Miksi työväenluokkainen ei hyväksy enää työväenluokkaisuuttaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työ on loppupeleissä hyvin pieni osa elämää. Itse en identifioidu ammatin tai koulutustason mukaan, tai koe että olisin syntynyt johonkin luokkaan ja olisin sitä loppuelämäni.

Työ on kyllä ajallisesti suuri ellei suurin osa elämääsi.

Ajallisesti toki on, mutta olen silti minä enkä työni. Työ ei määritä minua itseäni, arvoja, harrastuksia, mielenkiinnon kohteita, elintapoja jne. Se on vain tapa ansaita rahaa oikean elämän kustantamiseen, ja kun suljen työpaikan oven, työ jää sinne.

Tyypillistä työväenluokan ajattelua.

Työväenluokkaisuus on siis sitä, että ei olla työväenluokkaa. Oikeasti, mitä se edes on? Miksi sen pitäisi olla merkittävin osa identiteettiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitaja tekee ruumiillista työtä siinä missä lähihoitajakin, joten ei voi olla keskiluokkaa ja samaa tasoa akateemisten kanssa.

Miksi ihmisiä pitäisi eritellä tasoihin? Ilman ruumiillista työtä ei yhteiskunta pyörisi kovin kauan. Sitä paitsi melkein kuka vain voi opiskella itsellensä eri työnkuvan, jolloin ei tekisi ruumiillista työtä. Silti jonkun nekin hommat tarvitsee tehdä, eikä hän ole yhtään sen huonomman tasoinen ihminen tai vähemmän sivistynyt välttämättä.

Minä arvostan roskakuskeja ja siivoojia yhtä paljon kuin ketä hyvänsä muuta.

Hyvä työväenluokkainen ihminen. Yhteiskuntaluokissa ei ole kyse arvostuksesta tai paremmuudesta. Kyse on erilaisesta kulttuurista.

Millainen on työväenluokkainen kulttuuri?

eri

Työväenluokkaisessa kulttuurissa käydään töissä, koska töistä saa rahaa ja rahalla voi ostaa kaljaa, paljun ja liput monsteriautonäytökseen. Opiskelu opiskelun itsensä vuoksi nähdään outona ja tyhmänä, koska raha ja materia muodostavat kehykset hyvälle elämälle. Työväenluokkaiset lapset harrastavat usein jääkiekkoa tai jalkapalloa. 

ohis

Minä duunari, joka aikoo siirtyä aiemmalta duunarialalta opiskelemaan myynnin ja asiakaspalvelun merkonomiksi, elää kyllä eri lailla kuin "duunarimaisesti". Alkoholijuoma on viini, ja yleensä keskihintaista, ja kotona teen mahdollisimman vähemmän prosessoitua ruokaa ilman transrasvoja, aspartaameja ja karrageeneja yms. Kahvia juon vastajauhetuista pavuista ja rahatilanteen mukaan ostan välillä pienpaahtimoiden kahvipapuja. En kuitenkaan ole merkkien suhteen nirso tai merkkiuskovainen, joten löytyy Ikeaa, kahvina Löfbergsia ja kirpputoreilta ostettua Suomessa valmistettua Iittalaa ja Arabiaa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi entisen duunikaverini vaimo oli tällainen häpeilijä. Nainen työskenteli rakennusmaalarina, ja hoki alvariinsa, että hänellä onresursseja vaikka mihin, eikä koe itseään duunariksi.

Naurettava pelle. En tajua, miksi pitää hävetä mitään rehellistä ammattia.

Ei ihme. Tuon naisen kaltaisten duunarien olemassa olo halutaan tietoisesti unohtaa. Julkisuudessa keskustelussa ei tunnu olevan kuin etätöissä olevia toimistotyöläisiä.

Tuolla naisella on fyysisesti yksi raskaimmista töistä mitä löytyy naisille. Siinä eivät selviä edes kaikkein pienimmät ja hennoimmat naiset. Siivoojana on pieniäkin naisia mutta rakwnnusmaalarina. Siitä voi miettiä mitä se työ on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitaja tekee ruumiillista työtä siinä missä lähihoitajakin, joten ei voi olla keskiluokkaa ja samaa tasoa akateemisten kanssa.

