Onko totta, että entisaikaan rattaita käytettiin vain pikkutaaperoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis häh, mun lapset on nyt 3v, 6v ja 8v.

Ei meilläkään lapset kulkeneet rattaissa yli 3veenä?!

Kun esikoinen oli vähän päälle 2v, kun tuo keskimmäinen syntyi, käytin rattaita esikoisen kanssa enää todella harvoin. Lähinnä 2x viikossa, kun hain hänet aamupäiväkerhosta, joka loppui klo 12, ja matkaa kerhosta kotiin oli noin 4km. Hän meni päiväunille joka päivä klo 12-12:30 välillä, eikä noina kahtena päivänä viikossa haluttu "yliväsyttää" lasta sillä, että väkisin olisi kävellyt/pyöräillyt kotiin, ja syönyt, ja päässyt päikkäreille tavallista myöhemmin. Helpompaa oli vaan laittaa lapsi kerhon pihalla rattaisiin, iskeä hänelle eväät käteen, ja matkalla kotia kohti lapsi nukahti rattaisiin, ihan ajallaan. Tätä jatkui siihen saakka, kun esikoinen oli noin 2v 7kk. Nuo matkat keskimmäinen, joka oli vasta vauva, kulki kantoliinassa/kantorepussa mukana. Muutoin kuljetin lapsia päivät niin, että vauva vaunuissa, ja esikoinen käveli tai pyöräili vierellä. Nää kaks vanhinta lasta alkoi kävellä 9kk ja 11kk ikäisinä, ja noin 1,5-vuotiaana eivät enää rattaisiin malttaneet, poislukien nuo kerhosta noudot, kun nukkuivat niissä.

Kuopus oli motorisesti vähän jäljessä, kävelemään oppi vasta 1,5veenä, kulki rattaissa noin 3vuotiaaksi.

Ja asumme siis pk-seudulla, kaikki kaupat, leikkipuistot, lähimetsä ja neuvola olivat 6km säteellä, ja itse olin kotiäitinä siihen saakka kun nuorinkin aloitti päiväkodissa 3-vuotiaana. Taloudessamme on vain yksi auto, joka mieheni työauto.

Haha, itelläni on 3v ja 6kk lapset, vanhin käy kiekkokoulussa kerta viikkoon, ja kerhossa kerta viikkoon, asutaan sen verran syrjässä että matkaa molempiin kohteisiin kotoa noin 8km. Osan matkaa pääsee bussilla, mutta kävelyä tulee silti noin 3km. Molemmat noista aktiviteeteista loppuvat klo 12, ja tuo 3v kun yhä nukkuu tunnin päiväunet, mä joudun toteuttaa tuota mainitsemaasi tapaa, että tuuppaan väsyneen lapsen rattaisiin, ja eväät käteen ja muksu nukahtaa kotimatkalla. Meilläkään ei ole edes tuplavaunuja, on vaan nuo yhdet vaunut joihin saa joko vauvan vaunukopan tai taaperon istuimen. Näillä jäähallilta/kerhosta-hakukeikoilla vauva kulkee kantorepussa. Ollaan muutoinkin liikunnallinen perhe, joka paikkaan mennään kävellen tai pyörällä, välillä käytän bussia. Noh, kerran joku sit koki siellä bussissa asiakseen moittia sekä sitä, että 3v söi eväitä rattaissa "voivoi kun enää ei keräännytä saman pöydän ääreen syömään, kiireessä joutuu lapsetkin eineksiä syödä jotta mamma ehtii salille" ? Tuo tyyppi siis oletti putkikassin, joka sisälsi lapsen lätkäkamat, olevan mun salikassi, sekä mun oma tekemäni kerrosleipä oli muka eines :D ja oletti kai että lapseni ei muka ikinä liiku mihinkään jalkaisin, aina tönöttää rattaissa :D

.......

Ja vaikka mamma menisikin kuntosalille, syy ei välttämättä ole mikään sexypyllyn hankkiminen vaan vaikka selkäkipupotilaan kuntoutus. En ymmärrä, miksi ylipäätään pitää aukoa päätään tuntemattomille asioista mitään tietämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä ei juuri voi antaa kolmevuotiaan kävellä itse, koska normaali kolmevuotias ei kävele suoraan eteenpäin autoja havainnoiden, vaan hyppelee, juoksee jonkun kannon päälle, heittää tumput maahan, hakee kepin ja hakkaa sillä asfalttia, kyllästyy ja ei suostu enää nousemaan maasta ylös vaan etenee pyörien tielle.

