Miten pystyy psyykkaamaan itsensä pitämään niistä joista ei viehäty? (eli "alempitasoisista" kuin joihin ihastuu)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä juuri tapailen miestä jossa ei kertakaikkiaan mitään vikaa. Ei niin mitään, kaikki kohdillaan. En vain tunne kipinää enkä kemiaa ja se harmittaa suuresti. Olen yrittänyt oikeasti kovasti, pakko kuitenkin todeta että joku muu saa hänestä oikein hyvän miehen.

Ei kai näille mitään voi 🤷

Ihan tavallista. Pitää olla kemiaa, eli j ä n n ä.

Kiltti ei kelpaa.

Selitä nyt näille sitten. Et käsittänyt, etkä käsitä selittää miten vain.

Olen myös kokenut samaa kuin tuo kuka kertoo tapailevansa miestä, jossa ei ole mitään vikaa.

Mies voi olla niin ulkoisesti kuin kuutenkin ihan ok ja muutenkin tosiaan kaikki kohdallaan.

Mutta kun kemia, vetovoima ja kipinä puuttuu niin sille ei voi mitään, sitä ei voi väkisin saada.

Mieluummin olen yksin, en kestäisi juuri tuota, että joutuu kavahtamaan tai välttelemään tilanteita ja miehen kosketusta tai antamaan säälistä.

En itse enkä haluaisi sellaista elämää miehelle. Ei kenenkään miehenkään tarvitse sellaista kestää.

Ei ole takuuvarmaa keinoa.

Lapsikuume ja se kun kaverit pariutuvat, auttaa aika monella. Kummasti miesmaku muuttuu = rima laskee.

Jos tuo ei auta, sitten en keksi mitä ap voisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kaverilla (nainen) vaikuttaa sivustakatsoen olevan samantapainen ongelma. Mun mielestä se kytkeytyy pitkälti juuri siihen, mitä aiemminkin ketjussa sivuttiin, että hän kuluttaa paljon viihdettä, jossa on täydellisiä miessankareita. Ei siis edes mitään pornoa vaan ihan tavallisia elokuvia ja sarjoja. Tosielämässä hän kyllä tuntee sinkkumiehiä, mutta ilmeisimmin tarjonta ei ole kovin laajaa: on naisvaltaisessa työpaikassa eikä harrasta mitään varsinaisia ryhmäharrastuksia. 

Myös mulla oli ehkä aiemmin hieman tällaista taso-ongelmaa. Olin sinkkuna vuosia vaikka vientiä olisi ollut, eli kai se siis oli niin että rima oli liian korkealla. Jälkikäteen ajatellen syynä oli liian vähäinen panostaminen ulkonäköön ja sellaiseen yleiseen kiinnostavuuteen. En käynyt ikinä kampaajalla, pukeuduin omituisesti enkä seurannut ollenkaan ajankohtaisia asioita, joten kanssani oli vaikea keskustella mistään. 

Oletko kysynyt kaverilta haluaako hän pariutua? Ihan oikeesti. Nainen saa kyllästymiseen asti kuulla vinkkejä kuinka painon laskeminen ja tyylin muutos toisi miehen ts. persoonan muutos. Ehkä kaverisi viihtyy nykyisessä elämäntilanteessaan?

Siis joo itseasiassa tiedän että hän nykyään ei halua pariutua. :D Ajattelin että ei ole olennaista tämän keskustelun kannalta. Aiemmin hän kyllä kovastikin olisi halunnut miehen ja lapsia, mutta on täysin tottunut sinkkuuteen vuosien varrella. Tuo viihteenkulutus ja miessankareihin ihastuminen on ollut läsnä hänen elämässään lapsesta asti, ja häiritsi pariutumista selkeästi silloin, kun hän olisi sitä toivonut. 

Kaverisi kuulostaa vähän sellaiselta tyypiltä että ehkä oli kaikille osapuolille parasta että hän jäi ikisinkuksi. Onhan se yhteiskunnankin kannalta ihan hyvä että se matalampitasoinen aines ei lisäänny.

Tuliko parempi mieli? Tuliko? Et tunne kyseistä ihmistä ja koit oikeudeksesi solvata tätä.

On totta että en tunne häntä. Mutta kerroit kuitenkin tiettyjä asioita hänestä, ja sen perusteella kuulosti aika loogiselta että kyseinen henkilö on ikisinkku.

