Lue keskustelun säännöt.
Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?
Miten näkyy jos on korkea tai matala sosiaaliluokka tai sosioekonominen asema?
Kommentit (5592)
Ylempi keskiluokka ei seuraa tai harrasta jääkiekkoa. Se on alemman keskiluokan ja työväenluokan kiinnostuksen kohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mitähän tarkoitetaan sosiaaliluokilla nykypäivänä? Ei se näy oikein missään.
Jos luokkayhteiskuntaa halajaa, kannattaa mennä rojalistisiin maihin, taikka kehitysmaihin.
Niin, varmasti suurin osa suomalaisista pärjää elämässään suhteellisen hyvin. Elämä ei ehkä ole aina helppoa, joskus saattaa joutua olemaan pitempiä tai lyhyempiä aikoja työttömänä, mutta pääpiirteittäin pärjätään hyvin.
Sitten on rikkaaseen perheeseen syntyneitä ihmisiä. Lapsuudessa he eivät koskaan joutuneet kokemaan tilannetta että johonkin tärkeään tai ihan vain hauskaan ei olisi ollut rahaa. Perhe on ollut valmis rahoittamaan matkustelua ja opiskelua ehkä jopa ulkomailla asti, ja vaikka syystä tai toisesta työtä ei löytyisi, rahasta ei aikuisenakaan tule pulaa.
On myös perheitä joissa työttömyys on jatkunut sukupolvesta toiseen. Ehkä tärkeimmät tarpeet on rimaa hipoen tyydytetty, mutta mihinkään ylimääräiseen ei ole koskaan ollut varaa. Kotiolot ovat olleet niin levottomat että aikaa ja energiaa koulutehtäviin panostamiseen ei ole löytynyt. On toki ihmisiä jotka ovat tällaisistakin oloista ponnistaneet pitkälle, kouluttautuneet ja löytäneet mieluisan ja riittävän hyvin palkatun työn ja saaneet elämänsä muutenkin järjestykseen, mutta valitettavan usein kierre jatkuu.
Toki voidaan kysyä mitä yhteiskuntaluokan käsitteellä tarkoitetaan, mutta joka tapauksessa ihmisiä syntyy erilaisiin olosuhteisiin, ja näillä taustatekijöillä on suuri vaikutus siihen miten elämässä päästään eteenpäin. Peruskoulu tarjoaa kaikille ainakin teoriatasolla yhteneväiset mahdollisuudet, mutta lähtöedelletykset noiden mahdollisuuksien hyödyntämiseen voivat olla rajusti erilaiset riippuen siitä onko lapsi oppinut jo kotonaan tutustumaan ympäröivän maailman ilmiöihin, pohtimaan, keskustelemaan ja ideoimaan vai onko päivä ollut aamusta iltaan lähinnä selviytymistä.
Tällaisen keskustelun ymmärtäisin, ne selkeät huono-osaiset ja hyväosaiset. Mutta kun ketjussa halutaan keskustella miten erottaa tai erottua naapurista jolla hieman kehnompi koulutustaso tai pienempi palkka kuin minulla. Tuo naurettavaa.
Tämä on samaa sarjaa kuin WT-keskustelut aikoinaan, naamioituna vähän fiksummaksi.
Vierailija kirjoitti:
On olemassa vanha juttu että uppo rikas vanhempi rouva meni hienoon vaatekauppaan uutta takkia ostamaan. Hänellä oli päällään vanha jo kulunut ja ehkä hiukan jo nuhjuinenkin takki. Rouva meni heti liikkeessä katsomaan hienoimpia ja kalliimpia takkeja jolloin myyjä sanoi hänelle, rouva edullisemmat takit ovat tuolla, viittoillen samalla kädellään toisaalle. Rouva sanoi myyjälle että antaa olla, menen toiseen liikkeeseen.
Ei tarvi olla edes noin extremeä. Minulla hajosi kodin pienkone kesken hommien. Kipaisin ostamaan uutta käymättä suihkussa ja laittautumatta eikä villakangastakkikaan ollut päällä, vaikka olin kaupungissa asioilla. Myyjä kieltäytyi viimeiseen saakka myymästä minulle haluamaani konetta.
Ei ollut muuta neuvoa kiireessä kuin ottaa ja kantaa kone kassalle ja ojentaa kortti kassan kouraan. Aivan sama, mitä kaupassa minusta ajattelivat. Luulisi maalaisjärkisten ihmisen ymmärtävän että normaali hygienia jne aamulla riittää ja likaisissa hommissa käytetään huonompia vaatteita, jotka olivat kuitenkin ehjät.
Maksettua nappasin koneen ja toivotin hyvää päivänjatkoa. Ihmettelin kyllä mielessäni, etteikö myyjä ymmärrä työpaikkansa olevan kiinni asiakaspalvelusta ja siitä, että kauppa käy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivistys näkyy. Tunnetko eri sävellajit ja musiikin teorian laajemminkin? Pidän sitä sivistyksenä.
