Miksi työväenluokkainen ei hyväksy enää työväenluokkaisuuttaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pitkään työväenluokka-aatteen läpitunkema ja halusin nostaa yhteiskuntaluokkani asemaa. Toimin luottamushenkilönä. Puhuin ja opastin ja ohjasin esim työkavereitani vaikkapa työehdoissa ja politiikan tuntemuksessa. Mutta ennen pitkää tajusin, että se on mahdotonta. Mitään luokkaa ei olekaan, tai on, mutta se luokka ei nouse sieltä koskaan porukkana, ainoastaan pätevät yksilöt. Muut ovat siellä ikuisesti eivätkä tee mitään oman tai yhteiskuntaluokkansa eteen. Se oli karu opetus, mutta tottahan se oli. Joten jätin silloiset hommani ja lähdin itsekin korkeakouluun.

Mitä tällä tarkoitat? Mitä olisi tarkoittanut käytännössä, että luokka nousisi porukkana? Ja minkä takia heidän olisi tullut nousta?

Sehän on vanha sosialistinen teesi, eli että yhteiskuntaluokka olisi yksi iso organismi, joka kehittää itsensä niin että se nousee sieltä merkittävimmäksi tekijäksi ja keikauttaa valtasuhteet. Perustuu siihen, että työväenluokkaiset mm. opiskelisivat ja hankkisivat tietotaitoa, mutta eivät hyppäisi keskiluokkaan vaan kehittäisivät työväenluokkaa. Jne. Eihän se ikinä niin mene.

Ajatteletko, että sellaista itseään kehittävää työväenluokkaa ei enää ole kuten oli vaikkapa 1900-luvun alussa? Sen vuoksi, että kouluttautuminen on Suomessa jokaiselle mahdollista, jos sitä haluaa? Työväenliikehän oli alun perin sivistysliike. Tulitko siihen tulokseen, ettei Marxia voi päivittää?

Tulin, koska näin sen todellisuuden ja ne ihmiset. Yritin itse pitkään, mutta esimerkiksi joku äänestäminen oli näille äärimmäisen hankalaa, ja jos pääsivät äänestyskopille asti, he äänestivät persuja tai vastaavia. Se siitä minun osaltani. Parempi pelastaa oma perse jos uppoavassa laivassa olijat eivät ole kykeneviä tai kiinnostuneita tekemään itse asian eteen mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pitkään työväenluokka-aatteen läpitunkema ja halusin nostaa yhteiskuntaluokkani asemaa. Toimin luottamushenkilönä. Puhuin ja opastin ja ohjasin esim työkavereitani vaikkapa työehdoissa ja politiikan tuntemuksessa. Mutta ennen pitkää tajusin, että se on mahdotonta. Mitään luokkaa ei olekaan, tai on, mutta se luokka ei nouse sieltä koskaan porukkana, ainoastaan pätevät yksilöt. Muut ovat siellä ikuisesti eivätkä tee mitään oman tai yhteiskuntaluokkansa eteen. Se oli karu opetus, mutta tottahan se oli. Joten jätin silloiset hommani ja lähdin itsekin korkeakouluun.

Mitä tällä tarkoitat? Mitä olisi tarkoittanut käytännössä, että luokka nousisi porukkana? Ja minkä takia heidän olisi tullut nousta?

Sehän on vanha sosialistinen teesi, eli että yhteiskuntaluokka olisi yksi iso organismi, joka kehittää itsensä niin että se nousee sieltä merkittävimmäksi tekijäksi ja keikauttaa valtasuhteet. Perustuu siihen, että työväenluokkaiset mm. opiskelisivat ja hankkisivat tietotaitoa, mutta eivät hyppäisi keskiluokkaan vaan kehittäisivät työväenluokkaa. Jne. Eihän se ikinä niin mene.

Ajatteletko, että sellaista itseään kehittävää työväenluokkaa ei enää ole kuten oli vaikkapa 1900-luvun alussa? Sen vuoksi, että kouluttautuminen on Suomessa jokaiselle mahdollista, jos sitä haluaa? Työväenliikehän oli alun perin sivistysliike. Tulitko siihen tulokseen, ettei Marxia voi päivittää?

Tulin, koska näin sen todellisuuden ja ne ihmiset. Yritin itse pitkään, mutta esimerkiksi joku äänestäminen oli näille äärimmäisen hankalaa, ja jos pääsivät äänestyskopille asti, he äänestivät persuja tai vastaavia. Se siitä minun osaltani. Parempi pelastaa oma perse jos uppoavassa laivassa olijat eivät ole kykeneviä tai kiinnostuneita tekemään itse asian eteen mitään.

Katsotko, että vaikkapa Halla-aho kuuluu työväenluokkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni täällä on edes kasvanut tai toiminut työväenluokkaisessa kulttuurissa? Taitaa olla suurin osa tänne kirjoittavista keskiluokasta tulevia epäonnistujia.  

