Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Ei välttämättä näy mitenkään, avomieheni on varakas mutta ei perusta merkkivaatteista ja voi viikonloppuna mennä mökiltä suoraan remppavaatteissa kauppaan. Sitten taas yksi köyhä opiskelija tuttuni pukeutuu aina viimeisen päälle. Ei ihmisen vaatetuksesta ainakaan useasti paljoakaan voi päätellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän päin Suomea remppamiehet istuvat kahvittelemassa työkeikallaan? Voihan siinä olla alueellisia eroja.

Olen joskus tarjonnut sekä kaupunkiasunnossa että maalla, mutta tarjousta ei useimmiten oteta vastaan. Ei ole aikaa tai sitten remppamies itse tahtoo pitää "hajurakoa". Olen kokenut, että tuollainen välimatka syntyy ihan luonnostaan ja molemminpuolisesti, kun tilanne on se, että ollaan työntekijänä paikalla. Itse juttelen ihan mielelläni, jos on aikaa, mutta sitä inhoan, että kotona asuu ja hiippailee säännöllisesti perheen ulkopuolisia. Samoin inhosi äitini aikoinaan.

Koko ajan ovat tavarat väärissä paikoissa, pesukone on rikki ja valkoiset ja värilliset on pesty samassa... tuollaisia näennäisen pieniä asioita ja sitten se, että pitää ottaa huomioon aivan vieras ihminen kaikessa. En pidä edes siitä, että kodin ulkopuolella pihassa on vieras jatkuvasti. Onneksi Suomessa on niin turvallista, ettei tarvitse, eikä kukaan naapurikaan häiriköi, vaan kaikki pysyttelevät omissa oloissaan ihanan suomalaiseen tapaan.

Luulisi sen remppamiehenkin olevan tyytyväinen kun asiakas ei ole kyylänä koko ajan niskassa, vaan antaa tilaa tehdä työn työnä.

Mitä ihmettä höpötät? Eihän se, että työtä tekevälle ihmiselle vie mukin kahvia ole mitään kyyläystä vaan aivan perustavanlaatuisia käytöstapoja.

Ei siellä kimpassa istuta mummun perintökahvimukien ja leivosten kanssa, se motti vaan viedään sinne sille duunarille. Maistelee sitä kun ehtii töiden välissä. Itse voi mennä vaikka kuntosalille sen mukin viemisen jälkeen. Mutta se muki tai jotain edes jotain aina tarjotaan.

Osa sanoo että "kiitos, join juuri edellisessä paikassa kahvia/teetä/vettä/jotain limua" Toiset ovat kovin ilahtuneita tarjouksesta ja ottavat vastaan. 

Pidän suoraansanottuna törkeänä jos sitä yhtä mukia ei vaivaudu tarjoamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän päin Suomea remppamiehet istuvat kahvittelemassa työkeikallaan? Voihan siinä olla alueellisia eroja.

Olen joskus tarjonnut sekä kaupunkiasunnossa että maalla, mutta tarjousta ei useimmiten oteta vastaan. Ei ole aikaa tai sitten remppamies itse tahtoo pitää "hajurakoa". Olen kokenut, että tuollainen välimatka syntyy ihan luonnostaan ja molemminpuolisesti, kun tilanne on se, että ollaan työntekijänä paikalla. Itse juttelen ihan mielelläni, jos on aikaa, mutta sitä inhoan, että kotona asuu ja hiippailee säännöllisesti perheen ulkopuolisia. Samoin inhosi äitini aikoinaan.

Koko ajan ovat tavarat väärissä paikoissa, pesukone on rikki ja valkoiset ja värilliset on pesty samassa... tuollaisia näennäisen pieniä asioita ja sitten se, että pitää ottaa huomioon aivan vieras ihminen kaikessa. En pidä edes siitä, että kodin ulkopuolella pihassa on vieras jatkuvasti. Onneksi Suomessa on niin turvallista, ettei tarvitse, eikä kukaan naapurikaan häiriköi, vaan kaikki pysyttelevät omissa oloissaan ihanan suomalaiseen tapaan.

Luulisi sen remppamiehenkin olevan tyytyväinen kun asiakas ei ole kyylänä koko ajan niskassa, vaan antaa tilaa tehdä työn työnä.

Mitä ihmettä höpötät? Eihän se, että työtä tekevälle ihmiselle vie mukin kahvia ole mitään kyyläystä vaan aivan perustavanlaatuisia käytöstapoja.

Ei siellä kimpassa istuta mummun perintökahvimukien ja leivosten kanssa, se motti vaan viedään sinne sille duunarille. Maistelee sitä kun ehtii töiden välissä. Itse voi mennä vaikka kuntosalille sen mukin viemisen jälkeen. Mutta se muki tai jotain edes jotain aina tarjotaan.

Osa sanoo että "kiitos, join juuri edellisessä paikassa kahvia/teetä/vettä/jotain limua" Toiset ovat kovin ilahtuneita tarjouksesta ja ottavat vastaan. 

Pidän suoraansanottuna törkeänä jos sitä yhtä mukia ei vaivaudu tarjoamaan. 

Tuota... vähän asian vierestä, mutta miten ihmeessä ajattelit, että kahvia juodaan samalla kun tehdään töitä? Itse en enää käytä mitään laattamiehiä, vaan laatoitan ja pintaremontoin itse eikä kyllä tulisi mieleenkään juoda kahvia samalla. Eihän se onnistu. Olisin tosi loukkaantunut, että tarjotaan kahvia kuin jollekin orankille eläintarhan häkkiin ilman mahdollisuutta istua ja juoda rauhassa pikkupurtavan kanssa. Tuohan olisi juuri sitä, että heitetään makupala kuin eläimelle. 

Olen siis aina tarjonnut kahvia ihan normaalisti ja kutsunut syömäänkin, jos itse olemme syömässä, mutta hyvin harva on suostunut. Näin varsinkin maalla. Kaupungilla on usein niin, että ei ole yhteistä kieltä. Viimeksi putkimiesfirman työntekijä oli luultavasti puolalainen, suomea puhui auttavasti, englantia saman verran. Ja hänen esimiehensä oli intialaisen näköinen nainen (!), jonka kanssa puhuin englantia. Silloin en tarjonnut kahvia kummallekaan.

Tässä ketjussa on satoja samansisältöisiä viestejä, yleisin se, että "kaikki ovat samanarvoisia" millä ei ole mitään tekemistä itse aiheen kanssa, mutta ketjusta kuitenkin välittyy selkeästi käytännön tasolla mitä yhteiskuntaluokkien ero tarkoittaa.

Käsitykset itselle vieraammasta sosiaaliluokasta ja käsitykset siitä mikä on "normaalia" vaihtelevat valtavan paljon. Alkaen siitä miten kahvia tarjotaan ja juodaan vieraiden kanssa päätyen siihen millainen luonne oman käsityksen mukaan "rikkailla" tai "köyhillä" on. Vaikka suurin osa viesteistä ei edes kerro mitään yhteiskuntaluokasta, ne heijastavat silti yhteiskuntaluokkien eroa.

Kiinnostava keskustelu, joka varmaan on nyt jo tullut siihen vaiheeseen, jossa sen voi jättää, kun samat asiat toistuvat ja keskustelu kiertää kehää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan hienoa kuulua perheeseen joka ei tarjoa edes kahvia ja pullaa, vaikka rahaa on.

Ja lapsilta viedään vaikka ruoka, samalla kun itselle ahnehditaan kiinteistöjä ja matkoja.

Se on niin hienoa olla haukuttu ja inhottu ihminen, josta monen kotona puhutaan pahaa.

Se remppamies kun ei ole kestittävä vieras, vaan työmies tekemässä töitään. Nämä kommentit kertovat vain siitä, että on itse niin köyhä ettei ole kokemusta maksetusta työvoimasta.

Sanoiko alkuperäinen kirjoittaja, että se remppamies on tekemässä remonttia? Ei, vaan antoi esimerkin, että remppamiehiin voi törmätä vaikkapa häissä, salilla tai missä vaan, jossa on kohteliasta osata keskustella erilaisten ihmisten kanssa. 

Luetun ymmärtäminen? Tää on nykyään pelkkä trollipalsta. 

Itse trollaat tai jätit aiemmat keskustelun aiheesta lukematta. 