Koit kumminkin palavaa halua päästä polkasemaan. Kerrotko miksi? Sinkkuna olo ei tarkoita epäonnistumista jossain mystisessä evoluutiolisessa tehtävässä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole takuuvarmaa keinoa.

Lapsikuume ja se kun kaverit pariutuvat, auttaa aika monella. Kummasti miesmaku muuttuu = rima laskee.

Jos tuo ei auta, sitten en keksi mitä ap voisi tehdä.

Aikuisopintojen kautta työllistävälle alalle. Ulkomailta löytyy kanssa töitä.

Vierailija kirjoitti:

Opettele olemaan yksin. Kerta tietää ettei pysty maksamaan tuonnille tällöin pysytään itsekseen. Nainen ei halua muuntautua robotti-imurin kaltaiseksi taustalla hurisijaksi. Ympäri maapalloa naiset punnitsee parisuhteen hyötyjä. Köyhä mies on köyhä mies sekä Aasiassa että Suomessa.

Niin ja mitä nainen voi edes tehdä? Mies voi siittää kylällisen naisia ja painua Kalkuttaan, mutta nainen voi porsia vain yhdelle kerrallaan ja parempi olisi sitten olla joko varakas, osaava tai rakas että porsimisessa olisi mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole takuuvarmaa keinoa.

Lapsikuume ja se kun kaverit pariutuvat, auttaa aika monella. Kummasti miesmaku muuttuu = rima laskee.

Jos tuo ei auta, sitten en keksi mitä ap voisi tehdä.

Epätoivo on usein se kaikkein paras motivaattori.

Jos vauvakuume on tosi kova, ja nainen on ystäväpiirissään ainoa joka edelleen sinkku, niin yhtäkkiä ne aiemmin ulkonäöltään epäkiinnostavat miehet saattavatkin alkaa näyttää jossain määrin kiinnostavilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään. Älä tee sitä. Ota sellainen kun toivot tai ei ota.

Miten sitten olla yksin koko elämä?

Eikö tyytyminen ole parempi kuin yksinäisyys?

Miksi täällä aina kehoitetaan "tyytymään"?

Ota lihava palstamamma, ei kummoisen näköinen, mutta älykäs ja mukava, kuten olet varmasti huomannut.

voiko alempitasoinen viehettyä imbesillistä, koska on varmaan hieman fiksumpi...

Ei omaa eikä toisen tasoa tule laskea. Se on ihan huuhaata. Jos on kemiaa jonkun kanssa, niin ehkä tulee eteen joku päivä tai sitten ei. En ymmärrä itsekkään, että tasoa pitää laskea? Ja mihin, ihan kuin se toinen olisi jotenkin alempiarvoinen ja huonompi ihmisenä. En ymmärrä enää lainkaan, kun monella naisella ja miehellä paljon kriteereitä oman kumppanin löytämiseen. Vähän kuulostaa siltä, kuin kaupan hyllyltä voi tilata jonkin tavaran, joka sopii?! Ihmiset ovat erilaisia ja täydellisyyttä ei tule tavoitella. Jos tulee toimeen ja kemiat kipinöi. Meillä jokaisella kun vain sattuu olemaan niitä "valuvikoja." Jos etsii täydellistä kumppania ja sitä ns. "yksisarvista." Niin näitä ei tosielämässä ole edes olemassa. En tiedä, että miksi media ja muut tahot saaneet etsimään jotain, mitä ei ehkä ole edes olemassa? Media saanut tämän ehkä aikaan, että pitää olla täydellinen ulkomuodoltaan, hyvä titteli, rahaa ym. ym. Ja sen lisäksi erittäin hyvä luonne? Kuka meistä täyttää oikeasti nämä kaikki kriteerit? Elämään oikeasti kuuluu epätäydellisyys, jos me kaikki olisimme täydellisiä, kauniita ja hyviä ym. niin mitä opittavaa olisi enää toinen toisiltamme? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näkisin sen tason laskun sellaisena että koettaa opetella näkemään toisen sukupuolen ihmisinä joissa on monenlaisia ominaisuuksia. Siis näkisi ja tajuaisi naisesta että hän on muutakin kuin isot tissit ja peppu. Opettelisi juttelemaan naisten kanssa ja kiinnostuisi naisen persoonasta yleensäkin. Eli pitäisi opetella näkemään asioita laajemmin kuin vain joku ruumiinosa tai ihmisen hoikkuus/lihavuus/pukeutumistyyli jne. Tässä voisi olla apua siitä että jättäisi pornon ja instan ym vähemmälle. Jos siellä tuijottaa päivittäin tonneittain ammattilaisia ja muokattuja kuvia niin todellisuus hämärtyy ja on vaikea innostua normaalista oikeasta ihmisestä.

