Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen pari naista jotka ovat ns. duunariperheestä. Molemmat ovat kuitenkin käyneet yliopiston ja ovat koulutuksensa mukaisissa työpaikoissa. Kuitenkin tuo duunariluokka ei tunnu poistuvan heistä millään. Yrittivät seurustella samantasoisen koulutuksen saaneiden kanssa, mutta homma on tuntunut menevän kiville erilaisen arvomaailman vuoksi. Nyt ovat molemmat onnellisia, toinen putkimiehen ja toinen hitsaajan kanssa.

Mulla sama, vähän huijarisyndrooma ja huono itsetunto. Kun oli poikaystävä sivistyssuvusta, hänellä monta tutkintoa, hieno asunto ja suvulla rahaa, tunsin häpeää, kun en ollut lukenut niistä filosofeista ym, mistä hän puhui itsestään selvinä. Oli jotenkin vaikea olla suhteessa, kun koko ajan oli vähän pihalla milloin mistäkin asiasta. Joten nykyään mulla on mies vähän samanlaisesta hyvin vaatimattomasta taustasta, vaikka molemmat ollaan kovapalkkaisia asiantuntijoita ja päälliköitä. Tuntuu kotoisalta syödä makaronilaatikkoa, tehdä mökillä halkoja, ja kun hän veljen kanssa vaihtaa renkaita ja ottaa yhdet oluet. Ollaan jotenkin yhdessä siellä maailmojen välissä.

Näistä kokemuksista on kirjoitettu kirjakin, toinen kirjoittajista oli Laura Kolbe. Eli siitä miltä tuntuu, kun puoliso on aivan eri yhteiskuntaluokasta, vierauden tunne jne.

Itsellänikin on vähän tuon tyylinen kokemus teiniajoilta. Poikaystävän perhe oli duunariperhe ja vieraus oli ihan molemminpuolista, vaikka itse poika oli tosi mukava. Ei siitä vain tullut mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minulla sosioekonominen asema näkyy siitä (köyhyys) ettei ole varaa asioida kampaajalla, ei varaa juuri kuin hm rytkyihin jotka on kuluneita. En ole millään mittapuulla muodin mukainen.

Sosioekonominen asema voi näkyä myös esim hoitamattomat hampaat ja jos joku poistetaan tilalle ei tule mitään. Rikas voi ottaa hammasimplantin. Itselläni poistettiin yksi joka ei edes näy kunnolla murta silti hävettää hymyillä.

Rikkaammalla on varaa mätsätä vaatteitaan esim värien mukaan. Minulla on yksi käsilaukku, eikä kenkiäkään ole monet. Talvikenkiä en tiedä raaskinko edes ostaa kun vanhat rikki. Minulla ne on käyttöön (lämpimät kengät) missä rikkaammalla on useampia pareja eri lookkeihin.

Masennukseni näkyy siitä kun en jaksa edes välittää. Monesti menen tuulitakki päällä lenkkarit jalassa. Toki köyhäkin voisi itselleen kirppareita kiertämällä tyylin löytää. Itse keksin elämälleni muutakin tarkoitusta ja tekemiatä. Hankala löytää kokoja kun mikään vaate ei istu monesti kirpparilla. Siellä hm on sentään vaatteita eri kokoisena josta valita oikea.

Johonkin olen köyjänäkin satsannut. Kiitos yhden tilapäisem rikastumisen ostin esim kunnon ulkoilukengät liikkumiseen, kunnon sade/kuorivaatteet ja kalliin toppatakin joka on kestänyt vuosia. Satsaan köyhänä johonkin. Esim kunnon sänky ja kunnon kengät ulkoiluun koiran kanssa.

Ihmettelen aina tätä vaatejuttua. Nykyisin alessa on tarjolla oikeasti aivan käsittämättömän halvalla vaatteita. Varsinkin näissä ketjuliikeissa ja Lidlissä, mutta loppualessa jopa ihan Stockmannilla. Kun ostaa yksivärisiä vaatteita, lähes aina ne sopii keskenään väreiltään.

