Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

90-luvun lama oli meillä aikalailla kurjuuden maksimointia, siinä mielessä mitä se nyt Suomessa voi olla. Hän ei oikeastaan ole noteerannut koko lamaa. Minä ihmettelen, että millä se on mahdollista, kun hän on ollut yläasteella pahimman laman aikaan.

Yhdessä ollaan oltu yli kymmenen vuotta. On vaan hämmentävää huomata miten erilainen meidän lapsuus\nuoruus on ollut. Aiemmin joku kirjoitti kahvipakettien jonottamisesta kahdessa kassajonossa, tätä olen minäkin äitini kanssa tehnyt. Toinen osapuoli ei jotenkin vaan ymmärtänyt koko hommaa, kun asiasta joskus tuli juttua. Hän ei ole lapsena käynyt juurikaan ruokakaupassa, eikä ymmärrystä mitä ruoka on maksanut tai sitä, että miksi joku on tuijottanut kahvipaketin hintaa.

Hänen ei ymmärrä vieläkään, että rahat voi jotenkin loppua (minun omaisuuteni on helposti tuhlattavissa). Heillä ei lapsena ole puhuttu rahasta.

Hän myös on jälkeenpäin sanonut, että ei olisi meistä tullut paria, jos olisin ollut ammattikoulun käynyt duunari. Tämä minua kovasti ihmetytti\ihmetyttää. Emme toki olisi todennäköiisesti edes törmänneet, mutta minulle kun toisen osapuolen ammatti ei ole ikinä ollut mitenkään tärkeä, tärkempää on se, että tekee sitä mistä nauttii. Lapsena\nuorena opin sen, omia vanhempiani seuraamalla, että koita löytää sellainen ammatti minkä tekemisestä nautit (he eivät omista töistään pitäneet, sitä oli vaan pakko tehdä, että sai vuokran ja ruuat maksettua), eikä raha ole silloin se tärkein asia, vaikkei sitä voi sivuuttaa. Kävi onni, että se mikä kiinnosti oli myös hyvin palkattua.

Ystävällisiä ovat hän ja hänen vanhempansa kaikkien kanssa, kiinnostuneita kaikesta, mutta kyllä minä olen aistivani sellaisen "hajuraon" pitämisen työläisiin, vaikka kovasti arvostavat ja käyttävät heidän palveluita. Vaikea selittää mitä se hajurako tarkoittaa, en koe että kyse olisi paremmuudesta, vaan erilaisuudesta.

Alkoholista ja miesten reissuista tuolla joku koitti sanoa, että ei semmoisia ole. Kyllä se alkoholi maistuu myös tälle porukalle. Se, että sitä ei perhe-illallisilla tai kapakoissa näe, eikä siitä juurikaan julkisesti puhuta ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Samalla tavalla se kiuas jalan polttaa, oli juotu satasen viskiä tai koskenkorvaa. Miesporukat käy ihan samalla tavalla miesten reissuilla, kuin muissakin sosiaaliluokissa. Niistä ei vaan puhuta. Itseasiassa tässä porukassa on perinteet ja sukupuoliroolit hyvinkin tiukassa. Meidän sukupolvessakin vielä.  Ihan vaikka vapaamuurareissa on löytyy läjäpäin tätä väkeä ja niihin karkeloihin ei naisilla ole asiaa.

Jotenkin tullut sellaiseen tulokseen, että kun on vanhaa rahaa olemassa läjäpäin, niin siihen ei kiinnitetä erikoisemmin huomiota. Tämä eroaa hyvin paljon esimerkiksi omista opiskeluaikojen tutuista jotka ovat kulkeneet itseni kaltaisen polun (käsi pystyyn täälläkin) ja varsinkin uran alussa piti olla hienoa jugend-asuntoa, kallista vaatetta, koruja yms. päällä vaikkei sen hetkeinen talous oikein olisi periksi antanut.  Pankeilla oli kova luotto meikäläisiin.

Enkä ole millään tavalla kateellinen puolisolleni ja hänen sosiaaliluokalle, aikamoisessa kultahäkissä hän on kasvanut ja kokenut kovasti paineita siitä miten asioiden pitäisi mennä muiden silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Vielä kasarilla oli luokanopettajana entisiä kansakoulunopettajia joille riitti pätevyyteen keskikoulun eli nykyisen peruskoulun käynti.

Toisaalta aika moni opettaja oli lähtöisin sivistyneestä perheestä.

Ylempänä mainittu keskikoulun käyminen ei ollut sama asia kuin nykyinen peruskoulu. Siis keskikouluun pääsi vain, jos läpäisi pääsykokeet. Opetuksen taso oli korkeaa, koska oppilaiden oletettiin siirtyvän keskikoulusta lukioon ja pyrkivän jonnekin opiskelemaan. Sujuva lukutaito, äidinkielen oikeinkirjoitus ja suomen kielen monipuolinen sanavarasto olivat siihen aikaan itsestäänselvyyksiä. Lisäksi monet lukivat vapaa-aikana paljon kirjoja.

