Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hesari: Lihavuus on krooninen sairaus
28.10.2022 |
Ei elämäntapaongelma. Postmoderni intersektionaalinen lääketiede selvitti tämän.
Asialle ei siis voi tehdä mitään, sipsejä ja siideriä saa nyt ihan vapaasti vetää, lääkärin on turha valittaa. Itsekin ajattelin lopettaa terveellisesti syömisen, ihan solidaarisuudesta ruveta läskiksi.
Kommentit (591)
Onko kenelläkään täällä kokemusta Eiran sairaalan painonhallintaklinikasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sotien jälkeen masennuskin oli vaan jotain heikkojen ininää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus johtuu väärästä ruokavaliosta 99% ihmisistä. Jos syö kasvispitoista ruokaa hyvillä proteiineilla ja välttää sokeria, huonoja rasvoja ja alkoholia, niin pysyy hoikkana.
Mutta jos ei pääse irti sokerikoukusta, niin tottakai sitä pysyy lihavana. Siinä mielessä lihavuus on verrattavissa alkoholismiin. Mutta kukaan ei yritä normalisoida alkoholismia eikä kiistämään sen terveysvaikutuksia.
Ja tällä yksinkertaisella ranneliikkeellä paranet alkoholismista: lakkaa juomasta.
Joo. Paitsi etteä alkoholismista voi parantua jättämällä alkoholin kokonaan pois. Ruokaa ei voi jättää kokonaan pois, tai kuolee.
Pitäs jättää herkut pois.
Tarkoitatko naurista ja tomaattia? Ne ovat minun herkkujani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tarve syödä koko ajan. Se on ihan kauheaa, koska oikeasti ei ole sellasta määrää ruokaa että minä tuntisin itseni kylläiseksi. Vatsa tulee täyteen kyllä ja fyysisesti ei voi enää syödä, mutta mun aivot ei kyllä tajua kunnolla sitä asiaa, vaan tahtoisin edelleen syödä. Minulla on ylipainoa noin 10 kiloa ja tämäkin on ihan vaan sen takia, että minä liikun säännöllisesti ja KOKO ajan vahdin mitä syön ja lasken kaloreita. Levänneenä ja tasaisessa elämäntilanteessa tätä jaksaa pitää yllä, mutta heti jos on univelkaa tai stressiä huomaan, että ote alkaa lipsua. On silleen naurettavaa, että minä painonhallinnan takia en esim. hakeudu opiskelemaan (työn ohella), kun mietin että jos aloitan opiskelut, niin minä oon väsynyt ja stressaatunut ja lihon. Näin se läskifobia toimii. Mieluummin vähän alisuoriudun kuin otan riskin että musta tulee oikeesti läski.
Olisi ihanaa olla joskus kylläinen ja tyytyväinen, mutta kun en ole. Ilmeisesti mulla on kylläisyyshormonista puutetta, koska eihän tämä normaalia ole, käsittääkseni ihmiset noin keskimäärin tulee kylläisiksi ja osa ihmisistä jopa unohtaa syödä. Minä en ikinä. Aina on mielessä seuraava ateria. Kyllä minä pitäisin tätä jonkinlaisena sairautena. Ärsyttää ihmiset, jotka katsovat oikeudekseen aukoa päätään ylipainoisille. Osalle, kuten mulle, ei oo painonhallinta kovin helppoa.
mulla ei ole ihan noin vaikeita nuo mielihalut. Mut totta, mietin aloittaa avoimessa yliopistossa työn ohessa tänä syksynä (taas), mutta jätin taas väliin, koska pelkäsin stressiä ja unettomuutta. Mulla on taustalla vaikea unettomuus, joka kroonistuessa sai lihomaan vuodessa sen noin 10 kiloa. Toisena vuotena, ensimmäisenä laihduin. Lihominen hidastui kun unettomuus korjaantui ja painokin on siitä pudonnut. Mutta yhä kovan työstressin aikana uni menee katkonaiseksi ja sokerin himo on ihan älytön. Kerran lihonut turpoaa ihan hetkessä, viimeksi nyt vaativan projektin aikana housujen vyötäröt on alkaneet kiristää. Pahinta on, etten huonosti nukuttua jaksa rakasta harrastusta (cross-fit)
Kuulostaa ihan minun tarinalta. On yksinkertaista ja nykytutkimuksen vastaista sanoa, että kaikki on kiinni siitä, mitä suuhusi pistät tai tsempistä. Painoon vaikuttavat geenit, nukkuminen, elämäntilanne, yleisterveys, onko ollut aiemmin lihava, ikä jne. Itseltäni poistettiin kilpirauhanen syövän vuoksi. Lihoin kättelyssä 10 kg, vaikka olin ollut normaalipainoinen. Painoa tulee lisää nykyisin käsittämättömällä tavalla, vaikka minulla on Thyroxin-korvaushoito.
Minä pyöristyin hieman vaihto-oppilasvuotena. Ennen sitä olin aina hoikka. Kotiin palattua hoikistuin ja raskausaikana lihoin taas toistakymmentä kiloa. Kilot putosivat ja pysyivät kymmenisen vuotta poissa, kunnes elämäntilanne oli vaikea pettämisen ja lopulta eron vuoksi. Ahdistukseltani en saanut nukuttua, liikuin pakkomielteisesti, join ja tupakoin liikaa -ja laihduin. Elämätilanteen tasaannuttua unettomuus kroonistui, työpaineet kasvoivat saman aikaisesti ja aloin lihomaan. Liikuntaa olen aina harrastanut runsaasti, mutta palautuminen liikunnasta oli unen puutteessa aivan olematonta. Syke ei välillä noussut ollenkaan esim hiihtäessä, mutta oli seuraavana aamuna tapissa. Mielenterveyskin meinasi oikeasti reistailla, en enää edes tuntenut itseäni. Ainoa mikä toi hyvänolon tunteen, rauhan, oli seksi ja makeat herkut.
Pelkään stressiä ihan hysterian lailla nyt kun olen vuosia myöhemmin saanut unet takaisin (lääkkeettömästi, ihan vain olemalla itselleni vähemmän vaativa). Nykyisin ymmärrän jättää kovan treenin pois heti kun päässä alkaa viirata. Ei nämä ihan oikeasti ole niin yksinkertaisia asioita kuin "syö vähemmän ja blaablaa". Neuvojia aina riittää kyllä, ihan joka elämäntilanteeseen.