Minä olen kasvanut työväenluokkaisessa ympäristössä. Tuossa maailmassa on hyvin voimakkaat perinteiset sukupuoliroolit, maskuliinisuus on usein hieman toksista, voimaa ihaillaan ja kovaa jätkää pidetään kuninkaana (pitää olla valmis tappelemaan). Työväenluokkainen todellisuus sopii hyvin yksinkertaisille ihmisille jotka tarvitsevat valmiin muotin jossa elää. Laajemmin ajatteleville ihmisille siitä tulee karmea häkki.

Sanon vielä sen, että työväenluokkaisuutta ei kannata liinaa sympatisoida. Ei siellä mitään solidaarisuutta ole, ihan samanlaista keskinäistä kilpailua kuin muuallakin, lisäksi kaveri jätetään jos oma etu sitä vaatii.

Tällä palstalla on tuon kaltaista ajattelua todella paljon. Aluksi kuvittelin, että se on vitsi. Esimerkiksi nuo ajatukset, että tapellaan tai naisiin liittyvät odotukset. En ole koskaan kuullut missään tuollaisia puheita, mutta kaipa tuollaista sitten on oikeasti olemassa?

Todellakin on. Ja minäpä kerron sinulle vielä yhden totuuden: ne naiset itseasiassa tykkää olla siinä roolissa itsekin. Että mies on vahva ja uros ja nainen hennompi ja hoitaa kotia. Roolit on tärkeät molemmille sukupuolille. 

Täällähän on paljon valitusta miehistä, jotka "eivät tee mitään" ja käyttäytyvät huonosti naisia ja perhettään kohtaan. Miten tulkitset sitä? Minulle tuo esittämäsi ajatus on tuttu kehitysmaista ja kehittyvistä maista eli naisen ja miehen roolit ovat eräänlainen peli, missä molemmilla on sukupolvien ketjussa kehittynyt roolitus. Ensin on romanttista, sen jälkeen valittamista, molemmin puolin. Kuitenkin asioiden muuttaminen koetaan mahdottomaksi, esimerkiksi ehkäisyn käyttäminen, avioero tai muut asiat, millä omaa ja lasten asemaa voitaisiin parantaa. 

Tunnistan tuon saman pettymyksen tunteen, jota joku kuvasi ay-liikkeessä toimittuaan eli kun ihmiset eivät tartukaan mahdollisuuksiin muuttua. Mutta tuollaisessa kulttuurissa kasvaminen luo pelkoja, joita ulkopuolisena herkästi aliarvioi. Eikä kaikkia esteitä pysty ymmärtämään, jos tulee toisenlaisesta ajatusmallista. Ja niitä varmasti on, vaikka tulisi samasta yhteiskuntaluokasta, sillä kyllähän osa ihmisistä tarttuu muutoksen mahdollisuuteen.

Todella outo ajatus että työläinen äänestäisi porvaripuolueita ja niihin kuuluvat kyllä myös persut jotka ovat mahdelleet työpaikoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opistotason koulutus liittyy kylläkin vahvasti keskiluokkaan. Esimerkiksi opistoinsinöörit ja sairaanhoitajat kuuluvat kaikilla mittareilla keskiluokkaan.

Suomessa EI ole opistoinsinöörejä.

tekniikan alalla opistotason tutkinto oli TEKNIKKO. Insinööri taas oli Ammatillinen korkea-aste.

Toinen vastaava tutkinto oli merikapteenin tutkinto.

Ammattikorkeakoulututkinto on korkeakoulututkinto. Ylempi amk-tutkinto on ylempi korkeakoulututkinto.

AMK on opisto, ei oikea korkeakoulu. AMK ei vastaa yliopistoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opistotason koulutus liittyy kylläkin vahvasti keskiluokkaan. Esimerkiksi opistoinsinöörit ja sairaanhoitajat kuuluvat kaikilla mittareilla keskiluokkaan.

Suomessa EI ole opistoinsinöörejä.

tekniikan alalla opistotason tutkinto oli TEKNIKKO. Insinööri taas oli Ammatillinen korkea-aste.

Toinen vastaava tutkinto oli merikapteenin tutkinto.

Ammattikorkeakoulututkinto on korkeakoulututkinto. Ylempi amk-tutkinto on ylempi korkeakoulututkinto.

AMK on opisto, ei oikea korkeakoulu. AMK ei vastaa yliopistoa.

Kannattaisi varmaan päivittää omat tiedot, kun ne ovat selvästi vääriä.

Ammattikorkeakoulu on korkeakoulu ja amk-tutkinnot ovat korkeakoulututkintoja.

Voit vaikka lukea edellä mainitun korkeakoululaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pitkään työväenluokka-aatteen läpitunkema ja halusin nostaa yhteiskuntaluokkani asemaa. Toimin luottamushenkilönä. Puhuin ja opastin ja ohjasin esim työkavereitani vaikkapa työehdoissa ja politiikan tuntemuksessa. Mutta ennen pitkää tajusin, että se on mahdotonta. Mitään luokkaa ei olekaan, tai on, mutta se luokka ei nouse sieltä koskaan porukkana, ainoastaan pätevät yksilöt. Muut ovat siellä ikuisesti eivätkä tee mitään oman tai yhteiskuntaluokkansa eteen. Se oli karu opetus, mutta tottahan se oli. Joten jätin silloiset hommani ja lähdin itsekin korkeakouluun.