Ja kenelle nyt muutenkaan tulee joku random remppamies yhtäkkiä kylään? Kyllä oletusarvona voi pitää että se remppamies on tullut tekemään työtään. Eivät kuitenkaan ole mitään miesprostituoituja tietääkseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän päin Suomea remppamiehet istuvat kahvittelemassa työkeikallaan? Voihan siinä olla alueellisia eroja.

Olen joskus tarjonnut sekä kaupunkiasunnossa että maalla, mutta tarjousta ei useimmiten oteta vastaan. Ei ole aikaa tai sitten remppamies itse tahtoo pitää "hajurakoa". Olen kokenut, että tuollainen välimatka syntyy ihan luonnostaan ja molemminpuolisesti, kun tilanne on se, että ollaan työntekijänä paikalla. Itse juttelen ihan mielelläni, jos on aikaa, mutta sitä inhoan, että kotona asuu ja hiippailee säännöllisesti perheen ulkopuolisia. Samoin inhosi äitini aikoinaan.

Koko ajan ovat tavarat väärissä paikoissa, pesukone on rikki ja valkoiset ja värilliset on pesty samassa... tuollaisia näennäisen pieniä asioita ja sitten se, että pitää ottaa huomioon aivan vieras ihminen kaikessa. En pidä edes siitä, että kodin ulkopuolella pihassa on vieras jatkuvasti. Onneksi Suomessa on niin turvallista, ettei tarvitse, eikä kukaan naapurikaan häiriköi, vaan kaikki pysyttelevät omissa oloissaan ihanan suomalaiseen tapaan.

Luulisi sen remppamiehenkin olevan tyytyväinen kun asiakas ei ole kyylänä koko ajan niskassa, vaan antaa tilaa tehdä työn työnä.

Mitä ihmettä höpötät? Eihän se, että työtä tekevälle ihmiselle vie mukin kahvia ole mitään kyyläystä vaan aivan perustavanlaatuisia käytöstapoja.

Ei siellä kimpassa istuta mummun perintökahvimukien ja leivosten kanssa, se motti vaan viedään sinne sille duunarille. Maistelee sitä kun ehtii töiden välissä. Itse voi mennä vaikka kuntosalille sen mukin viemisen jälkeen. Mutta se muki tai jotain edes jotain aina tarjotaan.

Osa sanoo että "kiitos, join juuri edellisessä paikassa kahvia/teetä/vettä/jotain limua" Toiset ovat kovin ilahtuneita tarjouksesta ja ottavat vastaan. 

Pidän suoraansanottuna törkeänä jos sitä yhtä mukia ei vaivaudu tarjoamaan. 

Tuota... vähän asian vierestä, mutta miten ihmeessä ajattelit, että kahvia juodaan samalla kun tehdään töitä? Itse en enää käytä mitään laattamiehiä, vaan laatoitan ja pintaremontoin itse eikä kyllä tulisi mieleenkään juoda kahvia samalla. Eihän se onnistu. Olisin tosi loukkaantunut, että tarjotaan kahvia kuin jollekin orankille eläintarhan häkkiin ilman mahdollisuutta istua ja juoda rauhassa pikkupurtavan kanssa. Tuohan olisi juuri sitä, että heitetään makupala kuin eläimelle. 

Olen siis aina tarjonnut kahvia ihan normaalisti ja kutsunut syömäänkin, jos itse olemme syömässä, mutta hyvin harva on suostunut. Näin varsinkin maalla. Kaupungilla on usein niin, että ei ole yhteistä kieltä. Viimeksi putkimiesfirman työntekijä oli luultavasti puolalainen, suomea puhui auttavasti, englantia saman verran. Ja hänen esimiehensä oli intialaisen näköinen nainen (!), jonka kanssa puhuin englantia. Silloin en tarjonnut kahvia kummallekaan.

Kyllä sille toiselle kädelle aina se kaksi sekuntia löytyy aikaa ottaa hörppy mukista jossain vaiheessa. vaikka siinä kun uutta sommitelmaa/riviä miettii tai caikka siinä vaiheessa kun selkää pitää hieman venyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan hienoa kuulua perheeseen joka ei tarjoa edes kahvia ja pullaa, vaikka rahaa on.

Ja lapsilta viedään vaikka ruoka, samalla kun itselle ahnehditaan kiinteistöjä ja matkoja.

Se on niin hienoa olla haukuttu ja inhottu ihminen, josta monen kotona puhutaan pahaa.

Se remppamies kun ei ole kestittävä vieras, vaan työmies tekemässä töitään. Nämä kommentit kertovat vain siitä, että on itse niin köyhä ettei ole kokemusta maksetusta työvoimasta.

Sanoiko alkuperäinen kirjoittaja, että se remppamies on tekemässä remonttia? Ei, vaan antoi esimerkin, että remppamiehiin voi törmätä vaikkapa häissä, salilla tai missä vaan, jossa on kohteliasta osata keskustella erilaisten ihmisten kanssa. 

Luetun ymmärtäminen? Tää on nykyään pelkkä trollipalsta. 

Itse trollaat tai jätit aiemmat keskustelun aiheesta lukematta. 

Ja kenelle nyt muutenkaan tulee joku random remppamies yhtäkkiä kylään? Kyllä oletusarvona voi pitää että se remppamies on tullut tekemään työtään. Eivät kuitenkaan ole mitään miesprostituoituja tietääkseni. [/quote]

Palstalta olen oppinut, että on olemassa miehiä, jotka kuvittelevat naisen olevan puutteessa ja sen vuoksi haluavan harrastaa seksiä lähes kenen kanssa tahansa. Tai siis olen kuvitellut, että tuon sisältöisen viestin ovat kirjoittaneet naista esittävät miehet, joita on täällä paljon.

Tämä palsta on muuttanut ajatuksiani miehistä eli tässä esimerkiksi se, että kahvikutsu voidaan käsittää väärinkin, jos kutsuttu mies sattuu olemaan kuvatulla tavalla yksinkertainen. Ei sellaisia nyt varmasti ihan hirveän paljon ole, mutta ei voi tietää. Varsinkin, kun ne remppamiehet ovat nykyisin usein ihan toisenlaisesta kulttuurista, missä tosin luokkaerot tunnetaan. Työnantajaa ei lähennellä seksuaalisesti samalla tavalla kuin tyttöjä kauppakeskuksessa. 

Ajatukset ja puheet naisista määrittävät yllättävän paljon sosiaaliluokkaa. Sen takia luen aina täällä käydessäni siihen liittyviä ketjuja. Siinä suhteessa tämä palsta on todella eksoottinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän päin Suomea remppamiehet istuvat kahvittelemassa työkeikallaan? Voihan siinä olla alueellisia eroja.

Olen joskus tarjonnut sekä kaupunkiasunnossa että maalla, mutta tarjousta ei useimmiten oteta vastaan. Ei ole aikaa tai sitten remppamies itse tahtoo pitää "hajurakoa". Olen kokenut, että tuollainen välimatka syntyy ihan luonnostaan ja molemminpuolisesti, kun tilanne on se, että ollaan työntekijänä paikalla. Itse juttelen ihan mielelläni, jos on aikaa, mutta sitä inhoan, että kotona asuu ja hiippailee säännöllisesti perheen ulkopuolisia. Samoin inhosi äitini aikoinaan.

Koko ajan ovat tavarat väärissä paikoissa, pesukone on rikki ja valkoiset ja värilliset on pesty samassa... tuollaisia näennäisen pieniä asioita ja sitten se, että pitää ottaa huomioon aivan vieras ihminen kaikessa. En pidä edes siitä, että kodin ulkopuolella pihassa on vieras jatkuvasti. Onneksi Suomessa on niin turvallista, ettei tarvitse, eikä kukaan naapurikaan häiriköi, vaan kaikki pysyttelevät omissa oloissaan ihanan suomalaiseen tapaan.

Luulisi sen remppamiehenkin olevan tyytyväinen kun asiakas ei ole kyylänä koko ajan niskassa, vaan antaa tilaa tehdä työn työnä.

Mitä ihmettä höpötät? Eihän se, että työtä tekevälle ihmiselle vie mukin kahvia ole mitään kyyläystä vaan aivan perustavanlaatuisia käytöstapoja.

Ei siellä kimpassa istuta mummun perintökahvimukien ja leivosten kanssa, se motti vaan viedään sinne sille duunarille. Maistelee sitä kun ehtii töiden välissä. Itse voi mennä vaikka kuntosalille sen mukin viemisen jälkeen. Mutta se muki tai jotain edes jotain aina tarjotaan.

