Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sonja kirjoitti:

Köyhät ei osaa käytöstapoja.

Käytöstavat osaa, jos niitä on opetettu lapsesta saakka, siihen taas vanhempien taloudellinen asema ei vaikuta, vaan halu/taito opettaa niitä.

Eikä käytöstavat ole mitenkään yhtenäinen käsite. Vanhat ihmiset maaseudulla saattavat vieläkin röyhtäistä ja lujaa syötyään vieraisilla ikään kuin kiitoksen emännälle. Kaupunkilainen kavahtaa moista moukkamaisuutta. Samoin vanha suomalainen kursailukulttuuri on kaukana keskiluokasta saati ylemmästä keskiluokasta. Kuitenkin ne ovat omassa kontekstissaan olleet tärkeitä käytöstapoja, ihan yhtä tärkeitä kuin se juodaanko valkoviini eri lasista kuin punaviini tai jälkiruokaviini ja osaako tunnistaa nämä.

Keväällä täällä oli juhlavaatekeskustelu nuorten pukeutumisesta. Keskustelussa puhuttiin 9-luokkalaisten juhlaillallisesta, minkä perusajatuksena oli opettaa käyttäytymistä juhla-aterialla. Muutamat vanhemmat vastustivat ajatusta: opetelkoot lukioon menijät tai yliopisto-opiskelijat illallistavat. 

Merkeistä...adidas ja nike ei ole luxustasoa mitenkään.

Aitoja luxusmerkkejä on mm,

Gucci

Armani

Versace

Balmain

Dolce&Gabban

LV

Köyhät pukeutuu usein piraattikamaan ja se kyllä huomataan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sonja kirjoitti:

Köyhät ei osaa käytöstapoja.

Käytöstavat osaa, jos niitä on opetettu lapsesta saakka, siihen taas vanhempien taloudellinen asema ei vaikuta, vaan halu/taito opettaa niitä.

Eikä käytöstavat ole mitenkään yhtenäinen käsite. Vanhat ihmiset maaseudulla saattavat vieläkin röyhtäistä ja lujaa syötyään vieraisilla ikään kuin kiitoksen emännälle. Kaupunkilainen kavahtaa moista moukkamaisuutta. Samoin vanha suomalainen kursailukulttuuri on kaukana keskiluokasta saati ylemmästä keskiluokasta. Kuitenkin ne ovat omassa kontekstissaan olleet tärkeitä käytöstapoja, ihan yhtä tärkeitä kuin se juodaanko valkoviini eri lasista kuin punaviini tai jälkiruokaviini ja osaako tunnistaa nämä.

Keväällä täällä oli juhlavaatekeskustelu nuorten pukeutumisesta. Keskustelussa puhuttiin 9-luokkalaisten juhlaillallisesta, minkä perusajatuksena oli opettaa käyttäytymistä juhla-aterialla. Muutamat vanhemmat vastustivat ajatusta: opetelkoot lukioon menijät tai yliopisto-opiskelijat illallistavat. 

Niin, sitten kun elämä vie tämän nuoren, joka ei mennyt lukioon ja oppinut niitä illallistapoja avioon vaikkapa ylemmän keskiluokan vesan kanssa niin miettikääpä tilannetta. Nuorikko menee appivanhemmilleen kylään, tarjotaan illallista. Pöydässä on katettuna valmiiksi erilaisia laseja ja veitsiä ja haarukoita. Entä kun nuoren vaimon pitäisi emännöidä sukuillalliset.

Vierailija kirjoitti:

Merkeistä...adidas ja nike ei ole luxustasoa mitenkään.

Aitoja luxusmerkkejä on mm,

Gucci

Armani

Versace

Balmain

Dolce&Gabban

LV

Köyhät pukeutuu usein piraattikamaan ja se kyllä huomataan...

Naurettavia nousukkaiden merkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Merkeistä...adidas ja nike ei ole luxustasoa mitenkään.

Aitoja luxusmerkkejä on mm,

Gucci

Armani

Versace

Balmain

Dolce&Gabban

LV

Köyhät pukeutuu usein piraattikamaan ja se kyllä huomataan...

Mikä merkki on Balmain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sonja kirjoitti:

Köyhät ei osaa käytöstapoja.

