Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen mustasukkainen mieheni exästä. Tämä toistuu jokaisessa parisuhteessa.
28.10.2022 |
En ymmärrä mistä tämä johtuu ja mitä tälle voisi tehdä. Kärsin itsekin tästä todella paljon.
Olen siis ollut elämässäni useita kertoja parisuhteessa ja joka ikinen kerta saan suorastaan pakkomielteen mieheni exästä/existä. Stalkkaan heistä kaiken mahdollisen, koen huonommuutta verrattuna heihin ja kuvittelen, ettei mieheni koskaan voi rakastaa minua yhtä paljon kuin eväänsä. Monesti saatan stalkata ja yrittää etsiä noista naisista kaiken mahdollisen vielä vuosia sen jälkeen, kun olen jo eronnut itse miehestä.
Jos eroan ja mies löytää uuden, ei tämä uusi nainen minua juurikaan kiinnosta. Saatan käydä tutkimassa hänen somensa kerran ja se siitä.
Olen puhunut tästä joskus psykologillakin ohimennen, muttei psykologikaan osannut sanoa oikein mitään tähän. Oli hänen mielestään kuitenkin tosi erikoista.
Olen luullut, että ikä auttaa ja se että yrittää vaan saada itselleen itsevarmuutta, mutta eipä tunnu auttavan. Tämä on todella ahdistavaa ja kuluttavaa ja rasittaa tälläkin hetkellä parisuhdettani todella paljon.
Onko kellään muulla kokemusta tällaisesta?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ne exät alkaa vaivaamaan ja pännimään jos toinen kysymättä alkaa tuomaan niitä esille. Tulee todellakin sellainen tunne, että on exät vielä kovastikin mielessä.
Ymmärrän tuon, ettei eksiä ole syytä muistella, mutta sekin on vähän outoa, sen ajan pitäisi pyyhkiytyä pois.
"Oletko käynyt Lontoossa?"
"Joo, kerran"
"Ai milloin?"
"Olin silloin Annin kanssa..."
"Tarvitseeko sun tuoda sun eksä joka keskusteluun!?!?"
Niin että sun pitäis päästä niitä juttuja kertomaan, mielelläsikö kuuntelisit sitten itse kumppaniltasi jatkuvalla syötöllä mitä on exiensä kanssa puuhannut? Enpä oikein usko.
Joidenkin nyt pitää päästä vähän leuhkimaan niillä exillään, lytätä toista että katsohan kun mulla on ollut vientiä ja vauhdikas elämä toisin ku sulla.
No pitääkö se prkele sitten pariutua huonoitsetuntoisen kanssa jolla se epävarmuus ja itsetunnon puute sitten ilmenee tuollaisena joutavana leuhkimisena?
Siinä sitten onkin oikein match made in heaven kun kaksi yhtä epävarmaa ja huonoitsetuntoista yrittää talloa toisiaan ja pönkittää sillä omaa egoaan. Toinen stalkkaa mustiksena exiä ja toinen leuhkii kuinka van mulla sitä on ollut vientiä aijai. Kumpikin sitten vielä parhaassa tapauksessa lääkitsee omaa oloaan alkoholilla ja/tai muilla päihteillä jonka myötä se vähäinen sietokyky on nollissa eikä mustasukkaisuuttaan hallitse enää yhtään ja toisaalta elvistelykin saa kännin myötä aivan uuden tason.
Joo-o.
Saa sitä sitten ihmetellä miksi parisuhdeväkivalta on niin yleistä ja ihmisillä on paha olla parisuhteessa.
Jos olisit ollut parisuhteessa, niin tietäisit että usein niitä juttuja alkaa paljastumaan vasta myöhemmin ja alussa pitää hyvät kulissit.
Niin? Sitä pikemminhän tuollaisesta suhteesta pitääkin lähteä, ettei enää enempää mene aikaa haaskuun täysin vääränlaiseen kumppaniin jonka seurassa ei ole hyvä olla.
