Lue keskustelun säännöt.
Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?
Miten näkyy jos on korkea tai matala sosiaaliluokka tai sosioekonominen asema?
Kommentit (5592)
Vierailija kirjoitti:
Hummustypy kirjoitti:
Sanoisin että sosiaaliluokan muodostaa ensisijaisesti koulutustaso. Et voi olla ylempää keskiluokkaa jos on alhainen koulutus ja tulot. Kulutuskäyttäytyminen, pukeutuminen ja valinnat voivat antaa myös vinkkiä siitä mikä ihmisen koulutustausta on. Persoonallisuuksia toki löytyy sitten erilaisia, mutta ei se vaikuta yhteiskuntaluokkaan - esim. lääkäri on ylempää keskiluokkaa vaikka kiroilisi, joisi paljon ja fanittaisi ralliautoilua ja olisi kasa avioeroja takana.
Olen FT ja töissä alalla, jolla useimmilla on korkeakoulututkinto, mutta palkkani ja varallisuuteni perusteella koen kuuluvani alempaan keskiluokkaan.
Minä olen kokenut kyllä kuuluvani ihan alaluokkaan, kun töitä ja rahaa ei ollut, ja asuin kaupungin vuokratalossa. Nykyään olen kai keskimmäistä keskiluokkaa, mihin minut nostaa vähän mediaania korkeampi palkka. Ehkä kokisin eri tavalla, jos takana olisi 'vanha' sivistyssuku ja perittyä rahaa. Koulutus ja sivistys itsessään, tai kirjahylly ja kulttuuriharrastukset, eivät kyllä nosta ihmisen statusta kuin av:n kliseissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 miljoonaa tilillä ja elelen muina miehinä muiden työttömien joukossa ja ajelen vanhalla autolla.
Vierailija kirjoitti:
Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.
Enpä tuohon usko. Moni on aika pa kun törsää ulkonäköönsä
Näkyy muussa käyttäytymisessä jonkin verran. Ihminen kantaa itsensä arvokkaammin ja suhtautuu toisiin samoin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DuunaristaEteenpäin kirjoitti:
90-luvun lama oli meillä aikalailla kurjuuden maksimointia, siinä mielessä mitä se nyt Suomessa voi olla. Hän ei oikeastaan ole noteerannut koko lamaa. Minä ihmettelen, että millä se on mahdollista, kun hän on ollut yläasteella pahimman laman aikaan.
Yhdessä ollaan oltu yli kymmenen vuotta. On vaan hämmentävää huomata miten erilainen meidän lapsuus\nuoruus on ollut. Aiemmin joku kirjoitti kahvipakettien jonottamisesta kahdessa kassajonossa, tätä olen minäkin äitini kanssa tehnyt. Toinen osapuoli ei jotenkin vaan ymmärtänyt koko hommaa, kun asiasta joskus tuli juttua. Hän ei ole lapsena käynyt juurikaan ruokakaupassa, eikä ymmärrystä mitä ruoka on maksanut tai sitä, että miksi joku on tuijottanut kahvipaketin hintaa.
Hänen ei ymmärrä vieläkään, että rahat voi jotenkin loppua (minun omaisuuteni on helposti tuhlattavissa). Heillä ei lapsena ole puhuttu rahasta.Hän myös on jälkeenpäin sanonut, että ei olisi meistä tullut paria, jos olisin ollut ammattikoulun käynyt duunari. Tämä minua kovasti ihmetytti\ihmetyttää. Emme toki olisi todennäköiisesti edes törmänneet, mutta minulle kun toisen osapuolen ammatti ei ole ikinä ollut mitenkään tärkeä, tärkempää on se, että tekee sitä mistä nauttii. Lapsena\nuorena opin sen, omia vanhempiani seuraamalla, että koita löytää sellainen ammatti minkä tekemisestä nautit (he eivät omista töistään pitäneet, sitä oli vaan pakko tehdä, että sai vuokran ja ruuat maksettua), eikä raha ole silloin se tärkein asia, vaikkei sitä voi sivuuttaa. Kävi onni, että se mikä kiinnosti oli myös hyvin palkattua.
Ystävällisiä ovat hän ja hänen vanhempansa kaikkien kanssa, kiinnostuneita kaikesta, mutta kyllä minä olen aistivani sellaisen "hajuraon" pitämisen työläisiin, vaikka kovasti arvostavat ja käyttävät heidän palveluita. Vaikea selittää mitä se hajurako tarkoittaa, en koe että kyse olisi paremmuudesta, vaan erilaisuudesta.
Alkoholista ja miesten reissuista tuolla joku koitti sanoa, että ei semmoisia ole. Kyllä se alkoholi maistuu myös tälle porukalle. Se, että sitä ei perhe-illallisilla tai kapakoissa näe, eikä siitä juurikaan julkisesti puhuta ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Samalla tavalla se kiuas jalan polttaa, oli juotu satasen viskiä tai koskenkorvaa. Miesporukat käy ihan samalla tavalla miesten reissuilla, kuin muissakin sosiaaliluokissa. Niistä ei vaan puhuta. Itseasiassa tässä porukassa on perinteet ja sukupuoliroolit hyvinkin tiukassa. Meidän sukupolvessakin vielä. Ihan vaikka vapaamuurareissa on löytyy läjäpäin tätä väkeä ja niihin karkeloihin ei naisilla ole asiaa.
Jotenkin tullut sellaiseen tulokseen, että kun on vanhaa rahaa olemassa läjäpäin, niin siihen ei kiinnitetä erikoisemmin huomiota. Tämä eroaa hyvin paljon esimerkiksi omista opiskeluaikojen tutuista jotka ovat kulkeneet itseni kaltaisen polun (käsi pystyyn täälläkin) ja varsinkin uran alussa piti olla hienoa jugend-asuntoa, kallista vaatetta, koruja yms. päällä vaikkei sen hetkeinen talous oikein olisi periksi antanut. Pankeilla oli kova luotto meikäläisiin.
Enkä ole millään tavalla kateellinen puolisolleni ja hänen sosiaaliluokalle, aikamoisessa kultahäkissä hän on kasvanut ja kokenut kovasti paineita siitä miten asioiden pitäisi mennä muiden silmissä.
Oma puolisoni on kolmannen polven yliopistomies enkä tarkoita maisterin tutkintoa. Hänen kotonaan ja hänen sukulaistensa kotona huushollia pyöritti kodinhoitaja. Äidit eivät kokanneet tai luutuneet lattioita. Eivät ne vanhemmat myöskään kuskanneet harrastuksiin tms. Tunnistan tuon käyttämäsi hajuraon -käsitteen. Olen ymmärtänyt, että se ei ole missään tapauksessa ylimielisyyttä tms. Mies ja miehen suku arvostavat valtavasti käden taitoja ja ihmisiä, jotka osaavat vaikka rakentaa, korjata jne. Mutta ei näiden työläisten kanssa seurustella, jutella, vietetä aikaa. Ei osata. Ei keksitä mistä sen kylppäriä remppaavan miehen kanssa voisi jutella. Ne laatat eivät oikeastaan kiinnosta itseä niin paljon, että niistä saisi jutun juurta ja ei haluta loukata yrittämällä puhua jostain mistä toinen ei pysty.
No ensinnäkin hyvään yleissivistykseen kuuluu osata puhua vaikka kylppärin laatoista. Ja miksei se kiinnosta, jos kerran sinulle sitä remppaa tehdään? Samaan kahvipöytään eksyttäessä voidaan puhua vaikkapa työllisyysnäkymistä, alan koulutuksesta tai vaikkapa maailman tilanteesta. Luuletko, ettei laattamiehillä ole muita kiinnostuksen kohteita kuin kylppärin laatat?
Ei vaatisi paljoa mielikuvitusta puhua vaikka minkä väristä viinaa juodaan seuraavana viikonloppuna.
Toisella on kolme raitaa ja toisella kaksi. Kolmannella vain yksi raita housuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DuunaristaEteenpäin kirjoitti:
90-luvun lama oli meillä aikalailla kurjuuden maksimointia, siinä mielessä mitä se nyt Suomessa voi olla. Hän ei oikeastaan ole noteerannut koko lamaa. Minä ihmettelen, että millä se on mahdollista, kun hän on ollut yläasteella pahimman laman aikaan.
