Onko totta, että entisaikaan rattaita käytettiin vain pikkutaaperoilla?

Minä olen syntynyt -77 ja mulla oli rattaat käytössä 4-vuotiaana vielä. Meillä ei ollut autoa ja käveltiin paljon. Talvella mentiin pulkalla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaksoset istuivat rattaissa vielä 3-vuotiainakin, ja syy oli se,  että varsinkin vilkkaassa keskustassa ja kauppakeskuksissa kahden vilkkaan, juoksentelvan lapsen kanssa olisi ollut monesti aika hankalaa.  

Sinällään tuohon turvallisuuspuoleen olisi varmasti muitakin ratkaisuja olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Siis häh, mun lapset on nyt 3v, 6v ja 8v.

Ei meilläkään lapset kulkeneet rattaissa yli 3veenä?!

Kun esikoinen oli vähän päälle 2v, kun tuo keskimmäinen syntyi, käytin rattaita esikoisen kanssa enää todella harvoin. Lähinnä 2x viikossa, kun hain hänet aamupäiväkerhosta, joka loppui klo 12, ja matkaa kerhosta kotiin oli noin 4km. Hän meni päiväunille joka päivä klo 12-12:30 välillä, eikä noina kahtena päivänä viikossa haluttu "yliväsyttää" lasta sillä, että väkisin olisi kävellyt/pyöräillyt kotiin, ja syönyt, ja päässyt päikkäreille tavallista myöhemmin. Helpompaa oli vaan laittaa lapsi kerhon pihalla rattaisiin, iskeä hänelle eväät käteen, ja matkalla kotia kohti lapsi nukahti rattaisiin, ihan ajallaan. Tätä jatkui siihen saakka, kun esikoinen oli noin 2v 7kk. Nuo matkat keskimmäinen, joka oli vasta vauva, kulki kantoliinassa/kantorepussa mukana. Muutoin kuljetin lapsia päivät niin, että vauva vaunuissa, ja esikoinen käveli tai pyöräili vierellä. Nää kaks vanhinta lasta alkoi kävellä 9kk ja 11kk ikäisinä, ja noin 1,5-vuotiaana eivät enää rattaisiin malttaneet, poislukien nuo kerhosta noudot, kun nukkuivat niissä.

Kuopus oli motorisesti vähän jäljessä, kävelemään oppi vasta 1,5veenä, kulki rattaissa noin 3vuotiaaksi.

Ja asumme siis pk-seudulla, kaikki kaupat, leikkipuistot, lähimetsä ja neuvola olivat 6km säteellä, ja itse olin kotiäitinä siihen saakka kun nuorinkin aloitti päiväkodissa 3-vuotiaana. Taloudessamme on vain yksi auto, joka mieheni työauto.

Haha, itelläni on 3v ja 6kk lapset, vanhin käy kiekkokoulussa kerta viikkoon, ja kerhossa kerta viikkoon, asutaan sen verran syrjässä että matkaa molempiin kohteisiin kotoa noin 8km. Osan matkaa pääsee bussilla, mutta kävelyä tulee silti noin 3km. Molemmat noista aktiviteeteista loppuvat klo 12, ja tuo 3v kun yhä nukkuu tunnin päiväunet, mä joudun toteuttaa tuota mainitsemaasi tapaa, että tuuppaan väsyneen lapsen rattaisiin, ja eväät käteen ja muksu nukahtaa kotimatkalla. Meilläkään ei ole edes tuplavaunuja, on vaan nuo yhdet vaunut joihin saa joko vauvan vaunukopan tai taaperon istuimen. Näillä jäähallilta/kerhosta-hakukeikoilla vauva kulkee kantorepussa. Ollaan muutoinkin liikunnallinen perhe, joka paikkaan mennään kävellen tai pyörällä, välillä käytän bussia. Noh, kerran joku sit koki siellä bussissa asiakseen moittia sekä sitä, että 3v söi eväitä rattaissa "voivoi kun enää ei keräännytä saman pöydän ääreen syömään, kiireessä joutuu lapsetkin eineksiä syödä jotta mamma ehtii salille" ? Tuo tyyppi siis oletti putkikassin, joka sisälsi lapsen lätkäkamat, olevan mun salikassi, sekä mun oma tekemäni kerrosleipä oli muka eines :D ja oletti kai että lapseni ei muka ikinä liiku mihinkään jalkaisin, aina tönöttää rattaissa :D

.......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaksoset istuivat rattaissa vielä 3-vuotiainakin, ja syy oli se,  että varsinkin vilkkaassa keskustassa ja kauppakeskuksissa kahden vilkkaan, juoksentelvan lapsen kanssa olisi ollut monesti aika hankalaa.  

