Lue keskustelun säännöt.
Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?
Miten näkyy jos on korkea tai matala sosiaaliluokka tai sosioekonominen asema?
Kommentit (5592)
Ei ulkonäkö välttämättä kerro mitään. Mulla on pariskuntakaveri, jotka ulkoapäin näyttävä ihan väättimättömiltä. Heillä on kuitenkin kotonaan kaikki Iittala, Fiskars, Marimekko, Finlayson, Masku jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tatuoinnit on merkki alemmasta yhteiskuntaluokasta.
Onko David Beckham siten sun loogikan mukaan alemman luokan henkilö?
Niinhän se onkin, aloitti uransa kadulta. Ei mitään koulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Itse koen ongelmaksi sen etten voi rennosti jutella oikein mistään ilman että joku köyhempi työpaikalla tai muuallakin siitä loukkaantuu.
Esim. jos käyn matkoilla aletaan tankata että missä hotellissa ja missä kapunginosassa majoituin ja sitten kun kierrellen jotain vastaan joku siitäkin ajattelee että leuhkin.Aika usein suoraan tivataan että missä asun ja mikä on asunnon koko.
Tai jos kerron harrastuksistani (tennis, golf) tai viikonlopun vietosta (ooppera, konsertti jne) tulkitaan sekin leveilyksi.
Mikä joissain piireissä on normaalia kuulumisten vaihtoa, näyttäytyy piirien ulkopuolella oleville helposti leuhkimisena. Niinkin se luokka näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vaan kelataan jotain vaatetusta, vaikka asiasta löytyy ihan tutkittuakin tietoa. Sosiaaliluokka on ensinnäkin voimakkaasti periytyvää, joten se näkyy lapsesta asti resursseissa ja siten mahdollisuuksissa. Koulumenestys voi olla hyvä tai huono, mutta yleensä ensiksi mainittuun vaaditaan enemmän omaa motivaatiota ja työtä kuin hyväosainen joka saa ympäristöltään siihen tukea ja ohjausta. Hyväosaiset saavat siis syntymästä asti etumatkaa. Huono-osaisuus vaikuttaa koulutusmahdollisuuksiin, koska välineet ja koulun perässä muuttaminen maksaa, ja yleensä koulupaikat vie ne joilla on sitä etumatkaa, harvemmin ne joilla käy vain tuuri. Tämä taas vaikuttaa tietysti työmahdollisuuksiin. Myös se onko varaa asua tai edes muuttaa jonnekin työn perässä vaikuttaa työmahdollisuuksiin. Jopa sosiaaliset suhteet rakentuu sosiaaliluokkien mukaan ihan sieltä lapsesta asti, koska lapset oppii katsomalla vanhempiaan ja heidän lähipiiriään mikä katsotaan soveliaaksi, tai joskus vanhemmat jopa puuttuvat lastensa kaverisuhteisiin kieltämällä tapaamasta ns. huonon perheen lasta, eikä matalan sosiaaliluokan aikuisella ole täten päässyt syntymään sellaisia suhteita ja verkostoa, jolla nykyään työpaikkojakin saadaan. Luokkahyppy on tehty todella vaikeaksi, jos ei jopa mahdottomaksi saavuttaa.
Eli tieteellisesti selitettynä, matala sosiaaliluokka näkyy mahdollisuuksien puuttumisena ja sen aiheuttamina sivuoireina. Korkea sosiaaliluokka taas mahdollisuuksien runsautena ja niiden tuomana hyvinvointina ja itsevarmuutena. Hyvä ja paha tuppaa kumuloitumaan, kuten rahakin.
T: alemmasta keskiluokasta keskiluokkaan hypännyt ja siitä köyhyyteen mätkähtänyt
Erot alkavat näkyä jo päiväkodissa ja voimistuvat vain peruskoulun edetessä. Jako jyviin ja akanoihin on selvä viimeistään siinä vaiheessa kun haetaan lukioon tai ammattikouluun. Toiset suuntautuvat duunariammatteihin ja työväenluokkaan, toiset hakeutuvat kohti korkeakouluja. Aikuisiällä erot näkyvät tulotasossa, elintavoissa, sairastavuudessa ja lopulta eliniässä.