Ymmärrän jos ei kiinnosta tai on sairas, mutta tyyli ja pukeutuminen ei ole rahakysymys enää. Kannattaa ostaa niitä kenkiä kun on ale. Useampia pareja. Silloin ne kaikki kestävät paremmin, kun jokaisessa tilanteessa on oikeat jalkineet. Kun koko vuoden kävelee samat kengät jalassa, niin tietenkin ne kuluvat nopeasti. Kesällä saa tennareita alesta alle 10€, lenkkareita 12€ Lidlistä lähes koko vuoden tasaisin välein. Jopa talvikenkiä saa 35€. Housuja alle 10€ ja teepaitoja jopa eurolla. Ihan uusina.

Olen sitä mieltä, että kannattaa satsata alennusmyynteihin ja varsinkin loppurysäykseen ja määrään kun on tilaisuus. Enemmän on enemmän ja ei tarvitse aina sitten olla etsimässä tilaisuuksia.

Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, se euron T-paita on huomenna nuhjaantunut rätti.

Monilla köyhillä ei ole rahaa ostaa sillä hetkellä, kun oikein edullisia kenkiä on myynnissä. Siinä vaiheessa, kun henkilö saa rahaa, oma koko on saattanut jo loppua. Tätä tapahtuu niille, joilla ei ole minkäänlaista puskuria ja tulot (avustukset) menevät heti elämiseen. Joillakin raha on niin tiukalla, etteivät he voi hyödyntää näitä halpoja hintoja. Aiheen ohi, mutta ostin yhtenä vuonna Lidlistä talvikengät, tekoainetta toki, mutta kyseisen mallin pohjat pitivät hyvin, kun kävelin liukkaalla kadulla.  

Lidlistä löytää välillä helmiä, todella hyvä vaatetteiden hinta-laatusuhde. Kun on rahat olleet tiukassa, ostin sieltä vaatteeni. Ostaisin vieläkin osan vaatteistani sieltä paremmilla tuloilla, jos asuisin Lidlin nurkilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis, mutta mikä on teidän mielestänne ero alemman keskiluokan ja ylemmän keskiluokan välillä? 

Alemmassa keskiluokassa saatetaan olla esimerkiksi sukunsa ensimmäinen ylioppilas tai maisteri. Ylemmässä keskiluokassa ollaan maistereita/tohtoreita jo useammassa, esimerkiksi +3 sukupolvessa. Alemmassa keskiluokassa vanhemmat oli opettajia tai opiston käyneitä, ylemmässä keskiluokassa virka- tai liikemiehiä, rehtoreita ja lääkäreitä. Näin siis esimerkiksi. Molemmissa tapakulttuuri voi olla samanlaista: luetaan kirjoja, puetaan lapset nätisti juhliin ja katsotaan lauantai-iltana Bumbtsibumia. Varsinaisessa asumisessa tai elintavoissa ei välttämättä ole merkittäviä eroja.

Miksi opettajat ovat mielestäsi alempaa keskiluokkaa opistotason koulutuksen kanssa? Opettajilla on maisterin tutkinto, eli samaa kuin mainitsemillasi virkamiehillä, rehtoreilla, lakimiehillä jne. Omalla alallani usealla on myös tohtorin tutkinto, vaikka maisterin tutkinto riittää kyllä opettajan virkaan.

Maisterin tutkinto ei ole aina ollut kovin kauaa vaatimuksena opettajan pätevyydelle. Opettajat myös tienaavat yleensä melko maltillisesti, eli ovat keskiluokkaa.

Vielä kasarilla oli luokanopettajana entisiä kansakoulunopettajia joille riitti pätevyyteen keskikoulun eli nykyisen peruskoulun käynti.

Toisaalta aika moni opettaja oli lähtöisin sivistyneestä perheestä.

Ylempänä mainittu keskikoulun käyminen ei ollut sama asia kuin nykyinen peruskoulu. Siis keskikouluun pääsi vain, jos läpäisi pääsykokeet. Opetuksen taso oli korkeaa, koska oppilaiden oletettiin siirtyvän keskikoulusta lukioon ja pyrkivän jonnekin opiskelemaan. Sujuva lukutaito, äidinkielen oikeinkirjoitus ja suomen kielen monipuolinen sanavarasto olivat siihen aikaan itsestäänselvyyksiä. Lisäksi monet lukivat vapaa-aikana paljon kirjoja.