Yhdessä ollaan oltu yli kymmenen vuotta. On vaan hämmentävää huomata miten erilainen meidän lapsuus\nuoruus on ollut. Aiemmin joku kirjoitti kahvipakettien jonottamisesta kahdessa kassajonossa, tätä olen minäkin äitini kanssa tehnyt. Toinen osapuoli ei jotenkin vaan ymmärtänyt koko hommaa, kun asiasta joskus tuli juttua. Hän ei ole lapsena käynyt juurikaan ruokakaupassa, eikä ymmärrystä mitä ruoka on maksanut tai sitä, että miksi joku on tuijottanut kahvipaketin hintaa.
Hänen ei ymmärrä vieläkään, että rahat voi jotenkin loppua (minun omaisuuteni on helposti tuhlattavissa). Heillä ei lapsena ole puhuttu rahasta.Hän myös on jälkeenpäin sanonut, että ei olisi meistä tullut paria, jos olisin ollut ammattikoulun käynyt duunari. Tämä minua kovasti ihmetytti\ihmetyttää. Emme toki olisi todennäköiisesti edes törmänneet, mutta minulle kun toisen osapuolen ammatti ei ole ikinä ollut mitenkään tärkeä, tärkempää on se, että tekee sitä mistä nauttii. Lapsena\nuorena opin sen, omia vanhempiani seuraamalla, että koita löytää sellainen ammatti minkä tekemisestä nautit (he eivät omista töistään pitäneet, sitä oli vaan pakko tehdä, että sai vuokran ja ruuat maksettua), eikä raha ole silloin se tärkein asia, vaikkei sitä voi sivuuttaa. Kävi onni, että se mikä kiinnosti oli myös hyvin palkattua.
Ystävällisiä ovat hän ja hänen vanhempansa kaikkien kanssa, kiinnostuneita kaikesta, mutta kyllä minä olen aistivani sellaisen "hajuraon" pitämisen työläisiin, vaikka kovasti arvostavat ja käyttävät heidän palveluita. Vaikea selittää mitä se hajurako tarkoittaa, en koe että kyse olisi paremmuudesta, vaan erilaisuudesta.
Alkoholista ja miesten reissuista tuolla joku koitti sanoa, että ei semmoisia ole. Kyllä se alkoholi maistuu myös tälle porukalle. Se, että sitä ei perhe-illallisilla tai kapakoissa näe, eikä siitä juurikaan julkisesti puhuta ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Samalla tavalla se kiuas jalan polttaa, oli juotu satasen viskiä tai koskenkorvaa. Miesporukat käy ihan samalla tavalla miesten reissuilla, kuin muissakin sosiaaliluokissa. Niistä ei vaan puhuta. Itseasiassa tässä porukassa on perinteet ja sukupuoliroolit hyvinkin tiukassa. Meidän sukupolvessakin vielä. Ihan vaikka vapaamuurareissa on löytyy läjäpäin tätä väkeä ja niihin karkeloihin ei naisilla ole asiaa.
Jotenkin tullut sellaiseen tulokseen, että kun on vanhaa rahaa olemassa läjäpäin, niin siihen ei kiinnitetä erikoisemmin huomiota. Tämä eroaa hyvin paljon esimerkiksi omista opiskeluaikojen tutuista jotka ovat kulkeneet itseni kaltaisen polun (käsi pystyyn täälläkin) ja varsinkin uran alussa piti olla hienoa jugend-asuntoa, kallista vaatetta, koruja yms. päällä vaikkei sen hetkeinen talous oikein olisi periksi antanut. Pankeilla oli kova luotto meikäläisiin.
Enkä ole millään tavalla kateellinen puolisolleni ja hänen sosiaaliluokalle, aikamoisessa kultahäkissä hän on kasvanut ja kokenut kovasti paineita siitä miten asioiden pitäisi mennä muiden silmissä.
Oma puolisoni on kolmannen polven yliopistomies enkä tarkoita maisterin tutkintoa. Hänen kotonaan ja hänen sukulaistensa kotona huushollia pyöritti kodinhoitaja. Äidit eivät kokanneet tai luutuneet lattioita. Eivät ne vanhemmat myöskään kuskanneet harrastuksiin tms. Tunnistan tuon käyttämäsi hajuraon -käsitteen. Olen ymmärtänyt, että se ei ole missään tapauksessa ylimielisyyttä tms. Mies ja miehen suku arvostavat valtavasti käden taitoja ja ihmisiä, jotka osaavat vaikka rakentaa, korjata jne. Mutta ei näiden työläisten kanssa seurustella, jutella, vietetä aikaa. Ei osata. Ei keksitä mistä sen kylppäriä remppaavan miehen kanssa voisi jutella. Ne laatat eivät oikeastaan kiinnosta itseä niin paljon, että niistä saisi jutun juurta ja ei haluta loukata yrittämällä puhua jostain mistä toinen ei pysty.
No ensinnäkin hyvään yleissivistykseen kuuluu osata puhua vaikka kylppärin laatoista. Ja miksei se kiinnosta, jos kerran sinulle sitä remppaa tehdään? Samaan kahvipöytään eksyttäessä voidaan puhua vaikkapa työllisyysnäkymistä, alan koulutuksesta tai vaikkapa maailman tilanteesta. Luuletko, ettei laattamiehillä ole muita kiinnostuksen kohteita kuin kylppärin laatat?
Ne laatat vaan on niin päivittäinen asia, että ei siitä juttua synny vaikka ne omaan kylppäriin tulisivat. Ja miksi sille remppamiehelle kahvit keitettäisiin?
Voi elämän kevät! Siinähän saattaa joutua samaan kahvipöytään vaikkapa häissä. Tai voi törmätä esim. Salilla jos molempia kiinnostaa puntteilu.
Täällä pyörii todella yksinkertaista porukkaa. Itse keksin juteltavaa minkä tahansa ammatti- tai harrastajaryhmän edustajan kanssa, jos ihmisen kanssa muuten natsaa yhteen. Ynseilijöiden ja ylimieliseen ja ennakkoluuloisten kanssa harvemmin - vaikka kyllä sellaistenkin kanssa yleensä löytyy jutun juurta.
Onko tosiaan näin ahdas ihmisten mieli stereotypioineen? En kiellä luokkaeroja sinänsä, mutta ihmettelen tätä ennakkoluuloista ahdasmielisyyttä!
Ylempi luokka ja remppamies hyvin suurella todennäköisyydellä eivät päädy samoihin häihin, eivät edes käy samoilla punttisaleilla. Ei välttämättä stereotypioiden vuoksi vaan siksi, että he eivät toisiinsa juuri törmää muuten kuin juuri siinä tilanteessa että se remppamies tulee kotiin.
Minä myös mielelläni juttelen kaikenlaisten ihmisten kanssa, se kehittää ymmärrystä yhteiskunnasta ja puhkoo omaa kuplaani.
Mulla on rikas perhe ja koti oli sen näköinen myös opiskeluaikoina ja työuran alussa. Kalliit huonekalut, huippuhifilaitteet jne., kun ne oli vanhempien kustantamia. Muuten olin silloinkin ihan tavis, pukeuduin huonosti ja kiroilin siinä missä muutkin.
Osa oli melko yllättyneitä opiskelu- ja työkavereita, kun ne joskus kävi kylässä, etkoilla tms . Huvittavaa, että sen jälkeen joillain oli kummasti kiinnostusta myös parisuhdemielessä, vaikka aiemmin ei sinne päinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokapöydässä näkyy käytöstavat. Syökö rauhassa vai hotkien? Pitääkö lautasliinaa sylissä ja pyyhkiikö suupieliä? Juoko kulauksittain vai kaiken kerralla, jne.
Ei ehkä linjastolounaalla sitä huomaa, mutta vähän paremmassa ravintolassa kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on rikas perhe ja koti oli sen näköinen myös opiskeluaikoina ja työuran alussa. Kalliit huonekalut, huippuhifilaitteet jne., kun ne oli vanhempien kustantamia. Muuten olin silloinkin ihan tavis, pukeuduin huonosti ja kiroilin siinä missä muutkin.
Osa oli melko yllättyneitä opiskelu- ja työkavereita, kun ne joskus kävi kylässä, etkoilla tms . Huvittavaa, että sen jälkeen joillain oli kummasti kiinnostusta myös parisuhdemielessä, vaikka aiemmin ei sinne päinkään.
