Avioliitto, jossa toinen on henkisesti täysin etääntynyt parisuhteesta?

Oletko nainen vai mies ap? Miten puoliso loukkaa, kuinka kauan sitä on jatkunut? Kuinka vanhoja teidän lapset ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin epävakaassa ja tunnekylmässä avioliitossa liian pitkään. Siihen saakka kunnes lapset olivat omillaan ja aikuisia. Jälkeen päin lapset, molemmat erikseen ovat minulle sanonut että olisit vain, meidän kaikkien vuoksi, hoitanut avioeron ajoissa. Olisit itsekin vielä saanut terveen ihmissuhteen ja mekin olisi päästy vähemmällä. Nyt pojan tyttiksen vanhemmat elävät huonoa kautta ja nuoret ihmettelevät että johtavatko uhkailut ja riidat lopulliseen eroon. Poika sanoi viimeksi eilen, että onneksi olen kotona oppinut että ei välttämättä vielä pitkään aikaan johda mihinkään muuhun kuin huonoon ilmapiiriin.

Näitä kannattaa miettiä. On melkoinen sotku erota, ja aina isompi jos on monenlaista omaisuutta kuten meilläkin, mutta aikanaan, asia kerrallaan, nekin saa selvitettyä. Kun ne sitten on hoidettu, alkaa paraneminen ja se on sitä parasta. On tekosyy että lasten vuoksi ei voisi erota.  

Jotkut nyt silti vain tuntee puolisonsa niin hyvin, että osaa ennustaa eron johtavan vielä isompiin ongelmiin. Ja jää siksi huonoon liittoon. Tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei itse ole koskaan ollut naimisissa todella hankalaksi heittäytyvän ja yhteistyöstä kieltäytyvän ihmisen kanssa.

Sitä suurempi syy erota. Kova kovaa vasten ja todisteet kaikesta perseilystä ylös. Asia ja päivä kerrallaan kyllä ne asiat hoituu. "Hankala" ihminen koittaa hallita sinua tuolla pelolla. Ei ole mitään mitä hän voi tehdä, tai ei tule tekemään vaikka yhdessä pysytte. Äkkiä ero niin loppuu hällä pelimerkit. Tuollainenko sitten lapsille hyvä ympäristö. Höpö höpö.

Et selvästi ymmärrä mitä tarkoitin. Tietyllä tavalla hankala ihminen kostaa lapsille sen, että puoliso otti eron. Ja tällöin lasten elämä muuttuu eron jälkeen kauheammaksi kuin ennen eroa.

Sinun tehtävä on suojella lapsia. Eikai tuollaista pidä päästää lainkaan lasten vaikutuspiiriin? Edelleen, elä mahdollista tuota käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä haluat liitolta?

Alunperin halusin rakkautta, yhteyttä, elämän jakamista, yhdessä tekemistä, sitä että voisi olla jonkun kanssa elämässä tiimi.

Nyt enää haluan sitä, että lapset voisi kasvaa aikuiseksi ilman, että heidän arki muuttuisi heittopussiksi, jossa heitä riepotellaan kodista toiseen. Toivon, että arki sujuisi, ettei enempää loukkauksia puolisolta enää tulisi.

Ap

Et ajattele lapsia ollenkaan , miltä tuntuu kasvaa tuollaisessa kodissa. Saavat mallin omaan elämään. Aina voi erota huonosta liitosta. Oletko lesti?

Lapsena vanhempien eron kokeneena haluaisin kyllä sanoa tähän, että vanhempien viileä liitto mutta ehjä koti oli lapselle sata kertaa parempi tilanne kuin se mihin tilanteeseen joutui kun vanhemmat erosi.

Jep. Viileässäkin liitossa voi olla turvallisuutta ja kunnioitusta, jos ei intohimoa.

