Lue keskustelun säännöt.
Olen kärsinyt vuosia lapsettomuudesta ja nyt olisi edessä ystävän lapsen ristiäiset
28.10.2022 |
Olen ruvennut ihan oikeasti tämän takia välttelemään lapsia koska koen suurta surua siitä etten itse luultavasti saa koskaan lapsia. Miten päästä tämän yli ja hyväksyä asia? Haluam kuitenkin olla aidosti onnellinen muiden puolesta joille siunaantuu lapsia
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se sinulta pois, että ystävälläsi on lapsi? Jos ajattelet, että kyllä, älä mene paikalle pilaamaan muiden juhlaa. Jos ajattelet, että ei, mene paikalle ja käyttäydy asiallisesti ja ole onnellinen ystävän puolesta.
Mutta jos ei tunne sitä onnea, niin miten sitä ollaan onnellinen käskystä?
Kenenkään juhla ei siitä pilaannu, jos siellä on ihminen, joka sisimmässään ei koe olevansa oikeassa paikassa. Sen hetken mitä yhdet ristiäiset kestää, pystyy kuka tahansa olemaan mukana pilaamatta kenenkään tunnelmaa. Luuletko, että ap ei kykenisi käyttäytymään asiallisesti?
Eiköhän tässä kaikki ole aikuisia ihmisiä.
Minä olen ollut muutamissakin häissä, joissa olen koko ajan ollut sitä mieltä, että nuo ei kauaa yhdessä ole ja koko avioliitto ja häät ihan turhat, ja oikeassa olen ollut. Siitä huolimatta ihan mukavaa on ollut, mikäs siinä, saahan sitä ihmiset juhlia.
Jos ei pysty olemaan onnellinen tai edes iloinen toisen puolesta, on syytä mennä terapiaan opettelemaan normaaleja tunnetaitoja. Eihän toisen puolesta onnellisuus tarkoita, etteikö saisi surra omaa lapsettomuuttaan.
Nyt meni kyllä aika pahasti metsään. Tunnetaitoja ei ole se, että tuntee "oikeanlaisia" ja "hyväksyttäviä" tunteita, vaan se, että osaa tunnistaa ja ilmaista omia tunteitaan ja olla niiden kanssa. Terapiassa ei opetella kokemaan jotain tietynlaisia tunteita, vaan hyväksymään ne tunteet joita tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kärsinyt vuosia jalka ja selkäongelmista, ja nyt olisi edessä ystävän triathlonkisan voiton juhliminen...
Olen kärsinyt vuosia kumppanittomuudesta ja nyt olisi edessä ystävän kihlajaiset...
Olen kärsinyt vuosia kissa-allergiasta ja nyt olisi edessä ystävän kissanristiäiset...
Olen kärsinyt vuosia työttömyydestä ja nyt olisi edessä ystävän ylennyksen saamisen juhlat...
Olen kärsinyt vuosia orpoudestani ja nyt olisi edessä ystävän vanhempien kultahääpäivä...
...
Tämä oli loistavasti kirjoitettu.
Toisen onni ei ole sinulta pois.
EN KESTÄ ENÄÄ TÄTÄ JATKUVAA JYTINÄÄ, PAUKETTA JA RUTINAA MITÄ PEPUSTANI KUULUU. HAJUKIN ON AIVAN JÄRKYTTÄVÄN PAHA. MILLÄ TÄMÄN SAISI LOPPUMAAN?
ap
Itse olin erinomaisen otettu kun sain kutsun ystäväni lapsen ristiäisiin. - Hän kyllä tietää, että itse olen aina haaveillut ja unelmoinut lapsesta. On hyvin todennäköistä, että jään lapsettomaksi, kun olen jo niin vanha kuin olen (43 vuotias). Tällä hetkellä puuttuu "tekijä kumppanikin", jonka kanssa saattaisin harkita lapsen saamista. Tai jakaa elämäni muutoin.