Miksi ihmisiä pitäisi eritellä tasoihin? Ilman ruumiillista työtä ei yhteiskunta pyörisi kovin kauan. Sitä paitsi melkein kuka vain voi opiskella itsellensä eri työnkuvan, jolloin ei tekisi ruumiillista työtä. Silti jonkun nekin hommat tarvitsee tehdä, eikä hän ole yhtään sen huonomman tasoinen ihminen tai vähemmän sivistynyt välttämättä.

Minä arvostan roskakuskeja ja siivoojia yhtä paljon kuin ketä hyvänsä muuta.

Hyvä työväenluokkainen ihminen. Yhteiskuntaluokissa ei ole kyse arvostuksesta tai paremmuudesta. Kyse on erilaisesta kulttuurista.

Millainen on työväenluokkainen kulttuuri?

eri

Työväenluokkaisessa kulttuurissa käydään töissä, koska töistä saa rahaa ja rahalla voi ostaa kaljaa, paljun ja liput monsteriautonäytökseen. Opiskelu opiskelun itsensä vuoksi nähdään outona ja tyhmänä, koska raha ja materia muodostavat kehykset hyvälle elämälle. Työväenluokkaiset lapset harrastavat usein jääkiekkoa tai jalkapalloa. 

ohis

Käyn töissä koska siitä saa rahaa, mutta muuten en täytä työväenluokan merkkejä. Mikähän minä sitten olen? On tämä nyt vaikeaa.

Työväenluokka käy töissä, jotta saa rahaa. Maija siivooja on edelleen ensi sijassa Maija ja voi olla seuraavana vuonna Maija tarjoilija, jos sikseen on. Sen sijaan koulutetussa keskiluokassa ajatellaan toisin. Lääkäri Leena on identiteetiltään hyvin vahvasti lääkäri Leena. Leena ei edes harkitse seuraavana vuonna olevansa pastori Leena tms. Lääkäri Leena elää Lääkäri Leenalle soveliasta elämää, siihen kuuluu tiettyjä asioita, joita Maija ei harkitsisikaan.

Kuten?

Edelleen kiinnostaisi, mitä ne tietyt asiat on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi entisen duunikaverini vaimo oli tällainen häpeilijä. Nainen työskenteli rakennusmaalarina, ja hoki alvariinsa, että hänellä onresursseja vaikka mihin, eikä koe itseään duunariksi.

Naurettava pelle. En tajua, miksi pitää hävetä mitään rehellistä ammattia.

Ei ihme. Tuon naisen kaltaisten duunarien olemassa olo halutaan tietoisesti unohtaa. Julkisuudessa keskustelussa ei tunnu olevan kuin etätöissä olevia toimistotyöläisiä.

Tuolla naisella on fyysisesti yksi raskaimmista töistä mitä löytyy naisille. Siinä eivät selviä edes kaikkein pienimmät ja hennoimmat naiset. Siivoojana on pieniäkin naisia mutta rakwnnusmaalarina. Siitä voi miettiä mitä se työ on.

Jep, pikkusen ärsyttää esim joku hesari, jossa kirjoitetaan ikään kuin kaikki olisivat toimistossa töissä. Kaikki ovat myös parisuhteessa. On lapset ja autot. Todella tympeän yksiääninen keskiluokkainen kupla koko lehti!

Suurin ongelma näissä niin kutsutuissa "sosiaaliluokissa" onkin se, että ne kaikki ovat vain maallisesti suuntautuneen ja ymmärtämättömän mielen luomia illuusioita ja houreita vailla todellisuuden perää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitaja tekee ruumiillista työtä siinä missä lähihoitajakin, joten ei voi olla keskiluokkaa ja samaa tasoa akateemisten kanssa.

Miksi ihmisiä pitäisi eritellä tasoihin? Ilman ruumiillista työtä ei yhteiskunta pyörisi kovin kauan. Sitä paitsi melkein kuka vain voi opiskella itsellensä eri työnkuvan, jolloin ei tekisi ruumiillista työtä. Silti jonkun nekin hommat tarvitsee tehdä, eikä hän ole yhtään sen huonomman tasoinen ihminen tai vähemmän sivistynyt välttämättä.