Aivan, tuolloin vaati perheiltä taloudellista panostusta varsinkin maaseudulla, koska lapsi joutui muuttamaan pois kotoa hyvin nuorena ja hänelle piti järjestää katto pään päälle, ruokaa yms. Kaikki 70+ ikäiset ovat ainakin sitä ikäpolvea, jolloin ei vielä ollut itsestäänselvää, että pystyi kouluttautumaan niin korkealle kuin rahkeet riittivät. Opintolainalle yliopistoon piti olla takaaja jne. kun nykyään valtio takaa opintolainat kaikille.

Ei siitä niin kovin kauan ole, kun Suomi ja suomalaiset olivat köyhiä ja Suomi oli kehitysmaa.

Minä kuulun jos nyt en yläluokkaan niin ainakin ylempään, ylempään keskiluokkaan.

Jos vertailee esimerkiksi itseäni ja sisaruksiani niin aika erilaisia olemme.

Yksi meistä on aina tyylikäs sijoittamista harrastava.

Toinen kasvattaa suurperhettään.

Kolmas on erään Euroopan suurkaupungin artistipiireissä viihtyvä boheemi.

Neljäs on luonnossa rymyävä vuorikiipeilijä ja oman tiensä kulkija.

Yhteistä meillä on lähinnä kasvatuksen tuomat hyvät käytöstavat, hyvä yleissivistys ja koulutus. Lisäksi se, että kenenkään meistä ei tarvitsisi töitä tehdä jos emme haluaisi.

Ihan perusmukavia jamppoja olemme kaikki mutta ei meitä päältäpäin katsoen mihinkään samaan ryhmään aivan helpolla laittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Minä kuulun jos nyt en yläluokkaan niin ainakin ylempään, ylempään keskiluokkaan.

Jos vertailee esimerkiksi itseäni ja sisaruksiani niin aika erilaisia olemme.

Yksi meistä on aina tyylikäs sijoittamista harrastava.

Toinen kasvattaa suurperhettään.

Kolmas on erään Euroopan suurkaupungin artistipiireissä viihtyvä boheemi.

Neljäs on luonnossa rymyävä vuorikiipeilijä ja oman tiensä kulkija.

Yhteistä meillä on lähinnä kasvatuksen tuomat hyvät käytöstavat, hyvä yleissivistys ja koulutus. Lisäksi se, että kenenkään meistä ei tarvitsisi töitä tehdä jos emme haluaisi.

Ihan perusmukavia jamppoja olemme kaikki mutta ei meitä päältäpäin katsoen mihinkään samaan ryhmään aivan helpolla laittaisi.

Teillä on ollut selvästi vapaus valita mitä tehdä ja seurata intohimojaan. Kyllä se on parempiosaisuuden merkki ja näkyy muille selvemmin kuin kuvittelet.

Kiva, että tällaista luokkajakoa väkisin pidetään yllä. Kai se sitten on joillekin niin tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Minä kuulun jos nyt en yläluokkaan niin ainakin ylempään, ylempään keskiluokkaan.

Jos vertailee esimerkiksi itseäni ja sisaruksiani niin aika erilaisia olemme.

Yksi meistä on aina tyylikäs sijoittamista harrastava.

Toinen kasvattaa suurperhettään.

Kolmas on erään Euroopan suurkaupungin artistipiireissä viihtyvä boheemi.

Neljäs on luonnossa rymyävä vuorikiipeilijä ja oman tiensä kulkija.

Yhteistä meillä on lähinnä kasvatuksen tuomat hyvät käytöstavat, hyvä yleissivistys ja koulutus. Lisäksi se, että kenenkään meistä ei tarvitsisi töitä tehdä jos emme haluaisi.

Ihan perusmukavia jamppoja olemme kaikki mutta ei meitä päältäpäin katsoen mihinkään samaan ryhmään aivan helpolla laittaisi.