Mutta tuosta ystäväni lapsen ristiäsiin kutsun saamine vahvisti minulle uskao siihen, että olen ihan hyvä omana itsenäni, koska vuosien saatossa aika moni aiemmin tuttu ja läheisempi on saattanut jäädä tai ainakin suhde on vaatinut enemmän ja vähemmän säätämistä kun ovat saaneet peheen lisätsä, osan kanssa jo silloin kun ovat löytäneet itselleen kumppanin.
Tiedä sit onko kyse ollut sattumasta vai kuvittelevatko, että ei me (iki)sinkut olla kiinnostumeita lapsi perhe jutuista. - No tuoki riippuu tyylistä, miten lapsen antaa määrittää suhdetta.
Osalle lapsen saanti saattaa ajautua siihen, että kaikkiea selitetetään ja lapsen kautta, jolloi se menee vähän överiksi kun taas osa kykenee näkemään ja kokemaan elämää ilman, että joka kerta täyty samalla mainita lapsi (eri taivutusmuodoissaan) tai selitellä asioita menemättä kumppanin taakse.
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsettomuudesta kärsii. Siis siitä, että yöllä saa nukkua ja joku tautinen ripulikasa ei huuda koko yötä
OT: miten onnettoman typerä tyyppi onkaan, joka sanoo lapsesta: " tautinen ripulikasa"??? Olet henkisesti tosi kehittymätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
REAGOIN VOIMAKKAISIIN TUNTEISIIN VATSALLANI. EN KESTÄ ENÄÄ TÄTÄ JATKUVAA JYTINÄÄ, PAUKETTA JA RUTINAA MITÄ PEPUSTANI KUULUU. HAJUKIN ON AIVAN JÄRKYTTÄVÄN PAHA. MILLÄ TÄMÄN SAISI LOPPUMAAN?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se sinulta pois, että ystävälläsi on lapsi? Jos ajattelet, että kyllä, älä mene paikalle pilaamaan muiden juhlaa. Jos ajattelet, että ei, mene paikalle ja käyttäydy asiallisesti ja ole onnellinen ystävän puolesta.
Mutta jos ei tunne sitä onnea, niin miten sitä ollaan onnellinen käskystä?
Kenenkään juhla ei siitä pilaannu, jos siellä on ihminen, joka sisimmässään ei koe olevansa oikeassa paikassa. Sen hetken mitä yhdet ristiäiset kestää, pystyy kuka tahansa olemaan mukana pilaamatta kenenkään tunnelmaa. Luuletko, että ap ei kykenisi käyttäytymään asiallisesti?
Eiköhän tässä kaikki ole aikuisia ihmisiä.
Minä olen ollut muutamissakin häissä, joissa olen koko ajan ollut sitä mieltä, että nuo ei kauaa yhdessä ole ja koko avioliitto ja häät ihan turhat, ja oikeassa olen ollut. Siitä huolimatta ihan mukavaa on ollut, mikäs siinä, saahan sitä ihmiset juhlia.
Ei sitä koskaan voi tietää. Jos on kovinkin katkeroitunut, niin hyvinkin voi olla ettei kykene olemaan sitä näyttämättä. Eikä ole kenenkään etu, että yksi istuu naama norsun v'tulla mököttämässä.
Aikuisia kun ollaan niin kyllä sen pystyy naamasta näkemään, mikä on meno.
No pah. Jos niin katkeroitunut on, ettei ollenkaan pysty olemaan sitä näyttämättä, niin sitten saa olla se naama norsunveellä muuallakin kuin siellä ristiäisissä ja koko ajan. Lapsia vanhempineen näkee kaikkialla ja vauvojakin syntyy vähän väliä. Eipä sellaista ihmistä mihinkään kastejuhlaan kutsutakaan ja tuskin edes kyselisi täällä, että menenkö vai en. Vastaus kun on jo itselleenkin ilmiselvä, että en.
Kaikkien ei tarvitse lisääntyä. 😊🙂