Lue keskustelun säännöt.
Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?
Miten näkyy jos on korkea tai matala sosiaaliluokka tai sosioekonominen asema?
Kommentit (5592)
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytyy arvokkaasti kaikkia ihmisiä kohtaan eli on nöyrä, kohtelias, ystävällinen ja auttavainen.
Kokemukseni mukaan köyhät ajattelevat enemmän muiden parasta kuin omaansa ja ovat juuri tällaisia <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, että varakkaat ihmiset vieraantuvat monesti huonompiosaisten todellisuudesta.
159 sivua höpönöpöä!
Suomessa ylempi keskiluokka ei ole ollenkaan niin sivistynyttä, hillittyä tai tyylikästä kuin monet kirjoittavat. Aika maatiaista tai metsäläistä. Ylemmän keskiluokan perhehistoria on max 100v.
Ja ns yläluokkakin on Suomessa paitsi harvalukuinen myös lähes yhtä heterogeeninen, on lantaa luovaa kartanonisäntää kuin akateemista uraa tekevää professoria, öykkäröivää pörssiyhtiön omistajasukua kuin vaatimatonta vanhaa herraa. Nämä yleistykset on kovin vaikeita Suomessa.
Ketjua oli silti hauska lukea.
Ihmiset, joilla ei ole hajuakaan keskiluokasta, kertovat designlamppuja myöten, mitkä Vepsäläisen valikoimasta on alempaa keskiluokkaa ja mitkä ylempää. Niinkuin Vepsäläinen olisi ainoa hankintakanava ja niinkuin ylemmällä keskiluokalla ei olisi Tokmannin halpakorista löytyneitä lamppuja. Niitä on yläluokallakin. Suomessa. Kyse on enemmän intressistä kuin luokasta; mihin asioihin satsaa.
Vierailija kirjoitti:
159 sivua höpönöpöä!
Suomessa ylempi keskiluokka ei ole ollenkaan niin sivistynyttä, hillittyä tai tyylikästä kuin monet kirjoittavat. Aika maatiaista tai metsäläistä. Ylemmän keskiluokan perhehistoria on max 100v.
Ja ns yläluokkakin on Suomessa paitsi harvalukuinen myös lähes yhtä heterogeeninen, on lantaa luovaa kartanonisäntää kuin akateemista uraa tekevää professoria, öykkäröivää pörssiyhtiön omistajasukua kuin vaatimatonta vanhaa herraa. Nämä yleistykset on kovin vaikeita Suomessa.
Ketjua oli silti hauska lukea.
Ihmiset, joilla ei ole hajuakaan keskiluokasta, kertovat designlamppuja myöten, mitkä Vepsäläisen valikoimasta on alempaa keskiluokkaa ja mitkä ylempää. Niinkuin Vepsäläinen olisi ainoa hankintakanava ja niinkuin ylemmällä keskiluokalla ei olisi Tokmannin halpakorista löytyneitä lamppuja. Niitä on yläluokallakin. Suomessa. Kyse on enemmän intressistä kuin luokasta; mihin asioihin satsaa.
Vaihteeksi yksi järkevä kirjoitus tässä viihdyttävän harhaisessa ketjussa 😀
Vierailija kirjoitti:
159 sivua höpönöpöä!
Suomessa ylempi keskiluokka ei ole ollenkaan niin sivistynyttä, hillittyä tai tyylikästä kuin monet kirjoittavat. Aika maatiaista tai metsäläistä. Ylemmän keskiluokan perhehistoria on max 100v.
Ja ns yläluokkakin on Suomessa paitsi harvalukuinen myös lähes yhtä heterogeeninen, on lantaa luovaa kartanonisäntää kuin akateemista uraa tekevää professoria, öykkäröivää pörssiyhtiön omistajasukua kuin vaatimatonta vanhaa herraa. Nämä yleistykset on kovin vaikeita Suomessa.
Ketjua oli silti hauska lukea.