Mitä tällä tarkoitat? Mitä olisi tarkoittanut käytännössä, että luokka nousisi porukkana? Ja minkä takia heidän olisi tullut nousta?

Sehän on vanha sosialistinen teesi, eli että yhteiskuntaluokka olisi yksi iso organismi, joka kehittää itsensä niin että se nousee sieltä merkittävimmäksi tekijäksi ja keikauttaa valtasuhteet. Perustuu siihen, että työväenluokkaiset mm. opiskelisivat ja hankkisivat tietotaitoa, mutta eivät hyppäisi keskiluokkaan vaan kehittäisivät työväenluokkaa. Jne. Eihän se ikinä niin mene.

Ajatteletko, että sellaista itseään kehittävää työväenluokkaa ei enää ole kuten oli vaikkapa 1900-luvun alussa? Sen vuoksi, että kouluttautuminen on Suomessa jokaiselle mahdollista, jos sitä haluaa? Työväenliikehän oli alun perin sivistysliike. Tulitko siihen tulokseen, ettei Marxia voi päivittää?

Tulin, koska näin sen todellisuuden ja ne ihmiset. Yritin itse pitkään, mutta esimerkiksi joku äänestäminen oli näille äärimmäisen hankalaa, ja jos pääsivät äänestyskopille asti, he äänestivät persuja tai vastaavia. Se siitä minun osaltani. Parempi pelastaa oma perse jos uppoavassa laivassa olijat eivät ole kykeneviä tai kiinnostuneita tekemään itse asian eteen mitään.

Katsotko, että vaikkapa Halla-aho kuuluu työväenluokkaan?

Ei tietenkään kuulu, eikä hän millään muotoa aja työväenluokan asiaa. Mutta kun työväenluokkaan ikuisesti kuulunut rasismi julistettiin salonkikelpoiseksi, eikä sitä tarvinnut enää salata, kuten aikaisemmin oli pitänyt, koko porukka siirtyi sen innostaman äänestämään äärioikeistolaisia ymmärtämättä, että se musta ukko ei ole ainoa joka pääsee kuritettavien listalle. Ihan perusjuttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pitkään työväenluokka-aatteen läpitunkema ja halusin nostaa yhteiskuntaluokkani asemaa. Toimin luottamushenkilönä. Puhuin ja opastin ja ohjasin esim työkavereitani vaikkapa työehdoissa ja politiikan tuntemuksessa. Mutta ennen pitkää tajusin, että se on mahdotonta. Mitään luokkaa ei olekaan, tai on, mutta se luokka ei nouse sieltä koskaan porukkana, ainoastaan pätevät yksilöt. Muut ovat siellä ikuisesti eivätkä tee mitään oman tai yhteiskuntaluokkansa eteen. Se oli karu opetus, mutta tottahan se oli. Joten jätin silloiset hommani ja lähdin itsekin korkeakouluun.

Mitä tällä tarkoitat? Mitä olisi tarkoittanut käytännössä, että luokka nousisi porukkana? Ja minkä takia heidän olisi tullut nousta?

Sehän on vanha sosialistinen teesi, eli että yhteiskuntaluokka olisi yksi iso organismi, joka kehittää itsensä niin että se nousee sieltä merkittävimmäksi tekijäksi ja keikauttaa valtasuhteet. Perustuu siihen, että työväenluokkaiset mm. opiskelisivat ja hankkisivat tietotaitoa, mutta eivät hyppäisi keskiluokkaan vaan kehittäisivät työväenluokkaa. Jne. Eihän se ikinä niin mene.

Ajatteletko, että sellaista itseään kehittävää työväenluokkaa ei enää ole kuten oli vaikkapa 1900-luvun alussa? Sen vuoksi, että kouluttautuminen on Suomessa jokaiselle mahdollista, jos sitä haluaa? Työväenliikehän oli alun perin sivistysliike. Tulitko siihen tulokseen, ettei Marxia voi päivittää?

Tulin, koska näin sen todellisuuden ja ne ihmiset. Yritin itse pitkään, mutta esimerkiksi joku äänestäminen oli näille äärimmäisen hankalaa, ja jos pääsivät äänestyskopille asti, he äänestivät persuja tai vastaavia. Se siitä minun osaltani. Parempi pelastaa oma perse jos uppoavassa laivassa olijat eivät ole kykeneviä tai kiinnostuneita tekemään itse asian eteen mitään.

