Lue keskustelun säännöt.
Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?
Miten näkyy jos on korkea tai matala sosiaaliluokka tai sosioekonominen asema?
Kommentit (5592)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alaluokan tunnusmerkkejä: asuinpaikka vaihtuu vähän väliä ja ovat aina vuokra-asuntoja. Autoa ei ole tai jos on niin se on joku rytö, joka sekin vaihtuu usein kun "leima loppuu". Lisäksi kaikki asiat tehdään älypuhelimella. Jopa TV:n katselu (koska ei omisteta edes televisiota). Puhelinta räpelletään suurin osa valveillaoloajasta koska elämässä ei ole varaa mihinkään järkeviin ajanviettotapoihin. Ja sitten siihen puhelimeen otetaan se kaikista halvin liittymä, jota sitäkin vaihdellaan usein, erilaisten tarjousten perässä.
Ja hyvätuloiset on rumia ja paska sisustusmaku. Puoliso on heidän kanssa vain rahan takia. Työpaikan kahvitauolla leuhkitaan kuin pikkulapset ja ollaan koppavia.
Tietyistä suhteista tietää, että puoliso on vain rahan takia. Ei ruman kanssa muuten oltaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DuunaristaEteenpäin kirjoitti:
90-luvun lama oli meillä aikalailla kurjuuden maksimointia, siinä mielessä mitä se nyt Suomessa voi olla. Hän ei oikeastaan ole noteerannut koko lamaa. Minä ihmettelen, että millä se on mahdollista, kun hän on ollut yläasteella pahimman laman aikaan.
Yhdessä ollaan oltu yli kymmenen vuotta. On vaan hämmentävää huomata miten erilainen meidän lapsuus\nuoruus on ollut. Aiemmin joku kirjoitti kahvipakettien jonottamisesta kahdessa kassajonossa, tätä olen minäkin äitini kanssa tehnyt. Toinen osapuoli ei jotenkin vaan ymmärtänyt koko hommaa, kun asiasta joskus tuli juttua. Hän ei ole lapsena käynyt juurikaan ruokakaupassa, eikä ymmärrystä mitä ruoka on maksanut tai sitä, että miksi joku on tuijottanut kahvipaketin hintaa.
Hänen ei ymmärrä vieläkään, että rahat voi jotenkin loppua (minun omaisuuteni on helposti tuhlattavissa). Heillä ei lapsena ole puhuttu rahasta.Hän myös on jälkeenpäin sanonut, että ei olisi meistä tullut paria, jos olisin ollut ammattikoulun käynyt duunari. Tämä minua kovasti ihmetytti\ihmetyttää. Emme toki olisi todennäköiisesti edes törmänneet, mutta minulle kun toisen osapuolen ammatti ei ole ikinä ollut mitenkään tärkeä, tärkempää on se, että tekee sitä mistä nauttii. Lapsena\nuorena opin sen, omia vanhempiani seuraamalla, että koita löytää sellainen ammatti minkä tekemisestä nautit (he eivät omista töistään pitäneet, sitä oli vaan pakko tehdä, että sai vuokran ja ruuat maksettua), eikä raha ole silloin se tärkein asia, vaikkei sitä voi sivuuttaa. Kävi onni, että se mikä kiinnosti oli myös hyvin palkattua.
Ystävällisiä ovat hän ja hänen vanhempansa kaikkien kanssa, kiinnostuneita kaikesta, mutta kyllä minä olen aistivani sellaisen "hajuraon" pitämisen työläisiin, vaikka kovasti arvostavat ja käyttävät heidän palveluita. Vaikea selittää mitä se hajurako tarkoittaa, en koe että kyse olisi paremmuudesta, vaan erilaisuudesta.
Alkoholista ja miesten reissuista tuolla joku koitti sanoa, että ei semmoisia ole. Kyllä se alkoholi maistuu myös tälle porukalle. Se, että sitä ei perhe-illallisilla tai kapakoissa näe, eikä siitä juurikaan julkisesti puhuta ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Samalla tavalla se kiuas jalan polttaa, oli juotu satasen viskiä tai koskenkorvaa. Miesporukat käy ihan samalla tavalla miesten reissuilla, kuin muissakin sosiaaliluokissa. Niistä ei vaan puhuta. Itseasiassa tässä porukassa on perinteet ja sukupuoliroolit hyvinkin tiukassa. Meidän sukupolvessakin vielä. Ihan vaikka vapaamuurareissa on löytyy läjäpäin tätä väkeä ja niihin karkeloihin ei naisilla ole asiaa.
Jotenkin tullut sellaiseen tulokseen, että kun on vanhaa rahaa olemassa läjäpäin, niin siihen ei kiinnitetä erikoisemmin huomiota. Tämä eroaa hyvin paljon esimerkiksi omista opiskeluaikojen tutuista jotka ovat kulkeneet itseni kaltaisen polun (käsi pystyyn täälläkin) ja varsinkin uran alussa piti olla hienoa jugend-asuntoa, kallista vaatetta, koruja yms. päällä vaikkei sen hetkeinen talous oikein olisi periksi antanut. Pankeilla oli kova luotto meikäläisiin.
Enkä ole millään tavalla kateellinen puolisolleni ja hänen sosiaaliluokalle, aikamoisessa kultahäkissä hän on kasvanut ja kokenut kovasti paineita siitä miten asioiden pitäisi mennä muiden silmissä.