Jos toista loukataan niin missä kohtaa siinä liitossa se kunnioitus on. Tai jos uhataan tehdä ekspuolison tai lasten elämä hankalaksi jos uskaltaisi erota?!?!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin epävakaassa ja tunnekylmässä avioliitossa liian pitkään. Siihen saakka kunnes lapset olivat omillaan ja aikuisia. Jälkeen päin lapset, molemmat erikseen ovat minulle sanonut että olisit vain, meidän kaikkien vuoksi, hoitanut avioeron ajoissa. Olisit itsekin vielä saanut terveen ihmissuhteen ja mekin olisi päästy vähemmällä. Nyt pojan tyttiksen vanhemmat elävät huonoa kautta ja nuoret ihmettelevät että johtavatko uhkailut ja riidat lopulliseen eroon. Poika sanoi viimeksi eilen, että onneksi olen kotona oppinut että ei välttämättä vielä pitkään aikaan johda mihinkään muuhun kuin huonoon ilmapiiriin.

Näitä kannattaa miettiä. On melkoinen sotku erota, ja aina isompi jos on monenlaista omaisuutta kuten meilläkin, mutta aikanaan, asia kerrallaan, nekin saa selvitettyä. Kun ne sitten on hoidettu, alkaa paraneminen ja se on sitä parasta. On tekosyy että lasten vuoksi ei voisi erota.  

Jotkut nyt silti vain tuntee puolisonsa niin hyvin, että osaa ennustaa eron johtavan vielä isompiin ongelmiin. Ja jää siksi huonoon liittoon. Tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei itse ole koskaan ollut naimisissa todella hankalaksi heittäytyvän ja yhteistyöstä kieltäytyvän ihmisen kanssa.

Sitä suurempi syy erota. Kova kovaa vasten ja todisteet kaikesta perseilystä ylös. Asia ja päivä kerrallaan kyllä ne asiat hoituu. "Hankala" ihminen koittaa hallita sinua tuolla pelolla. Ei ole mitään mitä hän voi tehdä, tai ei tule tekemään vaikka yhdessä pysytte. Äkkiä ero niin loppuu hällä pelimerkit. Tuollainenko sitten lapsille hyvä ympäristö. Höpö höpö.

Et selvästi ymmärrä mitä tarkoitin. Tietyllä tavalla hankala ihminen kostaa lapsille sen, että puoliso otti eron. Ja tällöin lasten elämä muuttuu eron jälkeen kauheammaksi kuin ennen eroa.

Sinun tehtävä on suojella lapsia. Eikai tuollaista pidä päästää lainkaan lasten vaikutuspiiriin? Edelleen, elä mahdollista tuota käytöstä.

Ei pidä päästää lasten vaikutuspiiriin? Miten se estetään eron jälkeen? Avioliiton aikana lapsia pystyykin suojelemaan ja estämään lapsille kostamisen, koska kostaminen alkaa vasta erossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä haluat liitolta?

Alunperin halusin rakkautta, yhteyttä, elämän jakamista, yhdessä tekemistä, sitä että voisi olla jonkun kanssa elämässä tiimi.

Nyt enää haluan sitä, että lapset voisi kasvaa aikuiseksi ilman, että heidän arki muuttuisi heittopussiksi, jossa heitä riepotellaan kodista toiseen. Toivon, että arki sujuisi, ettei enempää loukkauksia puolisolta enää tulisi.

Ap

Et ajattele lapsia ollenkaan , miltä tuntuu kasvaa tuollaisessa kodissa. Saavat mallin omaan elämään. Aina voi erota huonosta liitosta. Oletko lesti?

Lapsena vanhempien eron kokeneena haluaisin kyllä sanoa tähän, että vanhempien viileä liitto mutta ehjä koti oli lapselle sata kertaa parempi tilanne kuin se mihin tilanteeseen joutui kun vanhemmat erosi.

Jep. Viileässäkin liitossa voi olla turvallisuutta ja kunnioitusta, jos ei intohimoa.

Jos toista loukataan niin missä kohtaa siinä liitossa se kunnioitus on. Tai jos uhataan tehdä ekspuolison tai lasten elämä hankalaksi jos uskaltaisi erota?!?!?