Ihan kuin mun äidin tarina. Hän karisteli raskauskilot nopeasti joka vauvan jälkeen, mutta sitten joutui tosi ruman pettämisen uhriksi. Ensishokin jälkeen se oli just sitä selviytymistä työpäivästä toiseen ja illat ja yöt kulki kuin zombi kun ei vissiin nukkumisesta tullut mitään. Lohtuna oli pullat, suklaat ja hyvät kirjat ja painoakin alkoi tietty tulla. Ne oli hänelle kuin pakopaikka ylikierroksilla käyvästä pääkopasta.
Siinä jos ois joku tullut neuvomaan viereen ja ylimielisenä viisastelemaan äitin kiloista niin oisin latassut legot kurkkuun!
Tuo on se malli, miksi jotkut lihovat stressaantuessaan. Jos syö saman verran kuin ennen, niin suurin osa laihtuu stressaantuessaan, koska elimistö käy ylikierroksilla ja kuluttaa enemmän energiaa. Stressaantuneena syö kuitenkin helposti liikaa ja vääränlaista ruokaa, ja siksi jotkut lihovat, vaikka energian kulutus onkin noussut stressin vuoksi. Ja usein vielä liikunta jää vähäisemmäksi, vaikka juuri stressaantuneena siitä olisi hyötyä.
Juurisyy siis sressilihomisessakin on liikunnan väheneminen ja väärä syöminen.
ei täysin väärin, mutta liian yksinkertaistettu.
"Valvominen lihottaa, koska se on elimistölle stressi. Unettomuus nostaa stressihormonien tasoa, mikä voi puolestaan vaikuttaa aineenvaihduntaan esimerkiksi kohottamalla verensokeria." "Stressi voi lihottaa monella tavalla. Se lisää stressihormonien tuotantoa ja sotkee ruokahalun säätelyjärjestelmän, minkä takia rasva voi kertyä erityisesti keskivartalolle. Paha stressi vie usein ruokahalun, mutta lievempi stressi kasvattaa sitä." Lähde: Aila Rissanen, Hyvä Terveys 7/14
"Glukoosin sieto heikentyy, ja rasva-aineenvaihdunta muuttuu epäedullisesti univajeessa. Nälkähormoni greliinin määrä lisääntyy, kun on nukuttu huonosti." "Jos ihmisellä on lihavuudelle altistavaa geeniperimää, niukasti nukkuminen tuo geenien lastia esiin, ja ihminen lihoo helpommin. ”Perimän selittävä osuus siis kasvoi, kun nukuttiin lyhyitä yöunia. Riittävän pitkä yöuni taas kompensoi ylipainolle altistavia geenejä”, kertoo Tiina Paunio amerikkalaistutkimuksesta muutaman vuoden takaa."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/11/28/unettomuus-tuo-kiloja-ylipaino…
"Koholla oleva kortisoli estää insuliinin toimintaa soluissa ja nostaa verensokeria aiheuttaen näin painon nousua. Jatkuvasti koholla oleva kortisoli aiheuttaa erityisesti keskivartalolihavuutta, ja lisää riskiä sairastua diabetekseen."
https://pur-kauppa.fi/stressihormoni-kortisoli/
taaskaan se vastaus ei ollut tyhjentävästi se "syö väh.... " jne
Nyt voit kerätä hampaat lattialta :/
"Paha stressi vie usein ruokahalun, mutta lievempi stressi kasvattaa sitä." ...täähän vahvistaa just monen kertoman.. eli jonkun trauman jälkeen ensin laihtui mutta sitten kun pahin shokki oli ohi niin rupes painoa kertymään
Vierailija kirjoitti:
50-luvulla ei ollut tuota kroonista sairautta🤔
Eipä ollu sipsejäkään!! 😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän mammapalstan käyttäjillä on enemmän viisautta kuin tutkijoilla, oli kyse sitten lihavuudesta tai vaikka alkoholiongelmasta!
Hesarin juttua en ole lukenut, en löytänyt avauksesta edes linkkiä siihen, mutta esimerkiksi syömisen hormonaalinen säätely on varmaankin ap:lle ihan tuttua juttua?
Eikun ap ei mitä ilmeisimmin edes ole lukenut HS:n juttua, koska se on maksumuurin takana! :-DDDD
Jatketaan, ap, keskustelua, kunhan olet lukenut artikkelin. Minulla on siihen pääsy, voin poimia lainauksia tekstistä ja kommentoida niitä, mutta jos sinulla ei ole, niin tässähän ei ole mitään järkeä.
Mieluummin eikiitos mitään hesarituubaa. 🥱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tarve syödä koko ajan. Se on ihan kauheaa, koska oikeasti ei ole sellasta määrää ruokaa että minä tuntisin itseni kylläiseksi. Vatsa tulee täyteen kyllä ja fyysisesti ei voi enää syödä, mutta mun aivot ei kyllä tajua kunnolla sitä asiaa, vaan tahtoisin edelleen syödä. Minulla on ylipainoa noin 10 kiloa ja tämäkin on ihan vaan sen takia, että minä liikun säännöllisesti ja KOKO ajan vahdin mitä syön ja lasken kaloreita. Levänneenä ja tasaisessa elämäntilanteessa tätä jaksaa pitää yllä, mutta heti jos on univelkaa tai stressiä huomaan, että ote alkaa lipsua. On silleen naurettavaa, että minä painonhallinnan takia en esim. hakeudu opiskelemaan (työn ohella), kun mietin että jos aloitan opiskelut, niin minä oon väsynyt ja stressaatunut ja lihon. Näin se läskifobia toimii. Mieluummin vähän alisuoriudun kuin otan riskin että musta tulee oikeesti läski.