Aivan, tuolloin vaati perheiltä taloudellista panostusta varsinkin maaseudulla, koska lapsi joutui muuttamaan pois kotoa hyvin nuorena ja hänelle piti järjestää katto pään päälle, ruokaa yms. Kaikki 70+ ikäiset ovat ainakin sitä ikäpolvea, jolloin ei vielä ollut itsestäänselvää, että pystyi kouluttautumaan niin korkealle kuin rahkeet riittivät. Opintolainalle yliopistoon piti olla takaaja jne. kun nykyään valtio takaa opintolainat kaikille.

Ei siitä niin kovin kauan ole, kun Suomi ja suomalaiset olivat köyhiä ja Suomi oli kehitysmaa.

Tämä on niin totta. Esimerkiksi mummoni oli terävä päästään ja olisi takuulla ollut ihan jotain muuta kuin keittäjä, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus, mutta eihän 40-luvun Suomessa pienen itäsuomalaisen maalaistalon tyttärellä ollut. Lapsillaan oli jo ihan erilaiset mahdollisuudet ja mummo kyllä katsoi että he hyödyntävät ne. Se nuorin joka piti puoliväkisin laittaa lukioon, opiskeli lopulta tohtoriksi asti. Hän on isäni. Äitini tulee samanlaisesta taustasta vaikkakin vähän varakkaammasta maalaisperheestä. Käsittääkseni aika tavallinen tarina nykykuusikymppisillä koulutetuilla.

Me viisi-kuusikymppiset, sukumme ensimmäiset akateemiset, ollaan peruskoulun tuotetta. Pääsin peruskouluun 1972. Meidän vanhemmat olisivat ollut ehkä jopa lahjakkaampia, mutta niin köyhistä oloista, ettei sieltä kouluun päässyt. Isäni oli teknisesti hyvin lahjakas, äitini taiteellisesti ja matemaattisesti. Molemmat kuolivat nuorena, pitkän ja hyvin nuorena aloitetun raskaan fyysisen työn uuvuttamina. Olisivat kuitenkin minusta nyt ylpeitä.

DuunaristaEteenpäin kirjoitti:

90-luvun lama oli meillä aikalailla kurjuuden maksimointia, siinä mielessä mitä se nyt Suomessa voi olla. Hän ei oikeastaan ole noteerannut koko lamaa. Minä ihmettelen, että millä se on mahdollista, kun hän on ollut yläasteella pahimman laman aikaan.

Yhdessä ollaan oltu yli kymmenen vuotta. On vaan hämmentävää huomata miten erilainen meidän lapsuus\nuoruus on ollut. Aiemmin joku kirjoitti kahvipakettien jonottamisesta kahdessa kassajonossa, tätä olen minäkin äitini kanssa tehnyt. Toinen osapuoli ei jotenkin vaan ymmärtänyt koko hommaa, kun asiasta joskus tuli juttua. Hän ei ole lapsena käynyt juurikaan ruokakaupassa, eikä ymmärrystä mitä ruoka on maksanut tai sitä, että miksi joku on tuijottanut kahvipaketin hintaa.

Hänen ei ymmärrä vieläkään, että rahat voi jotenkin loppua (minun omaisuuteni on helposti tuhlattavissa). Heillä ei lapsena ole puhuttu rahasta.

Hän myös on jälkeenpäin sanonut, että ei olisi meistä tullut paria, jos olisin ollut ammattikoulun käynyt duunari. Tämä minua kovasti ihmetytti\ihmetyttää. Emme toki olisi todennäköiisesti edes törmänneet, mutta minulle kun toisen osapuolen ammatti ei ole ikinä ollut mitenkään tärkeä, tärkempää on se, että tekee sitä mistä nauttii. Lapsena\nuorena opin sen, omia vanhempiani seuraamalla, että koita löytää sellainen ammatti minkä tekemisestä nautit (he eivät omista töistään pitäneet, sitä oli vaan pakko tehdä, että sai vuokran ja ruuat maksettua), eikä raha ole silloin se tärkein asia, vaikkei sitä voi sivuuttaa. Kävi onni, että se mikä kiinnosti oli myös hyvin palkattua.

Ystävällisiä ovat hän ja hänen vanhempansa kaikkien kanssa, kiinnostuneita kaikesta, mutta kyllä minä olen aistivani sellaisen "hajuraon" pitämisen työläisiin, vaikka kovasti arvostavat ja käyttävät heidän palveluita. Vaikea selittää mitä se hajurako tarkoittaa, en koe että kyse olisi paremmuudesta, vaan erilaisuudesta.

Alkoholista ja miesten reissuista tuolla joku koitti sanoa, että ei semmoisia ole. Kyllä se alkoholi maistuu myös tälle porukalle. Se, että sitä ei perhe-illallisilla tai kapakoissa näe, eikä siitä juurikaan julkisesti puhuta ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Samalla tavalla se kiuas jalan polttaa, oli juotu satasen viskiä tai koskenkorvaa. Miesporukat käy ihan samalla tavalla miesten reissuilla, kuin muissakin sosiaaliluokissa. Niistä ei vaan puhuta. Itseasiassa tässä porukassa on perinteet ja sukupuoliroolit hyvinkin tiukassa. Meidän sukupolvessakin vielä.  Ihan vaikka vapaamuurareissa on löytyy läjäpäin tätä väkeä ja niihin karkeloihin ei naisilla ole asiaa.