Suomessa on mm. länsimaiden suurimmat terveyserot sosio-ekonomisen aseman perusteella, joten on hyvä, että tästä asiasta puhutaan.
Nykysysteemissä valinta lukion ja amiksen välillä ei enää ole niin loppuelämää määräävä juttu kuin aiemmin. Tunnen useita nuoria, jotka ovat amiksen jälkeen jatkaneet AMK:hon ja osa sieltä maisteriopintoihin.
En ihan ymmärrä halua ajatella ihmisiä jyvinä ja akanoina, kun monenlaiset mallit mahdollistavat ihmisten kouluttautumisen. Kun eläkeikää nostetaan käy tärkeämmäksi saada ihmiset omia kykyjään vastaaviin töihin. Mitä tällainen deterministinen pohdinta auttaa? Selkeästikään motiivi ei ole pohtia kuinka poistaa esteitä ihmisten tieltä, pikemminkin pitää ihmiset ruodussa omissa "luokissaan". Ainakin minusta tuntuu todella surulliselta, että koulutetut ihmiset käyttävät aivokapasiteettiaan tällaiseen ihmisten luokitteluun "jyviin ja akanoihin", tulee mieleen viikonlopun dokumentti na ts eista. Sama perusta, kokee itsensä jostain syystä muita paremmaksi.
En luokittele, enkä tykkää luokittelusta, eikä pyrkimykseni varsinkaan ole pitää ketään ruodussaan omassa luokassaan. Viestissäni jako jyviin ja akanoihin oli sarkasmia. Joka tapauksessa sarkasmissa on aina totuuden siemen, tosin kärjistettynä. Luokista pitää pystyä puhumaan, koska oikeasti niitä on olemassa. Jos asioista ei uskalleta puhua, niitä ei pysty muuttamaankaan.
On hieno juttu, että ammattikoulustakin voi jatkaa opintoja AMK:n kautta eteenpäin, vaikka se tie onkin pitkä.
Aika sama sille että luokitteleeko jotain jyväksi vai akanaksi kun osa ihmisistä kuitenkin nuissa lokeroissa on.
Ei se tee ihmisestä huonompaa tai parempaa. Kaikkia tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vaan kelataan jotain vaatetusta, vaikka asiasta löytyy ihan tutkittuakin tietoa. Sosiaaliluokka on ensinnäkin voimakkaasti periytyvää, joten se näkyy lapsesta asti resursseissa ja siten mahdollisuuksissa. Koulumenestys voi olla hyvä tai huono, mutta yleensä ensiksi mainittuun vaaditaan enemmän omaa motivaatiota ja työtä kuin hyväosainen joka saa ympäristöltään siihen tukea ja ohjausta. Hyväosaiset saavat siis syntymästä asti etumatkaa. Huono-osaisuus vaikuttaa koulutusmahdollisuuksiin, koska välineet ja koulun perässä muuttaminen maksaa, ja yleensä koulupaikat vie ne joilla on sitä etumatkaa, harvemmin ne joilla käy vain tuuri. Tämä taas vaikuttaa tietysti työmahdollisuuksiin. Myös se onko varaa asua tai edes muuttaa jonnekin työn perässä vaikuttaa työmahdollisuuksiin. Jopa sosiaaliset suhteet rakentuu sosiaaliluokkien mukaan ihan sieltä lapsesta asti, koska lapset oppii katsomalla vanhempiaan ja heidän lähipiiriään mikä katsotaan soveliaaksi, tai joskus vanhemmat jopa puuttuvat lastensa kaverisuhteisiin kieltämällä tapaamasta ns. huonon perheen lasta, eikä matalan sosiaaliluokan aikuisella ole täten päässyt syntymään sellaisia suhteita ja verkostoa, jolla nykyään työpaikkojakin saadaan. Luokkahyppy on tehty todella vaikeaksi, jos ei jopa mahdottomaksi saavuttaa.
Eli tieteellisesti selitettynä, matala sosiaaliluokka näkyy mahdollisuuksien puuttumisena ja sen aiheuttamina sivuoireina. Korkea sosiaaliluokka taas mahdollisuuksien runsautena ja niiden tuomana hyvinvointina ja itsevarmuutena. Hyvä ja paha tuppaa kumuloitumaan, kuten rahakin.
