Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Vierailija kirjoitti:

Ite oon 37v yli 100k€ vuodessa tienaava perheenisä. Kaikki kaveripiiristäkin on samaa ikä ja tuloluokkaa.

Parikertaa vuodessa käydään viikko joko levillä tai pattayalla viettämässä äijäporukalla laatuaikaa. Niissä bileissä viina virtaa ja valkoinen kulta pöllyää. Aina on myös tyttöseuraa löytynyt bileisiin. Köyhät sitten siivoavat jäljet.

Koska olenhan kuitenkin köyhiin verrattuna bättre folk.

Raha ei ole sama asia kuin luokka.

Vierailija kirjoitti:

Kiva, että tällaista luokkajakoa väkisin pidetään yllä. Kai se sitten on joillekin niin tärkeää.

Kuka pitää luokkajakoa yllä? Tuskin kukaan herää aamulla ja päättää, että vahvistampas tänäänkin luokkajakoja, koska se on minulle tärkeää. Kyseessä on paljon monimutkaisempi rakennelma. Jos haluaa luokkajaosta eroon, uskaltaisin veikata että ainakaan sen olemassaolon kieltäminen ei ole toimivin vaihtoehto. Toki tietyllä tavalla asiasta puhuminenkin voi vahvistaa luokkajakoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Vielä kasarilla oli luokanopettajana entisiä kansakoulunopettajia joille riitti pätevyyteen keskikoulun eli nykyisen peruskoulun käynti.

Toisaalta aika moni opettaja oli lähtöisin sivistyneestä perheestä.

Ylempänä mainittu keskikoulun käyminen ei ollut sama asia kuin nykyinen peruskoulu. Siis keskikouluun pääsi vain, jos läpäisi pääsykokeet. Opetuksen taso oli korkeaa, koska oppilaiden oletettiin siirtyvän keskikoulusta lukioon ja pyrkivän jonnekin opiskelemaan. Sujuva lukutaito, äidinkielen oikeinkirjoitus ja suomen kielen monipuolinen sanavarasto olivat siihen aikaan itsestäänselvyyksiä. Lisäksi monet lukivat vapaa-aikana paljon kirjoja.

Aivan, tuolloin vaati perheiltä taloudellista panostusta varsinkin maaseudulla, koska lapsi joutui muuttamaan pois kotoa hyvin nuorena ja hänelle piti järjestää katto pään päälle, ruokaa yms. Kaikki 70+ ikäiset ovat ainakin sitä ikäpolvea, jolloin ei vielä ollut itsestäänselvää, että pystyi kouluttautumaan niin korkealle kuin rahkeet riittivät. Opintolainalle yliopistoon piti olla takaaja jne. kun nykyään valtio takaa opintolainat kaikille.

Ei siitä niin kovin kauan ole, kun Suomi ja suomalaiset olivat köyhiä ja Suomi oli kehitysmaa.

Tämä on niin totta. Esimerkiksi mummoni oli terävä päästään ja olisi takuulla ollut ihan jotain muuta kuin keittäjä, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus, mutta eihän 40-luvun Suomessa pienen itäsuomalaisen maalaistalon tyttärellä ollut. Lapsillaan oli jo ihan erilaiset mahdollisuudet ja mummo kyllä katsoi että he hyödyntävät ne. Se nuorin joka piti puoliväkisin laittaa lukioon, opiskeli lopulta tohtoriksi asti. Hän on isäni. Äitini tulee samanlaisesta taustasta vaikkakin vähän varakkaammasta maalaisperheestä. Käsittääkseni aika tavallinen tarina nykykuusikymppisillä koulutetuilla.

Kyllä kuusikymppisetkin jo kävivät peruskoulua. Peruskoulut aloittivat Lapissa 1972 ja Etelä-Suomessa 1978.

Niinhän tuossa sanottiin, että mummon lapsilla oli jo ihan eri mahdollisuudet kuin mummolla itsellään...joten mummon lapset olivat niitä 60-luvulla syntyneitä jotka kouluttaustuivat ja mummo heitä patisti koulunkäyntiin.

Jotenkin tässä ketjussa paistaa läpi nyt tämä kouluttautuminen ja kuinka monennessa sukupolvessa mitäkin. Mutta jos ajatellaan vaikkapa nyt noin 60-vuotiasta, niin on aika sula mahdottomuus, että hirveän monessa polvessa olisi edes ylioppilaita/yliopistossa opiskelleita esivanhempia, kun erityisesti naisille se mahdollistui vasta 1800-luvun puolessavälissä ja lukutaitokin yleistyi kansan keskuudessa oikeasti vasta 1800-luvulla.