Ihmiset, joilla ei ole hajuakaan keskiluokasta, kertovat designlamppuja myöten, mitkä Vepsäläisen valikoimasta on alempaa keskiluokkaa ja mitkä ylempää. Niinkuin Vepsäläinen olisi ainoa hankintakanava ja niinkuin ylemmällä keskiluokalla ei olisi Tokmannin halpakorista löytyneitä lamppuja. Niitä on yläluokallakin. Suomessa. Kyse on enemmän intressistä kuin luokasta; mihin asioihin satsaa.
Olet oikeassa monessa asiassa, mutta varmaan ymmärrät hajontaa olevan kun yli viisi miljonaa ihmistä niputetaan 4-5 ryhmään sosioekonomisen taustan perusteella. Luokittelu ei poissulje ryhmän sisäisiä eroavaisuuksia. Etenkin rajapinnassa on liikkuvuutta.
Valaisin -esimerkissäni Vepsäläinen oli esimerkki yrityksestä, josta moni keskiluokkainen hankkii huonekalunsa. Yrityksen nimen kohdalle voit laittaa minkä tahansa "parempaa Seppälää" myyvän yrityksen. Mainitsemasi intressit on löydettävissä erilaisten sosioekonomisten ryhmien kulutustottumuksista ja arvoista. Moooin kattokruunu löytyy todennäköisemmin ylemmän keskiluokan edustajalta kuin alemman keskiluokan edustajalta, jos otetaan rinnakkain henkilöt, keiden intressinä on designvalaisimet.
Esimerkit eivät ole absoluuttisia totuuksia, vaan konkreettisia eroja esitteleviä ja esiin tuovia havainnollistajia. Kärjistyksiä ja poimintoja.
tv. YTT
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että varakkaat ihmiset vieraantuvat monesti huonompiosaisten todellisuudesta.
Kyllä, jos he näkevät sairaalassa jonkun siniset hoitajan vaatteet päällä niin luulevat sen saavan tes-palkkaa.
Sairaaloiden osastoilla on työttömiä työkokeilussa työmarkkinatuella 570 netto kuukaudessa ja kulukorvaus 9 euroa/työpäivä auttamassa osastonsihteeriä ja työtön saa tunnukset Lifecareen.
Vierailija kirjoitti:
Sosioloogi kirjoitti:
Yhteiskuntaluokka näkyy tosi monessa asiassa, ei vain ulkonäössä. Perinteinen (tietysti yksinkertaistava) nyrkkisääntö on se, että keskiluokka pyrkii erottautumaan työväenluokasta ja imitoimaan sitä mitä eliitti tekee, eliitin ei taasen tarvitse imitoida ketään vaan se asettaa standardeja muille, ja työnväenluokkaa ei taas paljoa kiinnosta koko touhu. Tämän vuoksi usein sanotaan, ettei eliitin tarvitse todistella itseään kenellekään.
Karkeasti kulutustottumuksiin eli myös ulkonäköön vaikuttavat kaksi tekijää, varallisuus ja maku. Molemmat kulkevat jotakuinkin käsi kädessä sosiaaliluokan kanssa. Varallisuus kuvastaa tietty sitä paljonko on varaa käyttää rahaa ulkonäköön, vaatteisiin jne. (Kulttuurinen) maku taas kuvastaa sitä, miten kaikista mahdollisista vaatteista osataan valita ne "oikeanlaiset" tai tyylikkäät vaihtoehdot eli miten sitä rahaa käytetään "oikein". Kun valitaan ne oikeat tyylikkäät vaihtoehdot, samalla määritellään myös muille sitä, miten kuuluu pukeutua. Sosiaaliluokka vaikuttaa siis myös siihen, minkälainen pukeutuminen on "hyvällä maulla valittua" tai "mautonta". Työnväenluokkainen pukeutuminen määrittyy vääränlaiseksi, koska se ei ole keskiluokkaista eikä se ilmennä keskiluokkaisia arvoja.
Tämän lisäksi sosiaaliluokka vaikuttaa myös kouluttautumiseen, harrastuksiin ja maailman menon ja kehityskulkujen seuraamiseen, jolloin se voi ilmetä sinä, että mistä puhuu ja keskustelee ja miten.
