Miten pystyy psyykkaamaan itsensä pitämään niistä joista ei viehäty? (eli "alempitasoisista" kuin joihin ihastuu)

Vierailija kirjoitti:

Itse nirsona en kyllä halua alkaa kiusata jotain ihan ok miestä leikkimällä kotia tämän kanssa ja sitten kavahtaa tämän jokaista lähestymisyritystä. Tuhlaisin vain miehen aikaa uunottamalla hänet kämppäkaverikseni, kun hän itse etsisi kämppistelyn sijasta oikeaa parisuhdetta.

Tätä ei tunnu moni nirsoista naisista valittavista ja tyytymistä puoltavista ihmisistä tajuavan: kun suostuu parisuhteeseen säälistä, tai epätoivosta ilman keskinäistä kemiaa, niin siitä suhteesta tulee aika kuivakka hyvin vähäisellä läheisyydellä ja kiusallisella kommunikoinnilla. Kuumaa ja kaunista rakkaussuhdetta on niillä eväillä turha odottaa

Sama tilanne itselläni. Mulla on tietyt kriteerit sen osalta minkä näköisen miehen haluan, ja jos en sellaista miestä saa niin sitten elän ja kuolen yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverilla (nainen) vaikuttaa sivustakatsoen olevan samantapainen ongelma. Mun mielestä se kytkeytyy pitkälti juuri siihen, mitä aiemminkin ketjussa sivuttiin, että hän kuluttaa paljon viihdettä, jossa on täydellisiä miessankareita. Ei siis edes mitään pornoa vaan ihan tavallisia elokuvia ja sarjoja. Tosielämässä hän kyllä tuntee sinkkumiehiä, mutta ilmeisimmin tarjonta ei ole kovin laajaa: on naisvaltaisessa työpaikassa eikä harrasta mitään varsinaisia ryhmäharrastuksia. 

Myös mulla oli ehkä aiemmin hieman tällaista taso-ongelmaa. Olin sinkkuna vuosia vaikka vientiä olisi ollut, eli kai se siis oli niin että rima oli liian korkealla. Jälkikäteen ajatellen syynä oli liian vähäinen panostaminen ulkonäköön ja sellaiseen yleiseen kiinnostavuuteen. En käynyt ikinä kampaajalla, pukeuduin omituisesti enkä seurannut ollenkaan ajankohtaisia asioita, joten kanssani oli vaikea keskustella mistään. 

Oletko kysynyt kaverilta haluaako hän pariutua? Ihan oikeesti. Nainen saa kyllästymiseen asti kuulla vinkkejä kuinka painon laskeminen ja tyylin muutos toisi miehen ts. persoonan muutos. Ehkä kaverisi viihtyy nykyisessä elämäntilanteessaan?

Siis joo itseasiassa tiedän että hän nykyään ei halua pariutua. :D Ajattelin että ei ole olennaista tämän keskustelun kannalta. Aiemmin hän kyllä kovastikin olisi halunnut miehen ja lapsia, mutta on täysin tottunut sinkkuuteen vuosien varrella. Tuo viihteenkulutus ja miessankareihin ihastuminen on ollut läsnä hänen elämässään lapsesta asti, ja häiritsi pariutumista selkeästi silloin, kun hän olisi sitä toivonut. 

Kaverisi kuulostaa vähän sellaiselta tyypiltä että ehkä oli kaikille osapuolille parasta että hän jäi ikisinkuksi. Onhan se yhteiskunnankin kannalta ihan hyvä että se matalampitasoinen aines ei lisäänny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun miehenhakuyritykseni ovat useamman kerran kaatuneet miehen poliittiseen kantaan, eli miehet ovat olleet perussuomalaisia.

Äitini oli vakaumuksellinen SDP:n jäsen, isä äänesti SMP:tä ja myös muita puolueita paitsi SDP:tä. Heidän avioliittonsa oli onnellinen, paitsi siksi että isä puhui humalassa politiikkaa,

Onko siitä politiikasta pakko puhua?

Meillä ukko ei usko koko järjestelmään, mutta ei se siitä länkytä minulle koskaan. Välillä tulee ilmi kun muista asioista keskustelee.

