Olen kärsinyt vuosia lapsettomuudesta ja nyt olisi edessä ystävän lapsen ristiäiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites adoptointi tai sijaisvanhemmuus? Vai kiinnostaako vain sen oman täydellisen geeniperimän levittäminen eteenpäin?

Adoptiota ja sijaisvanhemmuutta tarjotaan helposti ratkaisuksi kaikille lapsettomuudesta kärsiville. Adoptiossa lasta voi joutua odottamaan vuosia ja lisäksi adoptioon annetut lapset voivat usein olla eri tavoin traumatisoituneita/erilaisista vammoista kärsiviä. Sijaisvanhemmuuteen liittyy myös paljon erilaisia haasteita. Nämä eivät ole mitään helppoja vaihtoehtoja. Tällä en halua väittää, ettei biologisen lapsen kanssa olisi mitään haasteita, mutta jo lähtökohdat adoptiossa ja sijaisvanhemmuudessa ovat eri tavoin haastavat.

Adoptiota ei saa, jos löytyy yksikin merkintä esim. masennuksesta, vaikka se olisi ollut vain teininä. Lisäksi pitää olla naimisissa.

Vanhemmaksi saa kyllä hankkiutua ihan kenen kanssa tahansa ja missä tilanteessa tahansa, vaikka molemmat vanhemmat olisivat vakavasti masentuneita.

Jos tuntuu siltä, että ei kestä niitä ristiäisiä, niin sitten jäät niistä vain pois.  Ei sun tarvitse itseäsi piinata.  Et ole kenellekään mitään velkaa omista tunteistasi.

Ristiäisissä yleensäkin on vain lähisukulaiset ja kummit.  

Minä kärsin ns. sekundaarisesta lapsettomuudesta ja muistan nuo ajat hyvin, kun tuntui että joka puolella lisäännyttiin.  Itse sain ainoani erittäin nuorena, lähes alaikäisenä, ja hän jäikin ainoakseni.  Lisäksi olin lapsen kanssa yksin, joten en ole saanut kokea sitä, miten odottaa ja hoitaa lasta yhdessä sen isän kanssa. 

Oli hirveän raskasta, kun olisin halunnut saada sitten lapsen "sen oikean" kanssa, mutta jäimme ilman. Ärsytti eräät ihmiset, jotka ottivat asian ikään kuin omakseen, hoidattivat minulla lapsiaan kuin hyvän hyvyyttään, että saisin toteuttaa heidän kuvittelemaansa hoivaviettiäni.  Se ei mene niin.  Toisen lapsi ei ole oma, enkä minä ainakaan niistä ollut tippaakaan kateellinen.  

Juuri tuo, että toiset ottivat niin kovasti kantaa siihen, ettei meillä ollut yhteisiä lapsia, oli se ärsyttävin asia.  Minun luonteellani ei siihen mukaan menty.  Omia tunteitaan saa varjella.  Sunkin pitää vain löytää ne omat tavat käsitellä asia. 

Totta kai lapsettomuudessa on etunsakin.  Tuo ulkonäön korostamisjuttu oli kyllä tyhmä.  Siihen sillä ei ole mitään vaikutusta.  Enemmänkin edut tulee siitä, että on sitä omaa aikaa ja rahakin ehkä riittää paremmin.  Ja säästyy ainakin kiukuttelevan ja huonoille teille ajautuneen teini-ikäisen huolehtimisesta sitten myöhemmin.

Ja ihan omasta elämästäni vain, kun aikanaan menimme lapseni ja mieheni kanssa hakemaan ensimmäistä koiravauvaamme, se oli kuin sen uuden ja toivotun perheenjäsenen saaminen, ja lapsihan se olikin.  Koirista, kissoista ja muista eläimistä on ollut meille valtavasti iloa ja onnea elämän varrella.  Ja tietysti hyvä mieli siitä, että olemme voineet antaa niille hyvän elämän.  

Ei ole pakko. Voit päästää tunteesi valloilleen ja et mene ristiäisin. Mökötät. Hankit oman leivoksen ja limonadin kotiin. Keskityt muuhun elämässä ristiäisten aikaan kuin kaverin tilanteeseen ja muuten. Tai sitten ajattelet että se on sinulle vieras lapsi ja kaveri hoitaa juhlansa, tarkkailet muita asioita paikan päällä esim. ihmisiä, sisustusta, maalauksia, maisemaa - mutta siinä on riski että voi alkaa itkeä, jos tilanne on paha. 

Vierailija kirjoitti:

Koita päästä yli kateudesta. 