Tämän ja parin muun keskustelun perusteella voisi tehdä sen päätelmän, että paine yhdenmukaisuuteen on myös melko suuri - siis siihen mikä nähdään "suomalaisuutena". Kaikki ovat sitä samaa, ulkoasulla ei saa pröystäillä eikä omaisuudella, ahkera pitää olla ja vaatimaton. Nämä lienevät mitä suurimmassa määrin keskiluokan arvoja, joka onkin Suomen suurin yhteiskuntaluokka. Vaikka tausta olisikin yläluokkainen, tulee tuon paineen vuoksi pitää matalaa profiilia. Vain alaluokkaiset näyttävät omaisuuttaan, jos ja kun eivät ymmärrä nyansseja ja tekemäänsä vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kuulun jos nyt en yläluokkaan niin ainakin ylempään, ylempään keskiluokkaan.

Jos vertailee esimerkiksi itseäni ja sisaruksiani niin aika erilaisia olemme.

Yksi meistä on aina tyylikäs sijoittamista harrastava.

Toinen kasvattaa suurperhettään.

Kolmas on erään Euroopan suurkaupungin artistipiireissä viihtyvä boheemi.

Neljäs on luonnossa rymyävä vuorikiipeilijä ja oman tiensä kulkija.

Yhteistä meillä on lähinnä kasvatuksen tuomat hyvät käytöstavat, hyvä yleissivistys ja koulutus. Lisäksi se, että kenenkään meistä ei tarvitsisi töitä tehdä jos emme haluaisi.

Ihan perusmukavia jamppoja olemme kaikki mutta ei meitä päältäpäin katsoen mihinkään samaan ryhmään aivan helpolla laittaisi.

Teillä on ollut selvästi vapaus valita mitä tehdä ja seurata intohimojaan. Kyllä se on parempiosaisuuden merkki ja näkyy muille selvemmin kuin kuvittelet.

On kyllä harvinaista, että ihmisen ei tarvitsisi ikinä tehdä töitä ja silti eläisi mukavaati. Toki NHL-kiekkoilijoiden lapsilla on tämä tilanne, mutta ei se mikään ylemmän keskiluokan tunnusmerkki Suomessa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kuulun jos nyt en yläluokkaan niin ainakin ylempään, ylempään keskiluokkaan.

Jos vertailee esimerkiksi itseäni ja sisaruksiani niin aika erilaisia olemme.

Yksi meistä on aina tyylikäs sijoittamista harrastava.

Toinen kasvattaa suurperhettään.

Kolmas on erään Euroopan suurkaupungin artistipiireissä viihtyvä boheemi.

Neljäs on luonnossa rymyävä vuorikiipeilijä ja oman tiensä kulkija.

Yhteistä meillä on lähinnä kasvatuksen tuomat hyvät käytöstavat, hyvä yleissivistys ja koulutus. Lisäksi se, että kenenkään meistä ei tarvitsisi töitä tehdä jos emme haluaisi.

Ihan perusmukavia jamppoja olemme kaikki mutta ei meitä päältäpäin katsoen mihinkään samaan ryhmään aivan helpolla laittaisi.

Tämän ja parin muun keskustelun perusteella voisi tehdä sen päätelmän, että paine yhdenmukaisuuteen on myös melko suuri - siis siihen mikä nähdään "suomalaisuutena". Kaikki ovat sitä samaa, ulkoasulla ei saa pröystäillä eikä omaisuudella, ahkera pitää olla ja vaatimaton. Nämä lienevät mitä suurimmassa määrin keskiluokan arvoja, joka onkin Suomen suurin yhteiskuntaluokka. Vaikka tausta olisikin yläluokkainen, tulee tuon paineen vuoksi pitää matalaa profiilia. Vain alaluokkaiset näyttävät omaisuuttaan, jos ja kun eivät ymmärrä nyansseja ja tekemäänsä vaikutusta.

