Hesari: Lihavuus on krooninen sairaus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kopioi noita kilometrin mittaisia kommentteja, vain lainauksen:

"Samalla tavalla lihavan täytyy ymmärtää, että mielihalujen noudattamatta jättäminen on OK, kun hän on jo saanut tarpeeksi kaloreita ja mikroravinteita.  Osa lihavista ei kuitenkaan ole tarpeeksi motivoitunut vastustakseen mielihaluja."

Se, mikä viesteissäsi on kaikkein vastenmielisintä on tuo, että pidät meitä ylipainoisia jotenkin yksinkertaisina. Olen itse akateemisesti koulutettu ja opiskellut lisäksi mm. ravitsemustieteiden perusopinnot + osan aineopinnoista avoimessa yliopistossa. Ei minun tarvitse opetella ymmärtämään yhtään mitään, minä tiedän ja ymmärrän jo ihan riittävästi. Sen sijaan minä en pidä tässä elämäntilanteessani ollenkaan ensisijaisena käyttää voimavarojani painonhallintaan. Eli en ole motivoitunut. En ole kiinnostunut harjoittamaan itsekuria enkä halua lopettaa syömistä, jos minun tekee mieli syödä.

Niin yksinkertaista se on.

P.S. Sushi (kasvis-) oli jälleen ihan sairaan hyvää. Lisätyllä wasabilla. Aika paljon sitä menikin. Nyt meinaan keittää kupillisen vihreää teetä ja mennä sen ja kirjan kanssa sohvannurkkaan. Löhöviikonloppu alkaa tästä. Jossain vaiheessa palailen varmaan palstallekin, mutta vasta illemmalla.

Selvä. Olet siis rehellinen ja myönnät omien valintojesi ja luonteesi vaikutuksen, etkä uskottele luovasi energiaa tyhjästä tai että joku suolistohormoni on kaapannut aivosi ja ruokkii itseään pullaleivällä ja Fazerilla. 

Mielenkiintoista on myös tuo, että toistit täsmälleen samat asiat kuin minä ja totesit olevasi esimerkki siitä, mistä minä puhuin, mutta kuulemma minä pidän sinua yksinkertaisena, vaikka totesit olevasi samaa mieltä. Kun minä kirjoitin lihavan täytyvän ymmärtää nuo tietyt asiat, en minä tarkoittanut sillä, että hän ei ymmärrä sitä, vaan hän ymmärtää, mutta tekee tietyn valinnan. Toki kehitysvammaiset tai yksinkertaisesti väärää tietoa omaavat ihmiset voivat ajatellakin noin. Kyse on kuitenkin varmaan useimmilla automatisoituneista tavoista; lihava on tottunut "pelkäämään" "nälkää" eli mielihalujen täyttämättä jättämistä ja voisi helposti oppia uuden tavan käsitellä tunteitaan, jos saisi siinä tarpeeksi tsemppausta.

Olen huomannut myös itsessäni tuollaista ymmärtämättömyyttä joskus. Ennen vanhaan esim.tankkasin paljon ruokaa ennen punttitreenejä, kunnes huomasin sen olevan aivan turha tapa ja että jaksan paljon vähemmälläkin energialla. 

Tuon parempaan et pystynyt?

Minulla on sinulle ehdotus: opiskele ravitsemusterapeutiksi. Pääset kouluttamaan muita siitä, kuinka syödä. Maallikolta en kaipaa ohjeita tai vähintäänkin itse ensin niitä kysyn, jos koen tarvitsevani. Esimerkiksi sukan kantapään neulomisessa en tarvitse käsityönopettajaa, sen osasi neuvoa ihan maallikko.

Jo siellä ravitsemustieteen aineopinnoissa tulee sitten kurssi liittyen syömisen psykologiaan. Suosittelen erityisesti sitä.