Sitä se lopulta on. Se että sinulla ei ole lasta, ei tarkoita että sun pitäisi lopettaa sun sosiaalinen elämä ja sen lisäksi kieltää muita viettämästä juhlia. Ja mistä lopulta tiedät, miten vaikeaa ihmisillä on ollut saada niitä lapsiaan? Harvoin niistä puhutaan ääneen. Iloitse siitä että joku onnistuu. 

Minä halusin aikoinaan 6 lasta. Vuosien 1998-2016 välillä sain kolme keskenmenoa ja kaksi lasta, raskautuminen kesti pari kolme vuotta joka kerta, paitsi kuopuksen ja viimeisen keskenmenon välissä 5 vuotta ja sen jälkeen en raskaaksi enää tullut ...... sitten tuli ikäkin vastaan. Kun sisko ilmoitti saavansa iltatähtenä kolmannen, olin iloinen ja vähän haikea. Tiesin että meille ei sitä kolmatta koskaan tule. Mutta olen iloinnut tästä pikkuihmisestä, jolle saan olla kiva täti. 

Omasta puolestani sanoisin, että se ei ole kateutta.

Se on katkeruutta.

Ne on kaksi eri asiaa.  Kateudeksi se ehkä tulkitaan sen takia, että se on helpompi tulkintatapa.  Harva sitä kateutta kenenkään toisen lapsesta tuntee.  Se on toisen lapsi ja vieras.  Väärän näköinenkin.

Ja tietysti jos haluaa itseään suojellakseen vältellä niitä toisten lapsijuttuja ja vauvavierailuja, niin kateudeksihan se määritellään.  Oikeasti se on kumminkin vain sitä että ei pysty menemään mukaan siihen rumbaan.  Se ei kosketa.  Haluaisi ehkä, mutta ei pysty.  Ja tuntee itsensä vialliseksi.  

Katkeruudestakin pääsee kun aika kuluu.  Se vie sen oman ajan ja sitten se on ohi.  

Ihmiset jotka murehtivat lapsettomuuttaan ovat säälittäviä.

Lopetat oman navan ympärillä pyörimisen ja ajattelet asioita muidenkin näkökulmasta. Se auttaa monessakin asiassa. Jos ei pysty ystävän puolesta olemaan onnellinen, on tunnetasolla isoja ongelmia. 

Ei kannata täällä kysellä moisia. Paikalla on lähinnä mammakulttilaisia ja veloja, jotka yhdessä repivät sinut kappaleiksi, koska olet molempien silmissä ajatuksinesi vääränlainen. Minua on auttanut se, että palautan kerta toisensa jälkeen mieleen sen, mikä kaikki minulla on kuitenkin hyvin. 

Onko se sinulta pois, että ystävälläsi on lapsi? Jos ajattelet, että kyllä, älä mene paikalle pilaamaan muiden juhlaa. Jos ajattelet, että ei, mene paikalle ja käyttäydy asiallisesti ja ole onnellinen ystävän puolesta. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka murehtivat lapsettomuuttaan ovat säälittäviä.

Ja vauvapalstalla omaa pahaa oloaan muita pilkkaamalla oksentavat ovat ihmiskunnan eliittiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites adoptointi tai sijaisvanhemmuus? Vai kiinnostaako vain sen oman täydellisen geeniperimän levittäminen eteenpäin?

Adoptiota ja sijaisvanhemmuutta tarjotaan helposti ratkaisuksi kaikille lapsettomuudesta kärsiville. Adoptiossa lasta voi joutua odottamaan vuosia ja lisäksi adoptioon annetut lapset voivat usein olla eri tavoin traumatisoituneita/erilaisista vammoista kärsiviä. Sijaisvanhemmuuteen liittyy myös paljon erilaisia haasteita. Nämä eivät ole mitään helppoja vaihtoehtoja. Tällä en halua väittää, ettei biologisen lapsen kanssa olisi mitään haasteita, mutta jo lähtökohdat adoptiossa ja sijaisvanhemmuudessa ovat eri tavoin haastavat.

Adoptiota ei saa, jos löytyy yksikin merkintä esim. masennuksesta, vaikka se olisi ollut vain teininä. Lisäksi pitää olla naimisissa.

Vanhemmaksi saa kyllä hankkiutua ihan kenen kanssa tahansa ja missä tilanteessa tahansa, vaikka molemmat vanhemmat olisivat vakavasti masentuneita.

Totta.  Adoptiovanhemmaksi haluavan pitää olla ihmisenä täydellinen.  Rikan rikkaa ei saa löytyä.

Ja siitä huolimatta maailmassa on vaikka kuinka paljon tarinoita epäonnistuneista adoptioista.  Kuinka ne lapset on tunteneet itsensä irrallisiksi ja erilaisiksi ja  suhteet adoptiovanhempiin ei ole olleet hyvät.  Ja sitten vielä hylätyksi tulemisen tunne, biologisten vanhempien etsiminen ja tarve saada tietää, mistä on tullut ja miksi.