Harmittaahan se, mutta enemmän harmittaa jos tuollaiseen suhteeseen jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen kertoo että tykkäsi tehdä jotain exän kanssa, niin tulee vähän tunne että olen nyt joku exän korvike. Puenko saman tien samat vaatteetkin ja kaikki sitten.
Entä jos nainen sanoo noin? Miksi miestä heti haukutaan mustasukkaiseksi, jos hän ei halua kuulla tuollaista? Mutta naisella on joku etuoikeus saada olla kuulematta miehen existä.
Olen mies ja naisillahan se vasta onkin tapana kertoilla existään, ilman että kysyn tai haluan tietää heistä mitään.
Miehelläkin on oikeus lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ne exät alkaa vaivaamaan ja pännimään jos toinen kysymättä alkaa tuomaan niitä esille. Tulee todellakin sellainen tunne, että on exät vielä kovastikin mielessä.
Ymmärrän tuon, ettei eksiä ole syytä muistella, mutta sekin on vähän outoa, sen ajan pitäisi pyyhkiytyä pois.
"Oletko käynyt Lontoossa?"
"Joo, kerran"
"Ai milloin?"
"Olin silloin Annin kanssa..."
"Tarvitseeko sun tuoda sun eksä joka keskusteluun!?!?"
Niin että sun pitäis päästä niitä juttuja kertomaan, mielelläsikö kuuntelisit sitten itse kumppaniltasi jatkuvalla syötöllä mitä on exiensä kanssa puuhannut? Enpä oikein usko.
Joidenkin nyt pitää päästä vähän leuhkimaan niillä exillään, lytätä toista että katsohan kun mulla on ollut vientiä ja vauhdikas elämä toisin ku sulla.
No pitääkö se prkele sitten pariutua huonoitsetuntoisen kanssa jolla se epävarmuus ja itsetunnon puute sitten ilmenee tuollaisena joutavana leuhkimisena?
Siinä sitten onkin oikein match made in heaven kun kaksi yhtä epävarmaa ja huonoitsetuntoista yrittää talloa toisiaan ja pönkittää sillä omaa egoaan. Toinen stalkkaa mustiksena exiä ja toinen leuhkii kuinka van mulla sitä on ollut vientiä aijai. Kumpikin sitten vielä parhaassa tapauksessa lääkitsee omaa oloaan alkoholilla ja/tai muilla päihteillä jonka myötä se vähäinen sietokyky on nollissa eikä mustasukkaisuuttaan hallitse enää yhtään ja toisaalta elvistelykin saa kännin myötä aivan uuden tason.
Joo-o.
Saa sitä sitten ihmetellä miksi parisuhdeväkivalta on niin yleistä ja ihmisillä on paha olla parisuhteessa.
Jos olisit ollut parisuhteessa, niin tietäisit että usein niitä juttuja alkaa paljastumaan vasta myöhemmin ja alussa pitää hyvät kulissit.
Ja sunko on sitten pidettävä jatkossa ne samat hyvät kulissit pystyssä ulospäin eikä ero tule kysymykseenkään?
Onko se jotenkin noloa erota? Tai kenties kertooko se epäonnistumisesta? Vai eikö sitä voi lähteä, koska uutta ei ole valmiiksi katsottuna eikä parempaakaan välttämättä tule koskaan saamaan?
Jessus. Taitaa tosiaan olla niin, että huonoitsetuntoisimmilla takertujilla on suurin hinku parisuhteeseen.
Kuka tässä on kertaakaan missään sanonut, ettei ero tulisi kysymykseen? Tässähän puhutaan niistä ärsyttävistä jutuista kumppanissa.
Täällä on näköjään monia sellaisia sitoutumiskammoisia, jotka häipyy suhteesta heti ensimmäisestä pienestäkin epämiellyttävästä merkistä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on näköjään monia sellaisia sitoutumiskammoisia, jotka häipyy suhteesta heti ensimmäisestä pienestäkin epämiellyttävästä merkistä.