Mitä jos minä olen opiskellut ravitsemusterapeutiksi, kun sinulle on tärkeämpää titteli kuin tieto? Mikä on seuraava tapa väistellä asiasta puhumista; opiskella vielä tohtoriksi ja sitten professoriksi, että neuvot kelpaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän tässäkin haisee intersektionaalinen marxilainen feminismi.

Koska sä oot tyhmä ja näet sitä joka paikassa.

Vai liittyykö uhristatukseen, lihavat on sorrettu ihmisryhmä? Lihavuutta ei ihminen itse voi määrittää, turha on patriarkaaisen auktoriteettien tulla saarnaamaan ruokaympyröistä ja liikunnasta.

Kyllä lähestulkoon jokainen voi vaikuttaa lihavuuteensa.

Sun mielipiteesi on täydellistä vastuun siirtämistä itseltäsi muille. Ei muuta. Ja sun kaltaisia on vaan koko ajan lisää ja lisää.

Tottakai voi. Jutun juoni on siinä, että joillekin se tulee ilmatteeksi, kun taas toiset joutuvat tekemään sen eteen töitä. Ne, jotka ovat saaneet geenilotossa atleettisen vartalonmallin, ovat pahimpia saarnamiehiä ja -naisia siitä, kuinka helppoa se itsensä niskasta ottaminen on.

Kalori on kalori laskennallisesti, mutta kun se käy metabolian läpi, se ei olekaan enää sama kalori. Kaikki laihtuvat, epäilemättä, mutta toisilla se vaatii jokaisen suupalan kyttäämistä.

Tuohon liittyy vielä muutakin. Kalorien saaminen proteiinista, rasvasta ja hiilihydraatista on hieman eri asia. Onneksi tästä on siis nykyään tietoa ja voi tehdä valintoja. Imeytyminen tai muu tekijä vaikuttaa siten, että proteiinista ei esimerkiksi välttämättä saa yhtä paljon kaloreita tai päinvastoin kuin hiilareista, vaikka molemmat sisältävät tuotteena saman määrän. Elimistö ei siis saa yhtä paljon käyttöön kaloreita kaikista makroravinteista. 

Geenilotossa voi myös saada korkeamman älykkyysosamäärän ja persoonallisuuden, joka auttaa painonhallinnassa. Myös tämä kuuluu geenilottoon ja saarnaaja ei siis välttämättä ole vain sellainen, joka ei liho täytekakusta, vaan pystyy paremmin suunnittelemaan toimintaansa. 

Hysäri!

Kyllä suurin osa ollut ihan ns.normaalipainoinen lapsena, sitten on alkanut liika syöminen jossain vaiheessa.

Se on huono selitys että joku lihoo samalla määrällä ruokaa,no mutta miks sen pitää sitten syödä se määrä..

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suurin osa ollut ihan ns.normaalipainoinen lapsena, sitten on alkanut liika syöminen jossain vaiheessa.

Se on huono selitys että joku lihoo samalla määrällä ruokaa,no mutta miks sen pitää sitten syödä se määrä..

Koska meillä on erilaiset ruokahalut. Kirjoitin jo tuolla aiemmin, että olisin taatusti melkoinen valas, jos tykkäisin syömisestä ja ruoka maistuisi, koska itsekuria minulla ei ole tipan tippaa. Millään tahdonvoimalla ja itseni ruoskinnalla minun ei siis ole tarvinnut taistella itseäni hoikaksi, vaan tämä olomuoto on tullut aivan ilman yrittämistä ja ponnistelua, ihan ilmaiseksi. Aika sika olisin, jos siitä huolimatta tässä sädekehä kiiltäen haukkuisin niitä, jotka eivät ole yhtä onnellisessa asemassa.

Kuulutko sinä meihin geenilottovoittajiin, vai oletko taistellut itsesi hoikaksi ja kärttyisäksi silkalla älylläsi ja tahdonvoimallasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suurin osa ollut ihan ns.normaalipainoinen lapsena, sitten on alkanut liika syöminen jossain vaiheessa.