Jos tuohon ei yhdisty korkealaatuinen luontainen musikaalisuus, jonka ohessa sävellajit ja teoriat oppii aivan vahingossa, on kyse vain pätemisenhaluisen brassailusta.
Jonkun verran musiikin opiskelua on yleissivistävää, ja perustaito, kuten vaikka uimataito tai ruoanlaitto, tai että tuntee filosofeja ja tunnistaa maalareita. On hyvä osata vähän kutakin lajia, sen ei tarvitse tähdätä ammattiin eikä tarvitse olla siinä erityisen lahjakas. Tarkoitus on sivistyä monipuolisesti.
Musiikkiopistoonhsn on pääsykokeet eli musikaalisuutta vaaditaan. Vai voiko musiikin teoriaa ja säveltapailua opiskella kansalaisopistossa kuka tahansa? Vaikeaa se kuitenkin on, jos sävelten eroa ei kuule. Eri
Ei kaikkialla ole pääsykokeita. Se alkaa harrastuksena. Jos ei ole kauheasti nuottikorvaa, sitäkin voi kehittää. Pianosta tulee kyllä oikea ääni, kun soittaa oikean nuotin. Pidemmälle edetessä täytyy tietysti olla jo lahjojakin. Mutta kyllähän jalkapalloharjoituksiinkin lapset menevät aika lailla seulomatta, ja sillä taidolla voi höntsäillä aikuisenakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivistys näkyy. Tunnetko eri sävellajit ja musiikin teorian laajemminkin? Pidän sitä sivistyksenä.
Jos tuohon ei yhdisty korkealaatuinen luontainen musikaalisuus, jonka ohessa sävellajit ja teoriat oppii aivan vahingossa, on kyse vain pätemisenhaluisen brassailusta.
Jonkun verran musiikin opiskelua on yleissivistävää, ja perustaito, kuten vaikka uimataito tai ruoanlaitto, tai että tuntee filosofeja ja tunnistaa maalareita. On hyvä osata vähän kutakin lajia, sen ei tarvitse tähdätä ammattiin eikä tarvitse olla siinä erityisen lahjakas. Tarkoitus on sivistyä monipuolisesti.
Musiikkiopistoonhsn on pääsykokeet eli musikaalisuutta vaaditaan. Vai voiko musiikin teoriaa ja säveltapailua opiskella kansalaisopistossa kuka tahansa? Vaikeaa se kuitenkin on, jos sävelten eroa ei kuule. Eri
Ei kaikkialla ole pääsykokeita. Se alkaa harrastuksena. Jos ei ole kauheasti nuottikorvaa, sitäkin voi kehittää. Pianosta tulee kyllä oikea ääni, kun soittaa oikean nuotin. Pidemmälle edetessä täytyy tietysti olla jo lahjojakin. Mutta kyllähän jalkapalloharjoituksiinkin lapset menevät aika lailla seulomatta, ja sillä taidolla voi höntsäillä aikuisenakin.
Missä ei ole pääsykokeita? Omat lapset jo aikuisia, mutta kun he pyrkivät, piti läpäistä pääsykoe. Samoin itseni piti aikoinaan. Tosin omista ajoista opinnot olivat keventyneet. Aloitin neljän vanhana musiikkileikkikoulussa, jossa opeteltiin nuotit. Oli teoriaa, säveltapailua, orkesteri, kaikki pakollisia. Lisäksi pakolliset esiintymiset ja konsertit kuuntelijana. Moni muukin varmaan muistaa, joka tuon on läpi käynyt. Neuvostomallin mukaan rakennettu koulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivistys näkyy. Tunnetko eri sävellajit ja musiikin teorian laajemminkin? Pidän sitä sivistyksenä.
Jos tuohon ei yhdisty korkealaatuinen luontainen musikaalisuus, jonka ohessa sävellajit ja teoriat oppii aivan vahingossa, on kyse vain pätemisenhaluisen brassailusta.
Jonkun verran musiikin opiskelua on yleissivistävää, ja perustaito, kuten vaikka uimataito tai ruoanlaitto, tai että tuntee filosofeja ja tunnistaa maalareita. On hyvä osata vähän kutakin lajia, sen ei tarvitse tähdätä ammattiin eikä tarvitse olla siinä erityisen lahjakas. Tarkoitus on sivistyä monipuolisesti.
Musiikkiopistoonhsn on pääsykokeet eli musikaalisuutta vaaditaan. Vai voiko musiikin teoriaa ja säveltapailua opiskella kansalaisopistossa kuka tahansa? Vaikeaa se kuitenkin on, jos sävelten eroa ei kuule. Eri
Ei kaikkialla ole pääsykokeita. Se alkaa harrastuksena. Jos ei ole kauheasti nuottikorvaa, sitäkin voi kehittää. Pianosta tulee kyllä oikea ääni, kun soittaa oikean nuotin. Pidemmälle edetessä täytyy tietysti olla jo lahjojakin. Mutta kyllähän jalkapalloharjoituksiinkin lapset menevät aika lailla seulomatta, ja sillä taidolla voi höntsäillä aikuisenakin.