Oli kyllä kouluja, mutta ne olivat erilaista koulutusta...vanhin isotätini oli hyvin sivistyneenä pidetty nainen, mutta käynyt tyttökoulun ja sitten jonkinsortin sihteeriopiston - eläkkeelle kuitenkin jäi erittäin merkittävästä asemasta erään pankin palvleuksesta. Syntynyt 1800-luvun aivan lopulla. Iso sisarkatraansa suurin osa valmistui jostain koulusta opettajiksi -lieneekö opettajaseminaari tai jokin sellainen. Näiden sisarusten isä oli silloinen liikemies (myi polttopuuta, hiiltä jne kaupungissa). Tuolloin tyttöjen kouluttamista yleensä pidettiin turhana - naimisiin menisivät kuitenkin ja koulutus menisi hukkaan.

Omat isovanhempani sekä isän että äidin puolelta ovat syntyneet 1800-luvun alkupuolella. Heidät oli koulutettu Saksassa eli se oli yleisin malli lähettää nuoriso ulkomaille opiskelemaan, sillä kaikki puhuivat kotikielinään useampaa kieltä (suomi oli kielistä heikoin). Sellainen harvinaisuus suvustani löytyy, että myös isoäidin äiti (synt. 1800-luvun alussa) oli akateemisesti koulutettu ja kansainvälisestikin tunnettu omassa ammatissaan. 

Sen jo taisin mainita aikaisemmin, että 1900-luvun alussa Suomi oli lähinnä kehitysmaa eli varakkaammat ihmiset hankkivat koulutuksen ulkomailta kuten nytkin tehdään kehitysmaissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Vielä kasarilla oli luokanopettajana entisiä kansakoulunopettajia joille riitti pätevyyteen keskikoulun eli nykyisen peruskoulun käynti.

Toisaalta aika moni opettaja oli lähtöisin sivistyneestä perheestä.

Ylempänä mainittu keskikoulun käyminen ei ollut sama asia kuin nykyinen peruskoulu. Siis keskikouluun pääsi vain, jos läpäisi pääsykokeet. Opetuksen taso oli korkeaa, koska oppilaiden oletettiin siirtyvän keskikoulusta lukioon ja pyrkivän jonnekin opiskelemaan. Sujuva lukutaito, äidinkielen oikeinkirjoitus ja suomen kielen monipuolinen sanavarasto olivat siihen aikaan itsestäänselvyyksiä. Lisäksi monet lukivat vapaa-aikana paljon kirjoja.

Aivan, tuolloin vaati perheiltä taloudellista panostusta varsinkin maaseudulla, koska lapsi joutui muuttamaan pois kotoa hyvin nuorena ja hänelle piti järjestää katto pään päälle, ruokaa yms. Kaikki 70+ ikäiset ovat ainakin sitä ikäpolvea, jolloin ei vielä ollut itsestäänselvää, että pystyi kouluttautumaan niin korkealle kuin rahkeet riittivät. Opintolainalle yliopistoon piti olla takaaja jne. kun nykyään valtio takaa opintolainat kaikille.

Ei siitä niin kovin kauan ole, kun Suomi ja suomalaiset olivat köyhiä ja Suomi oli kehitysmaa.

Tämä on niin totta. Esimerkiksi mummoni oli terävä päästään ja olisi takuulla ollut ihan jotain muuta kuin keittäjä, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus, mutta eihän 40-luvun Suomessa pienen itäsuomalaisen maalaistalon tyttärellä ollut. Lapsillaan oli jo ihan erilaiset mahdollisuudet ja mummo kyllä katsoi että he hyödyntävät ne. Se nuorin joka piti puoliväkisin laittaa lukioon, opiskeli lopulta tohtoriksi asti. Hän on isäni. Äitini tulee samanlaisesta taustasta vaikkakin vähän varakkaammasta maalaisperheestä. Käsittääkseni aika tavallinen tarina nykykuusikymppisillä koulutetuilla.

Kyllä kuusikymppisetkin jo kävivät peruskoulua. Peruskoulut aloittivat Lapissa 1972 ja Etelä-Suomessa 1978.

Niinhän tuossa sanottiin, että mummon lapsilla oli jo ihan eri mahdollisuudet kuin mummolla itsellään...joten mummon lapset olivat niitä 60-luvulla syntyneitä jotka kouluttaustuivat ja mummo heitä patisti koulunkäyntiin.

Jotenkin tässä ketjussa paistaa läpi nyt tämä kouluttautuminen ja kuinka monennessa sukupolvessa mitäkin. Mutta jos ajatellaan vaikkapa nyt noin 60-vuotiasta, niin on aika sula mahdottomuus, että hirveän monessa polvessa olisi edes ylioppilaita/yliopistossa opiskelleita esivanhempia, kun erityisesti naisille se mahdollistui vasta 1800-luvun puolessavälissä ja lukutaitokin yleistyi kansan keskuudessa oikeasti vasta 1800-luvulla.