Ymmärrän kyllä ettei kiinnosta jos toisen ulosanti on jotain rassepaskaa jatkuvasti, mutta jos se kannatus on lähinnä sitä että käy 4 vuoden välein heittämässä äänensä, niin mitä väliä sillä on ketä äänestää?

Sulle sopii tommonen. Kaikille ei sovi tyytyminen eikä möllötys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverilla (nainen) vaikuttaa sivustakatsoen olevan samantapainen ongelma. Mun mielestä se kytkeytyy pitkälti juuri siihen, mitä aiemminkin ketjussa sivuttiin, että hän kuluttaa paljon viihdettä, jossa on täydellisiä miessankareita. Ei siis edes mitään pornoa vaan ihan tavallisia elokuvia ja sarjoja. Tosielämässä hän kyllä tuntee sinkkumiehiä, mutta ilmeisimmin tarjonta ei ole kovin laajaa: on naisvaltaisessa työpaikassa eikä harrasta mitään varsinaisia ryhmäharrastuksia. 

Myös mulla oli ehkä aiemmin hieman tällaista taso-ongelmaa. Olin sinkkuna vuosia vaikka vientiä olisi ollut, eli kai se siis oli niin että rima oli liian korkealla. Jälkikäteen ajatellen syynä oli liian vähäinen panostaminen ulkonäköön ja sellaiseen yleiseen kiinnostavuuteen. En käynyt ikinä kampaajalla, pukeuduin omituisesti enkä seurannut ollenkaan ajankohtaisia asioita, joten kanssani oli vaikea keskustella mistään. 

Oletko kysynyt kaverilta haluaako hän pariutua? Ihan oikeesti. Nainen saa kyllästymiseen asti kuulla vinkkejä kuinka painon laskeminen ja tyylin muutos toisi miehen ts. persoonan muutos. Ehkä kaverisi viihtyy nykyisessä elämäntilanteessaan?

Siis joo itseasiassa tiedän että hän nykyään ei halua pariutua. :D Ajattelin että ei ole olennaista tämän keskustelun kannalta. Aiemmin hän kyllä kovastikin olisi halunnut miehen ja lapsia, mutta on täysin tottunut sinkkuuteen vuosien varrella. Tuo viihteenkulutus ja miessankareihin ihastuminen on ollut läsnä hänen elämässään lapsesta asti, ja häiritsi pariutumista selkeästi silloin, kun hän olisi sitä toivonut. 

Kaverisi kuulostaa vähän sellaiselta tyypiltä että ehkä oli kaikille osapuolille parasta että hän jäi ikisinkuksi. Onhan se yhteiskunnankin kannalta ihan hyvä että se matalampitasoinen aines ei lisäänny.

Tuliko parempi mieli? Tuliko? Et tunne kyseistä ihmistä ja koit oikeudeksesi solvata tätä.

Onko tässä kyse siitä, että itse on heikomman tasoinen, mutta hakee paljon tasokkaampaa ja ei muista viehäty.

Oletan, että niillä tasokkaimmilla on hyvin paljon ihailijoita, joten moni joutuu tyytymään.

Typerä tuollainen, joka viehättyy vain täydellisistä ja muista ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverilla (nainen) vaikuttaa sivustakatsoen olevan samantapainen ongelma. Mun mielestä se kytkeytyy pitkälti juuri siihen, mitä aiemminkin ketjussa sivuttiin, että hän kuluttaa paljon viihdettä, jossa on täydellisiä miessankareita. Ei siis edes mitään pornoa vaan ihan tavallisia elokuvia ja sarjoja. Tosielämässä hän kyllä tuntee sinkkumiehiä, mutta ilmeisimmin tarjonta ei ole kovin laajaa: on naisvaltaisessa työpaikassa eikä harrasta mitään varsinaisia ryhmäharrastuksia. 

Myös mulla oli ehkä aiemmin hieman tällaista taso-ongelmaa. Olin sinkkuna vuosia vaikka vientiä olisi ollut, eli kai se siis oli niin että rima oli liian korkealla. Jälkikäteen ajatellen syynä oli liian vähäinen panostaminen ulkonäköön ja sellaiseen yleiseen kiinnostavuuteen. En käynyt ikinä kampaajalla, pukeuduin omituisesti enkä seurannut ollenkaan ajankohtaisia asioita, joten kanssani oli vaikea keskustella mistään. 