Käytöstavat osaa, jos niitä on opetettu lapsesta saakka, siihen taas vanhempien taloudellinen asema ei vaikuta, vaan halu/taito opettaa niitä.

Eikä käytöstavat ole mitenkään yhtenäinen käsite. Vanhat ihmiset maaseudulla saattavat vieläkin röyhtäistä ja lujaa syötyään vieraisilla ikään kuin kiitoksen emännälle. Kaupunkilainen kavahtaa moista moukkamaisuutta. Samoin vanha suomalainen kursailukulttuuri on kaukana keskiluokasta saati ylemmästä keskiluokasta. Kuitenkin ne ovat omassa kontekstissaan olleet tärkeitä käytöstapoja, ihan yhtä tärkeitä kuin se juodaanko valkoviini eri lasista kuin punaviini tai jälkiruokaviini ja osaako tunnistaa nämä.

Keväällä täällä oli juhlavaatekeskustelu nuorten pukeutumisesta. Keskustelussa puhuttiin 9-luokkalaisten juhlaillallisesta, minkä perusajatuksena oli opettaa käyttäytymistä juhla-aterialla. Muutamat vanhemmat vastustivat ajatusta: opetelkoot lukioon menijät tai yliopisto-opiskelijat illallistavat. 

Niin, sitten kun elämä vie tämän nuoren, joka ei mennyt lukioon ja oppinut niitä illallistapoja avioon vaikkapa ylemmän keskiluokan vesan kanssa niin miettikääpä tilannetta. Nuorikko menee appivanhemmilleen kylään, tarjotaan illallista. Pöydässä on katettuna valmiiksi erilaisia laseja ja veitsiä ja haarukoita. Entä kun nuoren vaimon pitäisi emännöidä sukuillalliset.

Eikä tarvitse edes 'avioitua', jos ei ole koskaan istunut illallispöydässä, jo kutsu häihin voi tuoda tuskanhien otsalle. Kuka sitä nyt haluaa pönöttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sonja kirjoitti:

Köyhät ei osaa käytöstapoja.

Käytöstavat osaa, jos niitä on opetettu lapsesta saakka, siihen taas vanhempien taloudellinen asema ei vaikuta, vaan halu/taito opettaa niitä.

Eikä käytöstavat ole mitenkään yhtenäinen käsite. Vanhat ihmiset maaseudulla saattavat vieläkin röyhtäistä ja lujaa syötyään vieraisilla ikään kuin kiitoksen emännälle. Kaupunkilainen kavahtaa moista moukkamaisuutta. Samoin vanha suomalainen kursailukulttuuri on kaukana keskiluokasta saati ylemmästä keskiluokasta. Kuitenkin ne ovat omassa kontekstissaan olleet tärkeitä käytöstapoja, ihan yhtä tärkeitä kuin se juodaanko valkoviini eri lasista kuin punaviini tai jälkiruokaviini ja osaako tunnistaa nämä.

Keväällä täällä oli juhlavaatekeskustelu nuorten pukeutumisesta. Keskustelussa puhuttiin 9-luokkalaisten juhlaillallisesta, minkä perusajatuksena oli opettaa käyttäytymistä juhla-aterialla. Muutamat vanhemmat vastustivat ajatusta: opetelkoot lukioon menijät tai yliopisto-opiskelijat illallistavat. 

Niin, sitten kun elämä vie tämän nuoren, joka ei mennyt lukioon ja oppinut niitä illallistapoja avioon vaikkapa ylemmän keskiluokan vesan kanssa niin miettikääpä tilannetta. Nuorikko menee appivanhemmilleen kylään, tarjotaan illallista. Pöydässä on katettuna valmiiksi erilaisia laseja ja veitsiä ja haarukoita. Entä kun nuoren vaimon pitäisi emännöidä sukuillalliset.

Eikä tarvitse edes 'avioitua', jos ei ole koskaan istunut illallispöydässä, jo kutsu häihin voi tuoda tuskanhien otsalle. Kuka sitä nyt haluaa pönöttää.