Osa sanoo että "kiitos, join juuri edellisessä paikassa kahvia/teetä/vettä/jotain limua" Toiset ovat kovin ilahtuneita tarjouksesta ja ottavat vastaan. 

Pidän suoraansanottuna törkeänä jos sitä yhtä mukia ei vaivaudu tarjoamaan. 

Tuota... vähän asian vierestä, mutta miten ihmeessä ajattelit, että kahvia juodaan samalla kun tehdään töitä? Itse en enää käytä mitään laattamiehiä, vaan laatoitan ja pintaremontoin itse eikä kyllä tulisi mieleenkään juoda kahvia samalla. Eihän se onnistu. Olisin tosi loukkaantunut, että tarjotaan kahvia kuin jollekin orankille eläintarhan häkkiin ilman mahdollisuutta istua ja juoda rauhassa pikkupurtavan kanssa. Tuohan olisi juuri sitä, että heitetään makupala kuin eläimelle. 

Olen siis aina tarjonnut kahvia ihan normaalisti ja kutsunut syömäänkin, jos itse olemme syömässä, mutta hyvin harva on suostunut. Näin varsinkin maalla. Kaupungilla on usein niin, että ei ole yhteistä kieltä. Viimeksi putkimiesfirman työntekijä oli luultavasti puolalainen, suomea puhui auttavasti, englantia saman verran. Ja hänen esimiehensä oli intialaisen näköinen nainen (!), jonka kanssa puhuin englantia. Silloin en tarjonnut kahvia kummallekaan.

vettäkin juovat, kahvimukin kallistamiseen ei kyllä mene yhtään enempää aikaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän päin Suomea remppamiehet istuvat kahvittelemassa työkeikallaan? Voihan siinä olla alueellisia eroja.

Olen joskus tarjonnut sekä kaupunkiasunnossa että maalla, mutta tarjousta ei useimmiten oteta vastaan. Ei ole aikaa tai sitten remppamies itse tahtoo pitää "hajurakoa". Olen kokenut, että tuollainen välimatka syntyy ihan luonnostaan ja molemminpuolisesti, kun tilanne on se, että ollaan työntekijänä paikalla. Itse juttelen ihan mielelläni, jos on aikaa, mutta sitä inhoan, että kotona asuu ja hiippailee säännöllisesti perheen ulkopuolisia. Samoin inhosi äitini aikoinaan.

Koko ajan ovat tavarat väärissä paikoissa, pesukone on rikki ja valkoiset ja värilliset on pesty samassa... tuollaisia näennäisen pieniä asioita ja sitten se, että pitää ottaa huomioon aivan vieras ihminen kaikessa. En pidä edes siitä, että kodin ulkopuolella pihassa on vieras jatkuvasti. Onneksi Suomessa on niin turvallista, ettei tarvitse, eikä kukaan naapurikaan häiriköi, vaan kaikki pysyttelevät omissa oloissaan ihanan suomalaiseen tapaan.

Luulisi sen remppamiehenkin olevan tyytyväinen kun asiakas ei ole kyylänä koko ajan niskassa, vaan antaa tilaa tehdä työn työnä.

Mitä ihmettä höpötät? Eihän se, että työtä tekevälle ihmiselle vie mukin kahvia ole mitään kyyläystä vaan aivan perustavanlaatuisia käytöstapoja.

Ei siellä kimpassa istuta mummun perintökahvimukien ja leivosten kanssa, se motti vaan viedään sinne sille duunarille. Maistelee sitä kun ehtii töiden välissä. Itse voi mennä vaikka kuntosalille sen mukin viemisen jälkeen. Mutta se muki tai jotain edes jotain aina tarjotaan.

Osa sanoo että "kiitos, join juuri edellisessä paikassa kahvia/teetä/vettä/jotain limua" Toiset ovat kovin ilahtuneita tarjouksesta ja ottavat vastaan. 

Pidän suoraansanottuna törkeänä jos sitä yhtä mukia ei vaivaudu tarjoamaan. 

Tuota... vähän asian vierestä, mutta miten ihmeessä ajattelit, että kahvia juodaan samalla kun tehdään töitä? Itse en enää käytä mitään laattamiehiä, vaan laatoitan ja pintaremontoin itse eikä kyllä tulisi mieleenkään juoda kahvia samalla. Eihän se onnistu. Olisin tosi loukkaantunut, että tarjotaan kahvia kuin jollekin orankille eläintarhan häkkiin ilman mahdollisuutta istua ja juoda rauhassa pikkupurtavan kanssa. Tuohan olisi juuri sitä, että heitetään makupala kuin eläimelle. 

Olen siis aina tarjonnut kahvia ihan normaalisti ja kutsunut syömäänkin, jos itse olemme syömässä, mutta hyvin harva on suostunut. Näin varsinkin maalla. Kaupungilla on usein niin, että ei ole yhteistä kieltä. Viimeksi putkimiesfirman työntekijä oli luultavasti puolalainen, suomea puhui auttavasti, englantia saman verran. Ja hänen esimiehensä oli intialaisen näköinen nainen (!), jonka kanssa puhuin englantia. Silloin en tarjonnut kahvia kummallekaan.

Kyllä sille toiselle kädelle aina se kaksi sekuntia löytyy aikaa ottaa hörppy mukista jossain vaiheessa. vaikka siinä kun uutta sommitelmaa/riviä miettii tai caikka siinä vaiheessa kun selkää pitää hieman venyttää. 

Syöttekö te ruuankin seisaaltanne kotonasi tai televisiota katsoessa? Muistan aikoinaan Britanniassa 80-luvun puolivälissä, kun olin tyrmistynyt, kun keskiluokkaisissa perheissä syötiin ns. tv-ateria. Eli haettiin noutoruokaa ja syötiin se samalla kun katseltiin koko perhe televisiota arkena. Tällaista ei ole meillä eikä yhdessäkään tuntemassani suomalaisessa perheessä ollut koskaan. Eikä kahvia juoda seisten töitä tehdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän päin Suomea remppamiehet istuvat kahvittelemassa työkeikallaan? Voihan siinä olla alueellisia eroja.

Olen joskus tarjonnut sekä kaupunkiasunnossa että maalla, mutta tarjousta ei useimmiten oteta vastaan. Ei ole aikaa tai sitten remppamies itse tahtoo pitää "hajurakoa". Olen kokenut, että tuollainen välimatka syntyy ihan luonnostaan ja molemminpuolisesti, kun tilanne on se, että ollaan työntekijänä paikalla. Itse juttelen ihan mielelläni, jos on aikaa, mutta sitä inhoan, että kotona asuu ja hiippailee säännöllisesti perheen ulkopuolisia. Samoin inhosi äitini aikoinaan.

Koko ajan ovat tavarat väärissä paikoissa, pesukone on rikki ja valkoiset ja värilliset on pesty samassa... tuollaisia näennäisen pieniä asioita ja sitten se, että pitää ottaa huomioon aivan vieras ihminen kaikessa. En pidä edes siitä, että kodin ulkopuolella pihassa on vieras jatkuvasti. Onneksi Suomessa on niin turvallista, ettei tarvitse, eikä kukaan naapurikaan häiriköi, vaan kaikki pysyttelevät omissa oloissaan ihanan suomalaiseen tapaan.

Luulisi sen remppamiehenkin olevan tyytyväinen kun asiakas ei ole kyylänä koko ajan niskassa, vaan antaa tilaa tehdä työn työnä.

Mitä ihmettä höpötät? Eihän se, että työtä tekevälle ihmiselle vie mukin kahvia ole mitään kyyläystä vaan aivan perustavanlaatuisia käytöstapoja.

Ei siellä kimpassa istuta mummun perintökahvimukien ja leivosten kanssa, se motti vaan viedään sinne sille duunarille. Maistelee sitä kun ehtii töiden välissä. Itse voi mennä vaikka kuntosalille sen mukin viemisen jälkeen. Mutta se muki tai jotain edes jotain aina tarjotaan.

Osa sanoo että "kiitos, join juuri edellisessä paikassa kahvia/teetä/vettä/jotain limua" Toiset ovat kovin ilahtuneita tarjouksesta ja ottavat vastaan. 

Pidän suoraansanottuna törkeänä jos sitä yhtä mukia ei vaivaudu tarjoamaan. 

