Miksi työväenluokkainen ei hyväksy enää työväenluokkaisuuttaan?

Vierailija kirjoitti:

Nykyään voisi mieltää niin, että on omistava luokka joka maksaa palkkaa keskiluokalle ja merkittäviä veroja yhteiskunnalle. Sitten on keskiluokka joka maksaa itse toimeentulonsa, mutta on riippuvainen omistavan luokan investoinneista ja sijoituksista elinkeinoelämään.

Alimpana on luokka joka elää edellisten toimeliaisuuden varassa. Tähän voidaan vetää raja niin, että saako heidän työnantajansa palkkatuloa ja/tai saavatko he yhteiskunnan tukea, esim. asumis- tai toimeentulotukea. Tähän ryhmään kuuluu myös täysin yhteiskunnan tukien varassa elävät.

Korjaus: "saako heidän työnantajansa PALKKATUKEA"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on loppujen lopuksi niistä "valtasuhteista", joista keskiluokka jaksaa jauhaa esim sukupuoliasioihin liittyen, mutta kummasti vaikenee kun aletaan puhua miten esim ylempi keskiluokka omaa valtaa suhteessa työväenluokaan. Sillä on taloudellista, sosiaalista ja tiedollista valtaa ja se voi vaikuttaa omaan elämäänsä. Työväenluokka on täysin alisteisessa asemassa, tehdasduunari ei voi sanella mitään, ellei se halua työttömäksi ja johonkin hikiseen työkokeiluun katkeroitumaan.

70-luvulla näistä luokka-asioista jaariteltiin naurettavuuksiin saakka, mutta nykyään asioista vaietaan naurettavuuksiin saakka. Kukaan ylemmän sosiaaliluokan edustaja ei halua käsitellä alemman asioita ja se näkyy esim Hesarissa. Kaikki työelämä jutut on keskiluokkaisia etätyöläisten stooreja, kaikki jutut lapsista on keskiluokan lapsista lukioissa, kaikki jutut feminismistä on yliopistolla. Koskaan ei näe juttuja jostakin kontulalaisen duunarin lapsesta, ellei sillä ole joku adhd tai muu leimakirves otsassaan, jota sitten keskiluokkainen toimittaja käsittelee näennäisen sympaattisesti, mutta samalla rivien välistä alleviivaten miten holhottavia nämä ovat.

Tämä valtatekijähän on yksi oleellinen osa yhteiskuntaluokkaa. Mitä korkeammassa luokassa ollaan, sitä enemmän on pääomaa ja valtaa suhteessa ympäröivään yhteikuntaan. Yläluokka omistaa ne firmat, joissa työväenluokka on töissä. Sen edustajat istuvat politiikassa, tieteen huipulla ja on jopa näitä kulttuurisukujakin. Ylempää keskiluokkaa vielä kuunnellaan tarkkaan. Sen edustajia ovat vaikkapa thl:n lääkärit. Mutta se työväenluokka ei päätä edes omista työajoistaan. Toimittajat tulevat keskiluokasta. Eivät he pysty tekemään työväenluokasta juttuja, ei ole osaamista eikä kokemuspintaa. Ei se halusta ole kiinni.

Tämä on totta. Luokkayhteiskunta ei todellakaan ole kadonnut mihinkään. 

Toimittajien kohdalla voi olla kyse myös siitä, etteivät he näe työväenluokkaa tai alaluokkaa. Paitsi ongelmana. Enhän minäkään ymmärtänyt, että Suomessa on itselleni täysin vieras kulttuuri olemassa. Ja kun kirjoitetaan politiikasta, joka kanavoi tämän porukan tyytymättömyyttä, ei sekään tuo esille kulttuuria. Ainoastaan jokin kirjailija voi tuoda esille näitä asioita, minulla on lukulistalla yksi sellainen.

Minä kasvoin työväenluokkaan, koko ympäristö oli sellainen. Kasvoin keskisuuressa tehdaskaupungissa, koulukin oli tehtaan koulu. Työväenluokasta oltiin ylpeitä. Luettiin työväenkirjallisuutta, vanhempi polvi osasi runoutta paljon, lausuivat sitä mielellään juhlissa kun oli tarpeeksi viinaa alla. Käytiin työväenteatterissa, harrastettiin työväen urheiluseuroissa. Pidettiin erillisyyttä suhteessa keskiluokkaan. Olen syntynyt 70 -luvulla ja tehnyt luokkaretken akateemisen koulutuksen kautta.

Vierailija kirjoitti:

jorma300 kirjoitti:

Yhteiskuntaluokan määrää se minkälaista keskustelua pystyy käymään ja vanhemmilla on yleensä valtava merkitys siihen minkälaisissa juhlissa on ollut, käytiinkö teattereissa, museoissa, konserteissa. Onko kotona keskustelulta kulttuurista ja politiikasta. Kaiken voi opiskella myöhemmin mutta on erittäin työlästä.

On totta että rahvaan tunnistaa siitä että raha ja tittelit paivat suhteessa aivan liikaa ollakseen aidosti keskiluokkaisia. Keskiluokkaiseen brassailuun kuuluu ettei rahaa ja titteleitä tuoda suoraan esille vaan nimenomaan kun osaa lainata sivistyksen ajan ranskalaisfilosoofeja, tietää nykyiset kirjailijat ja ranskalaisten viinien trendit niin "kaikki" osaavat kyllä arvata että ei raha ja tittelikään mikään huono olo. Tämä on täysin tarkoituksellista alleviivaamista koska keskiluokassa tiedetään hyvin mitkä asiat kulttuuriköyhille ovat tärkeitä ja nimenomaan niitä halutaan välttää. 

Itse koen kuuluvani vahvasti työväenluokkaan niin kotitaustani kuin nykyisen elämäni kautta, teatteri, kirjallisuus, taide, itsensä sivistäminen, vapaaehtoistyö, politiikka, olivat jo vanhemmilleni todella tärkeässä roolissa vapaa-aikana joka jäi leivän ja särpimen hankkimiselta. Äiti saattoi lukea kirjaa koko yön ja aamulla sanoi sen virkistävän yhtä paljon kuin unet.

Nykyisin hyvin monilla tuntuu olevan tärkeintä raha ja tyhjäpäinen persekulttuuri (tosi-tv ohjelmat, julkkikset jotka tienaavat olemalla julkkiksia vaikka eivät ole muuta kuin perse, teatterista käy korkeintaan tyhjän nauraminen) , työ voi taas olla siistiä sisällön okentamista, josta maksetaan hyvin.