Olen miettinyt, että onko työväenluokkaa edes enää olemassa? Vai Suomessa onko olemassa vain alaluokka, minkä jälkeen tulee alempi keskiluokka? Populistipuolueiden äänestäjäkunnan enemmistö on aina ollut alaluokkaa, mutta Suomessa on aiemmin ollut hyvin pieni alaluokka (toisin kuin vaikka lama-ajan Saksassa ennen Hitlerin valtaannousua). Nyt, paradoksaaliseti, on hyvinvointivaltio luonut tilanteen, missä on kasvava joukko syrjäytyneitä ihmisiä, joilla ei ole koulutusta eikä näköalaa tulevaisuuteen. Katkeria, vihaisia ihmisiä, mistä populismi saa käyttövoimansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pitkään työväenluokka-aatteen läpitunkema ja halusin nostaa yhteiskuntaluokkani asemaa. Toimin luottamushenkilönä. Puhuin ja opastin ja ohjasin esim työkavereitani vaikkapa työehdoissa ja politiikan tuntemuksessa. Mutta ennen pitkää tajusin, että se on mahdotonta. Mitään luokkaa ei olekaan, tai on, mutta se luokka ei nouse sieltä koskaan porukkana, ainoastaan pätevät yksilöt. Muut ovat siellä ikuisesti eivätkä tee mitään oman tai yhteiskuntaluokkansa eteen. Se oli karu opetus, mutta tottahan se oli. Joten jätin silloiset hommani ja lähdin itsekin korkeakouluun.

Mitä tällä tarkoitat? Mitä olisi tarkoittanut käytännössä, että luokka nousisi porukkana? Ja minkä takia heidän olisi tullut nousta?

Sehän on vanha sosialistinen teesi, eli että yhteiskuntaluokka olisi yksi iso organismi, joka kehittää itsensä niin että se nousee sieltä merkittävimmäksi tekijäksi ja keikauttaa valtasuhteet. Perustuu siihen, että työväenluokkaiset mm. opiskelisivat ja hankkisivat tietotaitoa, mutta eivät hyppäisi keskiluokkaan vaan kehittäisivät työväenluokkaa. Jne. Eihän se ikinä niin mene.

Ajatteletko, että sellaista itseään kehittävää työväenluokkaa ei enää ole kuten oli vaikkapa 1900-luvun alussa? Sen vuoksi, että kouluttautuminen on Suomessa jokaiselle mahdollista, jos sitä haluaa? Työväenliikehän oli alun perin sivistysliike. Tulitko siihen tulokseen, ettei Marxia voi päivittää?

Tulin, koska näin sen todellisuuden ja ne ihmiset. Yritin itse pitkään, mutta esimerkiksi joku äänestäminen oli näille äärimmäisen hankalaa, ja jos pääsivät äänestyskopille asti, he äänestivät persuja tai vastaavia. Se siitä minun osaltani. Parempi pelastaa oma perse jos uppoavassa laivassa olijat eivät ole kykeneviä tai kiinnostuneita tekemään itse asian eteen mitään.

Olen miettinyt, että onko työväenluokkaa edes enää olemassa? Vai Suomessa onko olemassa vain alaluokka, minkä jälkeen tulee alempi keskiluokka? Populistipuolueiden äänestäjäkunnan enemmistö on aina ollut alaluokkaa, mutta Suomessa on aiemmin ollut hyvin pieni alaluokka (toisin kuin vaikka lama-ajan Saksassa ennen Hitlerin valtaannousua). Nyt, paradoksaaliseti, on hyvinvointivaltio luonut tilanteen, missä on kasvava joukko syrjäytyneitä ihmisiä, joilla ei ole koulutusta eikä näköalaa tulevaisuuteen. Katkeria, vihaisia ihmisiä, mistä populismi saa käyttövoimansa.

Kyllä työväenluokka on edelleen olemassa, mutta sekin on pirstaloitunut. On varastoduunarit ja siivooja jne, jotka ovat tätä alempaa työävenluokkaa joka ei meinaa saada edes vuokriaan maksettua kun palkka on niin paska. Sitten on tätä paremmin toimeentulevaa työväenluokkaa, jossa maksetaan paremmin ammattitaidon perusteella. Näiden keskinäinen ero on jo valtava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni täällä on edes kasvanut tai toiminut työväenluokkaisessa kulttuurissa? Taitaa olla suurin osa tänne kirjoittavista keskiluokasta tulevia epäonnistujia.  

Minä olen kasvanut työväenluokkaisessa ympäristössä. Tuossa maailmassa on hyvin voimakkaat perinteiset sukupuoliroolit, maskuliinisuus on usein hieman toksista, voimaa ihaillaan ja kovaa jätkää pidetään kuninkaana (pitää olla valmis tappelemaan). Työväenluokkainen todellisuus sopii hyvin yksinkertaisille ihmisille jotka tarvitsevat valmiin muotin jossa elää. Laajemmin ajatteleville ihmisille siitä tulee karmea häkki.

Sanon vielä sen, että työväenluokkaisuutta ei kannata liinaa sympatisoida. Ei siellä mitään solidaarisuutta ole, ihan samanlaista keskinäistä kilpailua kuin muuallakin, lisäksi kaveri jätetään jos oma etu sitä vaatii.

Tällä palstalla on tuon kaltaista ajattelua todella paljon. Aluksi kuvittelin, että se on vitsi. Esimerkiksi nuo ajatukset, että tapellaan tai naisiin liittyvät odotukset. En ole koskaan kuullut missään tuollaisia puheita, mutta kaipa tuollaista sitten on oikeasti olemassa?

Oletko ikinä osallistunut ajateemisiin juhliin? Sitseillä naisviha ja rasismi kukkivat.

