Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutettu keskiluokkainen ihminen pukeutuu hillitysti. Ei välttämättä kalliisti, koska vihreillä arvoilla on kysyntää ja vaatteet voivat olla kierrätettyjäkin, mutta hillittyjä ja siistejä. Naisilla ei rinnat tursua ulos topeista eikä tatuointeja tai sähäkkää shokkivärjäystä käytetä. Ei mitään halpoja lisäkkeitä kuten ripsiä tai huuliturvokkeita. Myös käytös on hillittyä, äänenvoimakkauus ei nouse, kirosanoja ei käytetä. Työväenluokkainen ihminen pukeutuu rennommin, voi olla enemmän suloja esillä tai sitten ihan haalari - verkkariosastoa. Ei ole merkkivaatteita, edes käytettynä. Monesti on koristeltu tatuoinneilla, irtoripsillä, rakennekynsillä jne. Meikki on yleensä vahvaa. Ääni voi suuttuessa nousta ja kirosanoja käytetään. 

Hmm. Mä olen työväenluokkaisesta perheestä ja suvussa on yhtä lailla korkeasti koulutettuja, keskiluokkaa. Pukeudun siististi ja ostan vaatteita vähillä rahoillakin ja meikkaan töihin joka päivä. Ostin äsken siistin Guessin laukun kun Ted Baker alkaa olla kulunut. Ei siis mitään kovin kallista ja ei huippulaadukastakaan, mutta siistiä.

Käyn suihkussa päivittäin, kampaajalla säännöllisesti ja hoidan ihoa ja hampaita. Mulle ainakin merkitsee oman itsetunnon kannalta paljon se, että olen ulkoisesti siisti vaikka tekisin hanttihommaa tai olisin työtön. Ei ole tatuointeja vaikken niitä vastusta ja en yleensä kiroile ilman syytä. En vain näe mitään syytä näyttää karsealta kun ei se niin paljoa maksa olla siisti. Jos ei välitä mistään merkeistäkään niin kirppareilta saa vaikka mitä.

Pieni vastalause viimeiseen lauseeseen. Huonoina aikoina kirppareilta ei todellakaan löydy vaikka mitä.  Nousukaudella tilanne oli parempi. Nykyvaatteet myös  ovat usein niin huonoa tekoa, että käytettynä ja moneen kertaan pestiynä ne näyttävät nukkavieruilta.

Pitää tietää ne hyvät kirppikset, joista löytyy laatukamaa ja käydä usein. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kuulun jos nyt en yläluokkaan niin ainakin ylempään, ylempään keskiluokkaan.

Jos vertailee esimerkiksi itseäni ja sisaruksiani niin aika erilaisia olemme.

Yksi meistä on aina tyylikäs sijoittamista harrastava.

Toinen kasvattaa suurperhettään.

Kolmas on erään Euroopan suurkaupungin artistipiireissä viihtyvä boheemi.

Neljäs on luonnossa rymyävä vuorikiipeilijä ja oman tiensä kulkija.

Yhteistä meillä on lähinnä kasvatuksen tuomat hyvät käytöstavat, hyvä yleissivistys ja koulutus. Lisäksi se, että kenenkään meistä ei tarvitsisi töitä tehdä jos emme haluaisi.

Ihan perusmukavia jamppoja olemme kaikki mutta ei meitä päältäpäin katsoen mihinkään samaan ryhmään aivan helpolla laittaisi.

Tämän ja parin muun keskustelun perusteella voisi tehdä sen päätelmän, että paine yhdenmukaisuuteen on myös melko suuri - siis siihen mikä nähdään "suomalaisuutena". Kaikki ovat sitä samaa, ulkoasulla ei saa pröystäillä eikä omaisuudella, ahkera pitää olla ja vaatimaton. Nämä lienevät mitä suurimmassa määrin keskiluokan arvoja, joka onkin Suomen suurin yhteiskuntaluokka. Vaikka tausta olisikin yläluokkainen, tulee tuon paineen vuoksi pitää matalaa profiilia. Vain alaluokkaiset näyttävät omaisuuttaan, jos ja kun eivät ymmärrä nyansseja ja tekemäänsä vaikutusta.

Oletko ikinä ollut tekemisissä oikiksessa opiskelevien kanssa? Mistään muusta ei puhuta kuin rahasta ja statuksesta. Se siitä vaatimattomuudesta.

Varmasti erilaisissa tuttavaporukoissa on erilaisia tapoja, jotka osin juontavat juurensa ko. porukan taustoista. Minun tuntemani juristit eivät käyttäydy noin.

Eivät minunkaan tuntemani, mutta he ovat töissä julkisella puolella. Joku heistä muisteli opiskeluaikojaan ja kertoi olleensa järkyttynyt oikislaisten materialistisuudesta ja rahakeskeisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kuulun jos nyt en yläluokkaan niin ainakin ylempään, ylempään keskiluokkaan.