Hulluinta on kun vastasin johonkin kyselyyn puhelimessa ja kyselijä kysyi olenko työntekijä, toimihenkilö, yrittäjä jne ja vastasin työntekijä, hän kysyi saanko kysyä mitä teen työkseni, vastaukseen olen lähihoitaja, kyselijä totesi, että olen toimihenkilö. Paperitöitä sitä kyllä välillä tekee päivät pitkät, vessassa.

Eli työväenluokka on jo kadonnut tuollaisista luokituksista. Joko siksi, ettei kukaan halua samaistua siihen (kuten otsikossa esitetään) tai siksi, ettei sitä katsota olevan enää olemassa.

Lehtijutuista puheenollen tuo otsikko olisi hyvä otsikko siihenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pitkään työväenluokka-aatteen läpitunkema ja halusin nostaa yhteiskuntaluokkani asemaa. Toimin luottamushenkilönä. Puhuin ja opastin ja ohjasin esim työkavereitani vaikkapa työehdoissa ja politiikan tuntemuksessa. Mutta ennen pitkää tajusin, että se on mahdotonta. Mitään luokkaa ei olekaan, tai on, mutta se luokka ei nouse sieltä koskaan porukkana, ainoastaan pätevät yksilöt. Muut ovat siellä ikuisesti eivätkä tee mitään oman tai yhteiskuntaluokkansa eteen. Se oli karu opetus, mutta tottahan se oli. Joten jätin silloiset hommani ja lähdin itsekin korkeakouluun.

Mitä tällä tarkoitat? Mitä olisi tarkoittanut käytännössä, että luokka nousisi porukkana? Ja minkä takia heidän olisi tullut nousta?

Sehän on vanha sosialistinen teesi, eli että yhteiskuntaluokka olisi yksi iso organismi, joka kehittää itsensä niin että se nousee sieltä merkittävimmäksi tekijäksi ja keikauttaa valtasuhteet. Perustuu siihen, että työväenluokkaiset mm. opiskelisivat ja hankkisivat tietotaitoa, mutta eivät hyppäisi keskiluokkaan vaan kehittäisivät työväenluokkaa. Jne. Eihän se ikinä niin mene.

Ajatteletko, että sellaista itseään kehittävää työväenluokkaa ei enää ole kuten oli vaikkapa 1900-luvun alussa? Sen vuoksi, että kouluttautuminen on Suomessa jokaiselle mahdollista, jos sitä haluaa? Työväenliikehän oli alun perin sivistysliike. Tulitko siihen tulokseen, ettei Marxia voi päivittää?

Tulin, koska näin sen todellisuuden ja ne ihmiset. Yritin itse pitkään, mutta esimerkiksi joku äänestäminen oli näille äärimmäisen hankalaa, ja jos pääsivät äänestyskopille asti, he äänestivät persuja tai vastaavia. Se siitä minun osaltani. Parempi pelastaa oma perse jos uppoavassa laivassa olijat eivät ole kykeneviä tai kiinnostuneita tekemään itse asian eteen mitään.

Olen miettinyt, että onko työväenluokkaa edes enää olemassa? Vai Suomessa onko olemassa vain alaluokka, minkä jälkeen tulee alempi keskiluokka? Populistipuolueiden äänestäjäkunnan enemmistö on aina ollut alaluokkaa, mutta Suomessa on aiemmin ollut hyvin pieni alaluokka (toisin kuin vaikka lama-ajan Saksassa ennen Hitlerin valtaannousua). Nyt, paradoksaaliseti, on hyvinvointivaltio luonut tilanteen, missä on kasvava joukko syrjäytyneitä ihmisiä, joilla ei ole koulutusta eikä näköalaa tulevaisuuteen. Katkeria, vihaisia ihmisiä, mistä populismi saa käyttövoimansa.

Kyllä työväenluokka on edelleen olemassa, mutta sekin on pirstaloitunut. On varastoduunarit ja siivooja jne, jotka ovat tätä alempaa työävenluokkaa joka ei meinaa saada edes vuokriaan maksettua kun palkka on niin paska. Sitten on tätä paremmin toimeentulevaa työväenluokkaa, jossa maksetaan paremmin ammattitaidon perusteella. Näiden keskinäinen ero on jo valtava.

Palkka on mahtava, mutta kulut ovat suuret.   Suomen palkkataso olisi  jo melko alhaisesta tasosta lähtien useimmissa maissa ruhtinaallinen.  Mammuttibyrokratia virkarottakuluineen  tappaa maamme kilpailukyvyn täydellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään voisi mieltää niin, että on omistava luokka joka maksaa palkkaa keskiluokalle ja merkittäviä veroja yhteiskunnalle. Sitten on keskiluokka joka maksaa itse toimeentulonsa, mutta on riippuvainen omistavan luokan investoinneista ja sijoituksista elinkeinoelämään.

Alimpana on luokka joka elää edellisten toimeliaisuuden varassa. Tähän voidaan vetää raja niin, että saako heidän työnantajansa palkkatuloa ja/tai saavatko he yhteiskunnan tukea, esim. asumis- tai toimeentulotukea. Tähän ryhmään kuuluu myös täysin yhteiskunnan tukien varassa elävät.

Minä vastauksessasi kaksi virhettä, omistava luokka ei maksa merkittäviä veroja yhteiskunnalle, heidän vetotuksensa on kevyempää kuin mainitsemasi keski-luokan ainakin sen parhaiten tienaavan osan.

Alinpana on jollain lailla elämästä syrjäytyneet yleensä taustalla on jokin sairaus tai jo yli sukupolvinen syrjäytyminen.

Kiinnostuin työväenaatteesta n. 25 vuotta sitten kun menin kesätöihin tehtaaseen. Minulla toki oli työväenluokkainen koti, mutta aika epä-aktiivinen minkään suhteen. Innostuin ja kurssitin itseäni, sekä sivistin eri tavoin. Olin aktiivinen ja luottamustoimissa.

Mitä jäi käteen? Tämän 25 viiden vuoden aikana suunta on ollut koko ajan alaspäin. Siis koko ajan. On kuin olisi hoitanut kuolevaa vanhusta, yhden yhtä nousua ei ollut. Työväenluokka on pirstaloitunut, ymmärrystä asioista ei ole ja valistus ei toimi. Ihmiset toimivat itsekkäästi ja typerästi, he eivät käsitä mitä joukkovoima ja kurinalaisuus tarkoittaa. Tämä itsekkyys ja ahneus näkyy juurikin persujen suuressa kannatuksessa. Se tarjoaa helppoja ja nopeita ratkaisuja, jokainen saa mölistä, vastuuta ei ole. Ja sitten käy kuin 2015 ja tämä sama porukka onkin duunarin pahin vihollinen päästessään päättämään. Ja tästäkin varoitettiin.