Tämä on yksi syy miksi se koulutus on rahakkaammille tärkeää. Puolisolla jos on itselläänkin mahdollisuus mukavaan elämään niin suhde on myös sitten taloudellisesti tasa-arvoisempi. Ja ihminen jolla on mahdollisuudet mukavaan elämään on epätodennäköisemmin ottamassa puolisoa pelkästään sen rahan vuoksi.
Rakkauspuolisoa nykyään kaikki varmaankin toivovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän motiivi tällaisissa aloituksissa on?
Oman "luokan" nostaminen?
Kyllä, me eletään eri maailmoissa. Mutta mitä sillä on väliä että toiset on duunareita ja toiset on akateemisia? Ja joku voi olla kumpaakin. Kaikki on tärkeitä ja luokasta huolimatta ihminen voi olla rikas tai köyhä, sivistynyt tai moukka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DuunaristaEteenpäin kirjoitti:
90-luvun lama oli meillä aikalailla kurjuuden maksimointia, siinä mielessä mitä se nyt Suomessa voi olla. Hän ei oikeastaan ole noteerannut koko lamaa. Minä ihmettelen, että millä se on mahdollista, kun hän on ollut yläasteella pahimman laman aikaan.
Yhdessä ollaan oltu yli kymmenen vuotta. On vaan hämmentävää huomata miten erilainen meidän lapsuus\nuoruus on ollut. Aiemmin joku kirjoitti kahvipakettien jonottamisesta kahdessa kassajonossa, tätä olen minäkin äitini kanssa tehnyt. Toinen osapuoli ei jotenkin vaan ymmärtänyt koko hommaa, kun asiasta joskus tuli juttua. Hän ei ole lapsena käynyt juurikaan ruokakaupassa, eikä ymmärrystä mitä ruoka on maksanut tai sitä, että miksi joku on tuijottanut kahvipaketin hintaa.
Hänen ei ymmärrä vieläkään, että rahat voi jotenkin loppua (minun omaisuuteni on helposti tuhlattavissa). Heillä ei lapsena ole puhuttu rahasta.Hän myös on jälkeenpäin sanonut, että ei olisi meistä tullut paria, jos olisin ollut ammattikoulun käynyt duunari. Tämä minua kovasti ihmetytti\ihmetyttää. Emme toki olisi todennäköiisesti edes törmänneet, mutta minulle kun toisen osapuolen ammatti ei ole ikinä ollut mitenkään tärkeä, tärkempää on se, että tekee sitä mistä nauttii. Lapsena\nuorena opin sen, omia vanhempiani seuraamalla, että koita löytää sellainen ammatti minkä tekemisestä nautit (he eivät omista töistään pitäneet, sitä oli vaan pakko tehdä, että sai vuokran ja ruuat maksettua), eikä raha ole silloin se tärkein asia, vaikkei sitä voi sivuuttaa. Kävi onni, että se mikä kiinnosti oli myös hyvin palkattua.
Ystävällisiä ovat hän ja hänen vanhempansa kaikkien kanssa, kiinnostuneita kaikesta, mutta kyllä minä olen aistivani sellaisen "hajuraon" pitämisen työläisiin, vaikka kovasti arvostavat ja käyttävät heidän palveluita. Vaikea selittää mitä se hajurako tarkoittaa, en koe että kyse olisi paremmuudesta, vaan erilaisuudesta.
Alkoholista ja miesten reissuista tuolla joku koitti sanoa, että ei semmoisia ole. Kyllä se alkoholi maistuu myös tälle porukalle. Se, että sitä ei perhe-illallisilla tai kapakoissa näe, eikä siitä juurikaan julkisesti puhuta ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Samalla tavalla se kiuas jalan polttaa, oli juotu satasen viskiä tai koskenkorvaa. Miesporukat käy ihan samalla tavalla miesten reissuilla, kuin muissakin sosiaaliluokissa. Niistä ei vaan puhuta. Itseasiassa tässä porukassa on perinteet ja sukupuoliroolit hyvinkin tiukassa. Meidän sukupolvessakin vielä. Ihan vaikka vapaamuurareissa on löytyy läjäpäin tätä väkeä ja niihin karkeloihin ei naisilla ole asiaa.
Jotenkin tullut sellaiseen tulokseen, että kun on vanhaa rahaa olemassa läjäpäin, niin siihen ei kiinnitetä erikoisemmin huomiota. Tämä eroaa hyvin paljon esimerkiksi omista opiskeluaikojen tutuista jotka ovat kulkeneet itseni kaltaisen polun (käsi pystyyn täälläkin) ja varsinkin uran alussa piti olla hienoa jugend-asuntoa, kallista vaatetta, koruja yms. päällä vaikkei sen hetkeinen talous oikein olisi periksi antanut. Pankeilla oli kova luotto meikäläisiin.
Enkä ole millään tavalla kateellinen puolisolleni ja hänen sosiaaliluokalle, aikamoisessa kultahäkissä hän on kasvanut ja kokenut kovasti paineita siitä miten asioiden pitäisi mennä muiden silmissä.
Oma puolisoni on kolmannen polven yliopistomies enkä tarkoita maisterin tutkintoa. Hänen kotonaan ja hänen sukulaistensa kotona huushollia pyöritti kodinhoitaja. Äidit eivät kokanneet tai luutuneet lattioita. Eivät ne vanhemmat myöskään kuskanneet harrastuksiin tms. Tunnistan tuon käyttämäsi hajuraon -käsitteen. Olen ymmärtänyt, että se ei ole missään tapauksessa ylimielisyyttä tms. Mies ja miehen suku arvostavat valtavasti käden taitoja ja ihmisiä, jotka osaavat vaikka rakentaa, korjata jne. Mutta ei näiden työläisten kanssa seurustella, jutella, vietetä aikaa. Ei osata. Ei keksitä mistä sen kylppäriä remppaavan miehen kanssa voisi jutella. Ne laatat eivät oikeastaan kiinnosta itseä niin paljon, että niistä saisi jutun juurta ja ei haluta loukata yrittämällä puhua jostain mistä toinen ei pysty.
No ensinnäkin hyvään yleissivistykseen kuuluu osata puhua vaikka kylppärin laatoista. Ja miksei se kiinnosta, jos kerran sinulle sitä remppaa tehdään? Samaan kahvipöytään eksyttäessä voidaan puhua vaikkapa työllisyysnäkymistä, alan koulutuksesta tai vaikkapa maailman tilanteesta. Luuletko, ettei laattamiehillä ole muita kiinnostuksen kohteita kuin kylppärin laatat?
Ne laatat vaan on niin päivittäinen asia, että ei siitä juttua synny vaikka ne omaan kylppäriin tulisivat. Ja miksi sille remppamiehelle kahvit keitettäisiin?
Voi elämän kevät! Siinähän saattaa joutua samaan kahvipöytään vaikkapa häissä. Tai voi törmätä esim. Salilla jos molempia kiinnostaa puntteilu.
Täällä pyörii todella yksinkertaista porukkaa. Itse keksin juteltavaa minkä tahansa ammatti- tai harrastajaryhmän edustajan kanssa, jos ihmisen kanssa muuten natsaa yhteen. Ynseilijöiden ja ylimieliseen ja ennakkoluuloisten kanssa harvemmin - vaikka kyllä sellaistenkin kanssa yleensä löytyy jutun juurta.
Onko tosiaan näin ahdas ihmisten mieli stereotypioineen? En kiellä luokkaeroja sinänsä, mutta ihmettelen tätä ennakkoluuloista ahdasmielisyyttä!
Kenen häissä? Koettaisit ymmärtää, että eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat ihmiset eivät minglaannu välttämättä lainkaan. Jos koko suku on vaikka sitä ylempää keskiluokkaa ja itsellä vastaava koulutus ja ammatti. Puoliso haetaan yleensä omasta yhteiskuntaluokasta, niin missä niitä duunareita tapaisi niin, että niiden häihin eksyisi? Ei se remppamies tyttärensä häihin asiakastaan kutsu. Ajattelutapasi kertoo vain siitä, että et ole juurikaan tekemisissä oman yhteiskuntaluokkasi ulkopuolisten ihmisten kanssa sinäkään.