Eli jos kiinnostuu vain hyvin harvinaisesta ominaisuudesta ihmisissä niin rajaa ison joukon ihmisiä pois mahdollisesta suhteesta. Itse voi vaikuttaa siihen koettaako opettaa itseänsä vähemmän nirsoksi vai keskittyykö vain haluamaan tätä yhtä asiaa (tai tiettyjen asioiden yhdistelmää).

"Näkisi naisessa muutakin, kuin tissit ja pepun" Ja naiset eivät ihannoi pituutta, hiuksia, lihaksia ja rasvaprosentin pienuutta miehissä? Ihmiset menevät aika pitkälti ulkonäön perässä sukupuolesta riippumatta.

Ihmiset ihastuvat usein ulkonäön perusteella ensin, mutta rakastuvat kokonaisuuteen. Jos et ikinä juttele/yritä tutustua muihin kuin niihin jota haluat seksuaalisesti heti, niin missaat aika paljon. Ja tämä pätee sekä naisiin että miehiin. En silti kehota tyytymään mihinkään mitä ei halua, mutta vähän kauemmin voi yrittää kuin ekat treffit, jos salama ei vie jalkoja alta heti. Tuolla kadulla, kun näkee onnellisilta näyttäviä pariskuntia aika paljon, jotka eivät ole yhtä kauniita/komeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään.

Jonkin aikaa sitä pystyy valehtelemaan itselleen että "kyllähän kumppanini on kuitenkin ihan ok näköinen", mutta kyllä tuollainen homma ennemmin tai myöhemmin kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Ei itselleenkään voi loputtomasti valehdella.

Ulkonäöstä ym en tingi koska miehen tulee olla viehättävä. En voisi olla väärän tyyppisen näköisen, hajuisen tms kanssa. Iän myötä etenkin kuitenkin jostain joutuu tinkaamaan ellei halua olla yksin. Olen vela ja siitä tinkinyt että miehellä ei saisi olla lapsia. Keski-iässä on vaikea löytää kiinnostavaa asiansa hoitanutta kivaa miestä jolla ei olisi lapsia.

Sitoutumiskammoisissa häntäheikeissä näitä löytyy.

Nykyisellä miehellä on aikuinen tytär. Tämä on se kohta jossa olen palstatermein laskenut rimaa. Jos lapsi/lapset olisi olleet pieniä tapaamishetkellä, en olisi ryhtynyt suhteeseen koska en halua viettää lapsiperheideen elämää. Olenhan vielä velanainen.

Ihmettelen miten joku voi laskea ulkonäköasioissa rimaa. Jos ei viehäty jostakusta niin miten voi ryhtyä intiimiin suhteeseen? Pidän itsestäni huolta enkä halua mitään turhapuroa.

Ikä 52, nainen.

Mä olen aika samoilla linjoilla. Pystyn joustamaan monestakin asiasta potentiaalisen kumppanin suhteen, mutta on yksi asia josta en tingi yhtään, ja se on hänen ulkonäkönsä.

Ystävieni ulkonäkö on minulle sivuseikka, vain heidän luonne merkitsee. Mutta koska harrastan kumppanini kanssa myös seksiä, hänen on pakko näyttää ulkoisesti hyvältä. Muuten ei hommasta vaan tule mitään.

Mitenkäs teillä kulkee ajatukset ikääntymisen suhteen? Loppuuko se seksi sitten, kun ulkonäkö ei enää miellytä? Vai arveletteko, että vanhana tottuu, vaikkei nuorena tottuisi.

Ikääntymisen myötä monilla ihmisillä kiinnostus seksiä kohtaan laskee tosi paljon. Jos minulla käy noin, niin silloin tuskin enää vanhana välitän kumppanini ulkonäöstä samalla tavalla kuin nyt.

Jos taas olen vielä vanhana kiinnostunut seksistä, ja kumppanini on ulkonäkönsä puolesta täysin rapautunut enkä enää häntä halua seksuaalisesti, niin pakko se on vaan erota ja yrittää hakea seksiä sellaiselta ihmiseltä joka näyttää hyvältä. Paskamainen tilannehan tuo olisi, mutta kuten aiemmin totesin, en voi harrastaa seksiä ruman ihmisen kanssa.