Ei kai ap:n puoliso ole mitään uhkaillut. Ei ap ole ainakaan mitään sellaista sanonut.

Minua ei ole loukattu enkä minäkään ole (tietääkseni) loukannut. Henkistä yhteyttä ei kuitenkaan ole ja huomaan aika ajoin jonkun keskustelun myötä, että hataralla pohjalla ollaan.

Asiat ovat päällisin puolin hyvin ts. ongelmia ei ole eikä juuri riitojakaan. Koen, että puolisollani on luultavasti jotain salattavaa ja se vaikuttaa hänen käytökseensä. Hän on hassulla tavalla kohtelias aivan omistuisina hetkinä. Tulee tunne, että olen joku kunniavieras enkä vaimo.

Huomaan, että ajatuksissani tulevaisuus on sitä, että elän yksin. Jollain tapaa olen siihen valmistautunut. En tiedä, kumpi meistä aloitteen eroon tekisi. Sitä on vaikea kuvitella, kun niin sopuisasti elellään eikä mennä pintaa syvemmälle koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä haluat liitolta?

Alunperin halusin rakkautta, yhteyttä, elämän jakamista, yhdessä tekemistä, sitä että voisi olla jonkun kanssa elämässä tiimi.

Nyt enää haluan sitä, että lapset voisi kasvaa aikuiseksi ilman, että heidän arki muuttuisi heittopussiksi, jossa heitä riepotellaan kodista toiseen. Toivon, että arki sujuisi, ettei enempää loukkauksia puolisolta enää tulisi.

Ap

Et ajattele lapsia ollenkaan , miltä tuntuu kasvaa tuollaisessa kodissa. Saavat mallin omaan elämään. Aina voi erota huonosta liitosta. Oletko lesti?

Lapsena vanhempien eron kokeneena haluaisin kyllä sanoa tähän, että vanhempien viileä liitto mutta ehjä koti oli lapselle sata kertaa parempi tilanne kuin se mihin tilanteeseen joutui kun vanhemmat erosi.

Jep. Viileässäkin liitossa voi olla turvallisuutta ja kunnioitusta, jos ei intohimoa.

Jos toista loukataan niin missä kohtaa siinä liitossa se kunnioitus on. Tai jos uhataan tehdä ekspuolison tai lasten elämä hankalaksi jos uskaltaisi erota?!?!?

Ei kai ap:n puoliso ole mitään uhkaillut. Ei ap ole ainakaan mitään sellaista sanonut.

Ap on puhunut loukkaamisesta ainoastaan, totta. Usea muu on puhunut et ei voi erota koska kumppani tekisi eron myötä elämästä hvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole loukattu enkä minäkään ole (tietääkseni) loukannut. Henkistä yhteyttä ei kuitenkaan ole ja huomaan aika ajoin jonkun keskustelun myötä, että hataralla pohjalla ollaan.

Asiat ovat päällisin puolin hyvin ts. ongelmia ei ole eikä juuri riitojakaan. Koen, että puolisollani on luultavasti jotain salattavaa ja se vaikuttaa hänen käytökseensä. Hän on hassulla tavalla kohtelias aivan omistuisina hetkinä. Tulee tunne, että olen joku kunniavieras enkä vaimo.

Huomaan, että ajatuksissani tulevaisuus on sitä, että elän yksin. Jollain tapaa olen siihen valmistautunut. En tiedä, kumpi meistä aloitteen eroon tekisi. Sitä on vaikea kuvitella, kun niin sopuisasti elellään eikä mennä pintaa syvemmälle koskaan.

Sillä on jo toinen, ollut kauan. Haloo?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin epävakaassa ja tunnekylmässä avioliitossa liian pitkään. Siihen saakka kunnes lapset olivat omillaan ja aikuisia. Jälkeen päin lapset, molemmat erikseen ovat minulle sanonut että olisit vain, meidän kaikkien vuoksi, hoitanut avioeron ajoissa. Olisit itsekin vielä saanut terveen ihmissuhteen ja mekin olisi päästy vähemmällä. Nyt pojan tyttiksen vanhemmat elävät huonoa kautta ja nuoret ihmettelevät että johtavatko uhkailut ja riidat lopulliseen eroon. Poika sanoi viimeksi eilen, että onneksi olen kotona oppinut että ei välttämättä vielä pitkään aikaan johda mihinkään muuhun kuin huonoon ilmapiiriin.

