Miten jollekin voi olla nykypäivänä ongelma ettei mies maksanut treffeillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.

Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.

Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.

Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.

Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.

Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin lakiin se on kirjattu että mies maksaa aina?

Nykypäivänä jokainen ruokkikoon itsensä.

Siis myös lapset? Ruokkikoon itsensä?

Oikeestiko kelataan mihin miehet katoo Tinderistä? Täysillä valoilla käyvä tietää tarkalleen naisten suunnitelman. Kahvilta panolle panosta 9kk päästä 17 vuoden velkataakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.

Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.

Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.

Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.

Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en lukenut keskustelua mutta niin se on edelleen, että mies on se pursuer ja nainen ns. palkinto. Sitä paitsi naisella menee paljon energiaa aikaa ja vaivaa treffeille valmistautumiseen, kun taas miehelle riittää suihku, partavesi ja siisti paita päälle.

Tuon takia miehellä menee aivan järjettömän paljon energiaa, aikaa ja vaivaa ennen kuin hän pääsee näkemään sen treffailemansa naisen, eikä sitä pakkeloitua mallinukkea, joka siellä treffeillä on.

ChristianMingle. Suosi naturellia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.

Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.

Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.

Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.

Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.

En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)

Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.

Lokkeilu on yksi naisten etuoikeuksista joita he odottavat yhäkin saavansa vaikka paasaavat tasa-arvosta samaan aikaan (joka toimii vain heidän suuntaansa). Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen 51 v ja oletan miehen kuittaavan kahvilalaskun. Nuoremmilla on nykyään eri meininki. Tosin en käy ns. treffeillä, koska elän avioliitossa. Töitä olen aina tehnyt miesvaltaisella alalla, kun mennään porukalla jonnekin kahville, niin jokainen maksaa oman kahvin, mutta jos joku mies pyytää mut kanssaan kahville, niin olettamus on, pyytäjä maksaa. Jos minä pyydän, niin minä maksan.

Samat sanat ja olen myös 51 v. Nykyään tämä varmasti muuttunut, kun käydään sarjatreffeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.

Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.

Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.

Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.

Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.

En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)

Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.

Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.

Mulle on hirveä turn off jos mies ei maksa ensitreffeillä. Tuskin se kahvikupillinen ym vie miestä vararikkoon, joten miksei voi tehdä sitä elettä joka tekee varmasti vaikutuksen moneen naiseen. Ei se tarkoita, että mies joutuisi ikuisesti tarjoamaan kaiken naiselle.

Haluaisin elää jossain vanhassa ajassa jolloin miehet olivat herrasmiehiä, eivätkä vedonneet tasa-arvoon ettei vaan tarvitsisi avata ovia tai tarjota kahveja naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.

Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.

Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.

Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.

Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.

En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)

Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.

Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.

Minkä ikäinen "nainen" oikeasti tilaa kalleimman leivoksen, jos mies maksaa? Onko tässä keskustelussa taas teinejä tai opiskelijoita, jotka puhuvat opiskelijabudjetista?

No, jos nainen tilaa kalleimman leivoksen, niin mies varmaan osaa vetää siitä johtopäätöksensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.

Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.

Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.

Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.

Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.

En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)

Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.

Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.

Ja piti vielä kysyä:

Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miesten tehtävä on viihdyttää naisia ja sitten nainen arvostelee mielessään, kuinka hyvin mies suoriutui.

Sinä et taida olla kovin hyvin suoriutunut.

Minun ei tarvitse suorittaa, koska olen luonnostaan hyvä kuuntelija ja keskustelija varsinkin kahdenkeskisissä keskusteluissa. Ja monet on naiset on vissiin ihastuneet minun ulkonäköön, vaikka olenkin keskivertoa lyhyempi. Silloin ei tarvitse yrittää niin paljon tehdä vaikutusta. En ole chad, mutta keskivertoa komeampi naamasta.

Mikä ihmeen chad?

Chadit on se noin komein 10% miehistä. Ovat komeita, maskuliinisia ja yleensä pitkiä.

Hyvänä elämänohjeena ja nyrkkisääntönä kaikilla elämän osa-alueilla on se että älä koskaan ota tosissasi sellaista inceliä joka käyttää jotain tuollaista sanaa kuten chad, alpha male, friendzoning, tms. Keskustelu heidän kanssaan ei koskaan johda kuin inttämiseen.

Naiset jankkaavat in celiä, chadiä, alfamalea. Miehet puolustaan friendzonea ja lokkia.

Ei, vaan sinä jankkaat noita kaikkia.

Olen oppinut palstan feministeiltä in celin ja chadin. Friendzonen olen oppinut palstan jonneilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.

Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.

Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.

Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.

Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.

En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)

Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.

Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.

Aika moni ei tilaa. Varsinkaan, jos mies itse ei ota kuin kupin teetä. Taidat tarkoittaa miestyyppiä, joka oikein maanittelee naista ottamaan jotain vaikka toivoo, että nainen ei ottaisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miesten tehtävä on viihdyttää naisia ja sitten nainen arvostelee mielessään, kuinka hyvin mies suoriutui.

Sinä et taida olla kovin hyvin suoriutunut.