Jotenkin tullut sellaiseen tulokseen, että kun on vanhaa rahaa olemassa läjäpäin, niin siihen ei kiinnitetä erikoisemmin huomiota. Tämä eroaa hyvin paljon esimerkiksi omista opiskeluaikojen tutuista jotka ovat kulkeneet itseni kaltaisen polun (käsi pystyyn täälläkin) ja varsinkin uran alussa piti olla hienoa jugend-asuntoa, kallista vaatetta, koruja yms. päällä vaikkei sen hetkeinen talous oikein olisi periksi antanut.  Pankeilla oli kova luotto meikäläisiin.

Enkä ole millään tavalla kateellinen puolisolleni ja hänen sosiaaliluokalle, aikamoisessa kultahäkissä hän on kasvanut ja kokenut kovasti paineita siitä miten asioiden pitäisi mennä muiden silmissä.

Oma puolisoni on kolmannen polven yliopistomies enkä tarkoita maisterin tutkintoa. Hänen kotonaan ja hänen sukulaistensa kotona huushollia pyöritti kodinhoitaja. Äidit eivät kokanneet tai luutuneet lattioita. Eivät ne vanhemmat myöskään kuskanneet harrastuksiin tms. Tunnistan tuon käyttämäsi hajuraon -käsitteen. Olen ymmärtänyt, että se ei ole missään tapauksessa ylimielisyyttä tms. Mies ja miehen suku arvostavat valtavasti käden taitoja ja ihmisiä, jotka osaavat vaikka rakentaa, korjata jne. Mutta ei näiden työläisten kanssa seurustella, jutella, vietetä aikaa. Ei osata. Ei keksitä mistä sen kylppäriä remppaavan miehen kanssa voisi jutella. Ne laatat eivät oikeastaan kiinnosta itseä niin paljon, että niistä saisi jutun juurta ja ei haluta loukata yrittämällä puhua jostain mistä toinen ei pysty.

Itse asiassa kirjoitti:

Täällä tuntuvat menevän sosiaaliluokka ja "rikkaus" sekaisin. Alemman sosiaaliluokan työntekijä voi rikastua yritystoiminnalla tai vaikkapa lottovoitolla, mutta tämä ei sinällään nosta häntä ylempiin luokkiin. Yleissivistys, käytös, tavat, puhetapa - jopa äänenkäyttö -paljastavat luokan, eivätkä yleensä muutu pelkän pankkitilin kasvattamisella. Myös ulkoinen olemus useimmiten kertoo luokkasi.

Alku pitää paikkansa. Sen lisäksi, että alempi"luokkainen" voi rikastua, ei esim akateemisella välttämättä ole hyvät tulot. Sen lisäksi, että läheskään kaikki akateemiset eivät löydä töitä omalta alaltaan vaan päätyvät tekemään jotain "alempitasoista", on myös korkeaa koulutusta vaativia töitä, joissa palkkataso ei ole mitenkään korkea. Loppuosa onkin sitten oudompaa tekstiä.

Omien havaintojen perusteella, jos luokalla tarkoitetaan ensisijaisesti koulutustasoa, on olemassa lähinnä 3 asiaa, joista sen voi pystyä päättelemään: 1) epäluonnolliset hiusvärit ovat huomattavasti yleisempiä alemmin koulutetuilla, 2) enemmän kouluja käyneet ovat keskimäärin selvästi hoikempia, 3) nykyään juuri kukaan yliopiston käynyt työikäinen ei enää tupakoi, mutta vanhemmissa ikäluokissa tämä ei ole mitenkään selkeä merkki. Muut asiat, joista olen tässä ketjussa tai muualla lukenut olevan tietyn yhteiskuntaluokan tuntomerkkejä, eivät vastaa omia havaintojani.

Lisäksi pitää huomioida erinäisiä pakkaa sekoittavia tekijöitä, kuten se onko suku kotoisin maalta vai kaupungista (tavat voivat olla aika erilaisia), eri maakuntien ja alueiden kulttuurierot, ja uskonnollisen vakaumuksen tuomat käytänteet perheissä.