Jos vertailee esimerkiksi itseäni ja sisaruksiani niin aika erilaisia olemme.

Yksi meistä on aina tyylikäs sijoittamista harrastava.

Toinen kasvattaa suurperhettään.

Kolmas on erään Euroopan suurkaupungin artistipiireissä viihtyvä boheemi.

Neljäs on luonnossa rymyävä vuorikiipeilijä ja oman tiensä kulkija.

Yhteistä meillä on lähinnä kasvatuksen tuomat hyvät käytöstavat, hyvä yleissivistys ja koulutus. Lisäksi se, että kenenkään meistä ei tarvitsisi töitä tehdä jos emme haluaisi.

Ihan perusmukavia jamppoja olemme kaikki mutta ei meitä päältäpäin katsoen mihinkään samaan ryhmään aivan helpolla laittaisi.

Tämän ja parin muun keskustelun perusteella voisi tehdä sen päätelmän, että paine yhdenmukaisuuteen on myös melko suuri - siis siihen mikä nähdään "suomalaisuutena". Kaikki ovat sitä samaa, ulkoasulla ei saa pröystäillä eikä omaisuudella, ahkera pitää olla ja vaatimaton. Nämä lienevät mitä suurimmassa määrin keskiluokan arvoja, joka onkin Suomen suurin yhteiskuntaluokka. Vaikka tausta olisikin yläluokkainen, tulee tuon paineen vuoksi pitää matalaa profiilia. Vain alaluokkaiset näyttävät omaisuuttaan, jos ja kun eivät ymmärrä nyansseja ja tekemäänsä vaikutusta.

Ne ovat talonpoikaisia arvoja.

Nykyisin, kun talonpojat ovat vähissä, niistä on tullut keskiluokkaisia arvoja. Toisessa keskustelussa juuri selvitin mielipidettäni siitä miksi tuollaiset arvot liittyvät enemmänkin feodalismiin kuin luterilaisuuteen, millä ahkeruuden ihannetta usein yritetään selittää.

Feodalismiin? Nyt sulla on kyllä termit sekaisin 😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kuulun jos nyt en yläluokkaan niin ainakin ylempään, ylempään keskiluokkaan.

Jos vertailee esimerkiksi itseäni ja sisaruksiani niin aika erilaisia olemme.

Yksi meistä on aina tyylikäs sijoittamista harrastava.

Toinen kasvattaa suurperhettään.

Kolmas on erään Euroopan suurkaupungin artistipiireissä viihtyvä boheemi.

Neljäs on luonnossa rymyävä vuorikiipeilijä ja oman tiensä kulkija.

Yhteistä meillä on lähinnä kasvatuksen tuomat hyvät käytöstavat, hyvä yleissivistys ja koulutus. Lisäksi se, että kenenkään meistä ei tarvitsisi töitä tehdä jos emme haluaisi.

Ihan perusmukavia jamppoja olemme kaikki mutta ei meitä päältäpäin katsoen mihinkään samaan ryhmään aivan helpolla laittaisi.

Tämän ja parin muun keskustelun perusteella voisi tehdä sen päätelmän, että paine yhdenmukaisuuteen on myös melko suuri - siis siihen mikä nähdään "suomalaisuutena". Kaikki ovat sitä samaa, ulkoasulla ei saa pröystäillä eikä omaisuudella, ahkera pitää olla ja vaatimaton. Nämä lienevät mitä suurimmassa määrin keskiluokan arvoja, joka onkin Suomen suurin yhteiskuntaluokka. Vaikka tausta olisikin yläluokkainen, tulee tuon paineen vuoksi pitää matalaa profiilia. Vain alaluokkaiset näyttävät omaisuuttaan, jos ja kun eivät ymmärrä nyansseja ja tekemäänsä vaikutusta.

Oletko ikinä ollut tekemisissä oikiksessa opiskelevien kanssa? Mistään muusta ei puhuta kuin rahasta ja statuksesta. Se siitä vaatimattomuudesta.

Varmasti erilaisissa tuttavaporukoissa on erilaisia tapoja, jotka osin juontavat juurensa ko. porukan taustoista. Minun tuntemani juristit eivät käyttäydy noin.

Eivät minunkaan tuntemani, mutta he ovat töissä julkisella puolella. Joku heistä muisteli opiskeluaikojaan ja kertoi olleensa järkyttynyt oikislaisten materialistisuudesta ja rahakeskeisyydestä.

