"Apua saa kun haet vaan" - mutta mistä?
Kun ei kelpaa edes potilaaksi.
Ei sairaalaan, ei tk, ei erityisterv hoitoon, fyysissä oireissa eikä mt-puolella, ei terapeuteille. Mt-polin asiakkuus katkaistiin vaikka kerroin että edelleen tarvitsen apua. Se romahduttu vointia lisää, ettei kelpaa edes mt-potilaaksi.
Apua silti kuulema saa kun hakee vaan. Eikö se että pyydän apua ole tarpeeksi selvästi pyydetty? Epäilen olevani epäselvä, kun kaikki ymmärretään väärin.
Jotain vikaa minussa on, ymmärrän sen. Siksi juuri tarvitsisin apua.
Muilla kokemuksia ettei osaa olla edes oikeanlainen potilas jonka takia ongelmat kasaantuu ja pahentuu? Mistä saatte apua tai miten selviätte arjesta jaksaen aina seuraavaan päivään? Itsellä jatkuvaa kamppailua ja usko loppuu kun en ymmärrä miksi olen niin viallinen etten osaa olla edes potilas.
Tai että mitä pitäisi tehdä, ja mistä saa apua?
Omia ongelmia pahentaa olennaisesti vuorovaikutus, menen sos.tilanteissa lukkoon, ja avunpyyntöjen sijaan huomataan vain huutoitkureaktioni, jonka toki ymmärrän, mutta sitten ei enää kiinnitetä huomiota siihen asiaan mihin yritän pyytää apua. Sitten menen enemmän lukkoon ja ulosantini vaikeutuu entisestään. Olen yrittänyt kirjoittaa asiat ylös paperille ja puhelimen muistioon, mutta paperit eivät kelpaa ja yksin vastaanottotilanteissa lamaannun, enkä saa asioita sanottua, vaikka ovat siinä nenän edessä ylhäällä ja käynnit menevät hukkaan. Sitten tilanne taas pitkittyy ja kasaantuu lisää ongelmia.
Tuntuu että mitä enemmän ja selkeämmin yritän puhua, sitä vähemmän ymmärretään. Mitä enemmän yritän, sitä nopeammin vajoan kuin juoksuhiekassa.
Haluaisin kai tietää onko muita kohtalotovereita, että et ole tarpeeksi hyvässä kunnossa osataksesi pyytää apua oikealla tavalla, jonka takia tilanne kriisiytyy? Ja miten jaksatte luottaa tulevaan, vai luotatteko? Ei oikein kukaan malta kuunnella. En tiedä mikä minussa on vialla. Kiitos jos joku jaksaa vastata kokemuksiaan.
Kommentit (15)
Okei. En tiedä kenestä tai mistä puhut, mutta ilmeisesti vähän eri asioista. Kiitos kuutenkin.
Sinulla on "mahdollisuus" hakea ja saada apua. "Toivotaan" että sitä saat.
tämä tarkoittaa että:
0+0=0. Siinä kaikki, mitä on oikeasti tarjolla. Ole hyvä. Kiitokset ja kukkaset voit lähettää hallitukselle.
Ei sitä apua ole saanut edellisenkään hallituksen aikana. Sote-alan alasajo on alkanut jo aiemmin. Tuo fraasi "hae apua" tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin "ota itseäsi niskasta kiinni". Eli puhdasta kettuilua.
Sama kokemus. Luulin että joudun/pääsen johonkin mielisairaalaan tai jotain muuta kun jouduin psykoosin takia sairaalaan. No seuraavana päivänä lääkäri lähetti minut kotiin eikä edes psykiatria saanut jututtamaan. :D
Kaikki resurssit on keskitetty 2 miljoonaan vanhukseen, joten jos et ole eläkkeellä, olet julkisten palveluitten ulkopuolella.
Resursseista tuo johtuu, niitä ei ole. Pitää olla riittävän sairas mutta tarpeeksi terve, että katsotaan sopivaksi. Voi olla myös sattumasta kiinni kuka apua saa.
Tsemppiä!
Ihan itse sun on hoidetava sinun asiat kuntoon
Tämä on valitettavasti nykypäivää. Itse sairastuin vakavaan masennukseen , pääsin sairaalaan kahdeksi yöksi. Psykiatri sanoi että minun paikkani on kotona. Minulla on jo ikää , ja minä vaadin yliopistollisessa sairaalassa että kirjoittavat uuden lähetteen kun kaikki mahdolliset kokeet oli tehty että löytyykö vikaa muualta kuin psyykestä. No ei löytynyt ja vihdoin pääsin osastolle jossa olin 2 viikkoa ja sieltä vanhuspsyk. osastolle jossa olin 2 kuukkautta. Olen ikuisesti kiitollinen. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi!
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on "mahdollisuus" hakea ja saada apua. "Toivotaan" että sitä saat.
tämä tarkoittaa että:
0+0=0. Siinä kaikki, mitä on oikeasti tarjolla. Ole hyvä. Kiitokset ja kukkaset voit lähettää hallitukselle.
Hallitus "pyrkii" siihen, että kaikilla on teoriassa "mahdollisuus" anoa apua.