Oma puolisoni on kolmannen polven yliopistomies enkä tarkoita maisterin tutkintoa. Hänen kotonaan ja hänen sukulaistensa kotona huushollia pyöritti kodinhoitaja. Äidit eivät kokanneet tai luutuneet lattioita. Eivät ne vanhemmat myöskään kuskanneet harrastuksiin tms. Tunnistan tuon käyttämäsi hajuraon -käsitteen. Olen ymmärtänyt, että se ei ole missään tapauksessa ylimielisyyttä tms. Mies ja miehen suku arvostavat valtavasti käden taitoja ja ihmisiä, jotka osaavat vaikka rakentaa, korjata jne. Mutta ei näiden työläisten kanssa seurustella, jutella, vietetä aikaa. Ei osata. Ei keksitä mistä sen kylppäriä remppaavan miehen kanssa voisi jutella. Ne laatat eivät oikeastaan kiinnosta itseä niin paljon, että niistä saisi jutun juurta ja ei haluta loukata yrittämällä puhua jostain mistä toinen ei pysty.
No ensinnäkin hyvään yleissivistykseen kuuluu osata puhua vaikka kylppärin laatoista. Ja miksei se kiinnosta, jos kerran sinulle sitä remppaa tehdään? Samaan kahvipöytään eksyttäessä voidaan puhua vaikkapa työllisyysnäkymistä, alan koulutuksesta tai vaikkapa maailman tilanteesta. Luuletko, ettei laattamiehillä ole muita kiinnostuksen kohteita kuin kylppärin laatat?
Ne laatat vaan on niin päivittäinen asia, että ei siitä juttua synny vaikka ne omaan kylppäriin tulisivat. Ja miksi sille remppamiehelle kahvit keitettäisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alaluokan tunnusmerkkejä: asuinpaikka vaihtuu vähän väliä ja ovat aina vuokra-asuntoja. Autoa ei ole tai jos on niin se on joku rytö, joka sekin vaihtuu usein kun "leima loppuu". Lisäksi kaikki asiat tehdään älypuhelimella. Jopa TV:n katselu (koska ei omisteta edes televisiota). Puhelinta räpelletään suurin osa valveillaoloajasta koska elämässä ei ole varaa mihinkään järkeviin ajanviettotapoihin. Ja sitten siihen puhelimeen otetaan se kaikista halvin liittymä, jota sitäkin vaihdellaan usein, erilaisten tarjousten perässä.
Ja hyvätuloiset on rumia ja paska sisustusmaku. Puoliso on heidän kanssa vain rahan takia. Työpaikan kahvitauolla leuhkitaan kuin pikkulapset ja ollaan koppavia.
Kannattaisi siellä ulkomaanmatkalla poistattaa edes kaularypyt ja ottaa lisää hiuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alaluokan tunnusmerkkejä: asuinpaikka vaihtuu vähän väliä ja ovat aina vuokra-asuntoja. Autoa ei ole tai jos on niin se on joku rytö, joka sekin vaihtuu usein kun "leima loppuu". Lisäksi kaikki asiat tehdään älypuhelimella. Jopa TV:n katselu (koska ei omisteta edes televisiota). Puhelinta räpelletään suurin osa valveillaoloajasta koska elämässä ei ole varaa mihinkään järkeviin ajanviettotapoihin. Ja sitten siihen puhelimeen otetaan se kaikista halvin liittymä, jota sitäkin vaihdellaan usein, erilaisten tarjousten perässä.
Ja hyvätuloiset on rumia ja paska sisustusmaku. Puoliso on heidän kanssa vain rahan takia. Työpaikan kahvitauolla leuhkitaan kuin pikkulapset ja ollaan koppavia.
Kannattaisi siellä ulkomaanmatkalla poistattaa edes kaularypyt ja ottaa lisää hiuksia.
Aurinkomatkat tekee ryppyiseksi.
Tuttu on kaupassa töissä ja kertoilee, että siellä kävi se tuttu, näkisit kuinka se on vanhentunut, ollut liikaa rahaa aurinkolomiin. 40 - vuotias näyttää 70-vuotiaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DuunaristaEteenpäin kirjoitti:
90-luvun lama oli meillä aikalailla kurjuuden maksimointia, siinä mielessä mitä se nyt Suomessa voi olla. Hän ei oikeastaan ole noteerannut koko lamaa. Minä ihmettelen, että millä se on mahdollista, kun hän on ollut yläasteella pahimman laman aikaan.
Yhdessä ollaan oltu yli kymmenen vuotta. On vaan hämmentävää huomata miten erilainen meidän lapsuus\nuoruus on ollut. Aiemmin joku kirjoitti kahvipakettien jonottamisesta kahdessa kassajonossa, tätä olen minäkin äitini kanssa tehnyt. Toinen osapuoli ei jotenkin vaan ymmärtänyt koko hommaa, kun asiasta joskus tuli juttua. Hän ei ole lapsena käynyt juurikaan ruokakaupassa, eikä ymmärrystä mitä ruoka on maksanut tai sitä, että miksi joku on tuijottanut kahvipaketin hintaa.
Hänen ei ymmärrä vieläkään, että rahat voi jotenkin loppua (minun omaisuuteni on helposti tuhlattavissa). Heillä ei lapsena ole puhuttu rahasta.Hän myös on jälkeenpäin sanonut, että ei olisi meistä tullut paria, jos olisin ollut ammattikoulun käynyt duunari. Tämä minua kovasti ihmetytti\ihmetyttää. Emme toki olisi todennäköiisesti edes törmänneet, mutta minulle kun toisen osapuolen ammatti ei ole ikinä ollut mitenkään tärkeä, tärkempää on se, että tekee sitä mistä nauttii. Lapsena\nuorena opin sen, omia vanhempiani seuraamalla, että koita löytää sellainen ammatti minkä tekemisestä nautit (he eivät omista töistään pitäneet, sitä oli vaan pakko tehdä, että sai vuokran ja ruuat maksettua), eikä raha ole silloin se tärkein asia, vaikkei sitä voi sivuuttaa. Kävi onni, että se mikä kiinnosti oli myös hyvin palkattua.
