Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En usko mihinkään kummituksiin. Keksikää siis tälle selitys että saan mielenrauhan
28.10.2022 |
Heräsin siis yöllä siihen, kun kuulin askelia keittöstä. Aivan kuin paljailla jaloilla olisi kävelty laminaatin päällä , tiedättehän sen äänen? Lattia myös välillä narahti. Keittiössä on yksi kohta joka narisee kun sen päälle astuu. Nousin istumaan sängylleni ja ajattelin, että olen niin unessa vain että kuvittelen mutta ihan oikeasti se ääni kuului. Pahinta oli kun koirani reagoi ääneen myös ja alkoi murista. Kurkkasi ovelta keittiölle päin ja murisi. Loppuyö menikin pelonsekaisissa tunnelmissa. Koskaan ennen ei ole tuollaista tapahtunut enkä jaksa uskoa että kyse on mistään yliluonnollisesta tmv. Asun siis kahdestaan koiran kanssa.
Kommentit (137)
Itsellä kokemus myös silloin vielä asuessani kahdestaan kissan kanssa pienessä yksiössä, yöllä olin vielä valveilla kun havahduin kylpyhuoneesta tulleisiin kolinoihin, kissani noustessa myös seisomaan karvat pystyssä. Hetken kuluttua sytyttelin valoja, vaikka oli vain pieni hämärä ja uskaltauduin katsomaan, ei ollut ketään. Ei siis myöskään kuulunut naapurista ja kissakin reagoi vahvasti.
Tuota olen myös miettinyt miksi nykyisessäkin asunnossa on sattunut kummia ja just keittiö on paikka missä eniten. Esim. pöydällä ollut A4 kokoinen arkki lennähti kauas pöydältä itsekseen, ei ollut mistään tuulenvireestä johtuvaa, myös yx päivä oli kuin joku olisi iskenyt jollain raskaalla esineellä tai nyrkillä pöytään, säikähdin ihan julmetusti. Kaikkea muutakin, esineitä katoaa ja kohta on paikoillaan taas tai jossain erikoisessa paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vastaava kokemus vuosia sitten. Asuin pienessä yksiössä jossa oli ihan kivan kokoinen naapurista.
No joo, heräsinpä minäkin eräänä lumisena aamuna kovaan kolinaan! Ikäänkuin joku olisi tehnyt pihassani lumitöitä! Oikein hymyilytti, realistina, lumitöitä minun pihassani, heko heko. Koska tiesin sen mahdottomaksi, käänsim kylkeäni ja jatkoin uniani.
Mutta ääni oli ihan oikea: häiriköt olivat äänittäneet lumitöiden ääniä ja soittivat niitä vain ja ainoastaan häiritäkseen!
Älkää ainskaan ryhtykö pelkäämään näitä " ääniä", tämä on nykyaikaista häirintää. Ei mitään kummitusjuttuja tai yliluonnollista vaan sairasta kiusaa!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset jaksa uskoa? Ihan hyvin voi olla talossa henkiä. Oletko niin yksinkertainen että kuvittelet maailman olevan vain tätä mitä sinä näet
Miksi pitäisi uskoa höpöpaskaan josta ei ole ainuttakaan todistetta koko maailmanhistorian ajalta?
Todisteita on kyllä mutta niitä ei haluta uskoa.En uskonut minäkään ennen kun ostin vanhan talon.Nyt uskon .
I know kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vastaava kokemus vuosia sitten. Asuin pienessä yksiössä jossa oli ihan kivan kokoinen naapurista.
No joo, heräsinpä minäkin eräänä lumisena aamuna kovaan kolinaan! Ikäänkuin joku olisi tehnyt pihassani lumitöitä! Oikein hymyilytti, realistina, lumitöitä minun pihassani, heko heko. Koska tiesin sen mahdottomaksi, käänsim kylkeäni ja jatkoin uniani.
Mutta ääni oli ihan oikea: häiriköt olivat äänittäneet lumitöiden ääniä ja soittivat niitä vain ja ainoastaan häiritäkseen!
Älkää ainskaan ryhtykö pelkäämään näitä " ääniä", tämä on nykyaikaista häirintää. Ei mitään kummitusjuttuja tai yliluonnollista vaan sairasta kiusaa!!
Mitkä häiriköt? Kyllä sullakin kuupassa heittää.