Oli kyllä kouluja, mutta ne olivat erilaista koulutusta...vanhin isotätini oli hyvin sivistyneenä pidetty nainen, mutta käynyt tyttökoulun ja sitten jonkinsortin sihteeriopiston - eläkkeelle kuitenkin jäi erittäin merkittävästä asemasta erään pankin palvleuksesta. Syntynyt 1800-luvun aivan lopulla. Iso sisarkatraansa suurin osa valmistui jostain koulusta opettajiksi -lieneekö opettajaseminaari tai jokin sellainen. Näiden sisarusten isä oli silloinen liikemies (myi polttopuuta, hiiltä jne kaupungissa). Tuolloin tyttöjen kouluttamista yleensä pidettiin turhana - naimisiin menisivät kuitenkin ja koulutus menisi hukkaan.

Omat isovanhempani sekä isän että äidin puolelta ovat syntyneet 1800-luvun alkupuolella. Heidät oli koulutettu Saksassa eli se oli yleisin malli lähettää nuoriso ulkomaille opiskelemaan, sillä kaikki puhuivat kotikielinään useampaa kieltä (suomi oli kielistä heikoin). Sellainen harvinaisuus suvustani löytyy, että myös isoäidin äiti (synt. 1800-luvun alussa) oli akateemisesti koulutettu ja kansainvälisestikin tunnettu omassa ammatissaan. 

Sen jo taisin mainita aikaisemmin, että 1900-luvun alussa Suomi oli lähinnä kehitysmaa eli varakkaammat ihmiset hankkivat koulutuksen ulkomailta kuten nytkin tehdään kehitysmaissa. 

*siis loppupuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Vielä kasarilla oli luokanopettajana entisiä kansakoulunopettajia joille riitti pätevyyteen keskikoulun eli nykyisen peruskoulun käynti.

Toisaalta aika moni opettaja oli lähtöisin sivistyneestä perheestä.

Ylempänä mainittu keskikoulun käyminen ei ollut sama asia kuin nykyinen peruskoulu. Siis keskikouluun pääsi vain, jos läpäisi pääsykokeet. Opetuksen taso oli korkeaa, koska oppilaiden oletettiin siirtyvän keskikoulusta lukioon ja pyrkivän jonnekin opiskelemaan. Sujuva lukutaito, äidinkielen oikeinkirjoitus ja suomen kielen monipuolinen sanavarasto olivat siihen aikaan itsestäänselvyyksiä. Lisäksi monet lukivat vapaa-aikana paljon kirjoja.

Aivan, tuolloin vaati perheiltä taloudellista panostusta varsinkin maaseudulla, koska lapsi joutui muuttamaan pois kotoa hyvin nuorena ja hänelle piti järjestää katto pään päälle, ruokaa yms. Kaikki 70+ ikäiset ovat ainakin sitä ikäpolvea, jolloin ei vielä ollut itsestäänselvää, että pystyi kouluttautumaan niin korkealle kuin rahkeet riittivät. Opintolainalle yliopistoon piti olla takaaja jne. kun nykyään valtio takaa opintolainat kaikille.

Ei siitä niin kovin kauan ole, kun Suomi ja suomalaiset olivat köyhiä ja Suomi oli kehitysmaa.

Tämä on niin totta. Esimerkiksi mummoni oli terävä päästään ja olisi takuulla ollut ihan jotain muuta kuin keittäjä, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus, mutta eihän 40-luvun Suomessa pienen itäsuomalaisen maalaistalon tyttärellä ollut. Lapsillaan oli jo ihan erilaiset mahdollisuudet ja mummo kyllä katsoi että he hyödyntävät ne. Se nuorin joka piti puoliväkisin laittaa lukioon, opiskeli lopulta tohtoriksi asti. Hän on isäni. Äitini tulee samanlaisesta taustasta vaikkakin vähän varakkaammasta maalaisperheestä. Käsittääkseni aika tavallinen tarina nykykuusikymppisillä koulutetuilla.

Kyllä kuusikymppisetkin jo kävivät peruskoulua. Peruskoulut aloittivat Lapissa 1972 ja Etelä-Suomessa 1978.

Niinhän tuossa sanottiin, että mummon lapsilla oli jo ihan eri mahdollisuudet kuin mummolla itsellään...joten mummon lapset olivat niitä 60-luvulla syntyneitä jotka kouluttaustuivat ja mummo heitä patisti koulunkäyntiin.

Jotenkin tässä ketjussa paistaa läpi nyt tämä kouluttautuminen ja kuinka monennessa sukupolvessa mitäkin. Mutta jos ajatellaan vaikkapa nyt noin 60-vuotiasta, niin on aika sula mahdottomuus, että hirveän monessa polvessa olisi edes ylioppilaita/yliopistossa opiskelleita esivanhempia, kun erityisesti naisille se mahdollistui vasta 1800-luvun puolessavälissä ja lukutaitokin yleistyi kansan keskuudessa oikeasti vasta 1800-luvulla.