Minä olen luopunut ja varmistanut oman selustani. En vaan jaksanut, kun kukaan ei halunnut taistella. Minkäs sille. Alamäki tulee jatkumaan ja duunareiden äänillä valittava porvarihallitus tulee tuhoamaan loput. Viimeinen sammuttaa valot ja työväenluokan veteraanit kääntyvät haudoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on loppujen lopuksi niistä "valtasuhteista", joista keskiluokka jaksaa jauhaa esim sukupuoliasioihin liittyen, mutta kummasti vaikenee kun aletaan puhua miten esim ylempi keskiluokka omaa valtaa suhteessa työväenluokaan. Sillä on taloudellista, sosiaalista ja tiedollista valtaa ja se voi vaikuttaa omaan elämäänsä. Työväenluokka on täysin alisteisessa asemassa, tehdasduunari ei voi sanella mitään, ellei se halua työttömäksi ja johonkin hikiseen työkokeiluun katkeroitumaan.

70-luvulla näistä luokka-asioista jaariteltiin naurettavuuksiin saakka, mutta nykyään asioista vaietaan naurettavuuksiin saakka. Kukaan ylemmän sosiaaliluokan edustaja ei halua käsitellä alemman asioita ja se näkyy esim Hesarissa. Kaikki työelämä jutut on keskiluokkaisia etätyöläisten stooreja, kaikki jutut lapsista on keskiluokan lapsista lukioissa, kaikki jutut feminismistä on yliopistolla. Koskaan ei näe juttuja jostakin kontulalaisen duunarin lapsesta, ellei sillä ole joku adhd tai muu leimakirves otsassaan, jota sitten keskiluokkainen toimittaja käsittelee näennäisen sympaattisesti, mutta samalla rivien välistä alleviivaten miten holhottavia nämä ovat.

Tämä valtatekijähän on yksi oleellinen osa yhteiskuntaluokkaa. Mitä korkeammassa luokassa ollaan, sitä enemmän on pääomaa ja valtaa suhteessa ympäröivään yhteikuntaan. Yläluokka omistaa ne firmat, joissa työväenluokka on töissä. Sen edustajat istuvat politiikassa, tieteen huipulla ja on jopa näitä kulttuurisukujakin. Ylempää keskiluokkaa vielä kuunnellaan tarkkaan. Sen edustajia ovat vaikkapa thl:n lääkärit. Mutta se työväenluokka ei päätä edes omista työajoistaan. Toimittajat tulevat keskiluokasta. Eivät he pysty tekemään työväenluokasta juttuja, ei ole osaamista eikä kokemuspintaa. Ei se halusta ole kiinni.

Tämä on totta. Luokkayhteiskunta ei todellakaan ole kadonnut mihinkään. 

Toimittajien kohdalla voi olla kyse myös siitä, etteivät he näe työväenluokkaa tai alaluokkaa. Paitsi ongelmana. Enhän minäkään ymmärtänyt, että Suomessa on itselleni täysin vieras kulttuuri olemassa. Ja kun kirjoitetaan politiikasta, joka kanavoi tämän porukan tyytymättömyyttä, ei sekään tuo esille kulttuuria. Ainoastaan jokin kirjailija voi tuoda esille näitä asioita, minulla on lukulistalla yksi sellainen.

Minä kasvoin työväenluokkaan, koko ympäristö oli sellainen. Kasvoin keskisuuressa tehdaskaupungissa, koulukin oli tehtaan koulu. Työväenluokasta oltiin ylpeitä. Luettiin työväenkirjallisuutta, vanhempi polvi osasi runoutta paljon, lausuivat sitä mielellään juhlissa kun oli tarpeeksi viinaa alla. Käytiin työväenteatterissa, harrastettiin työväen urheiluseuroissa. Pidettiin erillisyyttä suhteessa keskiluokkaan. Olen syntynyt 70 -luvulla ja tehnyt luokkaretken akateemisen koulutuksen kautta.

Miten näet työväenluokan nykysilmin, koulutettuna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on loppujen lopuksi niistä "valtasuhteista", joista keskiluokka jaksaa jauhaa esim sukupuoliasioihin liittyen, mutta kummasti vaikenee kun aletaan puhua miten esim ylempi keskiluokka omaa valtaa suhteessa työväenluokaan. Sillä on taloudellista, sosiaalista ja tiedollista valtaa ja se voi vaikuttaa omaan elämäänsä. Työväenluokka on täysin alisteisessa asemassa, tehdasduunari ei voi sanella mitään, ellei se halua työttömäksi ja johonkin hikiseen työkokeiluun katkeroitumaan.

70-luvulla näistä luokka-asioista jaariteltiin naurettavuuksiin saakka, mutta nykyään asioista vaietaan naurettavuuksiin saakka. Kukaan ylemmän sosiaaliluokan edustaja ei halua käsitellä alemman asioita ja se näkyy esim Hesarissa. Kaikki työelämä jutut on keskiluokkaisia etätyöläisten stooreja, kaikki jutut lapsista on keskiluokan lapsista lukioissa, kaikki jutut feminismistä on yliopistolla. Koskaan ei näe juttuja jostakin kontulalaisen duunarin lapsesta, ellei sillä ole joku adhd tai muu leimakirves otsassaan, jota sitten keskiluokkainen toimittaja käsittelee näennäisen sympaattisesti, mutta samalla rivien välistä alleviivaten miten holhottavia nämä ovat.

Tämä valtatekijähän on yksi oleellinen osa yhteiskuntaluokkaa. Mitä korkeammassa luokassa ollaan, sitä enemmän on pääomaa ja valtaa suhteessa ympäröivään yhteikuntaan. Yläluokka omistaa ne firmat, joissa työväenluokka on töissä. Sen edustajat istuvat politiikassa, tieteen huipulla ja on jopa näitä kulttuurisukujakin. Ylempää keskiluokkaa vielä kuunnellaan tarkkaan. Sen edustajia ovat vaikkapa thl:n lääkärit. Mutta se työväenluokka ei päätä edes omista työajoistaan. Toimittajat tulevat keskiluokasta. Eivät he pysty tekemään työväenluokasta juttuja, ei ole osaamista eikä kokemuspintaa. Ei se halusta ole kiinni.

Tämä on totta. Luokkayhteiskunta ei todellakaan ole kadonnut mihinkään. 