Karkeita yksinkertaistuksia toki, eikä sosiaaliluokka määritä kenenkään ihmisarvoa, mutta kaikkien pukeutumisvalintoja ei pidetä yhtä hyvinä, ja tämä kulkee sosiaaliluokan kanssa usein käsi kädessä.
Hei sosioloogi, oletko koskaan kulkenut läpi yliopiston joka suuri, usean tiedekunnan kampus? Sellaisessa vaelluksessa voi huomata kuinka sinulle selkeä luokan vaikutus pukeutumiseen voi olla aika ongelmallista käytännössä havaita. Jos oletetaan (niin kuin ketjussa on oletettu) suurimman osan nykyisistä yliopistolaisista olevan keski- tai yläluokkaisesta taustasta (koska täällä vakuutettu luokan periytyvän) pitäisi pukeutumisen olla aika yhtenäistä, keskiluokkaisilla opiskelijoilla ja opetushenkilökunnalla yläluokkaa matkivaa (tämänkin opin ketjusta). Tämän hypoteettisen kampuksen päässä on teknisen tiedekunnan IT-osastot. Siellä törmäät huppareihin ja farkkuihin, jopa kollaripöksyihin, hui. Ja niin sekä opiskelijoilla, että opetushenkilökunnalla. Ja huomattavaan kirjoon muunlaisia ilmiasuja aina ihon väristä, kampauksista ja huiveista lähtien, suomalainen IT osaaminen korkealaatuista ja haluttu oppiaine. Sieltä jatkat humanistiseen tiedekuntaan ja vieressä olevaan yhteiskuntatieteelliseen, hupparit vähenevät ja tilalle tulee upea kirjo värikkäitä vaatteita, tatuointeja ja reippaasti värjättyjä hiuksia niin opiskelijoilla kuin opettajilla. Jakkupukuihin ja hillittyihin poolopaitoihin voit törmätä kauppatieteellisen tai oikeustieteellisen käytävillä, saamen kielen ja kulttuurin käytävillä ja kasvatustieteen aulassa mukavasti elämää, unohdat jo katsella ulkonäköä kun innostut joulukulkueesta tai joikuesityksestä.
Elämässä yleisemminkin varmaankin valinta keskittyykö ihmisiä erottaviin vai yhdistäviin asioihin, haluaako nähdä miten samanlaisia vai miten erilaisia me olemme. Yleensä minoriteeteille tärkeää ymmärtää se omalaatuisuus, mutta miksi suomalainen keskiluokka, ylempi tai alempi, kokee niin tärkeäksi erottaa itsensä muista (tässä tapauksessa suurin osa pohdintaa on ollut erot alemmista luokista) - siihen tärkein syy todennäköisesti oma pätemisen tarve.
Yliopistolla kaikki pukeutuvat näin, koska opinnot antaa siihen vapauden. Kun näet samat ihmiset viisi vuotta myöhemmin vakituisissa töissään, he ovat jo käyneet parturissa ja jättäneet kirpparivaatteet taakseen. Tämä on ihan omakohtainen kokemus. Taiteellinen voi edelleen pukeutua erikoisemmin, mutta tarkka silmä näkee, että vaate / koru / laukku on laatua, ja erikoisen mallin takana on joku artesaani vaatesuunnittelija.
Poikkeuksena nälkätaiteilijat, koska taiteella ei elä, ja he asuvat ateljeessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on se käytetty kieli, joka paljastaa. Niin puhuttu kuin kirjoitettukin (ja toki erilaiset lukihäiriöt huomioiden). Myös puheenaiheet paljastavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa paikka missä voin käyttää collegehousuja, on mökillä ja puutarhatöissä. Niissä käytän loppuun teinipojalta pieneksi jääneet. Muuten minua ei näe sellaisissa, en itselleni hanki sellaisia. Jos haluan olla mukavissa housuissa, ostan suorat housut mukavaa materiaalia. Crocsit sama juttu, niillä voi käydä pikaisesti liiterissä, ei muualla.