Ystävällisiä ovat hän ja hänen vanhempansa kaikkien kanssa, kiinnostuneita kaikesta, mutta kyllä minä olen aistivani sellaisen "hajuraon" pitämisen työläisiin, vaikka kovasti arvostavat ja käyttävät heidän palveluita. Vaikea selittää mitä se hajurako tarkoittaa, en koe että kyse olisi paremmuudesta, vaan erilaisuudesta.
Alkoholista ja miesten reissuista tuolla joku koitti sanoa, että ei semmoisia ole. Kyllä se alkoholi maistuu myös tälle porukalle. Se, että sitä ei perhe-illallisilla tai kapakoissa näe, eikä siitä juurikaan julkisesti puhuta ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Samalla tavalla se kiuas jalan polttaa, oli juotu satasen viskiä tai koskenkorvaa. Miesporukat käy ihan samalla tavalla miesten reissuilla, kuin muissakin sosiaaliluokissa. Niistä ei vaan puhuta. Itseasiassa tässä porukassa on perinteet ja sukupuoliroolit hyvinkin tiukassa. Meidän sukupolvessakin vielä. Ihan vaikka vapaamuurareissa on löytyy läjäpäin tätä väkeä ja niihin karkeloihin ei naisilla ole asiaa.
Jotenkin tullut sellaiseen tulokseen, että kun on vanhaa rahaa olemassa läjäpäin, niin siihen ei kiinnitetä erikoisemmin huomiota. Tämä eroaa hyvin paljon esimerkiksi omista opiskeluaikojen tutuista jotka ovat kulkeneet itseni kaltaisen polun (käsi pystyyn täälläkin) ja varsinkin uran alussa piti olla hienoa jugend-asuntoa, kallista vaatetta, koruja yms. päällä vaikkei sen hetkeinen talous oikein olisi periksi antanut. Pankeilla oli kova luotto meikäläisiin.
Enkä ole millään tavalla kateellinen puolisolleni ja hänen sosiaaliluokalle, aikamoisessa kultahäkissä hän on kasvanut ja kokenut kovasti paineita siitä miten asioiden pitäisi mennä muiden silmissä.
Oma puolisoni on kolmannen polven yliopistomies enkä tarkoita maisterin tutkintoa. Hänen kotonaan ja hänen sukulaistensa kotona huushollia pyöritti kodinhoitaja. Äidit eivät kokanneet tai luutuneet lattioita. Eivät ne vanhemmat myöskään kuskanneet harrastuksiin tms. Tunnistan tuon käyttämäsi hajuraon -käsitteen. Olen ymmärtänyt, että se ei ole missään tapauksessa ylimielisyyttä tms. Mies ja miehen suku arvostavat valtavasti käden taitoja ja ihmisiä, jotka osaavat vaikka rakentaa, korjata jne. Mutta ei näiden työläisten kanssa seurustella, jutella, vietetä aikaa. Ei osata. Ei keksitä mistä sen kylppäriä remppaavan miehen kanssa voisi jutella. Ne laatat eivät oikeastaan kiinnosta itseä niin paljon, että niistä saisi jutun juurta ja ei haluta loukata yrittämällä puhua jostain mistä toinen ei pysty.
No ensinnäkin hyvään yleissivistykseen kuuluu osata puhua vaikka kylppärin laatoista. Ja miksei se kiinnosta, jos kerran sinulle sitä remppaa tehdään? Samaan kahvipöytään eksyttäessä voidaan puhua vaikkapa työllisyysnäkymistä, alan koulutuksesta tai vaikkapa maailman tilanteesta. Luuletko, ettei laattamiehillä ole muita kiinnostuksen kohteita kuin kylppärin laatat?
Ne laatat vaan on niin päivittäinen asia, että ei siitä juttua synny vaikka ne omaan kylppäriin tulisivat. Ja miksi sille remppamiehelle kahvit keitettäisiin?
Kyllä minä aina tarjoan teetä/kahvia/muuta juomista ihan kaikille jotka kotiini tulevat vähänkään pidemmäksi aikaa. Se on kohteliasta.
En toki kahvittelisi remppamiehen kanssa. Siis kahvittelu ainakin itselleni tarkoittaa sitä että istutaan pöydässä, keskustellaan ja nautitaan jotain leivoksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alaluokan tunnusmerkkejä: asuinpaikka vaihtuu vähän väliä ja ovat aina vuokra-asuntoja. Autoa ei ole tai jos on niin se on joku rytö, joka sekin vaihtuu usein kun "leima loppuu". Lisäksi kaikki asiat tehdään älypuhelimella. Jopa TV:n katselu (koska ei omisteta edes televisiota). Puhelinta räpelletään suurin osa valveillaoloajasta koska elämässä ei ole varaa mihinkään järkeviin ajanviettotapoihin. Ja sitten siihen puhelimeen otetaan se kaikista halvin liittymä, jota sitäkin vaihdellaan usein, erilaisten tarjousten perässä.
Ja hyvätuloiset on rumia ja paska sisustusmaku. Puoliso on heidän kanssa vain rahan takia. Työpaikan kahvitauolla leuhkitaan kuin pikkulapset ja ollaan koppavia.
Kannattaisi siellä ulkomaanmatkalla poistattaa edes kaularypyt ja ottaa lisää hiuksia.
Aurinkomatkat tekee ryppyiseksi.
Ja melanoomaa pukkaa. Kasvoihin joudutaan leikkaamaan kunnon arpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös nyt ole alkamassa niiden melanooma syöpähoidot, jotka kävi paljon 80 ja 90 - luvulla aurinkolomilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DuunaristaEteenpäin kirjoitti:
90-luvun lama oli meillä aikalailla kurjuuden maksimointia, siinä mielessä mitä se nyt Suomessa voi olla. Hän ei oikeastaan ole noteerannut koko lamaa. Minä ihmettelen, että millä se on mahdollista, kun hän on ollut yläasteella pahimman laman aikaan.
