Lue keskustelun säännöt.
Hesari: Lihavuus on krooninen sairaus
28.10.2022 |
Ei elämäntapaongelma. Postmoderni intersektionaalinen lääketiede selvitti tämän.
Asialle ei siis voi tehdä mitään, sipsejä ja siideriä saa nyt ihan vapaasti vetää, lääkärin on turha valittaa. Itsekin ajattelin lopettaa terveellisesti syömisen, ihan solidaarisuudesta ruveta läskiksi.
Kommentit (591)
Vierailija kirjoitti:
Miten toisten paino voi niin kovin kaivella muiden perssettä.
Siten että ne toiset maksaa myös lihavien sairaudet,ja niitähän riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumpaa tässä nyt oikein pitäisi uskoa, lääketieteen emeritusprofessoria vai av:n asenteellista mutu-tieteilijää?
Tää onkin se koko homman juju : ei tarvitse uskoa ketään, riittää kun testaa käytännössä. Jos toimii niin ajatusta voi pitää oikeana.
Kung-fu Panda kirjoitti:
Luulin vielä kolmekymppiseksi asti että lihavuus johtuu liian vähästä liikunnasta ja suurista kalorimääristä.
Enää en. Toisaalta hyväkuntoinen voi olla ylipainoisenakin ja juosta maratoonin, vaikka ylipainoa olisi lähes 30kg. Ylipainosta voi olla hyötyä erilaisissa lihaskuntoharjoitteissa.
Ei niille geeneille mitään voi. Moni on nuorena hoikka ja lihoo vanhempana tahtomattaan.
Hyväkuntoinen voit silti olla. Minä vedän 33 kpl leuannostoja vaikka ylipainoa bmi:n mukaan 28kg.
Takana on pitkä kamppailu-urheilu tausta ja ylipainosta koen olevan enemmän hyötyä kamppailussa kuin haittaa. Toki vastustajat ovat pidempiä, mutta ei vanhemmalla iällä enää sovi aktiivisesti otella.
Kun tarkemmin miettii niin todella monilla saleilla kamppailulajien huippukuntoiset mestarit ovat varsin vatsakkaita ja maha roikkuu vyön päällä suorastaan.
Ihminen on luontaisesti pyöreä, jos geenit on niin kirjoitettu.
Lihavilla on suurempi lyöntiteho ja nakkaavat vikkelään porukkaa päin katua.
Varmasti siksi kaikki menestyneimmät soturit ovat lievästi ylipainoisia. Ylipaino antaa etua.
Eihän se sitä tarkoita ettei asialle voida tehdä mitään. Vai eikö ap:n mielestä sairauksille voi tehdä mitään? Minun mielestäni sairaudet hoidetaan.
Vierailija kirjoitti:
Teille kaikille läskin syyllistäjille pitäisi laittaa sellainen 30 kiloa ylimääräistä painoa ja katsoa miten nopee se lähtee. Kun teillä on itsekurit ja liikkumiset vaan mielessä. Voisi tehdä jopa reality-tv sarjan teidän kamppailustanne.
Hyvin nopeesti ja helposti lähti. Sokerit ja mätöt vain pois. Ei tarvinnut edes jumppasilla olla.
Se kato on vaan siitä kiinni mitä sinne turpaansa tunkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi huuhaajuttu mihin vedota ettei tarvi laihduttaa koskaan.
Ei tuo selitä miks lihavien määrä räjähtäny parissa vuosikymmenessä.
Miten niin? Eikös sairautta aleta hoitamaan kun se todetaan?
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka saa kirjoittaa edes faktaa, ei kai faktaa ole järkeä poistella? Aikoinaan homous luokiteltiin sairaudeksi, mutta nyt todetaan että ei ole. Onko historia liian rankkaa luettavaa?
Mutta lihavuudesta sanoisin että se on ihan kuin mikä vaan sairaus, joka tulee esille kun sille altistavia asioita on ympäristössä. Oli se sitten sipsit, hampurilaiset tai Wolt. Ihan kuten aikoinaan masennusta ei mielletty sairaudeksi. Nyt on jopa koululaiset sairaasti masentuneita. Sanotteko heillekin että miettikää vaan kivoja ajatuksia niin kyllä se siitä menee -> onnellisuus on vain itsestä kiinni. Niinkö?