Oli kyllä kouluja, mutta ne olivat erilaista koulutusta...vanhin isotätini oli hyvin sivistyneenä pidetty nainen, mutta käynyt tyttökoulun ja sitten jonkinsortin sihteeriopiston - eläkkeelle kuitenkin jäi erittäin merkittävästä asemasta erään pankin palvleuksesta. Syntynyt 1800-luvun aivan lopulla. Iso sisarkatraansa suurin osa valmistui jostain koulusta opettajiksi -lieneekö opettajaseminaari tai jokin sellainen. Näiden sisarusten isä oli silloinen liikemies (myi polttopuuta, hiiltä jne kaupungissa). Tuolloin tyttöjen kouluttamista yleensä pidettiin turhana - naimisiin menisivät kuitenkin ja koulutus menisi hukkaan.

Omat isovanhempani sekä isän että äidin puolelta ovat syntyneet 1800-luvun alkupuolella. Heidät oli koulutettu Saksassa eli se oli yleisin malli lähettää nuoriso ulkomaille opiskelemaan, sillä kaikki puhuivat kotikielinään useampaa kieltä (suomi oli kielistä heikoin). Sellainen harvinaisuus suvustani löytyy, että myös isoäidin äiti (synt. 1800-luvun alussa) oli akateemisesti koulutettu ja kansainvälisestikin tunnettu omassa ammatissaan. 

Sen jo taisin mainita aikaisemmin, että 1900-luvun alussa Suomi oli lähinnä kehitysmaa eli varakkaammat ihmiset hankkivat koulutuksen ulkomailta kuten nytkin tehdään kehitysmaissa. 

Vau! Todella hienoa kuulla että 1800-luvun alussa suvussasi on ollut noin koulutettu nainen. Hän on ollut kenties yllättävänkin merkittävä meidän kaikkien suomalaisten naisten kannalta. Olen ymmärtänyt, että tuohon aikaan piirit olivat pienet ja rohkeiden poikkeusyksilöiden vaikutusvalta saattanut olla yllättävänkin suuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Vielä kasarilla oli luokanopettajana entisiä kansakoulunopettajia joille riitti pätevyyteen keskikoulun eli nykyisen peruskoulun käynti.

Toisaalta aika moni opettaja oli lähtöisin sivistyneestä perheestä.

Ylempänä mainittu keskikoulun käyminen ei ollut sama asia kuin nykyinen peruskoulu. Siis keskikouluun pääsi vain, jos läpäisi pääsykokeet. Opetuksen taso oli korkeaa, koska oppilaiden oletettiin siirtyvän keskikoulusta lukioon ja pyrkivän jonnekin opiskelemaan. Sujuva lukutaito, äidinkielen oikeinkirjoitus ja suomen kielen monipuolinen sanavarasto olivat siihen aikaan itsestäänselvyyksiä. Lisäksi monet lukivat vapaa-aikana paljon kirjoja.

Aivan, tuolloin vaati perheiltä taloudellista panostusta varsinkin maaseudulla, koska lapsi joutui muuttamaan pois kotoa hyvin nuorena ja hänelle piti järjestää katto pään päälle, ruokaa yms. Kaikki 70+ ikäiset ovat ainakin sitä ikäpolvea, jolloin ei vielä ollut itsestäänselvää, että pystyi kouluttautumaan niin korkealle kuin rahkeet riittivät. Opintolainalle yliopistoon piti olla takaaja jne. kun nykyään valtio takaa opintolainat kaikille.

Ei siitä niin kovin kauan ole, kun Suomi ja suomalaiset olivat köyhiä ja Suomi oli kehitysmaa.

Tämä on niin totta. Esimerkiksi mummoni oli terävä päästään ja olisi takuulla ollut ihan jotain muuta kuin keittäjä, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus, mutta eihän 40-luvun Suomessa pienen itäsuomalaisen maalaistalon tyttärellä ollut. Lapsillaan oli jo ihan erilaiset mahdollisuudet ja mummo kyllä katsoi että he hyödyntävät ne. Se nuorin joka piti puoliväkisin laittaa lukioon, opiskeli lopulta tohtoriksi asti. Hän on isäni. Äitini tulee samanlaisesta taustasta vaikkakin vähän varakkaammasta maalaisperheestä. Käsittääkseni aika tavallinen tarina nykykuusikymppisillä koulutetuilla.

Kyllä kuusikymppisetkin jo kävivät peruskoulua. Peruskoulut aloittivat Lapissa 1972 ja Etelä-Suomessa 1978.

Niinhän tuossa sanottiin, että mummon lapsilla oli jo ihan eri mahdollisuudet kuin mummolla itsellään...joten mummon lapset olivat niitä 60-luvulla syntyneitä jotka kouluttaustuivat ja mummo heitä patisti koulunkäyntiin.

Jotenkin tässä ketjussa paistaa läpi nyt tämä kouluttautuminen ja kuinka monennessa sukupolvessa mitäkin. Mutta jos ajatellaan vaikkapa nyt noin 60-vuotiasta, niin on aika sula mahdottomuus, että hirveän monessa polvessa olisi edes ylioppilaita/yliopistossa opiskelleita esivanhempia, kun erityisesti naisille se mahdollistui vasta 1800-luvun puolessavälissä ja lukutaitokin yleistyi kansan keskuudessa oikeasti vasta 1800-luvulla.