Missä ei ole pääsykokeita? Omat lapset jo aikuisia, mutta kun he pyrkivät, piti läpäistä pääsykoe. Samoin itseni piti aikoinaan. Tosin omista ajoista opinnot olivat keventyneet. Aloitin neljän vanhana musiikkileikkikoulussa, jossa opeteltiin nuotit. Oli teoriaa, säveltapailua, orkesteri, kaikki pakollisia. Lisäksi pakolliset esiintymiset ja konsertit kuuntelijana. Moni muukin varmaan muistaa, joka tuon on läpi käynyt. Neuvostomallin mukaan rakennettu koulutus.
Tämä menee nyt kyllä ohi aiheen? Mutta olen itse käynyt saman tien kuin sinä, tutkintoineen ja teorioineen, samoin kävi aikanaan poikani. Minä kävin pääsykokeessa, mutta hän vuorollaan ei, koska asuinkaupunkimme piti tärkeänä, että kaikki halukkaat lapset saivat kokeilla harrastaa myös musiikkia. Musiikkiopisto myös tarjosi lainasoittimia, jotta musiikki ei olisi varattu vain vauraille. Minun aikana vähävaraisempien perheiden lapset eivät olisi voineet käydä soittotunneilla.
Pääsykokeet perustuivat aika lailla laulamiselle, mikä on myös opittu taito, eikä kerro, onko joku musikaalinen, vain, onko hän saanut harjaannusta laulamisessa.
Yläluokkaisten vanhemmat vievät lapsensa konservatorioon.
Keskiluokkaisten lapset haluavat lätkää pelaamaan.
Alaluokkaisten lapset notkuvat ostarilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa kommenteista on kyllä puhtaasti heikkoa yleissivistystä esim. Yläluokalla ei ole savolaisia sukujuuria. Aatelisena voin kertoa, että aatelisia asuu myös Savossa ja ihan pienillä paikkakunnilla. Luulitko, että esim. kaikki aatelisten kartanot ovat vain Uudellamaalla. Valtaosa ei ole.
Toinen oli aateliset, joilla on aina kapeat kasvot. Niinkö? Suuri osa Suomen aatelisista on ruotsalaista sukua ja Ruotsissa naisilla on usein pyöreät kasvot. Tämän huomaisit myös Ritarihuoneella. Aatelisia on lihavia, laihoja, tyylittömiä, kaikenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivistys näkyy. Tunnetko eri sävellajit ja musiikin teorian laajemminkin? Pidän sitä sivistyksenä.
Jos tuohon ei yhdisty korkealaatuinen luontainen musikaalisuus, jonka ohessa sävellajit ja teoriat oppii aivan vahingossa, on kyse vain pätemisenhaluisen brassailusta.
Jonkun verran musiikin opiskelua on yleissivistävää, ja perustaito, kuten vaikka uimataito tai ruoanlaitto, tai että tuntee filosofeja ja tunnistaa maalareita. On hyvä osata vähän kutakin lajia, sen ei tarvitse tähdätä ammattiin eikä tarvitse olla siinä erityisen lahjakas. Tarkoitus on sivistyä monipuolisesti.
Musiikkiopistoonhsn on pääsykokeet eli musikaalisuutta vaaditaan. Vai voiko musiikin teoriaa ja säveltapailua opiskella kansalaisopistossa kuka tahansa? Vaikeaa se kuitenkin on, jos sävelten eroa ei kuule. Eri
Ei kaikkialla ole pääsykokeita. Se alkaa harrastuksena. Jos ei ole kauheasti nuottikorvaa, sitäkin voi kehittää. Pianosta tulee kyllä oikea ääni, kun soittaa oikean nuotin. Pidemmälle edetessä täytyy tietysti olla jo lahjojakin. Mutta kyllähän jalkapalloharjoituksiinkin lapset menevät aika lailla seulomatta, ja sillä taidolla voi höntsäillä aikuisenakin.
Missä ei ole pääsykokeita? Omat lapset jo aikuisia, mutta kun he pyrkivät, piti läpäistä pääsykoe. Samoin itseni piti aikoinaan. Tosin omista ajoista opinnot olivat keventyneet. Aloitin neljän vanhana musiikkileikkikoulussa, jossa opeteltiin nuotit. Oli teoriaa, säveltapailua, orkesteri, kaikki pakollisia. Lisäksi pakolliset esiintymiset ja konsertit kuuntelijana. Moni muukin varmaan muistaa, joka tuon on läpi käynyt. Neuvostomallin mukaan rakennettu koulutus.