Suomessa on pienet piirit. Ihan kuka tahansa voi törmätä kehen tahansa. Vaikka kuntosalilla, harrastuksissa tai ostoksilla. Yläluokkaisilla ei ole mitään eksklusiivisia salaisia kuntosaleja tai harrastekerhoja. Ihan siellä samalla salilla voi treenata vierekkäin ministeri ja putkimies. Tai aatelisrouva käydä koiransa kanssa harrastamassa yhdessä jonkun työttömän kanssa. Yhteinen harrastus yhdistää, eikä siinä luokkaeroilla ole merkitystä. Samoin perheiden lapset käy lähes poikkeuksetta samoja kouluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset ajaa Fiatilla ja toiset Ferrarilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DuunaristaEteenpäin kirjoitti:
90-luvun lama oli meillä aikalailla kurjuuden maksimointia, siinä mielessä mitä se nyt Suomessa voi olla. Hän ei oikeastaan ole noteerannut koko lamaa. Minä ihmettelen, että millä se on mahdollista, kun hän on ollut yläasteella pahimman laman aikaan.
Yhdessä ollaan oltu yli kymmenen vuotta. On vaan hämmentävää huomata miten erilainen meidän lapsuus\nuoruus on ollut. Aiemmin joku kirjoitti kahvipakettien jonottamisesta kahdessa kassajonossa, tätä olen minäkin äitini kanssa tehnyt. Toinen osapuoli ei jotenkin vaan ymmärtänyt koko hommaa, kun asiasta joskus tuli juttua. Hän ei ole lapsena käynyt juurikaan ruokakaupassa, eikä ymmärrystä mitä ruoka on maksanut tai sitä, että miksi joku on tuijottanut kahvipaketin hintaa.
Hänen ei ymmärrä vieläkään, että rahat voi jotenkin loppua (minun omaisuuteni on helposti tuhlattavissa). Heillä ei lapsena ole puhuttu rahasta.Hän myös on jälkeenpäin sanonut, että ei olisi meistä tullut paria, jos olisin ollut ammattikoulun käynyt duunari. Tämä minua kovasti ihmetytti\ihmetyttää. Emme toki olisi todennäköiisesti edes törmänneet, mutta minulle kun toisen osapuolen ammatti ei ole ikinä ollut mitenkään tärkeä, tärkempää on se, että tekee sitä mistä nauttii. Lapsena\nuorena opin sen, omia vanhempiani seuraamalla, että koita löytää sellainen ammatti minkä tekemisestä nautit (he eivät omista töistään pitäneet, sitä oli vaan pakko tehdä, että sai vuokran ja ruuat maksettua), eikä raha ole silloin se tärkein asia, vaikkei sitä voi sivuuttaa. Kävi onni, että se mikä kiinnosti oli myös hyvin palkattua.
Ystävällisiä ovat hän ja hänen vanhempansa kaikkien kanssa, kiinnostuneita kaikesta, mutta kyllä minä olen aistivani sellaisen "hajuraon" pitämisen työläisiin, vaikka kovasti arvostavat ja käyttävät heidän palveluita. Vaikea selittää mitä se hajurako tarkoittaa, en koe että kyse olisi paremmuudesta, vaan erilaisuudesta.
Alkoholista ja miesten reissuista tuolla joku koitti sanoa, että ei semmoisia ole. Kyllä se alkoholi maistuu myös tälle porukalle. Se, että sitä ei perhe-illallisilla tai kapakoissa näe, eikä siitä juurikaan julkisesti puhuta ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Samalla tavalla se kiuas jalan polttaa, oli juotu satasen viskiä tai koskenkorvaa. Miesporukat käy ihan samalla tavalla miesten reissuilla, kuin muissakin sosiaaliluokissa. Niistä ei vaan puhuta. Itseasiassa tässä porukassa on perinteet ja sukupuoliroolit hyvinkin tiukassa. Meidän sukupolvessakin vielä. Ihan vaikka vapaamuurareissa on löytyy läjäpäin tätä väkeä ja niihin karkeloihin ei naisilla ole asiaa.
Jotenkin tullut sellaiseen tulokseen, että kun on vanhaa rahaa olemassa läjäpäin, niin siihen ei kiinnitetä erikoisemmin huomiota. Tämä eroaa hyvin paljon esimerkiksi omista opiskeluaikojen tutuista jotka ovat kulkeneet itseni kaltaisen polun (käsi pystyyn täälläkin) ja varsinkin uran alussa piti olla hienoa jugend-asuntoa, kallista vaatetta, koruja yms. päällä vaikkei sen hetkeinen talous oikein olisi periksi antanut. Pankeilla oli kova luotto meikäläisiin.
Enkä ole millään tavalla kateellinen puolisolleni ja hänen sosiaaliluokalle, aikamoisessa kultahäkissä hän on kasvanut ja kokenut kovasti paineita siitä miten asioiden pitäisi mennä muiden silmissä.
Oma puolisoni on kolmannen polven yliopistomies enkä tarkoita maisterin tutkintoa. Hänen kotonaan ja hänen sukulaistensa kotona huushollia pyöritti kodinhoitaja. Äidit eivät kokanneet tai luutuneet lattioita. Eivät ne vanhemmat myöskään kuskanneet harrastuksiin tms. Tunnistan tuon käyttämäsi hajuraon -käsitteen. Olen ymmärtänyt, että se ei ole missään tapauksessa ylimielisyyttä tms. Mies ja miehen suku arvostavat valtavasti käden taitoja ja ihmisiä, jotka osaavat vaikka rakentaa, korjata jne. Mutta ei näiden työläisten kanssa seurustella, jutella, vietetä aikaa. Ei osata. Ei keksitä mistä sen kylppäriä remppaavan miehen kanssa voisi jutella. Ne laatat eivät oikeastaan kiinnosta itseä niin paljon, että niistä saisi jutun juurta ja ei haluta loukata yrittämällä puhua jostain mistä toinen ei pysty.
No ensinnäkin hyvään yleissivistykseen kuuluu osata puhua vaikka kylppärin laatoista. Ja miksei se kiinnosta, jos kerran sinulle sitä remppaa tehdään? Samaan kahvipöytään eksyttäessä voidaan puhua vaikkapa työllisyysnäkymistä, alan koulutuksesta tai vaikkapa maailman tilanteesta. Luuletko, ettei laattamiehillä ole muita kiinnostuksen kohteita kuin kylppärin laatat?
Ne laatat vaan on niin päivittäinen asia, että ei siitä juttua synny vaikka ne omaan kylppäriin tulisivat. Ja miksi sille remppamiehelle kahvit keitettäisiin?
Voi elämän kevät! Siinähän saattaa joutua samaan kahvipöytään vaikkapa häissä. Tai voi törmätä esim. Salilla jos molempia kiinnostaa puntteilu.
Täällä pyörii todella yksinkertaista porukkaa. Itse keksin juteltavaa minkä tahansa ammatti- tai harrastajaryhmän edustajan kanssa, jos ihmisen kanssa muuten natsaa yhteen. Ynseilijöiden ja ylimieliseen ja ennakkoluuloisten kanssa harvemmin - vaikka kyllä sellaistenkin kanssa yleensä löytyy jutun juurta.
Onko tosiaan näin ahdas ihmisten mieli stereotypioineen? En kiellä luokkaeroja sinänsä, mutta ihmettelen tätä ennakkoluuloista ahdasmielisyyttä!
Kenen häissä? Koettaisit ymmärtää, että eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat ihmiset eivät minglaannu välttämättä lainkaan. Jos koko suku on vaikka sitä ylempää keskiluokkaa ja itsellä vastaava koulutus ja ammatti. Puoliso haetaan yleensä omasta yhteiskuntaluokasta, niin missä niitä duunareita tapaisi niin, että niiden häihin eksyisi? Ei se remppamies tyttärensä häihin asiakastaan kutsu. Ajattelutapasi kertoo vain siitä, että et ole juurikaan tekemisissä oman yhteiskuntaluokkasi ulkopuolisten ihmisten kanssa sinäkään.
Suomessa on pienet piirit. Ihan kuka tahansa voi törmätä kehen tahansa. Vaikka kuntosalilla, harrastuksissa tai ostoksilla. Yläluokkaisilla ei ole mitään eksklusiivisia salaisia kuntosaleja tai harrastekerhoja. Ihan siellä samalla salilla voi treenata vierekkäin ministeri ja putkimies. Tai aatelisrouva käydä koiransa kanssa harrastamassa yhdessä jonkun työttömän kanssa. Yhteinen harrastus yhdistää, eikä siinä luokkaeroilla ole merkitystä. Samoin perheiden lapset käy lähes poikkeuksetta samoja kouluja.