Sinällään tuohon turvallisuuspuoleen olisi varmasti muitakin ratkaisuja olemassa.

Ai se sun kantohihnasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaksoset istuivat rattaissa vielä 3-vuotiainakin, ja syy oli se,  että varsinkin vilkkaassa keskustassa ja kauppakeskuksissa kahden vilkkaan, juoksentelvan lapsen kanssa olisi ollut monesti aika hankalaa.  

Sinällään tuohon turvallisuuspuoleen olisi varmasti muitakin ratkaisuja olemassa.

Ai se sun kantohihnasi?

Mikä ihmeen kantohihna? Kantoreput tiedän kyllä ja valjaat, mutta kantohihnoista en ole kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaksoset istuivat rattaissa vielä 3-vuotiainakin, ja syy oli se,  että varsinkin vilkkaassa keskustassa ja kauppakeskuksissa kahden vilkkaan, juoksentelvan lapsen kanssa olisi ollut monesti aika hankalaa.  

Sinällään tuohon turvallisuuspuoleen olisi varmasti muitakin ratkaisuja olemassa.

Ai se sun kantohihnasi?

Mikä ihmeen kantohihna? Kantoreput tiedän kyllä ja valjaat, mutta kantohihnoista en ole kuullut.

Se kantohihna jota täällä tyrkytetään ratkaisuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vammaisia nykyään paljon kirjoitti:

Mitä ihmettä ennen lapset kävi kaupassa 2-3 vuotiaana hakemassa maitoa ja käveli matkan itse tai oli mukana johan niillä oli sukset jalassa 2 vuotiaana. Luistimet ja oma pyörä.Miten ne rattaissa voisi pysyä. Pyörän tarakalla naiset vei lapset tarhaan siitä töihin ja takaisin.Isovanhempien mukana kävellen ja naapurin lasten kanssa leikkikentällä.Omin jaloin.Nykyään kaikki on käynyt vauvauinnit uimakoulut ja ulkomaan matkat vuoden vanhasta asti .Hiihtokoulu luistelukoulu.Ohjattua liikuntaa.Musiikkijumpassa.Onhan ihan pienet ollut ennen lumitöissä ja puita pinoamassa pieninä.Lapset vei roskat ja alakoulu iässä ne jo leipoi siivosi.Ihminen on luotu liikkumaan.Lapset käy kaupassa kyllä rahapussi mukaan lappu missä myyjä lukee mitä tulee.

Mitä ihannoitavaa näet noissa lihavoiduissa kohdissa? Ja miksi ihan pienen täytyisi tehdä lumitöitä ja pinota puita? Toki, jos huvikseen ja leikkinä haluaa, mutta ei pienten lasten todellakaan tarvitse raataa töissä. Ihannoit tuossa tekstissäsi aikaa, jolloin lapset olivat puoliksi heitteillä, ja esim. pyörän tarakalla kenenkään kyyditseminen taitaa olla laitonta, eli sitäkö nyt ihannoit?

Ihan todellako 2-vuotias käveli yksin kauppaan ostamaan maitoa? Joku raja jo näihinkin juttuihin. Kyllä me tiedetään että lapset oli hyvin pitkälti heitteillä ja se näkyy esim tapaturmakuolleisuudessa hyvin selvästi, mutta jossain menee jo raja uskottavuuden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, en minäkään enää ole työnnellyt rattaissa lapsia, jotka pääsevät omin jaloin. Pari vuotiaaksi ehkä ollaan lenkkeilty rattailla, sitten saanut kävellä tai ajaa pyörällä mukana, kun sen taidon oppii. Muistaakseni alle 3vuotiaana ovat kävelleet useamman kilometrin mittaisia matkoja.

Oon aina ihmetellyt vanhempia, jotka työntävät rattaissa melkein kouluikäisiä muksuja. Kyllä sen työssä lasten parissa huomaa, että toiset ei vaan jaksa pientäkään matkaa kävellä, kun ovat tottuneet palveluun. Älkää passatko lapsianne. Tosi pienikin jaksaa yllättävän pitkiä matkoja, kun tottuu siihen. Alussa se on hidasta ja työlästä, mutta kannattaa lopulta.

Eli mielestäsi hyvä vanhempi herättää lapsensa klo 5-6 aikoihin ja lähdetään 2-3v lapsen kanssa säällä kuin säällä kävelemään se 3-5km matka päiväkotiin, aamuin illoin. Monen vanhemman työaika alkaa kahdeksalta ja päättyy klo 16.00.