Toimittajien kohdalla voi olla kyse myös siitä, etteivät he näe työväenluokkaa tai alaluokkaa. Paitsi ongelmana. Enhän minäkään ymmärtänyt, että Suomessa on itselleni täysin vieras kulttuuri olemassa. Ja kun kirjoitetaan politiikasta, joka kanavoi tämän porukan tyytymättömyyttä, ei sekään tuo esille kulttuuria. Ainoastaan jokin kirjailija voi tuoda esille näitä asioita, minulla on lukulistalla yksi sellainen.

Minä kasvoin työväenluokkaan, koko ympäristö oli sellainen. Kasvoin keskisuuressa tehdaskaupungissa, koulukin oli tehtaan koulu. Työväenluokasta oltiin ylpeitä. Luettiin työväenkirjallisuutta, vanhempi polvi osasi runoutta paljon, lausuivat sitä mielellään juhlissa kun oli tarpeeksi viinaa alla. Käytiin työväenteatterissa, harrastettiin työväen urheiluseuroissa. Pidettiin erillisyyttä suhteessa keskiluokkaan. Olen syntynyt 70 -luvulla ja tehnyt luokkaretken akateemisen koulutuksen kautta.

Olivatko isovanhempasikin työväenluokkaa? Olivatko vanhempasi kommunisteja? 70-lukuhan oli kulttuurikommunismin kulta-aikaa, jolloin monet keski- ja yläluokkaisetkin ryhtyivät taistolaisiksi. Miten erillisyyttä käytännössä pidettiin keskiluokkaan? Kielsivätkö vanhemmat leikkimästä sellaisten lasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuin työväenaatteesta n. 25 vuotta sitten kun menin kesätöihin tehtaaseen. Minulla toki oli työväenluokkainen koti, mutta aika epä-aktiivinen minkään suhteen. Innostuin ja kurssitin itseäni, sekä sivistin eri tavoin. Olin aktiivinen ja luottamustoimissa.

Mitä jäi käteen? Tämän 25 viiden vuoden aikana suunta on ollut koko ajan alaspäin. Siis koko ajan. On kuin olisi hoitanut kuolevaa vanhusta, yhden yhtä nousua ei ollut. Työväenluokka on pirstaloitunut, ymmärrystä asioista ei ole ja valistus ei toimi. Ihmiset toimivat itsekkäästi ja typerästi, he eivät käsitä mitä joukkovoima ja kurinalaisuus tarkoittaa. Tämä itsekkyys ja ahneus näkyy juurikin persujen suuressa kannatuksessa. Se tarjoaa helppoja ja nopeita ratkaisuja, jokainen saa mölistä, vastuuta ei ole. Ja sitten käy kuin 2015 ja tämä sama porukka onkin duunarin pahin vihollinen päästessään päättämään. Ja tästäkin varoitettiin.

Minä olen luopunut ja varmistanut oman selustani. En vaan jaksanut, kun kukaan ei halunnut taistella. Minkäs sille. Alamäki tulee jatkumaan ja duunareiden äänillä valittava porvarihallitus tulee tuhoamaan loput. Viimeinen sammuttaa valot ja työväenluokan veteraanit kääntyvät haudoissaan.

Nykyäänhän nuoriso yliopistoissa on todella vasemmistolaista. Miten näet tämän porukan? Olisiko heistä pitämään huolta duunareiden oikeuksista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuin työväenaatteesta n. 25 vuotta sitten kun menin kesätöihin tehtaaseen. Minulla toki oli työväenluokkainen koti, mutta aika epä-aktiivinen minkään suhteen. Innostuin ja kurssitin itseäni, sekä sivistin eri tavoin. Olin aktiivinen ja luottamustoimissa.

Mitä jäi käteen? Tämän 25 viiden vuoden aikana suunta on ollut koko ajan alaspäin. Siis koko ajan. On kuin olisi hoitanut kuolevaa vanhusta, yhden yhtä nousua ei ollut. Työväenluokka on pirstaloitunut, ymmärrystä asioista ei ole ja valistus ei toimi. Ihmiset toimivat itsekkäästi ja typerästi, he eivät käsitä mitä joukkovoima ja kurinalaisuus tarkoittaa. Tämä itsekkyys ja ahneus näkyy juurikin persujen suuressa kannatuksessa. Se tarjoaa helppoja ja nopeita ratkaisuja, jokainen saa mölistä, vastuuta ei ole. Ja sitten käy kuin 2015 ja tämä sama porukka onkin duunarin pahin vihollinen päästessään päättämään. Ja tästäkin varoitettiin.

Minä olen luopunut ja varmistanut oman selustani. En vaan jaksanut, kun kukaan ei halunnut taistella. Minkäs sille. Alamäki tulee jatkumaan ja duunareiden äänillä valittava porvarihallitus tulee tuhoamaan loput. Viimeinen sammuttaa valot ja työväenluokan veteraanit kääntyvät haudoissaan.

Nykyäänhän nuoriso yliopistoissa on todella vasemmistolaista. Miten näet tämän porukan? Olisiko heistä pitämään huolta duunareiden oikeuksista?

Nämä vasemmistolaiset yliopistonuoret tulee vankasti keskiluokasta ja heidän politiikkansa ei ole kiinnostunut muusta kuin omasta viiteryhmästä. Tehtaalla ei näitä näy, ei edes ennen vaaleja. Joten en arvosta, enkä pidä vakavasti otettavana. Tuon porukan miehet ei kestäisi päivääkään sitä todellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuin työväenaatteesta n. 25 vuotta sitten kun menin kesätöihin tehtaaseen. Minulla toki oli työväenluokkainen koti, mutta aika epä-aktiivinen minkään suhteen. Innostuin ja kurssitin itseäni, sekä sivistin eri tavoin. Olin aktiivinen ja luottamustoimissa.

Mitä jäi käteen? Tämän 25 viiden vuoden aikana suunta on ollut koko ajan alaspäin. Siis koko ajan. On kuin olisi hoitanut kuolevaa vanhusta, yhden yhtä nousua ei ollut. Työväenluokka on pirstaloitunut, ymmärrystä asioista ei ole ja valistus ei toimi. Ihmiset toimivat itsekkäästi ja typerästi, he eivät käsitä mitä joukkovoima ja kurinalaisuus tarkoittaa. Tämä itsekkyys ja ahneus näkyy juurikin persujen suuressa kannatuksessa. Se tarjoaa helppoja ja nopeita ratkaisuja, jokainen saa mölistä, vastuuta ei ole. Ja sitten käy kuin 2015 ja tämä sama porukka onkin duunarin pahin vihollinen päästessään päättämään. Ja tästäkin varoitettiin.