Vierailija kirjoitti:
Huoltomies käynyt... Tai poltergeist. Tai muu henki. Ei tarvitse olla mikään kummitus vaan muitakin henkiä on. En nyt yhdestä kerrasta kuitenkaan vielä tekisi päätelmää, että kyseessä on henki.
Ehkä lattia vain "elää" talven tullessa? Tai ääni tulikin esim. jääkaapista?
Huoltomies yöllä...se vasta pelottavaa olisi:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no ihan aito murtovaras. Omaan kotiinikin tuli kerran kun oli toisessa huoneessa hiljaa, ovi oli kiinni. En todellakaan kuullut mitään, kuin pienen pieniä rasahdyksiä, mitkä ajattelin olevan vaan omaa mielikuvitusta, kunnes sitten avasin oven!
Kyllä ne osaa tulla hiirenkiljaa, ovat opetelleet. Mut jos ei löytänyt mitään arvokasta, saattoi lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vastaava kokemus vuosia sitten. Asuin pienessä yksiössä jossa oli ihan kivan kokoinen keittiö,keittiössä ei ollut ovea vain kulkuaukko ja nukuin olohuoneen yhteydessä olevassa makuusopessa. Olin pelannut kännykällä matopeliä ja juuri pistänyt puhelimen pois kun kuulin miten keittiössä siirtyi tuoli ja sitten kuului kikatusta. Olin pissata alleni.
Asuin yksin,ei edes lemmikkejä. Ääni tuli minun asunnossani,ei naapurista.
Mulla on ollut aivan samanlainen asunto tarinan perusteella ja kokemusta erilaisista erikoisista äänistä. Myös muut asunnossani olleet ihmiset ovat kokeneet näitä. Sattuuko asunto olemaan Vantaalla?
Meilläkin kuuluu harva se yö ääniä keittiöstä, mikro hurisee ja vetolaatikot kolisee.
Meillä on kylläkin kolme teinipoikaa jotka syö yötä päivää, joten en ole kovin peloissani.
Tai no ehkä ruokakauppaan menevän rahan osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin kuuluu harva se yö ääniä keittiöstä, mikro hurisee ja vetolaatikot kolisee.
Meillä on kylläkin kolme teinipoikaa jotka syö yötä päivää, joten en ole kovin peloissani.
Tai no ehkä ruokakauppaan menevän rahan osalta.
Se ei ole luonnonlaki että nuo retaleet syövät yötä päivää. Olet opettanut ne siihen ja toistavat vain uskomustasi. Nyt jotain rotia ja tiukka budjetti!
Miksi kummitus kulkee seinän läpi ilman meteliä, mutta sitten lattia kumminkin narisee sen kävellessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edellisessa isossa talossa lapsen huone oli kaytavan paasaa. Lattia narahteli kun siina kaveli.
No useampana yona sitten kuulin pienen lapsen askeleet, narahduksen kun ovi aukes ja tunsin kun jokin pieni hahmo kaveli sangylle ja pysahtyi siihen. Jain odottamaan aina ,etta lapsi kipuaa viekkuun. Mutta ei siina ollut ketaan. Kavin katsomassa lasta, nukkui sikeasti.
Mies kuuli aina samat aanet ja kysyi onko lapsi siina.Kylla ne vaan on jotain haamuja
Tälläiset stoorit uppoaa täysin av-mammoille. Yleensä näitä "yliluonnollisia" kokevat ovat juurikin naiset. Sekin on vallan hupaisaa, että lähes poikkeuksetta edellisissä elämissään nämä naiset ovat aina olleet jotain elämää suurempaa, esim. ruhtinaita, kuninkaita sun muita prinsessoja. Oma ainutlaatuisuus paistaa niin selvästi läpi. No fantasioida toki saa ja katsoa jotain salkkareita vastapainoksi.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin kuuluu harva se yö ääniä keittiöstä, mikro hurisee ja vetolaatikot kolisee.
Meillä on kylläkin kolme teinipoikaa jotka syö yötä päivää, joten en ole kovin peloissani.
Tai no ehkä ruokakauppaan menevän rahan osalta.
Sehän on kiva nuo normaalit äänet, ei kuitenkaan estä jossain muualla tapahtumasta erikoisia asioita. Eikä tarvitse olla harhainen, kun muutkin kokeneet saman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellisessa isossa talossa lapsen huone oli kaytavan paasaa. Lattia narahteli kun siina kaveli.
