Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen mustasukkainen mieheni exästä. Tämä toistuu jokaisessa parisuhteessa.
28.10.2022 |
En ymmärrä mistä tämä johtuu ja mitä tälle voisi tehdä. Kärsin itsekin tästä todella paljon.
Olen siis ollut elämässäni useita kertoja parisuhteessa ja joka ikinen kerta saan suorastaan pakkomielteen mieheni exästä/existä. Stalkkaan heistä kaiken mahdollisen, koen huonommuutta verrattuna heihin ja kuvittelen, ettei mieheni koskaan voi rakastaa minua yhtä paljon kuin eväänsä. Monesti saatan stalkata ja yrittää etsiä noista naisista kaiken mahdollisen vielä vuosia sen jälkeen, kun olen jo eronnut itse miehestä.
Jos eroan ja mies löytää uuden, ei tämä uusi nainen minua juurikaan kiinnosta. Saatan käydä tutkimassa hänen somensa kerran ja se siitä.
Olen puhunut tästä joskus psykologillakin ohimennen, muttei psykologikaan osannut sanoa oikein mitään tähän. Oli hänen mielestään kuitenkin tosi erikoista.
Olen luullut, että ikä auttaa ja se että yrittää vaan saada itselleen itsevarmuutta, mutta eipä tunnu auttavan. Tämä on todella ahdistavaa ja kuluttavaa ja rasittaa tälläkin hetkellä parisuhdettani todella paljon.
Onko kellään muulla kokemusta tällaisesta?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ne exät alkaa vaivaamaan ja pännimään jos toinen kysymättä alkaa tuomaan niitä esille. Tulee todellakin sellainen tunne, että on exät vielä kovastikin mielessä.
Ymmärrän tuon, ettei eksiä ole syytä muistella, mutta sekin on vähän outoa, sen ajan pitäisi pyyhkiytyä pois.
"Oletko käynyt Lontoossa?"
"Joo, kerran"
"Ai milloin?"
"Olin silloin Annin kanssa..."
"Tarvitseeko sun tuoda sun eksä joka keskusteluun!?!?"
Niin että sun pitäis päästä niitä juttuja kertomaan, mielelläsikö kuuntelisit sitten itse kumppaniltasi jatkuvalla syötöllä mitä on exiensä kanssa puuhannut? Enpä oikein usko.
Joidenkin nyt pitää päästä vähän leuhkimaan niillä exillään, lytätä toista että katsohan kun mulla on ollut vientiä ja vauhdikas elämä toisin ku sulla.
Jonkinlainen varoitusmerkki kyllä tuokin, jos niistä existä kovin tulee tarinaa. Jostain tuollaisesta vallankäytöstä selvästikin silloin kyse, tai päinvastoin sillä existä kertojalla heikko itsetunto jota pitää pönkittää niistä existä jauhamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen vapaaehtoisesti sinkku vela. En jaksaisi viikkoakaan naista, jolle menneisyyteni olisi ongelma. -nuori mies
Niinpä. Lisäksi se kumppani pitäisi jo lähtökohtaisesti valita niin, että on yhtenäiset näkemykset ns perusperiaatteista ja samankaltainen elämäntapa sekä arvomaailma tulevaisuuden suunnitelmineen. Parisuhdetta hakevan on turha haaskata aikaansa ihmiseen joka etsii ja haluaa vain kepeää tapailua eikä vakavampi sitoutuminen ole edes suunnitelmissa. Toisaalta myöskään sen kepeää kaipaavan ei pidä uskotella olevansa tosissaan ja näkevänsä edes mahdollisesti yhteisen tulevaisuuden.
Harvemmin suhteesta tulee onnellista ja toimivaa jos kumppaneilla on aivan erilainen näkemys vaikka ihmissuhteista tai että suhtautuminen seksiin on toisella hyvin liberaalia kun taas toinen on konservatiivisempi.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen vapaaehtoisesti sinkku vela. En jaksaisi viikkoakaan naista, jolle menneisyyteni olisi ongelma. -nuori mies
Kato toveri! Hankin Justin nuken just siksi etten enää kestä parisuhdedraamoja enkä tahdo riskeerata omaa yksityisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ne exät alkaa vaivaamaan ja pännimään jos toinen kysymättä alkaa tuomaan niitä esille. Tulee todellakin sellainen tunne, että on exät vielä kovastikin mielessä.