Taluta sitä niin kyllä se kävelee vieressä.

Kolmevuotias kävelee sata metriä talutettuna. Sen jälkeen riippuu lapsen temperamentistä ja uhmasta, miten matka jatkuu. Toisilla saattaa olla edessä kilometrin tai yli kahdenkin matka. Aika raskas matka kantaa sylissäkään,jos selässä reppu ja toisessa kädessä kauppakassi.

Ei taida lapsella paljoa olla kävelykokemusta jos vain 100 metriä jaksaa kävellä. Olisi siis aika treenata sitä puolta.

Meillä ei ollut kaksosrattaita, lapsilla ikäeroa 2v 4 kk ja 2v 8kk. Tuollainen reilu 2-v on pyöräillyt pidemmät matkat tai muuten kävellyt. Kolmen natiaisen kanssa tahkosin aina junalla Stadiin  Vantaalta, oli rattaat ja seisomalauta keskimmäiselle. Ei ongelmia, vaikka kolme poikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä ei juuri voi antaa kolmevuotiaan kävellä itse, koska normaali kolmevuotias ei kävele suoraan eteenpäin autoja havainnoiden, vaan hyppelee, juoksee jonkun kannon päälle, heittää tumput maahan, hakee kepin ja hakkaa sillä asfalttia, kyllästyy ja ei suostu enää nousemaan maasta ylös vaan etenee pyörien tielle.

Taluta sitä niin kyllä se kävelee vieressä.

Kolmevuotias kävelee sata metriä talutettuna. Sen jälkeen riippuu lapsen temperamentistä ja uhmasta, miten matka jatkuu. Toisilla saattaa olla edessä kilometrin tai yli kahdenkin matka. Aika raskas matka kantaa sylissäkään,jos selässä reppu ja toisessa kädessä kauppakassi.

Ei taida lapsella paljoa olla kävelykokemusta jos vain 100 metriä jaksaa kävellä. Olisi siis aika treenata sitä puolta.

Miksi vastaat toisten kommentteihin, jos et jaksa edes lukea niitä? Kukaan muu kuin sinä ei ole kirjoittanut jaksamisesta, vaan siitä, että kolmevuotiasta saattaa kiinnostaa jokin muu asia kuin suoraan eteenpäin monotonisesti kävely.

Lapsi nyt 1v 8kk ja kävellyt 11kk iästä lähtien, mutta rattaat on edelleen päivittäin käytössä. Alkanut vähitellen kävelemään pidempiä matkoja, mutta välillä haluaa lepäämään. Lähipuistossa saatetaan käydä ilmankin, mutta sieltä saa helposti kannettua tai maaniteltua kotiin.

Päiväkotiin mennään myös rattailla, koska en todellakaan ala kantamaan tuota 12kg jötikkää, jos hän päättää ettei kävele. Ja itselläkin kiire töihin, joten en halua että päiväkotimatkaan tuhraantuu liikaa aikaa.

Varmasti sen sitten huomaa, kun se aika tulee että rattaita ei enää tarvitse. Jokainen lapsi on erilainen ja sen mukaan mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä ei juuri voi antaa kolmevuotiaan kävellä itse, koska normaali kolmevuotias ei kävele suoraan eteenpäin autoja havainnoiden, vaan hyppelee, juoksee jonkun kannon päälle, heittää tumput maahan, hakee kepin ja hakkaa sillä asfalttia, kyllästyy ja ei suostu enää nousemaan maasta ylös vaan etenee pyörien tielle.

Taluta sitä niin kyllä se kävelee vieressä.

Kolmevuotias kävelee sata metriä talutettuna. Sen jälkeen riippuu lapsen temperamentistä ja uhmasta, miten matka jatkuu. Toisilla saattaa olla edessä kilometrin tai yli kahdenkin matka. Aika raskas matka kantaa sylissäkään,jos selässä reppu ja toisessa kädessä kauppakassi.

Ei taida lapsella paljoa olla kävelykokemusta jos vain 100 metriä jaksaa kävellä. Olisi siis aika treenata sitä puolta.

Miksi vastaat toisten kommentteihin, jos et jaksa edes lukea niitä? Kukaan muu kuin sinä ei ole kirjoittanut jaksamisesta, vaan siitä, että kolmevuotiasta saattaa kiinnostaa jokin muu asia kuin suoraan eteenpäin monotonisesti kävely.