Yhdessä ollaan oltu yli kymmenen vuotta. On vaan hämmentävää huomata miten erilainen meidän lapsuus\nuoruus on ollut. Aiemmin joku kirjoitti kahvipakettien jonottamisesta kahdessa kassajonossa, tätä olen minäkin äitini kanssa tehnyt. Toinen osapuoli ei jotenkin vaan ymmärtänyt koko hommaa, kun asiasta joskus tuli juttua. Hän ei ole lapsena käynyt juurikaan ruokakaupassa, eikä ymmärrystä mitä ruoka on maksanut tai sitä, että miksi joku on tuijottanut kahvipaketin hintaa.
Hänen ei ymmärrä vieläkään, että rahat voi jotenkin loppua (minun omaisuuteni on helposti tuhlattavissa). Heillä ei lapsena ole puhuttu rahasta.Hän myös on jälkeenpäin sanonut, että ei olisi meistä tullut paria, jos olisin ollut ammattikoulun käynyt duunari. Tämä minua kovasti ihmetytti\ihmetyttää. Emme toki olisi todennäköiisesti edes törmänneet, mutta minulle kun toisen osapuolen ammatti ei ole ikinä ollut mitenkään tärkeä, tärkempää on se, että tekee sitä mistä nauttii. Lapsena\nuorena opin sen, omia vanhempiani seuraamalla, että koita löytää sellainen ammatti minkä tekemisestä nautit (he eivät omista töistään pitäneet, sitä oli vaan pakko tehdä, että sai vuokran ja ruuat maksettua), eikä raha ole silloin se tärkein asia, vaikkei sitä voi sivuuttaa. Kävi onni, että se mikä kiinnosti oli myös hyvin palkattua.
Ystävällisiä ovat hän ja hänen vanhempansa kaikkien kanssa, kiinnostuneita kaikesta, mutta kyllä minä olen aistivani sellaisen "hajuraon" pitämisen työläisiin, vaikka kovasti arvostavat ja käyttävät heidän palveluita. Vaikea selittää mitä se hajurako tarkoittaa, en koe että kyse olisi paremmuudesta, vaan erilaisuudesta.
Alkoholista ja miesten reissuista tuolla joku koitti sanoa, että ei semmoisia ole. Kyllä se alkoholi maistuu myös tälle porukalle. Se, että sitä ei perhe-illallisilla tai kapakoissa näe, eikä siitä juurikaan julkisesti puhuta ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Samalla tavalla se kiuas jalan polttaa, oli juotu satasen viskiä tai koskenkorvaa. Miesporukat käy ihan samalla tavalla miesten reissuilla, kuin muissakin sosiaaliluokissa. Niistä ei vaan puhuta. Itseasiassa tässä porukassa on perinteet ja sukupuoliroolit hyvinkin tiukassa. Meidän sukupolvessakin vielä. Ihan vaikka vapaamuurareissa on löytyy läjäpäin tätä väkeä ja niihin karkeloihin ei naisilla ole asiaa.
Jotenkin tullut sellaiseen tulokseen, että kun on vanhaa rahaa olemassa läjäpäin, niin siihen ei kiinnitetä erikoisemmin huomiota. Tämä eroaa hyvin paljon esimerkiksi omista opiskeluaikojen tutuista jotka ovat kulkeneet itseni kaltaisen polun (käsi pystyyn täälläkin) ja varsinkin uran alussa piti olla hienoa jugend-asuntoa, kallista vaatetta, koruja yms. päällä vaikkei sen hetkeinen talous oikein olisi periksi antanut. Pankeilla oli kova luotto meikäläisiin.
Enkä ole millään tavalla kateellinen puolisolleni ja hänen sosiaaliluokalle, aikamoisessa kultahäkissä hän on kasvanut ja kokenut kovasti paineita siitä miten asioiden pitäisi mennä muiden silmissä.
Oma puolisoni on kolmannen polven yliopistomies enkä tarkoita maisterin tutkintoa. Hänen kotonaan ja hänen sukulaistensa kotona huushollia pyöritti kodinhoitaja. Äidit eivät kokanneet tai luutuneet lattioita. Eivät ne vanhemmat myöskään kuskanneet harrastuksiin tms. Tunnistan tuon käyttämäsi hajuraon -käsitteen. Olen ymmärtänyt, että se ei ole missään tapauksessa ylimielisyyttä tms. Mies ja miehen suku arvostavat valtavasti käden taitoja ja ihmisiä, jotka osaavat vaikka rakentaa, korjata jne. Mutta ei näiden työläisten kanssa seurustella, jutella, vietetä aikaa. Ei osata. Ei keksitä mistä sen kylppäriä remppaavan miehen kanssa voisi jutella. Ne laatat eivät oikeastaan kiinnosta itseä niin paljon, että niistä saisi jutun juurta ja ei haluta loukata yrittämällä puhua jostain mistä toinen ei pysty.
No ensinnäkin hyvään yleissivistykseen kuuluu osata puhua vaikka kylppärin laatoista. Ja miksei se kiinnosta, jos kerran sinulle sitä remppaa tehdään? Samaan kahvipöytään eksyttäessä voidaan puhua vaikkapa työllisyysnäkymistä, alan koulutuksesta tai vaikkapa maailman tilanteesta. Luuletko, ettei laattamiehillä ole muita kiinnostuksen kohteita kuin kylppärin laatat?
Ne laatat vaan on niin päivittäinen asia, että ei siitä juttua synny vaikka ne omaan kylppäriin tulisivat. Ja miksi sille remppamiehelle kahvit keitettäisiin?
Kyllä minä aina tarjoan teetä/kahvia/muuta juomista ihan kaikille jotka kotiini tulevat vähänkään pidemmäksi aikaa. Se on kohteliasta.
En toki kahvittelisi remppamiehen kanssa. Siis kahvittelu ainakin itselleni tarkoittaa sitä että istutaan pöydässä, keskustellaan ja nautitaan jotain leivoksia.
