Sisarkateus läpi elämän
Kommentit (42)
"Sisarkateuden" kohde ei itse tajua miten on ollut vanhempiensa lellikki ja syyttää muita kateudesta, kun onhan kaikki saaneet samanlaisen lapsuuden.
No ei. Minulla on läpeensä kade isosisko, enkä vain jaksa häntä, enkä ole tekemisissä. Hän suorastaan stalkkaa minua edelleen.
Surullista, että sisaruksilla on huonot välit.
Mutta, eihän kenenkään kanssa ole pakko olla tekemisissä.
Tätä olen miettinyt vanhempana paljon, meillä lapset pienillä ikäeroilla, että miten kasvattaa heidät niin, että olisivat läheisiä aikuisina.
Erotessa mies ehdotti, että 1 lapsista jäisi hänelle, ja hän hoitaisi tämän kaikki maksut, ja 2 minulle ja minä heidän.
Ajatus oli mielestäni kauhea, juurikin lasten tulevaisuuden kannalta. 1 olisi saanut erilaisen elintason kun 2 muuta?
Mies myös lellii tytärtämme, pojille on paljon kovempi. Toivon, ettei tämä vaikuta heidän tulevaisuuden väleihin.
Kannattaisiko sinun itsesi koittaa päästä kateudesta eroon? Työstämällä asiaa itsessäsi? Kyse on kuitenkin asiasta jolle sisaruksesi ei itse ole voinut mitään. Kenties vanhempannekaan eivät ole asiaa tiedostaneet?
Jos siis haluat olla väleissä sisaruksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
"Sisarkateuden" kohde ei itse tajua miten on ollut vanhempiensa lellikki ja syyttää muita kateudesta, kun onhan kaikki saaneet samanlaisen lapsuuden.
Eihän tuo kohde ole syyllinen vaan ne vanhemmat jotka ovat kohdelleet lapsia eri tavoin.
Jos vanhempi/vanhemmat ovat suosineet yhtä lasta tai panneet lapset kilpailemaan keskenään niin silloin välit ovat myöhemminkin vähemmän hyvät. Sen suosikin pitäisi ärähtää että suosiminen ei ollut oikein. Mutta sitähän suosikki ja lellikki ei halua tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sisarkateuden" kohde ei itse tajua miten on ollut vanhempiensa lellikki ja syyttää muita kateudesta, kun onhan kaikki saaneet samanlaisen lapsuuden.
Eihän tuo kohde ole syyllinen vaan ne vanhemmat jotka ovat kohdelleet lapsia eri tavoin.
Mutta kohde ei näe eriarvoisuutta, vaan moittii kadehtijaa kateudesta. Vanhemmat ovat juurisyy, mutta kohde jatkaa syyllistämistä, joten on itsekkin aktiivinen osallistuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sisarkateuden" kohde ei itse tajua miten on ollut vanhempiensa lellikki ja syyttää muita kateudesta, kun onhan kaikki saaneet samanlaisen lapsuuden.
Eihän tuo kohde ole syyllinen vaan ne vanhemmat jotka ovat kohdelleet lapsia eri tavoin.
Mutta kohde ei näe eriarvoisuutta, vaan moittii kadehtijaa kateudesta. Vanhemmat ovat juurisyy, mutta kohde jatkaa syyllistämistä, joten on itsekkin aktiivinen osallistuja.
No sehän on kade.
Tee lapsia, sillä siitä pääsee jos ei muutoin kasva aikuiseksi eikä vanhempien poismenokaan ole näköpiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sisarkateuden" kohde ei itse tajua miten on ollut vanhempiensa lellikki ja syyttää muita kateudesta, kun onhan kaikki saaneet samanlaisen lapsuuden.
Eihän tuo kohde ole syyllinen vaan ne vanhemmat jotka ovat kohdelleet lapsia eri tavoin.