En ole osallistunut, uskoisin, että noihin osallistuivat lähinnä ne opiskelijat, jotka tulevat toiselta paikkakunnalta opiskelemaan. Näin ainakin omassa tiedekunnassani. Kun itse olin Stadista, niin minulla ei ollut tarvetta sen kummemmin tutustua muihin opiskelijoihin, vaan bailasin omassa tuttavapiirissäni kuten ennenkin.

No nytkö ryhdyit vetämään rajalinjoja yliopistoon. Ei me mutta nuo muut. Ihan niissä sitseissä käy kaikenlaisia opiskelijoita. Itse huomasin yliopistossa, että naisvihamielistä puhetta tuli mm. oikeustieteen opiskelijoilta, joiden vanhemmat olivat myös juristeja.

En vedä mitään rajalinjoja, se oli vain oma kokemukseni asiasta. En todellakaan väitä, että naisvihamielisyys keskittyisi vain työväenluokkaan. Alun perinhän kommentoin tällä palstalla esiintyviä puheita tappelun ihannoimisesta ja tavasta, millä naisista puhutaan. Se naisvihamielisyys, johon itse olen törmännyt, on huomattavasti peitellympää. Tosin minun lähin ympäristöni ei sisällä naisvihamielisyyttä eikä lapsuudenperheessäni tai suvussani ollut tuollaista ajattelua lainkaan.

Yhteiskuntaluokkahullu se jaksaa!

Miksi sinä et käsitä sitä, että ei Suomi ole sellainen luokkayhteiskunta kuin ne, joista kerrotaan niissä  romaaneissa, joita sinä luet? Duunari voi äänestää kokoomusta, ja akateeminen vasemmistoa, siis täällä Suomessa. Katsos kun täällä on vaalisalaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pitkään työväenluokka-aatteen läpitunkema ja halusin nostaa yhteiskuntaluokkani asemaa. Toimin luottamushenkilönä. Puhuin ja opastin ja ohjasin esim työkavereitani vaikkapa työehdoissa ja politiikan tuntemuksessa. Mutta ennen pitkää tajusin, että se on mahdotonta. Mitään luokkaa ei olekaan, tai on, mutta se luokka ei nouse sieltä koskaan porukkana, ainoastaan pätevät yksilöt. Muut ovat siellä ikuisesti eivätkä tee mitään oman tai yhteiskuntaluokkansa eteen. Se oli karu opetus, mutta tottahan se oli. Joten jätin silloiset hommani ja lähdin itsekin korkeakouluun.

Mitä tällä tarkoitat? Mitä olisi tarkoittanut käytännössä, että luokka nousisi porukkana? Ja minkä takia heidän olisi tullut nousta?

Sehän on vanha sosialistinen teesi, eli että yhteiskuntaluokka olisi yksi iso organismi, joka kehittää itsensä niin että se nousee sieltä merkittävimmäksi tekijäksi ja keikauttaa valtasuhteet. Perustuu siihen, että työväenluokkaiset mm. opiskelisivat ja hankkisivat tietotaitoa, mutta eivät hyppäisi keskiluokkaan vaan kehittäisivät työväenluokkaa. Jne. Eihän se ikinä niin mene.

Ajatteletko, että sellaista itseään kehittävää työväenluokkaa ei enää ole kuten oli vaikkapa 1900-luvun alussa? Sen vuoksi, että kouluttautuminen on Suomessa jokaiselle mahdollista, jos sitä haluaa? Työväenliikehän oli alun perin sivistysliike. Tulitko siihen tulokseen, ettei Marxia voi päivittää?

Tulin, koska näin sen todellisuuden ja ne ihmiset. Yritin itse pitkään, mutta esimerkiksi joku äänestäminen oli näille äärimmäisen hankalaa, ja jos pääsivät äänestyskopille asti, he äänestivät persuja tai vastaavia. Se siitä minun osaltani. Parempi pelastaa oma perse jos uppoavassa laivassa olijat eivät ole kykeneviä tai kiinnostuneita tekemään itse asian eteen mitään.

Olen miettinyt, että onko työväenluokkaa edes enää olemassa? Vai Suomessa onko olemassa vain alaluokka, minkä jälkeen tulee alempi keskiluokka? Populistipuolueiden äänestäjäkunnan enemmistö on aina ollut alaluokkaa, mutta Suomessa on aiemmin ollut hyvin pieni alaluokka (toisin kuin vaikka lama-ajan Saksassa ennen Hitlerin valtaannousua). Nyt, paradoksaaliseti, on hyvinvointivaltio luonut tilanteen, missä on kasvava joukko syrjäytyneitä ihmisiä, joilla ei ole koulutusta eikä näköalaa tulevaisuuteen. Katkeria, vihaisia ihmisiä, mistä populismi saa käyttövoimansa.

Kyllä työväenluokka on edelleen olemassa, mutta sekin on pirstaloitunut. On varastoduunarit ja siivooja jne, jotka ovat tätä alempaa työävenluokkaa joka ei meinaa saada edes vuokriaan maksettua kun palkka on niin paska. Sitten on tätä paremmin toimeentulevaa työväenluokkaa, jossa maksetaan paremmin ammattitaidon perusteella. Näiden keskinäinen ero on jo valtava.