Sitten sinne ylemmän keskiluokan puolison siskon häihin valikoidaan kaapista ne omaa itseä omasta mielestä parhaimmin kuvaavat vaatteet, nirunarutopit, jotka paljastavat kalliilla otetut tatskat niin selästä, käsivarsilta kuin kaulastakin ja kokoa liian pienen minihameen. Vähän hermostuttaa, mutta häissähän otetaan viinaa, joten pari rohkaisuryyppyä ei haittaa. Jaksaa paremmin leikkiä hääleikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani professoreiden tms. lapset ovat kotonaan kaikkialla. Heidän kanssaan voi lähteä niin rälälään laulamaan karaokea, kuin sivistyneesti keskustelemaan akateemisen väen sekaan. Eivät mieti valinnoissaan sitä, näyttävätkö nyt ulospäin mahdollisimman ylhäistä luokkaa olevilta vaan mikä on esimerkiksi kiinnostavaa, kehittävää tai hauskaa tekemistä.

Mitä alempana on luokassaan, sen enemmän somessa esitellään "vahingossa" tai suorasukaisesti kodin design ja vapaa-ajan rahaa vievät riennot, miettivät paljon miltä näyttävät. Ylemmässä luokassa olevat tuntuvat miettivät enemmän mitä voivat somen kautta antaa muille, kiinnostavia vinkkejä tms.

Onpa taas yleistystä. Professorien lapsia on ihan joka lähtöön, omat lapseni ovat pikemminkin ujoja ja epävarmoja nuoria - aivan samanlaisia kuin osa kavereistaan joiden vanhempien ammattien kirjo aika lailla sama kuin yhteiskunnassa yleensä. ja professorina olen aika surullinen tästä ketjusta: osa yliopiston käyneistä haluaa jostain syystä nostaa itsensä muiden yläpuolelle, kuulua ihmeelliseen  akateemiseen "luokkaan", jota en ainakaan itse tunnista omasta kokemuspiiristäni. Olen itse yrittänyt opettaa älyllistä uteliaisuutta ja ennakkoluulottomuutta, toivottavasti ketjun akateemiset luokkatietoiset eivät ole ex-oppilaitani. 

Professoriksi on aika huono sisälukutaito. Tässähän nimenomaan kerrottiin omista kokemuksista, ei yleistetty. Se, että et tunnista akateemista luokkaa omasta kokemuspiiristäsi ei poista sen olemassaoloa. Oikeastaan sinun kannattaisi vähän tutustua aiheeseen, sillä elät kenties kuplassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani professoreiden tms. lapset ovat kotonaan kaikkialla. Heidän kanssaan voi lähteä niin rälälään laulamaan karaokea, kuin sivistyneesti keskustelemaan akateemisen väen sekaan. Eivät mieti valinnoissaan sitä, näyttävätkö nyt ulospäin mahdollisimman ylhäistä luokkaa olevilta vaan mikä on esimerkiksi kiinnostavaa, kehittävää tai hauskaa tekemistä.

Mitä alempana on luokassaan, sen enemmän somessa esitellään "vahingossa" tai suorasukaisesti kodin design ja vapaa-ajan rahaa vievät riennot, miettivät paljon miltä näyttävät. Ylemmässä luokassa olevat tuntuvat miettivät enemmän mitä voivat somen kautta antaa muille, kiinnostavia vinkkejä tms.

Onpa taas yleistystä. Professorien lapsia on ihan joka lähtöön, omat lapseni ovat pikemminkin ujoja ja epävarmoja nuoria - aivan samanlaisia kuin osa kavereistaan joiden vanhempien ammattien kirjo aika lailla sama kuin yhteiskunnassa yleensä. ja professorina olen aika surullinen tästä ketjusta: osa yliopiston käyneistä haluaa jostain syystä nostaa itsensä muiden yläpuolelle, kuulua ihmeelliseen  akateemiseen "luokkaan", jota en ainakaan itse tunnista omasta kokemuspiiristäni. Olen itse yrittänyt opettaa älyllistä uteliaisuutta ja ennakkoluulottomuutta, toivottavasti ketjun akateemiset luokkatietoiset eivät ole ex-oppilaitani. 

Professoriksi on aika huono sisälukutaito. Tässähän nimenomaan kerrottiin omista kokemuksista, ei yleistetty. Se, että et tunnista akateemista luokkaa omasta kokemuspiiristäsi ei poista sen olemassaoloa. Oikeastaan sinun kannattaisi vähän tutustua aiheeseen, sillä elät kenties kuplassa.