Minut on opetettu jo kotona pukeutumaan kunnolla. Toppatakki on laakettelua varten, kaupungille mennessä laitetaan laadukas villakangastakki ja sen kanssa nahkakäsineet. Lenkkarit on lenkkeilyyn, kaupungilla käytetään kävelykenkiä. Pipo on ulkoiluvaate, se lytistää kampauksen. Kaupungilla pidetään hattua.
Reppu on ulkoiluun tai salille, muualla käytetään käsilaukkua.Meillä päin tehtaalla tienaa hyvin, heillä on isommat palkat kuin koulutetuilla opettajilla. Heillä on kalliit autot ja merkkicollegehousut. He harrastavat liikuntaa, kulttuuri ei ole heidän juttu. He kulkevat kaikkialla collegevaatteissa ja lenkkareissa.
Suomen historiaa on turha yrittää lakaista maton alle, kyllä se näkyy meissä kaikissa. En tiedä kauanko menee, ennen kuin tällaisia eroja ei näkyisi. Miten ne edes häviäisivät, kun kaikki oppivat tavat kotoa, ja jatkavat niitä omassa perheessä.
Jos suomi on äidinkielesi niin ethän sinäkään kohtele sitä kunnioittavasti. Se kertoo sinun sosiaalisesta statuksestasi. Sitä ei hankita ulkoisella laittautumisella.
Kappas, bongasit työväenluokkaisen syntyperäni, vaikka olenkin nykyään koulutuksen ansiosta ylempää keskiluokkaa. MOT, luokka näkyy jo tekstistä tai puheesta, vaikka et ole ihmistä vielä edes nähnyt.
Virkamiestäti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
159 sivua höpönöpöä!
Suomessa ylempi keskiluokka ei ole ollenkaan niin sivistynyttä, hillittyä tai tyylikästä kuin monet kirjoittavat. Aika maatiaista tai metsäläistä. Ylemmän keskiluokan perhehistoria on max 100v.
Ja ns yläluokkakin on Suomessa paitsi harvalukuinen myös lähes yhtä heterogeeninen, on lantaa luovaa kartanonisäntää kuin akateemista uraa tekevää professoria, öykkäröivää pörssiyhtiön omistajasukua kuin vaatimatonta vanhaa herraa. Nämä yleistykset on kovin vaikeita Suomessa.
Ketjua oli silti hauska lukea.
Ihmiset, joilla ei ole hajuakaan keskiluokasta, kertovat designlamppuja myöten, mitkä Vepsäläisen valikoimasta on alempaa keskiluokkaa ja mitkä ylempää. Niinkuin Vepsäläinen olisi ainoa hankintakanava ja niinkuin ylemmällä keskiluokalla ei olisi Tokmannin halpakorista löytyneitä lamppuja. Niitä on yläluokallakin. Suomessa. Kyse on enemmän intressistä kuin luokasta; mihin asioihin satsaa.
Olet oikeassa monessa asiassa, mutta varmaan ymmärrät hajontaa olevan kun yli viisi miljonaa ihmistä niputetaan 4-5 ryhmään sosioekonomisen taustan perusteella. Luokittelu ei poissulje ryhmän sisäisiä eroavaisuuksia. Etenkin rajapinnassa on liikkuvuutta.
Valaisin -esimerkissäni Vepsäläinen oli esimerkki yrityksestä, josta moni keskiluokkainen hankkii huonekalunsa. Yrityksen nimen kohdalle voit laittaa minkä tahansa "parempaa Seppälää" myyvän yrityksen. Mainitsemasi intressit on löydettävissä erilaisten sosioekonomisten ryhmien kulutustottumuksista ja arvoista. Moooin kattokruunu löytyy todennäköisemmin ylemmän keskiluokan edustajalta kuin alemman keskiluokan edustajalta, jos otetaan rinnakkain henkilöt, keiden intressinä on designvalaisimet.
Esimerkit eivät ole absoluuttisia totuuksia, vaan konkreettisia eroja esitteleviä ja esiin tuovia havainnollistajia. Kärjistyksiä ja poimintoja.
tv. YTT
Tohtoriksi olet aika kyseenalaistamaton. Yleistysten lateleminen ei kerro kriittisestä ajattelusta.