Oletko kysynyt kaverilta haluaako hän pariutua? Ihan oikeesti. Nainen saa kyllästymiseen asti kuulla vinkkejä kuinka painon laskeminen ja tyylin muutos toisi miehen ts. persoonan muutos. Ehkä kaverisi viihtyy nykyisessä elämäntilanteessaan?

Siis joo itseasiassa tiedän että hän nykyään ei halua pariutua. :D Ajattelin että ei ole olennaista tämän keskustelun kannalta. Aiemmin hän kyllä kovastikin olisi halunnut miehen ja lapsia, mutta on täysin tottunut sinkkuuteen vuosien varrella. Tuo viihteenkulutus ja miessankareihin ihastuminen on ollut läsnä hänen elämässään lapsesta asti, ja häiritsi pariutumista selkeästi silloin, kun hän olisi sitä toivonut. 

Kaverisi kuulostaa vähän sellaiselta tyypiltä että ehkä oli kaikille osapuolille parasta että hän jäi ikisinkuksi. Onhan se yhteiskunnankin kannalta ihan hyvä että se matalampitasoinen aines ei lisäänny.

Tuliko parempi mieli? Tuliko? Et tunne kyseistä ihmistä ja koit oikeudeksesi solvata tätä.

On totta että en tunne häntä. Mutta kerroit kuitenkin tiettyjä asioita hänestä, ja sen perusteella kuulosti aika loogiselta että kyseinen henkilö on ikisinkku.

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä kyse siitä, että itse on heikomman tasoinen, mutta hakee paljon tasokkaampaa ja ei muista viehäty.

Oletan, että niillä tasokkaimmilla on hyvin paljon ihailijoita, joten moni joutuu tyytymään.

Typerä tuollainen, joka viehättyy vain täydellisistä ja muista ei.

Ei ihminen voi vaikuttaa siihen, mitä hän pitää puoleensavetävänä. Suomi on täynnä sinkkuja jotka ovat itse 5/10, mutta haluavat 8/10 kumppanin. Ja muu ei vaan kelpaa. Lienee ilmiselvää että kumppani ja lapset jää silloin saamatta.

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä kyse siitä, että itse on heikomman tasoinen, mutta hakee paljon tasokkaampaa ja ei muista viehäty.

Oletan, että niillä tasokkaimmilla on hyvin paljon ihailijoita, joten moni joutuu tyytymään.

Typerä tuollainen, joka viehättyy vain täydellisistä ja muista ei.

No sitähän tässä kysytään, että miten viehättyä niistä joista ei viehäty? Oletko itse onnistunut siinä vai oletko saanut aina ne kenestä olet kiinnostunut, sen sijaan että joutuisit olemaan sellaisen kanssa joka ei kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä kyse siitä, että itse on heikomman tasoinen, mutta hakee paljon tasokkaampaa ja ei muista viehäty.

Oletan, että niillä tasokkaimmilla on hyvin paljon ihailijoita, joten moni joutuu tyytymään.

Typerä tuollainen, joka viehättyy vain täydellisistä ja muista ei.

Ei ihminen voi vaikuttaa siihen, mitä hän pitää puoleensavetävänä. Suomi on täynnä sinkkuja jotka ovat itse 5/10, mutta haluavat 8/10 kumppanin. Ja muu ei vaan kelpaa. Lienee ilmiselvää että kumppani ja lapset jää silloin saamatta.

Ei tässä siitä ole kyse etteikö kelpaisi eli voisi suorittaa suhdetta ihan vaan jotta on suhteessa. Vaan että miten voisi aidosti kiinnostua niistä ketkä ei lähinnä ulkonäön puolesta kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä kyse siitä, että itse on heikomman tasoinen, mutta hakee paljon tasokkaampaa ja ei muista viehäty.

Oletan, että niillä tasokkaimmilla on hyvin paljon ihailijoita, joten moni joutuu tyytymään.

Typerä tuollainen, joka viehättyy vain täydellisistä ja muista ei.