Tämä on sata kertaa kiinnostavampaa keskustelua kuin mikään juttu Hesarissa, minkä olen aiheesta lukenut. Miksi ihmeessä tällaisiä aiheita ei pidetä tärkeinä valtamedioissa? 

Eivätkö tuollasta työtä nykyään tee m-muuttajat pääasiassa? Ainakin pk-seudulla on näin. Miten se esittämääsi suhteutuu?

Itse koen että sivistysporvareita ei enää ole vaan oikeiston arvot ovat oma etu ja raha.

Koen, että ennen työntekijää arvostettiin ja esim. paperitehtaiden patruunoilla oli kunnia-asia pitää huolta ja sivistää työntekijöitään.

Nykyisin johdolta ja (itseään parempina pitävistä) oikestolaisista menestyjistä rivien välistä ja suoraankin voi lukea jopa syvää halveksuntaa työntekijöitä kohtaan. Palkkaa ei pitäsi maksaa, työntekijät ovat vaan pakollinen paha jotka korvataan halvemmalla heti jos mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on loppujen lopuksi niistä "valtasuhteista", joista keskiluokka jaksaa jauhaa esim sukupuoliasioihin liittyen, mutta kummasti vaikenee kun aletaan puhua miten esim ylempi keskiluokka omaa valtaa suhteessa työväenluokaan. Sillä on taloudellista, sosiaalista ja tiedollista valtaa ja se voi vaikuttaa omaan elämäänsä. Työväenluokka on täysin alisteisessa asemassa, tehdasduunari ei voi sanella mitään, ellei se halua työttömäksi ja johonkin hikiseen työkokeiluun katkeroitumaan.

70-luvulla näistä luokka-asioista jaariteltiin naurettavuuksiin saakka, mutta nykyään asioista vaietaan naurettavuuksiin saakka. Kukaan ylemmän sosiaaliluokan edustaja ei halua käsitellä alemman asioita ja se näkyy esim Hesarissa. Kaikki työelämä jutut on keskiluokkaisia etätyöläisten stooreja, kaikki jutut lapsista on keskiluokan lapsista lukioissa, kaikki jutut feminismistä on yliopistolla. Koskaan ei näe juttuja jostakin kontulalaisen duunarin lapsesta, ellei sillä ole joku adhd tai muu leimakirves otsassaan, jota sitten keskiluokkainen toimittaja käsittelee näennäisen sympaattisesti, mutta samalla rivien välistä alleviivaten miten holhottavia nämä ovat.

Tämä valtatekijähän on yksi oleellinen osa yhteiskuntaluokkaa. Mitä korkeammassa luokassa ollaan, sitä enemmän on pääomaa ja valtaa suhteessa ympäröivään yhteikuntaan. Yläluokka omistaa ne firmat, joissa työväenluokka on töissä. Sen edustajat istuvat politiikassa, tieteen huipulla ja on jopa näitä kulttuurisukujakin. Ylempää keskiluokkaa vielä kuunnellaan tarkkaan. Sen edustajia ovat vaikkapa thl:n lääkärit. Mutta se työväenluokka ei päätä edes omista työajoistaan. Toimittajat tulevat keskiluokasta. Eivät he pysty tekemään työväenluokasta juttuja, ei ole osaamista eikä kokemuspintaa. Ei se halusta ole kiinni.

Luokkasodassa duunareita lahdattiin.  Nyt työttömälle jäisi punikin osa. Lahtaaminen korvataan näivettämällä, eli viedään toimeentulon mahdollisuus.  Riistäjävallan uhrit jäävät henkiin, mutta eivät todellisuudessa elä.

Vierailija kirjoitti:

Olin pitkään työväenluokka-aatteen läpitunkema ja halusin nostaa yhteiskuntaluokkani asemaa. Toimin luottamushenkilönä. Puhuin ja opastin ja ohjasin esim työkavereitani vaikkapa työehdoissa ja politiikan tuntemuksessa. Mutta ennen pitkää tajusin, että se on mahdotonta. Mitään luokkaa ei olekaan, tai on, mutta se luokka ei nouse sieltä koskaan porukkana, ainoastaan pätevät yksilöt. Muut ovat siellä ikuisesti eivätkä tee mitään oman tai yhteiskuntaluokkansa eteen. Se oli karu opetus, mutta tottahan se oli. Joten jätin silloiset hommani ja lähdin itsekin korkeakouluun.