Minä olen luopunut ja varmistanut oman selustani. En vaan jaksanut, kun kukaan ei halunnut taistella. Minkäs sille. Alamäki tulee jatkumaan ja duunareiden äänillä valittava porvarihallitus tulee tuhoamaan loput. Viimeinen sammuttaa valot ja työväenluokan veteraanit kääntyvät haudoissaan.

Itse ajattelen, että muutos on tapahtunut hyvin pitkälle siinä mitä pidetään tavoiteltavana. Aiemmin työväenluokassa tavoiteltiin sitä sivistystä, solidaarisuutta, joukkovoimaa. Nykyisin ajatellaan, että jokainen pitää hyväksyä sellaisena kuin on oli sellaisuus sitten täyttä syrjäytymistä tai jotain aivotonta menoa. Työtä tekeväluokka ajattelee, että omaa ihan valtavasti oikeuksia, mutta velvollisuuksia sitä kaveriaan kohtaan ei enää ole. Ei edes omaa perhettään kohtaan. Tullaan ihan pokkana vaatimaan, että puolison pitäisi saada sosiaalitukia, vaikka itse tienaa, tai vanhoja vanhempia pitäis jonkun muun hoitaa pääasiassa kuin itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työväenluokkaisuus on vähän kuin tupakanpoltto: sitä katsotaan alaspäin ja halveksitaan hiljaa.

Entä nuuskaaminen? Tekeekö se ihmisestä alaluokkaisen?

Nuuskaus ja tupakointi kummatkin tekevät sinusta työväenluokkaisen.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuin työväenaatteesta n. 25 vuotta sitten kun menin kesätöihin tehtaaseen. Minulla toki oli työväenluokkainen koti, mutta aika epä-aktiivinen minkään suhteen. Innostuin ja kurssitin itseäni, sekä sivistin eri tavoin. Olin aktiivinen ja luottamustoimissa.

Mitä jäi käteen? Tämän 25 viiden vuoden aikana suunta on ollut koko ajan alaspäin. Siis koko ajan. On kuin olisi hoitanut kuolevaa vanhusta, yhden yhtä nousua ei ollut. Työväenluokka on pirstaloitunut, ymmärrystä asioista ei ole ja valistus ei toimi. Ihmiset toimivat itsekkäästi ja typerästi, he eivät käsitä mitä joukkovoima ja kurinalaisuus tarkoittaa. Tämä itsekkyys ja ahneus näkyy juurikin persujen suuressa kannatuksessa. Se tarjoaa helppoja ja nopeita ratkaisuja, jokainen saa mölistä, vastuuta ei ole. Ja sitten käy kuin 2015 ja tämä sama porukka onkin duunarin pahin vihollinen päästessään päättämään. Ja tästäkin varoitettiin.

Minä olen luopunut ja varmistanut oman selustani. En vaan jaksanut, kun kukaan ei halunnut taistella. Minkäs sille. Alamäki tulee jatkumaan ja duunareiden äänillä valittava porvarihallitus tulee tuhoamaan loput. Viimeinen sammuttaa valot ja työväenluokan veteraanit kääntyvät haudoissaan.

Kiinnostus sivistykseen on kadonnut kun se on jokaisen saatavilla.

Ihaillaan rosvoja, tv ja kirjallisuus antaa äänen tuomituille rikollisille.

Mitä sankarillista on nykypäivänä duunarimiehessä, joka tekee 12-16/24h töitä maksaakseen lapsilleen kodin ja elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuin työväenaatteesta n. 25 vuotta sitten kun menin kesätöihin tehtaaseen. Minulla toki oli työväenluokkainen koti, mutta aika epä-aktiivinen minkään suhteen. Innostuin ja kurssitin itseäni, sekä sivistin eri tavoin. Olin aktiivinen ja luottamustoimissa.

Mitä jäi käteen? Tämän 25 viiden vuoden aikana suunta on ollut koko ajan alaspäin. Siis koko ajan. On kuin olisi hoitanut kuolevaa vanhusta, yhden yhtä nousua ei ollut. Työväenluokka on pirstaloitunut, ymmärrystä asioista ei ole ja valistus ei toimi. Ihmiset toimivat itsekkäästi ja typerästi, he eivät käsitä mitä joukkovoima ja kurinalaisuus tarkoittaa. Tämä itsekkyys ja ahneus näkyy juurikin persujen suuressa kannatuksessa. Se tarjoaa helppoja ja nopeita ratkaisuja, jokainen saa mölistä, vastuuta ei ole. Ja sitten käy kuin 2015 ja tämä sama porukka onkin duunarin pahin vihollinen päästessään päättämään. Ja tästäkin varoitettiin.

Minä olen luopunut ja varmistanut oman selustani. En vaan jaksanut, kun kukaan ei halunnut taistella. Minkäs sille. Alamäki tulee jatkumaan ja duunareiden äänillä valittava porvarihallitus tulee tuhoamaan loput. Viimeinen sammuttaa valot ja työväenluokan veteraanit kääntyvät haudoissaan.

Nykyäänhän nuoriso yliopistoissa on todella vasemmistolaista. Miten näet tämän porukan? Olisiko heistä pitämään huolta duunareiden oikeuksista?

Nämä vasemmistolaiset yliopistonuoret tulee vankasti keskiluokasta ja heidän politiikkansa ei ole kiinnostunut muusta kuin omasta viiteryhmästä. Tehtaalla ei näitä näy, ei edes ennen vaaleja. Joten en arvosta, enkä pidä vakavasti otettavana. Tuon porukan miehet ei kestäisi päivääkään sitä todellisuutta.

Tämä näkyy ajettavista asioistakin. Kohkataan jotain translakia eikä esim. työsuhdeturvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on loppujen lopuksi niistä "valtasuhteista", joista keskiluokka jaksaa jauhaa esim sukupuoliasioihin liittyen, mutta kummasti vaikenee kun aletaan puhua miten esim ylempi keskiluokka omaa valtaa suhteessa työväenluokaan. Sillä on taloudellista, sosiaalista ja tiedollista valtaa ja se voi vaikuttaa omaan elämäänsä. Työväenluokka on täysin alisteisessa asemassa, tehdasduunari ei voi sanella mitään, ellei se halua työttömäksi ja johonkin hikiseen työkokeiluun katkeroitumaan.