Minä arvostan roskakuskeja ja siivoojia yhtä paljon kuin ketä hyvänsä muuta.

Hyvä työväenluokkainen ihminen. Yhteiskuntaluokissa ei ole kyse arvostuksesta tai paremmuudesta. Kyse on erilaisesta kulttuurista.

Millainen on työväenluokkainen kulttuuri?

eri

Työväenluokkaisessa kulttuurissa käydään töissä, koska töistä saa rahaa ja rahalla voi ostaa kaljaa, paljun ja liput monsteriautonäytökseen. Opiskelu opiskelun itsensä vuoksi nähdään outona ja tyhmänä, koska raha ja materia muodostavat kehykset hyvälle elämälle. Työväenluokkaiset lapset harrastavat usein jääkiekkoa tai jalkapalloa. 

ohis

Käyn töissä koska siitä saa rahaa, mutta muuten en täytä työväenluokan merkkejä. Mikähän minä sitten olen? On tämä nyt vaikeaa.

Työväenluokka käy töissä, jotta saa rahaa. Maija siivooja on edelleen ensi sijassa Maija ja voi olla seuraavana vuonna Maija tarjoilija, jos sikseen on. Sen sijaan koulutetussa keskiluokassa ajatellaan toisin. Lääkäri Leena on identiteetiltään hyvin vahvasti lääkäri Leena. Leena ei edes harkitse seuraavana vuonna olevansa pastori Leena tms. Lääkäri Leena elää Lääkäri Leenalle soveliasta elämää, siihen kuuluu tiettyjä asioita, joita Maija ei harkitsisikaan.

Niin, ja lääkäri Leenako ei käy töissä ollenkaan sen muhkean palkan vuoksi? Kyllä se raha suurinta osaa kiinnostaa, eikö lääkäriliitto pidä huolen siitä ettei liian moni pääse opiskelemaan lääkäriksi, juuri siksi että palkka ei laskisi?

Suurin osa hakee oikikseen ja lääkikseen ei itse sen työn takia vaan statuksen ja palkan.

Tämä on ehkä erottava tekijä, ettei edes tule mieleen, että työtä voisi haluta tehdä jonkun muun kuin statuksen ja palkan vuoksi. Ja kuvitelma siitä, että kaikki muut ajattelevat samoin. 

Tuollainen asenne työhön on kyllä varmaan osalle duunareistakin vieras. Kyllä suurin osa valinnee ammattinsa siksi, että työn sisältö kiinnostaa. Jos ei, niin silloin varmaan työn tekeminen onkin ikävää. Voin itsekin keksiä ison liudan ammatteja, joissa en viihtyisi toisin kuin omassa ammatissani, jota voisin tehdä myös ilman palkkaa.

Työväenluokkaisuus on vähän kuin tupakanpoltto: sitä katsotaan alaspäin ja halveksitaan hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitaja tekee ruumiillista työtä siinä missä lähihoitajakin, joten ei voi olla keskiluokkaa ja samaa tasoa akateemisten kanssa.

Miksi ihmisiä pitäisi eritellä tasoihin? Ilman ruumiillista työtä ei yhteiskunta pyörisi kovin kauan. Sitä paitsi melkein kuka vain voi opiskella itsellensä eri työnkuvan, jolloin ei tekisi ruumiillista työtä. Silti jonkun nekin hommat tarvitsee tehdä, eikä hän ole yhtään sen huonomman tasoinen ihminen tai vähemmän sivistynyt välttämättä.

Minä arvostan roskakuskeja ja siivoojia yhtä paljon kuin ketä hyvänsä muuta.

Hyvä työväenluokkainen ihminen. Yhteiskuntaluokissa ei ole kyse arvostuksesta tai paremmuudesta. Kyse on erilaisesta kulttuurista.