Ei lihava automaattisesti käytä woltia, ei sitä pienillä paikkakunnilla edes ole. Eikä lihavat aina syö sipsiä tai hampurilaisia kun ei välttämättä ruokavalioon sellaiset sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nää lihavuudet tiedetään. Yksinkertaisesti liikkumisen vähyys ja itsensä ylenpalttinen hemmottelu ruualla. Eräs tuttu on tällainen tynnyri ja ärsyttää joka kerta kun ilmoittaa taas tilanneensa jotain herkkua. Eipä siinä kuitenkaan päin naamaa viitsi mitään sanoa.
En ole ikinä tilannut herkkua. Minulla on tiukempi ruokavalio ollut elämäni ajan kuin sinulla. Sinulla ei itsekuri riittäisi samaan.
N 100 kg
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tarve syödä koko ajan. Se on ihan kauheaa, koska oikeasti ei ole sellasta määrää ruokaa että minä tuntisin itseni kylläiseksi. Vatsa tulee täyteen kyllä ja fyysisesti ei voi enää syödä, mutta mun aivot ei kyllä tajua kunnolla sitä asiaa, vaan tahtoisin edelleen syödä. Minulla on ylipainoa noin 10 kiloa ja tämäkin on ihan vaan sen takia, että minä liikun säännöllisesti ja KOKO ajan vahdin mitä syön ja lasken kaloreita. Levänneenä ja tasaisessa elämäntilanteessa tätä jaksaa pitää yllä, mutta heti jos on univelkaa tai stressiä huomaan, että ote alkaa lipsua. On silleen naurettavaa, että minä painonhallinnan takia en esim. hakeudu opiskelemaan (työn ohella), kun mietin että jos aloitan opiskelut, niin minä oon väsynyt ja stressaatunut ja lihon. Näin se läskifobia toimii. Mieluummin vähän alisuoriudun kuin otan riskin että musta tulee oikeesti läski.
Olisi ihanaa olla joskus kylläinen ja tyytyväinen, mutta kun en ole. Ilmeisesti mulla on kylläisyyshormonista puutetta, koska eihän tämä normaalia ole, käsittääkseni ihmiset noin keskimäärin tulee kylläisiksi ja osa ihmisistä jopa unohtaa syödä. Minä en ikinä. Aina on mielessä seuraava ateria. Kyllä minä pitäisin tätä jonkinlaisena sairautena. Ärsyttää ihmiset, jotka katsovat oikeudekseen aukoa päätään ylipainoisille. Osalle, kuten mulle, ei oo painonhallinta kovin helppoa.
mulla ei ole ihan noin vaikeita nuo mielihalut. Mut totta, mietin aloittaa avoimessa yliopistossa työn ohessa tänä syksynä (taas), mutta jätin taas väliin, koska pelkäsin stressiä ja unettomuutta. Mulla on taustalla vaikea unettomuus, joka kroonistuessa sai lihomaan vuodessa sen noin 10 kiloa. Toisena vuotena, ensimmäisenä laihduin. Lihominen hidastui kun unettomuus korjaantui ja painokin on siitä pudonnut. Mutta yhä kovan työstressin aikana uni menee katkonaiseksi ja sokerin himo on ihan älytön. Kerran lihonut turpoaa ihan hetkessä, viimeksi nyt vaativan projektin aikana housujen vyötäröt on alkaneet kiristää. Pahinta on, etten huonosti nukuttua jaksa rakasta harrastusta (cross-fit)
Kuulostaa ihan minun tarinalta. On yksinkertaista ja nykytutkimuksen vastaista sanoa, että kaikki on kiinni siitä, mitä suuhusi pistät tai tsempistä. Painoon vaikuttavat geenit, nukkuminen, elämäntilanne, yleisterveys, onko ollut aiemmin lihava, ikä jne. Itseltäni poistettiin kilpirauhanen syövän vuoksi. Lihoin kättelyssä 10 kg, vaikka olin ollut normaalipainoinen. Painoa tulee lisää nykyisin käsittämättömällä tavalla, vaikka minulla on Thyroxin-korvaushoito.