Mutta kohde ei näe eriarvoisuutta, vaan moittii kadehtijaa kateudesta. Vanhemmat ovat juurisyy, mutta kohde jatkaa syyllistämistä, joten on itsekkin aktiivinen osallistuja.
Tilanne ei ole sen kadehditun syy. Eikä hän sille edes mitään voi.
Äitini ei edelleenkään ymmärrä, että olisi jotenkin erilailla kohdellut meitä lapsia. Aika moni ongelma kuitenkin johtuu juurikin siitä, miten lapsuudessa joku oli eri asemassa kuin toiset. Ja kun lasten luonteet oli erilaisia, niin se "helpoin" tapaus sitten tuntuu olevan kaikkien suosikki, myös sukulaisten silmissä.
Vierailija kirjoitti:
No ei. Minulla on läpeensä kade isosisko, enkä vain jaksa häntä, enkä ole tekemisissä. Hän suorastaan stalkkaa minua edelleen.
Mulla myös tuollaista, tosin pikkusisko. Sillä jos jollain ei oikeasti mene kyllä millään mittareilla hyvin. Nykyisin nar kkaa, varastaa, valehtelee, on väkivaltainen, ei kelpaa ikäisilleen miehille, töissä ei tietenkään tahdo käydä... ja hän kadehtii sitä, että elämäni on aivan päinvastaista. Aivan kuin minulle olisi kaikki tullut tekemättä. Itse hän ei ole mitään muuta kuin jättänyt tekemättä tai prseillyt ja myrkyttänyt omaa mieltään. Meitä on useampi sisarus, mutta vain kaksi siskoa ja minuun hän jotenkin itseään vertaa. Kateus ei jää myöskään vain ajatuksen tasolle vaan hän on tarkoituksella yrittänyt satuttaa minua aika hirveillä jutuilla. En jaksa enkä uskalla olla hänen seurassaan enää.
Ja tunnistan kyllä aloituksessa mainitun surun. Aina kun näen siskoani minut kuitenkin valtaa sellainen voimaton suru. Koska olen menettänyt hänet, lapsina ja nuorina olimme läheisiä vaikka hänellä oli jo silloin vaikeaa.
Minun tapauksessa sain paljon ihailua ihan lapsesta asti ulkonäöstäni. Siitä on olut kateutta koko elämäni, enkä todellakaan ole mikään ylijumalatar tietoinen että olen kauniimpi kuin sisarukset. Meillä on erittäin tulehtuneet välit eikä niitä tässä elämässä kukaan korjaa.
Tosi surullista.
Nytkin mennyt 2 vuotta koronaa syytellään.
Sisarukseni oli äidin lellikki,minä taas se kauniimpi. Siskoni kadehtii minua ja on ollut aina ilkeä minulle yhdessä äitin kanssa. Enkä sano tätä kehuillakseni vaan kerron faktana.
Olen kokenut yksinäisyyttä ja etääntynyt heistä koska en hyväksy heidän käytöstään minua kohtaan, jatkuvaa arvostelua ja piikittelyä.
Heittävät blondi vitsejä ja muuta sellaista jolla solvata.
En jaksa mitään draamaa joten olen mahdollisimman vähän heihin yhteydessä.
Toksiset ihmiset olen karsinut elämästäni kokonaan.
Vanhempani kohtelivat niin minua kuin nuorempaa sisartanikin hyvin tasa-arvoisesti.
Itse tosin muutin heti lukion jälkeen ulkomaille opiskelemaan; jäin sille tielle, sisareni jäädessä asumaan vanhempiemme lähelle.
Oma elämäni täällä ulkomailla on ollut hyvää niin taloudellisesti kuin muutenkin.
Sisartani taas elämä on kohdellut kaltoin (avioero, sairaudet, yksinäisyys, taloudelliset ongelmat).
Olen yrittänyt pitää häneen yhteyttä; hän ei kuitenkaan halua tätä nykyä olla missään tekemisissä kanssani.