Näitä kannattaa miettiä. On melkoinen sotku erota, ja aina isompi jos on monenlaista omaisuutta kuten meilläkin, mutta aikanaan, asia kerrallaan, nekin saa selvitettyä. Kun ne sitten on hoidettu, alkaa paraneminen ja se on sitä parasta. On tekosyy että lasten vuoksi ei voisi erota.  

Jotkut nyt silti vain tuntee puolisonsa niin hyvin, että osaa ennustaa eron johtavan vielä isompiin ongelmiin. Ja jää siksi huonoon liittoon. Tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei itse ole koskaan ollut naimisissa todella hankalaksi heittäytyvän ja yhteistyöstä kieltäytyvän ihmisen kanssa.

Sitä suurempi syy erota. Kova kovaa vasten ja todisteet kaikesta perseilystä ylös. Asia ja päivä kerrallaan kyllä ne asiat hoituu. "Hankala" ihminen koittaa hallita sinua tuolla pelolla. Ei ole mitään mitä hän voi tehdä, tai ei tule tekemään vaikka yhdessä pysytte. Äkkiä ero niin loppuu hällä pelimerkit. Tuollainenko sitten lapsille hyvä ympäristö. Höpö höpö.

Et selvästi ymmärrä mitä tarkoitin. Tietyllä tavalla hankala ihminen kostaa lapsille sen, että puoliso otti eron. Ja tällöin lasten elämä muuttuu eron jälkeen kauheammaksi kuin ennen eroa.

Sinun tehtävä on suojella lapsia. Eikai tuollaista pidä päästää lainkaan lasten vaikutuspiiriin? Edelleen, elä mahdollista tuota käytöstä.

Ei pidä päästää lasten vaikutuspiiriin? Miten se estetään eron jälkeen? Avioliiton aikana lapsia pystyykin suojelemaan ja estämään lapsille kostamisen, koska kostaminen alkaa vasta erossa.

Dokumentoi uhkaukset. Toi ei ole normaalia. Turvakoti tai muu paikka on se oikea osoite tuossa kohtaa. Ei lapsia tuollaisen ihmisen vaikutuspiiriin. Toi on rikollista. Ymmärrätkö?!

Minä ymmärrän tuon, että on lasten takia yhdessä. Meillä on myös vaikea parisuhde. Lapsi on kuitenkin pieni ja mielestäni hänelle on parempi asua kummankin vanhemman kanssa yhdessä ja tavata sekä isää että äitiä joka päivä. Ainakin toistaiseksi minusta tuntuu lapsen kannalta parhaalta vaihtoehdolta jatkaa kokonaisena perheenä, vaikka rakkautta ja välittämistä ei enää olekaan vanhempien välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin epävakaassa ja tunnekylmässä avioliitossa liian pitkään. Siihen saakka kunnes lapset olivat omillaan ja aikuisia. Jälkeen päin lapset, molemmat erikseen ovat minulle sanonut että olisit vain, meidän kaikkien vuoksi, hoitanut avioeron ajoissa. Olisit itsekin vielä saanut terveen ihmissuhteen ja mekin olisi päästy vähemmällä. Nyt pojan tyttiksen vanhemmat elävät huonoa kautta ja nuoret ihmettelevät että johtavatko uhkailut ja riidat lopulliseen eroon. Poika sanoi viimeksi eilen, että onneksi olen kotona oppinut että ei välttämättä vielä pitkään aikaan johda mihinkään muuhun kuin huonoon ilmapiiriin.