T: alemmasta keskiluokasta keskiluokkaan hypännyt ja siitä köyhyyteen mätkähtänyt
Erot alkavat näkyä jo päiväkodissa ja voimistuvat vain peruskoulun edetessä. Jako jyviin ja akanoihin on selvä viimeistään siinä vaiheessa kun haetaan lukioon tai ammattikouluun. Toiset suuntautuvat duunariammatteihin ja työväenluokkaan, toiset hakeutuvat kohti korkeakouluja. Aikuisiällä erot näkyvät tulotasossa, elintavoissa, sairastavuudessa ja lopulta eliniässä.
Suomessa on mm. länsimaiden suurimmat terveyserot sosio-ekonomisen aseman perusteella, joten on hyvä, että tästä asiasta puhutaan.
Nykysysteemissä valinta lukion ja amiksen välillä ei enää ole niin loppuelämää määräävä juttu kuin aiemmin. Tunnen useita nuoria, jotka ovat amiksen jälkeen jatkaneet AMK:hon ja osa sieltä maisteriopintoihin.
En ihan ymmärrä halua ajatella ihmisiä jyvinä ja akanoina, kun monenlaiset mallit mahdollistavat ihmisten kouluttautumisen. Kun eläkeikää nostetaan käy tärkeämmäksi saada ihmiset omia kykyjään vastaaviin töihin. Mitä tällainen deterministinen pohdinta auttaa? Selkeästikään motiivi ei ole pohtia kuinka poistaa esteitä ihmisten tieltä, pikemminkin pitää ihmiset ruodussa omissa "luokissaan". Ainakin minusta tuntuu todella surulliselta, että koulutetut ihmiset käyttävät aivokapasiteettiaan tällaiseen ihmisten luokitteluun "jyviin ja akanoihin", tulee mieleen viikonlopun dokumentti na ts eista. Sama perusta, kokee itsensä jostain syystä muita paremmaksi.
En luokittele, enkä tykkää luokittelusta, eikä pyrkimykseni varsinkaan ole pitää ketään ruodussaan omassa luokassaan. Viestissäni jako jyviin ja akanoihin oli sarkasmia. Joka tapauksessa sarkasmissa on aina totuuden siemen, tosin kärjistettynä. Luokista pitää pystyä puhumaan, koska oikeasti niitä on olemassa. Jos asioista ei uskalleta puhua, niitä ei pysty muuttamaankaan.
On hieno juttu, että ammattikoulustakin voi jatkaa opintoja AMK:n kautta eteenpäin, vaikka se tie onkin pitkä.
Aika sama sille että luokitteleeko jotain jyväksi vai akanaksi kun osa ihmisistä kuitenkin nuissa lokeroissa on.
Ei se tee ihmisestä huonompaa tai parempaa. Kaikkia tarvitaan.
jotkut siis on kuitua jotka pyörittää suolen toimintaa, toiset on sitä polttoainetta valtiolle... aika osuvasti sanottu kyllä! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta voin sanoa, että köyhän on helpompi toimia ja jopa ystävystyä todella rikkaiden ja syntymästään saakka ylempään sosiaaliluokkaan kuuluvien kuin ns. nousukkaiden kanssa. Ensinmainitut toisin kuin monet nousukkaat pitävät epähienona varallisuudellaan pröystäilyä. Ensinmainitut eivät ainakaan julkisesti katso pitkin nenänvarttaan itseään köyhempiä ja huonommin menestyneitä niin kuin monilla nousukkailla on tapana tehdä. Kun ensin mainitut tekevät lahjoituksia hyväntekeväisyyteen he eivät yleensä tee siitä samalla tavalla isoa numeroa niin kuin johonkin almuja antavat nousukkaat.
Ehkä kyse on kateudesta ? Ehkä kateus vaikeuttaa äkkirikastuneen kanssa toimimista. Ehkä on helpompi hyväksyä ihminen joka on aina ollut etuoikeutettu kuin joku sellainen samoista lähtökohdista lähtenyt joka on saavuttanut menestystä ja vaurautta.
Vaurastuimme mieheni yrityskaupan ja onnekkaiden sijoitustemme johdosta ja hämmästyin miten ihmisten suhtutuminen muuttui kun tieto päätyi julkisuuteen.