Kun vanhempamme olivat vielä elossa, näimme sisarenikin kanssa ainakin sen kerran, pari vuodessa; vaikka tapaamisemme eivät kovin lämpimiä usein olleetkaan...
Sisareni ei vain voi sulattaa sitä, että itselläni on ollut/ on asiat hyvin; pelkkääauringonpaistetta ei kenenkään ihmisen elämä tietenkään ole- kerropa se vain hänelle!?
ap.
Sellainen ihmetyttää että lapsia hankkinut sisarus on kateellinen esim. siitä että toinen sisarus on vaikkapa lapseton. Itsehän hän on lapsensa hankkinut, miten se on sen lapsettoman sisaruksen syy tai miten liittyy häneen koko asia millään tavalla? Jokainen tekee omat valintansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sisarkateuden" kohde ei itse tajua miten on ollut vanhempiensa lellikki ja syyttää muita kateudesta, kun onhan kaikki saaneet samanlaisen lapsuuden.
Eihän tuo kohde ole syyllinen vaan ne vanhemmat jotka ovat kohdelleet lapsia eri tavoin.
Mutta kohde ei näe eriarvoisuutta, vaan moittii kadehtijaa kateudesta. Vanhemmat ovat juurisyy, mutta kohde jatkaa syyllistämistä, joten on itsekkin aktiivinen osallistuja.
Tilanne ei ole sen kadehditun syy. Eikä hän sille edes mitään voi.
Vanhempani antoivat meille molemmille lapsilleen jouluna rahaa lahjaksi. Molemmat saimme kirjekuoret joissa piti olla sama summa rahaa, 50€. Aiemmin, ennen lahjojen jakoa vanhempani ottivat sisarukseni sivuun, ja antoivat tälle joululahjaa vähän reilummin, 500€.
Vanhempiemme ilme oli melkoinen kun lahja kuorestani löytyi 550€, ja sisarukselta 50€. Sisarukseni oli salaisen lahjarahan annon jälkeen sujauttanut vanhemmiltamme saadun sisaruksensuosimislahjan minun kuoreeni.
Kyllä sillä vain on aika pirusti väliä onko se sisarus oikeudenmukainen vaikka vanhemmat eivät olisi olleet.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen ihmetyttää että lapsia hankkinut sisarus on kateellinen esim. siitä että toinen sisarus on vaikkapa lapseton. Itsehän hän on lapsensa hankkinut, miten se on sen lapsettoman sisaruksen syy tai miten liittyy häneen koko asia millään tavalla? Jokainen tekee omat valintansa.
Uskon, että on tuollaistakin vaikka vaikea ymmärtää. Minun ja siskoni välillä taas sairasta siten, että siskoni ei halua omia lapsia koska oman elämänsä realiteetit. Hän iski kuitenkin heti silmänsä minun esikoiseeni jo lapsen ollessa vauva. Toinen lapseni on siskolleni kuin ilmaa, ei hänestä kysele, ei ole häntä leikittänyt tavatessa. Esikoiseni taas aika ajoin haluaa todella omakseen, minulta pois, en täysin ymmärrä mitä päässä liikkuu... Esimerkiksi riitaannuttuani siskoni kanssa hänen varastettua minulta rahaa en kuullut hänestä hetkeen. Kun siskoni sitten soittelikin muina naisina, että saisiko hän tulla hakemaan esikoiseni hänen mukaansa pienelle retkelle. Koskaan ei ole esikoistani siis vahtinut tai hoitanut tai vienyt minnekään ilman minua. Tuolloinkin näki lapsiani vain muutaman kerran vuodessa. Jotenkin yritän tätä selittää tässä... siskoni ei halua lapsia, mutta hän inhoaa minua niin paljon, että tahtoisi erityisesti esikoiseni pitävän hänestä enemmän kuin minusta, äidistään. Eikö ole sairauden huippu?
Olen onnellisempi ilman sisareni harjoittamaa henkistä väkivaltaa.
Mistä disaruskateus johtuu? Voiko sille tehdä jotain?