Nykyisin yhä useammalla lapsella on pitkät matkat päiväkotiin ja kouluun, kun alhaisen syntyvyyden ansiosta, moni lähipäiväkoti on suljettu, kun lapsia on liian vähän ja välimatkat ovat pitkät.

No, okei tunnustan ajtelleeni tätä asiaa nyt hiukan liikaa omista lähtökohdista. Itse asun maalaismaisessa pikkukaupungissa ja omat lapset olleet kotihoidossa, eli ei ole tarvinnut heitä hoitoon viedä, vaan liikuttu ollaan ihan lenkkeillessä ym pieniä retkiä tehden lähiympäristöön. Ymmärrän kyllä, että jos lapsi täytyy päiväkotiin viedä aamulla kävellen, on turvauduttava rattaisiin, jotta ehtii ajoissa töihin. Eli en syytä huonoksi vanhemmaksi tässä tapauksessa, pyydän anteeksi. Tarkoitan ehkä lähinnä juuri vapaa- ajan liikkumista, esimerkiksi iltalenkkejä, puistomatkoja tms kiirettömiä pikkumatkoja. Niissä kannattaa antaa lapsen itsensä kävellä, pyöräillä, vetää pulkkaa, potkutella tms mahdollisuuksien mukaan. Tai ainakin osan matkasta, ettei ihan koko ajan totu olemaan passiivisesti kyydittävänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vammaisia nykyään paljon kirjoitti:

Mitä ihmettä ennen lapset kävi kaupassa 2-3 vuotiaana hakemassa maitoa ja käveli matkan itse tai oli mukana johan niillä oli sukset jalassa 2 vuotiaana. Luistimet ja oma pyörä.Miten ne rattaissa voisi pysyä. Pyörän tarakalla naiset vei lapset tarhaan siitä töihin ja takaisin.Isovanhempien mukana kävellen ja naapurin lasten kanssa leikkikentällä.Omin jaloin.Nykyään kaikki on käynyt vauvauinnit uimakoulut ja ulkomaan matkat vuoden vanhasta asti .Hiihtokoulu luistelukoulu.Ohjattua liikuntaa.Musiikkijumpassa.Onhan ihan pienet ollut ennen lumitöissä ja puita pinoamassa pieninä.Lapset vei roskat ja alakoulu iässä ne jo leipoi siivosi.Ihminen on luotu liikkumaan.Lapset käy kaupassa kyllä rahapussi mukaan lappu missä myyjä lukee mitä tulee.

Mitä ihannoitavaa näet noissa lihavoiduissa kohdissa? Ja miksi ihan pienen täytyisi tehdä lumitöitä ja pinota puita? Toki, jos huvikseen ja leikkinä haluaa, mutta ei pienten lasten todellakaan tarvitse raataa töissä. Ihannoit tuossa tekstissäsi aikaa, jolloin lapset olivat puoliksi heitteillä, ja esim. pyörän tarakalla kenenkään kyyditseminen taitaa olla laitonta, eli sitäkö nyt ihannoit?

Ihan todellako 2-vuotias käveli yksin kauppaan ostamaan maitoa? Joku raja jo näihinkin juttuihin. Kyllä me tiedetään että lapset oli hyvin pitkälti heitteillä ja se näkyy esim tapaturmakuolleisuudessa hyvin selvästi, mutta jossain menee jo raja uskottavuuden kanssa.

Mun mummo 80v just eräs päivä tässä tokas, kuinka joillain vanhemmilla ihmisillä on vallan unohtunut suhteellisuudentaju, kun muistellaan jotain tämmöistä "ennen kaikki 2-vuotiaat kävi yksin kaupassa / kaikki lapset oppi kuivaksi viimeistään 1-vuotiaana" jne.... hän on siis kasvattanut omia lapsia 6kpl, ja sijaislapsia noin 20 kpl, eli kokemusta on. Ja kuulemma esim mun oma isäni ei todellakaan 2veenä kyennyt mitään maitoa kaupasta hakea, kas kun ei osannut lukea eikä laskea, ja puhuikin vain muutaman sanan 🤣

Mummo pudistelee päätään aina näille "nykyäitejä" tuomitseville mummoille.