Minä ajattelin kirjoittajaa tutuksi sosiologian professoriksi, eli pitäisi tuntea aihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sonja kirjoitti:

Köyhät ei osaa käytöstapoja.

Käytöstavat osaa, jos niitä on opetettu lapsesta saakka, siihen taas vanhempien taloudellinen asema ei vaikuta, vaan halu/taito opettaa niitä.

Eikä käytöstavat ole mitenkään yhtenäinen käsite. Vanhat ihmiset maaseudulla saattavat vieläkin röyhtäistä ja lujaa syötyään vieraisilla ikään kuin kiitoksen emännälle. Kaupunkilainen kavahtaa moista moukkamaisuutta. Samoin vanha suomalainen kursailukulttuuri on kaukana keskiluokasta saati ylemmästä keskiluokasta. Kuitenkin ne ovat omassa kontekstissaan olleet tärkeitä käytöstapoja, ihan yhtä tärkeitä kuin se juodaanko valkoviini eri lasista kuin punaviini tai jälkiruokaviini ja osaako tunnistaa nämä.

Missähän maailmassa kursailukulttuuri olisi kovin kaukana yhdestäkään suomalaisesta? Kiinnostava väite, että menisi luokan mukaan mutta tosielämä puhuu toista totuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olin aiemmin uuspikkurikas joka halusi esittää parempaa väkeä kuin on. Pukeuduin kalliisti ja näyttävästi merkkeihin ja statussymboleihin. Puhuin paljon kalliista lomamatkoista, osakkeista, ostoksista yms muka viattomasta kiinnostuksesta, en leveilläkseen. Halusin aina vain hienoihin ravintoloihin. Joka tilaisuuteen piti hankkia uudet vaatteet, laukku ja kengät. Pätemisen tarve oli niin jäätävää, että häpeäisin jos siitä olisi jälkikäteen hyötyä.

Nyttemmin olen oikeasti paljon rikkaampi kuin silloin. Lempilaukkuni on joku koruton piene nahkakaukku jonka merkkiä en muista, Mulberry jää kaappiin. Jukka Rintalan takkia en ole käyttänyt vuosiin, tykkään perus tavistakistani enemmän. Hiuksia en enää värjää, en muista minkä merkkisiä kenkäni ovat. Oopperaan laitan vanhan mekon. Michelin-ravintolassa en ota kuvia annoksista.

On kyllä noloa hankkia jatkuvasti uusia vaatteita, laukkuja ja kenkiä, sekä kuvata suunnilleen kaikki ruokansa (ellei ole alan intohimoinen harrastaja/ammattilainen), ihan riippumatta siitä paljon tienaa, mistä ostaa ja mitä syö.

Sinänsä en pidä näyttävää tyyliä mitenkään esittämisenä, vaan enemmänkin itseilmaisuna.

Toki en tarkoita näyttävällä tyylillä mitään mielikuvituksetonta brändilogo-keekoilua.

Ruoan kuvaaminen ei ole noloa. Ruoanlaitto ja kivoissa ravintoloissa käyminen on tosi yleinen harrastus ylemmässä keskiluokassa ja ruoista keskustellaan ja vinkkejä annetaan ystäville.

Vaatteiden ja tavaroiden ostamisesta olet oikeassa. Ylemmät luokat panostavat laatuun joten jatkuvasti ei tarvitse olla uutta ostamassa.

Ylemmät luokat myös ostavat enemmän palveluita, eivät niinkään tavaraa.