T: suvun 2. polven akateeminen, duunaritöihin ajautunut, jolla toisen puolen suku maalaistaustaisia ja toisen puolen kaupunkilaisempia

Opiskelin yläluokan kanssa. Niin kauan, kuin oli nousukausi, eroa ei juuri huomannut. Opiskelijoiden juhlinta nyt on kaikilla samanlaista. Laman tultua se tuli näkyviin. Duunariperhetaustaiset joutuivat taloudelliseen ahdinkoon, ja alkoivat henkensä pitimiksi tehdä iltasiivousta. Yläluokka joko muutti vanhempien pihataloon, tai muuten sai korkeampaa kuukausirahaa isältä, asuen isän omistamassa keskusta-asunnossa. Joku sattui siinä kohtaa perimään suvun kartanon. Avioeron tultua duunaritaustainen muutti lähiökaksioon vuokralle kahden lapsen kanssa. Yläluokkainen lunasti lamankin aikaan puolison ulos omakotitalosta, ja ehkä jätti sen maaseutuasunnoksi. Saarimökki oli tietenkin erikseen, sellainen saari, joka on suvun mailla, ja jossa ei ole muiden mökkejä. Läheiset tontit on varattu sisaruksille, tai ehkä heidän lapsille.

En tykkää koko luokkaajattelusta.Mitä välii koulutuksella,kun työtä saa.Elää.Mutta mennään tähän.Miten asut ylin yläluokka?mikä auto sinulla on?Oletko muodikas,kierrätys,apua annat?matkustatko ulkomaille,?kukaan yläluokan kansalainen ei nääs suomessa lomiaan vietä.Tiedän muutaman jotka esim.laskettelemaan lähtevät Itävalta,Sveitsi ..Lomilla korkean lennon maat kulttuuria jne.ei mitään köyhälistön rantalomia.Hawaiii...gayman saaret kauaksi Ranska,USA..Australia..mee zee..Kertokaa lisää yläluokan elämästä..ravintolat jäi vertaamatta..

Mainioita nuo kuvaukset suomalaisen yläluokan elämästä nykyaikana.

Mutta täytyy muistaa, että myös yhteiskuntaluokan sisällä on eroja perhekulttuurissa esimerkiksi sen perusteella mitä ammattia harjoitetaan, miten naisiin suhtaudutaan jne. Käden taidot taas ovat persoonallisuuteen liittyvä asia - siitä on lisäksi sanottava, että yläluokkaiseen perhekulttuuriin ovat perinteisesti kuuluneet harvinaisten kasvien ja kukkien viljely (joita ei Suomesta saa, orangerie) ja erilaiset kudonta- ja ompelutyöt. Käden taidot ovat siis osa yläluokan perinteistä historiaa (historian valossa).

Ystävällinen hajurako on se miellyttävä tekijä, minkä olen liittänyt myös suomalaisuuteen eli että naapuri saa olla rauhassa, eikä tarvita portieeria ohjaamaan vieraat pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Vielä kasarilla oli luokanopettajana entisiä kansakoulunopettajia joille riitti pätevyyteen keskikoulun eli nykyisen peruskoulun käynti.

Toisaalta aika moni opettaja oli lähtöisin sivistyneestä perheestä.

Ylempänä mainittu keskikoulun käyminen ei ollut sama asia kuin nykyinen peruskoulu. Siis keskikouluun pääsi vain, jos läpäisi pääsykokeet. Opetuksen taso oli korkeaa, koska oppilaiden oletettiin siirtyvän keskikoulusta lukioon ja pyrkivän jonnekin opiskelemaan. Sujuva lukutaito, äidinkielen oikeinkirjoitus ja suomen kielen monipuolinen sanavarasto olivat siihen aikaan itsestäänselvyyksiä. Lisäksi monet lukivat vapaa-aikana paljon kirjoja.

Aivan, tuolloin vaati perheiltä taloudellista panostusta varsinkin maaseudulla, koska lapsi joutui muuttamaan pois kotoa hyvin nuorena ja hänelle piti järjestää katto pään päälle, ruokaa yms. Kaikki 70+ ikäiset ovat ainakin sitä ikäpolvea, jolloin ei vielä ollut itsestäänselvää, että pystyi kouluttautumaan niin korkealle kuin rahkeet riittivät. Opintolainalle yliopistoon piti olla takaaja jne. kun nykyään valtio takaa opintolainat kaikille.

Ei siitä niin kovin kauan ole, kun Suomi ja suomalaiset olivat köyhiä ja Suomi oli kehitysmaa.

Tämä on niin totta. Esimerkiksi mummoni oli terävä päästään ja olisi takuulla ollut ihan jotain muuta kuin keittäjä, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus, mutta eihän 40-luvun Suomessa pienen itäsuomalaisen maalaistalon tyttärellä ollut. Lapsillaan oli jo ihan erilaiset mahdollisuudet ja mummo kyllä katsoi että he hyödyntävät ne. Se nuorin joka piti puoliväkisin laittaa lukioon, opiskeli lopulta tohtoriksi asti. Hän on isäni. Äitini tulee samanlaisesta taustasta vaikkakin vähän varakkaammasta maalaisperheestä. Käsittääkseni aika tavallinen tarina nykykuusikymppisillä koulutetuilla.

Me viisi-kuusikymppiset, sukumme ensimmäiset akateemiset, ollaan peruskoulun tuotetta. Pääsin peruskouluun 1972. Meidän vanhemmat olisivat ollut ehkä jopa lahjakkaampia, mutta niin köyhistä oloista, ettei sieltä kouluun päässyt. Isäni oli teknisesti hyvin lahjakas, äitini taiteellisesti ja matemaattisesti. Molemmat kuolivat nuorena, pitkän ja hyvin nuorena aloitetun raskaan fyysisen työn uuvuttamina. Olisivat kuitenkin minusta nyt ylpeitä.