Itse ajattelin kaikista ihmisistä aivan samoin kuin ennenkin.
En edes oikein tajunnut minkään muuttuneen.
Elämäntapani eivät muuttuneet. Ostin ehkä vähän kalliimpaa tuoremehua, mutta Lidlissä jonotin niin kuin ennenkin. Ja kyttäsin alennusmyyntejä kuin opiskeluaikoina.
Osa ihmisistä alkoi vältellä minua, työpaikalla minut eristettiin
.Pukeutumistani kytättiin, minusta juoruiltiin.
Omat sukulaiseni lähettivät minulle huonekalulaskujaan maksettavaksi.
Lapseni kummitäti soitti aivan yllättäen ja ilmoitti ettei halunnut olla enää kummi.
Sain veljeltäni tappouhkauksia.
Minut haluttiin jättää laittomasti ilman perintöä koska en kuulemma tarvinnut sitä ja jouduin turvautumaan juristeihin.
Töissä tarjottiin vähemmän työtä kuin ennen, katsottiin että minut voi lomauttaa ensimmäisenä.
Jne.
Hämmästyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tiedä sosiaaliluokkaani. Olen duunariperheestä oleva duunari. Puolisoni on (ehkä hieman ylemmän luokan) keskiluokkaisesta perheestä ja noussut itse yläluokkaan. Asumme keskiluokkaisella asuinalueella, mutta elämme yläluokkaista elämää. Itse en silti miellä itseäni yläluokkaan kuuluvaksi, vaikka toisaalta lapseni elävät hyvinkin senmukaista elämää. Minä tietenkin myös, mutta en lainkaan omilla ansioillani.
Yläluokkaista elämää? Yläluokkaan kuuluu mahtisukujen vesoja, keistä moni elelee muhkean perinnön turvin renttuelämää. Se, että matkustatte maailman ympäri joka kuukausi ei tee teistä vielä yläluokkaa, huhuh. Omakotitalo Pakilassa on maksimissaan ylempää keskiluokkaa mikäli molemmilla on vähintään maisterin tutkinto.
Mies on perinyt kahdelta sukulaiseltaan arvoasuntoja. Meidän kummankaan ei tarvitsisi tehdä töitä, siis toimeentulon vuoksi.
Missään asiassa meillä ei tule raha vastaan, mutta emme halua tuoda sitä esille. Siksi asumme ns. tavallisella (mutta hyvällä) alueella ja teemme töitä. Työnteko antaa myös lapsille esimerkkiä oman toimeentulon huolehtimisesta ja vastuunkannosta.
Kulttuuri ja taide kuuluvat elämäämme, ja pidän sitä sinänsä yläluokkaisena, että joskus aiemmin en todellakaan pystynyt käymään näin usein teattereissa ja oopperassa. Saati että koko perheen olisin kustantanut sinne.
En tiedä, minkä lajin työtä teette, mutta mielestäni palkkatyön tekeminen on väärin, jos pärjäisi aivan hyvin ilmankin. Työpaikka pitää vapauttaa sille, joka sitä oikeasti tarvitsee.
Itsensä työllistäminen yrittämällä on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asenteessa. Katso missä joukossa ja paikassa ihminen vaikuttaa olevan kuin kotonaan niin tiedät samalla mihin sosiaaliluokkaan hän kuuluu.
Ketjun hyödyllisin vastaus. Voit pukea kaksi ihmistä täysin samalla tavalla ja sitten viedä heitä erilaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin katsomaan, miten käyttäytyvät, sulautuvat ja viihtyvät.
Mielestäni etiketin noudattaminen on yksi hyvä indikaatio. Jotkut kunnioittavat juhlan arvokkuutta, perinteitä ja luonnetta enemmän kuin tarvetta ilmaista itseään ulkoisesti juuri silloin (ja senkin voi tyylitaituri tehdä hienotunteisesti halutessaan). Toiset kokevat etiketin uhkaavan identiteettiään ja pukeutuvat juhlaan täysin oman mielensä mukaan, esim paljaat olkapäät kirkkoon ja stripparikengät arvokkaaseen juhlaan.