Ei tulisi mieleenkään tarjota remppamiehille, putkimiehille, sähkömiehille jne kahveja. Ei kait niin kiireisillä miehillä olisi aikaakaan sellaiseen. Yritän pysyä mieluiten pois kotoa itse, kun joku on kotonani töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kuulun jos nyt en yläluokkaan niin ainakin ylempään, ylempään keskiluokkaan.
Jos vertailee esimerkiksi itseäni ja sisaruksiani niin aika erilaisia olemme.
Yksi meistä on aina tyylikäs sijoittamista harrastava.
Toinen kasvattaa suurperhettään.
Kolmas on erään Euroopan suurkaupungin artistipiireissä viihtyvä boheemi.
Neljäs on luonnossa rymyävä vuorikiipeilijä ja oman tiensä kulkija.
Yhteistä meillä on lähinnä kasvatuksen tuomat hyvät käytöstavat, hyvä yleissivistys ja koulutus. Lisäksi se, että kenenkään meistä ei tarvitsisi töitä tehdä jos emme haluaisi.
Ihan perusmukavia jamppoja olemme kaikki mutta ei meitä päältäpäin katsoen mihinkään samaan ryhmään aivan helpolla laittaisi.
Tämän ja parin muun keskustelun perusteella voisi tehdä sen päätelmän, että paine yhdenmukaisuuteen on myös melko suuri - siis siihen mikä nähdään "suomalaisuutena". Kaikki ovat sitä samaa, ulkoasulla ei saa pröystäillä eikä omaisuudella, ahkera pitää olla ja vaatimaton. Nämä lienevät mitä suurimmassa määrin keskiluokan arvoja, joka onkin Suomen suurin yhteiskuntaluokka. Vaikka tausta olisikin yläluokkainen, tulee tuon paineen vuoksi pitää matalaa profiilia. Vain alaluokkaiset näyttävät omaisuuttaan, jos ja kun eivät ymmärrä nyansseja ja tekemäänsä vaikutusta.
Oletko ikinä ollut tekemisissä oikiksessa opiskelevien kanssa? Mistään muusta ei puhuta kuin rahasta ja statuksesta. Se siitä vaatimattomuudesta.
Varmasti erilaisissa tuttavaporukoissa on erilaisia tapoja, jotka osin juontavat juurensa ko. porukan taustoista. Minun tuntemani juristit eivät käyttäydy noin.
Eivät minunkaan tuntemani, mutta he ovat töissä julkisella puolella. Joku heistä muisteli opiskeluaikojaan ja kertoi olleensa järkyttynyt oikislaisten materialistisuudesta ja rahakeskeisyydestä.
Oliko suurikin yllätys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alaluokan tunnusmerkkejä: asuinpaikka vaihtuu vähän väliä ja ovat aina vuokra-asuntoja. Autoa ei ole tai jos on niin se on joku rytö, joka sekin vaihtuu usein kun "leima loppuu". Lisäksi kaikki asiat tehdään älypuhelimella. Jopa TV:n katselu (koska ei omisteta edes televisiota). Puhelinta räpelletään suurin osa valveillaoloajasta koska elämässä ei ole varaa mihinkään järkeviin ajanviettotapoihin. Ja sitten siihen puhelimeen otetaan se kaikista halvin liittymä, jota sitäkin vaihdellaan usein, erilaisten tarjousten perässä.
Ja hyvätuloiset on rumia ja paska sisustusmaku. Puoliso on heidän kanssa vain rahan takia. Työpaikan kahvitauolla leuhkitaan kuin pikkulapset ja ollaan koppavia.
Huvittaa työpaikalla nuo 50-vuotiaat koppavat ämmät.
Kunpa kuulisivat miten miehet puhuvat heidän rupsahtamisestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muzzemözzxerö kirjoitti:
En tykkää koko luokkaajattelusta.Mitä välii koulutuksella,kun työtä saa.Elää.Mutta mennään tähän.Miten asut ylin yläluokka?mikä auto sinulla on?Oletko muodikas,kierrätys,apua annat?matkustatko ulkomaille,?kukaan yläluokan kansalainen ei nääs suomessa lomiaan vietä.Tiedän muutaman jotka esim.laskettelemaan lähtevät Itävalta,Sveitsi ..Lomilla korkean lennon maat kulttuuria jne.ei mitään köyhälistön rantalomia.Hawaiii...gayman saaret kauaksi Ranska,USA..Australia..mee zee..Kertokaa lisää yläluokan elämästä..ravintolat jäi vertaamatta..
Hyviä kysymyksiä.
CAYman saaret, oj då.
Tämä ko. kyselly on merkki alaluokkaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hummustypy kirjoitti:
Sanoisin että sosiaaliluokan muodostaa ensisijaisesti koulutustaso. Et voi olla ylempää keskiluokkaa jos on alhainen koulutus ja tulot. Kulutuskäyttäytyminen, pukeutuminen ja valinnat voivat antaa myös vinkkiä siitä mikä ihmisen koulutustausta on. Persoonallisuuksia toki löytyy sitten erilaisia, mutta ei se vaikuta yhteiskuntaluokkaan - esim. lääkäri on ylempää keskiluokkaa vaikka kiroilisi, joisi paljon ja fanittaisi ralliautoilua ja olisi kasa avioeroja takana.
Olen FT ja töissä alalla, jolla useimmilla on korkeakoulututkinto, mutta palkkani ja varallisuuteni perusteella koen kuuluvani alempaan keskiluokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alaluokan tunnusmerkkejä: asuinpaikka vaihtuu vähän väliä ja ovat aina vuokra-asuntoja. Autoa ei ole tai jos on niin se on joku rytö, joka sekin vaihtuu usein kun "leima loppuu". Lisäksi kaikki asiat tehdään älypuhelimella. Jopa TV:n katselu (koska ei omisteta edes televisiota). Puhelinta räpelletään suurin osa valveillaoloajasta koska elämässä ei ole varaa mihinkään järkeviin ajanviettotapoihin. Ja sitten siihen puhelimeen otetaan se kaikista halvin liittymä, jota sitäkin vaihdellaan usein, erilaisten tarjousten perässä.