Sama kokemus. Monta vuotta toimin luottamusmiehenä pyrkien pitämään kaverin puolta ja tukemaan työpaikan myllerryksissä, yt -neuvotteluissa. Olin myös vahvasti työväenluokka-aatteellinen, en pyrkinyt lainkaan omaan etuuni, oma palkka jäi toisten jalkoihin siinä vuosien varrella, mutta en kokenut sitä niin tärkeäksi. Tein pitkää päivää. Ja putosin rytisten maan pinnalle. Ei ole yhteistä henkeä. Ei ole luokkahenkeä. Jäsenet ajoivat omia asemiaan härskisti omia työkavereitaan vastaan ja kuten aina vasemmistossa, työväenjohtajat syödään elävältä. Duunari ei koskaan kunnioita omia edustajiaan. Niitä syödään ja räävitään kroonisesti ja asetellaan omaa kuvaa sen toisen paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pitkään työväenluokka-aatteen läpitunkema ja halusin nostaa yhteiskuntaluokkani asemaa. Toimin luottamushenkilönä. Puhuin ja opastin ja ohjasin esim työkavereitani vaikkapa työehdoissa ja politiikan tuntemuksessa. Mutta ennen pitkää tajusin, että se on mahdotonta. Mitään luokkaa ei olekaan, tai on, mutta se luokka ei nouse sieltä koskaan porukkana, ainoastaan pätevät yksilöt. Muut ovat siellä ikuisesti eivätkä tee mitään oman tai yhteiskuntaluokkansa eteen. Se oli karu opetus, mutta tottahan se oli. Joten jätin silloiset hommani ja lähdin itsekin korkeakouluun.

Mitä tällä tarkoitat? Mitä olisi tarkoittanut käytännössä, että luokka nousisi porukkana? Ja minkä takia heidän olisi tullut nousta?

Sehän on vanha sosialistinen teesi, eli että yhteiskuntaluokka olisi yksi iso organismi, joka kehittää itsensä niin että se nousee sieltä merkittävimmäksi tekijäksi ja keikauttaa valtasuhteet. Perustuu siihen, että työväenluokkaiset mm. opiskelisivat ja hankkisivat tietotaitoa, mutta eivät hyppäisi keskiluokkaan vaan kehittäisivät työväenluokkaa. Jne. Eihän se ikinä niin mene.

Ajatteletko, että sellaista itseään kehittävää työväenluokkaa ei enää ole kuten oli vaikkapa 1900-luvun alussa? Sen vuoksi, että kouluttautuminen on Suomessa jokaiselle mahdollista, jos sitä haluaa? Työväenliikehän oli alun perin sivistysliike. Tulitko siihen tulokseen, ettei Marxia voi päivittää?

Tulin, koska näin sen todellisuuden ja ne ihmiset. Yritin itse pitkään, mutta esimerkiksi joku äänestäminen oli näille äärimmäisen hankalaa, ja jos pääsivät äänestyskopille asti, he äänestivät persuja tai vastaavia. Se siitä minun osaltani. Parempi pelastaa oma perse jos uppoavassa laivassa olijat eivät ole kykeneviä tai kiinnostuneita tekemään itse asian eteen mitään.

Olen miettinyt, että onko työväenluokkaa edes enää olemassa? Vai Suomessa onko olemassa vain alaluokka, minkä jälkeen tulee alempi keskiluokka? Populistipuolueiden äänestäjäkunnan enemmistö on aina ollut alaluokkaa, mutta Suomessa on aiemmin ollut hyvin pieni alaluokka (toisin kuin vaikka lama-ajan Saksassa ennen Hitlerin valtaannousua). Nyt, paradoksaaliseti, on hyvinvointivaltio luonut tilanteen, missä on kasvava joukko syrjäytyneitä ihmisiä, joilla ei ole koulutusta eikä näköalaa tulevaisuuteen. Katkeria, vihaisia ihmisiä, mistä populismi saa käyttövoimansa.

Kyllä työväenluokka on edelleen olemassa, mutta sekin on pirstaloitunut. On varastoduunarit ja siivooja jne, jotka ovat tätä alempaa työävenluokkaa joka ei meinaa saada edes vuokriaan maksettua kun palkka on niin paska. Sitten on tätä paremmin toimeentulevaa työväenluokkaa, jossa maksetaan paremmin ammattitaidon perusteella. Näiden keskinäinen ero on jo valtava.

Tämä on sata kertaa kiinnostavampaa keskustelua kuin mikään juttu Hesarissa, minkä olen aiheesta lukenut. Miksi ihmeessä tällaisiä aiheita ei pidetä tärkeinä valtamedioissa? 

Eivätkö tuollasta työtä nykyään tee m-muuttajat pääasiassa? Ainakin pk-seudulla on näin. Miten se esittämääsi suhteutuu?

Valta pysyy pimittämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on loppujen lopuksi niistä "valtasuhteista", joista keskiluokka jaksaa jauhaa esim sukupuoliasioihin liittyen, mutta kummasti vaikenee kun aletaan puhua miten esim ylempi keskiluokka omaa valtaa suhteessa työväenluokaan. Sillä on taloudellista, sosiaalista ja tiedollista valtaa ja se voi vaikuttaa omaan elämäänsä. Työväenluokka on täysin alisteisessa asemassa, tehdasduunari ei voi sanella mitään, ellei se halua työttömäksi ja johonkin hikiseen työkokeiluun katkeroitumaan.