"Typerä". Ei kai se viehättyminen mikään järkiasia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näkisin sen tason laskun sellaisena että koettaa opetella näkemään toisen sukupuolen ihmisinä joissa on monenlaisia ominaisuuksia. Siis näkisi ja tajuaisi naisesta että hän on muutakin kuin isot tissit ja peppu. Opettelisi juttelemaan naisten kanssa ja kiinnostuisi naisen persoonasta yleensäkin. Eli pitäisi opetella näkemään asioita laajemmin kuin vain joku ruumiinosa tai ihmisen hoikkuus/lihavuus/pukeutumistyyli jne. Tässä voisi olla apua siitä että jättäisi pornon ja instan ym vähemmälle. Jos siellä tuijottaa päivittäin tonneittain ammattilaisia ja muokattuja kuvia niin todellisuus hämärtyy ja on vaikea innostua normaalista oikeasta ihmisestä.

Eli jos kiinnostuu vain hyvin harvinaisesta ominaisuudesta ihmisissä niin rajaa ison joukon ihmisiä pois mahdollisesta suhteesta. Itse voi vaikuttaa siihen koettaako opettaa itseänsä vähemmän nirsoksi vai keskittyykö vain haluamaan tätä yhtä asiaa (tai tiettyjen asioiden yhdistelmää).

"Näkisi naisessa muutakin, kuin tissit ja pepun" Ja naiset eivät ihannoi pituutta, hiuksia, lihaksia ja rasvaprosentin pienuutta miehissä? Ihmiset menevät aika pitkälti ulkonäön perässä sukupuolesta riippumatta.

Ihan tutkitusti naisille se miehen ulkonäkö on tärkeämpää, kuin toisin päin

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään.

Jonkin aikaa sitä pystyy valehtelemaan itselleen että "kyllähän kumppanini on kuitenkin ihan ok näköinen", mutta kyllä tuollainen homma ennemmin tai myöhemmin kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Ei itselleenkään voi loputtomasti valehdella.

Ulkonäöstä ym en tingi koska miehen tulee olla viehättävä. En voisi olla väärän tyyppisen näköisen, hajuisen tms kanssa. Iän myötä etenkin kuitenkin jostain joutuu tinkaamaan ellei halua olla yksin. Olen vela ja siitä tinkinyt että miehellä ei saisi olla lapsia. Keski-iässä on vaikea löytää kiinnostavaa asiansa hoitanutta kivaa miestä jolla ei olisi lapsia.

Sitoutumiskammoisissa häntäheikeissä näitä löytyy.

Nykyisellä miehellä on aikuinen tytär. Tämä on se kohta jossa olen palstatermein laskenut rimaa. Jos lapsi/lapset olisi olleet pieniä tapaamishetkellä, en olisi ryhtynyt suhteeseen koska en halua viettää lapsiperheideen elämää. Olenhan vielä velanainen.

Ihmettelen miten joku voi laskea ulkonäköasioissa rimaa. Jos ei viehäty jostakusta niin miten voi ryhtyä intiimiin suhteeseen? Pidän itsestäni huolta enkä halua mitään turhapuroa.

Ikä 52, nainen.

Niin. Yli-ihmisen on vaikea löytää vertaistansa seuraa. Se kyllä tiedetään. 

Vierailija kirjoitti:

Voisiko siinä vaatimustasossasi olla jotain pielessä? Etsitkö kivaa ja viehättävää naista, jonka kanssa olisi helppo olla ja jutut osuu yksiin, vai onko kriteerit tyyliä 175 cm / 50 kg / 65D / pitkät vaaleat hiukset (ja kaikki muunlaiset jää alle tason)?

Etsin kivaa ja viehättävää naista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näkisin sen tason laskun sellaisena että koettaa opetella näkemään toisen sukupuolen ihmisinä joissa on monenlaisia ominaisuuksia. Siis näkisi ja tajuaisi naisesta että hän on muutakin kuin isot tissit ja peppu. Opettelisi juttelemaan naisten kanssa ja kiinnostuisi naisen persoonasta yleensäkin. Eli pitäisi opetella näkemään asioita laajemmin kuin vain joku ruumiinosa tai ihmisen hoikkuus/lihavuus/pukeutumistyyli jne. Tässä voisi olla apua siitä että jättäisi pornon ja instan ym vähemmälle. Jos siellä tuijottaa päivittäin tonneittain ammattilaisia ja muokattuja kuvia niin todellisuus hämärtyy ja on vaikea innostua normaalista oikeasta ihmisestä.