Oletko ikinä ollut tekemisissä oikiksessa opiskelevien kanssa? Mistään muusta ei puhuta kuin rahasta ja statuksesta. Se siitä vaatimattomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kuulun jos nyt en yläluokkaan niin ainakin ylempään, ylempään keskiluokkaan.

Jos vertailee esimerkiksi itseäni ja sisaruksiani niin aika erilaisia olemme.

Yksi meistä on aina tyylikäs sijoittamista harrastava.

Toinen kasvattaa suurperhettään.

Kolmas on erään Euroopan suurkaupungin artistipiireissä viihtyvä boheemi.

Neljäs on luonnossa rymyävä vuorikiipeilijä ja oman tiensä kulkija.

Yhteistä meillä on lähinnä kasvatuksen tuomat hyvät käytöstavat, hyvä yleissivistys ja koulutus. Lisäksi se, että kenenkään meistä ei tarvitsisi töitä tehdä jos emme haluaisi.

Ihan perusmukavia jamppoja olemme kaikki mutta ei meitä päältäpäin katsoen mihinkään samaan ryhmään aivan helpolla laittaisi.

Tämän ja parin muun keskustelun perusteella voisi tehdä sen päätelmän, että paine yhdenmukaisuuteen on myös melko suuri - siis siihen mikä nähdään "suomalaisuutena". Kaikki ovat sitä samaa, ulkoasulla ei saa pröystäillä eikä omaisuudella, ahkera pitää olla ja vaatimaton. Nämä lienevät mitä suurimmassa määrin keskiluokan arvoja, joka onkin Suomen suurin yhteiskuntaluokka. Vaikka tausta olisikin yläluokkainen, tulee tuon paineen vuoksi pitää matalaa profiilia. Vain alaluokkaiset näyttävät omaisuuttaan, jos ja kun eivät ymmärrä nyansseja ja tekemäänsä vaikutusta.

Oletko ikinä ollut tekemisissä oikiksessa opiskelevien kanssa? Mistään muusta ei puhuta kuin rahasta ja statuksesta. Se siitä vaatimattomuudesta.

Varmasti erilaisissa tuttavaporukoissa on erilaisia tapoja, jotka osin juontavat juurensa ko. porukan taustoista. Minun tuntemani juristit eivät käyttäydy noin.

Olen saanut hyvin läheltä seurata kuinka köyhyydestä on kovalla työllä ponnisteltu rikkauksiin. Se vaatii työtä ja uskoa itseensä. Mikään ei tule ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Tatuoinnit on merkki alemmasta yhteiskuntaluokasta.

Voi olla merkki ihan vaan tyylitajun puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani professoreiden tms. lapset ovat kotonaan kaikkialla. Heidän kanssaan voi lähteä niin rälälään laulamaan karaokea, kuin sivistyneesti keskustelemaan akateemisen väen sekaan. Eivät mieti valinnoissaan sitä, näyttävätkö nyt ulospäin mahdollisimman ylhäistä luokkaa olevilta vaan mikä on esimerkiksi kiinnostavaa, kehittävää tai hauskaa tekemistä.

Mitä alempana on luokassaan, sen enemmän somessa esitellään "vahingossa" tai suorasukaisesti kodin design ja vapaa-ajan rahaa vievät riennot, miettivät paljon miltä näyttävät. Ylemmässä luokassa olevat tuntuvat miettivät enemmän mitä voivat somen kautta antaa muille, kiinnostavia vinkkejä tms.

Onpa taas yleistystä. Professorien lapsia on ihan joka lähtöön, omat lapseni ovat pikemminkin ujoja ja epävarmoja nuoria - aivan samanlaisia kuin osa kavereistaan joiden vanhempien ammattien kirjo aika lailla sama kuin yhteiskunnassa yleensä. ja professorina olen aika surullinen tästä ketjusta: osa yliopiston käyneistä haluaa jostain syystä nostaa itsensä muiden yläpuolelle, kuulua ihmeelliseen  akateemiseen "luokkaan", jota en ainakaan itse tunnista omasta kokemuspiiristäni. Olen itse yrittänyt opettaa älyllistä uteliaisuutta ja ennakkoluulottomuutta, toivottavasti ketjun akateemiset luokkatietoiset eivät ole ex-oppilaitani. 