Olisi ihanaa olla joskus kylläinen ja tyytyväinen, mutta kun en ole. Ilmeisesti mulla on kylläisyyshormonista puutetta, koska eihän tämä normaalia ole, käsittääkseni ihmiset noin keskimäärin tulee kylläisiksi ja osa ihmisistä jopa unohtaa syödä. Minä en ikinä. Aina on mielessä seuraava ateria. Kyllä minä pitäisin tätä jonkinlaisena sairautena. Ärsyttää ihmiset, jotka katsovat oikeudekseen aukoa päätään ylipainoisille. Osalle, kuten mulle, ei oo painonhallinta kovin helppoa.
mulla ei ole ihan noin vaikeita nuo mielihalut. Mut totta, mietin aloittaa avoimessa yliopistossa työn ohessa tänä syksynä (taas), mutta jätin taas väliin, koska pelkäsin stressiä ja unettomuutta. Mulla on taustalla vaikea unettomuus, joka kroonistuessa sai lihomaan vuodessa sen noin 10 kiloa. Toisena vuotena, ensimmäisenä laihduin. Lihominen hidastui kun unettomuus korjaantui ja painokin on siitä pudonnut. Mutta yhä kovan työstressin aikana uni menee katkonaiseksi ja sokerin himo on ihan älytön. Kerran lihonut turpoaa ihan hetkessä, viimeksi nyt vaativan projektin aikana housujen vyötäröt on alkaneet kiristää. Pahinta on, etten huonosti nukuttua jaksa rakasta harrastusta (cross-fit)
Kuulostaa ihan minun tarinalta. On yksinkertaista ja nykytutkimuksen vastaista sanoa, että kaikki on kiinni siitä, mitä suuhusi pistät tai tsempistä. Painoon vaikuttavat geenit, nukkuminen, elämäntilanne, yleisterveys, onko ollut aiemmin lihava, ikä jne. Itseltäni poistettiin kilpirauhanen syövän vuoksi. Lihoin kättelyssä 10 kg, vaikka olin ollut normaalipainoinen. Painoa tulee lisää nykyisin käsittämättömällä tavalla, vaikka minulla on Thyroxin-korvaushoito.
Niinpä. Ne monet muut tekijät vaikuttavat siellä taustalla niin paljon. Kaikki ylipainoiset eivät mässytä jatkuvasti sipsiä, karkkia ja herkkua kuten monet aina luulevat. Minulla itselläni on jatkunut vaikea elämän tilanne, on sterssiä, ahdistusta ja unettomuutta. Syön oikeaoppisesti lautasmallin mukaan pieneltä lautaselta, enkä mässäile. Totta kai tulee päiviä jolloin saatan herkutella enemmän ja juoda alkoholia, mutta arkeni on tuollaista hyvin normaalia syömistä. Kuitenkaan en ole laihtunut yhtään, mitä olisin toivonut ja kaiken järjen mukaan pitäisi tapahtua. Okei, liikkua voisin ehdottomasti enemmän, mutta se on kuitenkin aika pieni tekijä laihtumisen kannalta.
Tässä on aika perus ylipainon resepti, syön "melko terveellisesti", herkuttelen sillon tällön enkä katso kummemmin mitä sillön syön, enkä liiku.
Niin ja yhdistettynä stressiin ja unettomuuteen. Loppujen lopuksi siis aika pieniä tekijöitä, eikä sitä että kaapit pullottaa herkkuja ja mässyä joita lapataan jatkuvasti suuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tarve syödä koko ajan. Se on ihan kauheaa, koska oikeasti ei ole sellasta määrää ruokaa että minä tuntisin itseni kylläiseksi. Vatsa tulee täyteen kyllä ja fyysisesti ei voi enää syödä, mutta mun aivot ei kyllä tajua kunnolla sitä asiaa, vaan tahtoisin edelleen syödä. Minulla on ylipainoa noin 10 kiloa ja tämäkin on ihan vaan sen takia, että minä liikun säännöllisesti ja KOKO ajan vahdin mitä syön ja lasken kaloreita. Levänneenä ja tasaisessa elämäntilanteessa tätä jaksaa pitää yllä, mutta heti jos on univelkaa tai stressiä huomaan, että ote alkaa lipsua. On silleen naurettavaa, että minä painonhallinnan takia en esim. hakeudu opiskelemaan (työn ohella), kun mietin että jos aloitan opiskelut, niin minä oon väsynyt ja stressaatunut ja lihon. Näin se läskifobia toimii. Mieluummin vähän alisuoriudun kuin otan riskin että musta tulee oikeesti läski.
Olisi ihanaa olla joskus kylläinen ja tyytyväinen, mutta kun en ole. Ilmeisesti mulla on kylläisyyshormonista puutetta, koska eihän tämä normaalia ole, käsittääkseni ihmiset noin keskimäärin tulee kylläisiksi ja osa ihmisistä jopa unohtaa syödä. Minä en ikinä. Aina on mielessä seuraava ateria. Kyllä minä pitäisin tätä jonkinlaisena sairautena. Ärsyttää ihmiset, jotka katsovat oikeudekseen aukoa päätään ylipainoisille. Osalle, kuten mulle, ei oo painonhallinta kovin helppoa.
mulla ei ole ihan noin vaikeita nuo mielihalut. Mut totta, mietin aloittaa avoimessa yliopistossa työn ohessa tänä syksynä (taas), mutta jätin taas väliin, koska pelkäsin stressiä ja unettomuutta. Mulla on taustalla vaikea unettomuus, joka kroonistuessa sai lihomaan vuodessa sen noin 10 kiloa. Toisena vuotena, ensimmäisenä laihduin. Lihominen hidastui kun unettomuus korjaantui ja painokin on siitä pudonnut. Mutta yhä kovan työstressin aikana uni menee katkonaiseksi ja sokerin himo on ihan älytön. Kerran lihonut turpoaa ihan hetkessä, viimeksi nyt vaativan projektin aikana housujen vyötäröt on alkaneet kiristää. Pahinta on, etten huonosti nukuttua jaksa rakasta harrastusta (cross-fit)
Kuulostaa ihan minun tarinalta. On yksinkertaista ja nykytutkimuksen vastaista sanoa, että kaikki on kiinni siitä, mitä suuhusi pistät tai tsempistä. Painoon vaikuttavat geenit, nukkuminen, elämäntilanne, yleisterveys, onko ollut aiemmin lihava, ikä jne. Itseltäni poistettiin kilpirauhanen syövän vuoksi. Lihoin kättelyssä 10 kg, vaikka olin ollut normaalipainoinen. Painoa tulee lisää nykyisin käsittämättömällä tavalla, vaikka minulla on Thyroxin-korvaushoito.
