Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saksan lähiöpubit ovat pääosin ihan keskiluokan ja koko kansankin paikkoja. Saksassa ne ovat aivan samanlaisia kuin keskustoissakin. Saksassa olutkulttuuri juontaa juurensa satojen vuosien taakse ja siinä on ilman muuta osavaltiokohtaisia eroja. Ihan hävettää kuulla, että suomalaista kaljankittaamista verrataan saksalaiseen tapaan. Suomessa olutkulttuuri on mitä on, mutta saahan juomasta tykätä. Yläluokkainenkin voi juoda olutta kartanollaan, mutta hän ei taatusti lähde Suomessa minkaanlaiseen kaljabaariin (eikä edes keskiluokkainen nainen lähde miehen kaljakuskiksi, btw - rahvasta menoa!) Saksassa vieraillessaan yläluokkainen suomalainen voi hyvin istua iltaa saksalaisessa Biergartenissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutettujen joukossa työpaikalla paljastuu auttamatta alaluokkaan kuuluvaksi, jos ehdottaa tikkailtaa pubissa virkistymiseen🤣 Selän takana kohoteltiin kulmia sivistyneesti ja laitettiin henkilö omaan lokeroonsa. Hän ei itse ymmärrä mitä hänestä ajatellaan. Hänestä kaljaräkälä on normaali vapaa-ajanviettopaikka.

Ei tunnista ilmiötä ainakaan täällä pk-seudulla. Pubit eivät välttämättä ole mitään kaljaräkälöitä, vaan joukossa on aika fiinejäkin paikkoja. Oma mies harrastaa oluita, joten olen usein kuskina hänelle, kun käy maistelemassa muutaman oluen. Tikkataulua en muista onko tuollaisissa pubeissa, mutta ihan mukavia paikkoja ovat ja myös alkoholittomia oluita on tarjolla useammanlaisia.

Myöskään siksi, että vietän paljon aikaa Saksassa en osaa nähdä oluen juomista kovin alaluokkaisena tai epäilyttävänä. Lähiöpubeja on sitten kaikkialla maailmassa, voisi muuten joskus sellaisessa vierailla millaista meno siellä on.

Saksassa on aivan käsittämättömiä räkälöitä, eivätkä ne kaikki ole tyylikkäitä oluttupia vain siksi, koska ne sijaitsevat Suomen ulkopuolella. Juoppous, kuten ei räkälöissä käyminenkään, suoraan korreloi koulututustason ja/tai luokan kanssa. Näin vain halutaan uskoa, koska itselle on tärkeää samaistua jonkinlaiseen ideaaliin siitä, mihin kuulutaan. Sama ilmiö näkyy esimerkiksi siinä, kun alemman korkeakoulututkinnon suorittanut väittää, etteivät korkeakoulutetut tupakoi, sillä hän ei itse tee niin. Tupakoiva tohtori kuulostaa hänestä trollaajalta.

Saksassa myös tupakointi pitää pintansa. Ja suhde alkoholiin on aika toisenlainen, tosin nuoriso on enenevästi raitista molemmissa maissa. 

En ole sosiaaliluokkia mietiskellyt, mutta omaa ammattikuntaan kuulin moitittavan kaikkein huonoimmin pukeutuvaksi. Juu, en ole pitänyt sitä itsekään elämäni ykköstavoitteena. Se oli pakko myöntää. Sitten eräänä tammikuun ihan ensimmäisten arkipäivien aamuna Hgissä odottelin paikallisjunaa ja katselin siinä ympärilleni tehden sen ilahtuneen havainnon, että eiväthän täällä kaikki muutkaan nyt ihan suurinta pukeutumisglamouria edusta. Ihan tavallisen näköistä kansaa tavallisissa vaatteissa. Juna tuli ja jäin pois siinä, minne olin menossa ja huomasin, että sinnehän ne kaikki muutkin vaatimattomasti pukeutuneet tulivat: messukeskukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saksan lähiöpubit ovat pääosin ihan keskiluokan ja koko kansankin paikkoja. Saksassa ne ovat aivan samanlaisia kuin keskustoissakin. Saksassa olutkulttuuri juontaa juurensa satojen vuosien taakse ja siinä on ilman muuta osavaltiokohtaisia eroja. Ihan hävettää kuulla, että suomalaista kaljankittaamista verrataan saksalaiseen tapaan. Suomessa olutkulttuuri on mitä on, mutta saahan juomasta tykätä. Yläluokkainenkin voi juoda olutta kartanollaan, mutta hän ei taatusti lähde Suomessa minkaanlaiseen kaljabaariin (eikä edes keskiluokkainen nainen lähde miehen kaljakuskiksi, btw - rahvasta menoa!) Saksassa vieraillessaan yläluokkainen suomalainen voi hyvin istua iltaa saksalaisessa Biergartenissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutettujen joukossa työpaikalla paljastuu auttamatta alaluokkaan kuuluvaksi, jos ehdottaa tikkailtaa pubissa virkistymiseen🤣 Selän takana kohoteltiin kulmia sivistyneesti ja laitettiin henkilö omaan lokeroonsa. Hän ei itse ymmärrä mitä hänestä ajatellaan. Hänestä kaljaräkälä on normaali vapaa-ajanviettopaikka.