Kyllä se jaksaminen on myös kiinnostuskysymys. Lapsi pitää opettaa siihen, että vaikka tuntuisi tylsältä vaan kävellä niin silti täytyy tehdä niin.

Just pakottamallahan se innostus liikuntaan ihmisellä syntyykin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä ei juuri voi antaa kolmevuotiaan kävellä itse, koska normaali kolmevuotias ei kävele suoraan eteenpäin autoja havainnoiden, vaan hyppelee, juoksee jonkun kannon päälle, heittää tumput maahan, hakee kepin ja hakkaa sillä asfalttia, kyllästyy ja ei suostu enää nousemaan maasta ylös vaan etenee pyörien tielle.

Taluta sitä niin kyllä se kävelee vieressä.

Kolmevuotias kävelee sata metriä talutettuna. Sen jälkeen riippuu lapsen temperamentistä ja uhmasta, miten matka jatkuu. Toisilla saattaa olla edessä kilometrin tai yli kahdenkin matka. Aika raskas matka kantaa sylissäkään,jos selässä reppu ja toisessa kädessä kauppakassi.

Ei taida lapsella paljoa olla kävelykokemusta jos vain 100 metriä jaksaa kävellä. Olisi siis aika treenata sitä puolta.

Miksi vastaat toisten kommentteihin, jos et jaksa edes lukea niitä? Kukaan muu kuin sinä ei ole kirjoittanut jaksamisesta, vaan siitä, että kolmevuotiasta saattaa kiinnostaa jokin muu asia kuin suoraan eteenpäin monotonisesti kävely.

Kyllä se jaksaminen on myös kiinnostuskysymys. Lapsi pitää opettaa siihen, että vaikka tuntuisi tylsältä vaan kävellä niin silti täytyy tehdä niin.

Just pakottamallahan se innostus liikuntaan ihmisellä syntyykin!

Ei kyse ole "liikunnasta" vaan arjen toiminnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä ei juuri voi antaa kolmevuotiaan kävellä itse, koska normaali kolmevuotias ei kävele suoraan eteenpäin autoja havainnoiden, vaan hyppelee, juoksee jonkun kannon päälle, heittää tumput maahan, hakee kepin ja hakkaa sillä asfalttia, kyllästyy ja ei suostu enää nousemaan maasta ylös vaan etenee pyörien tielle.

Taluta sitä niin kyllä se kävelee vieressä.

Kolmevuotias kävelee sata metriä talutettuna. Sen jälkeen riippuu lapsen temperamentistä ja uhmasta, miten matka jatkuu. Toisilla saattaa olla edessä kilometrin tai yli kahdenkin matka. Aika raskas matka kantaa sylissäkään,jos selässä reppu ja toisessa kädessä kauppakassi.

Ei taida lapsella paljoa olla kävelykokemusta jos vain 100 metriä jaksaa kävellä. Olisi siis aika treenata sitä puolta.

Miksi vastaat toisten kommentteihin, jos et jaksa edes lukea niitä? Kukaan muu kuin sinä ei ole kirjoittanut jaksamisesta, vaan siitä, että kolmevuotiasta saattaa kiinnostaa jokin muu asia kuin suoraan eteenpäin monotonisesti kävely.

Kyllä se jaksaminen on myös kiinnostuskysymys. Lapsi pitää opettaa siihen, että vaikka tuntuisi tylsältä vaan kävellä niin silti täytyy tehdä niin.

Just pakottamallahan se innostus liikuntaan ihmisellä syntyykin!

Ei kyse ole "liikunnasta" vaan arjen toiminnasta.

Koko ketju länkyttänyt miten kyse on liikunnasta mutta enää ei olekaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä ei juuri voi antaa kolmevuotiaan kävellä itse, koska normaali kolmevuotias ei kävele suoraan eteenpäin autoja havainnoiden, vaan hyppelee, juoksee jonkun kannon päälle, heittää tumput maahan, hakee kepin ja hakkaa sillä asfalttia, kyllästyy ja ei suostu enää nousemaan maasta ylös vaan etenee pyörien tielle.

Taluta sitä niin kyllä se kävelee vieressä.

Kolmevuotias kävelee sata metriä talutettuna. Sen jälkeen riippuu lapsen temperamentistä ja uhmasta, miten matka jatkuu. Toisilla saattaa olla edessä kilometrin tai yli kahdenkin matka. Aika raskas matka kantaa sylissäkään,jos selässä reppu ja toisessa kädessä kauppakassi.