Ja hyvätuloiset on rumia ja paska sisustusmaku. Puoliso on heidän kanssa vain rahan takia. Työpaikan kahvitauolla leuhkitaan kuin pikkulapset ja ollaan koppavia.
Kannattaisi siellä ulkomaanmatkalla poistattaa edes kaularypyt ja ottaa lisää hiuksia.
Aurinkomatkat tekee ryppyiseksi.
Ei sitä erota Suomen pimeässä talvessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alaluokan tunnusmerkkejä: asuinpaikka vaihtuu vähän väliä ja ovat aina vuokra-asuntoja. Autoa ei ole tai jos on niin se on joku rytö, joka sekin vaihtuu usein kun "leima loppuu". Lisäksi kaikki asiat tehdään älypuhelimella. Jopa TV:n katselu (koska ei omisteta edes televisiota). Puhelinta räpelletään suurin osa valveillaoloajasta koska elämässä ei ole varaa mihinkään järkeviin ajanviettotapoihin. Ja sitten siihen puhelimeen otetaan se kaikista halvin liittymä, jota sitäkin vaihdellaan usein, erilaisten tarjousten perässä.
Ja hyvätuloiset on rumia ja paska sisustusmaku. Puoliso on heidän kanssa vain rahan takia. Työpaikan kahvitauolla leuhkitaan kuin pikkulapset ja ollaan koppavia.
Tietyistä suhteista tietää, että puoliso on vain rahan takia. Ei ruman kanssa muuten oltaisi.
Minulta on joskus jotkut käytännössä tuntemattomat ihmiset kyselleet että olenko mieheni kanssa rahan vuoksi.
Ilmeisesti pitävät häntä vaatimattoman näköisenä eivätkä ymmärrä minun sukutaustaa.
Olen hänen kanssaan koska on hyvä ihminen, meillä on hauskaa yhdessä ja hänen kanssaan voi käydä mielenkiintoisia keskusteluja. Ja minun silmissäni komein maailmassa.
Olemme taloudellisesti niin lähellä tasa-arvoisia kuin minun taustallani on todennäköistä sellaista kumppania löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DuunaristaEteenpäin kirjoitti:
90-luvun lama oli meillä aikalailla kurjuuden maksimointia, siinä mielessä mitä se nyt Suomessa voi olla. Hän ei oikeastaan ole noteerannut koko lamaa. Minä ihmettelen, että millä se on mahdollista, kun hän on ollut yläasteella pahimman laman aikaan.
Yhdessä ollaan oltu yli kymmenen vuotta. On vaan hämmentävää huomata miten erilainen meidän lapsuus\nuoruus on ollut. Aiemmin joku kirjoitti kahvipakettien jonottamisesta kahdessa kassajonossa, tätä olen minäkin äitini kanssa tehnyt. Toinen osapuoli ei jotenkin vaan ymmärtänyt koko hommaa, kun asiasta joskus tuli juttua. Hän ei ole lapsena käynyt juurikaan ruokakaupassa, eikä ymmärrystä mitä ruoka on maksanut tai sitä, että miksi joku on tuijottanut kahvipaketin hintaa.
Hänen ei ymmärrä vieläkään, että rahat voi jotenkin loppua (minun omaisuuteni on helposti tuhlattavissa). Heillä ei lapsena ole puhuttu rahasta.Hän myös on jälkeenpäin sanonut, että ei olisi meistä tullut paria, jos olisin ollut ammattikoulun käynyt duunari. Tämä minua kovasti ihmetytti\ihmetyttää. Emme toki olisi todennäköiisesti edes törmänneet, mutta minulle kun toisen osapuolen ammatti ei ole ikinä ollut mitenkään tärkeä, tärkempää on se, että tekee sitä mistä nauttii. Lapsena\nuorena opin sen, omia vanhempiani seuraamalla, että koita löytää sellainen ammatti minkä tekemisestä nautit (he eivät omista töistään pitäneet, sitä oli vaan pakko tehdä, että sai vuokran ja ruuat maksettua), eikä raha ole silloin se tärkein asia, vaikkei sitä voi sivuuttaa. Kävi onni, että se mikä kiinnosti oli myös hyvin palkattua.
Ystävällisiä ovat hän ja hänen vanhempansa kaikkien kanssa, kiinnostuneita kaikesta, mutta kyllä minä olen aistivani sellaisen "hajuraon" pitämisen työläisiin, vaikka kovasti arvostavat ja käyttävät heidän palveluita. Vaikea selittää mitä se hajurako tarkoittaa, en koe että kyse olisi paremmuudesta, vaan erilaisuudesta.
Alkoholista ja miesten reissuista tuolla joku koitti sanoa, että ei semmoisia ole. Kyllä se alkoholi maistuu myös tälle porukalle. Se, että sitä ei perhe-illallisilla tai kapakoissa näe, eikä siitä juurikaan julkisesti puhuta ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Samalla tavalla se kiuas jalan polttaa, oli juotu satasen viskiä tai koskenkorvaa. Miesporukat käy ihan samalla tavalla miesten reissuilla, kuin muissakin sosiaaliluokissa. Niistä ei vaan puhuta. Itseasiassa tässä porukassa on perinteet ja sukupuoliroolit hyvinkin tiukassa. Meidän sukupolvessakin vielä. Ihan vaikka vapaamuurareissa on löytyy läjäpäin tätä väkeä ja niihin karkeloihin ei naisilla ole asiaa.