T. Sama jolta kysyit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näkisin sen tason laskun sellaisena että koettaa opetella näkemään toisen sukupuolen ihmisinä joissa on monenlaisia ominaisuuksia. Siis näkisi ja tajuaisi naisesta että hän on muutakin kuin isot tissit ja peppu. Opettelisi juttelemaan naisten kanssa ja kiinnostuisi naisen persoonasta yleensäkin. Eli pitäisi opetella näkemään asioita laajemmin kuin vain joku ruumiinosa tai ihmisen hoikkuus/lihavuus/pukeutumistyyli jne. Tässä voisi olla apua siitä että jättäisi pornon ja instan ym vähemmälle. Jos siellä tuijottaa päivittäin tonneittain ammattilaisia ja muokattuja kuvia niin todellisuus hämärtyy ja on vaikea innostua normaalista oikeasta ihmisestä.

Eli jos kiinnostuu vain hyvin harvinaisesta ominaisuudesta ihmisissä niin rajaa ison joukon ihmisiä pois mahdollisesta suhteesta. Itse voi vaikuttaa siihen koettaako opettaa itseänsä vähemmän nirsoksi vai keskittyykö vain haluamaan tätä yhtä asiaa (tai tiettyjen asioiden yhdistelmää).

"Näkisi naisessa muutakin, kuin tissit ja pepun" Ja naiset eivät ihannoi pituutta, hiuksia, lihaksia ja rasvaprosentin pienuutta miehissä? Ihmiset menevät aika pitkälti ulkonäön perässä sukupuolesta riippumatta.

Ihmiset ihastuvat usein ulkonäön perusteella ensin, mutta rakastuvat kokonaisuuteen. Jos et ikinä juttele/yritä tutustua muihin kuin niihin jota haluat seksuaalisesti heti, niin missaat aika paljon. Ja tämä pätee sekä naisiin että miehiin. En silti kehota tyytymään mihinkään mitä ei halua, mutta vähän kauemmin voi yrittää kuin ekat treffit, jos salama ei vie jalkoja alta heti. Tuolla kadulla, kun näkee onnellisilta näyttäviä pariskuntia aika paljon, jotka eivät ole yhtä kauniita/komeita.

Itse tiedän heti ensinäkemältä onko ihminen sellainen josta olen seksuaalisesti kiinnostunut vai ei. Vartalo ja kasvonpiirteet joko sytyttävät halun, tai sammuttavat sen. Ei minulla ainakaan ole koskaan käynyt niin että seksuaalinen kiinnostus olisi herännyt vasta pitkän tuntemisen jälkeen, vaan kyllä minä tiedän heti ensi sekunnilla ihmisen ulkonäöstä että haluanko häntä vai en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylivoimaisesti valtaosa tyytyy. Ajattele nyt, kuinka paljon vaikka kauniita naisia on Suomessa. Jokaiselle ei mitenkään riitä parisuhteeseen komeaa miestä, jonka todellisuudessa haluaisivat. Sitten ollaan kädenlämpöisessä suhteessa pitkiäkin aikoja, erotaan ja sama taas uudestaan...

Tuo että Suomessa olisi paljon enemmän kauniita naisia kuin komeita miehiä, on pelkkää fantasiaa. Kun meikit pestään pois naamalta, niin iso osa näistä "kauniista" tippuu suoraan tavis kategoriaan.

Väitän että joka ulkonäkötasolla on about saman verran naisia kuin miehiä. Meikit (ja netissä kuvafiltterit) vaan vääristävät tilannetta ja antavat kuvan että kauniita naisia olisi muka jotenkin paljon enemmän kuin

oikeasti on.

Miehistäkin saisi meikkaamalla paremman näköisiä.      Sit naiset eivät valittaisi rumuutta niin paljoa.

Tästä tehtiin jotain tutkimusta pari vuotta sitten, että naisille ja miehille näytettiin tinder tyyppisesti muokkaamattomia kuvia vastakkaisesta sukupuolesta ja kuvan henkilöt piti arvostella joko keskivertoa paremman näköiseksi, tai keskivertoa huonomman näköiseksi.