Eli jos kiinnostuu vain hyvin harvinaisesta ominaisuudesta ihmisissä niin rajaa ison joukon ihmisiä pois mahdollisesta suhteesta. Itse voi vaikuttaa siihen koettaako opettaa itseänsä vähemmän nirsoksi vai keskittyykö vain haluamaan tätä yhtä asiaa (tai tiettyjen asioiden yhdistelmää).

"Näkisi naisessa muutakin, kuin tissit ja pepun" Ja naiset eivät ihannoi pituutta, hiuksia, lihaksia ja rasvaprosentin pienuutta miehissä? Ihmiset menevät aika pitkälti ulkonäön perässä sukupuolesta riippumatta.

Ihan tutkitusti naisille se miehen ulkonäkö on tärkeämpää, kuin toisin päin

Ihan tutkitusti se menee juuri toisin päin. Miehet arvostavat ensisijaisesti ulkonäköä, nuoruutta, vetovoimaa. Naiset taas sosiaalista statusta, älyä, huumoria, itsevarmuutta, kykyä pitää huolta perheestä sekä taloudellisesti että henkisesti.

Toki sitten moni muu kiva asia on plussaa. Mutta jos molemmat sukupuolet arvostaisivat yhtä lailla ulkonäköä, ei nelikymppisillä ukoilla olisi mitään asiaa nuorten naisten kanssa.

-ohis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään.

Jonkin aikaa sitä pystyy valehtelemaan itselleen että "kyllähän kumppanini on kuitenkin ihan ok näköinen", mutta kyllä tuollainen homma ennemmin tai myöhemmin kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Ei itselleenkään voi loputtomasti valehdella.

Ulkonäöstä ym en tingi koska miehen tulee olla viehättävä. En voisi olla väärän tyyppisen näköisen, hajuisen tms kanssa. Iän myötä etenkin kuitenkin jostain joutuu tinkaamaan ellei halua olla yksin. Olen vela ja siitä tinkinyt että miehellä ei saisi olla lapsia. Keski-iässä on vaikea löytää kiinnostavaa asiansa hoitanutta kivaa miestä jolla ei olisi lapsia.

Sitoutumiskammoisissa häntäheikeissä näitä löytyy.

Nykyisellä miehellä on aikuinen tytär. Tämä on se kohta jossa olen palstatermein laskenut rimaa. Jos lapsi/lapset olisi olleet pieniä tapaamishetkellä, en olisi ryhtynyt suhteeseen koska en halua viettää lapsiperheideen elämää. Olenhan vielä velanainen.

Ihmettelen miten joku voi laskea ulkonäköasioissa rimaa. Jos ei viehäty jostakusta niin miten voi ryhtyä intiimiin suhteeseen? Pidän itsestäni huolta enkä halua mitään turhapuroa.

Ikä 52, nainen.

Mä olen aika samoilla linjoilla. Pystyn joustamaan monestakin asiasta potentiaalisen kumppanin suhteen, mutta on yksi asia josta en tingi yhtään, ja se on hänen ulkonäkönsä.

Ystävieni ulkonäkö on minulle sivuseikka, vain heidän luonne merkitsee. Mutta koska harrastan kumppanini kanssa myös seksiä, hänen on pakko näyttää ulkoisesti hyvältä. Muuten ei hommasta vaan tule mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näkisin sen tason laskun sellaisena että koettaa opetella näkemään toisen sukupuolen ihmisinä joissa on monenlaisia ominaisuuksia. Siis näkisi ja tajuaisi naisesta että hän on muutakin kuin isot tissit ja peppu. Opettelisi juttelemaan naisten kanssa ja kiinnostuisi naisen persoonasta yleensäkin. Eli pitäisi opetella näkemään asioita laajemmin kuin vain joku ruumiinosa tai ihmisen hoikkuus/lihavuus/pukeutumistyyli jne. Tässä voisi olla apua siitä että jättäisi pornon ja instan ym vähemmälle. Jos siellä tuijottaa päivittäin tonneittain ammattilaisia ja muokattuja kuvia niin todellisuus hämärtyy ja on vaikea innostua normaalista oikeasta ihmisestä.