Kyllähän asuinalueet eroavat merkittävästi toisistaan ainakin pk-seudulla. Lenkkipolulla ja koirapuistossa ei tapaa ihmisiä eri yhteiskuntaluokista. Nuorempana sitten baareissa tuli tavattua ihmisiä laidasta laitaan ja nykyisin nuoriso tapaa ehkä Tinderissä.
Harrastuksetkin tuppaavat olemaan eri yhteiskuntaluokissa erilaisia eli meillä esimerkiksi on kotona kuntoilulaitteet, ei ole tarvinnut salille lähteä, ja harrastuksetkin ovat olleet sellaisia, missä sekä minä itse että lapset ovat nähneet suurin piirtein samaa yhteiskuntaluokkaa olevia ihmisiä. Koulut olen käynyt oman alueeni yksityiskoulussa Suomessa ja ulkomailla, samoin lapseni.
Eli kyllähän tuo kuplaantuminen Suomeakin koskee ja on tutkimuksinkin todettu. Armeijassa miehet (ja naiset) tapaavat kaikenlaisia ihmisiä, jos menevät armeijaan. Myös työssä tapaa erilaisista taustoista tulevia. On osittain myytti, että Suomessa ei tuota ilmiötä olisi, vaikka se onkin vähäisempää kuin jossain muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DuunaristaEteenpäin kirjoitti:
90-luvun lama oli meillä aikalailla kurjuuden maksimointia, siinä mielessä mitä se nyt Suomessa voi olla. Hän ei oikeastaan ole noteerannut koko lamaa. Minä ihmettelen, että millä se on mahdollista, kun hän on ollut yläasteella pahimman laman aikaan.
Yhdessä ollaan oltu yli kymmenen vuotta. On vaan hämmentävää huomata miten erilainen meidän lapsuus\nuoruus on ollut. Aiemmin joku kirjoitti kahvipakettien jonottamisesta kahdessa kassajonossa, tätä olen minäkin äitini kanssa tehnyt. Toinen osapuoli ei jotenkin vaan ymmärtänyt koko hommaa, kun asiasta joskus tuli juttua. Hän ei ole lapsena käynyt juurikaan ruokakaupassa, eikä ymmärrystä mitä ruoka on maksanut tai sitä, että miksi joku on tuijottanut kahvipaketin hintaa.
Hänen ei ymmärrä vieläkään, että rahat voi jotenkin loppua (minun omaisuuteni on helposti tuhlattavissa). Heillä ei lapsena ole puhuttu rahasta.Hän myös on jälkeenpäin sanonut, että ei olisi meistä tullut paria, jos olisin ollut ammattikoulun käynyt duunari. Tämä minua kovasti ihmetytti\ihmetyttää. Emme toki olisi todennäköiisesti edes törmänneet, mutta minulle kun toisen osapuolen ammatti ei ole ikinä ollut mitenkään tärkeä, tärkempää on se, että tekee sitä mistä nauttii. Lapsena\nuorena opin sen, omia vanhempiani seuraamalla, että koita löytää sellainen ammatti minkä tekemisestä nautit (he eivät omista töistään pitäneet, sitä oli vaan pakko tehdä, että sai vuokran ja ruuat maksettua), eikä raha ole silloin se tärkein asia, vaikkei sitä voi sivuuttaa. Kävi onni, että se mikä kiinnosti oli myös hyvin palkattua.
Ystävällisiä ovat hän ja hänen vanhempansa kaikkien kanssa, kiinnostuneita kaikesta, mutta kyllä minä olen aistivani sellaisen "hajuraon" pitämisen työläisiin, vaikka kovasti arvostavat ja käyttävät heidän palveluita. Vaikea selittää mitä se hajurako tarkoittaa, en koe että kyse olisi paremmuudesta, vaan erilaisuudesta.
Alkoholista ja miesten reissuista tuolla joku koitti sanoa, että ei semmoisia ole. Kyllä se alkoholi maistuu myös tälle porukalle. Se, että sitä ei perhe-illallisilla tai kapakoissa näe, eikä siitä juurikaan julkisesti puhuta ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Samalla tavalla se kiuas jalan polttaa, oli juotu satasen viskiä tai koskenkorvaa. Miesporukat käy ihan samalla tavalla miesten reissuilla, kuin muissakin sosiaaliluokissa. Niistä ei vaan puhuta. Itseasiassa tässä porukassa on perinteet ja sukupuoliroolit hyvinkin tiukassa. Meidän sukupolvessakin vielä. Ihan vaikka vapaamuurareissa on löytyy läjäpäin tätä väkeä ja niihin karkeloihin ei naisilla ole asiaa.
Jotenkin tullut sellaiseen tulokseen, että kun on vanhaa rahaa olemassa läjäpäin, niin siihen ei kiinnitetä erikoisemmin huomiota. Tämä eroaa hyvin paljon esimerkiksi omista opiskeluaikojen tutuista jotka ovat kulkeneet itseni kaltaisen polun (käsi pystyyn täälläkin) ja varsinkin uran alussa piti olla hienoa jugend-asuntoa, kallista vaatetta, koruja yms. päällä vaikkei sen hetkeinen talous oikein olisi periksi antanut. Pankeilla oli kova luotto meikäläisiin.
Enkä ole millään tavalla kateellinen puolisolleni ja hänen sosiaaliluokalle, aikamoisessa kultahäkissä hän on kasvanut ja kokenut kovasti paineita siitä miten asioiden pitäisi mennä muiden silmissä.
Oma puolisoni on kolmannen polven yliopistomies enkä tarkoita maisterin tutkintoa. Hänen kotonaan ja hänen sukulaistensa kotona huushollia pyöritti kodinhoitaja. Äidit eivät kokanneet tai luutuneet lattioita. Eivät ne vanhemmat myöskään kuskanneet harrastuksiin tms. Tunnistan tuon käyttämäsi hajuraon -käsitteen. Olen ymmärtänyt, että se ei ole missään tapauksessa ylimielisyyttä tms. Mies ja miehen suku arvostavat valtavasti käden taitoja ja ihmisiä, jotka osaavat vaikka rakentaa, korjata jne. Mutta ei näiden työläisten kanssa seurustella, jutella, vietetä aikaa. Ei osata. Ei keksitä mistä sen kylppäriä remppaavan miehen kanssa voisi jutella. Ne laatat eivät oikeastaan kiinnosta itseä niin paljon, että niistä saisi jutun juurta ja ei haluta loukata yrittämällä puhua jostain mistä toinen ei pysty.
No ensinnäkin hyvään yleissivistykseen kuuluu osata puhua vaikka kylppärin laatoista. Ja miksei se kiinnosta, jos kerran sinulle sitä remppaa tehdään? Samaan kahvipöytään eksyttäessä voidaan puhua vaikkapa työllisyysnäkymistä, alan koulutuksesta tai vaikkapa maailman tilanteesta. Luuletko, ettei laattamiehillä ole muita kiinnostuksen kohteita kuin kylppärin laatat?
Ne laatat vaan on niin päivittäinen asia, että ei siitä juttua synny vaikka ne omaan kylppäriin tulisivat. Ja miksi sille remppamiehelle kahvit keitettäisiin?
Voi elämän kevät! Siinähän saattaa joutua samaan kahvipöytään vaikkapa häissä. Tai voi törmätä esim. Salilla jos molempia kiinnostaa puntteilu.
Täällä pyörii todella yksinkertaista porukkaa. Itse keksin juteltavaa minkä tahansa ammatti- tai harrastajaryhmän edustajan kanssa, jos ihmisen kanssa muuten natsaa yhteen. Ynseilijöiden ja ylimieliseen ja ennakkoluuloisten kanssa harvemmin - vaikka kyllä sellaistenkin kanssa yleensä löytyy jutun juurta.
Onko tosiaan näin ahdas ihmisten mieli stereotypioineen? En kiellä luokkaeroja sinänsä, mutta ihmettelen tätä ennakkoluuloista ahdasmielisyyttä!