Miehet arvostelivat naisista 70% keskivertoa paremman näköiseksi. Naiset arvostelivat miehistä 15% keskivertoa paremman näköiseksi.

Kyse on siis kohdanto ongelmasta.

Se 15% miehistä ei riitä kaikille naisille ja rumaa ei oteta.

Miehestä ja mahdollisesta lapsesta koituu töitä. Tietenkin naisen täytyy pohtia tarkoin minkälaisen miehen huolii rinnalleen.

Ruma mies ei ole aviomiesainesta?

Ei, vaan naisen täytyy pohtia tarkoin, minkälaiselle miehelle antaa seksiä, koska haluaa jälkeläiselleen mahdollisimman hyvät geenit. Se on naiselle hyvä diili, jos esim. tekee nuorena pitkän ja komean miehen siittämän lapsen ja myöhemmin menee kimppaan luotettavan ja vakavaraisen tavismiehen, joka auttaa sen lapsen elättämisessä ja kasvattamisessa.

Tuo on se syy, miksi naiselle kovemmat ulkonäkökriteerit seksipartnerille kuin miehelle. Mies voi siittää vaikka kuinka monta naista, jopa saman päivän aikana periaatteessa, jos niikseen tulee. Mies ei siksi ole niin valikoiva ja voi harrastaa seksiä myös rumahkon naisen kanssa, jos parempaa ei sillä hetkellä ole tarjolla ja kiima on päällä.

Mutta avoliittoon/avioliittoon haluavalla miehellä on korkeammat kriteerit naisen ulkonäölle, koska hän haluaa, että niillä jälkeläisillä, joihin hän panostaa resursseja, on hyvät geenit.

Kaikki tuo on evoluutiobiologiaa, on turha ihmetellä eroja miesten ja naisten pariutumiskäyttäytymisessä.

Ihminen on pohjimmiltaan syövä, juova, paskova ja paneskeleva elukka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näkisin sen tason laskun sellaisena että koettaa opetella näkemään toisen sukupuolen ihmisinä joissa on monenlaisia ominaisuuksia. Siis näkisi ja tajuaisi naisesta että hän on muutakin kuin isot tissit ja peppu. Opettelisi juttelemaan naisten kanssa ja kiinnostuisi naisen persoonasta yleensäkin. Eli pitäisi opetella näkemään asioita laajemmin kuin vain joku ruumiinosa tai ihmisen hoikkuus/lihavuus/pukeutumistyyli jne. Tässä voisi olla apua siitä että jättäisi pornon ja instan ym vähemmälle. Jos siellä tuijottaa päivittäin tonneittain ammattilaisia ja muokattuja kuvia niin todellisuus hämärtyy ja on vaikea innostua normaalista oikeasta ihmisestä.

Eli jos kiinnostuu vain hyvin harvinaisesta ominaisuudesta ihmisissä niin rajaa ison joukon ihmisiä pois mahdollisesta suhteesta. Itse voi vaikuttaa siihen koettaako opettaa itseänsä vähemmän nirsoksi vai keskittyykö vain haluamaan tätä yhtä asiaa (tai tiettyjen asioiden yhdistelmää).

"Näkisi naisessa muutakin, kuin tissit ja pepun" Ja naiset eivät ihannoi pituutta, hiuksia, lihaksia ja rasvaprosentin pienuutta miehissä? Ihmiset menevät aika pitkälti ulkonäön perässä sukupuolesta riippumatta.

Ihmiset ihastuvat usein ulkonäön perusteella ensin, mutta rakastuvat kokonaisuuteen. Jos et ikinä juttele/yritä tutustua muihin kuin niihin jota haluat seksuaalisesti heti, niin missaat aika paljon. Ja tämä pätee sekä naisiin että miehiin. En silti kehota tyytymään mihinkään mitä ei halua, mutta vähän kauemmin voi yrittää kuin ekat treffit, jos salama ei vie jalkoja alta heti. Tuolla kadulla, kun näkee onnellisilta näyttäviä pariskuntia aika paljon, jotka eivät ole yhtä kauniita/komeita.