No useampana yona sitten kuulin pienen lapsen askeleet, narahduksen kun ovi aukes ja tunsin kun jokin pieni hahmo kaveli sangylle ja pysahtyi siihen. Jain odottamaan aina ,etta lapsi kipuaa viekkuun. Mutta ei siina ollut ketaan. Kavin katsomassa lasta, nukkui sikeasti.
Mies kuuli aina samat aanet ja kysyi onko lapsi siina.Kylla ne vaan on jotain haamuja
Tälläiset stoorit uppoaa täysin av-mammoille. Yleensä näitä "yliluonnollisia" kokevat ovat juurikin naiset. Sekin on vallan hupaisaa, että lähes poikkeuksetta edellisissä elämissään nämä naiset ovat aina olleet jotain elämää suurempaa, esim. ruhtinaita, kuninkaita sun muita prinsessoja. Oma ainutlaatuisuus paistaa niin selvästi läpi. No fantasioida toki saa ja katsoa jotain salkkareita vastapainoksi.
Olet niin väärässä nyt "kerrankin"!
Jos heräät unesta johonkin ääneen, aivot usein tulkitsee äänen ihan muuksi kuin se todellisuudessa on. Esim oven kolahdukselta kuulostava ääni voikin oikeasti olla vaikka putoava esine. Tai lämpötilan vaihtelusta kuuluva napsahdus kuulostaa puoliunessa siltä kuin joku koputtaisi ikkunaan tai seinään. Kuuloharhoja vain. Eräskin järkevänä pitämäni tubettaja kuvaili jotenkin paranormaaliksi tapahtumaksi hyvinkin yleisen unihalvauksen. Kuin suoraan oppikirjasta ja kuvitteli demonin teoksi.
Mikä ihmeen tarve joillain ihmisillä on aina poisselittää yliluonnolliset kokemukset sillä ettei tiede ole niitä todistanut. Minusta se on todella tylsä maailmankuva jossa pitää kaikelle vielä selittämättömän suhteen antaa kokijalle hörhöleima.
Joillain meistä on esim. vahva empatiakyky tai kyky vaistota asioita kuin eläin sillä eläimethän voivat vaistota asioita joita monet ihmiset eivät näe ja kyetä pakenemaan ilmiöitä kuten tsunameja.
Tietenkään 99,99999 % kokemuksista ei voida todistaa kun paikalla ei ole ollut nauhuria tai kameraa ja ei kukaan haamututkijoita lukuunottamatta odota kuulevansa hetkenä minä hyvänsä jotain epätavallista tapahtuvaksi.
Iso osa asioista tapahtuu myös ihmisen mielessä esim. etiäisten tai enneunien kokeminen tai selkouni jossain astraalitasolla. Tai miten selittää vaikka kivunlievityksen käsillä ns. kuumalla otteella?
Mutta joo, mm. James Randi on kyllä tuonut esiin häröjä jotka ovat rahastaneet esiintymällä meedioina tms. Siksi moni pitää kokemuksensa omana tietonaan kun ei jaksa selittää karteesiolaisia kokemuksiaan henkimaailmasta kun vaaditaan todisteita joita on mahdoton antaa.
Sitten ne eivät kuitenkaan kelpaa edes pohdinnan aiheina kun ei ole "todisteita". Kun vain tiede on olemassa joillekin vaikka kaikki muu elollinen ihmistä lukuunottamatta toimii luonnossa luonnollisesti ilman sitäkin ja maailmaa voi havainnoida muutenkin kuin jäykän loogis-matemaattisesti.
Kai lausuit mörölle, että In the name of christ go away, and leave me alone
T. Lumihiutale moona
Alue: Aihe vapaa
Edellisessa isossa talossa lapsen huone oli kaytavan paasaa. Lattia narahteli kun siina kaveli.
No useampana yona sitten kuulin pienen lapsen askeleet, narahduksen kun ovi aukes ja tunsin kun jokin pieni hahmo kaveli sangylle ja pysahtyi siihen. Jain odottamaan aina ,etta lapsi kipuaa viekkuun. Mutta ei siina ollut ketaan. Kavin katsomassa lasta, nukkui sikeasti.
Mies kuuli aina samat aanet ja kysyi onko lapsi siina.
Kylla ne vaan on jotain haamuja