Näitä kannattaa miettiä. On melkoinen sotku erota, ja aina isompi jos on monenlaista omaisuutta kuten meilläkin, mutta aikanaan, asia kerrallaan, nekin saa selvitettyä. Kun ne sitten on hoidettu, alkaa paraneminen ja se on sitä parasta. On tekosyy että lasten vuoksi ei voisi erota.  

Jotkut nyt silti vain tuntee puolisonsa niin hyvin, että osaa ennustaa eron johtavan vielä isompiin ongelmiin. Ja jää siksi huonoon liittoon. Tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei itse ole koskaan ollut naimisissa todella hankalaksi heittäytyvän ja yhteistyöstä kieltäytyvän ihmisen kanssa.

Sitä suurempi syy erota. Kova kovaa vasten ja todisteet kaikesta perseilystä ylös. Asia ja päivä kerrallaan kyllä ne asiat hoituu. "Hankala" ihminen koittaa hallita sinua tuolla pelolla. Ei ole mitään mitä hän voi tehdä, tai ei tule tekemään vaikka yhdessä pysytte. Äkkiä ero niin loppuu hällä pelimerkit. Tuollainenko sitten lapsille hyvä ympäristö. Höpö höpö.

Et selvästi ymmärrä mitä tarkoitin. Tietyllä tavalla hankala ihminen kostaa lapsille sen, että puoliso otti eron. Ja tällöin lasten elämä muuttuu eron jälkeen kauheammaksi kuin ennen eroa.

Sinun tehtävä on suojella lapsia. Eikai tuollaista pidä päästää lainkaan lasten vaikutuspiiriin? Edelleen, elä mahdollista tuota käytöstä.

Ei pidä päästää lasten vaikutuspiiriin? Miten se estetään eron jälkeen? Avioliiton aikana lapsia pystyykin suojelemaan ja estämään lapsille kostamisen, koska kostaminen alkaa vasta erossa.

Dokumentoi uhkaukset. Toi ei ole normaalia. Turvakoti tai muu paikka on se oikea osoite tuossa kohtaa. Ei lapsia tuollaisen ihmisen vaikutuspiiriin. Toi on rikollista. Ymmärrätkö?!

Näytä se kohta rikoslakia finlexistä, jonka mukaan tuo on rikollista.

Ja mitä hyödyttää dokumentoida? Ei mitään. Tilanteessa jossa on fyysistä väkivaltaa on dokumentoinnista hyötyä. Mutta se lapsille kostaminen on käytännössä aina jotain ihan muuta, henkisen tason asiaa.

En tietenkään tiedä millaisessa perhehelvetissä nämä vanhempiensa myöhäisen eron takia terapiassa käyvät ovat olleet, mutta eikö se nyt ole ihan tavallista että pitkässä suhteessa liitto väljähtyy ja riitakin tulee joskus? Ymmärrän, että suhteeseen jossa on väkivaltaa (henkistä tai fyysistä) ei kenenkään tule jäädä, , mutta joskus tuntuu että ihan tavallisestakin elämästä tehdään niin dramaattista ja heti pitää erota. Sitten seuraavaksi voikin avautua kuinka rankkaa se uusperhe elämä onkaan. T. Kalkkis

Aina miehen vika, sehän nyt on selvä. Sinä AP olet enkeli, joka on tehnyt aina kaiken oikein, mutta mies on vaan paska ja nyt se oikeuttaa sinulle olla välinpitämätön. Sillä olethan NAINEN. Tämä on niin tuttua jargonia naisten suusta...

Meillä on tällaisen suhteen korjailu meneillään. Vielä en teidä mihin johtaa, mutta suunta on ollut parempaan jo muutaman vuoden ajan.

Mies on perinyt kotoaan todella töykeän tölvimis- ja arvosteluasenteen, ja saattoi sanoa suuttuessaan todella rumasti. Ensimmäisinä vuosina kuvittelin vian olevan minussa ja yritin muuttaa itseäni miehelle mieluisammaksi ja kaikki arkemme tavat olivat hänen päättämiään. Hänen loukkauksensa vei kaikki halut läheisyyteen.