Mutta onko niissä parisuhteissa intohimoa, joissa puoliso ei ole oikeasti viehättävä, vaikka ne olisikin ns. onnellisia pareja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä näkisin sen tason laskun sellaisena että koettaa opetella näkemään toisen sukupuolen ihmisinä joissa on monenlaisia ominaisuuksia. Siis näkisi ja tajuaisi naisesta että hän on muutakin kuin isot tissit ja peppu. Opettelisi juttelemaan naisten kanssa ja kiinnostuisi naisen persoonasta yleensäkin. Eli pitäisi opetella näkemään asioita laajemmin kuin vain joku ruumiinosa tai ihmisen hoikkuus/lihavuus/pukeutumistyyli jne. Tässä voisi olla apua siitä että jättäisi pornon ja instan ym vähemmälle. Jos siellä tuijottaa päivittäin tonneittain ammattilaisia ja muokattuja kuvia niin todellisuus hämärtyy ja on vaikea innostua normaalista oikeasta ihmisestä.

Eli jos kiinnostuu vain hyvin harvinaisesta ominaisuudesta ihmisissä niin rajaa ison joukon ihmisiä pois mahdollisesta suhteesta. Itse voi vaikuttaa siihen koettaako opettaa itseänsä vähemmän nirsoksi vai keskittyykö vain haluamaan tätä yhtä asiaa (tai tiettyjen asioiden yhdistelmää).

"Näkisi naisessa muutakin, kuin tissit ja pepun" Ja naiset eivät ihannoi pituutta, hiuksia, lihaksia ja rasvaprosentin pienuutta miehissä? Ihmiset menevät aika pitkälti ulkonäön perässä sukupuolesta riippumatta.

Ihmiset ihastuvat usein ulkonäön perusteella ensin, mutta rakastuvat kokonaisuuteen. Jos et ikinä juttele/yritä tutustua muihin kuin niihin jota haluat seksuaalisesti heti, niin missaat aika paljon. Ja tämä pätee sekä naisiin että miehiin. En silti kehota tyytymään mihinkään mitä ei halua, mutta vähän kauemmin voi yrittää kuin ekat treffit, jos salama ei vie jalkoja alta heti. Tuolla kadulla, kun näkee onnellisilta näyttäviä pariskuntia aika paljon, jotka eivät ole yhtä kauniita/komeita.

Mutta onko niissä parisuhteissa intohimoa, joissa puoliso ei ole oikeasti viehättävä, vaikka ne olisikin ns. onnellisia pareja?

Tuskin on.

Hämmästyttävä määrä pidemmistä avioliitoista on käytännössä täysin seksittömiä, ja itse veikkaan että suurin yksittäinen suurin syy tähän on se että se puolison ulkonäkö ei vaan miellytä silmää.

"Tästä tehtiin jotain tutkimusta pari vuotta sitten, että naisille ja miehille näytettiin tinder tyyppisesti muokkaamattomia kuvia vastakkaisesta sukupuolesta ja kuvan henkilöt piti arvostella joko keskivertoa paremman näköiseksi, tai keskivertoa huonomman näköiseksi.

Miehet arvostelivat naisista 70% keskivertoa paremman näköiseksi. Naiset arvostelivat miehistä 15% keskivertoa paremman näköiseksi.

Kyse on siis kohdanto ongelmasta.

Se 15% miehistä ei riitä kaikille naisille ja rumaa ei oteta."

Kukahan tämänkin jankutuksen on alunperin provona laittanut liikkeelle? Hyvin se on kuitenkin nielty sellaisenaan ja nyt lukemattomat ätmit ympäri internetsiaa toitottavat sitä faktana.

Jos tuollainen "tutkimus" on ylipäänsä joskus tehty, niin siinähän on kysytty arviota ulkonäöstä. Ei kiinnostavuudesta. Jos minun tai kenen tahansa naisen pitäisi ensin laittaa sata miestä paremmuusjärjestykseen ulkonäön perusteella JA sitten samat miehet kiinnostavuuden perusteella, niin siellä top 15 %.ssa olisi todennäköisesti täysin tai enimmäkseen aivan eri miehet.

Te miehet ajattelette, että kaunein nainen on myös paras ja kiinnostavin nainen. Ilmeisesti monikaan ei edes ajattele, millaista elämä todellisuudessa olisi jonkun Balilla joogaavan fitnesskissan rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään.

Jonkin aikaa sitä pystyy valehtelemaan itselleen että "kyllähän kumppanini on kuitenkin ihan ok näköinen", mutta kyllä tuollainen homma ennemmin tai myöhemmin kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Ei itselleenkään voi loputtomasti valehdella.