Tämä menee nyt kyllä ohi aiheen? Mutta olen itse käynyt saman tien kuin sinä, tutkintoineen ja teorioineen, samoin kävi aikanaan poikani. Minä kävin pääsykokeessa, mutta hän vuorollaan ei, koska asuinkaupunkimme piti tärkeänä, että kaikki halukkaat lapset saivat kokeilla harrastaa myös musiikkia. Musiikkiopisto myös tarjosi lainasoittimia, jotta musiikki ei olisi varattu vain vauraille. Minun aikana vähävaraisempien perheiden lapset eivät olisi voineet käydä soittotunneilla.
Pääsykokeet perustuivat aika lailla laulamiselle, mikä on myös opittu taito, eikä kerro, onko joku musikaalinen, vain, onko hän saanut harjaannusta laulamisessa.
Ihan uteliaisuudesta olisin halunnut tietää minkä paikkakunnan musiikkiopisto/konservatorio toimii ilman pääsykokeita, mutta et ilmeisesti halua sitä sanoa? Tuskin kukaan sinua sen perusteella tunnistaisi.
Opiskelin itse tuossa systeemissä 4-16v. ja olin mukana erilaisissa bändeissä esiintyen sen jälkeenkin eli kyllä se ihan hyvät perustaidot antoi, vaikken ammattilaiseksi ryhtynytkään.
Musisointi todella on kiva taito olla olemassa ja ennen se on ollut osa yleissivistystä (pianonsoitto lähinnä), mutta nuo pääsykokeet ovat kyllä torpanneet sen, koska ne ovat aika vaativat. Esimerkiksi pitkän sävelkulun toistaminen vaatii sävelkorvan lisäksi hyvää muistiakin, samoin rytmin naputtaminen, jotka molemmat ovat pääsykokeeseen perinteisesti kuuluneet. Aikanaan konservatoriosta kai ainakin periaatteessa pystyi saamaan myös potkut, jos ei läpäissyt tutkintoja tai suorittanut niitä ajallaan. En tosin tiedä saiko kukaan koskaan potkuja. Silloin monet ottivat toiseksi instrumentiksi viimeistään pianon (2. instrumentti oli pakollinen tietyssä vaiheessa), samoin toimin minäkin, mutta koulussa ei koskaan opetettu vapaata säestystä, joka tyttärelle opetettiin jo toisena tai kolmantena opintovuotena. Mielestäni erinomainen uudistus, sillä säestystä tarvitaan paljon enemmän kuin konserttipianistin ohjelmistoa normaalissa elämässä. Muutenkin meno oli huomattavasti rennompaa kuin 70-80 -luvulla, jolloin opettajat (erit. kapellimestarimme) oli lapsen silmin todella pelottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa kommenteista on kyllä puhtaasti heikkoa yleissivistystä esim. Yläluokalla ei ole savolaisia sukujuuria. Aatelisena voin kertoa, että aatelisia asuu myös Savossa ja ihan pienillä paikkakunnilla. Luulitko, että esim. kaikki aatelisten kartanot ovat vain Uudellamaalla. Valtaosa ei ole.
Toinen oli aateliset, joilla on aina kapeat kasvot. Niinkö? Suuri osa Suomen aatelisista on ruotsalaista sukua ja Ruotsissa naisilla on usein pyöreät kasvot. Tämän huomaisit myös Ritarihuoneella. Aatelisia on lihavia, laihoja, tyylittömiä, kaikenlaisia.
Totta, mutta eipä aateliset, jotka eivät asu kartanoissa paljon pidä melua itsestään, joten sikäli ymmärrettävää, että mielikuvat ovat jotain aivan kummallista. Samaten yläluokka tuskin itsekään tietää olevansa yläluokkaa ;) Ei näitä asioita korosteta eikä edes välttämättä kerrota lapsille ennen kun ovat aikuisia. En minäkään tiennyt sukuni historiasta ennen kun myöhäisessä teini-iässä eli oli eräänlainen tabu tai salaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivistys näkyy. Tunnetko eri sävellajit ja musiikin teorian laajemminkin? Pidän sitä sivistyksenä.
Jos tuohon ei yhdisty korkealaatuinen luontainen musikaalisuus, jonka ohessa sävellajit ja teoriat oppii aivan vahingossa, on kyse vain pätemisenhaluisen brassailusta.
Jonkun verran musiikin opiskelua on yleissivistävää, ja perustaito, kuten vaikka uimataito tai ruoanlaitto, tai että tuntee filosofeja ja tunnistaa maalareita. On hyvä osata vähän kutakin lajia, sen ei tarvitse tähdätä ammattiin eikä tarvitse olla siinä erityisen lahjakas. Tarkoitus on sivistyä monipuolisesti.