Eli jos kiinnostuu vain hyvin harvinaisesta ominaisuudesta ihmisissä niin rajaa ison joukon ihmisiä pois mahdollisesta suhteesta. Itse voi vaikuttaa siihen koettaako opettaa itseänsä vähemmän nirsoksi vai keskittyykö vain haluamaan tätä yhtä asiaa (tai tiettyjen asioiden yhdistelmää).

"Näkisi naisessa muutakin, kuin tissit ja pepun" Ja naiset eivät ihannoi pituutta, hiuksia, lihaksia ja rasvaprosentin pienuutta miehissä? Ihmiset menevät aika pitkälti ulkonäön perässä sukupuolesta riippumatta.

Ihan tutkitusti naisille se miehen ulkonäkö on tärkeämpää, kuin toisin päin

Ihan tutkitusti se menee juuri toisin päin. Miehet arvostavat ensisijaisesti ulkonäköä, nuoruutta, vetovoimaa. Naiset taas sosiaalista statusta, älyä, huumoria, itsevarmuutta, kykyä pitää huolta perheestä sekä taloudellisesti että henkisesti.

Toki sitten moni muu kiva asia on plussaa. Mutta jos molemmat sukupuolet arvostaisivat yhtä lailla ulkonäköä, ei nelikymppisillä ukoilla olisi mitään asiaa nuorten naisten kanssa.

-ohis.

Ei nelikymppisillä ukoilla olekaan mitään saumaa nuoriin naisiin.

Toki miljonäärit ja komeat miesnäyttelijät on poikkeus, mutta ei nuoret naiset ole kiinnostuneita nelikymppisistä miehistä, koska ei niiden miesten ulkonäkö riitä näistä naisista kisaamaan. Nuoret naiset haluavat hyvännäköisen nuoren miehen, eikä siinä ole mitään väärää.

Ei oo tasoja, joistain ei vain viehäty.

Se sun pitää itse omalla kohdallasi ratkaista. Otat hänet(/heidät,) jonka(/jotka) saat tai olet ilman ja yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään.

Jonkin aikaa sitä pystyy valehtelemaan itselleen että "kyllähän kumppanini on kuitenkin ihan ok näköinen", mutta kyllä tuollainen homma ennemmin tai myöhemmin kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Ei itselleenkään voi loputtomasti valehdella.

Ulkonäöstä ym en tingi koska miehen tulee olla viehättävä. En voisi olla väärän tyyppisen näköisen, hajuisen tms kanssa. Iän myötä etenkin kuitenkin jostain joutuu tinkaamaan ellei halua olla yksin. Olen vela ja siitä tinkinyt että miehellä ei saisi olla lapsia. Keski-iässä on vaikea löytää kiinnostavaa asiansa hoitanutta kivaa miestä jolla ei olisi lapsia.

Sitoutumiskammoisissa häntäheikeissä näitä löytyy.

Nykyisellä miehellä on aikuinen tytär. Tämä on se kohta jossa olen palstatermein laskenut rimaa. Jos lapsi/lapset olisi olleet pieniä tapaamishetkellä, en olisi ryhtynyt suhteeseen koska en halua viettää lapsiperheideen elämää. Olenhan vielä velanainen.

Ihmettelen miten joku voi laskea ulkonäköasioissa rimaa. Jos ei viehäty jostakusta niin miten voi ryhtyä intiimiin suhteeseen? Pidän itsestäni huolta enkä halua mitään turhapuroa.

Ikä 52, nainen.

Mä olen aika samoilla linjoilla. Pystyn joustamaan monestakin asiasta potentiaalisen kumppanin suhteen, mutta on yksi asia josta en tingi yhtään, ja se on hänen ulkonäkönsä.

Ystävieni ulkonäkö on minulle sivuseikka, vain heidän luonne merkitsee. Mutta koska harrastan kumppanini kanssa myös seksiä, hänen on pakko näyttää ulkoisesti hyvältä. Muuten ei hommasta vaan tule mitään.

Mitenkäs teillä kulkee ajatukset ikääntymisen suhteen? Loppuuko se seksi sitten, kun ulkonäkö ei enää miellytä? Vai arveletteko, että vanhana tottuu, vaikkei nuorena tottuisi.