Muutenkin tuntuu, että nykynuoret on kaikessa hukassa, niin vielä tämä siihen päälle.

En uskaltaisi ruveta adoptiovanhemmaksi.    

Mä en ymmärrä tuollaisia juttuja, että joillekin on niin hirveän iso ongelma, jos joku muu saa lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua auttoi se, kun tajusin noiden mammojen seurassa olevani paremmassa kunnossa kuin he. En siis tarkoita että kaikki rupsahtaisivat synnytettyään , puhun vain omasta tuttavapiiristäni. Yhteisissä tapaamisissa olin paikan ainut nainen, joka oli oikeasti laitettu ja pukeutui kauniisti. Kuulostaa hassulta mutta tämä auttoi minua. Ei roikkuvia rintoja tI löysää ihoa

Voi jumaliste, miten pinnallinen ihminen. Tiedoksesi sulle, että luopuisin ennemmin vaikka molemmista tisseistäni ja oikeasta kädestäni ennen kuin lapsistani. Mutta ihaile sinä niitä tissejäsi yksinäsi vielä 50 vuoden päästäkin.

Onneksi kaikki ei pysty lisääntymään.

Kyllä niitä tissejä ihailee miehetkin, toisin kun sun roikkujas.

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua auttoi se, kun tajusin noiden mammojen seurassa olevani paremmassa kunnossa kuin he. En siis tarkoita että kaikki rupsahtaisivat synnytettyään , puhun vain omasta tuttavapiiristäni. Yhteisissä tapaamisissa olin paikan ainut nainen, joka oli oikeasti laitettu ja pukeutui kauniisti. Kuulostaa hassulta mutta tämä auttoi minua. Ei roikkuvia rintoja tI löysää ihoa

Voi jumaliste, miten pinnallinen ihminen. Tiedoksesi sulle, että luopuisin ennemmin vaikka molemmista tisseistäni ja oikeasta kädestäni ennen kuin lapsistani. Mutta ihaile sinä niitä tissejäsi yksinäsi vielä 50 vuoden päästäkin.

Onneksi kaikki ei pysty lisääntymään.

Kyllä niitä tissejä ihailee miehetkin, toisin kun sun roikkujas.

M

Mukava kuulla, että sinun tissejäsi ihailevat myös miehet :) Ihan heti en olisi uskonut, että manboobsit ovat miesten keskuudessa ihailun aihe. Aina oppii jotain uutta :)

N

Vierailija kirjoitti:

Onko se sinulta pois, että ystävälläsi on lapsi? Jos ajattelet, että kyllä, älä mene paikalle pilaamaan muiden juhlaa. Jos ajattelet, että ei, mene paikalle ja käyttäydy asiallisesti ja ole onnellinen ystävän puolesta. 

Mutta jos ei tunne sitä onnea, niin miten sitä ollaan onnellinen käskystä?

Kenenkään juhla ei siitä pilaannu, jos siellä on ihminen, joka sisimmässään ei koe olevansa oikeassa paikassa.  Sen hetken mitä yhdet ristiäiset kestää, pystyy kuka tahansa olemaan mukana pilaamatta kenenkään tunnelmaa.  Luuletko, että ap ei kykenisi käyttäytymään asiallisesti?  

Eiköhän tässä kaikki ole aikuisia ihmisiä.  

Minä olen ollut muutamissakin häissä, joissa olen koko ajan ollut sitä mieltä, että nuo ei kauaa yhdessä ole ja koko avioliitto ja häät ihan turhat, ja oikeassa olen ollut.  Siitä huolimatta ihan mukavaa on ollut, mikäs siinä, saahan sitä ihmiset juhlia.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se sinulta pois, että ystävälläsi on lapsi? Jos ajattelet, että kyllä, älä mene paikalle pilaamaan muiden juhlaa. Jos ajattelet, että ei, mene paikalle ja käyttäydy asiallisesti ja ole onnellinen ystävän puolesta. 

Mutta jos ei tunne sitä onnea, niin miten sitä ollaan onnellinen käskystä?

Kenenkään juhla ei siitä pilaannu, jos siellä on ihminen, joka sisimmässään ei koe olevansa oikeassa paikassa.  Sen hetken mitä yhdet ristiäiset kestää, pystyy kuka tahansa olemaan mukana pilaamatta kenenkään tunnelmaa.  Luuletko, että ap ei kykenisi käyttäytymään asiallisesti?  

Eiköhän tässä kaikki ole aikuisia ihmisiä.  