70-luvulla näistä luokka-asioista jaariteltiin naurettavuuksiin saakka, mutta nykyään asioista vaietaan naurettavuuksiin saakka. Kukaan ylemmän sosiaaliluokan edustaja ei halua käsitellä alemman asioita ja se näkyy esim Hesarissa. Kaikki työelämä jutut on keskiluokkaisia etätyöläisten stooreja, kaikki jutut lapsista on keskiluokan lapsista lukioissa, kaikki jutut feminismistä on yliopistolla. Koskaan ei näe juttuja jostakin kontulalaisen duunarin lapsesta, ellei sillä ole joku adhd tai muu leimakirves otsassaan, jota sitten keskiluokkainen toimittaja käsittelee näennäisen sympaattisesti, mutta samalla rivien välistä alleviivaten miten holhottavia nämä ovat.

Tämä valtatekijähän on yksi oleellinen osa yhteiskuntaluokkaa. Mitä korkeammassa luokassa ollaan, sitä enemmän on pääomaa ja valtaa suhteessa ympäröivään yhteikuntaan. Yläluokka omistaa ne firmat, joissa työväenluokka on töissä. Sen edustajat istuvat politiikassa, tieteen huipulla ja on jopa näitä kulttuurisukujakin. Ylempää keskiluokkaa vielä kuunnellaan tarkkaan. Sen edustajia ovat vaikkapa thl:n lääkärit. Mutta se työväenluokka ei päätä edes omista työajoistaan. Toimittajat tulevat keskiluokasta. Eivät he pysty tekemään työväenluokasta juttuja, ei ole osaamista eikä kokemuspintaa. Ei se halusta ole kiinni.

Tämä on totta. Luokkayhteiskunta ei todellakaan ole kadonnut mihinkään. 

Toimittajien kohdalla voi olla kyse myös siitä, etteivät he näe työväenluokkaa tai alaluokkaa. Paitsi ongelmana. Enhän minäkään ymmärtänyt, että Suomessa on itselleni täysin vieras kulttuuri olemassa. Ja kun kirjoitetaan politiikasta, joka kanavoi tämän porukan tyytymättömyyttä, ei sekään tuo esille kulttuuria. Ainoastaan jokin kirjailija voi tuoda esille näitä asioita, minulla on lukulistalla yksi sellainen.

jorma300 kirjoitti:

Yhteiskuntaluokan määrää se minkälaista keskustelua pystyy käymään ja vanhemmilla on yleensä valtava merkitys siihen minkälaisissa juhlissa on ollut, käytiinkö teattereissa, museoissa, konserteissa. Onko kotona keskustelulta kulttuurista ja politiikasta. Kaiken voi opiskella myöhemmin mutta on erittäin työlästä.

On totta että rahvaan tunnistaa siitä että raha ja tittelit paivat suhteessa aivan liikaa ollakseen aidosti keskiluokkaisia. Keskiluokkaiseen brassailuun kuuluu ettei rahaa ja titteleitä tuoda suoraan esille vaan nimenomaan kun osaa lainata sivistyksen ajan ranskalaisfilosoofeja, tietää nykyiset kirjailijat ja ranskalaisten viinien trendit niin "kaikki" osaavat kyllä arvata että ei raha ja tittelikään mikään huono olo. Tämä on täysin tarkoituksellista alleviivaamista koska keskiluokassa tiedetään hyvin mitkä asiat kulttuuriköyhille ovat tärkeitä ja nimenomaan niitä halutaan välttää. 

Itse koen kuuluvani vahvasti työväenluokkaan niin kotitaustani kuin nykyisen elämäni kautta, teatteri, kirjallisuus, taide, itsensä sivistäminen, vapaaehtoistyö, politiikka, olivat jo vanhemmilleni todella tärkeässä roolissa vapaa-aikana joka jäi leivän ja särpimen hankkimiselta. Äiti saattoi lukea kirjaa koko yön ja aamulla sanoi sen virkistävän yhtä paljon kuin unet.

Nykyisin hyvin monilla tuntuu olevan tärkeintä raha ja tyhjäpäinen persekulttuuri (tosi-tv ohjelmat, julkkikset jotka tienaavat olemalla julkkiksia vaikka eivät ole muuta kuin perse, teatterista käy korkeintaan tyhjän nauraminen) , työ voi taas olla siistiä sisällön okentamista, josta maksetaan hyvin.

Hulluinta on kun vastasin johonkin kyselyyn puhelimessa ja kyselijä kysyi olenko työntekijä, toimihenkilö, yrittäjä jne ja vastasin työntekijä, hän kysyi saanko kysyä mitä teen työkseni, vastaukseen olen lähihoitaja, kyselijä totesi, että olen toimihenkilö. Paperitöitä sitä kyllä välillä tekee päivät pitkät, vessassa.

Nykyään voisi mieltää niin, että on omistava luokka joka maksaa palkkaa keskiluokalle ja merkittäviä veroja yhteiskunnalle. Sitten on keskiluokka joka maksaa itse toimeentulonsa, mutta on riippuvainen omistavan luokan investoinneista ja sijoituksista elinkeinoelämään.

Alimpana on luokka joka elää edellisten toimeliaisuuden varassa. Tähän voidaan vetää raja niin, että saako heidän työnantajansa palkkatuloa ja/tai saavatko he yhteiskunnan tukea, esim. asumis- tai toimeentulotukea. Tähän ryhmään kuuluu myös täysin yhteiskunnan tukien varassa elävät.