70-luvulla näistä luokka-asioista jaariteltiin naurettavuuksiin saakka, mutta nykyään asioista vaietaan naurettavuuksiin saakka. Kukaan ylemmän sosiaaliluokan edustaja ei halua käsitellä alemman asioita ja se näkyy esim Hesarissa. Kaikki työelämä jutut on keskiluokkaisia etätyöläisten stooreja, kaikki jutut lapsista on keskiluokan lapsista lukioissa, kaikki jutut feminismistä on yliopistolla. Koskaan ei näe juttuja jostakin kontulalaisen duunarin lapsesta, ellei sillä ole joku adhd tai muu leimakirves otsassaan, jota sitten keskiluokkainen toimittaja käsittelee näennäisen sympaattisesti, mutta samalla rivien välistä alleviivaten miten holhottavia nämä ovat.

Tämä valtatekijähän on yksi oleellinen osa yhteiskuntaluokkaa. Mitä korkeammassa luokassa ollaan, sitä enemmän on pääomaa ja valtaa suhteessa ympäröivään yhteikuntaan. Yläluokka omistaa ne firmat, joissa työväenluokka on töissä. Sen edustajat istuvat politiikassa, tieteen huipulla ja on jopa näitä kulttuurisukujakin. Ylempää keskiluokkaa vielä kuunnellaan tarkkaan. Sen edustajia ovat vaikkapa thl:n lääkärit. Mutta se työväenluokka ei päätä edes omista työajoistaan. Toimittajat tulevat keskiluokasta. Eivät he pysty tekemään työväenluokasta juttuja, ei ole osaamista eikä kokemuspintaa. Ei se halusta ole kiinni.

Tämä on totta. Luokkayhteiskunta ei todellakaan ole kadonnut mihinkään. 

Toimittajien kohdalla voi olla kyse myös siitä, etteivät he näe työväenluokkaa tai alaluokkaa. Paitsi ongelmana. Enhän minäkään ymmärtänyt, että Suomessa on itselleni täysin vieras kulttuuri olemassa. Ja kun kirjoitetaan politiikasta, joka kanavoi tämän porukan tyytymättömyyttä, ei sekään tuo esille kulttuuria. Ainoastaan jokin kirjailija voi tuoda esille näitä asioita, minulla on lukulistalla yksi sellainen.

Minä kasvoin työväenluokkaan, koko ympäristö oli sellainen. Kasvoin keskisuuressa tehdaskaupungissa, koulukin oli tehtaan koulu. Työväenluokasta oltiin ylpeitä. Luettiin työväenkirjallisuutta, vanhempi polvi osasi runoutta paljon, lausuivat sitä mielellään juhlissa kun oli tarpeeksi viinaa alla. Käytiin työväenteatterissa, harrastettiin työväen urheiluseuroissa. Pidettiin erillisyyttä suhteessa keskiluokkaan. Olen syntynyt 70 -luvulla ja tehnyt luokkaretken akateemisen koulutuksen kautta.

Olivatko isovanhempasikin työväenluokkaa? Olivatko vanhempasi kommunisteja? 70-lukuhan oli kulttuurikommunismin kulta-aikaa, jolloin monet keski- ja yläluokkaisetkin ryhtyivät taistolaisiksi. Miten erillisyyttä käytännössä pidettiin keskiluokkaan? Kielsivätkö vanhemmat leikkimästä sellaisten lasten kanssa?

Kyllä, isovanhemmat olivat työväenluokkaa. Nimenomaan kaupunkilaista työväenluokkaa. Taistolaiset olivat yliopistoporukkaa, keskiluokasta tulevia. Yllättävän suuri osa tuli lestadiolaisista taustoista. Erillisyys tuli itsestään, oli olemassa erilliset harrastukset. Oli porvarilapsille partiot ja työväenluokkaisille nuoret kotkat tai pikkupioneerit.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuin työväenaatteesta n. 25 vuotta sitten kun menin kesätöihin tehtaaseen. Minulla toki oli työväenluokkainen koti, mutta aika epä-aktiivinen minkään suhteen. Innostuin ja kurssitin itseäni, sekä sivistin eri tavoin. Olin aktiivinen ja luottamustoimissa.

Mitä jäi käteen? Tämän 25 viiden vuoden aikana suunta on ollut koko ajan alaspäin. Siis koko ajan. On kuin olisi hoitanut kuolevaa vanhusta, yhden yhtä nousua ei ollut. Työväenluokka on pirstaloitunut, ymmärrystä asioista ei ole ja valistus ei toimi. Ihmiset toimivat itsekkäästi ja typerästi, he eivät käsitä mitä joukkovoima ja kurinalaisuus tarkoittaa. Tämä itsekkyys ja ahneus näkyy juurikin persujen suuressa kannatuksessa. Se tarjoaa helppoja ja nopeita ratkaisuja, jokainen saa mölistä, vastuuta ei ole. Ja sitten käy kuin 2015 ja tämä sama porukka onkin duunarin pahin vihollinen päästessään päättämään. Ja tästäkin varoitettiin.

Minä olen luopunut ja varmistanut oman selustani. En vaan jaksanut, kun kukaan ei halunnut taistella. Minkäs sille. Alamäki tulee jatkumaan ja duunareiden äänillä valittava porvarihallitus tulee tuhoamaan loput. Viimeinen sammuttaa valot ja työväenluokan veteraanit kääntyvät haudoissaan.

Lisään tähän vielä sen, että kun aloitin työt -97, tehtaassa oli sellaisia eläkkeelle jääviä vanhoja miehiä, jotka olivat eläneet työväenluokan nousun ajat Suomessa ja olivat hyvin vihkiytyneitä aatteeseensa. He vaikuttivat minuun monella tavalla, koska osalla oli karismaa ja sanomisen taito. Ja lisäksi he olivat ammattilaisia. Heidän ansiostaan innostuin ja lähdin aktiivisesti mukaan. 

Veikkasin kuitenkin väärää hevosta ja en nähnyt liian nuorena selviä varoitusmerkkejä, joita oli kyllä esillä jo silloin. Vanhat ay-miehet eivät niitä halunneet nähdä sitä vähää ja onnekseen he jäivät pian eläkkeelle eikä joutuneet seuraamaan rappiota aitiopaikalta. Minä jouduin ja se kyllä katkeroitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuin työväenaatteesta n. 25 vuotta sitten kun menin kesätöihin tehtaaseen. Minulla toki oli työväenluokkainen koti, mutta aika epä-aktiivinen minkään suhteen. Innostuin ja kurssitin itseäni, sekä sivistin eri tavoin. Olin aktiivinen ja luottamustoimissa.