Ei tunnista ilmiötä ainakaan täällä pk-seudulla. Pubit eivät välttämättä ole mitään kaljaräkälöitä, vaan joukossa on aika fiinejäkin paikkoja. Oma mies harrastaa oluita, joten olen usein kuskina hänelle, kun käy maistelemassa muutaman oluen. Tikkataulua en muista onko tuollaisissa pubeissa, mutta ihan mukavia paikkoja ovat ja myös alkoholittomia oluita on tarjolla useammanlaisia.

Myöskään siksi, että vietän paljon aikaa Saksassa en osaa nähdä oluen juomista kovin alaluokkaisena tai epäilyttävänä. Lähiöpubeja on sitten kaikkialla maailmassa, voisi muuten joskus sellaisessa vierailla millaista meno siellä on.

Saksassa on aivan käsittämättömiä räkälöitä, eivätkä ne kaikki ole tyylikkäitä oluttupia vain siksi, koska ne sijaitsevat Suomen ulkopuolella. Juoppous, kuten ei räkälöissä käyminenkään, suoraan korreloi koulututustason ja/tai luokan kanssa. Näin vain halutaan uskoa, koska itselle on tärkeää samaistua jonkinlaiseen ideaaliin siitä, mihin kuulutaan. Sama ilmiö näkyy esimerkiksi siinä, kun alemman korkeakoulututkinnon suorittanut väittää, etteivät korkeakoulutetut tupakoi, sillä hän ei itse tee niin. Tupakoiva tohtori kuulostaa hänestä trollaajalta.

Saksassa myös tupakointi pitää pintansa. Ja suhde alkoholiin on aika toisenlainen, tosin nuoriso on enenevästi raitista molemmissa maissa. 

Huumeiden käyttö on lisääntynyt nuorten keskuudessa. Nuoret eivät enää niinkään juo alkoholia, sillä käyttävät muita päihteitä.

Vierailija kirjoitti:

En ole sosiaaliluokkia mietiskellyt, mutta omaa ammattikuntaan kuulin moitittavan kaikkein huonoimmin pukeutuvaksi. Juu, en ole pitänyt sitä itsekään elämäni ykköstavoitteena. Se oli pakko myöntää. Sitten eräänä tammikuun ihan ensimmäisten arkipäivien aamuna Hgissä odottelin paikallisjunaa ja katselin siinä ympärilleni tehden sen ilahtuneen havainnon, että eiväthän täällä kaikki muutkaan nyt ihan suurinta pukeutumisglamouria edusta. Ihan tavallisen näköistä kansaa tavallisissa vaatteissa. Juna tuli ja jäin pois siinä, minne olin menossa ja huomasin, että sinnehän ne kaikki muutkin vaatimattomasti pukeutuneet tulivat: messukeskukseen.

Niinpä. En tiedä kuuluuko Töölön hienostohenkilöiden tapoihin seurata niin rahvaanomaisia asioita kuin tiedettä ja siinä Nobel-palkintojen saajia. Jos noita henkilöitä, niin nais- kuin miesoletetuista julkaistuja juttuja on katsellut, erityisesti Twitterissä missä näkyy heidän arkeansa, niin ulkoasu ei varmasti täyttäisi Töölön luokka-asiantuntijan alemman keskiluokan kriteerejä, on niin alhaista farkkuineen, reppuineen ja huonoine hiusleikkauksineen.  Eikä tuota "ulkoasun alaluokkaisuutta" voi selittää edes luokkanousulla, niissä surkeimmissa tapauksissa on toisen sukupolven Nobel voittajia, useamman sukupolven professoreja jne. Nuo tiukat luokkarajat ja niiden tunnistaminen taitaa toimia ainoastaan Hyasinttien oman pään sisällä?

Yhteiskuntaluokka näkyy tosi monessa asiassa, ei vain ulkonäössä. Perinteinen (tietysti yksinkertaistava) nyrkkisääntö on se, että keskiluokka pyrkii erottautumaan työväenluokasta ja imitoimaan sitä mitä eliitti tekee, eliitin ei taasen tarvitse imitoida ketään vaan se asettaa standardeja muille, ja työnväenluokkaa ei taas paljoa kiinnosta koko touhu. Tämän vuoksi usein sanotaan, ettei eliitin tarvitse todistella itseään kenellekään.