Ymmärrän tuon, ettei eksiä ole syytä muistella, mutta sekin on vähän outoa, sen ajan pitäisi pyyhkiytyä pois.
"Oletko käynyt Lontoossa?"
"Joo, kerran"
"Ai milloin?"
"Olin silloin Annin kanssa..."
"Tarvitseeko sun tuoda sun eksä joka keskusteluun!?!?"
Niin että sun pitäis päästä niitä juttuja kertomaan, mielelläsikö kuuntelisit sitten itse kumppaniltasi jatkuvalla syötöllä mitä on exiensä kanssa puuhannut? Enpä oikein usko.
Joidenkin nyt pitää päästä vähän leuhkimaan niillä exillään, lytätä toista että katsohan kun mulla on ollut vientiä ja vauhdikas elämä toisin ku sulla.
Jos tuntuu tuolta, niin eiköhän ongelma sisällä ihan oman ratkaisunsa. Tarvitseeko tuollaisen ihmisen kanssa olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ne exät alkaa vaivaamaan ja pännimään jos toinen kysymättä alkaa tuomaan niitä esille. Tulee todellakin sellainen tunne, että on exät vielä kovastikin mielessä.
Ymmärrän tuon, ettei eksiä ole syytä muistella, mutta sekin on vähän outoa, sen ajan pitäisi pyyhkiytyä pois.
"Oletko käynyt Lontoossa?"
"Joo, kerran"
"Ai milloin?"
"Olin silloin Annin kanssa..."
"Tarvitseeko sun tuoda sun eksä joka keskusteluun!?!?"
Niin että sun pitäis päästä niitä juttuja kertomaan, mielelläsikö kuuntelisit sitten itse kumppaniltasi jatkuvalla syötöllä mitä on exiensä kanssa puuhannut? Enpä oikein usko.
Oikeastaan juuri tuota tarkoitin... Jos sattuu mainitsemaan käyneensä jossain paikassa eksänsä kanssa ja toinen kuulee siitä samantien, mitä kaikkea siellä Lontoossa on puuhattu ja kokee, että siitä puhutaan jatkuvalla syötöllä. Kenellä on ongelma?
Tarkoitettiin että toinen tosiaankin jatkuvasti puhuu niistä existään noita juttuja, ei vaan kerran. Älä ala keksimään omiasi.
Kuka tuossa keksi omiaan? Itse otin esimerkin keskustelusta, missä minun mielestäni on melko neutraalia puhua menneisyydestään, johon saattaa eksä liittyä. Tuossa oli kuitenkin olennaisempaa se, että oli käyty ylipäätään Lontoossa, se eksä oli nyt vain sivuseikka.
Niin ja jos seuraavana päivänä tulee toinen tarina exästä ja komantena taas uusi, niin kyllä se alkaa vaikuttamaan että joku exäfetissi on nyt kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tuota omalla kohdallani ihmetellyt, miksi mun surkea itsetunto ei vaikuta millään tavalla parisuhteissa. En ole yleensä lainkaan mustasukkainen, satunnaisesti on jotain häivähtänyt mielessä, mutta sellainen ajattelu on loppunut saman tien ihan järkeilemällä. Muuten sitten elämässä olen todella epävarma.
Olen myös aika epävarma, mutta kun ihastuin kunnolla niin sitten ei ollut mistään mustasukkaisuuksista tietoakaan, vaikka toisella ramppasi kaikenlaista tyyppiä katsomassa leffaa sun muuta. Eron jälkeen kun se uusi kultsi löytyi hällä parissa viikossa, tuli mieleen että ehkä olin hieman turhan luottavainen.
Välillä kannattaa kuunnella sitä pientä ääntä. Aloittajan pulmana on kerskaileva puoliso yhdistettynä aikasempiin huonoihin kokemuksiin. Mä jättäisin tapailun hetkeksi. Katsoisin terapian päätteeksi jaksaako vielä yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ne exät alkaa vaivaamaan ja pännimään jos toinen kysymättä alkaa tuomaan niitä esille. Tulee todellakin sellainen tunne, että on exät vielä kovastikin mielessä.
Ymmärrän tuon, ettei eksiä ole syytä muistella, mutta sekin on vähän outoa, sen ajan pitäisi pyyhkiytyä pois.