Minun tuntemani juristit ovat 50+ enkä tunne ko. tiedekuntaa, koska olen tutustunut näihin ihmisiin aikuisiällä. Mutta voisiko olla, että juuri tuo tdk vetää puoleensa hakijoita, joille ansiotaso ja materiaalisten arvojen arvostaminen tulee jo taustasta eli heidän taustansa on työväenluokkainen? Eräs ystäväni opiskeli aikoinaan KTM:ksi ja siellä ainakin moni opiskelukavereista oli vaatimattomista oloista. Heille olivat tärkeitä merkkivaatteet, autot ja vastaavat, mikä tuntui vähän nololta omasta näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kuulun jos nyt en yläluokkaan niin ainakin ylempään, ylempään keskiluokkaan.

Jos vertailee esimerkiksi itseäni ja sisaruksiani niin aika erilaisia olemme.

Yksi meistä on aina tyylikäs sijoittamista harrastava.

Toinen kasvattaa suurperhettään.

Kolmas on erään Euroopan suurkaupungin artistipiireissä viihtyvä boheemi.

Neljäs on luonnossa rymyävä vuorikiipeilijä ja oman tiensä kulkija.

Yhteistä meillä on lähinnä kasvatuksen tuomat hyvät käytöstavat, hyvä yleissivistys ja koulutus. Lisäksi se, että kenenkään meistä ei tarvitsisi töitä tehdä jos emme haluaisi.

Ihan perusmukavia jamppoja olemme kaikki mutta ei meitä päältäpäin katsoen mihinkään samaan ryhmään aivan helpolla laittaisi.

Tämän ja parin muun keskustelun perusteella voisi tehdä sen päätelmän, että paine yhdenmukaisuuteen on myös melko suuri - siis siihen mikä nähdään "suomalaisuutena". Kaikki ovat sitä samaa, ulkoasulla ei saa pröystäillä eikä omaisuudella, ahkera pitää olla ja vaatimaton. Nämä lienevät mitä suurimmassa määrin keskiluokan arvoja, joka onkin Suomen suurin yhteiskuntaluokka. Vaikka tausta olisikin yläluokkainen, tulee tuon paineen vuoksi pitää matalaa profiilia. Vain alaluokkaiset näyttävät omaisuuttaan, jos ja kun eivät ymmärrä nyansseja ja tekemäänsä vaikutusta.

Ne ovat talonpoikaisia arvoja.

Nykyisin, kun talonpojat ovat vähissä, niistä on tullut keskiluokkaisia arvoja. Toisessa keskustelussa juuri selvitin mielipidettäni siitä miksi tuollaiset arvot liittyvät enemmänkin feodalismiin kuin luterilaisuuteen, millä ahkeruuden ihannetta usein yritetään selittää.

Feodalismiin? Nyt sulla on kyllä termit sekaisin 😆

Ei ole, mutta selitys on pitkä enkä ryhdy sitä tässä toistamaan :)

Köyhillä huonommat hampaat. Julkinen on aivan sysi p hampaiden hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kuulun jos nyt en yläluokkaan niin ainakin ylempään, ylempään keskiluokkaan.

Jos vertailee esimerkiksi itseäni ja sisaruksiani niin aika erilaisia olemme.

Yksi meistä on aina tyylikäs sijoittamista harrastava.

Toinen kasvattaa suurperhettään.

Kolmas on erään Euroopan suurkaupungin artistipiireissä viihtyvä boheemi.

Neljäs on luonnossa rymyävä vuorikiipeilijä ja oman tiensä kulkija.

Yhteistä meillä on lähinnä kasvatuksen tuomat hyvät käytöstavat, hyvä yleissivistys ja koulutus. Lisäksi se, että kenenkään meistä ei tarvitsisi töitä tehdä jos emme haluaisi.

Ihan perusmukavia jamppoja olemme kaikki mutta ei meitä päältäpäin katsoen mihinkään samaan ryhmään aivan helpolla laittaisi.

Teillä on ollut selvästi vapaus valita mitä tehdä ja seurata intohimojaan. Kyllä se on parempiosaisuuden merkki ja näkyy muille selvemmin kuin kuvittelet.

Toki, lähinnä ulkonäköpuolta tuossa mietin kun sitä on täällä kovasti pohdittu.

Harrastuksista ja muutenkin elämäntilanteista varmasti muut sen huomaavatkin, ne vain eivät näy päällepäin

Ollaan sisällä ja nimenomaan ruokapöydässä se iänikuinen lippis päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kuulun jos nyt en yläluokkaan niin ainakin ylempään, ylempään keskiluokkaan.

Jos vertailee esimerkiksi itseäni ja sisaruksiani niin aika erilaisia olemme.

Yksi meistä on aina tyylikäs sijoittamista harrastava.

Toinen kasvattaa suurperhettään.

Kolmas on erään Euroopan suurkaupungin artistipiireissä viihtyvä boheemi.

Neljäs on luonnossa rymyävä vuorikiipeilijä ja oman tiensä kulkija.

Yhteistä meillä on lähinnä kasvatuksen tuomat hyvät käytöstavat, hyvä yleissivistys ja koulutus. Lisäksi se, että kenenkään meistä ei tarvitsisi töitä tehdä jos emme haluaisi.