Musiikkiopistoonhsn on pääsykokeet eli musikaalisuutta vaaditaan. Vai voiko musiikin teoriaa ja säveltapailua opiskella kansalaisopistossa kuka tahansa? Vaikeaa se kuitenkin on, jos sävelten eroa ei kuule. Eri
Ei kaikkialla ole pääsykokeita. Se alkaa harrastuksena. Jos ei ole kauheasti nuottikorvaa, sitäkin voi kehittää. Pianosta tulee kyllä oikea ääni, kun soittaa oikean nuotin. Pidemmälle edetessä täytyy tietysti olla jo lahjojakin. Mutta kyllähän jalkapalloharjoituksiinkin lapset menevät aika lailla seulomatta, ja sillä taidolla voi höntsäillä aikuisenakin.
Missä ei ole pääsykokeita? Omat lapset jo aikuisia, mutta kun he pyrkivät, piti läpäistä pääsykoe. Samoin itseni piti aikoinaan. Tosin omista ajoista opinnot olivat keventyneet. Aloitin neljän vanhana musiikkileikkikoulussa, jossa opeteltiin nuotit. Oli teoriaa, säveltapailua, orkesteri, kaikki pakollisia. Lisäksi pakolliset esiintymiset ja konsertit kuuntelijana. Moni muukin varmaan muistaa, joka tuon on läpi käynyt. Neuvostomallin mukaan rakennettu koulutus.
Tämä menee nyt kyllä ohi aiheen? Mutta olen itse käynyt saman tien kuin sinä, tutkintoineen ja teorioineen, samoin kävi aikanaan poikani. Minä kävin pääsykokeessa, mutta hän vuorollaan ei, koska asuinkaupunkimme piti tärkeänä, että kaikki halukkaat lapset saivat kokeilla harrastaa myös musiikkia. Musiikkiopisto myös tarjosi lainasoittimia, jotta musiikki ei olisi varattu vain vauraille. Minun aikana vähävaraisempien perheiden lapset eivät olisi voineet käydä soittotunneilla.
Pääsykokeet perustuivat aika lailla laulamiselle, mikä on myös opittu taito, eikä kerro, onko joku musikaalinen, vain, onko hän saanut harjaannusta laulamisessa.
Eihän musiikkiopistot ole kaupungin toimintaa, joten oliko kuitenkaan kyseessä musiikkiopisto? Pääsykokeissa on säveltapailua, ei "laulamista", joten ei ihan kuulosta musiikkiopistolta sekään. Lainasoittimia oli jo 70-80 -luvulla, sillä esimerkiksi viuluahan vaihdetaan usein lapsen kasvaessa. Myös arvokkaita soittimia sai lainaksi, niitä omistivat esimerkiksi pankit ja säätiöt. Itsekin soitin hetken tuollaisella soittimella, kunnes sain oman, jolla soitan edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kommenteista on kyllä puhtaasti heikkoa yleissivistystä esim. Yläluokalla ei ole savolaisia sukujuuria. Aatelisena voin kertoa, että aatelisia asuu myös Savossa ja ihan pienillä paikkakunnilla. Luulitko, että esim. kaikki aatelisten kartanot ovat vain Uudellamaalla. Valtaosa ei ole.
Toinen oli aateliset, joilla on aina kapeat kasvot. Niinkö? Suuri osa Suomen aatelisista on ruotsalaista sukua ja Ruotsissa naisilla on usein pyöreät kasvot. Tämän huomaisit myös Ritarihuoneella. Aatelisia on lihavia, laihoja, tyylittömiä, kaikenlaisia.
Totta, mutta eipä aateliset, jotka eivät asu kartanoissa paljon pidä melua itsestään, joten sikäli ymmärrettävää, että mielikuvat ovat jotain aivan kummallista. Samaten yläluokka tuskin itsekään tietää olevansa yläluokkaa ;) Ei näitä asioita korosteta eikä edes välttämättä kerrota lapsille ennen kun ovat aikuisia. En minäkään tiennyt sukuni historiasta ennen kun myöhäisessä teini-iässä eli oli eräänlainen tabu tai salaisuus.
Tarkennan, etteivät kartanoissakaan asuvat aateliset pidä itsestään melua, mutta heistä kuitenkin voi arvata, että saattavat olla aatelisia toisin kuin niistä, jotka elävät tavanomaisemmassa ympäristössä, eivätkä välttämättä edes käytä aatelista sukunimeä.
Tämä on ollut kauhean kiinnostava keskustelu. Vasta tänään tajusin, muuten paljon äitini teki töitä lastensa luokkahypyn eteen.
Hän oli maalta, kylästä, josta lähdettiin ulkomaille töihin, ja mökistä, josta enin osa lapsista kuoli lapsena. Hän lähti etelän kaupunkiin tehtaaseen töihin heti kun tuli täysi-ikäiseksi. Pesunkestävää työväenluokkaa siis.