"Oletko käynyt Lontoossa?"
"Joo, kerran"
"Ai milloin?"
"Olin silloin Annin kanssa..."
"Tarvitseeko sun tuoda sun eksä joka keskusteluun!?!?"
No pitääkö se exä nyt siinä erityisesti aina mainita. Olisit voinut myös vastata, että "kyllä olen käynyt lontoossa silloin ja silloin".
Ja tilaaminen jatkuu:
"Ai koska? Kenen kanssa, mitä te teitte siellä?!?"
- No sillon vuonna 85 Annin kanssa, mitä sitä nyt lomalla tehdään...
" Ai stana, yritit tuotakin pimittää, taidat vieläkin ikävöidä ja muistella sitä, MENE SEN ANNIN PERÄÄN STANA!!!"Joidenkin ihmisten kanssa oikeita vastauksia ei ole.
Tässä halutaan nyt vääntää juttu sellaiseksi, että alkaisin oikein tivaamaan että kenen kanssa on käyty. Miksi hitossa minua sellainen kiinnostaisi? Kuten alunperinkin kirjoitin, alkaa kysymättä tuomaan niitä esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ne exät alkaa vaivaamaan ja pännimään jos toinen kysymättä alkaa tuomaan niitä esille. Tulee todellakin sellainen tunne, että on exät vielä kovastikin mielessä.
Ymmärrän tuon, ettei eksiä ole syytä muistella, mutta sekin on vähän outoa, sen ajan pitäisi pyyhkiytyä pois.
"Oletko käynyt Lontoossa?"
"Joo, kerran"
"Ai milloin?"
"Olin silloin Annin kanssa..."
"Tarvitseeko sun tuoda sun eksä joka keskusteluun!?!?"
Mä olen samanlainen kuin ap ja tosiaan ongelmaa on ollut ihan nuoresta asti. Nuoruuden poikaystäväni oli oikein sarjapettäjä ja vielä sellainen, joka kaveriporukassa naureskeli, kuinka sai tyttöystävää vedätettyä. Ja siis petti pahiten exänsä kanssa ja toisessa yhteydessä ystävystyttiin tuon exän kanssa (pienet piirit) ja hän itkien mulle paljasti heidän osuuden ja mies sitten myönsi myös muita juttuja. Osasin epäillä montaakin tapausta. Varmaan tämä rikkonut, vaikka sen jälkeen olen ollut jopa kolmen miehen kanssa parisuhteessa siten, että on asuttukin yhdessä, eikä nuo miehet ole tietääkseni koskaan pettäneet, mutta aina heidän exät on olleet mulle ihan hirveä punainen vaate.
Tuon kaltainen keskustelu (mitä lainasin) on ihan hirveää ja siis tottakai järki sanoo, ettei mennyttä elämää voi pyyhkiä pois ja kyllä itsekin saatan mainita jonkun exän jossain yhteydessä. Kuitenkaan en enää pystyisi lähtemään miehen kanssa Lontooseen, jos tietäisin hänen käyneen siellä myös exänsä kanssa, enkä siis mielellään halua tietää existä juuri mitään. Esim. kerran mies sanoi kaupassa suhteen alussa, että otetaanko tällainen kokonainen kana, näitä tuli aina exän kanssa ostettua, niin en todellakaan halunnut, vaan ehdotin jotain muuta, eikä koskaan kyllä ostettu kokonaista kanaa sen suhteen aikana.
Ja siis kaikkeni teen, etten tuota exä-ongelmaa paljasta miehelle, eli hän ei välttämättä edes saa tietää, että mulla on mitään ajatuksia exästään. Yksikään ero ei ole johtunut tästä mustasukkaisuudesta, mutta joku siinä on, että olen suhteissa aina toinen jalka ulkona hommasta, eli peli pelattuna aina siten, että pärjään hyvin, vaikka erotaan. Sinkkuna taas...
N38
Jos toinen kertoo että tykkäsi tehdä jotain exän kanssa, niin tulee vähän tunne että olen nyt joku exän korvike. Puenko saman tien samat vaatteetkin ja kaikki sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ne exät alkaa vaivaamaan ja pännimään jos toinen kysymättä alkaa tuomaan niitä esille. Tulee todellakin sellainen tunne, että on exät vielä kovastikin mielessä.