Varakkaammasta perheestä tuleva osaa diplomaattisen käyttäytymisen. Hän ei kulje samoissa vaatteissa läpi vuodenajan lisäten vain talvitakin kesävaatteiden päälle. Hän ei myöskään kulje samoissa vaatteissa vuosikymmeniä kuten allekirjoittanut jo yli 20 vuotta. Kengät mainittiin jo jossain aiemmassa kommentissa. Köyhempi käyttää samoja kenkiä loppuun asti. Oli tosi noloa, kun viimeisimmät kenkäni menivät lopullisesti rikki juuri työmatkalla. Minä selittämään siinä suomen palkkojen suhdetta uusiin kenkiin ja uusiin vaatteisiin. Oppivat tosi paljon ulkomailla, että kaikki työpaikalla eivät ole varakkaita. Ja sitten se olennaisin asia on se, että varakkaammista perheistä olevat tytöt ovat nuorina tanssineet balettia ja/tai ratsastaneet. He omaavat ryhdin ja ruumiinrakenteen, mitä köyhemmistä tuleva ei tee. Tuo ryhti tuo mukanaan tietyn itsevarmuuden. Olisiko tämä syynä siinä, että tatskoja näkee enemmän köyhemmillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani professoreiden tms. lapset ovat kotonaan kaikkialla. Heidän kanssaan voi lähteä niin rälälään laulamaan karaokea, kuin sivistyneesti keskustelemaan akateemisen väen sekaan. Eivät mieti valinnoissaan sitä, näyttävätkö nyt ulospäin mahdollisimman ylhäistä luokkaa olevilta vaan mikä on esimerkiksi kiinnostavaa, kehittävää tai hauskaa tekemistä.

Mitä alempana on luokassaan, sen enemmän somessa esitellään "vahingossa" tai suorasukaisesti kodin design ja vapaa-ajan rahaa vievät riennot, miettivät paljon miltä näyttävät. Ylemmässä luokassa olevat tuntuvat miettivät enemmän mitä voivat somen kautta antaa muille, kiinnostavia vinkkejä tms.

Onpa taas yleistystä. Professorien lapsia on ihan joka lähtöön, omat lapseni ovat pikemminkin ujoja ja epävarmoja nuoria - aivan samanlaisia kuin osa kavereistaan joiden vanhempien ammattien kirjo aika lailla sama kuin yhteiskunnassa yleensä. ja professorina olen aika surullinen tästä ketjusta: osa yliopiston käyneistä haluaa jostain syystä nostaa itsensä muiden yläpuolelle, kuulua ihmeelliseen  akateemiseen "luokkaan", jota en ainakaan itse tunnista omasta kokemuspiiristäni. Olen itse yrittänyt opettaa älyllistä uteliaisuutta ja ennakkoluulottomuutta, toivottavasti ketjun akateemiset luokkatietoiset eivät ole ex-oppilaitani. 

Professoriksi on aika huono sisälukutaito. Tässähän nimenomaan kerrottiin omista kokemuksista, ei yleistetty. Se, että et tunnista akateemista luokkaa omasta kokemuspiiristäsi ei poista sen olemassaoloa. Oikeastaan sinun kannattaisi vähän tutustua aiheeseen, sillä elät kenties kuplassa.

Minä ajattelin kirjoittajaa tutuksi sosiologian professoriksi, eli pitäisi tuntea aihe.

Sosiologian professorit eivät ole mitään objektiivisia ylijumalia, vaan ihmisiä joilla voi mennä ns. "tunteisiin". Vaarallista, jos joku kuvittelee että ovat tällaisen yläpuolella.

Mihin sosiaaliluokkaan kuuluu uteliaisuus/tiedonjano? Poikani sanoi, että tarvitsee loppuviikolle wille-kuskin. Minun piti etsiä netistä, mikä wille on, ja yleensä aina uusi termi on etsittävä. Naapurit saavat puolestani, vaikka seisoa päällään, mutta asioiden suhteen olen utelias.

Tässä kysymyksessä pitää erottaa ns uusi raha ja vanha raha.

Vanhan rahan edustajat eivät tarvitse todistaa olevansa vauraita, vaikka he tietävät sen. Yleisesti ottaen he hankkivat laadukasta tavaraa, jota ei tarvitse jatkuvasti vaihtaa uuteen ja tämän vuoksi heillä on esimerkiksi kotona kalusteet ja taide-esineet useammilta eri vuosikymmeniltä. Jos vielä on koulutusta useammassa sukupolvessa, näkyy se harrastuksissa, käytöksessä ja pukeutumisessa tiettynä näkymäyyömyytenä.

Uuden rahan omistajat haluavat usein näyttää hankkimalla näyttäviä autoja, asuntoja ja vaatetuksia.

Mielellään esiinnytään julkkisporukoissa ja käydään trendikkäissä paikoissa ja matkustellaan suosituissa paikoissa. Heillä saattaa näkyä tatuointeja, lävistyksiä ja plastiikkakirurgiaa käytetään mielellään. Toki nämä viimeiset asiat saattavat liittyä myös ammatin harjoittamiseen.