Tuota... vähän asian vierestä, mutta miten ihmeessä ajattelit, että kahvia juodaan samalla kun tehdään töitä? Itse en enää käytä mitään laattamiehiä, vaan laatoitan ja pintaremontoin itse eikä kyllä tulisi mieleenkään juoda kahvia samalla. Eihän se onnistu. Olisin tosi loukkaantunut, että tarjotaan kahvia kuin jollekin orankille eläintarhan häkkiin ilman mahdollisuutta istua ja juoda rauhassa pikkupurtavan kanssa. Tuohan olisi juuri sitä, että heitetään makupala kuin eläimelle. 

Olen siis aina tarjonnut kahvia ihan normaalisti ja kutsunut syömäänkin, jos itse olemme syömässä, mutta hyvin harva on suostunut. Näin varsinkin maalla. Kaupungilla on usein niin, että ei ole yhteistä kieltä. Viimeksi putkimiesfirman työntekijä oli luultavasti puolalainen, suomea puhui auttavasti, englantia saman verran. Ja hänen esimiehensä oli intialaisen näköinen nainen (!), jonka kanssa puhuin englantia. Silloin en tarjonnut kahvia kummallekaan.

Kyllä sille toiselle kädelle aina se kaksi sekuntia löytyy aikaa ottaa hörppy mukista jossain vaiheessa. vaikka siinä kun uutta sommitelmaa/riviä miettii tai caikka siinä vaiheessa kun selkää pitää hieman venyttää. 

Syöttekö te ruuankin seisaaltanne kotonasi tai televisiota katsoessa? Muistan aikoinaan Britanniassa 80-luvun puolivälissä, kun olin tyrmistynyt, kun keskiluokkaisissa perheissä syötiin ns. tv-ateria. Eli haettiin noutoruokaa ja syötiin se samalla kun katseltiin koko perhe televisiota arkena. Tällaista ei ole meillä eikä yhdessäkään tuntemassani suomalaisessa perheessä ollut koskaan. Eikä kahvia juoda seisten töitä tehdessä.

1800-luvubn nälkävuodet olivat maaseudun ihmisten 'muistissa' pitkään - ruokaa opetettiin kunnioittamaan. Isovanhempani sanoivat aina, että Jumalan viljaa pitää kunnioittaa niin paljon, että syö istuallaan. Anoppini puolestaan söi kiireisenä aina tiskipöydän nurkalla. Vaikka en pidä anoppi/miniä -vastakkain ajattelusta, minusta se oli marttyyrikruunun kiillotusta.

Itse syön tv-aterian yksin ollessani, mutta heti kun on toinen syöjä, katan pöydän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän päin Suomea remppamiehet istuvat kahvittelemassa työkeikallaan? Voihan siinä olla alueellisia eroja.

Olen joskus tarjonnut sekä kaupunkiasunnossa että maalla, mutta tarjousta ei useimmiten oteta vastaan. Ei ole aikaa tai sitten remppamies itse tahtoo pitää "hajurakoa". Olen kokenut, että tuollainen välimatka syntyy ihan luonnostaan ja molemminpuolisesti, kun tilanne on se, että ollaan työntekijänä paikalla. Itse juttelen ihan mielelläni, jos on aikaa, mutta sitä inhoan, että kotona asuu ja hiippailee säännöllisesti perheen ulkopuolisia. Samoin inhosi äitini aikoinaan.

Koko ajan ovat tavarat väärissä paikoissa, pesukone on rikki ja valkoiset ja värilliset on pesty samassa... tuollaisia näennäisen pieniä asioita ja sitten se, että pitää ottaa huomioon aivan vieras ihminen kaikessa. En pidä edes siitä, että kodin ulkopuolella pihassa on vieras jatkuvasti. Onneksi Suomessa on niin turvallista, ettei tarvitse, eikä kukaan naapurikaan häiriköi, vaan kaikki pysyttelevät omissa oloissaan ihanan suomalaiseen tapaan.

Luulisi sen remppamiehenkin olevan tyytyväinen kun asiakas ei ole kyylänä koko ajan niskassa, vaan antaa tilaa tehdä työn työnä.

Mitä ihmettä höpötät? Eihän se, että työtä tekevälle ihmiselle vie mukin kahvia ole mitään kyyläystä vaan aivan perustavanlaatuisia käytöstapoja.

Ei siellä kimpassa istuta mummun perintökahvimukien ja leivosten kanssa, se motti vaan viedään sinne sille duunarille. Maistelee sitä kun ehtii töiden välissä. Itse voi mennä vaikka kuntosalille sen mukin viemisen jälkeen. Mutta se muki tai jotain edes jotain aina tarjotaan.

Osa sanoo että "kiitos, join juuri edellisessä paikassa kahvia/teetä/vettä/jotain limua" Toiset ovat kovin ilahtuneita tarjouksesta ja ottavat vastaan. 

Pidän suoraansanottuna törkeänä jos sitä yhtä mukia ei vaivaudu tarjoamaan. 

Tuota... vähän asian vierestä, mutta miten ihmeessä ajattelit, että kahvia juodaan samalla kun tehdään töitä? Itse en enää käytä mitään laattamiehiä, vaan laatoitan ja pintaremontoin itse eikä kyllä tulisi mieleenkään juoda kahvia samalla. Eihän se onnistu. Olisin tosi loukkaantunut, että tarjotaan kahvia kuin jollekin orankille eläintarhan häkkiin ilman mahdollisuutta istua ja juoda rauhassa pikkupurtavan kanssa. Tuohan olisi juuri sitä, että heitetään makupala kuin eläimelle. 

Olen siis aina tarjonnut kahvia ihan normaalisti ja kutsunut syömäänkin, jos itse olemme syömässä, mutta hyvin harva on suostunut. Näin varsinkin maalla. Kaupungilla on usein niin, että ei ole yhteistä kieltä. Viimeksi putkimiesfirman työntekijä oli luultavasti puolalainen, suomea puhui auttavasti, englantia saman verran. Ja hänen esimiehensä oli intialaisen näköinen nainen (!), jonka kanssa puhuin englantia. Silloin en tarjonnut kahvia kummallekaan.

Kyllä sille toiselle kädelle aina se kaksi sekuntia löytyy aikaa ottaa hörppy mukista jossain vaiheessa. vaikka siinä kun uutta sommitelmaa/riviä miettii tai caikka siinä vaiheessa kun selkää pitää hieman venyttää. 

Syöttekö te ruuankin seisaaltanne kotonasi tai televisiota katsoessa? Muistan aikoinaan Britanniassa 80-luvun puolivälissä, kun olin tyrmistynyt, kun keskiluokkaisissa perheissä syötiin ns. tv-ateria. Eli haettiin noutoruokaa ja syötiin se samalla kun katseltiin koko perhe televisiota arkena. Tällaista ei ole meillä eikä yhdessäkään tuntemassani suomalaisessa perheessä ollut koskaan. Eikä kahvia juoda seisten töitä tehdessä.

1800-luvubn nälkävuodet olivat maaseudun ihmisten 'muistissa' pitkään - ruokaa opetettiin kunnioittamaan. Isovanhempani sanoivat aina, että Jumalan viljaa pitää kunnioittaa niin paljon, että syö istuallaan. Anoppini puolestaan söi kiireisenä aina tiskipöydän nurkalla. Vaikka en pidä anoppi/miniä -vastakkain ajattelusta, minusta se oli marttyyrikruunun kiillotusta.

Itse syön tv-aterian yksin ollessani, mutta heti kun on toinen syöjä, katan pöydän.

Ruokakulttuureissa on tosi paljon eroja perhe- ja kulttuurikohtaisesti niin kuin myös yhteiskuntaluokkaan liittyen. Otit puheeksi vielä tuon jumalankin eli on paljon maita, missä isä lukee ruokarukouksen aterian aluksi tai se luetaan yksin syödessä aluksi äänettömästi, kun syödään keittiön pikkupöydän ääressä. Eroja on valtavasti samankin yhteiskuntaluokan sisällä riippuen esimerkiksi perheen uskonnollisuudesta ja varallisuudesta, mikä vaikuttaa huonejärjestykseen. Onko erillistä ruokailuhuonetta, joka voi erottaa ruokailutapoja arjen ja pyhän välillä... valtavasti asioita, joissa on eroa. Mutta olen aina pitänyt suomalaisena sitä, että syödään yhdessä koko perheen kesken eivätkä mahdolliset työmiehet tai palvelijat syö keittiössä. Tämä tosin voi tuntua heistä kiusalliselta eivätkä he halua syödä samassa pöydässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän päin Suomea remppamiehet istuvat kahvittelemassa työkeikallaan? Voihan siinä olla alueellisia eroja.