Hän kuitenkin sivisti ja harjaannutti meitä lapsia jo aivan pienestä niin kuin pystyi. Olen laulanut ja esiintynyt jo aivan polvenkorkuisesta, olen piirtänyt, paljon, heti kun kynä pysyi kädessä. Meillä oli tauluja, koska heidän ystävinä oli taiteilijoita, joita elämä oli kolhinut. Varhaisimpia muistojani oli, miten hän luki minulle loputtomiin satuja ja opetti kirjaimia, tai istuimme käymässä läpi kertotaulua leikin varjolla.
Oli uskomaton tuuri, että peruskoulu tuli juuri kun aloitin koulun.
Työväenluokassa on siinä vaiheessa ollut todella paljon potentiaalia, joka ei luokkayhteiskunnassa voinut toteutua. Kaiken mitä olen tehnyt ja opiskellut, vanhempani olisivat pystyneet tekemään, mutta heillä ei ollut mitään mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.
Kesällä saa tennareita alesta alle 10€, lenkkareita 12€ Lidlistä lähes koko vuoden tasaisin välein. Jopa talvikenkiä saa 35€. Housuja alle 10€ ja teepaitoja jopa eurolla. Ihan uusina.
Olen sitä mieltä, että kannattaa satsata alennusmyynteihin ja varsinkin loppurysäykseen ja määrään kun on tilaisuus. Enemmän on enemmän ja ei tarvitse aina sitten olla etsimässä tilaisuuksia.Kestääkö ne Lidlin kengät mitään, ovat niin järkyttävän halpoja?
Yhden kesän kestävät. Mieheni käytti n. 5 kk lidlin lenkkareita n. 5 km/päivä. Pohjat kestää hyvin, mutta kangas on molempien kantapäiden kohdalta rikki.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ollut kauhean kiinnostava keskustelu. Vasta tänään tajusin, muuten paljon äitini teki töitä lastensa luokkahypyn eteen.
Hän oli maalta, kylästä, josta lähdettiin ulkomaille töihin, ja mökistä, josta enin osa lapsista kuoli lapsena. Hän lähti etelän kaupunkiin tehtaaseen töihin heti kun tuli täysi-ikäiseksi. Pesunkestävää työväenluokkaa siis.
Hän kuitenkin sivisti ja harjaannutti meitä lapsia jo aivan pienestä niin kuin pystyi. Olen laulanut ja esiintynyt jo aivan polvenkorkuisesta, olen piirtänyt, paljon, heti kun kynä pysyi kädessä. Meillä oli tauluja, koska heidän ystävinä oli taiteilijoita, joita elämä oli kolhinut. Varhaisimpia muistojani oli, miten hän luki minulle loputtomiin satuja ja opetti kirjaimia, tai istuimme käymässä läpi kertotaulua leikin varjolla.
Oli uskomaton tuuri, että peruskoulu tuli juuri kun aloitin koulun.
Työväenluokassa on siinä vaiheessa ollut todella paljon potentiaalia, joka ei luokkayhteiskunnassa voinut toteutua. Kaiken mitä olen tehnyt ja opiskellut, vanhempani olisivat pystyneet tekemään, mutta heillä ei ollut mitään mahdollisuutta.
Tämä on ollut ihan mielenkiintoinen keskustelu myös 90-luvulla työväenluokkaiseen perheeseen ja hyvin työväenluokkaiselle alueelle syntyneelle. Luokkaeron huomaa lähes joka asiassa. Olen kouluttautunut lakimieheksi, mutta en voi sanoa, että vanhempani olisivat mitenkään edesauttaneet sitä, että hankin yliopistokoulutuksen. Olen monessa asiassa saanut törmätä "kulttuurieroihin" ja omaan tietämättömyyteeni. Olen ollut ns. yläluokkaisten ihmisten kanssa tekemisissä ja tuntenut itseni ulkopuoliseksi.
Kotona ollaan syöty vain peruskotiruokaa lapsena, ravintolassa käytiin kerran vuodessa, opiskelijana muilla oli hienot vaatteet ja minulla kulahtaneet, keskustelussa huomasin itsekin usein, että minulla ei ole esim. taiteen ja kulttuurin tuntemus samalla tasolla ja ylipäätään vaikeuksia eläytyä tilanteisiin. Ulkopuolisuuden tunne on nykyään usein läsnä edelleen monessa tilanteessa seurasta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Yläluokkaisten vanhemmat vievät lapsensa konservatorioon.
Keskiluokkaisten lapset haluavat lätkää pelaamaan.
Alaluokkaisten lapset notkuvat ostarilla.
Ihanko näin? Duunarivanhempani laittoivat kaikki lapsensa konsikseen ja musiikkiluokille soittamaan ja laulamaan, eikä niiden muidenkaan vanhemmat mitään yläluokkaisia olleet.