Minä pyöristyin hieman vaihto-oppilasvuotena. Ennen sitä olin aina hoikka. Kotiin palattua hoikistuin ja raskausaikana lihoin taas toistakymmentä kiloa. Kilot putosivat ja pysyivät kymmenisen vuotta poissa, kunnes elämäntilanne oli vaikea pettämisen ja lopulta eron vuoksi. Ahdistukseltani en saanut nukuttua, liikuin pakkomielteisesti, join ja tupakoin liikaa -ja laihduin. Elämätilanteen tasaannuttua unettomuus kroonistui, työpaineet kasvoivat saman aikaisesti ja aloin lihomaan. Liikuntaa olen aina harrastanut runsaasti, mutta palautuminen liikunnasta oli unen puutteessa aivan olematonta. Syke ei välillä noussut ollenkaan esim hiihtäessä, mutta oli seuraavana aamuna tapissa. Mielenterveyskin meinasi oikeasti reistailla, en enää edes tuntenut itseäni. Ainoa mikä toi hyvänolon tunteen, rauhan, oli seksi ja makeat herkut.
Pelkään stressiä ihan hysterian lailla nyt kun olen vuosia myöhemmin saanut unet takaisin (lääkkeettömästi, ihan vain olemalla itselleni vähemmän vaativa). Nykyisin ymmärrän jättää kovan treenin pois heti kun päässä alkaa viirata. Ei nämä ihan oikeasti ole niin yksinkertaisia asioita kuin "syö vähemmän ja blaablaa". Neuvojia aina riittää kyllä, ihan joka elämäntilanteeseen.
Ihan kuin mun äidin tarina. Hän karisteli raskauskilot nopeasti joka vauvan jälkeen, mutta sitten joutui tosi ruman pettämisen uhriksi. Ensishokin jälkeen se oli just sitä selviytymistä työpäivästä toiseen ja illat ja yöt kulki kuin zombi kun ei vissiin nukkumisesta tullut mitään. Lohtuna oli pullat, suklaat ja hyvät kirjat ja painoakin alkoi tietty tulla. Ne oli hänelle kuin pakopaikka ylikierroksilla käyvästä pääkopasta.
Siinä jos ois joku tullut neuvomaan viereen ja ylimielisenä viisastelemaan äitin kiloista niin oisin latassut legot kurkkuun!
Tuo on se malli, miksi jotkut lihovat stressaantuessaan. Jos syö saman verran kuin ennen, niin suurin osa laihtuu stressaantuessaan, koska elimistö käy ylikierroksilla ja kuluttaa enemmän energiaa. Stressaantuneena syö kuitenkin helposti liikaa ja vääränlaista ruokaa, ja siksi jotkut lihovat, vaikka energian kulutus onkin noussut stressin vuoksi. Ja usein vielä liikunta jää vähäisemmäksi, vaikka juuri stressaantuneena siitä olisi hyötyä.
Juurisyy siis sressilihomisessakin on liikunnan väheneminen ja väärä syöminen.
ei täysin väärin, mutta liian yksinkertaistettu.
"Valvominen lihottaa, koska se on elimistölle stressi. Unettomuus nostaa stressihormonien tasoa, mikä voi puolestaan vaikuttaa aineenvaihduntaan esimerkiksi kohottamalla verensokeria." "Stressi voi lihottaa monella tavalla. Se lisää stressihormonien tuotantoa ja sotkee ruokahalun säätelyjärjestelmän, minkä takia rasva voi kertyä erityisesti keskivartalolle. Paha stressi vie usein ruokahalun, mutta lievempi stressi kasvattaa sitä." Lähde: Aila Rissanen, Hyvä Terveys 7/14
"Glukoosin sieto heikentyy, ja rasva-aineenvaihdunta muuttuu epäedullisesti univajeessa. Nälkähormoni greliinin määrä lisääntyy, kun on nukuttu huonosti." "Jos ihmisellä on lihavuudelle altistavaa geeniperimää, niukasti nukkuminen tuo geenien lastia esiin, ja ihminen lihoo helpommin. ”Perimän selittävä osuus siis kasvoi, kun nukuttiin lyhyitä yöunia. Riittävän pitkä yöuni taas kompensoi ylipainolle altistavia geenejä”, kertoo Tiina Paunio amerikkalaistutkimuksesta muutaman vuoden takaa."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/11/28/unettomuus-tuo-kiloja-ylipaino…
"Koholla oleva kortisoli estää insuliinin toimintaa soluissa ja nostaa verensokeria aiheuttaen näin painon nousua. Jatkuvasti koholla oleva kortisoli aiheuttaa erityisesti keskivartalolihavuutta, ja lisää riskiä sairastua diabetekseen."