Minä pyöristyin hieman vaihto-oppilasvuotena. Ennen sitä olin aina hoikka. Kotiin palattua hoikistuin ja raskausaikana lihoin taas toistakymmentä kiloa. Kilot putosivat ja pysyivät kymmenisen vuotta poissa, kunnes elämäntilanne oli vaikea pettämisen ja lopulta eron vuoksi. Ahdistukseltani en saanut nukuttua, liikuin pakkomielteisesti, join ja tupakoin liikaa -ja laihduin. Elämätilanteen tasaannuttua unettomuus kroonistui, työpaineet kasvoivat saman aikaisesti ja aloin lihomaan. Liikuntaa olen aina harrastanut runsaasti, mutta palautuminen liikunnasta oli unen puutteessa aivan olematonta. Syke ei välillä noussut ollenkaan esim hiihtäessä, mutta oli seuraavana aamuna tapissa. Mielenterveyskin meinasi oikeasti reistailla, en enää edes tuntenut itseäni. Ainoa mikä toi hyvänolon tunteen, rauhan, oli seksi ja makeat herkut.
Pelkään stressiä ihan hysterian lailla nyt kun olen vuosia myöhemmin saanut unet takaisin (lääkkeettömästi, ihan vain olemalla itselleni vähemmän vaativa). Nykyisin ymmärrän jättää kovan treenin pois heti kun päässä alkaa viirata. Ei nämä ihan oikeasti ole niin yksinkertaisia asioita kuin "syö vähemmän ja blaablaa". Neuvojia aina riittää kyllä, ihan joka elämäntilanteeseen.
Ihan kuin mun äidin tarina. Hän karisteli raskauskilot nopeasti joka vauvan jälkeen, mutta sitten joutui tosi ruman pettämisen uhriksi. Ensishokin jälkeen se oli just sitä selviytymistä työpäivästä toiseen ja illat ja yöt kulki kuin zombi kun ei vissiin nukkumisesta tullut mitään. Lohtuna oli pullat, suklaat ja hyvät kirjat ja painoakin alkoi tietty tulla. Ne oli hänelle kuin pakopaikka ylikierroksilla käyvästä pääkopasta.
Siinä jos ois joku tullut neuvomaan viereen ja ylimielisenä viisastelemaan äitin kiloista niin oisin latassut legot kurkkuun!
Tuo on se malli, miksi jotkut lihovat stressaantuessaan. Jos syö saman verran kuin ennen, niin suurin osa laihtuu stressaantuessaan, koska elimistö käy ylikierroksilla ja kuluttaa enemmän energiaa. Stressaantuneena syö kuitenkin helposti liikaa ja vääränlaista ruokaa, ja siksi jotkut lihovat, vaikka energian kulutus onkin noussut stressin vuoksi. Ja usein vielä liikunta jää vähäisemmäksi, vaikka juuri stressaantuneena siitä olisi hyötyä.
Juurisyy siis sressilihomisessakin on liikunnan väheneminen ja väärä syöminen.
ei täysin väärin, mutta liian yksinkertaistettu.
"Valvominen lihottaa, koska se on elimistölle stressi. Unettomuus nostaa stressihormonien tasoa, mikä voi puolestaan vaikuttaa aineenvaihduntaan esimerkiksi kohottamalla verensokeria." "Stressi voi lihottaa monella tavalla. Se lisää stressihormonien tuotantoa ja sotkee ruokahalun säätelyjärjestelmän, minkä takia rasva voi kertyä erityisesti keskivartalolle. Paha stressi vie usein ruokahalun, mutta lievempi stressi kasvattaa sitä." Lähde: Aila Rissanen, Hyvä Terveys 7/14
"Glukoosin sieto heikentyy, ja rasva-aineenvaihdunta muuttuu epäedullisesti univajeessa. Nälkähormoni greliinin määrä lisääntyy, kun on nukuttu huonosti." "Jos ihmisellä on lihavuudelle altistavaa geeniperimää, niukasti nukkuminen tuo geenien lastia esiin, ja ihminen lihoo helpommin. ”Perimän selittävä osuus siis kasvoi, kun nukuttiin lyhyitä yöunia. Riittävän pitkä yöuni taas kompensoi ylipainolle altistavia geenejä”, kertoo Tiina Paunio amerikkalaistutkimuksesta muutaman vuoden takaa."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/11/28/unettomuus-tuo-kiloja-ylipaino…
"Koholla oleva kortisoli estää insuliinin toimintaa soluissa ja nostaa verensokeria aiheuttaen näin painon nousua. Jatkuvasti koholla oleva kortisoli aiheuttaa erityisesti keskivartalolihavuutta, ja lisää riskiä sairastua diabetekseen."
https://pur-kauppa.fi/stressihormoni-kortisoli/
taaskaan se vastaus ei ollut tyhjentävästi se "syö väh.... " jne
Nyt voit kerätä hampaat lattialta :/
Olihan tuossa aika selvästi sanottu, että stressi vaikuttaa ruokatottumuksiin ja se on se suurin syy sille, että laihtuuko vai lihooko stressaantunut ihminen. Tuohon kun lisää sen, että stressaantuneena ei jaksa ja viitsi liikkua, niin ei mikään ihme että paino nousee. Sitten syytetään stressiä, vaikka syypää on muutokset syömisessä ja liikkumisessa. Hormonihommat on tässä marginaalinen sivujuonne.
Eikö muka saa kirjoittaa edes faktaa, ei kai faktaa ole järkeä poistella? Aikoinaan homous luokiteltiin sairaudeksi, mutta nyt todetaan että ei ole. Onko historia liian rankkaa luettavaa?