Karkeasti kulutustottumuksiin eli myös ulkonäköön vaikuttavat kaksi tekijää, varallisuus ja maku. Molemmat kulkevat jotakuinkin käsi kädessä sosiaaliluokan kanssa. Varallisuus kuvastaa tietty sitä paljonko on varaa käyttää rahaa ulkonäköön, vaatteisiin jne. (Kulttuurinen) maku taas kuvastaa sitä, miten kaikista mahdollisista vaatteista osataan valita ne "oikeanlaiset" tai tyylikkäät vaihtoehdot eli miten sitä rahaa käytetään "oikein". Kun valitaan ne oikeat tyylikkäät vaihtoehdot, samalla määritellään myös muille sitä, miten kuuluu pukeutua. Sosiaaliluokka vaikuttaa siis myös siihen, minkälainen pukeutuminen on "hyvällä maulla valittua" tai "mautonta". Työnväenluokkainen pukeutuminen määrittyy vääränlaiseksi, koska se ei ole keskiluokkaista eikä se ilmennä keskiluokkaisia arvoja.

Tämän lisäksi sosiaaliluokka vaikuttaa myös kouluttautumiseen, harrastuksiin ja maailman menon ja kehityskulkujen seuraamiseen, jolloin se voi ilmetä sinä, että mistä puhuu ja keskustelee ja miten.

Karkeita yksinkertaistuksia toki, eikä sosiaaliluokka määritä kenenkään ihmisarvoa, mutta kaikkien pukeutumisvalintoja ei pidetä yhtä hyvinä, ja tämä kulkee sosiaaliluokan kanssa usein käsi kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole sosiaaliluokkia mietiskellyt, mutta omaa ammattikuntaan kuulin moitittavan kaikkein huonoimmin pukeutuvaksi. Juu, en ole pitänyt sitä itsekään elämäni ykköstavoitteena. Se oli pakko myöntää. Sitten eräänä tammikuun ihan ensimmäisten arkipäivien aamuna Hgissä odottelin paikallisjunaa ja katselin siinä ympärilleni tehden sen ilahtuneen havainnon, että eiväthän täällä kaikki muutkaan nyt ihan suurinta pukeutumisglamouria edusta. Ihan tavallisen näköistä kansaa tavallisissa vaatteissa. Juna tuli ja jäin pois siinä, minne olin menossa ja huomasin, että sinnehän ne kaikki muutkin vaatimattomasti pukeutuneet tulivat: messukeskukseen.

Niinpä. En tiedä kuuluuko Töölön hienostohenkilöiden tapoihin seurata niin rahvaanomaisia asioita kuin tiedettä ja siinä Nobel-palkintojen saajia. Jos noita henkilöitä, niin nais- kuin miesoletetuista julkaistuja juttuja on katsellut, erityisesti Twitterissä missä näkyy heidän arkeansa, niin ulkoasu ei varmasti täyttäisi Töölön luokka-asiantuntijan alemman keskiluokan kriteerejä, on niin alhaista farkkuineen, reppuineen ja huonoine hiusleikkauksineen.  Eikä tuota "ulkoasun alaluokkaisuutta" voi selittää edes luokkanousulla, niissä surkeimmissa tapauksissa on toisen sukupolven Nobel voittajia, useamman sukupolven professoreja jne. Nuo tiukat luokkarajat ja niiden tunnistaminen taitaa toimia ainoastaan Hyasinttien oman pään sisällä?

Peukku tälle.

Sosioloogi kirjoitti:

Yhteiskuntaluokka näkyy tosi monessa asiassa, ei vain ulkonäössä. Perinteinen (tietysti yksinkertaistava) nyrkkisääntö on se, että keskiluokka pyrkii erottautumaan työväenluokasta ja imitoimaan sitä mitä eliitti tekee, eliitin ei taasen tarvitse imitoida ketään vaan se asettaa standardeja muille, ja työnväenluokkaa ei taas paljoa kiinnosta koko touhu. Tämän vuoksi usein sanotaan, ettei eliitin tarvitse todistella itseään kenellekään.

Karkeasti kulutustottumuksiin eli myös ulkonäköön vaikuttavat kaksi tekijää, varallisuus ja maku. Molemmat kulkevat jotakuinkin käsi kädessä sosiaaliluokan kanssa. Varallisuus kuvastaa tietty sitä paljonko on varaa käyttää rahaa ulkonäköön, vaatteisiin jne. (Kulttuurinen) maku taas kuvastaa sitä, miten kaikista mahdollisista vaatteista osataan valita ne "oikeanlaiset" tai tyylikkäät vaihtoehdot eli miten sitä rahaa käytetään "oikein". Kun valitaan ne oikeat tyylikkäät vaihtoehdot, samalla määritellään myös muille sitä, miten kuuluu pukeutua. Sosiaaliluokka vaikuttaa siis myös siihen, minkälainen pukeutuminen on "hyvällä maulla valittua" tai "mautonta". Työnväenluokkainen pukeutuminen määrittyy vääränlaiseksi, koska se ei ole keskiluokkaista eikä se ilmennä keskiluokkaisia arvoja.

Tämän lisäksi sosiaaliluokka vaikuttaa myös kouluttautumiseen, harrastuksiin ja maailman menon ja kehityskulkujen seuraamiseen, jolloin se voi ilmetä sinä, että mistä puhuu ja keskustelee ja miten.