Se on huono selitys että joku lihoo samalla määrällä ruokaa,no mutta miks sen pitää sitten syödä se määrä..

Koska meillä on erilaiset ruokahalut. Kirjoitin jo tuolla aiemmin, että olisin taatusti melkoinen valas, jos tykkäisin syömisestä ja ruoka maistuisi, koska itsekuria minulla ei ole tipan tippaa. Millään tahdonvoimalla ja itseni ruoskinnalla minun ei siis ole tarvinnut taistella itseäni hoikaksi, vaan tämä olomuoto on tullut aivan ilman yrittämistä ja ponnistelua, ihan ilmaiseksi. Aika sika olisin, jos siitä huolimatta tässä sädekehä kiiltäen haukkuisin niitä, jotka eivät ole yhtä onnellisessa asemassa.

Kuulutko sinä meihin geenilottovoittajiin, vai oletko taistellut itsesi hoikaksi ja kärttyisäksi silkalla älylläsi ja tahdonvoimallasi?

Projisointi maistuu siellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suurin osa ollut ihan ns.normaalipainoinen lapsena, sitten on alkanut liika syöminen jossain vaiheessa.

Se on huono selitys että joku lihoo samalla määrällä ruokaa,no mutta miks sen pitää sitten syödä se määrä..

Koska meillä on erilaiset ruokahalut. Kirjoitin jo tuolla aiemmin, että olisin taatusti melkoinen valas, jos tykkäisin syömisestä ja ruoka maistuisi, koska itsekuria minulla ei ole tipan tippaa. Millään tahdonvoimalla ja itseni ruoskinnalla minun ei siis ole tarvinnut taistella itseäni hoikaksi, vaan tämä olomuoto on tullut aivan ilman yrittämistä ja ponnistelua, ihan ilmaiseksi. Aika sika olisin, jos siitä huolimatta tässä sädekehä kiiltäen haukkuisin niitä, jotka eivät ole yhtä onnellisessa asemassa.

Kuulutko sinä meihin geenilottovoittajiin, vai oletko taistellut itsesi hoikaksi ja kärttyisäksi silkalla älylläsi ja tahdonvoimallasi?

Projisointi maistuu siellä. 

Avaas nyt vähän: Kuka projisoi ja mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon että hormmonaalisen säätelyn rikkoutuminen voi hyvinkin olla totta. Jojottelu sekoittaa hormonitoiminnan ja kylläisuudentunteen säätelyn. Itse aloin lihota teini-iän anoreksian ja hurjien paastojen jälkeen. Suhde ruokaan on epäterve. BMI 32. MUTTA ryhdyin nyt ottamaan pistoksena kylläisyyshormonia, ja nyt kylläisyyssignaalit toimivat normaalisti. Jos teistä, hyvät läskeille saarnaajat, tuntuu aina tältä, tavallaan ymmärrän teitä: nyt on helppoa lopettaa silloin kun kylläisyyssignaali tulee. Mutta yrittäkää ymmärtää, että meille, joilla järjestelmä on sekaisin, sitä ei normaalisti tule.

Kylläisyydentunteeseen voi vaikuttaa myös yrteillä ja lisäravinteilla. Esim.inkiväärin sanotaan lisäävän kylläisyydetunnetta. 

Ai helppo lopettaa, kun tulee kylläisyyden tunne? Eikös yhtään raksuta paljonko ruokaa lautasella ottaa, montako voileipää syö yms? Ihan järjellä ajatellen? Olen koko ikäni ollut normaalipainoinen ja otan lautaselle puolet salaattia ja loput ruokaa, yleensä suht samankokoisia annoksia. En yleensä ota lisää, poikkeuksena joku raskaampi kotiprojekti, pitkä vaellus tms. En minä siinä mieti mitään kylläisyyden tunnetta. Nälän tunne sen sijaan on tervettä tuntea pari kertaa päivässä. Eli ei minun painooni vaikuta kylläisyyden tunne. Se tulee sitä paitsi jälkijunassa, joskus joulupöydässä on tullut tehtyä ylensyönti virhe. Mutta käyttäkää ihmeessä hokkuspokkus temppuja, kunhan ette vie julkisen puolen lääkärin aikoja.