Ihan perusmukavia jamppoja olemme kaikki mutta ei meitä päältäpäin katsoen mihinkään samaan ryhmään aivan helpolla laittaisi.

Tämän ja parin muun keskustelun perusteella voisi tehdä sen päätelmän, että paine yhdenmukaisuuteen on myös melko suuri - siis siihen mikä nähdään "suomalaisuutena". Kaikki ovat sitä samaa, ulkoasulla ei saa pröystäillä eikä omaisuudella, ahkera pitää olla ja vaatimaton. Nämä lienevät mitä suurimmassa määrin keskiluokan arvoja, joka onkin Suomen suurin yhteiskuntaluokka. Vaikka tausta olisikin yläluokkainen, tulee tuon paineen vuoksi pitää matalaa profiilia. Vain alaluokkaiset näyttävät omaisuuttaan, jos ja kun eivät ymmärrä nyansseja ja tekemäänsä vaikutusta.

Jaa-a, kun rahaa pitää riittävän pitkälti itsestäänselvyytenä ja sen kanssa on kasvanut niin eivät ne kalliit tavarat kovin paljoa kiinnostakaan. Ostan/teetän kestävää laatua. Ennemmin kiinnostaa kokemukset ja käytännöllisyys, yleinen elämän mukavuus. Palveluita tulee kulutettua reiluhkosti esim autolle en koe tarvetta, taksi kuljettaa.

Mielenkiintoista näyttelyä tai konserttia varten mieluusti matkustan kauemmaksikin.

Saatanan kermaperseet 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Vielä kasarilla oli luokanopettajana entisiä kansakoulunopettajia joille riitti pätevyyteen keskikoulun eli nykyisen peruskoulun käynti.

Toisaalta aika moni opettaja oli lähtöisin sivistyneestä perheestä.

Ylempänä mainittu keskikoulun käyminen ei ollut sama asia kuin nykyinen peruskoulu. Siis keskikouluun pääsi vain, jos läpäisi pääsykokeet. Opetuksen taso oli korkeaa, koska oppilaiden oletettiin siirtyvän keskikoulusta lukioon ja pyrkivän jonnekin opiskelemaan. Sujuva lukutaito, äidinkielen oikeinkirjoitus ja suomen kielen monipuolinen sanavarasto olivat siihen aikaan itsestäänselvyyksiä. Lisäksi monet lukivat vapaa-aikana paljon kirjoja.

Aivan, tuolloin vaati perheiltä taloudellista panostusta varsinkin maaseudulla, koska lapsi joutui muuttamaan pois kotoa hyvin nuorena ja hänelle piti järjestää katto pään päälle, ruokaa yms. Kaikki 70+ ikäiset ovat ainakin sitä ikäpolvea, jolloin ei vielä ollut itsestäänselvää, että pystyi kouluttautumaan niin korkealle kuin rahkeet riittivät. Opintolainalle yliopistoon piti olla takaaja jne. kun nykyään valtio takaa opintolainat kaikille.

Ei siitä niin kovin kauan ole, kun Suomi ja suomalaiset olivat köyhiä ja Suomi oli kehitysmaa.

Tämä on niin totta. Esimerkiksi mummoni oli terävä päästään ja olisi takuulla ollut ihan jotain muuta kuin keittäjä, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus, mutta eihän 40-luvun Suomessa pienen itäsuomalaisen maalaistalon tyttärellä ollut. Lapsillaan oli jo ihan erilaiset mahdollisuudet ja mummo kyllä katsoi että he hyödyntävät ne. Se nuorin joka piti puoliväkisin laittaa lukioon, opiskeli lopulta tohtoriksi asti. Hän on isäni. Äitini tulee samanlaisesta taustasta vaikkakin vähän varakkaammasta maalaisperheestä. Käsittääkseni aika tavallinen tarina nykykuusikymppisillä koulutetuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Vielä kasarilla oli luokanopettajana entisiä kansakoulunopettajia joille riitti pätevyyteen keskikoulun eli nykyisen peruskoulun käynti.

Toisaalta aika moni opettaja oli lähtöisin sivistyneestä perheestä.

Ylempänä mainittu keskikoulun käyminen ei ollut sama asia kuin nykyinen peruskoulu. Siis keskikouluun pääsi vain, jos läpäisi pääsykokeet. Opetuksen taso oli korkeaa, koska oppilaiden oletettiin siirtyvän keskikoulusta lukioon ja pyrkivän jonnekin opiskelemaan. Sujuva lukutaito, äidinkielen oikeinkirjoitus ja suomen kielen monipuolinen sanavarasto olivat siihen aikaan itsestäänselvyyksiä. Lisäksi monet lukivat vapaa-aikana paljon kirjoja.