Millainen on työväenluokkainen kulttuuri?

eri

Työväenluokkaisessa kulttuurissa käydään töissä, koska töistä saa rahaa ja rahalla voi ostaa kaljaa, paljun ja liput monsteriautonäytökseen. Opiskelu opiskelun itsensä vuoksi nähdään outona ja tyhmänä, koska raha ja materia muodostavat kehykset hyvälle elämälle. Työväenluokkaiset lapset harrastavat usein jääkiekkoa tai jalkapalloa. 

ohis

Käyn töissä koska siitä saa rahaa, mutta muuten en täytä työväenluokan merkkejä. Mikähän minä sitten olen? On tämä nyt vaikeaa.

Työväenluokka käy töissä, jotta saa rahaa. Maija siivooja on edelleen ensi sijassa Maija ja voi olla seuraavana vuonna Maija tarjoilija, jos sikseen on. Sen sijaan koulutetussa keskiluokassa ajatellaan toisin. Lääkäri Leena on identiteetiltään hyvin vahvasti lääkäri Leena. Leena ei edes harkitse seuraavana vuonna olevansa pastori Leena tms. Lääkäri Leena elää Lääkäri Leenalle soveliasta elämää, siihen kuuluu tiettyjä asioita, joita Maija ei harkitsisikaan.

Niin, ja lääkäri Leenako ei käy töissä ollenkaan sen muhkean palkan vuoksi? Kyllä se raha suurinta osaa kiinnostaa, eikö lääkäriliitto pidä huolen siitä ettei liian moni pääse opiskelemaan lääkäriksi, juuri siksi että palkka ei laskisi?

Suurin osa hakee oikikseen ja lääkikseen ei itse sen työn takia vaan statuksen ja palkan.

Tämä on ehkä erottava tekijä, ettei edes tule mieleen, että työtä voisi haluta tehdä jonkun muun kuin statuksen ja palkan vuoksi. Ja kuvitelma siitä, että kaikki muut ajattelevat samoin. 

Tuollainen asenne työhön on kyllä varmaan osalle duunareistakin vieras. Kyllä suurin osa valinnee ammattinsa siksi, että työn sisältö kiinnostaa. Jos ei, niin silloin varmaan työn tekeminen onkin ikävää. Voin itsekin keksiä ison liudan ammatteja, joissa en viihtyisi toisin kuin omassa ammatissani, jota voisin tehdä myös ilman palkkaa.

Akateemisessa tuttavapiirissäni loppuunpalaniset ja työuupumus ovat arkea. Moni lopettaisi työnteon, jos se olisi taloudellisesti mahdollista.

Olin pitkään työväenluokka-aatteen läpitunkema ja halusin nostaa yhteiskuntaluokkani asemaa. Toimin luottamushenkilönä. Puhuin ja opastin ja ohjasin esim työkavereitani vaikkapa työehdoissa ja politiikan tuntemuksessa. Mutta ennen pitkää tajusin, että se on mahdotonta. Mitään luokkaa ei olekaan, tai on, mutta se luokka ei nouse sieltä koskaan porukkana, ainoastaan pätevät yksilöt. Muut ovat siellä ikuisesti eivätkä tee mitään oman tai yhteiskuntaluokkansa eteen. Se oli karu opetus, mutta tottahan se oli. Joten jätin silloiset hommani ja lähdin itsekin korkeakouluun.

Vierailija kirjoitti:

Työväenluokkaisuus on vähän kuin tupakanpoltto: sitä katsotaan alaspäin ja halveksitaan hiljaa.

Halveksinta on pikkuporvarien ominaisuus ja kertoo epävarmuudesta omasta asemasta.

Jos on epävarma omasta asemasta, on tarve nyrpistellä nenäänsä muille ihmisille. Oikean sivistyksen tunnistaa ennen muuta siitä, miten suhtautuu kanssaihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Työväenluokkaisuus on vähän kuin tupakanpoltto: sitä katsotaan alaspäin ja halveksitaan hiljaa.

Tupakanpolttoa on todella vaikea lopettaa, aiheuttaa todella voimakkaan riippuvuuden. Pysyn kauempana, koska haisee niin pahalta, mutta en minä halveksi tupakoitsijoita, vaikken tällä hetkellä tunnekaan ketään, joka polttaisi. Vielä lapsuudessani 70-80 -luvulla polttaminen oli yleisempää, mutta omat vanhemmat eivät polttaneet.