Professoriksi on aika huono sisälukutaito. Tässähän nimenomaan kerrottiin omista kokemuksista, ei yleistetty. Se, että et tunnista akateemista luokkaa omasta kokemuspiiristäsi ei poista sen olemassaoloa. Oikeastaan sinun kannattaisi vähän tutustua aiheeseen, sillä elät kenties kuplassa.

Minä ajattelin kirjoittajaa tutuksi sosiologian professoriksi, eli pitäisi tuntea aihe.

Sosiologian professorit eivät ole mitään objektiivisia ylijumalia, vaan ihmisiä joilla voi mennä ns. "tunteisiin". Vaarallista, jos joku kuvittelee että ovat tällaisen yläpuolella.

Hän kritisoi mielestäni kyllä tässä ketjussa tehtyä leimojen lätkimistä, ei kiistänyt yhteiskuntaluokkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani professoreiden tms. lapset ovat kotonaan kaikkialla. Heidän kanssaan voi lähteä niin rälälään laulamaan karaokea, kuin sivistyneesti keskustelemaan akateemisen väen sekaan. Eivät mieti valinnoissaan sitä, näyttävätkö nyt ulospäin mahdollisimman ylhäistä luokkaa olevilta vaan mikä on esimerkiksi kiinnostavaa, kehittävää tai hauskaa tekemistä.

Mitä alempana on luokassaan, sen enemmän somessa esitellään "vahingossa" tai suorasukaisesti kodin design ja vapaa-ajan rahaa vievät riennot, miettivät paljon miltä näyttävät. Ylemmässä luokassa olevat tuntuvat miettivät enemmän mitä voivat somen kautta antaa muille, kiinnostavia vinkkejä tms.

Onpa taas yleistystä. Professorien lapsia on ihan joka lähtöön, omat lapseni ovat pikemminkin ujoja ja epävarmoja nuoria - aivan samanlaisia kuin osa kavereistaan joiden vanhempien ammattien kirjo aika lailla sama kuin yhteiskunnassa yleensä. ja professorina olen aika surullinen tästä ketjusta: osa yliopiston käyneistä haluaa jostain syystä nostaa itsensä muiden yläpuolelle, kuulua ihmeelliseen  akateemiseen "luokkaan", jota en ainakaan itse tunnista omasta kokemuspiiristäni. Olen itse yrittänyt opettaa älyllistä uteliaisuutta ja ennakkoluulottomuutta, toivottavasti ketjun akateemiset luokkatietoiset eivät ole ex-oppilaitani. 

Professoriksi on aika huono sisälukutaito. Tässähän nimenomaan kerrottiin omista kokemuksista, ei yleistetty. Se, että et tunnista akateemista luokkaa omasta kokemuspiiristäsi ei poista sen olemassaoloa. Oikeastaan sinun kannattaisi vähän tutustua aiheeseen, sillä elät kenties kuplassa.

Minä ajattelin kirjoittajaa tutuksi sosiologian professoriksi, eli pitäisi tuntea aihe.

Sosiologian professorit eivät ole mitään objektiivisia ylijumalia, vaan ihmisiä joilla voi mennä ns. "tunteisiin". Vaarallista, jos joku kuvittelee että ovat tällaisen yläpuolella.

Hän kritisoi mielestäni kyllä tässä ketjussa tehtyä leimojen lätkimistä, ei kiistänyt yhteiskuntaluokkia.

Koko keskustelun aihehan on sellainen, että leimoja tulee lätkittyä jotta koko keskustelua voi edes käydä.

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut hyvin läheltä seurata kuinka köyhyydestä on kovalla työllä ponnisteltu rikkauksiin. Se vaatii työtä ja uskoa itseensä. Mikään ei tule ilmaiseksi.