Miten niin entisaikaan? Ihan 2010-luvullakin on ollut normaalia jättää rattaat pois, kun lapsi osaa kävellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, en minäkään enää ole työnnellyt rattaissa lapsia, jotka pääsevät omin jaloin. Pari vuotiaaksi ehkä ollaan lenkkeilty rattailla, sitten saanut kävellä tai ajaa pyörällä mukana, kun sen taidon oppii. Muistaakseni alle 3vuotiaana ovat kävelleet useamman kilometrin mittaisia matkoja.

Oon aina ihmetellyt vanhempia, jotka työntävät rattaissa melkein kouluikäisiä muksuja. Kyllä sen työssä lasten parissa huomaa, että toiset ei vaan jaksa pientäkään matkaa kävellä, kun ovat tottuneet palveluun. Älkää passatko lapsianne. Tosi pienikin jaksaa yllättävän pitkiä matkoja, kun tottuu siihen. Alussa se on hidasta ja työlästä, mutta kannattaa lopulta.

Eli mielestäsi hyvä vanhempi herättää lapsensa klo 5-6 aikoihin ja lähdetään 2-3v lapsen kanssa säällä kuin säällä kävelemään se 3-5km matka päiväkotiin, aamuin illoin. Monen vanhemman työaika alkaa kahdeksalta ja päättyy klo 16.00.

Nykyisin yhä useammalla lapsella on pitkät matkat päiväkotiin ja kouluun, kun alhaisen syntyvyyden ansiosta, moni lähipäiväkoti on suljettu, kun lapsia on liian vähän ja välimatkat ovat pitkät.

No, okei tunnustan ajtelleeni tätä asiaa nyt hiukan liikaa omista lähtökohdista. Itse asun maalaismaisessa pikkukaupungissa ja omat lapset olleet kotihoidossa, eli ei ole tarvinnut heitä hoitoon viedä, vaan liikuttu ollaan ihan lenkkeillessä ym pieniä retkiä tehden lähiympäristöön. Ymmärrän kyllä, että jos lapsi täytyy päiväkotiin viedä aamulla kävellen, on turvauduttava rattaisiin, jotta ehtii ajoissa töihin. Eli en syytä huonoksi vanhemmaksi tässä tapauksessa, pyydän anteeksi. Tarkoitan ehkä lähinnä juuri vapaa- ajan liikkumista, esimerkiksi iltalenkkejä, puistomatkoja tms kiirettömiä pikkumatkoja. Niissä kannattaa antaa lapsen itsensä kävellä, pyöräillä, vetää pulkkaa, potkutella tms mahdollisuuksien mukaan. Tai ainakin osan matkasta, ettei ihan koko ajan totu olemaan passiivisesti kyydittävänä.

Toisaalta jos sen työpäivän jälkeen meinaa ennättää käydä siellä vaikka kilsan päässä olevassa puistossa niin kyllä ne rattaat ihan siinäkin käytössä on hyvät, muuten menee suurin osa ulkoiluajasta siihen kävelyyn eikä lapsi ennätä leikkiä siellä puistossa jossa saisi monipuolisempaa liikuntaa, kiipeilyä, hyppimistä, tasapainottelua jne. Rattaita työntäessä vanhempikin saisi samalla liikuntaa, voisi mennä vaikka vähän kauempana olevaan puistoon vaihteluksi jne. Että niin, ei nämä asiat ole ihan yksiselitteisiä.

Olen syntynyt 86 ja siskoni 2v jälkeeni. Meillä ei ole ollut mitään sisarusrattaita eli luultavasti olen siskon syntymän jälkeen siirtynyt kävelemään kun äidin kädet on olleet kiinni vauvanvaunuissa. En edes muista ikinä olleeni rattaissa joten aika pienenä olen niistä luopunut. Oma lapseni taisi kulkea rattailla vajaa kolmevuotiaaksi. Päiväkotimatkat mentiin vaunuilla mutta muuten vaunut taisivat jäädä pois jo reilu 2vee ikäisenä kun lapsella oli niin kova tarve kävellä itse (oppi kävelemään jo 10kk ikäisenä ja oli jo kokenut kävelijä parivuotiaana).

Helsingissä ei juuri voi antaa kolmevuotiaan kävellä itse, koska normaali kolmevuotias ei kävele suoraan eteenpäin autoja havainnoiden, vaan hyppelee, juoksee jonkun kannon päälle, heittää tumput maahan, hakee kepin ja hakkaa sillä asfalttia, kyllästyy ja ei suostu enää nousemaan maasta ylös vaan etenee pyörien tielle.

Vierailija kirjoitti:

Täh, minkä ikäisillä niitä nykyään käytetään?