Kyllä se näkyy wt naama tai takakireä yläluokan nipo näkyy. Ja onko jotkut niin yksinkertaisia että osoittavat muka toisin järjestämällä feikkinöytelmiä? Ihmisen tyhmyys myös näkyy muutamasta lauseesta. Vaikka fiksuus on vaikea määritellä on joitain asioita mistä normi fiksu on aina tietoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sivistys näkyy. Tunnetko eri sävellajit ja musiikin teorian laajemminkin? Pidän sitä sivistyksenä.
No ei se päälle päin näy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosioloogi kirjoitti:
Yhteiskuntaluokka näkyy tosi monessa asiassa, ei vain ulkonäössä. Perinteinen (tietysti yksinkertaistava) nyrkkisääntö on se, että keskiluokka pyrkii erottautumaan työväenluokasta ja imitoimaan sitä mitä eliitti tekee, eliitin ei taasen tarvitse imitoida ketään vaan se asettaa standardeja muille, ja työnväenluokkaa ei taas paljoa kiinnosta koko touhu. Tämän vuoksi usein sanotaan, ettei eliitin tarvitse todistella itseään kenellekään.
Karkeasti kulutustottumuksiin eli myös ulkonäköön vaikuttavat kaksi tekijää, varallisuus ja maku. Molemmat kulkevat jotakuinkin käsi kädessä sosiaaliluokan kanssa. Varallisuus kuvastaa tietty sitä paljonko on varaa käyttää rahaa ulkonäköön, vaatteisiin jne. (Kulttuurinen) maku taas kuvastaa sitä, miten kaikista mahdollisista vaatteista osataan valita ne "oikeanlaiset" tai tyylikkäät vaihtoehdot eli miten sitä rahaa käytetään "oikein". Kun valitaan ne oikeat tyylikkäät vaihtoehdot, samalla määritellään myös muille sitä, miten kuuluu pukeutua. Sosiaaliluokka vaikuttaa siis myös siihen, minkälainen pukeutuminen on "hyvällä maulla valittua" tai "mautonta". Työnväenluokkainen pukeutuminen määrittyy vääränlaiseksi, koska se ei ole keskiluokkaista eikä se ilmennä keskiluokkaisia arvoja.
Tämän lisäksi sosiaaliluokka vaikuttaa myös kouluttautumiseen, harrastuksiin ja maailman menon ja kehityskulkujen seuraamiseen, jolloin se voi ilmetä sinä, että mistä puhuu ja keskustelee ja miten.
Karkeita yksinkertaistuksia toki, eikä sosiaaliluokka määritä kenenkään ihmisarvoa, mutta kaikkien pukeutumisvalintoja ei pidetä yhtä hyvinä, ja tämä kulkee sosiaaliluokan kanssa usein käsi kädessä.
Hei sosioloogi, oletko koskaan kulkenut läpi yliopiston joka suuri, usean tiedekunnan kampus? Sellaisessa vaelluksessa voi huomata kuinka sinulle selkeä luokan vaikutus pukeutumiseen voi olla aika ongelmallista käytännössä havaita. Jos oletetaan (niin kuin ketjussa on oletettu) suurimman osan nykyisistä yliopistolaisista olevan keski- tai yläluokkaisesta taustasta (koska täällä vakuutettu luokan periytyvän) pitäisi pukeutumisen olla aika yhtenäistä, keskiluokkaisilla opiskelijoilla ja opetushenkilökunnalla yläluokkaa matkivaa (tämänkin opin ketjusta). Tämän hypoteettisen kampuksen päässä on teknisen tiedekunnan IT-osastot. Siellä törmäät huppareihin ja farkkuihin, jopa kollaripöksyihin, hui. Ja niin sekä opiskelijoilla, että opetushenkilökunnalla. Ja huomattavaan kirjoon muunlaisia ilmiasuja aina ihon väristä, kampauksista ja huiveista lähtien, suomalainen IT osaaminen korkealaatuista ja haluttu oppiaine. Sieltä jatkat humanistiseen tiedekuntaan ja vieressä olevaan yhteiskuntatieteelliseen, hupparit vähenevät ja tilalle tulee upea kirjo värikkäitä vaatteita, tatuointeja ja reippaasti värjättyjä hiuksia niin opiskelijoilla kuin opettajilla. Jakkupukuihin ja hillittyihin poolopaitoihin voit törmätä kauppatieteellisen tai oikeustieteellisen käytävillä, saamen kielen ja kulttuurin käytävillä ja kasvatustieteen aulassa mukavasti elämää, unohdat jo katsella ulkonäköä kun innostut joulukulkueesta tai joikuesityksestä.