Olen joskus tarjonnut sekä kaupunkiasunnossa että maalla, mutta tarjousta ei useimmiten oteta vastaan. Ei ole aikaa tai sitten remppamies itse tahtoo pitää "hajurakoa". Olen kokenut, että tuollainen välimatka syntyy ihan luonnostaan ja molemminpuolisesti, kun tilanne on se, että ollaan työntekijänä paikalla. Itse juttelen ihan mielelläni, jos on aikaa, mutta sitä inhoan, että kotona asuu ja hiippailee säännöllisesti perheen ulkopuolisia. Samoin inhosi äitini aikoinaan.

Koko ajan ovat tavarat väärissä paikoissa, pesukone on rikki ja valkoiset ja värilliset on pesty samassa... tuollaisia näennäisen pieniä asioita ja sitten se, että pitää ottaa huomioon aivan vieras ihminen kaikessa. En pidä edes siitä, että kodin ulkopuolella pihassa on vieras jatkuvasti. Onneksi Suomessa on niin turvallista, ettei tarvitse, eikä kukaan naapurikaan häiriköi, vaan kaikki pysyttelevät omissa oloissaan ihanan suomalaiseen tapaan.

Luulisi sen remppamiehenkin olevan tyytyväinen kun asiakas ei ole kyylänä koko ajan niskassa, vaan antaa tilaa tehdä työn työnä.

Mitä ihmettä höpötät? Eihän se, että työtä tekevälle ihmiselle vie mukin kahvia ole mitään kyyläystä vaan aivan perustavanlaatuisia käytöstapoja.

Ei siellä kimpassa istuta mummun perintökahvimukien ja leivosten kanssa, se motti vaan viedään sinne sille duunarille. Maistelee sitä kun ehtii töiden välissä. Itse voi mennä vaikka kuntosalille sen mukin viemisen jälkeen. Mutta se muki tai jotain edes jotain aina tarjotaan.

Osa sanoo että "kiitos, join juuri edellisessä paikassa kahvia/teetä/vettä/jotain limua" Toiset ovat kovin ilahtuneita tarjouksesta ja ottavat vastaan. 

Pidän suoraansanottuna törkeänä jos sitä yhtä mukia ei vaivaudu tarjoamaan. 

Tuota... vähän asian vierestä, mutta miten ihmeessä ajattelit, että kahvia juodaan samalla kun tehdään töitä? Itse en enää käytä mitään laattamiehiä, vaan laatoitan ja pintaremontoin itse eikä kyllä tulisi mieleenkään juoda kahvia samalla. Eihän se onnistu. Olisin tosi loukkaantunut, että tarjotaan kahvia kuin jollekin orankille eläintarhan häkkiin ilman mahdollisuutta istua ja juoda rauhassa pikkupurtavan kanssa. Tuohan olisi juuri sitä, että heitetään makupala kuin eläimelle. 

Olen siis aina tarjonnut kahvia ihan normaalisti ja kutsunut syömäänkin, jos itse olemme syömässä, mutta hyvin harva on suostunut. Näin varsinkin maalla. Kaupungilla on usein niin, että ei ole yhteistä kieltä. Viimeksi putkimiesfirman työntekijä oli luultavasti puolalainen, suomea puhui auttavasti, englantia saman verran. Ja hänen esimiehensä oli intialaisen näköinen nainen (!), jonka kanssa puhuin englantia. Silloin en tarjonnut kahvia kummallekaan.

Kuulostat todella omituiselta orankilta. Et siis kykene juomaan nestettä laatoituksen lomassa? Terveysongelmia? Montako tuntia laatoitat putkeen juomatta? 

Syömään pyytäminen tietty on vain ja ainoastaan omituista mutta eipä sellaista kyllä tapahdukaan. Normaali palkkaaja tuo sen juoman, sitten häipyy pois. Joskus saattaa käydä munkki ja tulee jotain finger foodia jota voi napostella sen työn lomassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän päin Suomea remppamiehet istuvat kahvittelemassa työkeikallaan? Voihan siinä olla alueellisia eroja.

Olen joskus tarjonnut sekä kaupunkiasunnossa että maalla, mutta tarjousta ei useimmiten oteta vastaan. Ei ole aikaa tai sitten remppamies itse tahtoo pitää "hajurakoa". Olen kokenut, että tuollainen välimatka syntyy ihan luonnostaan ja molemminpuolisesti, kun tilanne on se, että ollaan työntekijänä paikalla. Itse juttelen ihan mielelläni, jos on aikaa, mutta sitä inhoan, että kotona asuu ja hiippailee säännöllisesti perheen ulkopuolisia. Samoin inhosi äitini aikoinaan.

Koko ajan ovat tavarat väärissä paikoissa, pesukone on rikki ja valkoiset ja värilliset on pesty samassa... tuollaisia näennäisen pieniä asioita ja sitten se, että pitää ottaa huomioon aivan vieras ihminen kaikessa. En pidä edes siitä, että kodin ulkopuolella pihassa on vieras jatkuvasti. Onneksi Suomessa on niin turvallista, ettei tarvitse, eikä kukaan naapurikaan häiriköi, vaan kaikki pysyttelevät omissa oloissaan ihanan suomalaiseen tapaan.

Luulisi sen remppamiehenkin olevan tyytyväinen kun asiakas ei ole kyylänä koko ajan niskassa, vaan antaa tilaa tehdä työn työnä.

Mitä ihmettä höpötät? Eihän se, että työtä tekevälle ihmiselle vie mukin kahvia ole mitään kyyläystä vaan aivan perustavanlaatuisia käytöstapoja.

Ei siellä kimpassa istuta mummun perintökahvimukien ja leivosten kanssa, se motti vaan viedään sinne sille duunarille. Maistelee sitä kun ehtii töiden välissä. Itse voi mennä vaikka kuntosalille sen mukin viemisen jälkeen. Mutta se muki tai jotain edes jotain aina tarjotaan.

Osa sanoo että "kiitos, join juuri edellisessä paikassa kahvia/teetä/vettä/jotain limua" Toiset ovat kovin ilahtuneita tarjouksesta ja ottavat vastaan. 

Pidän suoraansanottuna törkeänä jos sitä yhtä mukia ei vaivaudu tarjoamaan. 

Tuota... vähän asian vierestä, mutta miten ihmeessä ajattelit, että kahvia juodaan samalla kun tehdään töitä? Itse en enää käytä mitään laattamiehiä, vaan laatoitan ja pintaremontoin itse eikä kyllä tulisi mieleenkään juoda kahvia samalla. Eihän se onnistu. Olisin tosi loukkaantunut, että tarjotaan kahvia kuin jollekin orankille eläintarhan häkkiin ilman mahdollisuutta istua ja juoda rauhassa pikkupurtavan kanssa. Tuohan olisi juuri sitä, että heitetään makupala kuin eläimelle. 

Olen siis aina tarjonnut kahvia ihan normaalisti ja kutsunut syömäänkin, jos itse olemme syömässä, mutta hyvin harva on suostunut. Näin varsinkin maalla. Kaupungilla on usein niin, että ei ole yhteistä kieltä. Viimeksi putkimiesfirman työntekijä oli luultavasti puolalainen, suomea puhui auttavasti, englantia saman verran. Ja hänen esimiehensä oli intialaisen näköinen nainen (!), jonka kanssa puhuin englantia. Silloin en tarjonnut kahvia kummallekaan.

Kuulostat todella omituiselta orankilta. Et siis kykene juomaan nestettä laatoituksen lomassa? Terveysongelmia? Montako tuntia laatoitat putkeen juomatta? 

Syömään pyytäminen tietty on vain ja ainoastaan omituista mutta eipä sellaista kyllä tapahdukaan. Normaali palkkaaja tuo sen juoman, sitten häipyy pois. Joskus saattaa käydä munkki ja tulee jotain finger foodia jota voi napostella sen työn lomassa. 