Peruskoulu tuli PK-seudulla 1977. Itse kävin oppikoulua kolme luokkaa ja kaksi viimeistä oli "peruskoulua" nimellisesti. Taisi ruoka tulla ilmaiseksi tuossa vaiheessa? Omia eväitä syötiin siihen asti, kun koko koulussa ei ollut edes keittiötä. Sitten toivat isoilla soppatykeillä kouluruokaa. Koulumatkatkin taisi tulla ilmaiseksi? Kirjoista en maksanut kun olin köyhän yh:n lapsi.

Se on kyllä surullista, että vaikka ihminen olisi kuinka rikas niin rahalla ei saa itseään kauniiksi. Näkyy ihan kuvista tuo asia. Jos ei ole kauniita kasvoja niin ei ole eikä meikki auta.

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä surullista, että vaikka ihminen olisi kuinka rikas niin rahalla ei saa itseään kauniiksi. Näkyy ihan kuvista tuo asia. Jos ei ole kauniita kasvoja niin ei ole eikä meikki auta.

Lehdistä tulee noita katseltua. Osa rikkaista on kauniita ja osa rumia jo nuorena.

Vierailija kirjoitti:

DuunaristaEteenpäin kirjoitti:

90-luvun lama oli meillä aikalailla kurjuuden maksimointia, siinä mielessä mitä se nyt Suomessa voi olla. Hän ei oikeastaan ole noteerannut koko lamaa. Minä ihmettelen, että millä se on mahdollista, kun hän on ollut yläasteella pahimman laman aikaan.

Yhdessä ollaan oltu yli kymmenen vuotta. On vaan hämmentävää huomata miten erilainen meidän lapsuus\nuoruus on ollut. Aiemmin joku kirjoitti kahvipakettien jonottamisesta kahdessa kassajonossa, tätä olen minäkin äitini kanssa tehnyt. Toinen osapuoli ei jotenkin vaan ymmärtänyt koko hommaa, kun asiasta joskus tuli juttua. Hän ei ole lapsena käynyt juurikaan ruokakaupassa, eikä ymmärrystä mitä ruoka on maksanut tai sitä, että miksi joku on tuijottanut kahvipaketin hintaa.

Hänen ei ymmärrä vieläkään, että rahat voi jotenkin loppua (minun omaisuuteni on helposti tuhlattavissa). Heillä ei lapsena ole puhuttu rahasta.

Hän myös on jälkeenpäin sanonut, että ei olisi meistä tullut paria, jos olisin ollut ammattikoulun käynyt duunari. Tämä minua kovasti ihmetytti\ihmetyttää. Emme toki olisi todennäköiisesti edes törmänneet, mutta minulle kun toisen osapuolen ammatti ei ole ikinä ollut mitenkään tärkeä, tärkempää on se, että tekee sitä mistä nauttii. Lapsena\nuorena opin sen, omia vanhempiani seuraamalla, että koita löytää sellainen ammatti minkä tekemisestä nautit (he eivät omista töistään pitäneet, sitä oli vaan pakko tehdä, että sai vuokran ja ruuat maksettua), eikä raha ole silloin se tärkein asia, vaikkei sitä voi sivuuttaa. Kävi onni, että se mikä kiinnosti oli myös hyvin palkattua.

Ystävällisiä ovat hän ja hänen vanhempansa kaikkien kanssa, kiinnostuneita kaikesta, mutta kyllä minä olen aistivani sellaisen "hajuraon" pitämisen työläisiin, vaikka kovasti arvostavat ja käyttävät heidän palveluita. Vaikea selittää mitä se hajurako tarkoittaa, en koe että kyse olisi paremmuudesta, vaan erilaisuudesta.

Alkoholista ja miesten reissuista tuolla joku koitti sanoa, että ei semmoisia ole. Kyllä se alkoholi maistuu myös tälle porukalle. Se, että sitä ei perhe-illallisilla tai kapakoissa näe, eikä siitä juurikaan julkisesti puhuta ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Samalla tavalla se kiuas jalan polttaa, oli juotu satasen viskiä tai koskenkorvaa. Miesporukat käy ihan samalla tavalla miesten reissuilla, kuin muissakin sosiaaliluokissa. Niistä ei vaan puhuta. Itseasiassa tässä porukassa on perinteet ja sukupuoliroolit hyvinkin tiukassa. Meidän sukupolvessakin vielä.  Ihan vaikka vapaamuurareissa on löytyy läjäpäin tätä väkeä ja niihin karkeloihin ei naisilla ole asiaa.