Elämässä yleisemminkin varmaankin valinta keskittyykö ihmisiä erottaviin vai yhdistäviin asioihin, haluaako nähdä miten samanlaisia vai miten erilaisia me olemme. Yleensä minoriteeteille tärkeää ymmärtää se omalaatuisuus, mutta miksi suomalainen keskiluokka, ylempi tai alempi, kokee niin tärkeäksi erottaa itsensä muista (tässä tapauksessa suurin osa pohdintaa on ollut erot alemmista luokista) - siihen tärkein syy todennäköisesti oma pätemisen tarve.
Yliopistolla kaikki pukeutuvat näin, koska opinnot antaa siihen vapauden. Kun näet samat ihmiset viisi vuotta myöhemmin vakituisissa töissään, he ovat jo käyneet parturissa ja jättäneet kirpparivaatteet taakseen. Tämä on ihan omakohtainen kokemus. Taiteellinen voi edelleen pukeutua erikoisemmin, mutta tarkka silmä näkee, että vaate / koru / laukku on laatua, ja erikoisen mallin takana on joku artesaani vaatesuunnittelija.
Poikkeuksena nälkätaiteilijat, koska taiteella ei elä, ja he asuvat ateljeessaan.
Jos näet virkahenkilöitä vakitöissään, aika sekalaisissa kuteissa liikutaan yleensä. Välillä voi tulla virallisempia tilanteita, mutta arjessa kirpputorivaatteet ovat ihan käyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosioloogi kirjoitti:
Yhteiskuntaluokka näkyy tosi monessa asiassa, ei vain ulkonäössä. Perinteinen (tietysti yksinkertaistava) nyrkkisääntö on se, että keskiluokka pyrkii erottautumaan työväenluokasta ja imitoimaan sitä mitä eliitti tekee, eliitin ei taasen tarvitse imitoida ketään vaan se asettaa standardeja muille, ja työnväenluokkaa ei taas paljoa kiinnosta koko touhu. Tämän vuoksi usein sanotaan, ettei eliitin tarvitse todistella itseään kenellekään.
Karkeasti kulutustottumuksiin eli myös ulkonäköön vaikuttavat kaksi tekijää, varallisuus ja maku. Molemmat kulkevat jotakuinkin käsi kädessä sosiaaliluokan kanssa. Varallisuus kuvastaa tietty sitä paljonko on varaa käyttää rahaa ulkonäköön, vaatteisiin jne. (Kulttuurinen) maku taas kuvastaa sitä, miten kaikista mahdollisista vaatteista osataan valita ne "oikeanlaiset" tai tyylikkäät vaihtoehdot eli miten sitä rahaa käytetään "oikein". Kun valitaan ne oikeat tyylikkäät vaihtoehdot, samalla määritellään myös muille sitä, miten kuuluu pukeutua. Sosiaaliluokka vaikuttaa siis myös siihen, minkälainen pukeutuminen on "hyvällä maulla valittua" tai "mautonta". Työnväenluokkainen pukeutuminen määrittyy vääränlaiseksi, koska se ei ole keskiluokkaista eikä se ilmennä keskiluokkaisia arvoja.
Tämän lisäksi sosiaaliluokka vaikuttaa myös kouluttautumiseen, harrastuksiin ja maailman menon ja kehityskulkujen seuraamiseen, jolloin se voi ilmetä sinä, että mistä puhuu ja keskustelee ja miten.
Karkeita yksinkertaistuksia toki, eikä sosiaaliluokka määritä kenenkään ihmisarvoa, mutta kaikkien pukeutumisvalintoja ei pidetä yhtä hyvinä, ja tämä kulkee sosiaaliluokan kanssa usein käsi kädessä.