Kyllä se varmasti teknisesti onnistuisi, mutta ei vain ole tapana eikä ole tullut mieleenkään tehdä niin saati tarjota jollekin muulle kahvit niin epäkohteliaasti. Hyvä tietää, jos joku sattuu tarjoamaan kahvit noin, että noinkin voi tehdä tarkoittamatta loukata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän päin Suomea remppamiehet istuvat kahvittelemassa työkeikallaan? Voihan siinä olla alueellisia eroja.

Olen joskus tarjonnut sekä kaupunkiasunnossa että maalla, mutta tarjousta ei useimmiten oteta vastaan. Ei ole aikaa tai sitten remppamies itse tahtoo pitää "hajurakoa". Olen kokenut, että tuollainen välimatka syntyy ihan luonnostaan ja molemminpuolisesti, kun tilanne on se, että ollaan työntekijänä paikalla. Itse juttelen ihan mielelläni, jos on aikaa, mutta sitä inhoan, että kotona asuu ja hiippailee säännöllisesti perheen ulkopuolisia. Samoin inhosi äitini aikoinaan.

Koko ajan ovat tavarat väärissä paikoissa, pesukone on rikki ja valkoiset ja värilliset on pesty samassa... tuollaisia näennäisen pieniä asioita ja sitten se, että pitää ottaa huomioon aivan vieras ihminen kaikessa. En pidä edes siitä, että kodin ulkopuolella pihassa on vieras jatkuvasti. Onneksi Suomessa on niin turvallista, ettei tarvitse, eikä kukaan naapurikaan häiriköi, vaan kaikki pysyttelevät omissa oloissaan ihanan suomalaiseen tapaan.

Luulisi sen remppamiehenkin olevan tyytyväinen kun asiakas ei ole kyylänä koko ajan niskassa, vaan antaa tilaa tehdä työn työnä.

Mitä ihmettä höpötät? Eihän se, että työtä tekevälle ihmiselle vie mukin kahvia ole mitään kyyläystä vaan aivan perustavanlaatuisia käytöstapoja.

Ei siellä kimpassa istuta mummun perintökahvimukien ja leivosten kanssa, se motti vaan viedään sinne sille duunarille. Maistelee sitä kun ehtii töiden välissä. Itse voi mennä vaikka kuntosalille sen mukin viemisen jälkeen. Mutta se muki tai jotain edes jotain aina tarjotaan.

Osa sanoo että "kiitos, join juuri edellisessä paikassa kahvia/teetä/vettä/jotain limua" Toiset ovat kovin ilahtuneita tarjouksesta ja ottavat vastaan. 

Pidän suoraansanottuna törkeänä jos sitä yhtä mukia ei vaivaudu tarjoamaan. 

Tuota... vähän asian vierestä, mutta miten ihmeessä ajattelit, että kahvia juodaan samalla kun tehdään töitä? Itse en enää käytä mitään laattamiehiä, vaan laatoitan ja pintaremontoin itse eikä kyllä tulisi mieleenkään juoda kahvia samalla. Eihän se onnistu. Olisin tosi loukkaantunut, että tarjotaan kahvia kuin jollekin orankille eläintarhan häkkiin ilman mahdollisuutta istua ja juoda rauhassa pikkupurtavan kanssa. Tuohan olisi juuri sitä, että heitetään makupala kuin eläimelle. 

Olen siis aina tarjonnut kahvia ihan normaalisti ja kutsunut syömäänkin, jos itse olemme syömässä, mutta hyvin harva on suostunut. Näin varsinkin maalla. Kaupungilla on usein niin, että ei ole yhteistä kieltä. Viimeksi putkimiesfirman työntekijä oli luultavasti puolalainen, suomea puhui auttavasti, englantia saman verran. Ja hänen esimiehensä oli intialaisen näköinen nainen (!), jonka kanssa puhuin englantia. Silloin en tarjonnut kahvia kummallekaan.

Kuulostat todella omituiselta orankilta. Et siis kykene juomaan nestettä laatoituksen lomassa? Terveysongelmia? Montako tuntia laatoitat putkeen juomatta? 

Syömään pyytäminen tietty on vain ja ainoastaan omituista mutta eipä sellaista kyllä tapahdukaan. Normaali palkkaaja tuo sen juoman, sitten häipyy pois. Joskus saattaa käydä munkki ja tulee jotain finger foodia jota voi napostella sen työn lomassa. 

Kyllä se varmasti teknisesti onnistuisi, mutta ei vain ole tapana eikä ole tullut mieleenkään tehdä niin saati tarjota jollekin muulle kahvit niin epäkohteliaasti. Hyvä tietää, jos joku sattuu tarjoamaan kahvit noin, että noinkin voi tehdä tarkoittamatta loukata.

Pihi haluaa olla kohtelias, mutta ei halua maksaa ylimääräistä, joten kahvit seisaaltaan töitä tehden, koska jokainen minuutti maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän päin Suomea remppamiehet istuvat kahvittelemassa työkeikallaan? Voihan siinä olla alueellisia eroja.

Olen joskus tarjonnut sekä kaupunkiasunnossa että maalla, mutta tarjousta ei useimmiten oteta vastaan. Ei ole aikaa tai sitten remppamies itse tahtoo pitää "hajurakoa". Olen kokenut, että tuollainen välimatka syntyy ihan luonnostaan ja molemminpuolisesti, kun tilanne on se, että ollaan työntekijänä paikalla. Itse juttelen ihan mielelläni, jos on aikaa, mutta sitä inhoan, että kotona asuu ja hiippailee säännöllisesti perheen ulkopuolisia. Samoin inhosi äitini aikoinaan.

Koko ajan ovat tavarat väärissä paikoissa, pesukone on rikki ja valkoiset ja värilliset on pesty samassa... tuollaisia näennäisen pieniä asioita ja sitten se, että pitää ottaa huomioon aivan vieras ihminen kaikessa. En pidä edes siitä, että kodin ulkopuolella pihassa on vieras jatkuvasti. Onneksi Suomessa on niin turvallista, ettei tarvitse, eikä kukaan naapurikaan häiriköi, vaan kaikki pysyttelevät omissa oloissaan ihanan suomalaiseen tapaan.

Luulisi sen remppamiehenkin olevan tyytyväinen kun asiakas ei ole kyylänä koko ajan niskassa, vaan antaa tilaa tehdä työn työnä.

Mitä ihmettä höpötät? Eihän se, että työtä tekevälle ihmiselle vie mukin kahvia ole mitään kyyläystä vaan aivan perustavanlaatuisia käytöstapoja.

Ei siellä kimpassa istuta mummun perintökahvimukien ja leivosten kanssa, se motti vaan viedään sinne sille duunarille. Maistelee sitä kun ehtii töiden välissä. Itse voi mennä vaikka kuntosalille sen mukin viemisen jälkeen. Mutta se muki tai jotain edes jotain aina tarjotaan.

Osa sanoo että "kiitos, join juuri edellisessä paikassa kahvia/teetä/vettä/jotain limua" Toiset ovat kovin ilahtuneita tarjouksesta ja ottavat vastaan. 

Pidän suoraansanottuna törkeänä jos sitä yhtä mukia ei vaivaudu tarjoamaan. 

Tuota... vähän asian vierestä, mutta miten ihmeessä ajattelit, että kahvia juodaan samalla kun tehdään töitä? Itse en enää käytä mitään laattamiehiä, vaan laatoitan ja pintaremontoin itse eikä kyllä tulisi mieleenkään juoda kahvia samalla. Eihän se onnistu. Olisin tosi loukkaantunut, että tarjotaan kahvia kuin jollekin orankille eläintarhan häkkiin ilman mahdollisuutta istua ja juoda rauhassa pikkupurtavan kanssa. Tuohan olisi juuri sitä, että heitetään makupala kuin eläimelle. 

Olen siis aina tarjonnut kahvia ihan normaalisti ja kutsunut syömäänkin, jos itse olemme syömässä, mutta hyvin harva on suostunut. Näin varsinkin maalla. Kaupungilla on usein niin, että ei ole yhteistä kieltä. Viimeksi putkimiesfirman työntekijä oli luultavasti puolalainen, suomea puhui auttavasti, englantia saman verran. Ja hänen esimiehensä oli intialaisen näköinen nainen (!), jonka kanssa puhuin englantia. Silloin en tarjonnut kahvia kummallekaan.

Kuulostat todella omituiselta orankilta. Et siis kykene juomaan nestettä laatoituksen lomassa? Terveysongelmia? Montako tuntia laatoitat putkeen juomatta? 