Jotenkin tullut sellaiseen tulokseen, että kun on vanhaa rahaa olemassa läjäpäin, niin siihen ei kiinnitetä erikoisemmin huomiota. Tämä eroaa hyvin paljon esimerkiksi omista opiskeluaikojen tutuista jotka ovat kulkeneet itseni kaltaisen polun (käsi pystyyn täälläkin) ja varsinkin uran alussa piti olla hienoa jugend-asuntoa, kallista vaatetta, koruja yms. päällä vaikkei sen hetkeinen talous oikein olisi periksi antanut.  Pankeilla oli kova luotto meikäläisiin.

Enkä ole millään tavalla kateellinen puolisolleni ja hänen sosiaaliluokalle, aikamoisessa kultahäkissä hän on kasvanut ja kokenut kovasti paineita siitä miten asioiden pitäisi mennä muiden silmissä.

Oma puolisoni on kolmannen polven yliopistomies enkä tarkoita maisterin tutkintoa. Hänen kotonaan ja hänen sukulaistensa kotona huushollia pyöritti kodinhoitaja. Äidit eivät kokanneet tai luutuneet lattioita. Eivät ne vanhemmat myöskään kuskanneet harrastuksiin tms. Tunnistan tuon käyttämäsi hajuraon -käsitteen. Olen ymmärtänyt, että se ei ole missään tapauksessa ylimielisyyttä tms. Mies ja miehen suku arvostavat valtavasti käden taitoja ja ihmisiä, jotka osaavat vaikka rakentaa, korjata jne. Mutta ei näiden työläisten kanssa seurustella, jutella, vietetä aikaa. Ei osata. Ei keksitä mistä sen kylppäriä remppaavan miehen kanssa voisi jutella. Ne laatat eivät oikeastaan kiinnosta itseä niin paljon, että niistä saisi jutun juurta ja ei haluta loukata yrittämällä puhua jostain mistä toinen ei pysty.

No ensinnäkin hyvään yleissivistykseen kuuluu osata puhua vaikka kylppärin laatoista. Ja miksei se kiinnosta, jos kerran sinulle sitä remppaa tehdään? Samaan kahvipöytään eksyttäessä voidaan puhua vaikkapa työllisyysnäkymistä, alan koulutuksesta tai vaikkapa maailman tilanteesta. Luuletko, ettei laattamiehillä ole muita kiinnostuksen kohteita kuin kylppärin laatat?

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä surullista, että vaikka ihminen olisi kuinka rikas niin rahalla ei saa itseään kauniiksi. Näkyy ihan kuvista tuo asia. Jos ei ole kauniita kasvoja niin ei ole eikä meikki auta.

Onko se maailman tärkein asia? Eivät kaikki ihmiset mieti ulkonäköään edes päivittäin. Toki kaipaavat tukkansa hoitavat hygieniaansa ja pesevät hampaansa automaattisesti. Toisin kuin elokuvissa, ei hampaiden pesu vaadi peiliä. Sen kun pesee ja vaikka lukee lehtiartikkelia samalla tai on täällä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

DuunaristaEteenpäin kirjoitti:

90-luvun lama oli meillä aikalailla kurjuuden maksimointia, siinä mielessä mitä se nyt Suomessa voi olla. Hän ei oikeastaan ole noteerannut koko lamaa. Minä ihmettelen, että millä se on mahdollista, kun hän on ollut yläasteella pahimman laman aikaan.

Yhdessä ollaan oltu yli kymmenen vuotta. On vaan hämmentävää huomata miten erilainen meidän lapsuus\nuoruus on ollut. Aiemmin joku kirjoitti kahvipakettien jonottamisesta kahdessa kassajonossa, tätä olen minäkin äitini kanssa tehnyt. Toinen osapuoli ei jotenkin vaan ymmärtänyt koko hommaa, kun asiasta joskus tuli juttua. Hän ei ole lapsena käynyt juurikaan ruokakaupassa, eikä ymmärrystä mitä ruoka on maksanut tai sitä, että miksi joku on tuijottanut kahvipaketin hintaa.

Hänen ei ymmärrä vieläkään, että rahat voi jotenkin loppua (minun omaisuuteni on helposti tuhlattavissa). Heillä ei lapsena ole puhuttu rahasta.

Hän myös on jälkeenpäin sanonut, että ei olisi meistä tullut paria, jos olisin ollut ammattikoulun käynyt duunari. Tämä minua kovasti ihmetytti\ihmetyttää. Emme toki olisi todennäköiisesti edes törmänneet, mutta minulle kun toisen osapuolen ammatti ei ole ikinä ollut mitenkään tärkeä, tärkempää on se, että tekee sitä mistä nauttii. Lapsena\nuorena opin sen, omia vanhempiani seuraamalla, että koita löytää sellainen ammatti minkä tekemisestä nautit (he eivät omista töistään pitäneet, sitä oli vaan pakko tehdä, että sai vuokran ja ruuat maksettua), eikä raha ole silloin se tärkein asia, vaikkei sitä voi sivuuttaa. Kävi onni, että se mikä kiinnosti oli myös hyvin palkattua.