Oli kyllä kouluja, mutta ne olivat erilaista koulutusta...vanhin isotätini oli hyvin sivistyneenä pidetty nainen, mutta käynyt tyttökoulun ja sitten jonkinsortin sihteeriopiston - eläkkeelle kuitenkin jäi erittäin merkittävästä asemasta erään pankin palvleuksesta. Syntynyt 1800-luvun aivan lopulla. Iso sisarkatraansa suurin osa valmistui jostain koulusta opettajiksi -lieneekö opettajaseminaari tai jokin sellainen. Näiden sisarusten isä oli silloinen liikemies (myi polttopuuta, hiiltä jne kaupungissa). Tuolloin tyttöjen kouluttamista yleensä pidettiin turhana - naimisiin menisivät kuitenkin ja koulutus menisi hukkaan.

Omat isovanhempani sekä isän että äidin puolelta ovat syntyneet 1800-luvun alkupuolella. Heidät oli koulutettu Saksassa eli se oli yleisin malli lähettää nuoriso ulkomaille opiskelemaan, sillä kaikki puhuivat kotikielinään useampaa kieltä (suomi oli kielistä heikoin). Sellainen harvinaisuus suvustani löytyy, että myös isoäidin äiti (synt. 1800-luvun alussa) oli akateemisesti koulutettu ja kansainvälisestikin tunnettu omassa ammatissaan. 

Sen jo taisin mainita aikaisemmin, että 1900-luvun alussa Suomi oli lähinnä kehitysmaa eli varakkaammat ihmiset hankkivat koulutuksen ulkomailta kuten nytkin tehdään kehitysmaissa. 

Vau! Todella hienoa kuulla että 1800-luvun alussa suvussasi on ollut noin koulutettu nainen. Hän on ollut kenties yllättävänkin merkittävä meidän kaikkien suomalaisten naisten kannalta. Olen ymmärtänyt, että tuohon aikaan piirit olivat pienet ja rohkeiden poikkeusyksilöiden vaikutusvalta saattanut olla yllättävänkin suuri.

Juurikin näin, hienoa että oli tiennäyttäjiä ja niitä, jotka mahdollistivat koulutuksen tuleville polville. Mutta hyvin poikkeuksellista tuona aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Vielä kasarilla oli luokanopettajana entisiä kansakoulunopettajia joille riitti pätevyyteen keskikoulun eli nykyisen peruskoulun käynti.

Toisaalta aika moni opettaja oli lähtöisin sivistyneestä perheestä.

Ylempänä mainittu keskikoulun käyminen ei ollut sama asia kuin nykyinen peruskoulu. Siis keskikouluun pääsi vain, jos läpäisi pääsykokeet. Opetuksen taso oli korkeaa, koska oppilaiden oletettiin siirtyvän keskikoulusta lukioon ja pyrkivän jonnekin opiskelemaan. Sujuva lukutaito, äidinkielen oikeinkirjoitus ja suomen kielen monipuolinen sanavarasto olivat siihen aikaan itsestäänselvyyksiä. Lisäksi monet lukivat vapaa-aikana paljon kirjoja.

Aivan, tuolloin vaati perheiltä taloudellista panostusta varsinkin maaseudulla, koska lapsi joutui muuttamaan pois kotoa hyvin nuorena ja hänelle piti järjestää katto pään päälle, ruokaa yms. Kaikki 70+ ikäiset ovat ainakin sitä ikäpolvea, jolloin ei vielä ollut itsestäänselvää, että pystyi kouluttautumaan niin korkealle kuin rahkeet riittivät. Opintolainalle yliopistoon piti olla takaaja jne. kun nykyään valtio takaa opintolainat kaikille.

Ei siitä niin kovin kauan ole, kun Suomi ja suomalaiset olivat köyhiä ja Suomi oli kehitysmaa.

Tämä on niin totta. Esimerkiksi mummoni oli terävä päästään ja olisi takuulla ollut ihan jotain muuta kuin keittäjä, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus, mutta eihän 40-luvun Suomessa pienen itäsuomalaisen maalaistalon tyttärellä ollut. Lapsillaan oli jo ihan erilaiset mahdollisuudet ja mummo kyllä katsoi että he hyödyntävät ne. Se nuorin joka piti puoliväkisin laittaa lukioon, opiskeli lopulta tohtoriksi asti. Hän on isäni. Äitini tulee samanlaisesta taustasta vaikkakin vähän varakkaammasta maalaisperheestä. Käsittääkseni aika tavallinen tarina nykykuusikymppisillä koulutetuilla.

Kyllä kuusikymppisetkin jo kävivät peruskoulua. Peruskoulut aloittivat Lapissa 1972 ja Etelä-Suomessa 1978.

Niinhän tuossa sanottiin, että mummon lapsilla oli jo ihan eri mahdollisuudet kuin mummolla itsellään...joten mummon lapset olivat niitä 60-luvulla syntyneitä jotka kouluttaustuivat ja mummo heitä patisti koulunkäyntiin.