Hei sosioloogi, oletko koskaan kulkenut läpi yliopiston joka suuri, usean tiedekunnan kampus? Sellaisessa vaelluksessa voi huomata kuinka sinulle selkeä luokan vaikutus pukeutumiseen voi olla aika ongelmallista käytännössä havaita. Jos oletetaan (niin kuin ketjussa on oletettu) suurimman osan nykyisistä yliopistolaisista olevan keski- tai yläluokkaisesta taustasta (koska täällä vakuutettu luokan periytyvän) pitäisi pukeutumisen olla aika yhtenäistä, keskiluokkaisilla opiskelijoilla ja opetushenkilökunnalla yläluokkaa matkivaa (tämänkin opin ketjusta). Tämän hypoteettisen kampuksen päässä on teknisen tiedekunnan IT-osastot. Siellä törmäät huppareihin ja farkkuihin, jopa kollaripöksyihin, hui. Ja niin sekä opiskelijoilla, että opetushenkilökunnalla. Ja huomattavaan kirjoon muunlaisia ilmiasuja aina ihon väristä, kampauksista ja huiveista lähtien, suomalainen IT osaaminen korkealaatuista ja haluttu oppiaine. Sieltä jatkat humanistiseen tiedekuntaan ja vieressä olevaan yhteiskuntatieteelliseen, hupparit vähenevät ja tilalle tulee upea kirjo värikkäitä vaatteita, tatuointeja ja reippaasti värjättyjä hiuksia niin opiskelijoilla kuin opettajilla. Jakkupukuihin ja hillittyihin poolopaitoihin voit törmätä kauppatieteellisen tai oikeustieteellisen käytävillä, saamen kielen ja kulttuurin käytävillä ja kasvatustieteen aulassa mukavasti elämää, unohdat jo katsella ulkonäköä kun innostut joulukulkueesta tai joikuesityksestä.
Elämässä yleisemminkin varmaankin valinta keskittyykö ihmisiä erottaviin vai yhdistäviin asioihin, haluaako nähdä miten samanlaisia vai miten erilaisia me olemme. Yleensä minoriteeteille tärkeää ymmärtää se omalaatuisuus, mutta miksi suomalainen keskiluokka, ylempi tai alempi, kokee niin tärkeäksi erottaa itsensä muista (tässä tapauksessa suurin osa pohdintaa on ollut erot alemmista luokista) - siihen tärkein syy todennäköisesti oma pätemisen tarve.
Yliopistolla kaikki pukeutuvat näin, koska opinnot antaa siihen vapauden. Kun näet samat ihmiset viisi vuotta myöhemmin vakituisissa töissään, he ovat jo käyneet parturissa ja jättäneet kirpparivaatteet taakseen. Tämä on ihan omakohtainen kokemus. Taiteellinen voi edelleen pukeutua erikoisemmin, mutta tarkka silmä näkee, että vaate / koru / laukku on laatua, ja erikoisen mallin takana on joku artesaani vaatesuunnittelija.
Poikkeuksena nälkätaiteilijat, koska taiteella ei elä, ja he asuvat ateljeessaan.
Jos näet virkahenkilöitä vakitöissään, aika sekalaisissa kuteissa liikutaan yleensä. Välillä voi tulla virallisempia tilanteita, mutta arjessa kirpputorivaatteet ovat ihan käyviä.
Kirpputorivaatteet on viesti sekin. Se kertoo kantajansa halusta tai pyrkimyksestä osallistua ja tulla tunnistetuksi tietyn kollektiivisen identiteetin jakavaan ryhmään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa pukeutuu laadukkaasti (ei tarkoita Marimekkoa) ja kyllä siitä voi jotakin päätellä. Jos on siistit hoidetut hiukset, nätit kynnet, nätti meikki ja laadukkaat vaatteet, kengät ja laukku niin kyllä ihmisellä on jotakin varallisuutta jota laittaa itseensä koska tuo kaikki ei ole ilmaista.