Mutta lihavuudesta sanoisin että se on ihan kuin mikä vaan sairaus, joka tulee esille kun sille altistavia asioita on ympäristössä. Oli se sitten sipsit, hampurilaiset tai Wolt. Ihan kuten aikoinaan masennusta ei mielletty sairaudeksi. Nyt on jopa koululaiset sairaasti masentuneita. Sanotteko heillekin että miettikää vaan kivoja ajatuksia niin kyllä se siitä menee -> onnellisuus on vain itsestä kiinni. Niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nää lihavuudet tiedetään. Yksinkertaisesti liikkumisen vähyys ja itsensä ylenpalttinen hemmottelu ruualla. Eräs tuttu on tällainen tynnyri ja ärsyttää joka kerta kun ilmoittaa taas tilanneensa jotain herkkua. Eipä siinä kuitenkaan päin naamaa viitsi mitään sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tarve syödä koko ajan. Se on ihan kauheaa, koska oikeasti ei ole sellasta määrää ruokaa että minä tuntisin itseni kylläiseksi. Vatsa tulee täyteen kyllä ja fyysisesti ei voi enää syödä, mutta mun aivot ei kyllä tajua kunnolla sitä asiaa, vaan tahtoisin edelleen syödä. Minulla on ylipainoa noin 10 kiloa ja tämäkin on ihan vaan sen takia, että minä liikun säännöllisesti ja KOKO ajan vahdin mitä syön ja lasken kaloreita. Levänneenä ja tasaisessa elämäntilanteessa tätä jaksaa pitää yllä, mutta heti jos on univelkaa tai stressiä huomaan, että ote alkaa lipsua. On silleen naurettavaa, että minä painonhallinnan takia en esim. hakeudu opiskelemaan (työn ohella), kun mietin että jos aloitan opiskelut, niin minä oon väsynyt ja stressaatunut ja lihon. Näin se läskifobia toimii. Mieluummin vähän alisuoriudun kuin otan riskin että musta tulee oikeesti läski.
Olisi ihanaa olla joskus kylläinen ja tyytyväinen, mutta kun en ole. Ilmeisesti mulla on kylläisyyshormonista puutetta, koska eihän tämä normaalia ole, käsittääkseni ihmiset noin keskimäärin tulee kylläisiksi ja osa ihmisistä jopa unohtaa syödä. Minä en ikinä. Aina on mielessä seuraava ateria. Kyllä minä pitäisin tätä jonkinlaisena sairautena. Ärsyttää ihmiset, jotka katsovat oikeudekseen aukoa päätään ylipainoisille. Osalle, kuten mulle, ei oo painonhallinta kovin helppoa.
mulla ei ole ihan noin vaikeita nuo mielihalut. Mut totta, mietin aloittaa avoimessa yliopistossa työn ohessa tänä syksynä (taas), mutta jätin taas väliin, koska pelkäsin stressiä ja unettomuutta. Mulla on taustalla vaikea unettomuus, joka kroonistuessa sai lihomaan vuodessa sen noin 10 kiloa. Toisena vuotena, ensimmäisenä laihduin. Lihominen hidastui kun unettomuus korjaantui ja painokin on siitä pudonnut. Mutta yhä kovan työstressin aikana uni menee katkonaiseksi ja sokerin himo on ihan älytön. Kerran lihonut turpoaa ihan hetkessä, viimeksi nyt vaativan projektin aikana housujen vyötäröt on alkaneet kiristää. Pahinta on, etten huonosti nukuttua jaksa rakasta harrastusta (cross-fit)
Kuulostaa ihan minun tarinalta. On yksinkertaista ja nykytutkimuksen vastaista sanoa, että kaikki on kiinni siitä, mitä suuhusi pistät tai tsempistä. Painoon vaikuttavat geenit, nukkuminen, elämäntilanne, yleisterveys, onko ollut aiemmin lihava, ikä jne. Itseltäni poistettiin kilpirauhanen syövän vuoksi. Lihoin kättelyssä 10 kg, vaikka olin ollut normaalipainoinen. Painoa tulee lisää nykyisin käsittämättömällä tavalla, vaikka minulla on Thyroxin-korvaushoito.
Minä pyöristyin hieman vaihto-oppilasvuotena. Ennen sitä olin aina hoikka. Kotiin palattua hoikistuin ja raskausaikana lihoin taas toistakymmentä kiloa. Kilot putosivat ja pysyivät kymmenisen vuotta poissa, kunnes elämäntilanne oli vaikea pettämisen ja lopulta eron vuoksi. Ahdistukseltani en saanut nukuttua, liikuin pakkomielteisesti, join ja tupakoin liikaa -ja laihduin. Elämätilanteen tasaannuttua unettomuus kroonistui, työpaineet kasvoivat saman aikaisesti ja aloin lihomaan. Liikuntaa olen aina harrastanut runsaasti, mutta palautuminen liikunnasta oli unen puutteessa aivan olematonta. Syke ei välillä noussut ollenkaan esim hiihtäessä, mutta oli seuraavana aamuna tapissa. Mielenterveyskin meinasi oikeasti reistailla, en enää edes tuntenut itseäni. Ainoa mikä toi hyvänolon tunteen, rauhan, oli seksi ja makeat herkut.
Pelkään stressiä ihan hysterian lailla nyt kun olen vuosia myöhemmin saanut unet takaisin (lääkkeettömästi, ihan vain olemalla itselleni vähemmän vaativa). Nykyisin ymmärrän jättää kovan treenin pois heti kun päässä alkaa viirata. Ei nämä ihan oikeasti ole niin yksinkertaisia asioita kuin "syö vähemmän ja blaablaa". Neuvojia aina riittää kyllä, ihan joka elämäntilanteeseen.
Ihan kuin mun äidin tarina. Hän karisteli raskauskilot nopeasti joka vauvan jälkeen, mutta sitten joutui tosi ruman pettämisen uhriksi. Ensishokin jälkeen se oli just sitä selviytymistä työpäivästä toiseen ja illat ja yöt kulki kuin zombi kun ei vissiin nukkumisesta tullut mitään. Lohtuna oli pullat, suklaat ja hyvät kirjat ja painoakin alkoi tietty tulla. Ne oli hänelle kuin pakopaikka ylikierroksilla käyvästä pääkopasta.
Siinä jos ois joku tullut neuvomaan viereen ja ylimielisenä viisastelemaan äitin kiloista niin oisin latassut legot kurkkuun!
Tuo on se malli, miksi jotkut lihovat stressaantuessaan. Jos syö saman verran kuin ennen, niin suurin osa laihtuu stressaantuessaan, koska elimistö käy ylikierroksilla ja kuluttaa enemmän energiaa. Stressaantuneena syö kuitenkin helposti liikaa ja vääränlaista ruokaa, ja siksi jotkut lihovat, vaikka energian kulutus onkin noussut stressin vuoksi. Ja usein vielä liikunta jää vähäisemmäksi, vaikka juuri stressaantuneena siitä olisi hyötyä.
Juurisyy siis sressilihomisessakin on liikunnan väheneminen ja väärä syöminen.
ei täysin väärin, mutta liian yksinkertaistettu.