Aivan, tuolloin vaati perheiltä taloudellista panostusta varsinkin maaseudulla, koska lapsi joutui muuttamaan pois kotoa hyvin nuorena ja hänelle piti järjestää katto pään päälle, ruokaa yms. Kaikki 70+ ikäiset ovat ainakin sitä ikäpolvea, jolloin ei vielä ollut itsestäänselvää, että pystyi kouluttautumaan niin korkealle kuin rahkeet riittivät. Opintolainalle yliopistoon piti olla takaaja jne. kun nykyään valtio takaa opintolainat kaikille.

Ei siitä niin kovin kauan ole, kun Suomi ja suomalaiset olivat köyhiä ja Suomi oli kehitysmaa.

Tämä on niin totta. Esimerkiksi mummoni oli terävä päästään ja olisi takuulla ollut ihan jotain muuta kuin keittäjä, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus, mutta eihän 40-luvun Suomessa pienen itäsuomalaisen maalaistalon tyttärellä ollut. Lapsillaan oli jo ihan erilaiset mahdollisuudet ja mummo kyllä katsoi että he hyödyntävät ne. Se nuorin joka piti puoliväkisin laittaa lukioon, opiskeli lopulta tohtoriksi asti. Hän on isäni. Äitini tulee samanlaisesta taustasta vaikkakin vähän varakkaammasta maalaisperheestä. Käsittääkseni aika tavallinen tarina nykykuusikymppisillä koulutetuilla.

Kyllä kuusikymppisetkin jo kävivät peruskoulua. Peruskoulut aloittivat Lapissa 1972 ja Etelä-Suomessa 1978.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Vielä kasarilla oli luokanopettajana entisiä kansakoulunopettajia joille riitti pätevyyteen keskikoulun eli nykyisen peruskoulun käynti.

Toisaalta aika moni opettaja oli lähtöisin sivistyneestä perheestä.

Ylempänä mainittu keskikoulun käyminen ei ollut sama asia kuin nykyinen peruskoulu. Siis keskikouluun pääsi vain, jos läpäisi pääsykokeet. Opetuksen taso oli korkeaa, koska oppilaiden oletettiin siirtyvän keskikoulusta lukioon ja pyrkivän jonnekin opiskelemaan. Sujuva lukutaito, äidinkielen oikeinkirjoitus ja suomen kielen monipuolinen sanavarasto olivat siihen aikaan itsestäänselvyyksiä. Lisäksi monet lukivat vapaa-aikana paljon kirjoja.

Aivan, tuolloin vaati perheiltä taloudellista panostusta varsinkin maaseudulla, koska lapsi joutui muuttamaan pois kotoa hyvin nuorena ja hänelle piti järjestää katto pään päälle, ruokaa yms. Kaikki 70+ ikäiset ovat ainakin sitä ikäpolvea, jolloin ei vielä ollut itsestäänselvää, että pystyi kouluttautumaan niin korkealle kuin rahkeet riittivät. Opintolainalle yliopistoon piti olla takaaja jne. kun nykyään valtio takaa opintolainat kaikille.

Ei siitä niin kovin kauan ole, kun Suomi ja suomalaiset olivat köyhiä ja Suomi oli kehitysmaa.

Tämä on niin totta. Esimerkiksi mummoni oli terävä päästään ja olisi takuulla ollut ihan jotain muuta kuin keittäjä, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus, mutta eihän 40-luvun Suomessa pienen itäsuomalaisen maalaistalon tyttärellä ollut. Lapsillaan oli jo ihan erilaiset mahdollisuudet ja mummo kyllä katsoi että he hyödyntävät ne. Se nuorin joka piti puoliväkisin laittaa lukioon, opiskeli lopulta tohtoriksi asti. Hän on isäni. Äitini tulee samanlaisesta taustasta vaikkakin vähän varakkaammasta maalaisperheestä. Käsittääkseni aika tavallinen tarina nykykuusikymppisillä koulutetuilla.

Kyllä kuusikymppisetkin jo kävivät peruskoulua. Peruskoulut aloittivat Lapissa 1972 ja Etelä-Suomessa 1978.

Viimeistään 1978. Siirryttiin siis vaiheittain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeampi sosioekonominen asema näkyy usein niin miehillä kuin naisilla huolitellusta ulkoisesta olemuksesta, puhetyylistä ja käytöstavoista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että kaikki olisivat mukavia ja ihania sympaattisia, varakkaissa ja koulutetuissa on myös todella kus....päisiä ja toksisia persoonia. Mutta he osaavat yleensä halutessaan käyttäytyä sivistyneesti.

Alempi sosiaaliluokka näkyy halpoina vaatteina, ehkä useammin huolittelemattomampana ulkoasuna ja ei niin kovin sivistyneenä käytöksenä tai puhetyylinä.