Karkeita yksinkertaistuksia toki, eikä sosiaaliluokka määritä kenenkään ihmisarvoa, mutta kaikkien pukeutumisvalintoja ei pidetä yhtä hyvinä, ja tämä kulkee sosiaaliluokan kanssa usein käsi kädessä.

Hei sosioloogi, oletko koskaan kulkenut läpi yliopiston joka suuri, usean tiedekunnan kampus? Sellaisessa vaelluksessa voi huomata kuinka sinulle selkeä luokan vaikutus pukeutumiseen voi olla aika ongelmallista käytännössä havaita. Jos oletetaan (niin kuin ketjussa on oletettu) suurimman osan nykyisistä yliopistolaisista olevan keski- tai yläluokkaisesta taustasta (koska täällä vakuutettu luokan periytyvän) pitäisi pukeutumisen olla aika yhtenäistä, keskiluokkaisilla opiskelijoilla ja opetushenkilökunnalla yläluokkaa matkivaa (tämänkin opin ketjusta). Tämän hypoteettisen kampuksen päässä on teknisen tiedekunnan IT-osastot. Siellä törmäät huppareihin ja farkkuihin, jopa kollaripöksyihin, hui. Ja niin sekä opiskelijoilla, että opetushenkilökunnalla. Ja huomattavaan kirjoon muunlaisia ilmiasuja aina ihon väristä,  kampauksista ja huiveista lähtien, suomalainen IT osaaminen korkealaatuista ja haluttu oppiaine. Sieltä jatkat humanistiseen tiedekuntaan ja vieressä olevaan yhteiskuntatieteelliseen, hupparit vähenevät ja tilalle tulee upea kirjo värikkäitä vaatteita, tatuointeja ja reippaasti värjättyjä hiuksia  niin opiskelijoilla kuin opettajilla. Jakkupukuihin ja hillittyihin poolopaitoihin voit törmätä kauppatieteellisen tai oikeustieteellisen käytävillä, saamen kielen ja kulttuurin käytävillä ja kasvatustieteen aulassa mukavasti elämää, unohdat jo katsella ulkonäköä kun innostut joulukulkueesta tai joikuesityksestä.

Elämässä yleisemminkin varmaankin valinta keskittyykö ihmisiä erottaviin vai yhdistäviin asioihin, haluaako nähdä miten samanlaisia vai miten erilaisia me olemme. Yleensä minoriteeteille tärkeää ymmärtää se omalaatuisuus, mutta miksi suomalainen keskiluokka, ylempi tai alempi, kokee niin tärkeäksi erottaa itsensä muista (tässä tapauksessa suurin osa pohdintaa on ollut erot alemmista luokista) - siihen tärkein syy todennäköisesti oma pätemisen tarve.

Otetaan jokin tapahtuma, vaikka uuden päiväkotiryhmän tai koululuokan eka yhteisvanhempainilta/huoltajainfo tai vaikkapa glögihetki.

Ne huolitellut, uusiin vaatteisiin pukeutuneet ihmiset, jotka heti sisään tultuaan alkavat maanisesti minglata, ovat keskiluokkaisia ihmisiä. Paljastavia repliikkejä: "Mitäs sä teet, noin niinku työkses?" "Millä alalla sä oot?" "Me kun kesällä ostettiin tosta läheltä vähän isompi talo, niin tuli mieleen, että onks teillä kellään antaa suosituksia puutarhasuunnittelijoista?" "Lähen aamulla työmatkalle, pitäis pakata vielä, mut hitto tässä on vielä [luettelee lasten maksullisia harrastuksia tarpeettoman kovaan ääneen]." "Missä seurassa teidän juniori pelaa?" "Tästä glögistä tulee mieleen kun asuttiin mun työn takia Grazissa, emäntä piti sellaisia hehkuviini-iltoja, ne oli hyvä tapa verkostoitua paikallisten kanssa." "Onko toi tämän ryhmän täti oikeasti kasvatustieteilijä?" "Mä en löytänyt tota maikkaa LinkedInistä enkä Verokoneesta. Ilmeisesti ihan tavallinen opettaja." "Tässä kattelen puhelintani, kun tilattiin just uudet autot... Heh heh, jännittää ku pikkupoikaa."

Hiljaisen kohteliaat villapaitatyypit, jotka eivät puhu itsestään, ovat akateemisia tai vanhaa rahaa.