https://pur-kauppa.fi/stressihormoni-kortisoli/
taaskaan se vastaus ei ollut tyhjentävästi se "syö väh.... " jne
Nyt voit kerätä hampaat lattialta :/
Olihan tuossa aika selvästi sanottu, että stressi vaikuttaa ruokatottumuksiin ja se on se suurin syy sille, että laihtuuko vai lihooko stressaantunut ihminen. Tuohon kun lisää sen, että stressaantuneena ei jaksa ja viitsi liikkua, niin ei mikään ihme että paino nousee. Sitten syytetään stressiä, vaikka syypää on muutokset syömisessä ja liikkumisessa. Hormonihommat on tässä marginaalinen sivujuonne.
No mutta kyllähän se stressi siinä on aivan oleellinen asia ettei noita painon nousun estäviä asioita ole kyennyt tekemään. Jos murrat jalkasi ja siitä syystä et pysty pitkään aikaan harjoittamaan säännöllistä urheiluharrastustasi niin eikö sekin syynä siihen, että kuntosi huononee?
Tavallaan, mutta ei kuitenkaan. Kun tunnistaa ja tietää, että stressi vaikuttaa ruoka- ja liikkumishaluun voi päättää mitä syö ja lähteä lenkille, vaikka ei huvittaisi. Tai vielä mieluummin välttää stressiä jo etukäteen. Ei tässä kuitenkaan mitään ajopuita olla, vaan tuntevia ja ajattelevia ja omasta elämästään päättäviä ihmisiä.
Ja jos kipeä jalka estää juoksemisen, niin onnistuisiko pyöräily tai uinti? Yleensä valinnanvaraa löytyy, ainakin se että syö vähemmän jos ei pääse jostain syystä liikkumaan normaalisti.
Minä en leikkauksien aikaan pystynyt 8 kuukauteen makaamaan kuin kyljellä. Siitä meni 2 vuotta että pystyin harrastamaan liikuntaa. Siitä suoraan tuli syöpä, taas leikkauskipuja ja sytojen aikana en voinut muuta kuin pihalla välillä kävellä, sädehoidon aikaan en voinut myöskään hirveästi liikkua sillä ei voinut hikoilla tai pitää rintaliivejä. Olen siis liikuntahullu ja nyt kun vihdoin pystyn liikkumaan niin otan kaiken ilon irti, harrastan liikuntaa jopa 7 h päivässä(kyllä vaikka painan 100 kg) ja kouluttauduin lajini ohjaajaksi.
Sairauksien aikaisia kiloja minulla on tämä ylipaino eikä mitään sipsiä ja siideriä. Yritän tiputtaa mutta vaikeaa on kun on pari lääkettä joista toinen lisää painonnousua ja toinen kerää nestettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka saa kirjoittaa edes faktaa, ei kai faktaa ole järkeä poistella? Aikoinaan homous luokiteltiin sairaudeksi, mutta nyt todetaan että ei ole. Onko historia liian rankkaa luettavaa?
Mutta lihavuudesta sanoisin että se on ihan kuin mikä vaan sairaus, joka tulee esille kun sille altistavia asioita on ympäristössä. Oli se sitten sipsit, hampurilaiset tai Wolt. Ihan kuten aikoinaan masennusta ei mielletty sairaudeksi. Nyt on jopa koululaiset sairaasti masentuneita. Sanotteko heillekin että miettikää vaan kivoja ajatuksia niin kyllä se siitä menee -> onnellisuus on vain itsestä kiinni. Niinkö?
Ei lihava automaattisesti käytä woltia, ei sitä pienillä paikkakunnilla edes ole. Eikä lihavat aina syö sipsiä tai hampurilaisia kun ei välttämättä ruokavalioon sellaiset sovi.
Öööh... no hyvimpä noihin tarrasit. Nuo olivat vain esimerkkejä, ai että... Kertoisitko mitä ne lihavat mahdollisesti voisivat sitten syödä että lihoavat? Ei pelkkä huono ruokavalio lihota. Isot ja painavat luut on todella naurettava selitys, mutta kun mennään hormoonitasolle niin siinä on monelle mietittävää. Ihan turha tuomita ihmisiä, jotka lihoavat samalla ruokavaliolla jolla toiset pysyvät samassa painossa. Ja se liikkeellelähtö on 30-50kg reppu selässä ihan toista kuin ilman sitä. Miettikääpä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten toisten paino voi niin kovin kaivella muiden perssettä.