Samoin. Se johtuu korkeasta älykkyysosamäärästä, mikä sitten näkyy käytöksessä myös. Mutta hauska yksityiskohta on se, miten välillä se tausta pilkahtaa (hyvällä tavalla) näkyviin erittäin pisteliäissä huomioissa, jotka osuvat täsmälleen maaliin. Kun on tehty se luokkaretki niin korkealle (yhteiskunnan huipulle), on jouduttu havainnoimaan miten ihmiset toimivat aivan toisin kuin se, joka pysyy omassa kuplassaan. Muuten ei olisi pärjätty. 

Vaikka Marin ei mitenkään ole oma ihailun kohteeni poliittisesti, niin on selvää, että hänen äo:nsa on hyvin korkea. Se mihin yhteikuntaluokkaan kuuluu ei ratkaise äo:ta. Kun geenit ja ominaisuudet yhdistyvät aivan poikkeuksellisen suotuisasti, niin sieltä nousee supermenestyjä, joka porhaltaa huipulle ja saa vielä matkaevääksi luokkaretkeltä oppimansa mitä tulee erilaisiin ihmistyyppeihin ja kulttuureihin.

Historian valossa tuollaiset ihmiset voivat saada aikaan suuria muutoksia sillä alalla mihin ovat ryhtyneet.

Ite oon 37v yli 100k€ vuodessa tienaava perheenisä. Kaikki kaveripiiristäkin on samaa ikä ja tuloluokkaa.

Parikertaa vuodessa käydään viikko joko levillä tai pattayalla viettämässä äijäporukalla laatuaikaa. Niissä bileissä viina virtaa ja valkoinen kulta pöllyää. Aina on myös tyttöseuraa löytynyt bileisiin. Köyhät sitten siivoavat jäljet.

Koska olenhan kuitenkin köyhiin verrattuna bättre folk.

Vierailija kirjoitti:

Tatuoinnit on merkki alemmasta yhteiskuntaluokasta.

Meillä sairaalassa erikoislääkäreilläkin on tatuointeja.

Ovat kai sit av-mammojen luokituksen mukaan alempaa sosiaaliluokkaa :D

Tänä päivänä pelkästään tatuoinneista ei todellakaan voi päätellä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kuulun jos nyt en yläluokkaan niin ainakin ylempään, ylempään keskiluokkaan.

Jos vertailee esimerkiksi itseäni ja sisaruksiani niin aika erilaisia olemme.

Yksi meistä on aina tyylikäs sijoittamista harrastava.

Toinen kasvattaa suurperhettään.

Kolmas on erään Euroopan suurkaupungin artistipiireissä viihtyvä boheemi.

Neljäs on luonnossa rymyävä vuorikiipeilijä ja oman tiensä kulkija.

Yhteistä meillä on lähinnä kasvatuksen tuomat hyvät käytöstavat, hyvä yleissivistys ja koulutus. Lisäksi se, että kenenkään meistä ei tarvitsisi töitä tehdä jos emme haluaisi.

Ihan perusmukavia jamppoja olemme kaikki mutta ei meitä päältäpäin katsoen mihinkään samaan ryhmään aivan helpolla laittaisi.

Tämän ja parin muun keskustelun perusteella voisi tehdä sen päätelmän, että paine yhdenmukaisuuteen on myös melko suuri - siis siihen mikä nähdään "suomalaisuutena". Kaikki ovat sitä samaa, ulkoasulla ei saa pröystäillä eikä omaisuudella, ahkera pitää olla ja vaatimaton. Nämä lienevät mitä suurimmassa määrin keskiluokan arvoja, joka onkin Suomen suurin yhteiskuntaluokka. Vaikka tausta olisikin yläluokkainen, tulee tuon paineen vuoksi pitää matalaa profiilia. Vain alaluokkaiset näyttävät omaisuuttaan, jos ja kun eivät ymmärrä nyansseja ja tekemäänsä vaikutusta.

Ne ovat talonpoikaisia arvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kuulun jos nyt en yläluokkaan niin ainakin ylempään, ylempään keskiluokkaan.

Jos vertailee esimerkiksi itseäni ja sisaruksiani niin aika erilaisia olemme.

Yksi meistä on aina tyylikäs sijoittamista harrastava.

Toinen kasvattaa suurperhettään.