Asiaa tutkimaan on perustettu työryhmiä ja komiteoita.
Minulta myös katkaistiin asiakkuus psykiatrian poliklinikalle.
Vakituinen psykiatrian sairaanhoitajani jäi ensin eläkkeelle. Olin nähnyt häntä noin kerran kuussa (lääkärin kerran vuodessa, ja mitään terapiaa ei koskaan tarjottu ja diagnoosia ei mitenkään tarkkaan tutkittu vaan se perustui jutteluihin ja lääkärin päätelmiin tunnin näkemisellä). Sen jälkeen minulle ei enää ollut tarjota omaa hoitajaa, vaan olisin saanut kerran kahdessa tai kolmessa kuussa nähdä jonkun. Kun sanoin, että eihän siitä tule mitään että aina uudelle henkilölle selitän kaiken, niin sanottiin että ei heillä ole tarjota minulle mitään.
Toki voin "aina soitella jos tulee akuutti hätä ja katsotaan sitten".
Ei ole akuuttia hätää. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. En saa Kelan maksamaa terapiaa eikä ole varaa itse maksaa. Nimenomaan haluaisin apua traumoista johtuviin käytösmalleihin. Tekoälyn mukaan tehokkain hoito kaikkiin kolmeen diagnoosiini on terapia :D
Ei sitten, suomalainen yhteiskunta.
Menetitte minussa ihan hyvän, älykkäänkin työntekijän vaikka tieteen parissa, kun ette voi auttaa minua nousemaan täältä.
Vierailija kirjoitti:
Minulta myös katkaistiin asiakkuus psykiatrian poliklinikalle.
Vakituinen psykiatrian sairaanhoitajani jäi ensin eläkkeelle. Olin nähnyt häntä noin kerran kuussa (lääkärin kerran vuodessa, ja mitään terapiaa ei koskaan tarjottu ja diagnoosia ei mitenkään tarkkaan tutkittu vaan se perustui jutteluihin ja lääkärin päätelmiin tunnin näkemisellä). Sen jälkeen minulle ei enää ollut tarjota omaa hoitajaa, vaan olisin saanut kerran kahdessa tai kolmessa kuussa nähdä jonkun. Kun sanoin, että eihän siitä tule mitään että aina uudelle henkilölle selitän kaiken, niin sanottiin että ei heillä ole tarjota minulle mitään.
Toki voin "aina soitella jos tulee akuutti hätä ja katsotaan sitten".
Ei ole akuuttia hätää. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. En saa Kelan maksamaa terapiaa eikä ole varaa itse maksaa. Nimenomaan haluaisin apua traumoista johtuviin käytösmalleihin. Tekoälyn mukaan tehokkain hoito kaikkiin kolmeen diagnoosiini on terapia :D
Ei sitten, suomalainen yhteiskunta.
Menetitte minussa ihan hyvän, älykkäänkin työntekijän vaikka tieteen parissa, kun ette voi auttaa minua nousemaan täältä.
Eikös Kelan terapian ole tarkoitus kuntouttaa takaisin työelämään. Ei sitä ole eläkeläisille tarjolla. Itse voit toki kustantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta myös katkaistiin asiakkuus psykiatrian poliklinikalle.
Vakituinen psykiatrian sairaanhoitajani jäi ensin eläkkeelle. Olin nähnyt häntä noin kerran kuussa (lääkärin kerran vuodessa, ja mitään terapiaa ei koskaan tarjottu ja diagnoosia ei mitenkään tarkkaan tutkittu vaan se perustui jutteluihin ja lääkärin päätelmiin tunnin näkemisellä). Sen jälkeen minulle ei enää ollut tarjota omaa hoitajaa, vaan olisin saanut kerran kahdessa tai kolmessa kuussa nähdä jonkun. Kun sanoin, että eihän siitä tule mitään että aina uudelle henkilölle selitän kaiken, niin sanottiin että ei heillä ole tarjota minulle mitään.
Toki voin "aina soitella jos tulee akuutti hätä ja katsotaan sitten".
Ei ole akuuttia hätää. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä. En saa Kelan maksamaa terapiaa eikä ole varaa itse maksaa. Nimenomaan haluaisin apua traumoista johtuviin käytösmalleihin. Tekoälyn mukaan tehokkain hoito kaikkiin kolmeen diagnoosiini on terapia :D
Ei sitten, suomalainen yhteiskunta.
Menetitte minussa ihan hyvän, älykkäänkin työntekijän vaikka tieteen parissa, kun ette voi auttaa minua nousemaan täältä.Eikös Kelan terapian ole tarkoitus kuntouttaa takaisin työelämään. Ei sitä ole eläkeläisille tarjolla. Itse voit toki kustantaa.
Mikäli eläke on määräaikainen, on siitä tavoite kuntoutua takaisin työelämään. Ja siihen terapia olisi tärkeä tuki.
Petteri hoitaa sinulle lapiotöitä ratatyömaalleen, päädyt ratapenkkaan haudatuksi muiden köyhien ja sairaiden seuraan. Se on hänen ainoa tehtävänsä. Kunhan saa sentinkin valtiolta yhdestä orjastaan niin on suorastaan tyytyväinen.