Epävarmasti toisiaan pälyilevät pariskunnat, joilla selvästi ei ole mukava olo keskiluokkaisten pajatusta kuunnellessa (eivät esim. ota glögiä reteästi eivätkä käytä istuessaan paljon tilaa eivätkä TODELLAKAAN puhu itsestään), ovat jotakin alempaa yhteiskuntaluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole sosiaaliluokkia mietiskellyt, mutta omaa ammattikuntaan kuulin moitittavan kaikkein huonoimmin pukeutuvaksi. Juu, en ole pitänyt sitä itsekään elämäni ykköstavoitteena. Se oli pakko myöntää. Sitten eräänä tammikuun ihan ensimmäisten arkipäivien aamuna Hgissä odottelin paikallisjunaa ja katselin siinä ympärilleni tehden sen ilahtuneen havainnon, että eiväthän täällä kaikki muutkaan nyt ihan suurinta pukeutumisglamouria edusta. Ihan tavallisen näköistä kansaa tavallisissa vaatteissa. Juna tuli ja jäin pois siinä, minne olin menossa ja huomasin, että sinnehän ne kaikki muutkin vaatimattomasti pukeutuneet tulivat: messukeskukseen.

Niinpä. En tiedä kuuluuko Töölön hienostohenkilöiden tapoihin seurata niin rahvaanomaisia asioita kuin tiedettä ja siinä Nobel-palkintojen saajia. Jos noita henkilöitä, niin nais- kuin miesoletetuista julkaistuja juttuja on katsellut, erityisesti Twitterissä missä näkyy heidän arkeansa, niin ulkoasu ei varmasti täyttäisi Töölön luokka-asiantuntijan alemman keskiluokan kriteerejä, on niin alhaista farkkuineen, reppuineen ja huonoine hiusleikkauksineen.  Eikä tuota "ulkoasun alaluokkaisuutta" voi selittää edes luokkanousulla, niissä surkeimmissa tapauksissa on toisen sukupolven Nobel voittajia, useamman sukupolven professoreja jne. Nuo tiukat luokkarajat ja niiden tunnistaminen taitaa toimia ainoastaan Hyasinttien oman pään sisällä?

Kyse voi olla siitä, mitä on tottunut näkemään ympärillään. Asuttuani ympäri Helsinkiä päädyin muutamaksi vuodeksi Töölöön. Kuljin lähinnä keskustassa, lähinnä ratikalla tai kävellen. Muutaman vuoden tauon jälkeen menin metrolla itäänpäin, ja järkytyin siitä, miten ihmiset saattoivat olla sen näköisiä. Tukat laittamatta, vaatteet miten sattuu, vanhoja ja nuhjuja, ei meikkiä. Ja niitä ihmisiä oli paljon. Itse olin töölöläisenä ihan saman näköinen kuin muualla asuessani: tukka laittamatta, vaatteet miten sattuu, vanhoja ja nuhjuja. Mutta akselillla Töölö-Punavuori-Eira-ydinkeskusta-Kruununhaka-Katajanokka en nähnyt itseni näköisiä vaan itseäni siistimmän ja huolitellumman näköisiä ihmisiä. Sitten metroon mennessä kauhistuin itseni näköisiä ihmisiä. Aloin silloin ymmärtää, millainen on töölöläisen tai vaikkapa espoolaisen (paremman puolen) ihmisen maailmankuva, kirjaimellisesti: jos näkee vain hyvinvoivia, hyvinpukeutuneita, hiuksensa laittaneita ja vaatteisiin ja kenkiin panostavia ihmisiä, ovat muunnäköiset suoranainen kauhistus, huolen ja kysymyksen aihe: mikä noita ihmisiä vaivaa?

Oli ihan opettavainen ja "silmiä avaava" kokemus viettää elämää töölöläisenä, se kun sai kirjaimellisesti näkemään maailman ja kanssaihmiset aivan eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Otetaan jokin tapahtuma, vaikka uuden päiväkotiryhmän tai koululuokan eka yhteisvanhempainilta/huoltajainfo tai vaikkapa glögihetki.

Ne huolitellut, uusiin vaatteisiin pukeutuneet ihmiset, jotka heti sisään tultuaan alkavat maanisesti minglata, ovat keskiluokkaisia ihmisiä. Paljastavia repliikkejä: "Mitäs sä teet, noin niinku työkses?" "Millä alalla sä oot?" "Me kun kesällä ostettiin tosta läheltä vähän isompi talo, niin tuli mieleen, että onks teillä kellään antaa suosituksia puutarhasuunnittelijoista?" "Lähen aamulla työmatkalle, pitäis pakata vielä, mut hitto tässä on vielä [luettelee lasten maksullisia harrastuksia tarpeettoman kovaan ääneen]." "Missä seurassa teidän juniori pelaa?" "Tästä glögistä tulee mieleen kun asuttiin mun työn takia Grazissa, emäntä piti sellaisia hehkuviini-iltoja, ne oli hyvä tapa verkostoitua paikallisten kanssa." "Onko toi tämän ryhmän täti oikeasti kasvatustieteilijä?" "Mä en löytänyt tota maikkaa LinkedInistä enkä Verokoneesta. Ilmeisesti ihan tavallinen opettaja." "Tässä kattelen puhelintani, kun tilattiin just uudet autot... Heh heh, jännittää ku pikkupoikaa."

Hiljaisen kohteliaat villapaitatyypit, jotka eivät puhu itsestään, ovat akateemisia tai vanhaa rahaa.