En oikein näitä luokka-asioita seuraa, mutta soitan pianoa, olen taloudellisesti sellaisessa asemassa, että pärjäisin monta vuotta ilman töitä, keräilen viskejä sekä "edullisempia" arvokelloja. En oikein käy missään baareissa, mutta vaimon kanssa tykätään sellaisista ravintoloista, joissa hyvät tasting menut (kokki osaa hommansa). Jätetään aina 5-10% tippiä tarjoilijalle / henkilökunnalle. Ei ostella merkkivaatteita, vaan laadukkaista materiaaleista tehtyjä - todella harvoin. Yksi takki kestää melkein 10-vuotta. Yhdet housut kolme-neljä. Kirpputorilta hankittu kalusteet. Ikeassa ei käydä. Auto on sellainen mikä on haluttu itse itselle hankkia ja se on velaton. Kymmenen vuotta sitten elin toimeentulotuen varassa. Kovaa työtä oman hyvinvoinnin eteen on tullut tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivistys näkyy. Tunnetko eri sävellajit ja musiikin teorian laajemminkin? Pidän sitä sivistyksenä.
Jos tuohon ei yhdisty korkealaatuinen luontainen musikaalisuus, jonka ohessa sävellajit ja teoriat oppii aivan vahingossa, on kyse vain pätemisenhaluisen brassailusta.
Jonkun verran musiikin opiskelua on yleissivistävää, ja perustaito, kuten vaikka uimataito tai ruoanlaitto, tai että tuntee filosofeja ja tunnistaa maalareita. On hyvä osata vähän kutakin lajia, sen ei tarvitse tähdätä ammattiin eikä tarvitse olla siinä erityisen lahjakas. Tarkoitus on sivistyä monipuolisesti.
Musiikkiopistoonhsn on pääsykokeet eli musikaalisuutta vaaditaan. Vai voiko musiikin teoriaa ja säveltapailua opiskella kansalaisopistossa kuka tahansa? Vaikeaa se kuitenkin on, jos sävelten eroa ei kuule. Eri
Ei kaikkialla ole pääsykokeita. Se alkaa harrastuksena. Jos ei ole kauheasti nuottikorvaa, sitäkin voi kehittää. Pianosta tulee kyllä oikea ääni, kun soittaa oikean nuotin. Pidemmälle edetessä täytyy tietysti olla jo lahjojakin. Mutta kyllähän jalkapalloharjoituksiinkin lapset menevät aika lailla seulomatta, ja sillä taidolla voi höntsäillä aikuisenakin.
Missä ei ole pääsykokeita? Omat lapset jo aikuisia, mutta kun he pyrkivät, piti läpäistä pääsykoe. Samoin itseni piti aikoinaan. Tosin omista ajoista opinnot olivat keventyneet. Aloitin neljän vanhana musiikkileikkikoulussa, jossa opeteltiin nuotit. Oli teoriaa, säveltapailua, orkesteri, kaikki pakollisia. Lisäksi pakolliset esiintymiset ja konsertit kuuntelijana. Moni muukin varmaan muistaa, joka tuon on läpi käynyt. Neuvostomallin mukaan rakennettu koulutus.
Tämä menee nyt kyllä ohi aiheen? Mutta olen itse käynyt saman tien kuin sinä, tutkintoineen ja teorioineen, samoin kävi aikanaan poikani. Minä kävin pääsykokeessa, mutta hän vuorollaan ei, koska asuinkaupunkimme piti tärkeänä, että kaikki halukkaat lapset saivat kokeilla harrastaa myös musiikkia. Musiikkiopisto myös tarjosi lainasoittimia, jotta musiikki ei olisi varattu vain vauraille. Minun aikana vähävaraisempien perheiden lapset eivät olisi voineet käydä soittotunneilla.
Pääsykokeet perustuivat aika lailla laulamiselle, mikä on myös opittu taito, eikä kerro, onko joku musikaalinen, vain, onko hän saanut harjaannusta laulamisessa.Eihän musiikkiopistot ole kaupungin toimintaa, joten oliko kuitenkaan kyseessä musiikkiopisto? Pääsykokeissa on säveltapailua, ei "laulamista", joten ei ihan kuulosta musiikkiopistolta sekään. Lainasoittimia oli jo 70-80 -luvulla, sillä esimerkiksi viuluahan vaihdetaan usein lapsen kasvaessa. Myös arvokkaita soittimia sai lainaksi, niitä omistivat esimerkiksi pankit ja säätiöt. Itsekin soitin hetken tuollaisella soittimella, kunnes sain oman, jolla soitan edelleen.