Ymmärrän tuon, ettei eksiä ole syytä muistella, mutta sekin on vähän outoa, sen ajan pitäisi pyyhkiytyä pois.
"Oletko käynyt Lontoossa?"
"Joo, kerran"
"Ai milloin?"
"Olin silloin Annin kanssa..."
"Tarvitseeko sun tuoda sun eksä joka keskusteluun!?!?"
Niin että sun pitäis päästä niitä juttuja kertomaan, mielelläsikö kuuntelisit sitten itse kumppaniltasi jatkuvalla syötöllä mitä on exiensä kanssa puuhannut? Enpä oikein usko.
Joidenkin nyt pitää päästä vähän leuhkimaan niillä exillään, lytätä toista että katsohan kun mulla on ollut vientiä ja vauhdikas elämä toisin ku sulla.
No pitääkö se prkele sitten pariutua huonoitsetuntoisen kanssa jolla se epävarmuus ja itsetunnon puute sitten ilmenee tuollaisena joutavana leuhkimisena?
Siinä sitten onkin oikein match made in heaven kun kaksi yhtä epävarmaa ja huonoitsetuntoista yrittää talloa toisiaan ja pönkittää sillä omaa egoaan. Toinen stalkkaa mustiksena exiä ja toinen leuhkii kuinka van mulla sitä on ollut vientiä aijai. Kumpikin sitten vielä parhaassa tapauksessa lääkitsee omaa oloaan alkoholilla ja/tai muilla päihteillä jonka myötä se vähäinen sietokyky on nollissa eikä mustasukkaisuuttaan hallitse enää yhtään ja toisaalta elvistelykin saa kännin myötä aivan uuden tason.
Joo-o.
Saa sitä sitten ihmetellä miksi parisuhdeväkivalta on niin yleistä ja ihmisillä on paha olla parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ne exät alkaa vaivaamaan ja pännimään jos toinen kysymättä alkaa tuomaan niitä esille. Tulee todellakin sellainen tunne, että on exät vielä kovastikin mielessä.
Ymmärrän tuon, ettei eksiä ole syytä muistella, mutta sekin on vähän outoa, sen ajan pitäisi pyyhkiytyä pois.
"Oletko käynyt Lontoossa?"
"Joo, kerran"
"Ai milloin?"
"Olin silloin Annin kanssa..."
"Tarvitseeko sun tuoda sun eksä joka keskusteluun!?!?"
Niin että sun pitäis päästä niitä juttuja kertomaan, mielelläsikö kuuntelisit sitten itse kumppaniltasi jatkuvalla syötöllä mitä on exiensä kanssa puuhannut? Enpä oikein usko.
Oikeastaan juuri tuota tarkoitin... Jos sattuu mainitsemaan käyneensä jossain paikassa eksänsä kanssa ja toinen kuulee siitä samantien, mitä kaikkea siellä Lontoossa on puuhattu ja kokee, että siitä puhutaan jatkuvalla syötöllä. Kenellä on ongelma?
Tarkoitettiin että toinen tosiaankin jatkuvasti puhuu niistä existään noita juttuja, ei vaan kerran. Älä ala keksimään omiasi.
Kuka tuossa keksi omiaan? Itse otin esimerkin keskustelusta, missä minun mielestäni on melko neutraalia puhua menneisyydestään, johon saattaa eksä liittyä. Tuossa oli kuitenkin olennaisempaa se, että oli käyty ylipäätään Lontoossa, se eksä oli nyt vain sivuseikka.
Sinä, kun alat jotain kuulustelutilanteita keksimään juttuun mukaan, vaikka ekassa viestissä selvästi sanotaan että KYSYMÄTTÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ne exät alkaa vaivaamaan ja pännimään jos toinen kysymättä alkaa tuomaan niitä esille. Tulee todellakin sellainen tunne, että on exät vielä kovastikin mielessä.
Ymmärrän tuon, ettei eksiä ole syytä muistella, mutta sekin on vähän outoa, sen ajan pitäisi pyyhkiytyä pois.
"Oletko käynyt Lontoossa?"
"Joo, kerran"
"Ai milloin?"
"Olin silloin Annin kanssa..."
"Tarvitseeko sun tuoda sun eksä joka keskusteluun!?!?"