Epävarmasti toisiaan pälyilevät pariskunnat, joilla selvästi ei ole mukava olo keskiluokkaisten pajatusta kuunnellessa (eivät esim. ota glögiä reteästi eivätkä käytä istuessaan paljon tilaa eivätkä TODELLAKAAN puhu itsestään), ovat jotakin alempaa yhteiskuntaluokkaa.

Keskiluokkaa ovat ne silmiään pyörittelevät. Kovaan ääneen retosteleva on työväenluokkainen, joka on saanut vähän rahaa. Keskiluokkaisiin arvoihin on aina kuulunut hillitty käytös.

Mieheni pohti aamulla, pesisikö (lievästi rasvoittuneet) hiuksensa vai lähtisikö vain suoraan töihin ja menisi illalla lenkin kautta saunaan.

Päätti lähteä suoraan töihin. Totesi, että jos hänellä on toimistolla rasvainen tukka, häntä pidetään vain boheemina yliopistomiehenä. Mutta jos hän olisi hierarkiassa alempana, esim. työpaikan asentaja tai vahtimestari, häntä luultavasti katsottaisiin paheksuen.

Hän totesi tämän sillä tavalla apeasti naurahtaen. Jäin miettimään. Sopii hyvin tähän keskusteluketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaa ovat ne silmiään pyörittelevät. Kovaan ääneen retosteleva on työväenluokkainen, joka on saanut vähän rahaa. Keskiluokkaisiin arvoihin on aina kuulunut hillitty käytös.

Ei, ei se näin valitettavasti Suomessa mene. Kyllä sen itsekin tiedät, ja jos et tiedä, alapa havainnoida.

Oman empiriani mukaan voin heti sanoa, että mun lapsen luokan vanhemmista retostelijoita ovat amk:sta valmistuneet insinöörit ja vastaavat, jotka tienaa ekaa kertaa sen 100k. Tulee ensin Audi, sitten Tesla pihaan ja Lauttasaari-pukeutuminen alkaa.

Työväenluokkainen ei jaa heti jotain käyntikorttiaan tai profiiliaan. Tai jotain reseptiään ja lempiviiniään.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni pohti aamulla, pesisikö (lievästi rasvoittuneet) hiuksensa vai lähtisikö vain suoraan töihin ja menisi illalla lenkin kautta saunaan.

Päätti lähteä suoraan töihin. Totesi, että jos hänellä on toimistolla rasvainen tukka, häntä pidetään vain boheemina yliopistomiehenä. Mutta jos hän olisi hierarkiassa alempana, esim. työpaikan asentaja tai vahtimestari, häntä luultavasti katsottaisiin paheksuen.

Hän totesi tämän sillä tavalla apeasti naurahtaen. Jäin miettimään. Sopii hyvin tähän keskusteluketjuun.

Tämä on muuten totta. Keskiluokka on se sääntöjen varassa elävä porukka, erityisesti alempi keskiluokka, jonka kodin pitää olla siisti ja asu kaunis, jotta erottuu alemmista sosiaaliluokista. Mutta ylempi keskiluokka saa taas olla boheemi. Kun on taidetta ja akateemiset tutkinnot, kirjat saa pölyttyä nurkissa pinoissa ja ketään ei häiritse. Ja ulkonäkö saa olla melkoisen rento, paitsi edustustilaisuuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan jokin tapahtuma, vaikka uuden päiväkotiryhmän tai koululuokan eka yhteisvanhempainilta/huoltajainfo tai vaikkapa glögihetki.

Ne huolitellut, uusiin vaatteisiin pukeutuneet ihmiset, jotka heti sisään tultuaan alkavat maanisesti minglata, ovat keskiluokkaisia ihmisiä. Paljastavia repliikkejä: "Mitäs sä teet, noin niinku työkses?" "Millä alalla sä oot?" "Me kun kesällä ostettiin tosta läheltä vähän isompi talo, niin tuli mieleen, että onks teillä kellään antaa suosituksia puutarhasuunnittelijoista?" "Lähen aamulla työmatkalle, pitäis pakata vielä, mut hitto tässä on vielä [luettelee lasten maksullisia harrastuksia tarpeettoman kovaan ääneen]." "Missä seurassa teidän juniori pelaa?" "Tästä glögistä tulee mieleen kun asuttiin mun työn takia Grazissa, emäntä piti sellaisia hehkuviini-iltoja, ne oli hyvä tapa verkostoitua paikallisten kanssa." "Onko toi tämän ryhmän täti oikeasti kasvatustieteilijä?" "Mä en löytänyt tota maikkaa LinkedInistä enkä Verokoneesta. Ilmeisesti ihan tavallinen opettaja." "Tässä kattelen puhelintani, kun tilattiin just uudet autot... Heh heh, jännittää ku pikkupoikaa."

Hiljaisen kohteliaat villapaitatyypit, jotka eivät puhu itsestään, ovat akateemisia tai vanhaa rahaa.