"Valvominen lihottaa, koska se on elimistölle stressi. Unettomuus nostaa stressihormonien tasoa, mikä voi puolestaan vaikuttaa aineenvaihduntaan esimerkiksi kohottamalla verensokeria." "Stressi voi lihottaa monella tavalla. Se lisää stressihormonien tuotantoa ja sotkee ruokahalun säätelyjärjestelmän, minkä takia rasva voi kertyä erityisesti keskivartalolle. Paha stressi vie usein ruokahalun, mutta lievempi stressi kasvattaa sitä." Lähde: Aila Rissanen, Hyvä Terveys 7/14
"Glukoosin sieto heikentyy, ja rasva-aineenvaihdunta muuttuu epäedullisesti univajeessa. Nälkähormoni greliinin määrä lisääntyy, kun on nukuttu huonosti." "Jos ihmisellä on lihavuudelle altistavaa geeniperimää, niukasti nukkuminen tuo geenien lastia esiin, ja ihminen lihoo helpommin. ”Perimän selittävä osuus siis kasvoi, kun nukuttiin lyhyitä yöunia. Riittävän pitkä yöuni taas kompensoi ylipainolle altistavia geenejä”, kertoo Tiina Paunio amerikkalaistutkimuksesta muutaman vuoden takaa."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/11/28/unettomuus-tuo-kiloja-ylipaino…
"Koholla oleva kortisoli estää insuliinin toimintaa soluissa ja nostaa verensokeria aiheuttaen näin painon nousua. Jatkuvasti koholla oleva kortisoli aiheuttaa erityisesti keskivartalolihavuutta, ja lisää riskiä sairastua diabetekseen."
https://pur-kauppa.fi/stressihormoni-kortisoli/
taaskaan se vastaus ei ollut tyhjentävästi se "syö väh.... " jne
Nyt voit kerätä hampaat lattialta :/
Olihan tuossa aika selvästi sanottu, että stressi vaikuttaa ruokatottumuksiin ja se on se suurin syy sille, että laihtuuko vai lihooko stressaantunut ihminen. Tuohon kun lisää sen, että stressaantuneena ei jaksa ja viitsi liikkua, niin ei mikään ihme että paino nousee. Sitten syytetään stressiä, vaikka syypää on muutokset syömisessä ja liikkumisessa. Hormonihommat on tässä marginaalinen sivujuonne.
No mutta kyllähän se stressi siinä on aivan oleellinen asia ettei noita painon nousun estäviä asioita ole kyennyt tekemään. Jos murrat jalkasi ja siitä syystä et pysty pitkään aikaan harjoittamaan säännöllistä urheiluharrastustasi niin eikö sekin syynä siihen, että kuntosi huononee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nää lihavuudet tiedetään. Yksinkertaisesti liikkumisen vähyys ja itsensä ylenpalttinen hemmottelu ruualla. Eräs tuttu on tällainen tynnyri ja ärsyttää joka kerta kun ilmoittaa taas tilanneensa jotain herkkua. Eipä siinä kuitenkaan päin naamaa viitsi mitään sanoa.
No mutta helppoahan se on jos ei ole mielitekoja. Mitäs jos juuri tuo herkkujen syöminen on juurikin oire siitä sairaudesta ja lihavuus on lopputulos.
No niin sieltähän se tuli. Kaikki läskit ovat sairaita. Case closed.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tarve syödä koko ajan. Se on ihan kauheaa, koska oikeasti ei ole sellasta määrää ruokaa että minä tuntisin itseni kylläiseksi. Vatsa tulee täyteen kyllä ja fyysisesti ei voi enää syödä, mutta mun aivot ei kyllä tajua kunnolla sitä asiaa, vaan tahtoisin edelleen syödä. Minulla on ylipainoa noin 10 kiloa ja tämäkin on ihan vaan sen takia, että minä liikun säännöllisesti ja KOKO ajan vahdin mitä syön ja lasken kaloreita. Levänneenä ja tasaisessa elämäntilanteessa tätä jaksaa pitää yllä, mutta heti jos on univelkaa tai stressiä huomaan, että ote alkaa lipsua. On silleen naurettavaa, että minä painonhallinnan takia en esim. hakeudu opiskelemaan (työn ohella), kun mietin että jos aloitan opiskelut, niin minä oon väsynyt ja stressaatunut ja lihon. Näin se läskifobia toimii. Mieluummin vähän alisuoriudun kuin otan riskin että musta tulee oikeesti läski.
Olisi ihanaa olla joskus kylläinen ja tyytyväinen, mutta kun en ole. Ilmeisesti mulla on kylläisyyshormonista puutetta, koska eihän tämä normaalia ole, käsittääkseni ihmiset noin keskimäärin tulee kylläisiksi ja osa ihmisistä jopa unohtaa syödä. Minä en ikinä. Aina on mielessä seuraava ateria. Kyllä minä pitäisin tätä jonkinlaisena sairautena. Ärsyttää ihmiset, jotka katsovat oikeudekseen aukoa päätään ylipainoisille. Osalle, kuten mulle, ei oo painonhallinta kovin helppoa.
mulla ei ole ihan noin vaikeita nuo mielihalut. Mut totta, mietin aloittaa avoimessa yliopistossa työn ohessa tänä syksynä (taas), mutta jätin taas väliin, koska pelkäsin stressiä ja unettomuutta. Mulla on taustalla vaikea unettomuus, joka kroonistuessa sai lihomaan vuodessa sen noin 10 kiloa. Toisena vuotena, ensimmäisenä laihduin. Lihominen hidastui kun unettomuus korjaantui ja painokin on siitä pudonnut. Mutta yhä kovan työstressin aikana uni menee katkonaiseksi ja sokerin himo on ihan älytön. Kerran lihonut turpoaa ihan hetkessä, viimeksi nyt vaativan projektin aikana housujen vyötäröt on alkaneet kiristää. Pahinta on, etten huonosti nukuttua jaksa rakasta harrastusta (cross-fit)
Kuulostaa ihan minun tarinalta. On yksinkertaista ja nykytutkimuksen vastaista sanoa, että kaikki on kiinni siitä, mitä suuhusi pistät tai tsempistä. Painoon vaikuttavat geenit, nukkuminen, elämäntilanne, yleisterveys, onko ollut aiemmin lihava, ikä jne. Itseltäni poistettiin kilpirauhanen syövän vuoksi. Lihoin kättelyssä 10 kg, vaikka olin ollut normaalipainoinen. Painoa tulee lisää nykyisin käsittämättömällä tavalla, vaikka minulla on Thyroxin-korvaushoito.