Niin että sun pitäis päästä niitä juttuja kertomaan, mielelläsikö kuuntelisit sitten itse kumppaniltasi jatkuvalla syötöllä mitä on exiensä kanssa puuhannut? Enpä oikein usko.
Joidenkin nyt pitää päästä vähän leuhkimaan niillä exillään, lytätä toista että katsohan kun mulla on ollut vientiä ja vauhdikas elämä toisin ku sulla.
No pitääkö se prkele sitten pariutua huonoitsetuntoisen kanssa jolla se epävarmuus ja itsetunnon puute sitten ilmenee tuollaisena joutavana leuhkimisena?
Siinä sitten onkin oikein match made in heaven kun kaksi yhtä epävarmaa ja huonoitsetuntoista yrittää talloa toisiaan ja pönkittää sillä omaa egoaan. Toinen stalkkaa mustiksena exiä ja toinen leuhkii kuinka van mulla sitä on ollut vientiä aijai. Kumpikin sitten vielä parhaassa tapauksessa lääkitsee omaa oloaan alkoholilla ja/tai muilla päihteillä jonka myötä se vähäinen sietokyky on nollissa eikä mustasukkaisuuttaan hallitse enää yhtään ja toisaalta elvistelykin saa kännin myötä aivan uuden tason.
Joo-o.
Saa sitä sitten ihmetellä miksi parisuhdeväkivalta on niin yleistä ja ihmisillä on paha olla parisuhteessa.
Jos olisit ollut parisuhteessa, niin tietäisit että usein niitä juttuja alkaa paljastumaan vasta myöhemmin ja alussa pitää hyvät kulissit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ne exät alkaa vaivaamaan ja pännimään jos toinen kysymättä alkaa tuomaan niitä esille. Tulee todellakin sellainen tunne, että on exät vielä kovastikin mielessä.
Ymmärrän tuon, ettei eksiä ole syytä muistella, mutta sekin on vähän outoa, sen ajan pitäisi pyyhkiytyä pois.
"Oletko käynyt Lontoossa?"
"Joo, kerran"
"Ai milloin?"
"Olin silloin Annin kanssa..."
"Tarvitseeko sun tuoda sun eksä joka keskusteluun!?!?"
Niin että sun pitäis päästä niitä juttuja kertomaan, mielelläsikö kuuntelisit sitten itse kumppaniltasi jatkuvalla syötöllä mitä on exiensä kanssa puuhannut? Enpä oikein usko.
Oikeastaan juuri tuota tarkoitin... Jos sattuu mainitsemaan käyneensä jossain paikassa eksänsä kanssa ja toinen kuulee siitä samantien, mitä kaikkea siellä Lontoossa on puuhattu ja kokee, että siitä puhutaan jatkuvalla syötöllä. Kenellä on ongelma?
Tarkoitettiin että toinen tosiaankin jatkuvasti puhuu niistä existään noita juttuja, ei vaan kerran. Älä ala keksimään omiasi.
Kuka tuossa keksi omiaan? Itse otin esimerkin keskustelusta, missä minun mielestäni on melko neutraalia puhua menneisyydestään, johon saattaa eksä liittyä. Tuossa oli kuitenkin olennaisempaa se, että oli käyty ylipäätään Lontoossa, se eksä oli nyt vain sivuseikka.
Niin ja jos seuraavana päivänä tulee toinen tarina exästä ja komantena taas uusi, niin kyllä se alkaa vaikuttamaan että joku exäfetissi on nyt kyseessä.
No mikä ihme se pakottaa olemaan tuollaisen kumppanin kanssa? Sekö ettei itse huonoitsetuntoisena sekä läheisriippuvaisena saa, tai ei ainakaan usko saavansa, ketään muutakaan ja joku nyt vaan pitää olla kun muillakin on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ne exät alkaa vaivaamaan ja pännimään jos toinen kysymättä alkaa tuomaan niitä esille. Tulee todellakin sellainen tunne, että on exät vielä kovastikin mielessä.
Ymmärrän tuon, ettei eksiä ole syytä muistella, mutta sekin on vähän outoa, sen ajan pitäisi pyyhkiytyä pois.
"Oletko käynyt Lontoossa?"
"Joo, kerran"
"Ai milloin?"
"Olin silloin Annin kanssa..."
"Tarvitseeko sun tuoda sun eksä joka keskusteluun!?!?"