Jotenkin tässä ketjussa paistaa läpi nyt tämä kouluttautuminen ja kuinka monennessa sukupolvessa mitäkin. Mutta jos ajatellaan vaikkapa nyt noin 60-vuotiasta, niin on aika sula mahdottomuus, että hirveän monessa polvessa olisi edes ylioppilaita/yliopistossa opiskelleita esivanhempia, kun erityisesti naisille se mahdollistui vasta 1800-luvun puolessavälissä ja lukutaitokin yleistyi kansan keskuudessa oikeasti vasta 1800-luvulla.

Oli kyllä kouluja, mutta ne olivat erilaista koulutusta...vanhin isotätini oli hyvin sivistyneenä pidetty nainen, mutta käynyt tyttökoulun ja sitten jonkinsortin sihteeriopiston - eläkkeelle kuitenkin jäi erittäin merkittävästä asemasta erään pankin palvleuksesta. Syntynyt 1800-luvun aivan lopulla. Iso sisarkatraansa suurin osa valmistui jostain koulusta opettajiksi -lieneekö opettajaseminaari tai jokin sellainen. Näiden sisarusten isä oli silloinen liikemies (myi polttopuuta, hiiltä jne kaupungissa). Tuolloin tyttöjen kouluttamista yleensä pidettiin turhana - naimisiin menisivät kuitenkin ja koulutus menisi hukkaan.

Omat isovanhempani sekä isän että äidin puolelta ovat syntyneet 1800-luvun alkupuolella. Heidät oli koulutettu Saksassa eli se oli yleisin malli lähettää nuoriso ulkomaille opiskelemaan, sillä kaikki puhuivat kotikielinään useampaa kieltä (suomi oli kielistä heikoin). Sellainen harvinaisuus suvustani löytyy, että myös isoäidin äiti (synt. 1800-luvun alussa) oli akateemisesti koulutettu ja kansainvälisestikin tunnettu omassa ammatissaan. 

Sen jo taisin mainita aikaisemmin, että 1900-luvun alussa Suomi oli lähinnä kehitysmaa eli varakkaammat ihmiset hankkivat koulutuksen ulkomailta kuten nytkin tehdään kehitysmaissa. 

Vau! Todella hienoa kuulla että 1800-luvun alussa suvussasi on ollut noin koulutettu nainen. Hän on ollut kenties yllättävänkin merkittävä meidän kaikkien suomalaisten naisten kannalta. Olen ymmärtänyt, että tuohon aikaan piirit olivat pienet ja rohkeiden poikkeusyksilöiden vaikutusvalta saattanut olla yllättävänkin suuri.

Hän oli merkittävä nainen (valitettavasti kuoli nuorena), mutta ei omassa suvussaan ainoa. Eli sukuuni kuuluu myös tunnettu naispuolinen kuvataiteilija samalta ajalta (ns. taiteen kultakausi) ja myös miespuolisia kulttuuri-ihmisiä.

Naisten asemaan liittyvät asenteet ehkä kulkevat suvuittain siten, että suvuissa on älykkäitä miehiä, jotka oikeasti pitävät naisista, antavat näiden vaikuttaa elämäänsä ja kannustavat näitä ylittämään rajoja. Toisaalta varallisuus ja yhteiskuntaluokka myös auttavat siinä, koska on mahdollisuus esimerkiksi opintoihin ulkomailla ja muutenkin laajempiin ympyröihin, jolloin havaitsee, että on monia tapoja elää: myös naisille.

Isoäitini äidin tapauksessa oli poikkeuksellista se, että hän oli samalla perheenäiti. Monet hänen kaltaisensa olivat naimattomia tai leskiä. Porvarileski, joka hoitaa mittavaa omaisuutta ei ole harvinaisuus Alppien pohjoispuolen taloushistoriassa, mutta perheenäiti, jolla on ammatti-identiteetti ja työura - se on harvinaista.

Täällä tuntuvat menevän sosiaaliluokka ja "rikkaus" sekaisin. Alemman sosiaaliluokan työntekijä voi rikastua yritystoiminnalla tai vaikkapa lottovoitolla, mutta tämä ei sinällään nosta häntä ylempiin luokkiin. Yleissivistys, käytös, tavat, puhetapa - jopa äänenkäyttö -paljastavat luokan, eivätkä yleensä muutu pelkän pankkitilin kasvattamisella. Myös ulkoinen olemus useimmiten kertoo luokkasi.

Itse asiassa kirjoitti:

Täällä tuntuvat menevän sosiaaliluokka ja "rikkaus" sekaisin. Alemman sosiaaliluokan työntekijä voi rikastua yritystoiminnalla tai vaikkapa lottovoitolla, mutta tämä ei sinällään nosta häntä ylempiin luokkiin. Yleissivistys, käytös, tavat, puhetapa - jopa äänenkäyttö -paljastavat luokan, eivätkä yleensä muutu pelkän pankkitilin kasvattamisella. Myös ulkoinen olemus useimmiten kertoo luokkasi.