Syömään pyytäminen tietty on vain ja ainoastaan omituista mutta eipä sellaista kyllä tapahdukaan. Normaali palkkaaja tuo sen juoman, sitten häipyy pois. Joskus saattaa käydä munkki ja tulee jotain finger foodia jota voi napostella sen työn lomassa. 

Kyllä se varmasti teknisesti onnistuisi, mutta ei vain ole tapana eikä ole tullut mieleenkään tehdä niin saati tarjota jollekin muulle kahvit niin epäkohteliaasti. Hyvä tietää, jos joku sattuu tarjoamaan kahvit noin, että noinkin voi tehdä tarkoittamatta loukata.

Pihi haluaa olla kohtelias, mutta ei halua maksaa ylimääräistä, joten kahvit seisaaltaan töitä tehden, koska jokainen minuutti maksaa.

Voi ei... 

Yleensä alempi sosiaaliluokka leimaa tai heillä on tarve tulla leimatuksi.

Ylempi sosiaaliluokka on elänyt ympäristössä, jossa on sivistys ja kiinnostus, eikä ole tarvetta edetä hierarkiassa leimatakseen tai näyttääkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän päin Suomea remppamiehet istuvat kahvittelemassa työkeikallaan? Voihan siinä olla alueellisia eroja.

Olen joskus tarjonnut sekä kaupunkiasunnossa että maalla, mutta tarjousta ei useimmiten oteta vastaan. Ei ole aikaa tai sitten remppamies itse tahtoo pitää "hajurakoa". Olen kokenut, että tuollainen välimatka syntyy ihan luonnostaan ja molemminpuolisesti, kun tilanne on se, että ollaan työntekijänä paikalla. Itse juttelen ihan mielelläni, jos on aikaa, mutta sitä inhoan, että kotona asuu ja hiippailee säännöllisesti perheen ulkopuolisia. Samoin inhosi äitini aikoinaan.

Koko ajan ovat tavarat väärissä paikoissa, pesukone on rikki ja valkoiset ja värilliset on pesty samassa... tuollaisia näennäisen pieniä asioita ja sitten se, että pitää ottaa huomioon aivan vieras ihminen kaikessa. En pidä edes siitä, että kodin ulkopuolella pihassa on vieras jatkuvasti. Onneksi Suomessa on niin turvallista, ettei tarvitse, eikä kukaan naapurikaan häiriköi, vaan kaikki pysyttelevät omissa oloissaan ihanan suomalaiseen tapaan.

Luulisi sen remppamiehenkin olevan tyytyväinen kun asiakas ei ole kyylänä koko ajan niskassa, vaan antaa tilaa tehdä työn työnä.

Mitä ihmettä höpötät? Eihän se, että työtä tekevälle ihmiselle vie mukin kahvia ole mitään kyyläystä vaan aivan perustavanlaatuisia käytöstapoja.

Ei siellä kimpassa istuta mummun perintökahvimukien ja leivosten kanssa, se motti vaan viedään sinne sille duunarille. Maistelee sitä kun ehtii töiden välissä. Itse voi mennä vaikka kuntosalille sen mukin viemisen jälkeen. Mutta se muki tai jotain edes jotain aina tarjotaan.

Osa sanoo että "kiitos, join juuri edellisessä paikassa kahvia/teetä/vettä/jotain limua" Toiset ovat kovin ilahtuneita tarjouksesta ja ottavat vastaan. 

Pidän suoraansanottuna törkeänä jos sitä yhtä mukia ei vaivaudu tarjoamaan. 

Tuota... vähän asian vierestä, mutta miten ihmeessä ajattelit, että kahvia juodaan samalla kun tehdään töitä? Itse en enää käytä mitään laattamiehiä, vaan laatoitan ja pintaremontoin itse eikä kyllä tulisi mieleenkään juoda kahvia samalla. Eihän se onnistu. Olisin tosi loukkaantunut, että tarjotaan kahvia kuin jollekin orankille eläintarhan häkkiin ilman mahdollisuutta istua ja juoda rauhassa pikkupurtavan kanssa. Tuohan olisi juuri sitä, että heitetään makupala kuin eläimelle. 

Olen siis aina tarjonnut kahvia ihan normaalisti ja kutsunut syömäänkin, jos itse olemme syömässä, mutta hyvin harva on suostunut. Näin varsinkin maalla. Kaupungilla on usein niin, että ei ole yhteistä kieltä. Viimeksi putkimiesfirman työntekijä oli luultavasti puolalainen, suomea puhui auttavasti, englantia saman verran. Ja hänen esimiehensä oli intialaisen näköinen nainen (!), jonka kanssa puhuin englantia. Silloin en tarjonnut kahvia kummallekaan.

Kyllä sille toiselle kädelle aina se kaksi sekuntia löytyy aikaa ottaa hörppy mukista jossain vaiheessa. vaikka siinä kun uutta sommitelmaa/riviä miettii tai caikka siinä vaiheessa kun selkää pitää hieman venyttää. 

Syöttekö te ruuankin seisaaltanne kotonasi tai televisiota katsoessa? Muistan aikoinaan Britanniassa 80-luvun puolivälissä, kun olin tyrmistynyt, kun keskiluokkaisissa perheissä syötiin ns. tv-ateria. Eli haettiin noutoruokaa ja syötiin se samalla kun katseltiin koko perhe televisiota arkena. Tällaista ei ole meillä eikä yhdessäkään tuntemassani suomalaisessa perheessä ollut koskaan. Eikä kahvia juoda seisten töitä tehdessä.

Mikä tässä nyt on niin vaikeaa oikeasti? Jos esim putkimies on makaamassa vessan lavuaarin alla niin sille viedään muki kahvia sellaiseen paikkaan josta ei sitä potki vahingossa. Vaikkapa pyykkinoneen päälle jos sattuu olemaan sopivasti lähellä. "Hei, toin sulle kahvia sellaisena kun toivoit. Se on tässä *paikka*"

Sitten mennään pois ja annetaan työrauha. Joskus laitan pikkulautaselle keksin tai pari jos sellaisia sattuu kaapissa olemaan ja kahvia keittäessä kaivoin niitä esiin. Joskus en.

Putkimies sitten itsekseen ottaa hörpyn kahvista ja puraisun keksistä (vie max 5 sec jos keksi lisänä, 2sec jos pelkästään kahvimuki. Putkimies on töissä. Hän haluaa päästä kotiin töidensä jälkeen ja ei varmastikaan arvosta kutsua minun pöytääni, eikä myöskään ole tervetullut. Ja olisi todella omistuista. 

Se ei tarkoita sitä että hän olisi jotenkin niin vammainen ettei osaisi töidensä lomassa juoda kahvia. 

Et selkeästi ymmärrä eroa kahvin tarjoamisen vieraalle ja kahvittelun ystävän välillä.

Työmiehiltä kysytään että "tahoks kahvia", ja jos vastaus on kyllä niin sitten niille viedään se muki sitä kahvia ja jätetään sinne tekemään töitään ja annetaan työrauha. Minun alallani kahvimuki (plus pari keksiä) työpöydällä on mukava asia. 

Jos pyydän kaverini kahvittelemaan tai kahville kotiini niin sitten todennäköisesti olen leiponut jotain ihanaa juuri häntä varten. 

Vastaan mielelläni lisää jos vielä jotain jäi epäselväksi.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missähän päin Suomea remppamiehet istuvat kahvittelemassa työkeikallaan? Voihan siinä olla alueellisia eroja.

Olen joskus tarjonnut sekä kaupunkiasunnossa että maalla, mutta tarjousta ei useimmiten oteta vastaan. Ei ole aikaa tai sitten remppamies itse tahtoo pitää "hajurakoa". Olen kokenut, että tuollainen välimatka syntyy ihan luonnostaan ja molemminpuolisesti, kun tilanne on se, että ollaan työntekijänä paikalla. Itse juttelen ihan mielelläni, jos on aikaa, mutta sitä inhoan, että kotona asuu ja hiippailee säännöllisesti perheen ulkopuolisia. Samoin inhosi äitini aikoinaan.

Koko ajan ovat tavarat väärissä paikoissa, pesukone on rikki ja valkoiset ja värilliset on pesty samassa... tuollaisia näennäisen pieniä asioita ja sitten se, että pitää ottaa huomioon aivan vieras ihminen kaikessa. En pidä edes siitä, että kodin ulkopuolella pihassa on vieras jatkuvasti. Onneksi Suomessa on niin turvallista, ettei tarvitse, eikä kukaan naapurikaan häiriköi, vaan kaikki pysyttelevät omissa oloissaan ihanan suomalaiseen tapaan.