Epävarmasti toisiaan pälyilevät pariskunnat, joilla selvästi ei ole mukava olo keskiluokkaisten pajatusta kuunnellessa (eivät esim. ota glögiä reteästi eivätkä käytä istuessaan paljon tilaa eivätkä TODELLAKAAN puhu itsestään), ovat jotakin alempaa yhteiskuntaluokkaa.

Keskiluokkaa ovat ne silmiään pyörittelevät. Kovaan ääneen retosteleva on työväenluokkainen, joka on saanut vähän rahaa. Keskiluokkaisiin arvoihin on aina kuulunut hillitty käytös.

Luokkamääritelmät menevät vähän sekaisin tässä. Suuri osa suomalaisesta keskiluokasta on sitä rahaa saanutta työväenluokkaa. Kestää muutaman sukupolven, että "työväenluokkaisuudesta" pääsee eroon, ainakin jos ei itse aktiivisesti sivistä itseään. Työväenluokkaisuus siksi lainausmerkeissä, että vanhaan aikaan myös työväenluokalla oli sivistyspyrkimystä. Nykyään ei, eikä oikeastaan edes keskiluokalla. Ja akateemisilla monista ei ole rahaa muuhun kuin siihen villapaitaan, vaikka oma esteettinen silmä arvostaisikin jotain eurooppalaisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaa ovat ne silmiään pyörittelevät. Kovaan ääneen retosteleva on työväenluokkainen, joka on saanut vähän rahaa. Keskiluokkaisiin arvoihin on aina kuulunut hillitty käytös.

Ei, ei se näin valitettavasti Suomessa mene. Kyllä sen itsekin tiedät, ja jos et tiedä, alapa havainnoida.

Oman empiriani mukaan voin heti sanoa, että mun lapsen luokan vanhemmista retostelijoita ovat amk:sta valmistuneet insinöörit ja vastaavat, jotka tienaa ekaa kertaa sen 100k. Tulee ensin Audi, sitten Tesla pihaan ja Lauttasaari-pukeutuminen alkaa.

Niin siis ei kovin keskiluokkaiset ihmiset. Minä lasken keskiluokkaan akateemiset yliopistoihmiset, nuo kuvaamasi ihmiset ovat alempaa keskiluokkaa, joilla vain on rahaa. Esim keskiluokka puhuu lasten soittoharrastuksista, ei urheilu.

Vierailija kirjoitti:

Selkein indikaattori on normaalipaino tai solakkuus.

Unohdit katsoa Linnan juhlat muutaman päivän sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on collarit?

En mäkään tiedä, mutta olis ihan kiva jos joku kertois. Varmaankaan en omista niitä. 

College-kankaasta tehdyt housut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tosissanne, että työtön tohtori kuuluu aina automaattisesti keskiluokkaan? Omasta identifioitumisesta huolimatta, keskiluokka voi vähän nikotella, jos pitäisi ottaa esim. koditon ja työtön ihminen mukaan leikkeihin. Ja jos näin on, niin ei se yhteiskuntaluokka voi millään kriteerillä olla sama.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/70550046-74da-48a6-92ca-01ae0a1ded66

Valtiotieteiden tohtori Mika Suojanen oli koditon ja nukkui metsissä tällaista on elämä nyt

Mika Suojanen sai katon päänsä päälle viime jouluna. Kokemukset kodittomana eivät ole unohtuneet. Töitä mies etsii edelleen.

Aina on poikkeuksia. Jokaiseen yhteiskuntaluokkaan kuuluu myös niitä, joilla menee syystä tai toisesta heikommin. Eiköhän tuollaisen metsässä majailun taustalla ole kuitenkin yleensä jotain mt-syitä.

Keskiluokkaanhan kuuluukin se, että tällaisista asioista ollaan tarkempia. Ei vertaisiaan huonommin pärjäävän ala- tai yläluokkaisen ihmisen luokka-asemaa yleensä kiistetä, mutta keskiluokassa on vaikea pysyä mukana, jos ei pysty ostamaan niitä design-valaisimia Vepsäläiseltä.

Keskiluokkaisena ihmisenä voin kertoa, että tuttavaperhe kävi mökillämme ja ulkohuussissa. Se loukkasi heitä kovasti, ettei meillä ollut nykyaikaista kompostoivaa käymälää. Yritin lepytellä heitä niin hyvällä ruoalla kuin heidän vierailuaan varten oli varta vasten varattu.

Tuttavuus loppui siihen, että pariskunnan juristimies oli sanonut ettei heidän perheessään sitten veljeillä minkään ulkohuussiporukan kanssa. Vaimo oli selvästi harmissaan, etenkin kun lapsemme olivat olleet kavereita pari vuotta, ja sanoi ettei heidän perheensä toivo jatkossa perheeltämme minkäänlaista yhteydenottoa tai huomiota.

