärtämään miten sekaisin olet ja lyö suhteet poikki äitiin, joka laittoi oman ylpeytensä lapsensa terveyden edelle. Sama koskee nähtävästi 50 % tähän ketjuun vastanneista. Mistään muusta kuin ylpeydestähän tässä ei ole kyse. Tyhjään elämään haetaan sisältöä sillä, että kuuluu johonkin porukkaan joka "tietää miten asiat oikeasti ovat". Te vauva.fi:n hyvinvointihörhöt olette vain naisten vastine ylilaudan redpill -sekopäille.
Jäi lainaus tästä tekemättä. Tarkoitus oli vastata hörhölle, joka heittäisi teininstä lääkkeet roskiin, jos löytäisi ne.
Miksi et ole työtoiminnassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi vanhemmat eivät päätä lapsen lääketieteellisestä hoidosta. Jos lapsi/nuori kieltää, teille ei edes mene tietoa hänen asioistaan, ettekä voi tietoa mitenkään saadakaan. Myös alaikäisellä on oikeus yksityisyyteen hoitoonsa liittyen.
Kuule! Jos teinin tavaroista löytyy lääkkeitä, heitän ne vessanpyttyyn ja tulee tiukka puhuttelu ja aresti!
Oletko ihana äitipuoleni joka veti vessapöntöstä KAIKKI lääkkeeni, myös migreenilääkkeet koska "tässä talossa lapset ei lääkkeitä syö!". Isäni oli ihan kädetön mutta äitini puolusti minua ja en joutunut enää menemään isäni luo.
Pääsin onneksi sitten kostamaan kun aikuisena olin heillä yksin hetken. Nappasin akan estrogeenipillerit kylppäristä laukkuuni ja viskasin ulkona roskiin . Isälle sanoin kun asiasta soitti perään kyseli että miksi ihmeessä minä olisin ne ottanut, ei se varmaan käynyt edes apteekissa, onkohan sillä joku muistisairaus.
Rikosilmoitus tehty.
Sun vika, jos kuolen nauruun.
En kuvittele tietäväni enemmän kuin lääkäri, joten jos ääkäri määrää jonkun lääkityksen tai hoidon, sen mukaan mennään.
Teinejä hyysätään jo nykyisellään aivan liikaa.