Kenen häissä? Koettaisit ymmärtää, että eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat ihmiset eivät minglaannu välttämättä lainkaan. Jos koko suku on vaikka sitä ylempää keskiluokkaa ja itsellä vastaava koulutus ja ammatti. Puoliso haetaan yleensä omasta yhteiskuntaluokasta, niin missä niitä duunareita tapaisi niin, että niiden häihin eksyisi? Ei se remppamies tyttärensä häihin asiakastaan kutsu. Ajattelutapasi kertoo vain siitä, että et ole juurikaan tekemisissä oman yhteiskuntaluokkasi ulkopuolisten ihmisten kanssa sinäkään.
Suomessa on pienet piirit. Ihan kuka tahansa voi törmätä kehen tahansa. Vaikka kuntosalilla, harrastuksissa tai ostoksilla. Yläluokkaisilla ei ole mitään eksklusiivisia salaisia kuntosaleja tai harrastekerhoja. Ihan siellä samalla salilla voi treenata vierekkäin ministeri ja putkimies. Tai aatelisrouva käydä koiransa kanssa harrastamassa yhdessä jonkun työttömän kanssa. Yhteinen harrastus yhdistää, eikä siinä luokkaeroilla ole merkitystä. Samoin perheiden lapset käy lähes poikkeuksetta samoja kouluja.
Hesarissa juuri oli, että peruskoulu epäonnistuu nykyisin surkeasti sekoittamaan yhteiskuntaluokkia. Illat keskiluokan lapset kulkevat maksullisissa harrastuksissa, monesti vanhemmat kuskaavat sinne taitoluistelutreeneihin, jalkapalloharkkoihin, viulutunneille. Työväenluokan lapset hengaavat pihoilla ja kauppakeskuksissa. Koulussa nämä harrastavat lapset löytävät seuransa toisista harrastavista ja hengaavat hengaavat keskenään. Ministeri tuskin treenaa samalla kuntosalilla pitkarin kanssa. Todennäköisesti työpaikoilla on ensiluokkaiset kuntosalit ja onko se sali nyt muutenkaan sellainen minne ministeri tai vaikkapa proffa lähtisi. Putkari siellä treenaa kyllä sähkärin kanssa. Aatelisrouvan koira maksaa varmasti enemmän kuin työttömän koko omaisuus, joten tuskinpa edes samaan koirapuistoon eksytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.
Enpä tuohon usko. Moni on aika pa kun törsää ulkonäköönsä
Näkyy muussa käyttäytymisessä jonkin verran. Ihminen kantaa itsensä arvokkaammin ja suhtautuu toisiin samoin
Jep, vanhoilla on lyhyt täti tukka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisin sanoen pitää kuulua oikeaan sukuun. Muuten luokkanousu ei ole mahdollista kuin perillisille onnekkailla naimakaupoilla.
Yhtä pykälää ylemmäs on mahdollista nousta, ei enempää.
Mun puolison vanhemmat on siivoaja ja kiinteistöhuoltaja. Köyhiä duunareita. Kummatkin vähän yksinkertaisia. Asuneet köyhillä vuokrakerrostaloalueilla. Mukavia ihmisiä, mutta sivistystä ei juurikaan heillä ole. Matkakokemukset on Kanarian saaret ja Tallinna.
Heidän poikansa eli minun puolisoni, on sukunsa ensimmäinen ylioppilas ja ensimmäinen akateeminen. Työskentelee johtajana teollisuusyrityksessä. Mun mielestä me ollaan nyt ylempää keskiluokkaa.
Puoliso ei oo kotoaan perinyt esim. pöytätapoja tai keskustelutaitoja, vaan oppii niitä nyt aikuisena muissa piireissä. Puolison kaverit on nyt kahta luokkaa: lapsuudenkaverit duunareita ja opiskelu-ja työkaverit akateemisia. Ennemmin älykkyys yhdistää kuin luokka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alaluokan tunnusmerkkejä: asuinpaikka vaihtuu vähän väliä ja ovat aina vuokra-asuntoja. Autoa ei ole tai jos on niin se on joku rytö, joka sekin vaihtuu usein kun "leima loppuu". Lisäksi kaikki asiat tehdään älypuhelimella. Jopa TV:n katselu (koska ei omisteta edes televisiota). Puhelinta räpelletään suurin osa valveillaoloajasta koska elämässä ei ole varaa mihinkään järkeviin ajanviettotapoihin. Ja sitten siihen puhelimeen otetaan se kaikista halvin liittymä, jota sitäkin vaihdellaan usein, erilaisten tarjousten perässä.
Ja hyvätuloiset on rumia ja paska sisustusmaku. Puoliso on heidän kanssa vain rahan takia. Työpaikan kahvitauolla leuhkitaan kuin pikkulapset ja ollaan koppavia.
Kannattaisi siellä ulkomaanmatkalla poistattaa edes kaularypyt ja ottaa lisää hiuksia.
Aurinkomatkat tekee ryppyiseksi.
Ei sitä erota Suomen pimeässä talvessa.
Valot on keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DuunaristaEteenpäin kirjoitti:
90-luvun lama oli meillä aikalailla kurjuuden maksimointia, siinä mielessä mitä se nyt Suomessa voi olla. Hän ei oikeastaan ole noteerannut koko lamaa. Minä ihmettelen, että millä se on mahdollista, kun hän on ollut yläasteella pahimman laman aikaan.
Yhdessä ollaan oltu yli kymmenen vuotta. On vaan hämmentävää huomata miten erilainen meidän lapsuus\nuoruus on ollut. Aiemmin joku kirjoitti kahvipakettien jonottamisesta kahdessa kassajonossa, tätä olen minäkin äitini kanssa tehnyt. Toinen osapuoli ei jotenkin vaan ymmärtänyt koko hommaa, kun asiasta joskus tuli juttua. Hän ei ole lapsena käynyt juurikaan ruokakaupassa, eikä ymmärrystä mitä ruoka on maksanut tai sitä, että miksi joku on tuijottanut kahvipaketin hintaa.
Hänen ei ymmärrä vieläkään, että rahat voi jotenkin loppua (minun omaisuuteni on helposti tuhlattavissa). Heillä ei lapsena ole puhuttu rahasta.Hän myös on jälkeenpäin sanonut, että ei olisi meistä tullut paria, jos olisin ollut ammattikoulun käynyt duunari. Tämä minua kovasti ihmetytti\ihmetyttää. Emme toki olisi todennäköiisesti edes törmänneet, mutta minulle kun toisen osapuolen ammatti ei ole ikinä ollut mitenkään tärkeä, tärkempää on se, että tekee sitä mistä nauttii. Lapsena\nuorena opin sen, omia vanhempiani seuraamalla, että koita löytää sellainen ammatti minkä tekemisestä nautit (he eivät omista töistään pitäneet, sitä oli vaan pakko tehdä, että sai vuokran ja ruuat maksettua), eikä raha ole silloin se tärkein asia, vaikkei sitä voi sivuuttaa. Kävi onni, että se mikä kiinnosti oli myös hyvin palkattua.
Ystävällisiä ovat hän ja hänen vanhempansa kaikkien kanssa, kiinnostuneita kaikesta, mutta kyllä minä olen aistivani sellaisen "hajuraon" pitämisen työläisiin, vaikka kovasti arvostavat ja käyttävät heidän palveluita. Vaikea selittää mitä se hajurako tarkoittaa, en koe että kyse olisi paremmuudesta, vaan erilaisuudesta.
Alkoholista ja miesten reissuista tuolla joku koitti sanoa, että ei semmoisia ole. Kyllä se alkoholi maistuu myös tälle porukalle. Se, että sitä ei perhe-illallisilla tai kapakoissa näe, eikä siitä juurikaan julkisesti puhuta ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Samalla tavalla se kiuas jalan polttaa, oli juotu satasen viskiä tai koskenkorvaa. Miesporukat käy ihan samalla tavalla miesten reissuilla, kuin muissakin sosiaaliluokissa. Niistä ei vaan puhuta. Itseasiassa tässä porukassa on perinteet ja sukupuoliroolit hyvinkin tiukassa. Meidän sukupolvessakin vielä. Ihan vaikka vapaamuurareissa on löytyy läjäpäin tätä väkeä ja niihin karkeloihin ei naisilla ole asiaa.