Marimekko maksaa paljon enempi kuin monet vaatteet, samoin muutkin suomalaiset merkit, joten kyllä niiden käyttö jotain kertoo tulotasosta.
Ylipäänsä vaatteet monesti kertoo ihmisestä. Ei kylläkään aina. Riku Rikas voi mennä nuhjuisenkin näköisenä ihmisten ilmoille. Mutta roskisreiska tuskin voi koskaan näyttää Roope Ankalta.
En kehtaa ostaa kalliita merkkejä, vain koska voin. Nolottaa käyttää niitä. Väitänkin, että köyhät ja nousukkaat käyttävät kalliita merkkituotteita. Kuka milläkin tavalla ne hankkineina, vaikka velaksi tai käytettyinä, poustomuynneistä, varastettua, jostakin muusta tinkien
Itse tiedän ihmisiä jotka matkustavat ja on omistuasunto, mutta heillä on tyyliin vain 2 paitaa.
Vierailija kirjoitti:
Duunarit vetävät hanaviinejä kaksin käsin risteilyllä. Olen todistanut asiaa kerran ja se kerta riitti.
Niin vetävät muutkin. Samoin kuten mäkkärissä tavataan syödä hampurilaisia, laivoilla tavataan särpiä buffettien antimia juomineen. Tämäkään ei ole varsinaisesti luokkasidonnaista, vaan makuasia. Makuja on erilaisia, myös periaatteessa saman luokan sisällä.
Itse tarkoituksella parin parisuhteen jälkeen en panosta ulkonäköön kuin välttämättömän, omista kallista autoa, kerron asuvani vuokralla yms. Hyvässä fyysisessä kunnossa olen kyllä eikä elämänhallinnan ongelmia esim. sotkuinen asunto tmv. En ole myöskään kovin sosiaalinen... Tilin saldo ja varallisuus kuitenkin, niin hyvä ettei töissä tarvitsisi käydä, mutta lapsia joille haluan näyttää esimerkkiä... Töissä olen matalapalkka-alalla nykyään 🤫
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiljaiset signaalit erottavat alaluokan.Tämä oli niin hyvä käytännön esimerkki. Myös yläluokka tunnistaa omat koodinsa,joita muut (ainakaan rahvas) eivät tunnista!Tämä on se miksi rahvas ei tule koskaan pääsemään piireihin,vaikka kuinka yrittäisi!Luokkanousu ei ole mahdollista todellisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
On päivänselvä merkki alaluokasta,jos puoliso toimii juoppokuskina.Huutonauruni liittyen aiempaan kommenttiin kuuluu varmaan Töölöstä sinne Jakomäkeen saakka,vaikka koetan olla hillitty töölöläisrouva.
Näin ne sosiaaliluokat paljastuvat aivan vaivihkaa. Ja vaikkapa työpaikalla luodaan niitä katseita selän takana ja lokeroidaan ihmisiä.
Kännissäkö pitäisi ajaa? Edes pienessä huppelissa ei saa ajaa. Sen sanoo maalaisjärki.
Olen tuo kaljakuski. En juo olutta, en edes alkoholitonta, vaan tuhoan maksani ja haimani mieluummin kuoharilla, joten olen toistaiseksi ollut kuskina, kun en saa pubista mieleisiäni juomia. Mutta ei ole tapana kyllä ajaa humalassakaan, taksilla pääsee. Vähän olen treenannut jo oluen maistelua, joten ehkä tilanne tulevaisuudessa muuttuu, innostun oluen juomisesta ja tiimalasi muuttuu tynnyriksi.
Juomisesta hajoaa maksa.
Haimatulehdus voi tulla vähemmästäkin juomisesta, varsinkin, jos käyttää tiettyjä lääkkeitä.
Suomen kuuluisin sairaanhoitaja oli marsalkka Mannerheimin sisar Sophie Mannerheim, joka toimi ylihoitajana, Suomen sairaanhoitajayhdisyksen ja Kansainvälisen sairaanhoitajaliiton puheenjohtajana, Suomen Mielenterveysseuran vaikuttajana sekä oli perustamassa Mannerheimin lastensuojeluliittoa ja Lastenlinnaa.