Jotenkin tajusin, että kaikki käytökseni oli muuttunut sellaiseksi ettei mies arvostelisi. Yhtenä kertana kun mies alkoi taas nälviä jostain mitättömästä, jotain naksahti päässäni eri asentoon, ja tajusin kuinka hullua kaikki on. Sanoin miehelle viileästi, että en enää aio katsella hänen nälvimistään, että en ansaitse sellaista, olen ihan hyvä ihminen ja hoidan asiat hyvin. Jos hänen käytös ei muutu, niin lähden. Yllättäen hän kuunteli, ja pahoitteli. Jos hän erehtyi myöhemmin taas haukkumaan, käytin viileästi samoja sanoja kuin hän. Aluksi hän oli aivan pöyristynyt, mutta kun selitin että olen itse kuunnellut näitä sanoja vuosikaudet, hän alkoi tajuta käytöksensä. Asetelma alkoi muuttua, enkä enää ollutkaan se turhasta itkijä (loukkaantumiseni oli hänen mielestään ollut aiemmin mielipuolista draamailua). Hän ymmärsi että kotoaan opittu malli ei ollut normaali, saati terve.

Uskomatonta kyllä, mutta pikkuhiljaa hänestä kuoriutui ymmärtäväisempi ja sanojaan miettivä ihminen. Elo hänen kanssaan on nykyään miellyttävää ja turvallisen tuntuista. Läheisyys on palannut. Silti, kun mietin noita vanhoja kauheita aikoja, on vaikeaa ymmärtää miten sitä jaksoin, ja miksi edes yritin. Enkä usko että tuollainen täyskäännös toimisi kenen tahansa kohdalla, jotkut eivät koskaan suostu katsomaan peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole loukattu enkä minäkään ole (tietääkseni) loukannut. Henkistä yhteyttä ei kuitenkaan ole ja huomaan aika ajoin jonkun keskustelun myötä, että hataralla pohjalla ollaan.

Asiat ovat päällisin puolin hyvin ts. ongelmia ei ole eikä juuri riitojakaan. Koen, että puolisollani on luultavasti jotain salattavaa ja se vaikuttaa hänen käytökseensä. Hän on hassulla tavalla kohtelias aivan omistuisina hetkinä. Tulee tunne, että olen joku kunniavieras enkä vaimo.

Huomaan, että ajatuksissani tulevaisuus on sitä, että elän yksin. Jollain tapaa olen siihen valmistautunut. En tiedä, kumpi meistä aloitteen eroon tekisi. Sitä on vaikea kuvitella, kun niin sopuisasti elellään eikä mennä pintaa syvemmälle koskaan.

Sillä on jo toinen, ollut kauan. Haloo?!

Tämä olisi helppo vastaus, mutta teemme molemmat töitä kotoa käsin, siis jo ennen pandemiaa oli näin. Kummallakin on menoja töihin liittyen, mutta ne ovat tunti-pari keskellä päivää. Viikonloppua mies ei ole koskaan poissa eikä edes yhtä iltaa. Mikä suhde olisi tuollainen? Ei ainakaan syvempi kuin meidän.

En usko, että loukkaantuisin suhdetiedostakaan. Se olisi selitys. Vaikuttaa vaan siltä että jotain muuta on meneillään.

Mitä nämä puolison loukkaukset sun muut tarkemmin ottaen ovat? Minä olen miehenä ajautunut omassa parisuhteessa siihen tilanteeseen, etten enää edes halua sanoa kumppanilleni, monessakaan ongelmassa mielipiteitäni, koska hän heti ottaa hyökkäävän kannan ja sanoo minun dissaavan häntä. Ainoa pointtini on tuoda erilaisia lähestymistapoja ja näkökantoja asioiden tulkitsemiseen, mutta naisen logiikalla olet häntä vastaan, jos et myötäile hänen mielipidettään.