Ystävällisiä ovat hän ja hänen vanhempansa kaikkien kanssa, kiinnostuneita kaikesta, mutta kyllä minä olen aistivani sellaisen "hajuraon" pitämisen työläisiin, vaikka kovasti arvostavat ja käyttävät heidän palveluita. Vaikea selittää mitä se hajurako tarkoittaa, en koe että kyse olisi paremmuudesta, vaan erilaisuudesta.

Alkoholista ja miesten reissuista tuolla joku koitti sanoa, että ei semmoisia ole. Kyllä se alkoholi maistuu myös tälle porukalle. Se, että sitä ei perhe-illallisilla tai kapakoissa näe, eikä siitä juurikaan julkisesti puhuta ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi. Samalla tavalla se kiuas jalan polttaa, oli juotu satasen viskiä tai koskenkorvaa. Miesporukat käy ihan samalla tavalla miesten reissuilla, kuin muissakin sosiaaliluokissa. Niistä ei vaan puhuta. Itseasiassa tässä porukassa on perinteet ja sukupuoliroolit hyvinkin tiukassa. Meidän sukupolvessakin vielä.  Ihan vaikka vapaamuurareissa on löytyy läjäpäin tätä väkeä ja niihin karkeloihin ei naisilla ole asiaa.

Jotenkin tullut sellaiseen tulokseen, että kun on vanhaa rahaa olemassa läjäpäin, niin siihen ei kiinnitetä erikoisemmin huomiota. Tämä eroaa hyvin paljon esimerkiksi omista opiskeluaikojen tutuista jotka ovat kulkeneet itseni kaltaisen polun (käsi pystyyn täälläkin) ja varsinkin uran alussa piti olla hienoa jugend-asuntoa, kallista vaatetta, koruja yms. päällä vaikkei sen hetkeinen talous oikein olisi periksi antanut.  Pankeilla oli kova luotto meikäläisiin.

Enkä ole millään tavalla kateellinen puolisolleni ja hänen sosiaaliluokalle, aikamoisessa kultahäkissä hän on kasvanut ja kokenut kovasti paineita siitä miten asioiden pitäisi mennä muiden silmissä.

Oma puolisoni on kolmannen polven yliopistomies enkä tarkoita maisterin tutkintoa. Hänen kotonaan ja hänen sukulaistensa kotona huushollia pyöritti kodinhoitaja. Äidit eivät kokanneet tai luutuneet lattioita. Eivät ne vanhemmat myöskään kuskanneet harrastuksiin tms. Tunnistan tuon käyttämäsi hajuraon -käsitteen. Olen ymmärtänyt, että se ei ole missään tapauksessa ylimielisyyttä tms. Mies ja miehen suku arvostavat valtavasti käden taitoja ja ihmisiä, jotka osaavat vaikka rakentaa, korjata jne. Mutta ei näiden työläisten kanssa seurustella, jutella, vietetä aikaa. Ei osata. Ei keksitä mistä sen kylppäriä remppaavan miehen kanssa voisi jutella. Ne laatat eivät oikeastaan kiinnosta itseä niin paljon, että niistä saisi jutun juurta ja ei haluta loukata yrittämällä puhua jostain mistä toinen ei pysty.

No ensinnäkin hyvään yleissivistykseen kuuluu osata puhua vaikka kylppärin laatoista. Ja miksei se kiinnosta, jos kerran sinulle sitä remppaa tehdään? Samaan kahvipöytään eksyttäessä voidaan puhua vaikkapa työllisyysnäkymistä, alan koulutuksesta tai vaikkapa maailman tilanteesta. Luuletko, ettei laattamiehillä ole muita kiinnostuksen kohteita kuin kylppärin laatat?

Kirjoittaja ei varmaankaan tarkoittanut sitä, etteivät he osaisi keskustella laattamiehen kanssa kahvipöydässä, vaan sitä, etteivät he voisi ystävystyä laattamiehen perheen kanssa, koska eivät jaksa uskoa, että heillä olisi riittävästi yhteistä. Niin ainakin minä tekstin ymmärsin.

Siinä on jo se ongelma, että miten ystävystyminen tapahtuisi, kun laattamiehen kohtaa hänen työssään eikä missään muualla. Ystävystyminen ei käy niin vain, vaan takana on pitkällinen tunnustelu, joka useimmiten tapahtuu samoissa ympyröissä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lääkärit, opettajat ym on sidottuja työaikoihin ja läsnäoloon työpaikalla. Työ on siis suorittavaa, mutta koulutus akateeminen ja palkkaus ylempää keskitasoa tai sen yli.

Out of topic, mutta opettajan työstä taitaa nykyään enintään puolet olla työaikaan tai työpaikalla läsnäoloon sidottua. Lähipiirissä useampia perusopetuksen ja lukion opettajia. Asiantuntija-ammateissa yleisestikin enemmän vastuuta ja vapautta, kuin meillä perusduunareilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä surullista, että vaikka ihminen olisi kuinka rikas niin rahalla ei saa itseään kauniiksi. Näkyy ihan kuvista tuo asia. Jos ei ole kauniita kasvoja niin ei ole eikä meikki auta.