Halvat vaatteet ja huolittelematon ulkonäkö kertovat vain henkilön nykyisestä rahatilanteesta. Hän voi silti kuulua ylempään sosiaaliluokkaan lapsuudenkodin, koulutuksen ym perusteella. Jos hänelle pantaisiin siistimmät (kalliimmat) vaatteet päälle, hän voisi hetkessä sulautua parempiosaisten joukkoon  vaivattomasti.

Tai ihan vain siitä että hän nukkui aamulla pommiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani professoreiden tms. lapset ovat kotonaan kaikkialla. Heidän kanssaan voi lähteä niin rälälään laulamaan karaokea, kuin sivistyneesti keskustelemaan akateemisen väen sekaan. Eivät mieti valinnoissaan sitä, näyttävätkö nyt ulospäin mahdollisimman ylhäistä luokkaa olevilta vaan mikä on esimerkiksi kiinnostavaa, kehittävää tai hauskaa tekemistä.

Mitä alempana on luokassaan, sen enemmän somessa esitellään "vahingossa" tai suorasukaisesti kodin design ja vapaa-ajan rahaa vievät riennot, miettivät paljon miltä näyttävät. Ylemmässä luokassa olevat tuntuvat miettivät enemmän mitä voivat somen kautta antaa muille, kiinnostavia vinkkejä tms.

Onpa taas yleistystä. Professorien lapsia on ihan joka lähtöön, omat lapseni ovat pikemminkin ujoja ja epävarmoja nuoria - aivan samanlaisia kuin osa kavereistaan joiden vanhempien ammattien kirjo aika lailla sama kuin yhteiskunnassa yleensä. ja professorina olen aika surullinen tästä ketjusta: osa yliopiston käyneistä haluaa jostain syystä nostaa itsensä muiden yläpuolelle, kuulua ihmeelliseen  akateemiseen "luokkaan", jota en ainakaan itse tunnista omasta kokemuspiiristäni. Olen itse yrittänyt opettaa älyllistä uteliaisuutta ja ennakkoluulottomuutta, toivottavasti ketjun akateemiset luokkatietoiset eivät ole ex-oppilaitani. 

Minä olen professorin lapsi ja minuun tuo kuvaus osuu hyvin - tosin en ole minkään professorisuvun kasvatti vaan isäni on sukunsa ensimmäinen tohtori. Eli suvussa ja lapsuuden "piireissä" on siis ollut aika kaikenlaista väkeä, mikä varmaan vaikuttaa asiaan myös. Tosin nuorena olin kyllä varsin ujo, mutta kun iän myötä on päässyt siitä niin tosiaan olen aika kotoisasti monenlaisessa joukossa. Pystyn sivistyneeseen keskusteluun mutta löytyy jutunjuurta myös maanläheisemmista aiheista. Mitään rahoilla ja materialla leveilyä en tosin ymmärrä ollenkaan, sellaisten kanssa on vaikea löytää yhteistä säveltä ihan riippumatta onko ne rahat peräisin duunariammatista vai sukuperinnöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Vielä kasarilla oli luokanopettajana entisiä kansakoulunopettajia joille riitti pätevyyteen keskikoulun eli nykyisen peruskoulun käynti.

Toisaalta aika moni opettaja oli lähtöisin sivistyneestä perheestä.

Ylempänä mainittu keskikoulun käyminen ei ollut sama asia kuin nykyinen peruskoulu. Siis keskikouluun pääsi vain, jos läpäisi pääsykokeet. Opetuksen taso oli korkeaa, koska oppilaiden oletettiin siirtyvän keskikoulusta lukioon ja pyrkivän jonnekin opiskelemaan. Sujuva lukutaito, äidinkielen oikeinkirjoitus ja suomen kielen monipuolinen sanavarasto olivat siihen aikaan itsestäänselvyyksiä. Lisäksi monet lukivat vapaa-aikana paljon kirjoja.

Aivan, tuolloin vaati perheiltä taloudellista panostusta varsinkin maaseudulla, koska lapsi joutui muuttamaan pois kotoa hyvin nuorena ja hänelle piti järjestää katto pään päälle, ruokaa yms. Kaikki 70+ ikäiset ovat ainakin sitä ikäpolvea, jolloin ei vielä ollut itsestäänselvää, että pystyi kouluttautumaan niin korkealle kuin rahkeet riittivät. Opintolainalle yliopistoon piti olla takaaja jne. kun nykyään valtio takaa opintolainat kaikille.

Ei siitä niin kovin kauan ole, kun Suomi ja suomalaiset olivat köyhiä ja Suomi oli kehitysmaa.