Rakentuukin ajankäsitys sen mukaan kenen kanssa on seurustelut? Olin silloin Annin kanssa Lontoossa ja Roomassa taas Lissun kanssa? Sen sijaan, että kävin Roomasa vuonna 2015 ja Lontoossa vuonna 2019.
44: ja 43: Jotkut ihmiset eivät vain muista ajankohtia, milloin ovat jotain tehneet.
Minulla on aivan samoja ongelmia. En osaa sanoa varmaksi mistä tämä epävarmuus/mustasukkaisuus kumpuaa, mutta kuormittavaa se on.
Kai tiedostan miten helppoa on ottaa yhteyttä eksään jos jää kaipaamaan? Haluan varmuutta että suhde oli oikeasti huono tai minä olen parempi?
Meillä mies tuntui tehneen kaiken eksän kanssa, ja minä en ollut missään eka. Eksä tuli juttuun hänen perheensä kanssa, oli sisaren paras ystävä ja itse en edes vuosien jälkeen päässyt lähelle ketään. Kehitin pitkäksi aikaa pakkomielteen eksästä. Nyt olen siitä kyllä päässyt eroon, enkä usko että mieskään häntä ikinä ajattelee.
Pohdi mistä se sinulta tulee? Itsellä se varmasti kumpuaa huonosta itsetunnosta ja vaikeuksista luottaa toiseen. Ei kumppanista tai hänen teoistaan.
Kannattaa myös puhua suoraan. Itse monesti kerroin miehelle fiiliksistä ja toin esille että olen mustasukkainen, ja mies kertoi enemmän heidän suhteestaan ja mikä ajoi heidät eroon ja mikä meidän suhteessa on parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ne exät alkaa vaivaamaan ja pännimään jos toinen kysymättä alkaa tuomaan niitä esille. Tulee todellakin sellainen tunne, että on exät vielä kovastikin mielessä.
Ymmärrän tuon, ettei eksiä ole syytä muistella, mutta sekin on vähän outoa, sen ajan pitäisi pyyhkiytyä pois.
"Oletko käynyt Lontoossa?"
"Joo, kerran"
"Ai milloin?"
"Olin silloin Annin kanssa..."
"Tarvitseeko sun tuoda sun eksä joka keskusteluun!?!?"
Niin että sun pitäis päästä niitä juttuja kertomaan, mielelläsikö kuuntelisit sitten itse kumppaniltasi jatkuvalla syötöllä mitä on exiensä kanssa puuhannut? Enpä oikein usko.
Joidenkin nyt pitää päästä vähän leuhkimaan niillä exillään, lytätä toista että katsohan kun mulla on ollut vientiä ja vauhdikas elämä toisin ku sulla.
No pitääkö se prkele sitten pariutua huonoitsetuntoisen kanssa jolla se epävarmuus ja itsetunnon puute sitten ilmenee tuollaisena joutavana leuhkimisena?
Siinä sitten onkin oikein match made in heaven kun kaksi yhtä epävarmaa ja huonoitsetuntoista yrittää talloa toisiaan ja pönkittää sillä omaa egoaan. Toinen stalkkaa mustiksena exiä ja toinen leuhkii kuinka van mulla sitä on ollut vientiä aijai. Kumpikin sitten vielä parhaassa tapauksessa lääkitsee omaa oloaan alkoholilla ja/tai muilla päihteillä jonka myötä se vähäinen sietokyky on nollissa eikä mustasukkaisuuttaan hallitse enää yhtään ja toisaalta elvistelykin saa kännin myötä aivan uuden tason.
Joo-o.
Saa sitä sitten ihmetellä miksi parisuhdeväkivalta on niin yleistä ja ihmisillä on paha olla parisuhteessa.
Jos olisit ollut parisuhteessa, niin tietäisit että usein niitä juttuja alkaa paljastumaan vasta myöhemmin ja alussa pitää hyvät kulissit.
No kyllä siitä parisuhteesta saa lähteä ihan missä vaiheessa vaan. Ei siihen kumppaniin ole mikään pakko jäädä roikkumaan kun asiat alkaa mennä päin sitä itseään vaikka ensin olisi ollutkin oikein jees ja kumppani aivan unelma.