Kolmas on erään Euroopan suurkaupungin artistipiireissä viihtyvä boheemi.

Neljäs on luonnossa rymyävä vuorikiipeilijä ja oman tiensä kulkija.

Yhteistä meillä on lähinnä kasvatuksen tuomat hyvät käytöstavat, hyvä yleissivistys ja koulutus. Lisäksi se, että kenenkään meistä ei tarvitsisi töitä tehdä jos emme haluaisi.

Ihan perusmukavia jamppoja olemme kaikki mutta ei meitä päältäpäin katsoen mihinkään samaan ryhmään aivan helpolla laittaisi.

Tämän ja parin muun keskustelun perusteella voisi tehdä sen päätelmän, että paine yhdenmukaisuuteen on myös melko suuri - siis siihen mikä nähdään "suomalaisuutena". Kaikki ovat sitä samaa, ulkoasulla ei saa pröystäillä eikä omaisuudella, ahkera pitää olla ja vaatimaton. Nämä lienevät mitä suurimmassa määrin keskiluokan arvoja, joka onkin Suomen suurin yhteiskuntaluokka. Vaikka tausta olisikin yläluokkainen, tulee tuon paineen vuoksi pitää matalaa profiilia. Vain alaluokkaiset näyttävät omaisuuttaan, jos ja kun eivät ymmärrä nyansseja ja tekemäänsä vaikutusta.

Ne ovat talonpoikaisia arvoja.

Nykyisin, kun talonpojat ovat vähissä, niistä on tullut keskiluokkaisia arvoja. Toisessa keskustelussa juuri selvitin mielipidettäni siitä miksi tuollaiset arvot liittyvät enemmänkin feodalismiin kuin luterilaisuuteen, millä ahkeruuden ihannetta usein yritetään selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutettu keskiluokkainen ihminen pukeutuu hillitysti. Ei välttämättä kalliisti, koska vihreillä arvoilla on kysyntää ja vaatteet voivat olla kierrätettyjäkin, mutta hillittyjä ja siistejä. Naisilla ei rinnat tursua ulos topeista eikä tatuointeja tai sähäkkää shokkivärjäystä käytetä. Ei mitään halpoja lisäkkeitä kuten ripsiä tai huuliturvokkeita. Myös käytös on hillittyä, äänenvoimakkauus ei nouse, kirosanoja ei käytetä. Työväenluokkainen ihminen pukeutuu rennommin, voi olla enemmän suloja esillä tai sitten ihan haalari - verkkariosastoa. Ei ole merkkivaatteita, edes käytettynä. Monesti on koristeltu tatuoinneilla, irtoripsillä, rakennekynsillä jne. Meikki on yleensä vahvaa. Ääni voi suuttuessa nousta ja kirosanoja käytetään. 

Hmm. Mä olen työväenluokkaisesta perheestä ja suvussa on yhtä lailla korkeasti koulutettuja, keskiluokkaa. Pukeudun siististi ja ostan vaatteita vähillä rahoillakin ja meikkaan töihin joka päivä. Ostin äsken siistin Guessin laukun kun Ted Baker alkaa olla kulunut. Ei siis mitään kovin kallista ja ei huippulaadukastakaan, mutta siistiä.

Käyn suihkussa päivittäin, kampaajalla säännöllisesti ja hoidan ihoa ja hampaita. Mulle ainakin merkitsee oman itsetunnon kannalta paljon se, että olen ulkoisesti siisti vaikka tekisin hanttihommaa tai olisin työtön. Ei ole tatuointeja vaikken niitä vastusta ja en yleensä kiroile ilman syytä. En vain näe mitään syytä näyttää karsealta kun ei se niin paljoa maksa olla siisti. Jos ei välitä mistään merkeistäkään niin kirppareilta saa vaikka mitä.

Pieni vastalause viimeiseen lauseeseen. Huonoina aikoina kirppareilta ei todellakaan löydy vaikka mitä.  Nousukaudella tilanne oli parempi. Nykyvaatteet myös  ovat usein niin huonoa tekoa, että käytettynä ja moneen kertaan pestiynä ne näyttävät nukkavieruilta.