Jotenkin tullut sellaiseen tulokseen, että kun on vanhaa rahaa olemassa läjäpäin, niin siihen ei kiinnitetä erikoisemmin huomiota. Tämä eroaa hyvin paljon esimerkiksi omista opiskeluaikojen tutuista jotka ovat kulkeneet itseni kaltaisen polun (käsi pystyyn täälläkin) ja varsinkin uran alussa piti olla hienoa jugend-asuntoa, kallista vaatetta, koruja yms. päällä vaikkei sen hetkeinen talous oikein olisi periksi antanut. Pankeilla oli kova luotto meikäläisiin.
Enkä ole millään tavalla kateellinen puolisolleni ja hänen sosiaaliluokalle, aikamoisessa kultahäkissä hän on kasvanut ja kokenut kovasti paineita siitä miten asioiden pitäisi mennä muiden silmissä.
Oma puolisoni on kolmannen polven yliopistomies enkä tarkoita maisterin tutkintoa. Hänen kotonaan ja hänen sukulaistensa kotona huushollia pyöritti kodinhoitaja. Äidit eivät kokanneet tai luutuneet lattioita. Eivät ne vanhemmat myöskään kuskanneet harrastuksiin tms. Tunnistan tuon käyttämäsi hajuraon -käsitteen. Olen ymmärtänyt, että se ei ole missään tapauksessa ylimielisyyttä tms. Mies ja miehen suku arvostavat valtavasti käden taitoja ja ihmisiä, jotka osaavat vaikka rakentaa, korjata jne. Mutta ei näiden työläisten kanssa seurustella, jutella, vietetä aikaa. Ei osata. Ei keksitä mistä sen kylppäriä remppaavan miehen kanssa voisi jutella. Ne laatat eivät oikeastaan kiinnosta itseä niin paljon, että niistä saisi jutun juurta ja ei haluta loukata yrittämällä puhua jostain mistä toinen ei pysty.
No ensinnäkin hyvään yleissivistykseen kuuluu osata puhua vaikka kylppärin laatoista. Ja miksei se kiinnosta, jos kerran sinulle sitä remppaa tehdään? Samaan kahvipöytään eksyttäessä voidaan puhua vaikkapa työllisyysnäkymistä, alan koulutuksesta tai vaikkapa maailman tilanteesta. Luuletko, ettei laattamiehillä ole muita kiinnostuksen kohteita kuin kylppärin laatat?
Ne laatat vaan on niin päivittäinen asia, että ei siitä juttua synny vaikka ne omaan kylppäriin tulisivat. Ja miksi sille remppamiehelle kahvit keitettäisiin?
Voi elämän kevät! Siinähän saattaa joutua samaan kahvipöytään vaikkapa häissä. Tai voi törmätä esim. Salilla jos molempia kiinnostaa puntteilu.
Täällä pyörii todella yksinkertaista porukkaa. Itse keksin juteltavaa minkä tahansa ammatti- tai harrastajaryhmän edustajan kanssa, jos ihmisen kanssa muuten natsaa yhteen. Ynseilijöiden ja ylimieliseen ja ennakkoluuloisten kanssa harvemmin - vaikka kyllä sellaistenkin kanssa yleensä löytyy jutun juurta.
Onko tosiaan näin ahdas ihmisten mieli stereotypioineen? En kiellä luokkaeroja sinänsä, mutta ihmettelen tätä ennakkoluuloista ahdasmielisyyttä!
Kenen häissä? Koettaisit ymmärtää, että eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat ihmiset eivät minglaannu välttämättä lainkaan. Jos koko suku on vaikka sitä ylempää keskiluokkaa ja itsellä vastaava koulutus ja ammatti. Puoliso haetaan yleensä omasta yhteiskuntaluokasta, niin missä niitä duunareita tapaisi niin, että niiden häihin eksyisi? Ei se remppamies tyttärensä häihin asiakastaan kutsu. Ajattelutapasi kertoo vain siitä, että et ole juurikaan tekemisissä oman yhteiskuntaluokkasi ulkopuolisten ihmisten kanssa sinäkään.
Suomessa on pienet piirit. Ihan kuka tahansa voi törmätä kehen tahansa. Vaikka kuntosalilla, harrastuksissa tai ostoksilla. Yläluokkaisilla ei ole mitään eksklusiivisia salaisia kuntosaleja tai harrastekerhoja. Ihan siellä samalla salilla voi treenata vierekkäin ministeri ja putkimies. Tai aatelisrouva käydä koiransa kanssa harrastamassa yhdessä jonkun työttömän kanssa. Yhteinen harrastus yhdistää, eikä siinä luokkaeroilla ole merkitystä. Samoin perheiden lapset käy lähes poikkeuksetta samoja kouluja.
Kyllähän asuinalueet eroavat merkittävästi toisistaan ainakin pk-seudulla. Lenkkipolulla ja koirapuistossa ei tapaa ihmisiä eri yhteiskuntaluokista. Nuorempana sitten baareissa tuli tavattua ihmisiä laidasta laitaan ja nykyisin nuoriso tapaa ehkä Tinderissä.
Harrastuksetkin tuppaavat olemaan eri yhteiskuntaluokissa erilaisia eli meillä esimerkiksi on kotona kuntoilulaitteet, ei ole tarvinnut salille lähteä, ja harrastuksetkin ovat olleet sellaisia, missä sekä minä itse että lapset ovat nähneet suurin piirtein samaa yhteiskuntaluokkaa olevia ihmisiä. Koulut olen käynyt oman alueeni yksityiskoulussa Suomessa ja ulkomailla, samoin lapseni.
Eli kyllähän tuo kuplaantuminen Suomeakin koskee ja on tutkimuksinkin todettu. Armeijassa miehet (ja naiset) tapaavat kaikenlaisia ihmisiä, jos menevät armeijaan. Myös työssä tapaa erilaisista taustoista tulevia. On osittain myytti, että Suomessa ei tuota ilmiötä olisi, vaikka se onkin vähäisempää kuin jossain muualla.
Jos armeijaa käydään, ne käydään yleensä eri ikäisenä. Se työväenluokkainen lähtee heti kun pääsee 18 -vuotiaana. Keskiluokalla on vielä lukio kesken ja useimmat jatkavat yliopistoon. Haetaan lykkäystä kunnes gradu on tehty ja armeijassa ollaan jo aikamiehenä, moni jo isänä. Ei tule keskinäisiä ystävystymisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DuunaristaEteenpäin kirjoitti:
90-luvun lama oli meillä aikalailla kurjuuden maksimointia, siinä mielessä mitä se nyt Suomessa voi olla. Hän ei oikeastaan ole noteerannut koko lamaa. Minä ihmettelen, että millä se on mahdollista, kun hän on ollut yläasteella pahimman laman aikaan.
Yhdessä ollaan oltu yli kymmenen vuotta. On vaan hämmentävää huomata miten erilainen meidän lapsuus\nuoruus on ollut. Aiemmin joku kirjoitti kahvipakettien jonottamisesta kahdessa kassajonossa, tätä olen minäkin äitini kanssa tehnyt. Toinen osapuoli ei jotenkin vaan ymmärtänyt koko hommaa, kun asiasta joskus tuli juttua. Hän ei ole lapsena käynyt juurikaan ruokakaupassa, eikä ymmärrystä mitä ruoka on maksanut tai sitä, että miksi joku on tuijottanut kahvipaketin hintaa.
Hänen ei ymmärrä vieläkään, että rahat voi jotenkin loppua (minun omaisuuteni on helposti tuhlattavissa). Heillä ei lapsena ole puhuttu rahasta.Hän myös on jälkeenpäin sanonut, että ei olisi meistä tullut paria, jos olisin ollut ammattikoulun käynyt duunari. Tämä minua kovasti ihmetytti\ihmetyttää. Emme toki olisi todennäköiisesti edes törmänneet, mutta minulle kun toisen osapuolen ammatti ei ole ikinä ollut mitenkään tärkeä, tärkempää on se, että tekee sitä mistä nauttii. Lapsena\nuorena opin sen, omia vanhempiani seuraamalla, että koita löytää sellainen ammatti minkä tekemisestä nautit (he eivät omista töistään pitäneet, sitä oli vaan pakko tehdä, että sai vuokran ja ruuat maksettua), eikä raha ole silloin se tärkein asia, vaikkei sitä voi sivuuttaa. Kävi onni, että se mikä kiinnosti oli myös hyvin palkattua.