Ei vaan terveitä. Mä oon riittävästi katellut itseään hakevia ehdokkaita. Vietän loppuajan yksin. Terapeutit on olemassa itsensä kehittämistä varten. Puoliso ei osaa määrittää diagnoosia ja määrätä lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa on jäänyt nyt joku looppi päälle, jos ongelmia ei muutoin ole kuin tuon eksähomman kanssa. Onko muita ongelmia siis vai onku tuo ainoa?
Mun miehillä on ollut tosi vähän eksiä, ja eron syy on aina ollut minulle selvä, mikäli sitä syytä nyt on edes kaivattu, joten ei ole mitään exä"vihaa" iskostunut kokemuksen kautta. Itse en koskaan koskisi yhteenkään exääni pitkällä tikullakaan, joten en myöskään kuvittele muiden niin tekevän. Ehkä nuo ovat suojaavia tekijöitä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Täällä on näköjään monia sellaisia sitoutumiskammoisia, jotka häipyy suhteesta heti ensimmäisestä pienestäkin epämiellyttävästä merkistä.
Mä häivyn. Nyt olen ollut mieheni kanssa 9 vuotta, ei ole tarvinnut häipyä. Kyllä meressä kalaa on, ei kannata jäädä pyöritettäväksi huonoon suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on näköjään monia sellaisia sitoutumiskammoisia, jotka häipyy suhteesta heti ensimmäisestä pienestäkin epämiellyttävästä merkistä.
Mä häivyn. Nyt olen ollut mieheni kanssa 9 vuotta, ei ole tarvinnut häipyä. Kyllä meressä kalaa on, ei kannata jäädä pyöritettäväksi huonoon suhteeseen.
Naisten onkin helppo vaihtaa. Miehen täytyy usein valita, joko jatkaa huonon naisen kanssa tai kärsiä yksinäisyydestä. Ette te naiset osaa asettua miehen asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on näköjään monia sellaisia sitoutumiskammoisia, jotka häipyy suhteesta heti ensimmäisestä pienestäkin epämiellyttävästä merkistä.
Mä häivyn. Nyt olen ollut mieheni kanssa 9 vuotta, ei ole tarvinnut häipyä. Kyllä meressä kalaa on, ei kannata jäädä pyöritettäväksi huonoon suhteeseen.
Naisten onkin helppo vaihtaa. Miehen täytyy usein valita, joko jatkaa huonon naisen kanssa tai kärsiä yksinäisyydestä. Ette te naiset osaa asettua miehen asemaan.
Ette tee koskaan mitään naisen hyväksi. Miksi naisen tulisi jäädä kuivaan suhteeseen? Käy escortilta hakemassa lämpöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on jäänyt nyt joku looppi päälle, jos ongelmia ei muutoin ole kuin tuon eksähomman kanssa. Onko muita ongelmia siis vai onku tuo ainoa?
Mun miehillä on ollut tosi vähän eksiä, ja eron syy on aina ollut minulle selvä, mikäli sitä syytä nyt on edes kaivattu, joten ei ole mitään exä"vihaa" iskostunut kokemuksen kautta. Itse en koskaan koskisi yhteenkään exääni pitkällä tikullakaan, joten en myöskään kuvittele muiden niin tekevän. Ehkä nuo ovat suojaavia tekijöitä sitten?
Niin, tämä naivi ja itsekeskeinen ajatusmalli missä kuvittelee muiden toimivan ja ajattelevan täsmälleen kuin itsekin. Pettäjiä ja exien lämmittäjiä on suuret joukot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ne exät alkaa vaivaamaan ja pännimään jos toinen kysymättä alkaa tuomaan niitä esille. Tulee todellakin sellainen tunne, että on exät vielä kovastikin mielessä.
Ymmärrän tuon, ettei eksiä ole syytä muistella, mutta sekin on vähän outoa, sen ajan pitäisi pyyhkiytyä pois.