Siten että ne toiset maksaa myös lihavien sairaudet,ja niitähän riittää.
Minä olin hoikka kun sairastuin syöpään. Sinä maksoit minun syöpähoidot verorahoillasi 30 000 euroa. Ajattele kuinka monta kertaa olisit sillä summalla lentänyt Miamiin lomalle. Sinä maksoit minun napapiikit 6 kpl a 1000 euroa, minä maksoin(sossu siis) 4 euroa. Lällää.
Syövän jälkeen sain estolääkkeen jonka myötä lihoin 100 kiloiseksi. Lääke myös aiheuttaa muita syöpiä, rasvamaksaa jne. että hyvällä tuurilla voin vielä käyttää sinun verorahojasi omaan hyvääni. Tattadaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tänään kävin vaa'alla. Paino 175kg. 2015 tähän aikaan painoin 120kg. Sitten aloitin kuntoilun 2017 ja sain muutamassa vuodessa painon alas 104kg:een. Olin niiiiin fitnessfitness ja laskin kaloreita jne. Kävin salilla ja koen että sain respektiä siitä painonpudotuksesta, mutta myös siitä lihasmäärästä jota kasvatin samalla. Tarkoitukseni ei ollut siis laihtua-laihtua, vaan saada samalla lihaksisto hyvään kuntoon. Olin todella ihmeissäni että se oli niinkin helppoa. Toki palkkasin personal trainerin jotta voisin kokea tekeväni oikein vaikka oma heikko itsetunto sanoisi mitä vaan. Näinhän se oli. Mutta se että olin kuin eri ihminen ulkoisesti (jotkut vanhat tutut eivät edes tunteneet), ei tuntunut sisäisesti. Olin edelleen se sama lihava ihminen psyykkisesti. Vaikka sain paljon kiinnostavia katseita vastakkaiselta sukupuolelta en osannut nähdä muutosta itsessäni. Itsetuntoa nuo toki pönkittivät. :) Mutta nyt kun tuli korona, jäin kotiin, salirutiinit jäi, aloin keskittymään kokkaamiseen ja hyvältä maistuvaan ruokaan. Tulos on sitten tässä 175kg 190cm varressa. Noh, sentään edes tutustuin ihanaan naiseen jota rakastan ja joka ei tuomitse minua kilojeni perusteella vaan rakastaa minua sellaisena kuin olen. En ole antanut periksi. Olen edelleen se tyyppi joka haluaa muutosta ja se että olen kokenut mitä normaalipainoiset kokevat.... siis ne pienet asiat: että huomioidaan, tullaan nähdyksi, ne ovat isoja asioita. Niitä ei ylilihavat ihmiset ikinä pääse kokemaan samalla tavalla. Ja toki monet normaalipainoiset ihmiset ovat psyykkisesti kykenemättömiä näistä "pienistä" asioista nauttimaan tai ovat muutoin niin rikki etteivät sellaista huomiota edes saa. Koen edelleen olevani onnellinen ja lihava tai laiha, minä olen minä. Sitä kukaan ei voi viedä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka saa kirjoittaa edes faktaa, ei kai faktaa ole järkeä poistella? Aikoinaan homous luokiteltiin sairaudeksi, mutta nyt todetaan että ei ole. Onko historia liian rankkaa luettavaa?
Mutta lihavuudesta sanoisin että se on ihan kuin mikä vaan sairaus, joka tulee esille kun sille altistavia asioita on ympäristössä. Oli se sitten sipsit, hampurilaiset tai Wolt. Ihan kuten aikoinaan masennusta ei mielletty sairaudeksi. Nyt on jopa koululaiset sairaasti masentuneita. Sanotteko heillekin että miettikää vaan kivoja ajatuksia niin kyllä se siitä menee -> onnellisuus on vain itsestä kiinni. Niinkö?
Ei lihava automaattisesti käytä woltia, ei sitä pienillä paikkakunnilla edes ole. Eikä lihavat aina syö sipsiä tai hampurilaisia kun ei välttämättä ruokavalioon sellaiset sovi.