En tiedä miksi kinaamme tällaisesta, mutta ehkä tämä kuvastaa luokkaeroja, ja kuplia joissa elämme. Olemme ilmeisesti vähän eri taustalta, sillä meillä musiikkiopisto oli kunnan toimintaa, ja tosiaankin oma pääsykokeeni oli esittää jokin itse valittu laulu, ja tunnistaa musiikkinäytteistä jotain, mikä ei vaatinut mitään teorian ja säveltapailun taustaa. Mainitsematta nyt suoraan paikkakuntaa, mutta on teollisuuspaikkakunta, joten meillä ei ollut käytössä "pankkien ja säätiöiden" soittimia, eivätkä lainasoittimet olleet arvosoittimia, vaan kaupungin omaisuutta. En tiedä, miksi tämä on sinulle niin vaikeaa hyväksyä ja hahmottaa, mutta kuten sanoin, olemme ilmeisesti huomattavan erilaiselta taustalta, mikä hyvin havainnollistaa kyllä näitä luokkakuplia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ollut kauhean kiinnostava keskustelu. Vasta tänään tajusin, muuten paljon äitini teki töitä lastensa luokkahypyn eteen.
Hän oli maalta, kylästä, josta lähdettiin ulkomaille töihin, ja mökistä, josta enin osa lapsista kuoli lapsena. Hän lähti etelän kaupunkiin tehtaaseen töihin heti kun tuli täysi-ikäiseksi. Pesunkestävää työväenluokkaa siis.
Hän kuitenkin sivisti ja harjaannutti meitä lapsia jo aivan pienestä niin kuin pystyi. Olen laulanut ja esiintynyt jo aivan polvenkorkuisesta, olen piirtänyt, paljon, heti kun kynä pysyi kädessä. Meillä oli tauluja, koska heidän ystävinä oli taiteilijoita, joita elämä oli kolhinut. Varhaisimpia muistojani oli, miten hän luki minulle loputtomiin satuja ja opetti kirjaimia, tai istuimme käymässä läpi kertotaulua leikin varjolla.
Oli uskomaton tuuri, että peruskoulu tuli juuri kun aloitin koulun.
Työväenluokassa on siinä vaiheessa ollut todella paljon potentiaalia, joka ei luokkayhteiskunnassa voinut toteutua. Kaiken mitä olen tehnyt ja opiskellut, vanhempani olisivat pystyneet tekemään, mutta heillä ei ollut mitään mahdollisuutta.Tämä on ollut ihan mielenkiintoinen keskustelu myös 90-luvulla työväenluokkaiseen perheeseen ja hyvin työväenluokkaiselle alueelle syntyneelle. Luokkaeron huomaa lähes joka asiassa. Olen kouluttautunut lakimieheksi, mutta en voi sanoa, että vanhempani olisivat mitenkään edesauttaneet sitä, että hankin yliopistokoulutuksen. Olen monessa asiassa saanut törmätä "kulttuurieroihin" ja omaan tietämättömyyteeni. Olen ollut ns. yläluokkaisten ihmisten kanssa tekemisissä ja tuntenut itseni ulkopuoliseksi.
Kotona ollaan syöty vain peruskotiruokaa lapsena, ravintolassa käytiin kerran vuodessa, opiskelijana muilla oli hienot vaatteet ja minulla kulahtaneet, keskustelussa huomasin itsekin usein, että minulla ei ole esim. taiteen ja kulttuurin tuntemus samalla tasolla ja ylipäätään vaikeuksia eläytyä tilanteisiin. Ulkopuolisuuden tunne on nykyään usein läsnä edelleen monessa tilanteessa seurasta riippumatta.
Hei, voisko osa tuosta kulttuurierosta tulla myös sukupolvien eroista? Asuinpaikan eroista? Arvojen eroista eri ihmisillä ja perheillä? Oma taustani on keskiluokkainen, oma koulutukseni ja mieheni koulutustaso ja tulotaso tekee meistä ylempää keskiluokkaa (molemmat tohtoreita, palkkatulot n 200 000/v). Olen asunut vain kymmentä vuotta pk seudulla, muuten muualla (maalla, pk seudun ulkopuolisilla yliopistopaikkakunnilla, ulkomailla). Omassa lapsuudenperheessä maalla kasvatettiin omat porkkanat ja perunat, kalastettiin ja marjastettiin eikä ravintoloissa rampattu, "luokka" näkyi eniten kulttuuriharrastuksina. Sama nykyperheessäni, Suomeen tulon jälkeen on marjastettu ja kalastettu, ravintoloissa ei rampata eikä panostusta vaatteisiin ja ulkonäköön yleensä juurikaan arvostettu. Tyttäreni kouluttautui myös lakimieheksi - ja kokenut ihan samanlaista ulkopuolisuutta opiskelu- ja työympäristöissä. Kun ne arvot eivät kulje pelkästään tulotason tai koulutusasteen mukaan. Mutta tuohan rikkaus: voi olla omanlaisensa, ei tarvitse pakolla vääntää itseään liian ahtaaseen kuplaan.
Tämä on niin hauska kysymys, että nauran kippurassa. Totta tosiaan!