Tämä on niin totta. Esimerkiksi mummoni oli terävä päästään ja olisi takuulla ollut ihan jotain muuta kuin keittäjä, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus, mutta eihän 40-luvun Suomessa pienen itäsuomalaisen maalaistalon tyttärellä ollut. Lapsillaan oli jo ihan erilaiset mahdollisuudet ja mummo kyllä katsoi että he hyödyntävät ne. Se nuorin joka piti puoliväkisin laittaa lukioon, opiskeli lopulta tohtoriksi asti. Hän on isäni. Äitini tulee samanlaisesta taustasta vaikkakin vähän varakkaammasta maalaisperheestä. Käsittääkseni aika tavallinen tarina nykykuusikymppisillä koulutetuilla.

Kyllä kuusikymppisetkin jo kävivät peruskoulua. Peruskoulut aloittivat Lapissa 1972 ja Etelä-Suomessa 1978.

Viimeistään 1978. Siirryttiin siis vaiheittain.

Niin eli nyt 60-vuotias ei ole välttämättä käynyt peruskoulua, kun on ollut vuonna -78 jo 16-vuotias. Mutta tosin en väittänytkään etteivät kuusikymppiset olisi peruskoulua käyneet (käsittääkseni isäni kävi kansakoulun ja keskikoulun ja äitini peruskoulun), vaan pointti oli ettei heidän vanhemmillaan ollut vielä välttämättä minkäänlaisia mahdollisuuksia opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Vielä kasarilla oli luokanopettajana entisiä kansakoulunopettajia joille riitti pätevyyteen keskikoulun eli nykyisen peruskoulun käynti.

Toisaalta aika moni opettaja oli lähtöisin sivistyneestä perheestä.

Ylempänä mainittu keskikoulun käyminen ei ollut sama asia kuin nykyinen peruskoulu. Siis keskikouluun pääsi vain, jos läpäisi pääsykokeet. Opetuksen taso oli korkeaa, koska oppilaiden oletettiin siirtyvän keskikoulusta lukioon ja pyrkivän jonnekin opiskelemaan. Sujuva lukutaito, äidinkielen oikeinkirjoitus ja suomen kielen monipuolinen sanavarasto olivat siihen aikaan itsestäänselvyyksiä. Lisäksi monet lukivat vapaa-aikana paljon kirjoja.

Aivan, tuolloin vaati perheiltä taloudellista panostusta varsinkin maaseudulla, koska lapsi joutui muuttamaan pois kotoa hyvin nuorena ja hänelle piti järjestää katto pään päälle, ruokaa yms. Kaikki 70+ ikäiset ovat ainakin sitä ikäpolvea, jolloin ei vielä ollut itsestäänselvää, että pystyi kouluttautumaan niin korkealle kuin rahkeet riittivät. Opintolainalle yliopistoon piti olla takaaja jne. kun nykyään valtio takaa opintolainat kaikille.

Ei siitä niin kovin kauan ole, kun Suomi ja suomalaiset olivat köyhiä ja Suomi oli kehitysmaa.

Tämä on niin totta. Esimerkiksi mummoni oli terävä päästään ja olisi takuulla ollut ihan jotain muuta kuin keittäjä, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus, mutta eihän 40-luvun Suomessa pienen itäsuomalaisen maalaistalon tyttärellä ollut. Lapsillaan oli jo ihan erilaiset mahdollisuudet ja mummo kyllä katsoi että he hyödyntävät ne. Se nuorin joka piti puoliväkisin laittaa lukioon, opiskeli lopulta tohtoriksi asti. Hän on isäni. Äitini tulee samanlaisesta taustasta vaikkakin vähän varakkaammasta maalaisperheestä. Käsittääkseni aika tavallinen tarina nykykuusikymppisillä koulutetuilla.

Kyllä kuusikymppisetkin jo kävivät peruskoulua. Peruskoulut aloittivat Lapissa 1972 ja Etelä-Suomessa 1978.

Niinhän tuossa sanottiin, että mummon lapsilla oli jo ihan eri mahdollisuudet kuin mummolla itsellään...joten mummon lapset olivat niitä 60-luvulla syntyneitä jotka kouluttaustuivat ja mummo heitä patisti koulunkäyntiin.

Jotenkin tässä ketjussa paistaa läpi nyt tämä kouluttautuminen ja kuinka monennessa sukupolvessa mitäkin. Mutta jos ajatellaan vaikkapa nyt noin 60-vuotiasta, niin on aika sula mahdottomuus, että hirveän monessa polvessa olisi edes ylioppilaita/yliopistossa opiskelleita esivanhempia, kun erityisesti naisille se mahdollistui vasta 1800-luvun puolessavälissä ja lukutaitokin yleistyi kansan keskuudessa oikeasti vasta 1800-luvulla.