Ystävällisiä ovat hän ja hänen vanhempansa kaikkien kanssa, kiinnostuneita kaikesta, mutta kyllä minä olen aistivani sellaisen "hajuraon" pitämisen työläisiin, vaikka kovasti arvostavat ja käyttävät heidän palveluita. Vaikea selittää mitä se hajurako tarkoittaa, en koe että kyse olisi paremmuudesta, vaan erilaisuudesta.
Alkoholista ja miesten reissuista tuolla joku koitti sanoa, että ei semmoisia ole. Kyllä se alkoholi maistuu myös tälle porukalle. Se, että sitä ei perhe-illallisilla tai kapakoissa näe, eikä siitä juurikaan julkisesti puhuta ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Samalla tavalla se kiuas jalan polttaa, oli juotu satasen viskiä tai koskenkorvaa. Miesporukat käy ihan samalla tavalla miesten reissuilla, kuin muissakin sosiaaliluokissa. Niistä ei vaan puhuta. Itseasiassa tässä porukassa on perinteet ja sukupuoliroolit hyvinkin tiukassa. Meidän sukupolvessakin vielä. Ihan vaikka vapaamuurareissa on löytyy läjäpäin tätä väkeä ja niihin karkeloihin ei naisilla ole asiaa.
Jotenkin tullut sellaiseen tulokseen, että kun on vanhaa rahaa olemassa läjäpäin, niin siihen ei kiinnitetä erikoisemmin huomiota. Tämä eroaa hyvin paljon esimerkiksi omista opiskeluaikojen tutuista jotka ovat kulkeneet itseni kaltaisen polun (käsi pystyyn täälläkin) ja varsinkin uran alussa piti olla hienoa jugend-asuntoa, kallista vaatetta, koruja yms. päällä vaikkei sen hetkeinen talous oikein olisi periksi antanut. Pankeilla oli kova luotto meikäläisiin.
Enkä ole millään tavalla kateellinen puolisolleni ja hänen sosiaaliluokalle, aikamoisessa kultahäkissä hän on kasvanut ja kokenut kovasti paineita siitä miten asioiden pitäisi mennä muiden silmissä.
Oma puolisoni on kolmannen polven yliopistomies enkä tarkoita maisterin tutkintoa. Hänen kotonaan ja hänen sukulaistensa kotona huushollia pyöritti kodinhoitaja. Äidit eivät kokanneet tai luutuneet lattioita. Eivät ne vanhemmat myöskään kuskanneet harrastuksiin tms. Tunnistan tuon käyttämäsi hajuraon -käsitteen. Olen ymmärtänyt, että se ei ole missään tapauksessa ylimielisyyttä tms. Mies ja miehen suku arvostavat valtavasti käden taitoja ja ihmisiä, jotka osaavat vaikka rakentaa, korjata jne. Mutta ei näiden työläisten kanssa seurustella, jutella, vietetä aikaa. Ei osata. Ei keksitä mistä sen kylppäriä remppaavan miehen kanssa voisi jutella. Ne laatat eivät oikeastaan kiinnosta itseä niin paljon, että niistä saisi jutun juurta ja ei haluta loukata yrittämällä puhua jostain mistä toinen ei pysty.
No ensinnäkin hyvään yleissivistykseen kuuluu osata puhua vaikka kylppärin laatoista. Ja miksei se kiinnosta, jos kerran sinulle sitä remppaa tehdään? Samaan kahvipöytään eksyttäessä voidaan puhua vaikkapa työllisyysnäkymistä, alan koulutuksesta tai vaikkapa maailman tilanteesta. Luuletko, ettei laattamiehillä ole muita kiinnostuksen kohteita kuin kylppärin laatat?
Ne laatat vaan on niin päivittäinen asia, että ei siitä juttua synny vaikka ne omaan kylppäriin tulisivat. Ja miksi sille remppamiehelle kahvit keitettäisiin?
Voi elämän kevät! Siinähän saattaa joutua samaan kahvipöytään vaikkapa häissä. Tai voi törmätä esim. Salilla jos molempia kiinnostaa puntteilu.
Täällä pyörii todella yksinkertaista porukkaa. Itse keksin juteltavaa minkä tahansa ammatti- tai harrastajaryhmän edustajan kanssa, jos ihmisen kanssa muuten natsaa yhteen. Ynseilijöiden ja ylimieliseen ja ennakkoluuloisten kanssa harvemmin - vaikka kyllä sellaistenkin kanssa yleensä löytyy jutun juurta.
Onko tosiaan näin ahdas ihmisten mieli stereotypioineen? En kiellä luokkaeroja sinänsä, mutta ihmettelen tätä ennakkoluuloista ahdasmielisyyttä!
Kenen häissä? Koettaisit ymmärtää, että eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat ihmiset eivät minglaannu välttämättä lainkaan. Jos koko suku on vaikka sitä ylempää keskiluokkaa ja itsellä vastaava koulutus ja ammatti. Puoliso haetaan yleensä omasta yhteiskuntaluokasta, niin missä niitä duunareita tapaisi niin, että niiden häihin eksyisi? Ei se remppamies tyttärensä häihin asiakastaan kutsu. Ajattelutapasi kertoo vain siitä, että et ole juurikaan tekemisissä oman yhteiskuntaluokkasi ulkopuolisten ihmisten kanssa sinäkään.
Suomessa on pienet piirit. Ihan kuka tahansa voi törmätä kehen tahansa. Vaikka kuntosalilla, harrastuksissa tai ostoksilla. Yläluokkaisilla ei ole mitään eksklusiivisia salaisia kuntosaleja tai harrastekerhoja. Ihan siellä samalla salilla voi treenata vierekkäin ministeri ja putkimies. Tai aatelisrouva käydä koiransa kanssa harrastamassa yhdessä jonkun työttömän kanssa. Yhteinen harrastus yhdistää, eikä siinä luokkaeroilla ole merkitystä. Samoin perheiden lapset käy lähes poikkeuksetta samoja kouluja.
Kyllähän asuinalueet eroavat merkittävästi toisistaan ainakin pk-seudulla. Lenkkipolulla ja koirapuistossa ei tapaa ihmisiä eri yhteiskuntaluokista. Nuorempana sitten baareissa tuli tavattua ihmisiä laidasta laitaan ja nykyisin nuoriso tapaa ehkä Tinderissä.
Harrastuksetkin tuppaavat olemaan eri yhteiskuntaluokissa erilaisia eli meillä esimerkiksi on kotona kuntoilulaitteet, ei ole tarvinnut salille lähteä, ja harrastuksetkin ovat olleet sellaisia, missä sekä minä itse että lapset ovat nähneet suurin piirtein samaa yhteiskuntaluokkaa olevia ihmisiä. Koulut olen käynyt oman alueeni yksityiskoulussa Suomessa ja ulkomailla, samoin lapseni.
Eli kyllähän tuo kuplaantuminen Suomeakin koskee ja on tutkimuksinkin todettu. Armeijassa miehet (ja naiset) tapaavat kaikenlaisia ihmisiä, jos menevät armeijaan. Myös työssä tapaa erilaisista taustoista tulevia. On osittain myytti, että Suomessa ei tuota ilmiötä olisi, vaikka se onkin vähäisempää kuin jossain muualla.
ps. Lisäys tähän se, että koska suurin suomalainen yhteiskuntaluokka on keskiluokka, ei suurin osa huomaa eroa naapuriin tai naapurilähiöön. Mikä ei kuitenkaan ole todiste siitä, etteikö muutakin olisi. Veikkaan, etteivät sellaiset ihmiset asu pk-seudulla, jotka eivät tunnista asuinalueiden eroa eikä se edes ole mikään uusi ilmiö. Toki Suomessa on vain vähän niitä alueita, jotka ovat hyvin köyhiä tai erittäin varakkaita, koska keskiluokkaisuus on tavallisinta.
Kenen häissä? Koettaisit ymmärtää, että eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat ihmiset eivät minglaannu välttämättä lainkaan. Jos koko suku on vaikka sitä ylempää keskiluokkaa ja itsellä vastaava koulutus ja ammatti. Puoliso haetaan yleensä omasta yhteiskuntaluokasta, niin missä niitä duunareita tapaisi niin, että niiden häihin eksyisi? Ei se remppamies tyttärensä häihin asiakastaan kutsu. Ajattelutapasi kertoo vain siitä, että et ole juurikaan tekemisissä oman yhteiskuntaluokkasi ulkopuolisten ihmisten kanssa sinäkään.