Tuntui pöljältä sitten monien vuosien jälkeen olla onnittelematta heidän ylioppilaaksi päässyttä nuorta aikuistaan. Oma lapsemme otti tämän pesäeron keveimmiten ja totesi, että ei väkisin jos emme ole tarpeeksi hienoja. Hän sai uusia kavereita ja alkoi harrastaa eri urheilulajeja eli hänellä on todella paljon kavereita. Toki hänkin kunnioittaa perheenisän toivetta eikä ole puhunut lukiossa jne mitään heidän lapselleen kun kerran kontakti kiellettiin.

Pidätkö mahdollisena, että muitakin syitä oli?

Voisin kuvitella, että erään perheen osalta meistä kerrotaan jotain vastaavaa tarinaa, mutta syynä oli perheen alkoholinkäyttö ja erilainen tapa huolehtia lapsista. En antanut lapseni enää leikkiä siellä (meillä kyllä), kun lapset oli viety uimarannalle ja heidät oli jätetty sinne ilman aikuisen valvontaa (eskarit!).  

Meillä ei käytetä alkoholia ikinä. Yksiselitteisesti alkoholi ei maistu meille. Niin pöljiä emme ole, että jättäisimme lapset vahtimatta uimarannalla. Toinen meistä harrastaa uintia todella määrätietoisesti. Ei kuitenkaan silloin kun on lasten kanssa uimarannalla.

Eli tosiaankin ulkohuussi oli heidän aikuisilleen liikaa. Pohdin tuon välirikon jälkeen, että kuinkakohan monta ulkohuussia Suomessa on?

Tarjolla huussissa on mielenkiintoisten vintagelehtien kokoelma, Aku Ankat lapsille. Huussin ulkopuolella on käsienpesupiste. Pitää vain ottaa itse kauhalla vettä vatiin ja pestä kädet mäntysuovalla ja kaataa se pesuvesi maahan.

Kyllä se on niin, että meistä jokaisella on näköjään erilainen pylly. Osalla kestää paremmin kun on kuin rasvanahkaa ja osalla on pylly kuin silkkipaperia. Noh, alkeellinenhan se huussimme on.

Minäkään en usko, että asia on näin yksinkertainen. Veikkaan, et jos saatais kuulla toinen puoli asiasta, se ei ihan vastaa tätä.

Ilmoittivatko he siis teille noilla sanoilla, että ystävyys päättyy, vai miten asia selvisi teille?

Sori mut en usko.

Osa meistä haluaa mukavuutta ja ekologisuutta myös vessa-asioilla. Kuka haluaa olla kuumana kesäpäivänä ulkovessassa kärpästen kanssa ja sotkea vaatteensa siihen valkeaan jauhoon, jota heitetään ulosteen päälle? Kyllä minäkin tekisin pesäeron jos minut houkuteltaisiin mökille kertomatta, että kyse on alueellisesta mökistä eikä mistään kivasta paikasta. Mökin omistajat voivat itse tykätä mökistään. Muita ei voi siihen pakottaa.

Juristi on sen verran näkyvä jokaisessa työpaikassa, että häneltä odotetaankin hillittyä käytöstä ja habitusta. Jokainen voi mennä lukemaan nettiin siitä, mitä arvostelulta ja luotettavalta juristilta odotetaan. Niiltäkin, jotka ovat auttamassa rikollisia oikeudenkäynneissä.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa paikka missä voin käyttää collegehousuja, on mökillä ja puutarhatöissä. Niissä käytän loppuun teinipojalta pieneksi jääneet. Muuten minua ei näe sellaisissa, en itselleni hanki sellaisia. Jos haluan olla mukavissa housuissa, ostan suorat housut mukavaa materiaalia. Crocsit sama juttu, niillä voi käydä pikaisesti liiterissä, ei muualla.

Minut on opetettu jo kotona pukeutumaan kunnolla. Toppatakki on laakettelua varten, kaupungille mennessä laitetaan laadukas villakangastakki ja sen kanssa nahkakäsineet. Lenkkarit on lenkkeilyyn, kaupungilla käytetään kävelykenkiä. Pipo on ulkoiluvaate, se lytistää kampauksen. Kaupungilla pidetään hattua.

Reppu on ulkoiluun tai salille, muualla käytetään käsilaukkua.

Meillä päin tehtaalla tienaa hyvin, heillä on isommat palkat kuin koulutetuilla opettajilla. Heillä on kalliit autot ja merkkicollegehousut. He harrastavat liikuntaa, kulttuuri ei ole heidän juttu. He kulkevat kaikkialla collegevaatteissa ja lenkkareissa.

Suomen historiaa on turha yrittää lakaista maton alle, kyllä se näkyy meissä kaikissa. En tiedä kauanko menee, ennen kuin tällaisia eroja ei näkyisi. Miten ne edes häviäisivät, kun kaikki oppivat tavat kotoa, ja jatkavat niitä omassa perheessä.

Jos suomi on äidinkielesi niin ethän sinäkään kohtele sitä kunnioittavasti. Se kertoo sinun sosiaalisesta statuksestasi. Sitä ei hankita ulkoisella laittautumisella.