Ei taida lapsella paljoa olla kävelykokemusta jos vain 100 metriä jaksaa kävellä. Olisi siis aika treenata sitä puolta.

Miksi vastaat toisten kommentteihin, jos et jaksa edes lukea niitä? Kukaan muu kuin sinä ei ole kirjoittanut jaksamisesta, vaan siitä, että kolmevuotiasta saattaa kiinnostaa jokin muu asia kuin suoraan eteenpäin monotonisesti kävely.

Kyllä se jaksaminen on myös kiinnostuskysymys. Lapsi pitää opettaa siihen, että vaikka tuntuisi tylsältä vaan kävellä niin silti täytyy tehdä niin.

Just pakottamallahan se innostus liikuntaan ihmisellä syntyykin!

Ei kyse ole "liikunnasta" vaan arjen toiminnasta.

Vanhempien on aivan turha tehdä arjen toiminnoista vaikeita väkisin, vaan ne kannattaa jörkiperäistää ja tehdä mahdollisimman sujuviksi ja helpoiksi!

Ehkä olen yhtä vanha kuin anoppisi, mene ja tiedä. Mutta mun esikoinen oli vähän päälle 2 vuotta kun kuopus syntyi eikä sen jälkeen kulkenut rattaissa. Kuopusta kuljetettiin rattaissa ehkö 2,5 vuotiaaksi. Jalathan niilläkin oli kävelyä varten. Ja maalla asuessa rattaat tosi huonot hiekkateillä.

Rattaiden käyttö tuli yleiseksi 1973 päivähoitolain jälkeen, kun päivähoito muutenkin yleistyi. Sitä ennen ei rattaita yleensä tarvinnut, kun ei lapsia juuri tarvinnut päivittäin kuskata minnekään. Aluksi rattaiden käyttöä ehkä vierastettiin, mitä näyttää vieläkin esiintyvän. Onneksi järki on saamassa voittoa, ja rattaita käytetään tarpeen mukaan eikä sen mukaan mitä naapurit ovat mieltä.

Tuosta voi lukea hiukan historiaa.

https://www.lskl.fi/blog/lastentarhasta-paivakotiin-varhaiskasvatuksen-…

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olen yhtä vanha kuin anoppisi, mene ja tiedä. Mutta mun esikoinen oli vähän päälle 2 vuotta kun kuopus syntyi eikä sen jälkeen kulkenut rattaissa. Kuopusta kuljetettiin rattaissa ehkö 2,5 vuotiaaksi. Jalathan niilläkin oli kävelyä varten. Ja maalla asuessa rattaat tosi huonot hiekkateillä.

Rattaita on saatavana jopa maastopyörillä kuntopoluilla juoksemiseen.

Sähköavusteiset rattaat ovat näppärät jos kahta lasta kuskaa lumisohjossa tai mäkisessä maastossa. Arkielämässä sopii käyttää kaikkia apuvälineitä helpottamaan. Sähköavusteiset kahden lapsen maastorenkaiset rattaat eivät ole halpoja, mutta jos niillä välttyy ostamasta vaikka kakkosautoa niin halvemmaksi tulee.

Vierailija kirjoitti:

Rattaiden käyttö tuli yleiseksi 1973 päivähoitolain jälkeen, kun päivähoito muutenkin yleistyi. Sitä ennen ei rattaita yleensä tarvinnut, kun ei lapsia juuri tarvinnut päivittäin kuskata minnekään. Aluksi rattaiden käyttöä ehkä vierastettiin, mitä näyttää vieläkin esiintyvän. Onneksi järki on saamassa voittoa, ja rattaita käytetään tarpeen mukaan eikä sen mukaan mitä naapurit ovat mieltä.

Tuosta voi lukea hiukan historiaa.

https://www.lskl.fi/blog/lastentarhasta-paivakotiin-varhaiskasvatuksen-…

Varhaiskasvattajista en tiedä, mutta päivähoitajat ainakin vierastivat kovasti rattaiden käyttöä siihen aikaan, kun omat lapseni olivat hoidossa (2006-2015). Ison päiväkodin ainoat rattaat olivat pienten osastolla. Ja sielläkin tosiaan vaan yhdet per 12 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rattaiden käyttö tuli yleiseksi 1973 päivähoitolain jälkeen, kun päivähoito muutenkin yleistyi. Sitä ennen ei rattaita yleensä tarvinnut, kun ei lapsia juuri tarvinnut päivittäin kuskata minnekään. Aluksi rattaiden käyttöä ehkä vierastettiin, mitä näyttää vieläkin esiintyvän. Onneksi järki on saamassa voittoa, ja rattaita käytetään tarpeen mukaan eikä sen mukaan mitä naapurit ovat mieltä.