Öööh... no hyvimpä noihin tarrasit. Nuo olivat vain esimerkkejä, ai että... Kertoisitko mitä ne lihavat mahdollisesti voisivat sitten syödä että lihoavat? Ei pelkkä huono ruokavalio lihota. Isot ja painavat luut on todella naurettava selitys, mutta kun mennään hormoonitasolle niin siinä on monelle mietittävää. Ihan turha tuomita ihmisiä, jotka lihoavat samalla ruokavaliolla jolla toiset pysyvät samassa painossa. Ja se liikkeellelähtö on 30-50kg reppu selässä ihan toista kuin ilman sitä. Miettikääpä sitä.
Tuosta liikunnan ja laihtumisen yhteydestä on tutkimus: siinä todettiin, että liikunta seurasi laihtumista, ei päinvastoin. Ihminen on luonnostaan liikunnallinen, mutta ei pysty siihen läskinä. Olen aina myös oman elämäni monien dieettien aikana huomannut tämän. Ja lihominen alkaa aina siitä, kun sairastuu, jolloin se liikkuminen loppuu ja ei ole muuta kuin se syöminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka saa kirjoittaa edes faktaa, ei kai faktaa ole järkeä poistella? Aikoinaan homous luokiteltiin sairaudeksi, mutta nyt todetaan että ei ole. Onko historia liian rankkaa luettavaa?
Mutta lihavuudesta sanoisin että se on ihan kuin mikä vaan sairaus, joka tulee esille kun sille altistavia asioita on ympäristössä. Oli se sitten sipsit, hampurilaiset tai Wolt. Ihan kuten aikoinaan masennusta ei mielletty sairaudeksi. Nyt on jopa koululaiset sairaasti masentuneita. Sanotteko heillekin että miettikää vaan kivoja ajatuksia niin kyllä se siitä menee -> onnellisuus on vain itsestä kiinni. Niinkö?
Ei lihava automaattisesti käytä woltia, ei sitä pienillä paikkakunnilla edes ole. Eikä lihavat aina syö sipsiä tai hampurilaisia kun ei välttämättä ruokavalioon sellaiset sovi.
Öööh... no hyvimpä noihin tarrasit. Nuo olivat vain esimerkkejä, ai että... Kertoisitko mitä ne lihavat mahdollisesti voisivat sitten syödä että lihoavat? Ei pelkkä huono ruokavalio lihota. Isot ja painavat luut on todella naurettava selitys, mutta kun mennään hormoonitasolle niin siinä on monelle mietittävää. Ihan turha tuomita ihmisiä, jotka lihoavat samalla ruokavaliolla jolla toiset pysyvät samassa painossa. Ja se liikkeellelähtö on 30-50kg reppu selässä ihan toista kuin ilman sitä. Miettikääpä sitä.
Minä söin ihan tavallista itsetehtyä kotiruokaa toipilaana jolloin paino nousi. Sytostaattien aikana makuaisti muuttui ja tuntoaisti, myös suussa enkä pystynyt karheita ruokia syömään, esim. kikherneitä. Kuvotusta oli paljon. Tätä kesti todella pitkään sytojen jälkeen. Söin sitten sellaista mitä sain syötyä, en muista enää kun siitä on aikaa, ihan terveellistä kasvisruokaa kuitenkin. Sitten kun makuaisti tuli takaisin tuli herkuteltua esim. ruisvoileivillä ja mansikkakakulla(siltä varalta että se on viimeinen kesä kun saan mansikkakakkua). Tuo mansikkakakku on ainoa lihottava juttu minkä muistan mutta luulin että kuolen niin en minä nyt jaksa itseäni siitä loputtomiin syytellä. Myös appelsiinimehua join liikaa, minulla vain oli joku himo siihen, ehkä elimistöni kaipasi c-vitamiinia syöpähoitojen jälkeen.
Mitä tarkoitat että liikkeelle lähtö on vaikeampaa 30 kilon reppu selässä? Kyllä minusta on yhtä helppoa lähteä liikuntaharrastuksiin näin 30 kiloa painavampanakin, oikeastaan vielä ihanampaa kun sen on kerran meinannut menettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka saa kirjoittaa edes faktaa, ei kai faktaa ole järkeä poistella? Aikoinaan homous luokiteltiin sairaudeksi, mutta nyt todetaan että ei ole. Onko historia liian rankkaa luettavaa?