Oli kyllä kouluja, mutta ne olivat erilaista koulutusta...vanhin isotätini oli hyvin sivistyneenä pidetty nainen, mutta käynyt tyttökoulun ja sitten jonkinsortin sihteeriopiston - eläkkeelle kuitenkin jäi erittäin merkittävästä asemasta erään pankin palvleuksesta. Syntynyt 1800-luvun aivan lopulla. Iso sisarkatraansa suurin osa valmistui jostain koulusta opettajiksi -lieneekö opettajaseminaari tai jokin sellainen. Näiden sisarusten isä oli silloinen liikemies (myi polttopuuta, hiiltä jne kaupungissa). Tuolloin tyttöjen kouluttamista yleensä pidettiin turhana - naimisiin menisivät kuitenkin ja koulutus menisi hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin töissä kuljetusliikkeen toimistossa vuosi ehkä 2004 tms.

Mantereelta oli tulossa suurempi pompsi tavaraa varastoomme ja pomo kutsui sitten rahtivarustamon edustajan tutustumaan toimintaamme Haminassa.

No sitten tilaisuuteen varattu päivä koitti ja boss saatteli tuon johtajan toimistoomme. Oli herännyt varhain Kulosaaren asunnoltaan ja ajanut kahdeksaksi Haminan satamaan.

Nimestä ja varatoimitusjohtajan tittelistä päättelimme että "ei mikään turha kaveri" ja ikää 25 +-.

Lounaalle sitten tietty ja meiän junttijohtaja ehdotti että sataman ruokalaan. Silloin vielä siellä ratakiskojen vieressä ennen vitoskuuria.

No mentiin.

Noutopöydän jälkeen sijoituttiin vapaaseen pöytään ja alkoi ateriointi.

Tämä varustamon edustaja kiinnitti servietin kaulukseensa. Moista ei kunaan oltu nähty ruokalassa. Hän teki sen niin sulavasti että ei me muut sitä älytty edes tuijottaa. Saati muut haalariporukat.

Näin mielestäni näkyy luokka.

Itse olen ravintoketjun alalaatikosta.

Heh heh, mahtoi siinä haminalaisia ahtaajapersuja ihmetyttää... Siellä ei kyllä ylempää sosiaaliluokkaa näy. Kaikki lähteneet muualle. Muutama rikas yrittäjä saattaa löytyä, mutta täysin uunoturhapuromaisia juoppoja ovat vaikka rahaa olisi. Naiset, paetkaa!

Pakenin kauan sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Vielä kasarilla oli luokanopettajana entisiä kansakoulunopettajia joille riitti pätevyyteen keskikoulun eli nykyisen peruskoulun käynti.

Toisaalta aika moni opettaja oli lähtöisin sivistyneestä perheestä.

Ylempänä mainittu keskikoulun käyminen ei ollut sama asia kuin nykyinen peruskoulu. Siis keskikouluun pääsi vain, jos läpäisi pääsykokeet. Opetuksen taso oli korkeaa, koska oppilaiden oletettiin siirtyvän keskikoulusta lukioon ja pyrkivän jonnekin opiskelemaan. Sujuva lukutaito, äidinkielen oikeinkirjoitus ja suomen kielen monipuolinen sanavarasto olivat siihen aikaan itsestäänselvyyksiä. Lisäksi monet lukivat vapaa-aikana paljon kirjoja.

Aivan, tuolloin vaati perheiltä taloudellista panostusta varsinkin maaseudulla, koska lapsi joutui muuttamaan pois kotoa hyvin nuorena ja hänelle piti järjestää katto pään päälle, ruokaa yms. Kaikki 70+ ikäiset ovat ainakin sitä ikäpolvea, jolloin ei vielä ollut itsestäänselvää, että pystyi kouluttautumaan niin korkealle kuin rahkeet riittivät. Opintolainalle yliopistoon piti olla takaaja jne. kun nykyään valtio takaa opintolainat kaikille.

Ei siitä niin kovin kauan ole, kun Suomi ja suomalaiset olivat köyhiä ja Suomi oli kehitysmaa.

Tämä on niin totta. Esimerkiksi mummoni oli terävä päästään ja olisi takuulla ollut ihan jotain muuta kuin keittäjä, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus, mutta eihän 40-luvun Suomessa pienen itäsuomalaisen maalaistalon tyttärellä ollut. Lapsillaan oli jo ihan erilaiset mahdollisuudet ja mummo kyllä katsoi että he hyödyntävät ne. Se nuorin joka piti puoliväkisin laittaa lukioon, opiskeli lopulta tohtoriksi asti. Hän on isäni. Äitini tulee samanlaisesta taustasta vaikkakin vähän varakkaammasta maalaisperheestä. Käsittääkseni aika tavallinen tarina nykykuusikymppisillä koulutetuilla.

Isäni oli myyty huutolaiseksi, mutta isoäitini ei ollut antanut. Koulua isäni ehti käydä kiertokoulussa kolme viikkoa/vuosi ja neljänä vuonna. Koulutus oli kotonamme arvossaan, kaikille kustannettiin vähintään ammattikoulu, osa insinöörejä ja me pahnan pohjimmaiset ylioppilaita ja akateemisia.

Mulla on rahaa niin, ettei paskalle taivu.