Toisin sanoen pitää kuulua oikeaan sukuun. Muuten luokkanousu ei ole mahdollista kuin perillisille onnekkailla naimakaupoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva, että tällaista luokkajakoa väkisin pidetään yllä. Kai se sitten on joillekin niin tärkeää.

Kuka pitää luokkajakoa yllä? Tuskin kukaan herää aamulla ja päättää, että vahvistampas tänäänkin luokkajakoja, koska se on minulle tärkeää. Kyseessä on paljon monimutkaisempi rakennelma. Jos haluaa luokkajaosta eroon, uskaltaisin veikata että ainakaan sen olemassaolon kieltäminen ei ole toimivin vaihtoehto. Toki tietyllä tavalla asiasta puhuminenkin voi vahvistaa luokkajakoa.

Joku päätti aamulla herätessään, että kysynpäs palstalta, että miten voisi ensisilmäyksellä todeta, että joku on ns. parempi ihminen l. ylempiluokkainen.

Ei sanota kiitos tai tervehditä = suomenkielistä keskiluokkaa tai työväestöä.

Onneksi itse kuuluu siihen alempaan sosioekonomiseen luokkaan, niin ei tarvitse pitää mitään kulisseja yllä. Saa perseillä sen minkä ennättää. :D

Itse asiassa kirjoitti:

Täällä tuntuvat menevän sosiaaliluokka ja "rikkaus" sekaisin. Alemman sosiaaliluokan työntekijä voi rikastua yritystoiminnalla tai vaikkapa lottovoitolla, mutta tämä ei sinällään nosta häntä ylempiin luokkiin. Yleissivistys, käytös, tavat, puhetapa - jopa äänenkäyttö -paljastavat luokan, eivätkä yleensä muutu pelkän pankkitilin kasvattamisella. Myös ulkoinen olemus useimmiten kertoo luokkasi.

Tämä ketju näyttää olevan melkoista soopaa - melkein kävisi työmatkahuvitukseksi muttei oikein jaksa nauraakaan ihmisten hillittömälle tarpeelle näyttää paremmalta kuin kanssaihmiset, jotka käyttävät ääntäänkin väärin... Jos tämä on mielestänne tärkein yhteiskunnallinen asia keskusteltavaksi tässä maailmanajassa niin OK niin. Ihmisen arvot voi päätellä hänen ajan ja rahan käytöstä, ja aina löytyy ihmisiä joille "lautasliinojen oikeaoppinen taittelu ja sen pohtiminen" ovat prioriteetin kärjessä.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa kirjoitti:

Täällä tuntuvat menevän sosiaaliluokka ja "rikkaus" sekaisin. Alemman sosiaaliluokan työntekijä voi rikastua yritystoiminnalla tai vaikkapa lottovoitolla, mutta tämä ei sinällään nosta häntä ylempiin luokkiin. Yleissivistys, käytös, tavat, puhetapa - jopa äänenkäyttö -paljastavat luokan, eivätkä yleensä muutu pelkän pankkitilin kasvattamisella. Myös ulkoinen olemus useimmiten kertoo luokkasi.

Tämä ketju näyttää olevan melkoista soopaa - melkein kävisi työmatkahuvitukseksi muttei oikein jaksa nauraakaan ihmisten hillittömälle tarpeelle näyttää paremmalta kuin kanssaihmiset, jotka käyttävät ääntäänkin väärin... Jos tämä on mielestänne tärkein yhteiskunnallinen asia keskusteltavaksi tässä maailmanajassa niin OK niin. Ihmisen arvot voi päätellä hänen ajan ja rahan käytöstä, ja aina löytyy ihmisiä joille "lautasliinojen oikeaoppinen taittelu ja sen pohtiminen" ovat prioriteetin kärjessä.

Joo, enpä juuri juntimpaa porukkaa tiedä kuin nämä jotka "tietävät" ruokailuetiketit.

Säälittävää porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei sanota kiitos tai tervehditä = suomenkielistä keskiluokkaa tai työväestöä.

Ehkä kuitenkin enemmän ikäkysymys. Oman ikäiseni (70-luvulla syntyneet) ja luokkaiseni (ehkäpä jotain työväenluokan ja keskiluokan välillä) kyllä tervehtii ja kiittää, nuoremmat ei niinkään, ellei sitten ole vähän "paremmin kasvatettu". Olisiko niin että nykyisellä työväen- ja keskiluokan kasvatustavoilla olisi merkitys, ei ole aikaa kotona kasvattaa tapoja ja koulussa ei ennätetä. Toisaalta mikäs minä tässä olen sanomaan, muuta kuin sen, että en ole samaa mieltä yllä olevan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa kirjoitti:

Täällä tuntuvat menevän sosiaaliluokka ja "rikkaus" sekaisin. Alemman sosiaaliluokan työntekijä voi rikastua yritystoiminnalla tai vaikkapa lottovoitolla, mutta tämä ei sinällään nosta häntä ylempiin luokkiin. Yleissivistys, käytös, tavat, puhetapa - jopa äänenkäyttö -paljastavat luokan, eivätkä yleensä muutu pelkän pankkitilin kasvattamisella. Myös ulkoinen olemus useimmiten kertoo luokkasi.