Ulkonäöstä ym en tingi koska miehen tulee olla viehättävä. En voisi olla väärän tyyppisen näköisen, hajuisen tms kanssa. Iän myötä etenkin kuitenkin jostain joutuu tinkaamaan ellei halua olla yksin. Olen vela ja siitä tinkinyt että miehellä ei saisi olla lapsia. Keski-iässä on vaikea löytää kiinnostavaa asiansa hoitanutta kivaa miestä jolla ei olisi lapsia.

Sitoutumiskammoisissa häntäheikeissä näitä löytyy.

Nykyisellä miehellä on aikuinen tytär. Tämä on se kohta jossa olen palstatermein laskenut rimaa. Jos lapsi/lapset olisi olleet pieniä tapaamishetkellä, en olisi ryhtynyt suhteeseen koska en halua viettää lapsiperheideen elämää. Olenhan vielä velanainen.

Ihmettelen miten joku voi laskea ulkonäköasioissa rimaa. Jos ei viehäty jostakusta niin miten voi ryhtyä intiimiin suhteeseen? Pidän itsestäni huolta enkä halua mitään turhapuroa.

Ikä 52, nainen.

Mä olen aika samoilla linjoilla. Pystyn joustamaan monestakin asiasta potentiaalisen kumppanin suhteen, mutta on yksi asia josta en tingi yhtään, ja se on hänen ulkonäkönsä.

Ystävieni ulkonäkö on minulle sivuseikka, vain heidän luonne merkitsee. Mutta koska harrastan kumppanini kanssa myös seksiä, hänen on pakko näyttää ulkoisesti hyvältä. Muuten ei hommasta vaan tule mitään.

Jännä että tämä ulkonäkö on naisille näin tärkeää. Monissa langoissa joissa miehet valittelevat ulkonäköään usein sanotaan täysin päinvastaista. Mutta niinhän se menee ettei naiselta saa koskaan totuutta suoraan kysymällä, sen kuulee muussa yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

"Tästä tehtiin jotain tutkimusta pari vuotta sitten, että naisille ja miehille näytettiin tinder tyyppisesti muokkaamattomia kuvia vastakkaisesta sukupuolesta ja kuvan henkilöt piti arvostella joko keskivertoa paremman näköiseksi, tai keskivertoa huonomman näköiseksi.

Miehet arvostelivat naisista 70% keskivertoa paremman näköiseksi. Naiset arvostelivat miehistä 15% keskivertoa paremman näköiseksi.

Kyse on siis kohdanto ongelmasta.

Se 15% miehistä ei riitä kaikille naisille ja rumaa ei oteta."

Kukahan tämänkin jankutuksen on alunperin provona laittanut liikkeelle? Hyvin se on kuitenkin nielty sellaisenaan ja nyt lukemattomat ätmit ympäri internetsiaa toitottavat sitä faktana.

Jos tuollainen "tutkimus" on ylipäänsä joskus tehty, niin siinähän on kysytty arviota ulkonäöstä. Ei kiinnostavuudesta. Jos minun tai kenen tahansa naisen pitäisi ensin laittaa sata miestä paremmuusjärjestykseen ulkonäön perusteella JA sitten samat miehet kiinnostavuuden perusteella, niin siellä top 15 %.ssa olisi todennäköisesti täysin tai enimmäkseen aivan eri miehet.

Te miehet ajattelette, että kaunein nainen on myös paras ja kiinnostavin nainen. Ilmeisesti monikaan ei edes ajattele, millaista elämä todellisuudessa olisi jonkun Balilla joogaavan fitnesskissan rinnalla.

Kirjoitit: 'Jos tuollainen "tutkimus" on ylipäänsä joskus tehty, niin siinähän on kysytty arviota ulkonäöstä. Ei kiinnostavuudesta."

Nykypäivän deittimarkkinoilla ulkonäkö = kiinnostavuus. Koskee sekä miehiä että naisia. Tiedät tämän kyllä itsekin, jos olet yhtään deittimarkkinoilla aikaa viettänyt viimeisen 5 vuoden aikana.

Toivon, että silmäsi avautuvat huomaamaan, että kaikissa ihmisissä on jotakin hienoa ja arvokasta.

Minuakin kiinnostaisi tietää vastaus tuohon. Oma ongelmani ei kylläkään ole niinkään tasossa, kuin kroonisessa taipumuksessa rakastua vääriin miehiin. Ei ne mitenkään erityisen tasokkaita kyllä ole.