Minä olen ollut muutamissakin häissä, joissa olen koko ajan ollut sitä mieltä, että nuo ei kauaa yhdessä ole ja koko avioliitto ja häät ihan turhat, ja oikeassa olen ollut.  Siitä huolimatta ihan mukavaa on ollut, mikäs siinä, saahan sitä ihmiset juhlia.  

Jos ei pysty olemaan onnellinen tai edes iloinen toisen puolesta, on syytä mennä terapiaan opettelemaan normaaleja tunnetaitoja. Eihän toisen puolesta onnellisuus tarkoita, etteikö saisi surra omaa lapsettomuuttaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se sinulta pois, että ystävälläsi on lapsi? Jos ajattelet, että kyllä, älä mene paikalle pilaamaan muiden juhlaa. Jos ajattelet, että ei, mene paikalle ja käyttäydy asiallisesti ja ole onnellinen ystävän puolesta. 

Mutta jos ei tunne sitä onnea, niin miten sitä ollaan onnellinen käskystä?

Kenenkään juhla ei siitä pilaannu, jos siellä on ihminen, joka sisimmässään ei koe olevansa oikeassa paikassa.  Sen hetken mitä yhdet ristiäiset kestää, pystyy kuka tahansa olemaan mukana pilaamatta kenenkään tunnelmaa.  Luuletko, että ap ei kykenisi käyttäytymään asiallisesti?  

Eiköhän tässä kaikki ole aikuisia ihmisiä.  

Minä olen ollut muutamissakin häissä, joissa olen koko ajan ollut sitä mieltä, että nuo ei kauaa yhdessä ole ja koko avioliitto ja häät ihan turhat, ja oikeassa olen ollut.  Siitä huolimatta ihan mukavaa on ollut, mikäs siinä, saahan sitä ihmiset juhlia.  

Ei sitä koskaan voi tietää. Jos on kovinkin katkeroitunut, niin hyvinkin voi olla ettei kykene olemaan sitä näyttämättä. Eikä ole kenenkään etu, että yksi istuu naama norsun v'tulla mököttämässä. 

Aikuisia kun ollaan niin kyllä sen pystyy naamasta näkemään, mikä on meno. 

Miten lapsettomuudesta kärsii. Siis siitä, että yöllä saa nukkua ja joku tautinen ripulikasa ei huuda koko yötä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua auttoi se, kun tajusin noiden mammojen seurassa olevani paremmassa kunnossa kuin he. En siis tarkoita että kaikki rupsahtaisivat synnytettyään , puhun vain omasta tuttavapiiristäni. Yhteisissä tapaamisissa olin paikan ainut nainen, joka oli oikeasti laitettu ja pukeutui kauniisti. Kuulostaa hassulta mutta tämä auttoi minua. Ei roikkuvia rintoja tI löysää ihoa

Voi jumaliste, miten pinnallinen ihminen. Tiedoksesi sulle, että luopuisin ennemmin vaikka molemmista tisseistäni ja oikeasta kädestäni ennen kuin lapsistani. Mutta ihaile sinä niitä tissejäsi yksinäsi vielä 50 vuoden päästäkin.

Onneksi kaikki ei pysty lisääntymään.

Hyi mikä ihmissyöpä sinä olet. Harmi että kuka tahansa voi lisääntyä.

Olen vapaa-ehtoisesti lapseton, joten tilanteeni ei ole verrannollinen. Itse ajattelen lapsia omina ihmisinään, en vanhempiensa "omaisuutena" eli tutustun heihin siinä missä muihinkin uusiin ihmisiin. Se lapsi, jonka tapaat, jos päätät mennä, ei missään olosuhteissa olisi sama ihminen kuin sinun lapsesi olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua auttoi se, kun tajusin noiden mammojen seurassa olevani paremmassa kunnossa kuin he. En siis tarkoita että kaikki rupsahtaisivat synnytettyään , puhun vain omasta tuttavapiiristäni. Yhteisissä tapaamisissa olin paikan ainut nainen, joka oli oikeasti laitettu ja pukeutui kauniisti. Kuulostaa hassulta mutta tämä auttoi minua. Ei roikkuvia rintoja tI löysää ihoa

Voi jumaliste, miten pinnallinen ihminen. Tiedoksesi sulle, että luopuisin ennemmin vaikka molemmista tisseistäni ja oikeasta kädestäni ennen kuin lapsistani. Mutta ihaile sinä niitä tissejäsi yksinäsi vielä 50 vuoden päästäkin.

Onneksi kaikki ei pysty lisääntymään.

Eli jos lapseton kykenee löytämään yhtään mitään positiivista vaikka sitten pinnallistakin sellaista siitä, ettei hän voi lasta saada, hänen ei pitäisi saada lasta ollenkaan? Et vaikuta järin empaattiselra ihmiseltä.