Suomessa ei todellisuudessa ole tosi varakkaita ihmisiä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Kuitenkin käytöstapojaan muokkaamalla voi

" huijata" omaa sosioekonomista statustaan ylöspäin madaltamalla ja laskemalla volyymia äänestään, pukeutumalla vähemmän huomiota herättävästi, kengät laadukkaat. Huolla näitä laadukkaita vaatteita, niin niistä on iloa vuosiksi ettenpäin. Lue muutakin kuin iltapäivälehtiä ja 7-päivää. Esim vanhojen klassikoiden osittainen tunteminen tekee vaikutuksen nykyaikana. Kiroilu ja alatyylisten sanontojen käyttäminen pois. Jos on tatuointeja, niin niiden peittäminen kannattaa , samoin kuin lävistysten poistaminen. Mieluummin vain muutama aito koru, joita saa yllättävän halvalla käytettynä. Olohuoneeseen kirjahylly, johon kirjoja ei sisustusesineitä. Kirjojakin saa käytännössä katsoen ilmaiseksi käytettynä.

Ennen kaikkia käytökseen kannattaa kiinnittää huomiota. Tervehdi mieluummin liikaa kuin liian vähän. Ole lähtökohtaisesti ystävällinen kaikille. Avaa ovia toisille, älä pidä kännykkää esillä koko ajan ja seurassa ollessasi sulje se tai pistä äänettömälle. Hyvän käytöksen opas on hyödyllinen erikoistilanteita varten.

Keskiluokkaiset ovat hoikempia ja terveempiä keskimäärin kuin duunarit.

Helpoiten varmaankin luokat huomaa katsomalla kaupassa ihmisten ostoskoriin. Keskiluokkaisen korista ei löydy mitään lauantaimakkaraa tai Xtratuotteita. Enemmän hedelmiä ja vihanneksia ja muutenkin laadukkaampaa tavaraa.

Jos ihan pintapuolisia juttuja katsoo niin ylemmässä luokassa ei ole makkarankuorimekkoja, övereitä ripsiä/meikkiä ja kynnet ovat hillityt.

Kauneushoitolassa hoidetaan isoa, ei pumpata huulia pusukalapulleiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mihin sosiaaliluokkaan kuuluu uteliaisuus/tiedonjano? Poikani sanoi, että tarvitsee loppuviikolle wille-kuskin. Minun piti etsiä netistä, mikä wille on, ja yleensä aina uusi termi on etsittävä. Naapurit saavat puolestani, vaikka seisoa päällään, mutta asioiden suhteen olen utelias.

Eiköhän uteliaisuus ja tiedonjano ole yleisesti hyvin inhimillinen piirre. Ihmisillä vain vaihtelee suuresti, että mistä aiheesta ovat uteliaimpia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tatuoinnit on merkki alemmasta yhteiskuntaluokasta.

Kyllä. Kuvitelkaa joku pankinjohtaja, jolla kädet ja kaula tatuoitu. Ei. Mutta jonkun raksasiivoojan voin nähdä tatuoituna. 

Täältä löytyisi sulle psykiatrian erikoislääkäri, jolla on molemmat käsivarret, toinen kylki ja reisi lähes kokonaan tatuointien peitossa. Tunnenpa erään tatuoidun pankinjohtajankin.

Työ ja tulot kertoo aika vähän yhteiskuntaluokasta. Olet hyvätuloinen mutta et ylempää keskiluokkaa.

Kaikkea tekin mietitte.

Sanoisin että sosiaaliluokan muodostaa ensisijaisesti koulutustaso. Et voi olla ylempää keskiluokkaa jos on alhainen koulutus ja tulot. Kulutuskäyttäytyminen, pukeutuminen ja valinnat voivat antaa myös vinkkiä siitä mikä ihmisen koulutustausta on. Persoonallisuuksia toki löytyy sitten erilaisia, mutta ei se vaikuta yhteiskuntaluokkaan - esim. lääkäri on ylempää keskiluokkaa vaikka kiroilisi, joisi paljon ja fanittaisi ralliautoilua ja olisi kasa avioeroja takana.