Minä pyöristyin hieman vaihto-oppilasvuotena. Ennen sitä olin aina hoikka. Kotiin palattua hoikistuin ja raskausaikana lihoin taas toistakymmentä kiloa. Kilot putosivat ja pysyivät kymmenisen vuotta poissa, kunnes elämäntilanne oli vaikea pettämisen ja lopulta eron vuoksi. Ahdistukseltani en saanut nukuttua, liikuin pakkomielteisesti, join ja tupakoin liikaa -ja laihduin. Elämätilanteen tasaannuttua unettomuus kroonistui, työpaineet kasvoivat saman aikaisesti ja aloin lihomaan. Liikuntaa olen aina harrastanut runsaasti, mutta palautuminen liikunnasta oli unen puutteessa aivan olematonta. Syke ei välillä noussut ollenkaan esim hiihtäessä, mutta oli seuraavana aamuna tapissa. Mielenterveyskin meinasi oikeasti reistailla, en enää edes tuntenut itseäni. Ainoa mikä toi hyvänolon tunteen, rauhan, oli seksi ja makeat herkut.
Pelkään stressiä ihan hysterian lailla nyt kun olen vuosia myöhemmin saanut unet takaisin (lääkkeettömästi, ihan vain olemalla itselleni vähemmän vaativa). Nykyisin ymmärrän jättää kovan treenin pois heti kun päässä alkaa viirata. Ei nämä ihan oikeasti ole niin yksinkertaisia asioita kuin "syö vähemmän ja blaablaa". Neuvojia aina riittää kyllä, ihan joka elämäntilanteeseen.
Ihan kuin mun äidin tarina. Hän karisteli raskauskilot nopeasti joka vauvan jälkeen, mutta sitten joutui tosi ruman pettämisen uhriksi. Ensishokin jälkeen se oli just sitä selviytymistä työpäivästä toiseen ja illat ja yöt kulki kuin zombi kun ei vissiin nukkumisesta tullut mitään. Lohtuna oli pullat, suklaat ja hyvät kirjat ja painoakin alkoi tietty tulla. Ne oli hänelle kuin pakopaikka ylikierroksilla käyvästä pääkopasta.
Siinä jos ois joku tullut neuvomaan viereen ja ylimielisenä viisastelemaan äitin kiloista niin oisin latassut legot kurkkuun!
Tuo on se malli, miksi jotkut lihovat stressaantuessaan. Jos syö saman verran kuin ennen, niin suurin osa laihtuu stressaantuessaan, koska elimistö käy ylikierroksilla ja kuluttaa enemmän energiaa. Stressaantuneena syö kuitenkin helposti liikaa ja vääränlaista ruokaa, ja siksi jotkut lihovat, vaikka energian kulutus onkin noussut stressin vuoksi. Ja usein vielä liikunta jää vähäisemmäksi, vaikka juuri stressaantuneena siitä olisi hyötyä.
Juurisyy siis sressilihomisessakin on liikunnan väheneminen ja väärä syöminen.
ei täysin väärin, mutta liian yksinkertaistettu.
"Valvominen lihottaa, koska se on elimistölle stressi. Unettomuus nostaa stressihormonien tasoa, mikä voi puolestaan vaikuttaa aineenvaihduntaan esimerkiksi kohottamalla verensokeria." "Stressi voi lihottaa monella tavalla. Se lisää stressihormonien tuotantoa ja sotkee ruokahalun säätelyjärjestelmän, minkä takia rasva voi kertyä erityisesti keskivartalolle. Paha stressi vie usein ruokahalun, mutta lievempi stressi kasvattaa sitä." Lähde: Aila Rissanen, Hyvä Terveys 7/14
"Glukoosin sieto heikentyy, ja rasva-aineenvaihdunta muuttuu epäedullisesti univajeessa. Nälkähormoni greliinin määrä lisääntyy, kun on nukuttu huonosti." "Jos ihmisellä on lihavuudelle altistavaa geeniperimää, niukasti nukkuminen tuo geenien lastia esiin, ja ihminen lihoo helpommin. ”Perimän selittävä osuus siis kasvoi, kun nukuttiin lyhyitä yöunia. Riittävän pitkä yöuni taas kompensoi ylipainolle altistavia geenejä”, kertoo Tiina Paunio amerikkalaistutkimuksesta muutaman vuoden takaa."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/11/28/unettomuus-tuo-kiloja-ylipaino…
"Koholla oleva kortisoli estää insuliinin toimintaa soluissa ja nostaa verensokeria aiheuttaen näin painon nousua. Jatkuvasti koholla oleva kortisoli aiheuttaa erityisesti keskivartalolihavuutta, ja lisää riskiä sairastua diabetekseen."
https://pur-kauppa.fi/stressihormoni-kortisoli/
taaskaan se vastaus ei ollut tyhjentävästi se "syö väh.... " jne
Nyt voit kerätä hampaat lattialta :/
Olihan tuossa aika selvästi sanottu, että stressi vaikuttaa ruokatottumuksiin ja se on se suurin syy sille, että laihtuuko vai lihooko stressaantunut ihminen. Tuohon kun lisää sen, että stressaantuneena ei jaksa ja viitsi liikkua, niin ei mikään ihme että paino nousee. Sitten syytetään stressiä, vaikka syypää on muutokset syömisessä ja liikkumisessa. Hormonihommat on tässä marginaalinen sivujuonne.
No mutta kyllähän se stressi siinä on aivan oleellinen asia ettei noita painon nousun estäviä asioita ole kyennyt tekemään. Jos murrat jalkasi ja siitä syystä et pysty pitkään aikaan harjoittamaan säännöllistä urheiluharrastustasi niin eikö sekin syynä siihen, että kuntosi huononee?
Tavallaan, mutta ei kuitenkaan. Kun tunnistaa ja tietää, että stressi vaikuttaa ruoka- ja liikkumishaluun voi päättää mitä syö ja lähteä lenkille, vaikka ei huvittaisi. Tai vielä mieluummin välttää stressiä jo etukäteen. Ei tässä kuitenkaan mitään ajopuita olla, vaan tuntevia ja ajattelevia ja omasta elämästään päättäviä ihmisiä.