Minä olen nähnyt jopa 5-6-vuotiaita rattaissa. Maksuttomasti kun voivat matkustaa HSL:n liikennevälineissä.

Mun esikoinen kulki rattaissa 3v asti ja satunnaisesti sen jälkeenkin, ja sitten seisomalaudalla jonnekin 4,5v asti. Kuopus syntyi kun isompi oli sen 3v ja jäi myös kotihoitoon, ja silloin sitten liikuttiin paljon jalan, käytiin kerhoissa ja lenkitin koiria lasten kanssa jne. Pakko oli olla isommalle se paikka missä häntä kuskata, että päästiin liikkumaan ja pärjäsin lasten ja koirien kanssa miehen ollessa paljon pois.

Kuopuksella rattaiden käyttö jäi aika lailla siihen, kun hän meni päiväkotiin 2,5v iässä ja sinne vietiin pyörällä. Ei enää ollut aikaa kulkea kaupungilla ja puistoissa, elämä pyöri siinä päiväkodin ja oman pihan välillä, koiralenkille kuopusta ei voinut illalla ottaa mukaan, koska olisi nukahtanut rattaisiin. Meidän kunnon rattaat myin pois kun hän oli alle 3,5v, kun ei niille vaan ollut käyttöä. Sen jälkeen on ehkä kolmesti käytetty pieniä matkarattaita, jos on oltu pidemmällä kaupunkireissulla, nyt on 4,5v ikää.

Tilanteet eri perheissä on siis niin erilaisia, joissain tilanteissa rattaille on käyttöä usein ja joskus harvoin, joskus ei ollenkaan.

Kyl se noin oli. Meitä oli 5 sisarusta eikä kyllä enää 2-vuotiasta rattaissa kuljeteltu. Olenkin ihmetellen katsonut Helsingin joukkoliikenteessä kun liki kouluikäisiä lapsia lykätään rattaissa.

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä ei juuri voi antaa kolmevuotiaan kävellä itse, koska normaali kolmevuotias ei kävele suoraan eteenpäin autoja havainnoiden, vaan hyppelee, juoksee jonkun kannon päälle, heittää tumput maahan, hakee kepin ja hakkaa sillä asfalttia, kyllästyy ja ei suostu enää nousemaan maasta ylös vaan etenee pyörien tielle.

Taluta sitä niin kyllä se kävelee vieressä.

Hmmm kirjoitti:

Olenkin ihmetellen katsonut Helsingin joukkoliikenteessä kun liki kouluikäisiä lapsia lykätään rattaissa.

Onneksi tuolle tulee kohta loppu kun ilmaismatkat poistetaan.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kun lipuntarkastaja mäkätti että mun lapsi on liian vanha rattaisiin, mitä se sille kuuluu minkä ikäiseksi kuskaan lasta rattaissa, kuulemma 7vuotiaalle pitäisi olla lastenlippu ja mulla aikuisten lippu. Silloin jouduin maksaa kertaliput tai muuten olisin lentänyt ulos seuraavalla pysäkillä. Olen kuullut et tarkistavat myös lastenvaunuja onko siellä lapsi. Onko noilla oikeutta?

Toivottavasti on oikeus tarkistaa. Rattaissa oleva lapsihan on se oikeus liputtomuuteen, joten täytyyhän se voida todeta jos on esim.harso kopan edessä. Tuohon täytyisi tehdä joku systeemi ettei kouluikäiset lapset rattaissa oikeuta ilmaiseen matkaan tai, kuten jo väläytelty, poistaa käytäntö kun sille ei ole enää edes tarvetta. Tarvehan oli se ettei vaunut jää yksinään siksi aikaa kun aikuinen kävi maksamassa/leimaamassa matkansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä ei juuri voi antaa kolmevuotiaan kävellä itse, koska normaali kolmevuotias ei kävele suoraan eteenpäin autoja havainnoiden, vaan hyppelee, juoksee jonkun kannon päälle, heittää tumput maahan, hakee kepin ja hakkaa sillä asfalttia, kyllästyy ja ei suostu enää nousemaan maasta ylös vaan etenee pyörien tielle.

Taluta sitä niin kyllä se kävelee vieressä.

Kolmevuotias kävelee sata metriä talutettuna. Sen jälkeen riippuu lapsen temperamentistä ja uhmasta, miten matka jatkuu. Toisilla saattaa olla edessä kilometrin tai yli kahdenkin matka. Aika raskas matka kantaa sylissäkään,jos selässä reppu ja toisessa kädessä kauppakassi.