Työväenluokkaisia en myöskään halveksi, mutta myöskään tunne yhtään työväenluokkaan kuuluvaa.

Kyllä ansiot ja varallisuus määrittävät mihin luokkaan kuuluu. Akateeminen tutkinto voi hyvin tarkoittaa matalaa tulotasoa ja ankeaa elämää. Vastaavasti matalakoulutettu voi tienata paljon ja elää leveää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Olin pitkään työväenluokka-aatteen läpitunkema ja halusin nostaa yhteiskuntaluokkani asemaa. Toimin luottamushenkilönä. Puhuin ja opastin ja ohjasin esim työkavereitani vaikkapa työehdoissa ja politiikan tuntemuksessa. Mutta ennen pitkää tajusin, että se on mahdotonta. Mitään luokkaa ei olekaan, tai on, mutta se luokka ei nouse sieltä koskaan porukkana, ainoastaan pätevät yksilöt. Muut ovat siellä ikuisesti eivätkä tee mitään oman tai yhteiskuntaluokkansa eteen. Se oli karu opetus, mutta tottahan se oli. Joten jätin silloiset hommani ja lähdin itsekin korkeakouluun.

Mitä tällä tarkoitat? Mitä olisi tarkoittanut käytännössä, että luokka nousisi porukkana? Ja minkä takia heidän olisi tullut nousta?

Kuinka moni täällä on edes kasvanut tai toiminut työväenluokkaisessa kulttuurissa? Taitaa olla suurin osa tänne kirjoittavista keskiluokasta tulevia epäonnistujia.  

Minä olen kasvanut työväenluokkaisessa ympäristössä. Tuossa maailmassa on hyvin voimakkaat perinteiset sukupuoliroolit, maskuliinisuus on usein hieman toksista, voimaa ihaillaan ja kovaa jätkää pidetään kuninkaana (pitää olla valmis tappelemaan). Työväenluokkainen todellisuus sopii hyvin yksinkertaisille ihmisille jotka tarvitsevat valmiin muotin jossa elää. Laajemmin ajatteleville ihmisille siitä tulee karmea häkki.

Sanon vielä sen, että työväenluokkaisuutta ei kannata liinaa sympatisoida. Ei siellä mitään solidaarisuutta ole, ihan samanlaista keskinäistä kilpailua kuin muuallakin, lisäksi kaveri jätetään jos oma etu sitä vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitaja tekee ruumiillista työtä siinä missä lähihoitajakin, joten ei voi olla keskiluokkaa ja samaa tasoa akateemisten kanssa.

Miksi ihmisiä pitäisi eritellä tasoihin? Ilman ruumiillista työtä ei yhteiskunta pyörisi kovin kauan. Sitä paitsi melkein kuka vain voi opiskella itsellensä eri työnkuvan, jolloin ei tekisi ruumiillista työtä. Silti jonkun nekin hommat tarvitsee tehdä, eikä hän ole yhtään sen huonomman tasoinen ihminen tai vähemmän sivistynyt välttämättä.

Minä arvostan roskakuskeja ja siivoojia yhtä paljon kuin ketä hyvänsä muuta.

Hyvä työväenluokkainen ihminen. Yhteiskuntaluokissa ei ole kyse arvostuksesta tai paremmuudesta. Kyse on erilaisesta kulttuurista.

Millainen on työväenluokkainen kulttuuri?

eri

Työväenluokkaisessa kulttuurissa käydään töissä, koska töistä saa rahaa ja rahalla voi ostaa kaljaa, paljun ja liput monsteriautonäytökseen. Opiskelu opiskelun itsensä vuoksi nähdään outona ja tyhmänä, koska raha ja materia muodostavat kehykset hyvälle elämälle. Työväenluokkaiset lapset harrastavat usein jääkiekkoa tai jalkapalloa. 

ohis

Käyn töissä koska siitä saa rahaa, mutta muuten en täytä työväenluokan merkkejä. Mikähän minä sitten olen? On tämä nyt vaikeaa.