Onko se maailman tärkein asia? Eivät kaikki ihmiset mieti ulkonäköään edes päivittäin. Toki kaipaavat tukkansa hoitavat hygieniaansa ja pesevät hampaansa automaattisesti. Toisin kuin elokuvissa, ei hampaiden pesu vaadi peiliä. Sen kun pesee ja vaikka lukee lehtiartikkelia samalla tai on täällä palstalla.

Yksi elämä, onhan se kurjaa viettää jokaisen päivän rumana.

Muut naiset saa katseita, mutta ruma ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä surullista, että vaikka ihminen olisi kuinka rikas niin rahalla ei saa itseään kauniiksi. Näkyy ihan kuvista tuo asia. Jos ei ole kauniita kasvoja niin ei ole eikä meikki auta.

Onko se maailman tärkein asia? Eivät kaikki ihmiset mieti ulkonäköään edes päivittäin. Toki kaipaavat tukkansa hoitavat hygieniaansa ja pesevät hampaansa automaattisesti. Toisin kuin elokuvissa, ei hampaiden pesu vaadi peiliä. Sen kun pesee ja vaikka lukee lehtiartikkelia samalla tai on täällä palstalla.

Yksi elämä, onhan se kurjaa viettää jokaisen päivän rumana.

Muut naiset saa katseita, mutta ruma ei.

Ei työpaikalla ja koulussa näe kaikkien koteja, vain pelkästään ihmisen ulkonäön.

Alaluokkaiset yrittää päteä aloittamalla tälläsiä joutavavia ketjuja. Menkää töihin jos teistä edes on mihinkään..Yh läskejä jotka kerää muumi mukeja ja Marimekkoa,katsoo tv tatuoituja alastomia ja jotain bimboja sofioita.

Alaluokan tunnusmerkkejä: asuinpaikka vaihtuu vähän väliä ja ovat aina vuokra-asuntoja. Autoa ei ole tai jos on niin se on joku rytö, joka sekin vaihtuu usein kun "leima loppuu". Lisäksi kaikki asiat tehdään älypuhelimella. Jopa TV:n katselu (koska ei omisteta edes televisiota). Puhelinta räpelletään suurin osa valveillaoloajasta koska elämässä ei ole varaa mihinkään järkeviin ajanviettotapoihin. Ja sitten siihen puhelimeen otetaan se kaikista halvin liittymä, jota sitäkin vaihdellaan usein, erilaisten tarjousten perässä.

Muzzemözzxerö kirjoitti:

En tykkää koko luokkaajattelusta.Mitä välii koulutuksella,kun työtä saa.Elää.Mutta mennään tähän.Miten asut ylin yläluokka?mikä auto sinulla on?Oletko muodikas,kierrätys,apua annat?matkustatko ulkomaille,?kukaan yläluokan kansalainen ei nääs suomessa lomiaan vietä.Tiedän muutaman jotka esim.laskettelemaan lähtevät Itävalta,Sveitsi ..Lomilla korkean lennon maat kulttuuria jne.ei mitään köyhälistön rantalomia.Hawaiii...gayman saaret kauaksi Ranska,USA..Australia..mee zee..Kertokaa lisää yläluokan elämästä..ravintolat jäi vertaamatta..

Siinä vaiheessa kun sitä työtä ei ole pakko tehdä niin kouluttautumisella on arvoa itsensä kehittämisessä ja sivistämisessä. Moni mielenkiintoinen keskustelu olisi jäänyt käymättä ilman koulutusta.

Muzzemözzxerö kirjoitti:

En tykkää koko luokkaajattelusta.Mitä välii koulutuksella,kun työtä saa.Elää.Mutta mennään tähän.Miten asut ylin yläluokka?mikä auto sinulla on?Oletko muodikas,kierrätys,apua annat?matkustatko ulkomaille,?kukaan yläluokan kansalainen ei nääs suomessa lomiaan vietä.Tiedän muutaman jotka esim.laskettelemaan lähtevät Itävalta,Sveitsi ..Lomilla korkean lennon maat kulttuuria jne.ei mitään köyhälistön rantalomia.Hawaiii...gayman saaret kauaksi Ranska,USA..Australia..mee zee..Kertokaa lisää yläluokan elämästä..ravintolat jäi vertaamatta..

Kyllä ylemmät luokat Suomessa lomailee oikein mielellään. Suomessa on upeita huviloita.

Aivan omista intresseistähän se on kiinni mitä lomallaan haluaa tehdä. Itse sanoisin jopa että monella yläluokkalaisella on aika simppelit lomaharrastukset, esimerkiksi vanhojen huonekalujen entisöimistä, puutarhanhoitoa ja muuta vastaavaa. Nuoriso toki kulkee siellä Itävallassa ja muualla rellestämässä mutta jossain vaiheessa kun ikää tulee niin rauhallisempi lomailu on mukavaa.

Itse olen etsiskellyt eteläeuroopasta vanhaa, ränsistynyttä kirkkorakennusta kauniine ikkunamaalauksineen ja kattofreskoineen jonka voisin entisöidä ja konvertoida kauniiksi lomakodiksi. :)