Luulisi sen remppamiehenkin olevan tyytyväinen kun asiakas ei ole kyylänä koko ajan niskassa, vaan antaa tilaa tehdä työn työnä.

Mitä ihmettä höpötät? Eihän se, että työtä tekevälle ihmiselle vie mukin kahvia ole mitään kyyläystä vaan aivan perustavanlaatuisia käytöstapoja.

Ei siellä kimpassa istuta mummun perintökahvimukien ja leivosten kanssa, se motti vaan viedään sinne sille duunarille. Maistelee sitä kun ehtii töiden välissä. Itse voi mennä vaikka kuntosalille sen mukin viemisen jälkeen. Mutta se muki tai jotain edes jotain aina tarjotaan.

Osa sanoo että "kiitos, join juuri edellisessä paikassa kahvia/teetä/vettä/jotain limua" Toiset ovat kovin ilahtuneita tarjouksesta ja ottavat vastaan. 

Pidän suoraansanottuna törkeänä jos sitä yhtä mukia ei vaivaudu tarjoamaan. 

Tuota... vähän asian vierestä, mutta miten ihmeessä ajattelit, että kahvia juodaan samalla kun tehdään töitä? Itse en enää käytä mitään laattamiehiä, vaan laatoitan ja pintaremontoin itse eikä kyllä tulisi mieleenkään juoda kahvia samalla. Eihän se onnistu. Olisin tosi loukkaantunut, että tarjotaan kahvia kuin jollekin orankille eläintarhan häkkiin ilman mahdollisuutta istua ja juoda rauhassa pikkupurtavan kanssa. Tuohan olisi juuri sitä, että heitetään makupala kuin eläimelle. 

Olen siis aina tarjonnut kahvia ihan normaalisti ja kutsunut syömäänkin, jos itse olemme syömässä, mutta hyvin harva on suostunut. Näin varsinkin maalla. Kaupungilla on usein niin, että ei ole yhteistä kieltä. Viimeksi putkimiesfirman työntekijä oli luultavasti puolalainen, suomea puhui auttavasti, englantia saman verran. Ja hänen esimiehensä oli intialaisen näköinen nainen (!), jonka kanssa puhuin englantia. Silloin en tarjonnut kahvia kummallekaan.

Kyllä sille toiselle kädelle aina se kaksi sekuntia löytyy aikaa ottaa hörppy mukista jossain vaiheessa. vaikka siinä kun uutta sommitelmaa/riviä miettii tai caikka siinä vaiheessa kun selkää pitää hieman venyttää. 

Syöttekö te ruuankin seisaaltanne kotonasi tai televisiota katsoessa? Muistan aikoinaan Britanniassa 80-luvun puolivälissä, kun olin tyrmistynyt, kun keskiluokkaisissa perheissä syötiin ns. tv-ateria. Eli haettiin noutoruokaa ja syötiin se samalla kun katseltiin koko perhe televisiota arkena. Tällaista ei ole meillä eikä yhdessäkään tuntemassani suomalaisessa perheessä ollut koskaan. Eikä kahvia juoda seisten töitä tehdessä.

Mikä tässä nyt on niin vaikeaa oikeasti? Jos esim putkimies on makaamassa vessan lavuaarin alla niin sille viedään muki kahvia sellaiseen paikkaan josta ei sitä potki vahingossa. Vaikkapa pyykkinoneen päälle jos sattuu olemaan sopivasti lähellä. "Hei, toin sulle kahvia sellaisena kun toivoit. Se on tässä *paikka*"

Sitten mennään pois ja annetaan työrauha. Joskus laitan pikkulautaselle keksin tai pari jos sellaisia sattuu kaapissa olemaan ja kahvia keittäessä kaivoin niitä esiin. Joskus en.

Putkimies sitten itsekseen ottaa hörpyn kahvista ja puraisun keksistä (vie max 5 sec jos keksi lisänä, 2sec jos pelkästään kahvimuki. Putkimies on töissä. Hän haluaa päästä kotiin töidensä jälkeen ja ei varmastikaan arvosta kutsua minun pöytääni, eikä myöskään ole tervetullut. Ja olisi todella omistuista. 

Se ei tarkoita sitä että hän olisi jotenkin niin vammainen ettei osaisi töidensä lomassa juoda kahvia. 

Et selkeästi ymmärrä eroa kahvin tarjoamisen vieraalle ja kahvittelun ystävän välillä.

Työmiehiltä kysytään että "tahoks kahvia", ja jos vastaus on kyllä niin sitten niille viedään se muki sitä kahvia ja jätetään sinne tekemään töitään ja annetaan työrauha. Minun alallani kahvimuki (plus pari keksiä) työpöydällä on mukava asia. 

Jos pyydän kaverini kahvittelemaan tai kahville kotiini niin sitten todennäköisesti olen leiponut jotain ihanaa juuri häntä varten. 

Vastaan mielelläni lisää jos vielä jotain jäi epäselväksi.

 

Ei tässä mitään vaikeaa ole paitsi jos ei kykene ymmärtämään, ettei se oma tapa olla kohtelias välttämättä ole kohtelias muiden mielestä. Tapakulttuuri perustuu pitkälti siihen, että kaikilla on sama käsitys siitä mikä on kohteliasta, töykeää tai röyhkeää, jolloin ongelmiin joutuvat ne (jos koskaan liikkuvat omaan elämänpiiriään kauemmas), jotka eivät ymmärrä oman tapansa olevan vain tietyn yhteiskuntaluokan, perhekulttuurin tai maanosan tapa eikä universaali. 

Sinun kohtelias tapasi tarjota työmiehelle kahvit koettaisiin isoksi loukkaukseksi monissa maissa, missä on isot yhteiskunnalliset erot, uskonnollisuutta ja luokkayhteiskunta, koska syöminen on monissa tuollaisissa maissa vielä muodollisempaa kuin länsimaissa, jopa hyvin köyhissä perheissä. Mielenkiintoinen tuo näkökulma, että myös Suomessa uskonnollinen näkökulma vilkahtaa edelleen näkyviin (ruoka jumalan viljana, jota kunnioitetaan syömällä istualtaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

H. Moilanen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3443423490 kirjoitti:

Sosiaaliluokka nyt vain näkyy ja sen näkee jos on nähdäkseen. Ihmeen yksinkertaista, jos on vähänkin matkan varrella sivistynyt.

Joo, näkyy vaatteista työpaikalla.

Ja ylemmällä sosiaaliluokalla on omat vaatteet, ei työvaatteita.

Niin, onhan se toki lievästi ilmaistuna järkyttävää, että työn puolesta kuuluu olla työvaatteet eikä saa omissa vaatteissaan kuljeskella päivät pitkät.

Ihan hullua, että esim. huippukirurgit joutuvat vetämään jotkut rumat kertakäyttösuojapuvut päälleen duuninsa ajaksi, kun pikkutakkiasut ja jakkupuvutkin on keksitty. En tajua. Tajuatko sinä?

Niin, he ovat duunareita. Ylemmällä sosiaaliluokalla on puvut päällä ja alaisia.

No eihän ole. Valehtelet.

On, ylempään sosiaaliluokkaan kuluvat tekevät paperihommia eikä mitään duunia kuten ihmisten leikkaaminen.

kyllä ne paperinpyörittäjät ovat keski-alempaa luokkaa....

Vierailija kirjoitti:

Ainoa sosiaaliluokkien ero, joka minulle pistää silmään, on ääripäissä; aivan rappiotason ihmiset ja ylemmyydentunnettaan pönkittävät, omasta mielestään paremmat ihmiset. Edellisillä voi ilmetä katkeruutta, jälkimmäisillä ylpeyttä. Muut ovat suurin piirtein samaa tasoa; Suomessa varallisuuden käyttäminen kertoo enemmän ihmisten valinnoista kuin mistään muusta.

Se, minkä mukaan ihmisiä arvotan, ei ole asema, vaan heidän käytöksensä ja suhtautumisensa muita ihmisiä kohtaan.

''

ne pönkittäjät ei tosiaan oo sitä yläluokkaa...ovat yleensä niitä jotka ovat juuri nähneet tilillään rahaa, sitten sitä pitää kaikille mainostaa...