Toisin sanoen pitää kuulua oikeaan sukuun. Muuten luokkanousu ei ole mahdollista kuin perillisille onnekkailla naimakaupoilla.

Yhtä pykälää ylemmäs on mahdollista nousta, ei enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa kirjoitti:

Täällä tuntuvat menevän sosiaaliluokka ja "rikkaus" sekaisin. Alemman sosiaaliluokan työntekijä voi rikastua yritystoiminnalla tai vaikkapa lottovoitolla, mutta tämä ei sinällään nosta häntä ylempiin luokkiin. Yleissivistys, käytös, tavat, puhetapa - jopa äänenkäyttö -paljastavat luokan, eivätkä yleensä muutu pelkän pankkitilin kasvattamisella. Myös ulkoinen olemus useimmiten kertoo luokkasi.

Toisin sanoen pitää kuulua oikeaan sukuun. Muuten luokkanousu ei ole mahdollista kuin perillisille onnekkailla naimakaupoilla.

Yhtä pykälää ylemmäs on mahdollista nousta, ei enempää.

Samoin myös laskea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa kirjoitti:

Täällä tuntuvat menevän sosiaaliluokka ja "rikkaus" sekaisin. Alemman sosiaaliluokan työntekijä voi rikastua yritystoiminnalla tai vaikkapa lottovoitolla, mutta tämä ei sinällään nosta häntä ylempiin luokkiin. Yleissivistys, käytös, tavat, puhetapa - jopa äänenkäyttö -paljastavat luokan, eivätkä yleensä muutu pelkän pankkitilin kasvattamisella. Myös ulkoinen olemus useimmiten kertoo luokkasi.

Toisin sanoen pitää kuulua oikeaan sukuun. Muuten luokkanousu ei ole mahdollista kuin perillisille onnekkailla naimakaupoilla.

Yhtä pykälää ylemmäs on mahdollista nousta, ei enempää.

Samoin myös laskea.

Aivan.

Ja lähiönimi

Koitan hieman avata kahden eri maailman eroja.

Puoliso kuuluu puhtaasti yläluokkaan. Suvulla on kartanoa ja kaupunkiasuntoa. Suvussa lukuisia Suomen "kermaan" kuuluvia ihmisiä itsenäisyyden alusta lähtien. Mitään pakkoa ei olisi ollut mennä töihin rahan takia, hänen ei ole ikinä tarvinnut ottaa esimerkiksi lainaa mihinkään, raha on hoidettu muilla järjestelyillä.

Mutta kyllä se hänen elämänsä on ollut huomattavasti enemmän käsikirjoitettua kuin omani.

Lapsena istuttu joka ilta ruokapöytään ja ruuat on tarjoiltu eteen.  Sitten keskusteltu päivän asiat läpi ja kun ne on puhuttu niin siirrytty vaikka kirjallisuuteen, on vaihdettu kieltä englantiin\saksaan, jotta kielitaito kehittyy.

Televisiota ei ole juurikaan katsottu, heillä oli karkkipäivän sijasta telkkaripäivä. Tietyt asiat on pitänyt hoitaa, kuten akateeminen tutkinto\ura ja mielellään vielä siitäkin eteenpäin, ainakin kerran vuodessa kysellään "leikkimielisesti" joko sitä väikkäriä pikku hiljaa alat tekemään ja tätä tapahtuu edelleen (ikää on +40).

Sitten piti mennä naimisiin, minulle aikalailla tyhjänpäiväinen tapahtuma, mutta kun naimisissa kuuluu vaan olla. Rakastan toista, sormuksella tai ilman. Lapsia ei ole ja se on aikalailla katastrofin paikka, ainakin appivanhemmille. Sukua on kyllä jatkettu puolison sisarusten toimesta.

Itse olen puhtaasti duunariperheen kasvatti, jonka vanhemmat ovat tehneet töitä niskalimassa eikä meillä ollut mitään perheruokailuja, kuin satunnaisesti viikonloppuisin, jos äidillä ei ollut töitä. Meillä tultiin koulusta kotiin ja syötiin omatoiminen välipala. Lähdettiin ulos ja illalla tulin kotiin jolloin ruoka oli jo jäähtynyt. Eikä minulla siis ole mitään huonoja muistoja lapsuudesta, meillä  asiat hoitui toisella tavalla.

Itse kuitenkin olen käynyt akateemisen polun ja taloudellisen tilanteen puolesta ylempää keskiluokkaa ja siis ihan omin avuin, jo ennen puolison tapaamista. Mieleltäni olen duunari. Tykkään tehdä käsilläni asioita, olkoon se vaikka metsän harvennusta tai talvirenkaiden vaihtamista. Eikä ole pakko tehdä.