Luultavasti hyödyt juuri siitä, että sinulle tulee se kylläisyydentunne eli m

Ei, en hyödy. Lopetan syömisen, kun lautaseni on tyhjä! So simple.

Eli nouset nälkäisenä pöydästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suurin osa ollut ihan ns.normaalipainoinen lapsena, sitten on alkanut liika syöminen jossain vaiheessa.

Se on huono selitys että joku lihoo samalla määrällä ruokaa,no mutta miks sen pitää sitten syödä se määrä..

Koska meillä on erilaiset ruokahalut. Kirjoitin jo tuolla aiemmin, että olisin taatusti melkoinen valas, jos tykkäisin syömisestä ja ruoka maistuisi, koska itsekuria minulla ei ole tipan tippaa. Millään tahdonvoimalla ja itseni ruoskinnalla minun ei siis ole tarvinnut taistella itseäni hoikaksi, vaan tämä olomuoto on tullut aivan ilman yrittämistä ja ponnistelua, ihan ilmaiseksi. Aika sika olisin, jos siitä huolimatta tässä sädekehä kiiltäen haukkuisin niitä, jotka eivät ole yhtä onnellisessa asemassa.

Kuulutko sinä meihin geenilottovoittajiin, vai oletko taistellut itsesi hoikaksi ja kärttyisäksi silkalla älylläsi ja tahdonvoimallasi?

No kyllähän syöminen on ihan opeteltua. Jos napostelee niin siihen tottuu ja tuntee että tarvii sitä, jos syö paljon, oppii syömään pikkuhiljaa vieläkin enemmän,..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä suurin osa ollut ihan ns.normaalipainoinen lapsena, sitten on alkanut liika syöminen jossain vaiheessa.

Se on huono selitys että joku lihoo samalla määrällä ruokaa,no mutta miks sen pitää sitten syödä se määrä..

Koska meillä on erilaiset ruokahalut. Kirjoitin jo tuolla aiemmin, että olisin taatusti melkoinen valas, jos tykkäisin syömisestä ja ruoka maistuisi, koska itsekuria minulla ei ole tipan tippaa. Millään tahdonvoimalla ja itseni ruoskinnalla minun ei siis ole tarvinnut taistella itseäni hoikaksi, vaan tämä olomuoto on tullut aivan ilman yrittämistä ja ponnistelua, ihan ilmaiseksi. Aika sika olisin, jos siitä huolimatta tässä sädekehä kiiltäen haukkuisin niitä, jotka eivät ole yhtä onnellisessa asemassa.

Kuulutko sinä meihin geenilottovoittajiin, vai oletko taistellut itsesi hoikaksi ja kärttyisäksi silkalla älylläsi ja tahdonvoimallasi?

No kyllähän syöminen on ihan opeteltua. Jos napostelee niin siihen tottuu ja tuntee että tarvii sitä, jos syö paljon, oppii syömään pikkuhiljaa vieläkin enemmän,..

Höpö höpö. Se että sulla on mennyt noin ei ole mikään universaali totuus.

Esimerkiksi itse en ole koskaan oppinut syömään aamiaista, ja lounaankin kanssa on usein hankalaa. Ei vain ole nälkä ennen iltapäivää. Ihan urakalla jossain vaiheessa yritin pakottaa itseni silti syömään jo aamusta, kun siihen niin paljon painostetaan. Ei vain lähtenyt sujumaan, ei millään.

Minä tiedän miten pitäisi syödä, mutta en vain millään pysty siihen. Olen perso suolaiselle rasvaiselle ruoalle, ja sitä menee parhaillaan/pahimmillaan paljon. Jos pystyn syömään terveellisesti, niin syön silloinkin liikaa.

En oikein tiedä mikä neuvoksi.