Ja jos kipeä jalka estää juoksemisen, niin onnistuisiko pyöräily tai uinti? Yleensä valinnanvaraa löytyy, ainakin se että syö vähemmän jos ei pääse jostain syystä liikkumaan normaalisti.
Teille kaikille läskin syyllistäjille pitäisi laittaa sellainen 30 kiloa ylimääräistä painoa ja katsoa miten nopee se lähtee. Kun teillä on itsekurit ja liikkumiset vaan mielessä. Voisi tehdä jopa reality-tv sarjan teidän kamppailustanne.
Taas yksi huuhaajuttu mihin vedota ettei tarvi laihduttaa koskaan.
Ei tuo selitä miks lihavien määrä räjähtäny parissa vuosikymmenessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se. Jo kauan sitten on huomattu, että laihduttaminen ei auta, vaan pahentaa vaivaa. Eli kilot tulevat takaisin kavereiden kanssa. 98% laihduttaneista lihoo takaisin, mutta silti vaan sinnikkäästi lihavat aloittaa uuden kuurin joka maanantai ja uskoo, että tällä kertaa kuuluvat siihen kahden prosentin vähemmistöön. Ala vaan ap lihavaksi. Voit sitten lukea täältä palstalta, miten siitä voi helposti päästä eroon. Syöt vain vähemmän kuin kulutat!
Itse taas oon tehnyt ihan kummallisen havainnon.
Jos syön terveellisesti ja liikun enemmän, paino jostain syystä putoaa. Tämähän ei ole poliittisesti korrektia.Jännä sinänsä, että noinhan se normaalipainoisilla menee. Itse aloin kulkea työmatkat autolla (muutettiin) sen sijaan, että olisin kävellyt 1,5 km aamuin illoin. Lihoin 3 kg parissa kuukaudessa. Vaihdoin työpaikkaa ja aloin kulkea bussilla+kävellen, laihduin 4 kg. Syömiset pysyi koko ajan samana.
Mutta Virallisen Totuuden mukaan liikunta ei vaikuta painoon. Oi ei.
On muuten jännää, että nykyään ei tahdota enää ajatella, että seksuaalinen poikkeavuus tai kehodysforia olisi sairaus, koska antaa kaikkien kukkien kukkia, vaikka joku nyt tahtoisin syödä paskaa kiihottuakseen, tervettähän se ja hyväksi suolistoflooralle. Samalla antaa kaikkien kukkien kukkia -logiikalla lihavuudesta täytyy tehdä sairaus, ettei vaan kenenkään tulisi paha mieli.
Ainoa, mikä nykyään on tuomittavaa on se, että olen entinen normaali: normaalipainoinen, itsesi elättävä ja lapsesi kasvattava kalpeanaamainen hetero vakaassa ja pitkäaikaisessa parisuhteessa. Hyi sentään, mikä Iljetys!
Mä aloin työmatkapyöräillä eli pyöräilin 2x 30 min päivässä (ennen menin bussilla). Paino ei tippunut grammaakaan. Söin ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Eli ei se kaikilla toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä kannattaisi tehdä ihmiskoe jossa joukko 28 painoindeksin ihmisiä joutuu lihottamaan 10kg kolmen kuukauden aikana. Tämän jälkeen palaavat kotioloihinsa monitoroimaan mitä painolle tapahtuu, kesto 6kk.
Tämä voisi opettaa lihavuudesta jotakin uutta.
Tällainen tutkimus on tehty. Heidän painonsa palasi normaaliksi, koska ihmisen ominaispainoa on vaikea muuttaa kumpaankaan suuntaan pysyvästi.
Ok. Oletetaan että henkilö on saanut painonsa nostettua tuon 10kg ja palaa normaalielämään. Mikä sai elimistön vähentämään syömistä jotta paino lähti kohti "elimistön omaa asetusarvoa"?
Mielestäni juuri ne ylimääräiset rasvakilot suhteessa asetusarvoon mahdollistivat "helpon laihtumisen". Tämä tarkoittaa että ylimääräinen rasva kehossa tuottaa itse laihdutuslääkettä. Jos tuon reseptin onnistuu tunnistamaan ja tekemään sitä laboratoriossa, siinä meillä on ratkaisu.
Kumpaa tässä nyt oikein pitäisi uskoa, lääketieteen emeritusprofessoria vai av:n asenteellista mutu-tieteilijää?
Alue: Aihe vapaa
ei täysin väärin, mutta liian yksinkertaistettu.
"Valvominen lihottaa, koska se on elimistölle stressi. Unettomuus nostaa stressihormonien tasoa, mikä voi puolestaan vaikuttaa aineenvaihduntaan esimerkiksi kohottamalla verensokeria." "Stressi voi lihottaa monella tavalla. Se lisää stressihormonien tuotantoa ja sotkee ruokahalun säätelyjärjestelmän, minkä takia rasva voi kertyä erityisesti keskivartalolle. Paha stressi vie usein ruokahalun, mutta lievempi stressi kasvattaa sitä." Lähde: Aila Rissanen, Hyvä Terveys 7/14
"Glukoosin sieto heikentyy, ja rasva-aineenvaihdunta muuttuu epäedullisesti univajeessa. Nälkähormoni greliinin määrä lisääntyy, kun on nukuttu huonosti." "Jos ihmisellä on lihavuudelle altistavaa geeniperimää, niukasti nukkuminen tuo geenien lastia esiin, ja ihminen lihoo helpommin. ”Perimän selittävä osuus siis kasvoi, kun nukuttiin lyhyitä yöunia. Riittävän pitkä yöuni taas kompensoi ylipainolle altistavia geenejä”, kertoo Tiina Paunio amerikkalaistutkimuksesta muutaman vuoden takaa."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/11/28/unettomuus-tuo-kiloja-ylipaino…
"Koholla oleva kortisoli estää insuliinin toimintaa soluissa ja nostaa verensokeria aiheuttaen näin painon nousua. Jatkuvasti koholla oleva kortisoli aiheuttaa erityisesti keskivartalolihavuutta, ja lisää riskiä sairastua diabetekseen."
https://pur-kauppa.fi/stressihormoni-kortisoli/
taaskaan se vastaus ei ollut tyhjentävästi se "syö väh.... " jne
Nyt voit kerätä hampaat lattialta :/