"Oletko käynyt Lontoossa?"
"Joo, kerran"
"Ai milloin?"
"Olin silloin Annin kanssa..."
"Tarvitseeko sun tuoda sun eksä joka keskusteluun!?!?"
No pitääkö se exä nyt siinä erityisesti aina mainita. Olisit voinut myös vastata, että "kyllä olen käynyt lontoossa silloin ja silloin".
Itse olen näin ympäripyöreästi kertonut mainitsematta ex.ää. Seuraavaksi onkin tentattu, kenen/keiden kanssa siellä olin ja auta armias, jos totuuden nimissä mainitsee sen ex.n, alkaa tivaus, miksi en sitä heti voinut kertoa, onko vielä tunteita ex.ää kohtaan, kun asia piti ensin salata ym.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ne exät alkaa vaivaamaan ja pännimään jos toinen kysymättä alkaa tuomaan niitä esille. Tulee todellakin sellainen tunne, että on exät vielä kovastikin mielessä.
Ymmärrän tuon, ettei eksiä ole syytä muistella, mutta sekin on vähän outoa, sen ajan pitäisi pyyhkiytyä pois.
"Oletko käynyt Lontoossa?"
"Joo, kerran"
"Ai milloin?"
"Olin silloin Annin kanssa..."
"Tarvitseeko sun tuoda sun eksä joka keskusteluun!?!?"
Niin että sun pitäis päästä niitä juttuja kertomaan, mielelläsikö kuuntelisit sitten itse kumppaniltasi jatkuvalla syötöllä mitä on exiensä kanssa puuhannut? Enpä oikein usko.
Oikeastaan juuri tuota tarkoitin... Jos sattuu mainitsemaan käyneensä jossain paikassa eksänsä kanssa ja toinen kuulee siitä samantien, mitä kaikkea siellä Lontoossa on puuhattu ja kokee, että siitä puhutaan jatkuvalla syötöllä. Kenellä on ongelma?
Tarkoitettiin että toinen tosiaankin jatkuvasti puhuu niistä existään noita juttuja, ei vaan kerran. Älä ala keksimään omiasi.
Kuka tuossa keksi omiaan? Itse otin esimerkin keskustelusta, missä minun mielestäni on melko neutraalia puhua menneisyydestään, johon saattaa eksä liittyä. Tuossa oli kuitenkin olennaisempaa se, että oli käyty ylipäätään Lontoossa, se eksä oli nyt vain sivuseikka.
Sinä, kun alat jotain kuulustelutilanteita keksimään juttuun mukaan, vaikka ekassa viestissä selvästi sanotaan että KYSYMÄTTÄ.
No, yritin tuolla esimerkillä tuoda esille, että eksän mainitseminen saattaa olla ihan neutraaliakin, vaikka sitä ei nimenomaan kysyttykään. Enkä ole mistään kuulustelutilanteista puhunut. Vastaa vain siihen viestiin, jota lainaatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on näköjään monia sellaisia sitoutumiskammoisia, jotka häipyy suhteesta heti ensimmäisestä pienestäkin epämiellyttävästä merkistä.
Mä häivyn. Nyt olen ollut mieheni kanssa 9 vuotta, ei ole tarvinnut häipyä. Kyllä meressä kalaa on, ei kannata jäädä pyöritettäväksi huonoon suhteeseen.
Naisten onkin helppo vaihtaa. Miehen täytyy usein valita, joko jatkaa huonon naisen kanssa tai kärsiä yksinäisyydestä. Ette te naiset osaa asettua miehen asemaan.
Ei kyse ole vaihtamisesta vaan siitä että haluaa kohdeltavan itseään hyvin. Jos se ei suhteessa onnistu niin sitten on oletava ilman suhdetta.
Alue: Aihe vapaa
Olen mies ja naisillahan se vasta onkin tapana kertoilla existään, ilman että kysyn tai haluan tietää heistä mitään.