Mitä jäi käteen? Tämän 25 viiden vuoden aikana suunta on ollut koko ajan alaspäin. Siis koko ajan. On kuin olisi hoitanut kuolevaa vanhusta, yhden yhtä nousua ei ollut. Työväenluokka on pirstaloitunut, ymmärrystä asioista ei ole ja valistus ei toimi. Ihmiset toimivat itsekkäästi ja typerästi, he eivät käsitä mitä joukkovoima ja kurinalaisuus tarkoittaa. Tämä itsekkyys ja ahneus näkyy juurikin persujen suuressa kannatuksessa. Se tarjoaa helppoja ja nopeita ratkaisuja, jokainen saa mölistä, vastuuta ei ole. Ja sitten käy kuin 2015 ja tämä sama porukka onkin duunarin pahin vihollinen päästessään päättämään. Ja tästäkin varoitettiin.

Minä olen luopunut ja varmistanut oman selustani. En vaan jaksanut, kun kukaan ei halunnut taistella. Minkäs sille. Alamäki tulee jatkumaan ja duunareiden äänillä valittava porvarihallitus tulee tuhoamaan loput. Viimeinen sammuttaa valot ja työväenluokan veteraanit kääntyvät haudoissaan.

Nykyäänhän nuoriso yliopistoissa on todella vasemmistolaista. Miten näet tämän porukan? Olisiko heistä pitämään huolta duunareiden oikeuksista?

Nämä vasemmistolaiset yliopistonuoret tulee vankasti keskiluokasta ja heidän politiikkansa ei ole kiinnostunut muusta kuin omasta viiteryhmästä. Tehtaalla ei näitä näy, ei edes ennen vaaleja. Joten en arvosta, enkä pidä vakavasti otettavana. Tuon porukan miehet ei kestäisi päivääkään sitä todellisuutta.

Tämä näkyy ajettavista asioistakin. Kohkataan jotain translakia eikä esim. työsuhdeturvaa.

Tässäpä se valitettavasti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuin työväenaatteesta n. 25 vuotta sitten kun menin kesätöihin tehtaaseen. Minulla toki oli työväenluokkainen koti, mutta aika epä-aktiivinen minkään suhteen. Innostuin ja kurssitin itseäni, sekä sivistin eri tavoin. Olin aktiivinen ja luottamustoimissa.

Mitä jäi käteen? Tämän 25 viiden vuoden aikana suunta on ollut koko ajan alaspäin. Siis koko ajan. On kuin olisi hoitanut kuolevaa vanhusta, yhden yhtä nousua ei ollut. Työväenluokka on pirstaloitunut, ymmärrystä asioista ei ole ja valistus ei toimi. Ihmiset toimivat itsekkäästi ja typerästi, he eivät käsitä mitä joukkovoima ja kurinalaisuus tarkoittaa. Tämä itsekkyys ja ahneus näkyy juurikin persujen suuressa kannatuksessa. Se tarjoaa helppoja ja nopeita ratkaisuja, jokainen saa mölistä, vastuuta ei ole. Ja sitten käy kuin 2015 ja tämä sama porukka onkin duunarin pahin vihollinen päästessään päättämään. Ja tästäkin varoitettiin.

Minä olen luopunut ja varmistanut oman selustani. En vaan jaksanut, kun kukaan ei halunnut taistella. Minkäs sille. Alamäki tulee jatkumaan ja duunareiden äänillä valittava porvarihallitus tulee tuhoamaan loput. Viimeinen sammuttaa valot ja työväenluokan veteraanit kääntyvät haudoissaan.

Nykyäänhän nuoriso yliopistoissa on todella vasemmistolaista. Miten näet tämän porukan? Olisiko heistä pitämään huolta duunareiden oikeuksista?

Nämä vasemmistolaiset yliopistonuoret tulee vankasti keskiluokasta ja heidän politiikkansa ei ole kiinnostunut muusta kuin omasta viiteryhmästä. Tehtaalla ei näitä näy, ei edes ennen vaaleja. Joten en arvosta, enkä pidä vakavasti otettavana. Tuon porukan miehet ei kestäisi päivääkään sitä todellisuutta.

Entä naiset? Luulen, ettei nykyään nuorilla ole edes kesätöiden kautta kokemusta fyysisen työn tekemisestä sen vuoksi, että kaikkiin töihin vaaditaan jokin koulutus. Näinhän ei vielä 80-luvulla ollut ja olen itsekin ollut töissä siivoojana ja tarjoilijana. Se on oikeastaan ainoa kokemukseni työväenluokasta Suomessa, ahkeria ja mukavia, vanhempia naisia, jotka opastivat työhön. En kuitenkaan törmännyt mihinkään sellaiseen mitä tällä palstalla on väitetty työväenluokan tunnusmerkeiksi kuten kiroilemiseen tai rivoihin puheisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on loppujen lopuksi niistä "valtasuhteista", joista keskiluokka jaksaa jauhaa esim sukupuoliasioihin liittyen, mutta kummasti vaikenee kun aletaan puhua miten esim ylempi keskiluokka omaa valtaa suhteessa työväenluokaan. Sillä on taloudellista, sosiaalista ja tiedollista valtaa ja se voi vaikuttaa omaan elämäänsä. Työväenluokka on täysin alisteisessa asemassa, tehdasduunari ei voi sanella mitään, ellei se halua työttömäksi ja johonkin hikiseen työkokeiluun katkeroitumaan.

70-luvulla näistä luokka-asioista jaariteltiin naurettavuuksiin saakka, mutta nykyään asioista vaietaan naurettavuuksiin saakka. Kukaan ylemmän sosiaaliluokan edustaja ei halua käsitellä alemman asioita ja se näkyy esim Hesarissa. Kaikki työelämä jutut on keskiluokkaisia etätyöläisten stooreja, kaikki jutut lapsista on keskiluokan lapsista lukioissa, kaikki jutut feminismistä on yliopistolla. Koskaan ei näe juttuja jostakin kontulalaisen duunarin lapsesta, ellei sillä ole joku adhd tai muu leimakirves otsassaan, jota sitten keskiluokkainen toimittaja käsittelee näennäisen sympaattisesti, mutta samalla rivien välistä alleviivaten miten holhottavia nämä ovat.

Tämä valtatekijähän on yksi oleellinen osa yhteiskuntaluokkaa. Mitä korkeammassa luokassa ollaan, sitä enemmän on pääomaa ja valtaa suhteessa ympäröivään yhteikuntaan. Yläluokka omistaa ne firmat, joissa työväenluokka on töissä. Sen edustajat istuvat politiikassa, tieteen huipulla ja on jopa näitä kulttuurisukujakin. Ylempää keskiluokkaa vielä kuunnellaan tarkkaan. Sen edustajia ovat vaikkapa thl:n lääkärit. Mutta se työväenluokka ei päätä edes omista työajoistaan. Toimittajat tulevat keskiluokasta. Eivät he pysty tekemään työväenluokasta juttuja, ei ole osaamista eikä kokemuspintaa. Ei se halusta ole kiinni.