Mutta lihavuudesta sanoisin että se on ihan kuin mikä vaan sairaus, joka tulee esille kun sille altistavia asioita on ympäristössä. Oli se sitten sipsit, hampurilaiset tai Wolt. Ihan kuten aikoinaan masennusta ei mielletty sairaudeksi. Nyt on jopa koululaiset sairaasti masentuneita. Sanotteko heillekin että miettikää vaan kivoja ajatuksia niin kyllä se siitä menee -> onnellisuus on vain itsestä kiinni. Niinkö?
Ei lihava automaattisesti käytä woltia, ei sitä pienillä paikkakunnilla edes ole. Eikä lihavat aina syö sipsiä tai hampurilaisia kun ei välttämättä ruokavalioon sellaiset sovi.
Öööh... no hyvimpä noihin tarrasit. Nuo olivat vain esimerkkejä, ai että... Kertoisitko mitä ne lihavat mahdollisesti voisivat sitten syödä että lihoavat? Ei pelkkä huono ruokavalio lihota. Isot ja painavat luut on todella naurettava selitys, mutta kun mennään hormoonitasolle niin siinä on monelle mietittävää. Ihan turha tuomita ihmisiä, jotka lihoavat samalla ruokavaliolla jolla toiset pysyvät samassa painossa. Ja se liikkeellelähtö on 30-50kg reppu selässä ihan toista kuin ilman sitä. Miettikääpä sitä.
Tuosta liikunnan ja laihtumisen yhteydestä on tutkimus: siinä todettiin, että liikunta seurasi laihtumista, ei päinvastoin. Ihminen on luonnostaan liikunnallinen, mutta ei pysty siihen läskinä. Olen aina myös oman elämäni monien dieettien aikana huomannut tämän. Ja lihominen alkaa aina siitä, kun sairastuu, jolloin se liikkuminen loppuu ja ei ole muuta kuin se syöminen.
Minä olen liikunnallinen läskinäkin. Mutta se on totta että kun rakas liikuntaharrastus viedään pois sairauden myötä niin saattaa lohduttautua ruoalla. Niin raskas paikka se on. Kun ei tiedä pääseekö enää ikinä rakkaan harrastuksen pariin. Kyllä suklaa silloin helpottaa masennusta. Enpä muistanutkaan ennen kuin sanoit.
t. tuo aikaisempi monisairas
Olen 100 kg ja minulla on kolesteroli koholla. Kertokaapa mistä tämä johtuu? Lääkkeestäni vai ruokavaliostani? Jos vastaat jälkimmäinen niin mikä se juttu siinä ruokavaliossa on mikä kohottaa kolesterolia? Kasviöljytkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus johtuu väärästä ruokavaliosta 99% ihmisistä. Jos syö kasvispitoista ruokaa hyvillä proteiineilla ja välttää sokeria, huonoja rasvoja ja alkoholia, niin pysyy hoikkana.
Mutta jos ei pääse irti sokerikoukusta, niin tottakai sitä pysyy lihavana. Siinä mielessä lihavuus on verrattavissa alkoholismiin. Mutta kukaan ei yritä normalisoida alkoholismia eikä kiistämään sen terveysvaikutuksia.
Ja tällä yksinkertaisella ranneliikkeellä paranet alkoholismista: lakkaa juomasta.
Joo. Paitsi etteä alkoholismista voi parantua jättämällä alkoholin kokonaan pois. Ruokaa ei voi jättää kokonaan pois, tai kuolee.
Pitäs jättää herkut pois.
Tarkoitatko naurista ja tomaattia? Ne ovat minun herkkujani.
En tietenkään senkin typerys.
Vierailija kirjoitti:
Olen 100 kg ja minulla on kolesteroli koholla. Kertokaapa mistä tämä johtuu? Lääkkeestäni vai ruokavaliostani? Jos vastaat jälkimmäinen niin mikä se juttu siinä ruokavaliossa on mikä kohottaa kolesterolia? Kasviöljytkö?
Nimenomaan.
Vierailija kirjoitti:
Teille kaikille läskin syyllistäjille pitäisi laittaa sellainen 30 kiloa ylimääräistä painoa ja katsoa miten nopee se lähtee. Kun teillä on itsekurit ja liikkumiset vaan mielessä. Voisi tehdä jopa reality-tv sarjan teidän kamppailustanne.
Mistä te saatte päähännä ettei täällä kirjoittele ollenkaan sellaiset joilla joskus ylipainoa on ollut? Useastikin olen elämässäni painoa pudottanut, jopa kymmeniä kiloja.
Miten toisten paino voi niin kovin kaivella muiden perssettä.