Jotenkin tullut sellaiseen tulokseen, että kun on vanhaa rahaa olemassa läjäpäin, niin siihen ei kiinnitetä erikoisemmin huomiota. Tämä eroaa hyvin paljon esimerkiksi omista opiskeluaikojen tutuista jotka ovat kulkeneet itseni kaltaisen polun (käsi pystyyn täälläkin) ja varsinkin uran alussa piti olla hienoa jugend-asuntoa, kallista vaatetta, koruja yms. päällä vaikkei sen hetkeinen talous oikein olisi periksi antanut. Pankeilla oli kova luotto meikäläisiin.
Enkä ole millään tavalla kateellinen puolisolleni ja hänen sosiaaliluokalle, aikamoisessa kultahäkissä hän on kasvanut ja kokenut kovasti paineita siitä miten asioiden pitäisi mennä muiden silmissä.
Oma puolisoni on kolmannen polven yliopistomies enkä tarkoita maisterin tutkintoa. Hänen kotonaan ja hänen sukulaistensa kotona huushollia pyöritti kodinhoitaja. Äidit eivät kokanneet tai luutuneet lattioita. Eivät ne vanhemmat myöskään kuskanneet harrastuksiin tms. Tunnistan tuon käyttämäsi hajuraon -käsitteen. Olen ymmärtänyt, että se ei ole missään tapauksessa ylimielisyyttä tms. Mies ja miehen suku arvostavat valtavasti käden taitoja ja ihmisiä, jotka osaavat vaikka rakentaa, korjata jne. Mutta ei näiden työläisten kanssa seurustella, jutella, vietetä aikaa. Ei osata. Ei keksitä mistä sen kylppäriä remppaavan miehen kanssa voisi jutella. Ne laatat eivät oikeastaan kiinnosta itseä niin paljon, että niistä saisi jutun juurta ja ei haluta loukata yrittämällä puhua jostain mistä toinen ei pysty.
No ensinnäkin hyvään yleissivistykseen kuuluu osata puhua vaikka kylppärin laatoista. Ja miksei se kiinnosta, jos kerran sinulle sitä remppaa tehdään? Samaan kahvipöytään eksyttäessä voidaan puhua vaikkapa työllisyysnäkymistä, alan koulutuksesta tai vaikkapa maailman tilanteesta. Luuletko, ettei laattamiehillä ole muita kiinnostuksen kohteita kuin kylppärin laatat?
Ne laatat vaan on niin päivittäinen asia, että ei siitä juttua synny vaikka ne omaan kylppäriin tulisivat. Ja miksi sille remppamiehelle kahvit keitettäisiin?
Voi elämän kevät! Siinähän saattaa joutua samaan kahvipöytään vaikkapa häissä. Tai voi törmätä esim. Salilla jos molempia kiinnostaa puntteilu.
Täällä pyörii todella yksinkertaista porukkaa. Itse keksin juteltavaa minkä tahansa ammatti- tai harrastajaryhmän edustajan kanssa, jos ihmisen kanssa muuten natsaa yhteen. Ynseilijöiden ja ylimieliseen ja ennakkoluuloisten kanssa harvemmin - vaikka kyllä sellaistenkin kanssa yleensä löytyy jutun juurta.
Onko tosiaan näin ahdas ihmisten mieli stereotypioineen? En kiellä luokkaeroja sinänsä, mutta ihmettelen tätä ennakkoluuloista ahdasmielisyyttä!
Vierailija kirjoitti:
Hummustypy kirjoitti:
Sanoisin että sosiaaliluokan muodostaa ensisijaisesti koulutustaso. Et voi olla ylempää keskiluokkaa jos on alhainen koulutus ja tulot. Kulutuskäyttäytyminen, pukeutuminen ja valinnat voivat antaa myös vinkkiä siitä mikä ihmisen koulutustausta on. Persoonallisuuksia toki löytyy sitten erilaisia, mutta ei se vaikuta yhteiskuntaluokkaan - esim. lääkäri on ylempää keskiluokkaa vaikka kiroilisi, joisi paljon ja fanittaisi ralliautoilua ja olisi kasa avioeroja takana.
Onko asunnoton ylempää keskiluokkaa, jos on korkeakoulututkinto?
On olemassa korkeasti koulutettuja pitkäaikaistyöttömiä toimeentulotuella. Ovatko he ylempää keskiluokkaa?
Eivät ole, koska ei ole työstatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DuunaristaEteenpäin kirjoitti:
90-luvun lama oli meillä aikalailla kurjuuden maksimointia, siinä mielessä mitä se nyt Suomessa voi olla. Hän ei oikeastaan ole noteerannut koko lamaa. Minä ihmettelen, että millä se on mahdollista, kun hän on ollut yläasteella pahimman laman aikaan.
Yhdessä ollaan oltu yli kymmenen vuotta. On vaan hämmentävää huomata miten erilainen meidän lapsuus\nuoruus on ollut. Aiemmin joku kirjoitti kahvipakettien jonottamisesta kahdessa kassajonossa, tätä olen minäkin äitini kanssa tehnyt. Toinen osapuoli ei jotenkin vaan ymmärtänyt koko hommaa, kun asiasta joskus tuli juttua. Hän ei ole lapsena käynyt juurikaan ruokakaupassa, eikä ymmärrystä mitä ruoka on maksanut tai sitä, että miksi joku on tuijottanut kahvipaketin hintaa.
Hänen ei ymmärrä vieläkään, että rahat voi jotenkin loppua (minun omaisuuteni on helposti tuhlattavissa). Heillä ei lapsena ole puhuttu rahasta.Hän myös on jälkeenpäin sanonut, että ei olisi meistä tullut paria, jos olisin ollut ammattikoulun käynyt duunari. Tämä minua kovasti ihmetytti\ihmetyttää. Emme toki olisi todennäköiisesti edes törmänneet, mutta minulle kun toisen osapuolen ammatti ei ole ikinä ollut mitenkään tärkeä, tärkempää on se, että tekee sitä mistä nauttii. Lapsena\nuorena opin sen, omia vanhempiani seuraamalla, että koita löytää sellainen ammatti minkä tekemisestä nautit (he eivät omista töistään pitäneet, sitä oli vaan pakko tehdä, että sai vuokran ja ruuat maksettua), eikä raha ole silloin se tärkein asia, vaikkei sitä voi sivuuttaa. Kävi onni, että se mikä kiinnosti oli myös hyvin palkattua.