Meillä oli kaksi todella huonoa vuotta. Koin että rakkaus oli kuollutta, molemmat ärsytti toisia, kaikki meni riitelyksi ja olin ehdoton ettei meillä ollut minkäänlaista tulevaisuutta. Luulen että olimme väsyneitä arkeen, töihin, rahavaikeuksista jne ja meidän oli vaikea hakea toisistamme tukea. Purimme kaiken ahdistuksen toisiimme.

En edes tiedä mikä sai meidät pysymään yhdessä.. ehkä minun haluttomuus myydä asuntoa ja miehen laiskuus lähteä?

Jotenkin onnistuttiin löytämään kaveruus jossain vaiheessa. Pari vuotta paikkasimme välejä, elvytimme petielämää ja muutenkin - tutustuimme toisiimme ja nykyään ollaan tosi onnellisia ja riidat ovat historiaa.

Olen tyytyväinen ettemme eronnut. Onko teillä

elämässä vaikeaa muutenkin vai pelkästään parisuhteessa? Mitä jos ottaisitte pienen aikalisän. Toinen muuttaa vaikka kuukaudeksi pois ja sitten yritätte puhua - tai yritätte olla ystäviä ja katsotte lähennyttekö uudelleen?

Naapurin Pertsa ymmärtää, hae sieltä lohtua.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä puolison loukkaukset sun muut tarkemmin ottaen ovat? Minä olen miehenä ajautunut omassa parisuhteessa siihen tilanteeseen, etten enää edes halua sanoa kumppanilleni, monessakaan ongelmassa mielipiteitäni, koska hän heti ottaa hyökkäävän kannan ja sanoo minun dissaavan häntä. Ainoa pointtini on tuoda erilaisia lähestymistapoja ja näkökantoja asioiden tulkitsemiseen, mutta naisen logiikalla olet häntä vastaan, jos et myötäile hänen mielipidettään.

Ei se mielipiteen sisältö, vaan tapa ja sävy tuoda se julki. Seuraavan kerran, kun aiot kertoa mielipiteesi, kerro se sellaisilla sanoilla, kuin kertoisit jollekin työkaverille, pomolle, ystävällesi, kenelle tahansa hyvänpäivän tutulle, eli kohteliaasti ja harkiten. Ja sitten kysyt mitä mieltä toinen on, ja kuuntelet. En tarkoita, että tarvitsisi alkaa vieraskoreaksi, mutta liian usein parisuhteessa ajaudutaan siihen että toinen (mies tai nainen) muuttuu sylkykupiksi, jolle voi asiat tölväistä väheksyvällä asenteella miten vain, ja sitten nostetaan kädet ilmaan ja sanotaan perään "kunhan sanoin vain mielipiteeni!" Saattaa sellaisesta provosoitua. Ja esim. sanojen "naisen logiikka" käytössä ei ihan sitä parisuhdetta parantavaa vibaa ole.

Ja en tarkoita, että sinä kohtelisit vaimoasi näin.

Vierailija kirjoitti:

Mä elin lapsuuteni tuollaisessa. Heti kun nuorempi sisarukseni täytti 18v,erosivat.

Meitä loukkasi kun ymmärrettiin, että meidän takia olivat roikkuneet yhdessä. Tuntui ja tuntuu yhä kamalalle.

Kaikilla meillä sisaruksilla on nyt (ikähaitari 30-40v) mt-ja päihdeongelmaa. Ei olla pystytty parisuhteisiin. Kellään meistä ei ole lapsia. Me ollaan traumatisoituneita.

Miksi haluat lapsillesi tällaista? Teini-ikä varsinkin on kehityksellisesti todella tärkeää, silloin se parisuhteen ja perheen malli opitaan. Perustat luodaan.

Itse taas olen eroperheen lapsi, joka joutui elämään vuosia uusperhehelvetissä ja myöhemmin katselemaan isän vaihtuvia naisystäviä.

Voin vakuuttaa, ettei se ruoho sen vihreämpää aidan tällä puolen ole.

On ihan mahdollista, että teillä olisi mt- ym. ongelmaa ja olisitte traumatisoituneita, vaikka ne vanhempanne olisivatkin eronneet, kun olitte nuorempia.