Työväenluokka käy töissä, jotta saa rahaa. Maija siivooja on edelleen ensi sijassa Maija ja voi olla seuraavana vuonna Maija tarjoilija, jos sikseen on. Sen sijaan koulutetussa keskiluokassa ajatellaan toisin. Lääkäri Leena on identiteetiltään hyvin vahvasti lääkäri Leena. Leena ei edes harkitse seuraavana vuonna olevansa pastori Leena tms. Lääkäri Leena elää Lääkäri Leenalle soveliasta elämää, siihen kuuluu tiettyjä asioita, joita Maija ei harkitsisikaan.

Niin, ja lääkäri Leenako ei käy töissä ollenkaan sen muhkean palkan vuoksi? Kyllä se raha suurinta osaa kiinnostaa, eikö lääkäriliitto pidä huolen siitä ettei liian moni pääse opiskelemaan lääkäriksi, juuri siksi että palkka ei laskisi?

Suurin osa hakee oikikseen ja lääkikseen ei itse sen työn takia vaan statuksen ja palkan.

Tämä on ehkä erottava tekijä, ettei edes tule mieleen, että työtä voisi haluta tehdä jonkun muun kuin statuksen ja palkan vuoksi. Ja kuvitelma siitä, että kaikki muut ajattelevat samoin. 

Tuollainen asenne työhön on kyllä varmaan osalle duunareistakin vieras. Kyllä suurin osa valinnee ammattinsa siksi, että työn sisältö kiinnostaa. Jos ei, niin silloin varmaan työn tekeminen onkin ikävää. Voin itsekin keksiä ison liudan ammatteja, joissa en viihtyisi toisin kuin omassa ammatissani, jota voisin tehdä myös ilman palkkaa.

Akateemisessa tuttavapiirissäni loppuunpalaniset ja työuupumus ovat arkea. Moni lopettaisi työnteon, jos se olisi taloudellisesti mahdollista.

Huono johtaminen ja erilaiset kehityskriisit aiheuttavat loppuunpalamista missä tahansa ammatissa. Nyt kuitenkin oli kyse siitä millä perusteella oma ammatti on valittu.

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyään ole puhdasoppisia yhteiskuntaluokkia siinä laajuudessa ns. tavallisten ihmisten keskuudessa kuin ennen.

Luokista jauhaminen on ruotsalaista perua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pitkään työväenluokka-aatteen läpitunkema ja halusin nostaa yhteiskuntaluokkani asemaa. Toimin luottamushenkilönä. Puhuin ja opastin ja ohjasin esim työkavereitani vaikkapa työehdoissa ja politiikan tuntemuksessa. Mutta ennen pitkää tajusin, että se on mahdotonta. Mitään luokkaa ei olekaan, tai on, mutta se luokka ei nouse sieltä koskaan porukkana, ainoastaan pätevät yksilöt. Muut ovat siellä ikuisesti eivätkä tee mitään oman tai yhteiskuntaluokkansa eteen. Se oli karu opetus, mutta tottahan se oli. Joten jätin silloiset hommani ja lähdin itsekin korkeakouluun.

Mitä tällä tarkoitat? Mitä olisi tarkoittanut käytännössä, että luokka nousisi porukkana? Ja minkä takia heidän olisi tullut nousta?

Sehän on vanha sosialistinen teesi, eli että yhteiskuntaluokka olisi yksi iso organismi, joka kehittää itsensä niin että se nousee sieltä merkittävimmäksi tekijäksi ja keikauttaa valtasuhteet. Perustuu siihen, että työväenluokkaiset mm. opiskelisivat ja hankkisivat tietotaitoa, mutta eivät hyppäisi keskiluokkaan vaan kehittäisivät työväenluokkaa. Jne. Eihän se ikinä niin mene.

Te saatte olla mitä luokkaa vaan, mutta mä olen parasta A-luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyään ole puhdasoppisia yhteiskuntaluokkia siinä laajuudessa ns. tavallisten ihmisten keskuudessa kuin ennen.

Luokista jauhaminen on ruotsalaista perua.

Jep. Ruotsi on kuningaskunta, Suomi demokratia.