Ei enää ole mitään kunnes kuolema meidät erottaa hapatusta. Tosin tuollaisessa suhteessa se kuolema voi tulla hyvinkin ennen aikojaan.. Ja onko siinäkään mitään mieltä, että tuhlaa ainutkertaisen elämänsä kumppaniin ja suhteeseen, jossa on kyllä elossa mutta ei elä omannäköistä ja itselle hyvää elämää? Ei siihen itsesääliin ja katkeruuteen kannata jäädä vellomaan ja uhriutumaan että kun mä nyt ehdin jo tähän tyyppiin sitoutua niin tässä sitten olen vaikka sydän märkänee. Kaheleinta on, että tuollaisissa suhteissa halutaan vielä kasvattaa lapsia..
Vaikka kuinka kärsisit niin kirkkaampaa kruunua et tule saamaan. Ja ne lapset vasta vinksahtaneen parisuhteen mallin saakin taakaksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen kertoo että tykkäsi tehdä jotain exän kanssa, niin tulee vähän tunne että olen nyt joku exän korvike. Puenko saman tien samat vaatteetkin ja kaikki sitten.
Entä jos nainen sanoo noin? Miksi miestä heti haukutaan mustasukkaiseksi, jos hän ei halua kuulla tuollaista? Mutta naisella on joku etuoikeus saada olla kuulematta miehen existä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ne exät alkaa vaivaamaan ja pännimään jos toinen kysymättä alkaa tuomaan niitä esille. Tulee todellakin sellainen tunne, että on exät vielä kovastikin mielessä.
Ymmärrän tuon, ettei eksiä ole syytä muistella, mutta sekin on vähän outoa, sen ajan pitäisi pyyhkiytyä pois.
"Oletko käynyt Lontoossa?"
"Joo, kerran"
"Ai milloin?"
"Olin silloin Annin kanssa..."
"Tarvitseeko sun tuoda sun eksä joka keskusteluun!?!?"
Niin että sun pitäis päästä niitä juttuja kertomaan, mielelläsikö kuuntelisit sitten itse kumppaniltasi jatkuvalla syötöllä mitä on exiensä kanssa puuhannut? Enpä oikein usko.
Joidenkin nyt pitää päästä vähän leuhkimaan niillä exillään, lytätä toista että katsohan kun mulla on ollut vientiä ja vauhdikas elämä toisin ku sulla.
No pitääkö se prkele sitten pariutua huonoitsetuntoisen kanssa jolla se epävarmuus ja itsetunnon puute sitten ilmenee tuollaisena joutavana leuhkimisena?
Siinä sitten onkin oikein match made in heaven kun kaksi yhtä epävarmaa ja huonoitsetuntoista yrittää talloa toisiaan ja pönkittää sillä omaa egoaan. Toinen stalkkaa mustiksena exiä ja toinen leuhkii kuinka van mulla sitä on ollut vientiä aijai. Kumpikin sitten vielä parhaassa tapauksessa lääkitsee omaa oloaan alkoholilla ja/tai muilla päihteillä jonka myötä se vähäinen sietokyky on nollissa eikä mustasukkaisuuttaan hallitse enää yhtään ja toisaalta elvistelykin saa kännin myötä aivan uuden tason.
Joo-o.
Saa sitä sitten ihmetellä miksi parisuhdeväkivalta on niin yleistä ja ihmisillä on paha olla parisuhteessa.
Jos olisit ollut parisuhteessa, niin tietäisit että usein niitä juttuja alkaa paljastumaan vasta myöhemmin ja alussa pitää hyvät kulissit.
Ja sunko on sitten pidettävä jatkossa ne samat hyvät kulissit pystyssä ulospäin eikä ero tule kysymykseenkään?
Onko se jotenkin noloa erota? Tai kenties kertooko se epäonnistumisesta? Vai eikö sitä voi lähteä, koska uutta ei ole valmiiksi katsottuna eikä parempaakaan välttämättä tule koskaan saamaan?
Jessus. Taitaa tosiaan olla niin, että huonoitsetuntoisimmilla takertujilla on suurin hinku parisuhteeseen.
Alue: Aihe vapaa
Kuka tuossa keksi omiaan? Itse otin esimerkin keskustelusta, missä minun mielestäni on melko neutraalia puhua menneisyydestään, johon saattaa eksä liittyä. Tuossa oli kuitenkin olennaisempaa se, että oli käyty ylipäätään Lontoossa, se eksä oli nyt vain sivuseikka.