Tämä on totta. Luokkayhteiskunta ei todellakaan ole kadonnut mihinkään. 

Toimittajien kohdalla voi olla kyse myös siitä, etteivät he näe työväenluokkaa tai alaluokkaa. Paitsi ongelmana. Enhän minäkään ymmärtänyt, että Suomessa on itselleni täysin vieras kulttuuri olemassa. Ja kun kirjoitetaan politiikasta, joka kanavoi tämän porukan tyytymättömyyttä, ei sekään tuo esille kulttuuria. Ainoastaan jokin kirjailija voi tuoda esille näitä asioita, minulla on lukulistalla yksi sellainen.

Minä kasvoin työväenluokkaan, koko ympäristö oli sellainen. Kasvoin keskisuuressa tehdaskaupungissa, koulukin oli tehtaan koulu. Työväenluokasta oltiin ylpeitä. Luettiin työväenkirjallisuutta, vanhempi polvi osasi runoutta paljon, lausuivat sitä mielellään juhlissa kun oli tarpeeksi viinaa alla. Käytiin työväenteatterissa, harrastettiin työväen urheiluseuroissa. Pidettiin erillisyyttä suhteessa keskiluokkaan. Olen syntynyt 70 -luvulla ja tehnyt luokkaretken akateemisen koulutuksen kautta.

Olivatko isovanhempasikin työväenluokkaa? Olivatko vanhempasi kommunisteja? 70-lukuhan oli kulttuurikommunismin kulta-aikaa, jolloin monet keski- ja yläluokkaisetkin ryhtyivät taistolaisiksi. Miten erillisyyttä käytännössä pidettiin keskiluokkaan? Kielsivätkö vanhemmat leikkimästä sellaisten lasten kanssa?

Kyllä, isovanhemmat olivat työväenluokkaa. Nimenomaan kaupunkilaista työväenluokkaa. Taistolaiset olivat yliopistoporukkaa, keskiluokasta tulevia. Yllättävän suuri osa tuli lestadiolaisista taustoista. Erillisyys tuli itsestään, oli olemassa erilliset harrastukset. Oli porvarilapsille partiot ja työväenluokkaisille nuoret kotkat tai pikkupioneerit.

Olen saman aikakauden lapsi, se oli yhtenäiskulttuurin aikaa, jolloin oli väylät erilaisista taustoista tuleville eikä silloin hirveästi törmännyt muunlaisiin lapsiin. Asuin varakkaiden alueella enkä missään tavannut duunareiden lapsia, koska harrastukset olivat erilaisia.

Tässäkin olisi mielenkiintoinen lehtijutun aihe, sillä nykyäänhän netissä voi tavata hyvin erilaisista taustoista tulevia lapsia, mutta tapahtuuko sitä? Maalaiset ja kaupunkilaiset tapaavat netissä, kuten muutkin väestöryhmät. Jos nyt sitten sattuu eksymään vaikkapa vauvapalstalle. Toisaalta asuinalueiden eriytyminen on entistä pitemmällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuin työväenaatteesta n. 25 vuotta sitten kun menin kesätöihin tehtaaseen. Minulla toki oli työväenluokkainen koti, mutta aika epä-aktiivinen minkään suhteen. Innostuin ja kurssitin itseäni, sekä sivistin eri tavoin. Olin aktiivinen ja luottamustoimissa.

Mitä jäi käteen? Tämän 25 viiden vuoden aikana suunta on ollut koko ajan alaspäin. Siis koko ajan. On kuin olisi hoitanut kuolevaa vanhusta, yhden yhtä nousua ei ollut. Työväenluokka on pirstaloitunut, ymmärrystä asioista ei ole ja valistus ei toimi. Ihmiset toimivat itsekkäästi ja typerästi, he eivät käsitä mitä joukkovoima ja kurinalaisuus tarkoittaa. Tämä itsekkyys ja ahneus näkyy juurikin persujen suuressa kannatuksessa. Se tarjoaa helppoja ja nopeita ratkaisuja, jokainen saa mölistä, vastuuta ei ole. Ja sitten käy kuin 2015 ja tämä sama porukka onkin duunarin pahin vihollinen päästessään päättämään. Ja tästäkin varoitettiin.

Minä olen luopunut ja varmistanut oman selustani. En vaan jaksanut, kun kukaan ei halunnut taistella. Minkäs sille. Alamäki tulee jatkumaan ja duunareiden äänillä valittava porvarihallitus tulee tuhoamaan loput. Viimeinen sammuttaa valot ja työväenluokan veteraanit kääntyvät haudoissaan.

Nykyäänhän nuoriso yliopistoissa on todella vasemmistolaista. Miten näet tämän porukan? Olisiko heistä pitämään huolta duunareiden oikeuksista?

Seuraan yhtä vasemmistolaista, voimakkaasti yliopistotaustaista tyyppiä somessa. Ainoa kerta jolloin hän on kommentoinut ruohonjuuritason asioita, oli tuo hoitajien työtaistelu ja siinäkin oli esillä lähinnä sukupuoliteema (naisvaltainen ala). Muuten ei sanaakaan mistään muusta kuin siitä akateemisesta viiteryhmästä ja siihen liittyvistä asioista. Näitähän sanottiin aikanaan samppanjasosialisteiksi, mikä on kyllä osuva kuvaus. 

Katsoin vasemmistoliiton listoja noissa edellisissä ek-vaaleissa ja en meinannut löytää millään tällaista perinteistä duunaria, joka olisi ay-liikkeen aktiivinen toimija. Ei vaan ollut. Sen sijaan näitä kaikenlaisia akateemisia sankareita siellä oli ja vaaliteemoina kannabiksen vapauttaminen, lgbtq-teemat, kasvissyönti ja feminismi (yliopistolla). Minulla ei siis ole näin duunarina mitään noita vastaan, mutta on se nyt perkele että ei yhden yhtä sanaa esim sen pienipalkkaisen duunarin puolustamisesta. Ilmeisesti nämä pitävät näitä itsekin alempiarvoisina ja ovat omineet vasemmistolaisuuden omiin tarkoituksiinsa. 

Kova himo olisi antaa itsekin kokonaan periksi ja jättää äänestämättä. Mutta se olisi sama kuin äänestäisi Kokoomusta, joten en varmaan pysty.