Tuosta voi lukea hiukan historiaa.

https://www.lskl.fi/blog/lastentarhasta-paivakotiin-varhaiskasvatuksen-…

Varhaiskasvattajista en tiedä, mutta päivähoitajat ainakin vierastivat kovasti rattaiden käyttöä siihen aikaan, kun omat lapseni olivat hoidossa (2006-2015). Ison päiväkodin ainoat rattaat olivat pienten osastolla. Ja sielläkin tosiaan vaan yhdet per 12 lasta.

Mikä edes on päivähoitaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rattaiden käyttö tuli yleiseksi 1973 päivähoitolain jälkeen, kun päivähoito muutenkin yleistyi. Sitä ennen ei rattaita yleensä tarvinnut, kun ei lapsia juuri tarvinnut päivittäin kuskata minnekään. Aluksi rattaiden käyttöä ehkä vierastettiin, mitä näyttää vieläkin esiintyvän. Onneksi järki on saamassa voittoa, ja rattaita käytetään tarpeen mukaan eikä sen mukaan mitä naapurit ovat mieltä.

Tuosta voi lukea hiukan historiaa.

https://www.lskl.fi/blog/lastentarhasta-paivakotiin-varhaiskasvatuksen-…

Varhaiskasvattajista en tiedä, mutta päivähoitajat ainakin vierastivat kovasti rattaiden käyttöä siihen aikaan, kun omat lapseni olivat hoidossa (2006-2015). Ison päiväkodin ainoat rattaat olivat pienten osastolla. Ja sielläkin tosiaan vaan yhdet per 12 lasta.

Mikä edes on päivähoitaja?

Päivähoidon työntekijä. Ennen oli päivähoito eikä varhaiskasvatusta niin kuin nykyään.

Siinä kolmen ikäisenä lopetettiin osaksi. Pitemille kävelymatkoille vaunut oli mukana jos väsy yllätti. Olen kyllä nähnyt noin 5-6 vuotiaita rattaisiin tungettuna, näytti hieman hassulta. Ei kai kukaan sentään vie 6 vuotiasta kouluun rattaissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rattaiden käyttö tuli yleiseksi 1973 päivähoitolain jälkeen, kun päivähoito muutenkin yleistyi. Sitä ennen ei rattaita yleensä tarvinnut, kun ei lapsia juuri tarvinnut päivittäin kuskata minnekään. Aluksi rattaiden käyttöä ehkä vierastettiin, mitä näyttää vieläkin esiintyvän. Onneksi järki on saamassa voittoa, ja rattaita käytetään tarpeen mukaan eikä sen mukaan mitä naapurit ovat mieltä.

Tuosta voi lukea hiukan historiaa.

https://www.lskl.fi/blog/lastentarhasta-paivakotiin-varhaiskasvatuksen-…

Varhaiskasvattajista en tiedä, mutta päivähoitajat ainakin vierastivat kovasti rattaiden käyttöä siihen aikaan, kun omat lapseni olivat hoidossa (2006-2015). Ison päiväkodin ainoat rattaat olivat pienten osastolla. Ja sielläkin tosiaan vaan yhdet per 12 lasta.

Mikä edes on päivähoitaja?

Päivähoidon työntekijä. Ennen oli päivähoito eikä varhaiskasvatusta niin kuin nykyään.

Tuollaista ammattinimikettä ei ole olemassakaan. Yhtä järkevä kuin kantohihna.

Kun lapsi oppi kävelemään, ei edes halunnut rattaisiin. Oman mukavuudenhalun takia oli rattaat kun en kestänyt hidasta etenemistä. Sitten mentiin ja huudettiin 😀

Olen syntynyt 1980-luvulla, eikä meillä ollut muita rattaita kuin pikkuvauvalle tarkoitetut, missä maataan. Ei ollut vielä 90-luvun lopulla syntyneelle sisaruksellekaan. Ihan omin jaloin käveltiin sen jälkeen, kun kävelemään opittiin.

Vierailija kirjoitti:

Sitten mentiin ja huudettiin 😀

Urho pysähdyyyy! Urho! Ei tielle! Ei ei!