Minun ei tarvitse suorittaa, koska olen luonnostaan hyvä kuuntelija ja keskustelija varsinkin kahdenkeskisissä keskusteluissa. Ja monet on naiset on vissiin ihastuneet minun ulkonäköön, vaikka olenkin keskivertoa lyhyempi. Silloin ei tarvitse yrittää niin paljon tehdä vaikutusta. En ole chad, mutta keskivertoa komeampi naamasta.

Mikä ihmeen chad?

Chadit on se noin komein 10% miehistä. Ovat komeita, maskuliinisia ja yleensä pitkiä.

Hyvänä elämänohjeena ja nyrkkisääntönä kaikilla elämän osa-alueilla on se että älä koskaan ota tosissasi sellaista inceliä joka käyttää jotain tuollaista sanaa kuten chad, alpha male, friendzoning, tms. Keskustelu heidän kanssaan ei koskaan johda kuin inttämiseen.

Naiset jankkaavat in celiä, chadiä, alfamalea. Miehet puolustaan friendzonea ja lokkia.

Ei, vaan sinä jankkaat noita kaikkia.

Olen oppinut palstan feministeiltä in celin ja chadin. Friendzonen olen oppinut palstan jonneilta.

Tuo chad on ainoastaan miesten käyttämä sana. Naiset joko nauraa tai pyörittelee silmiään sen nähdessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.

Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.

Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.

Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.

Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.

En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)

Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.

Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.

Ja piti vielä kysyä:

Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?

En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.

Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.

Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.

Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.

Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.

En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)

Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.

Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.

Ja piti vielä kysyä:

Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?

En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.

Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.

Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.

Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.

Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.

Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.

En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)

Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.

Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.

Ja piti vielä kysyä:

Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?

En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.

Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?

Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.

Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.

Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.

Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.

Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.

En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)

Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.

Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.

Ja piti vielä kysyä:

Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?

En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.

Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?

Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.

Niin joskus. Maksullinen saattaa tulla. Tosin ymmärtääkseni ammattilaiset neuvoo toisiaan välttämään suljettuja tiloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että mies tarjoaa, mutta kieltäydyn ja maksan itse kuitenkin. Kyseessä on käytöstavat ja kertoo myös luonteesta. Pihiä ja ahnetta miestä en huoli.

Sama. Joskus olin pihin kumppanin kanssa ja voi jestas kuinka tylsäksi elämä kävi. Mitään mihin meni rahaa ei voinut tehdä. Mies vaan säästi ja säästi pahan päivän varalle ja minun olisi pitänyt maksaa hänen osuus kaikesta. Onneksi nakkasin mäkeen tuon pihtarin. Nyt olen kumppanin kanssa, jonka kanssa ajatellaan rahasta samalla tavalla. Tienataan, säästetään ja kulutetaan yhdessä ja ollaan hyvä tiimi.

Jos mies on haluton maksamaan ensitreffeillä, se ei ole piheyttä vaan mies haluaa suojautua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Se on aivan eri asia kuin ostaa omalle naiselle lahjoja myöhemmin.

Ok. Itse en olisi halunnut miestä, joka treffeillä pelkää taloudellista hyväksikäyttöä niin paljon, ettei tarjoa teekupillistani. Mutta kuten sanottu, jokaisen onkin tärkeä löytää oma vastinparinsa.

Oletko ajatellut kuinka paljon siitä laskua miehelle pitkällä aikavälillä? Nykyisin niin harvat ensitreffit johtavat sen pidemmälle. Silloin se alkaa tuntua taloudelliselta hyväksikäytöltä. Muutamat hutitreffit vielä kestää.

En. Ensinnäkin se teekupillinen maksaa 2-3 euroa nykyhinnoilla. Jos sellainen hinta tuntuu jossain, meillä on aivan liian erilainen suhtautuminen rahaan. (Älä, please, kysy että "no miksi et itse sitten tarjoa", kun en jaksaisi pyöräyttää levyä enää yhtään useampaan kertaan uusiksi - minun kohdallani kyse on etiketistä.)

Toiseksi, jos hän todellakin juoksee niin paljon ensitreffeillä, että niistä teekupillisista kertyy tuhansien eurojen summa, niin silloin on jotain muutakin vikaa.

Kuinka moni nainen tyytyy yhteen teekuppiin? Aika moni nainen tilaa samalla kalleimman leivoksen, koska mies maksaa.

Ja piti vielä kysyä:

Kuinka usein sinulle näin käy? Kuinka usein käyt treffeillä? Kuinka usein nainen on tilannut kalleimman leivoksen? Onko hän ensin kysynyt, tarjoatko sinä, vai miten te olette tilauksen hoitaneet?

En käy ollenkaan tuollaisilla treffeillä ellei nainen ole todella kaunis, muutenkin sopiva ja vaikuttaa innokaalta. Silloin teen poikkeuksen. Muussa tapauksessa tutustun ensin naiseen ja sovin treffit jomman kumman kotona tai sitten kävelytreffit jossain yleisellä paikalla. Sillä tavalla suojaudun taloudelliselta hyväksikäytöltä.

Kuinka monta kertaa suomalainen nainen on tullut ensitreffeille sinun kotiisi tai kutsunut sinut luokseen?

Jos nainen ei suostu tulemaan miehen kotiin, silloin tietää naisen olevan vain rahan perään. Joskus kuitenkin pitää tulla toisen kotiin jos aikoo seurustella.

Eli ei kertaakaan, MOT.