Ystävällisiä ovat hän ja hänen vanhempansa kaikkien kanssa, kiinnostuneita kaikesta, mutta kyllä minä olen aistivani sellaisen "hajuraon" pitämisen työläisiin, vaikka kovasti arvostavat ja käyttävät heidän palveluita. Vaikea selittää mitä se hajurako tarkoittaa, en koe että kyse olisi paremmuudesta, vaan erilaisuudesta.
Alkoholista ja miesten reissuista tuolla joku koitti sanoa, että ei semmoisia ole. Kyllä se alkoholi maistuu myös tälle porukalle. Se, että sitä ei perhe-illallisilla tai kapakoissa näe, eikä siitä juurikaan julkisesti puhuta ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Samalla tavalla se kiuas jalan polttaa, oli juotu satasen viskiä tai koskenkorvaa. Miesporukat käy ihan samalla tavalla miesten reissuilla, kuin muissakin sosiaaliluokissa. Niistä ei vaan puhuta. Itseasiassa tässä porukassa on perinteet ja sukupuoliroolit hyvinkin tiukassa. Meidän sukupolvessakin vielä. Ihan vaikka vapaamuurareissa on löytyy läjäpäin tätä väkeä ja niihin karkeloihin ei naisilla ole asiaa.
Jotenkin tullut sellaiseen tulokseen, että kun on vanhaa rahaa olemassa läjäpäin, niin siihen ei kiinnitetä erikoisemmin huomiota. Tämä eroaa hyvin paljon esimerkiksi omista opiskeluaikojen tutuista jotka ovat kulkeneet itseni kaltaisen polun (käsi pystyyn täälläkin) ja varsinkin uran alussa piti olla hienoa jugend-asuntoa, kallista vaatetta, koruja yms. päällä vaikkei sen hetkeinen talous oikein olisi periksi antanut. Pankeilla oli kova luotto meikäläisiin.
Enkä ole millään tavalla kateellinen puolisolleni ja hänen sosiaaliluokalle, aikamoisessa kultahäkissä hän on kasvanut ja kokenut kovasti paineita siitä miten asioiden pitäisi mennä muiden silmissä.
Oma puolisoni on kolmannen polven yliopistomies enkä tarkoita maisterin tutkintoa. Hänen kotonaan ja hänen sukulaistensa kotona huushollia pyöritti kodinhoitaja. Äidit eivät kokanneet tai luutuneet lattioita. Eivät ne vanhemmat myöskään kuskanneet harrastuksiin tms. Tunnistan tuon käyttämäsi hajuraon -käsitteen. Olen ymmärtänyt, että se ei ole missään tapauksessa ylimielisyyttä tms. Mies ja miehen suku arvostavat valtavasti käden taitoja ja ihmisiä, jotka osaavat vaikka rakentaa, korjata jne. Mutta ei näiden työläisten kanssa seurustella, jutella, vietetä aikaa. Ei osata. Ei keksitä mistä sen kylppäriä remppaavan miehen kanssa voisi jutella. Ne laatat eivät oikeastaan kiinnosta itseä niin paljon, että niistä saisi jutun juurta ja ei haluta loukata yrittämällä puhua jostain mistä toinen ei pysty.
No ensinnäkin hyvään yleissivistykseen kuuluu osata puhua vaikka kylppärin laatoista. Ja miksei se kiinnosta, jos kerran sinulle sitä remppaa tehdään? Samaan kahvipöytään eksyttäessä voidaan puhua vaikkapa työllisyysnäkymistä, alan koulutuksesta tai vaikkapa maailman tilanteesta. Luuletko, ettei laattamiehillä ole muita kiinnostuksen kohteita kuin kylppärin laatat?
Ne laatat vaan on niin päivittäinen asia, että ei siitä juttua synny vaikka ne omaan kylppäriin tulisivat. Ja miksi sille remppamiehelle kahvit keitettäisiin?
Kyllä minä aina tarjoan teetä/kahvia/muuta juomista ihan kaikille jotka kotiini tulevat vähänkään pidemmäksi aikaa. Se on kohteliasta.
En toki kahvittelisi remppamiehen kanssa. Siis kahvittelu ainakin itselleni tarkoittaa sitä että istutaan pöydässä, keskustellaan ja nautitaan jotain leivoksia.
Ei tulisi mieleenkään tarjota remppamiehille, putkimiehille, sähkömiehille jne kahveja. Ei kait niin kiireisillä miehillä olisi aikaakaan sellaiseen. Yritän pysyä mieluiten pois kotoa itse, kun joku on kotonani töissä.
Enpä ole edes ajatellut että joku ei kahvimukia remppamiehelle veisi. Ei hänen kanssaan sitä juomaan tarvitse jäädä mutta tekee hänen työnteostaan mukavampaa kun voi välillä ottaa hörpyn kahvia. Ei ne sen kanssa istuskelemaan jää, ottavat vaan hörpyn kun kädelle on se kaksi sekuntia siihen aikaa.
Ihan perus vieraanvaraisuutta ja toisen huomioon ottamista. Eli käytöstapoja. Toki jos en ole kotona niin asia eri.
Ja hyvätuloiset on rumia ja paska sisustusmaku. Puoliso on heidän kanssa vain rahan takia. Työpaikan kahvitauolla leuhkitaan kuin pikkulapset ja ollaan koppavia.