Naurattaahan nämä ylempää keskiluokkaa larppaavuen stereotypiat. Serkun lapsen rippijuhlien yhteydessä kävin kirkossa enkä noussut seisomaan sillä kyseessä ei ole minun jumalani vaan kristittyjen. Sittenpä palan helvetissä jumalanpilkasta. Pukeuduin myös tennareihin ja pukuun liivillä ilman solmiota sekä kauluspaita osittain auki.
Olen vanhan rahan perillisiä
Tuskin olet. Vanhan rahan perilliset eivät 1. käyttäydy noin kuten kuvasit ja 2. eivät notku näillä kommenttipalstoilla.
Puheesta sen yleensä huomaa. Kiroilu ja tämmöinen nyt tietenkin, mutta tapa perustella asioita tai kokonaan sen puuttuminen, muiden arvostelu ja kommentointi, puheenaiheet, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ulkonäkö välttämättä kerro mitään. Mulla on pariskuntakaveri, jotka ulkoapäin näyttävä ihan väättimättömiltä. Heillä on kuitenkin kotonaan kaikki Iittala, Fiskars, Marimekko, Finlayson, Masku jne
Ja noi maskut sun muut romut on sinusta hienoja? Sun kaverit on niukin naukin alinta keskiluokkaa, mutta sinun silmin jotain erityistä.
Valoja päälle ja herää 2020-luvulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asenteessa. Katso missä joukossa ja paikassa ihminen vaikuttaa olevan kuin kotonaan niin tiedät samalla mihin sosiaaliluokkaan hän kuuluu.
Ketjun hyödyllisin vastaus. Voit pukea kaksi ihmistä täysin samalla tavalla ja sitten viedä heitä erilaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin katsomaan, miten käyttäytyvät, sulautuvat ja viihtyvät.
Mielestäni etiketin noudattaminen on yksi hyvä indikaatio. Jotkut kunnioittavat juhlan arvokkuutta, perinteitä ja luonnetta enemmän kuin tarvetta ilmaista itseään ulkoisesti juuri silloin (ja senkin voi tyylitaituri tehdä hienotunteisesti halutessaan). Toiset kokevat etiketin uhkaavan identiteettiään ja pukeutuvat juhlaan täysin oman mielensä mukaan, esim paljaat olkapäät kirkkoon ja stripparikengät arvokkaaseen juhlaan.
Naurattaahan nämä ylempää keskiluokkaa larppaavuen stereotypiat. Serkun lapsen rippijuhlien yhteydessä kävin kirkossa enkä noussut seisomaan sillä kyseessä ei ole minun jumalani vaan kristittyjen. Sittenpä palan helvetissä jumalanpilkasta. Pukeuduin myös tennareihin ja pukuun liivillä ilman solmiota sekä kauluspaita osittain auki.
Olen vanhan rahan perillisiäTuskin olet. Vanhan rahan perilliset eivät 1. käyttäydy noin kuten kuvasit ja 2. eivät notku näillä kommenttipalstoilla.
En tiennytkään, että minun tulisi käyttäytyä tietyllä tavalla omaisuuteni vuoksi? Kiitos tästä tiedosta.
Vertauksesi on samaa tasoa ysärin "korvakoru oikeassa korvassa tekee homoksi"-letkautuksen kanssa. Vailla totuuspohjaa ja älyllisesti vajavaisten kehittelemä ajatusleikki koska eivät ymmärrä ettei asiat ole aina niin mustavalkoidia.
Lääkäri katsotaan nykyään enemmän hyväpalkkaiseksi duunariksi. Työolot ovat järkyttävät ja nk. siisti sisätyö on siitä kaukana. Karu todellisuus paljastuu usein vasta opintojen edetessä, jolloin pieni osa vaihtaakin alaa lähinnä DI:ksi, jossa paikoin samaa käytännönläheisyyttä, mutta paremmat ja vapaammat työolot, sekä asiallinen ympäristö.
Aviomieheni on lääkäri ja en tekisi päivääkään ko.työtä - olen ekonomi. Sinänsä arvostan hoitajien ja lääkärien käsityöammattia (psykiatri poikkeus eli ei varsinainen käsityöläinen, mutta työolot ovat kuten duunareilla), mutta toivoisin miehelleni parempaa työuraa - suolakaivoksesta palaava raataja ei jaksa nauttia vapaa-ajastakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläluokka ei postaile kuvia someen eikä muutenkaan tuo itseään esille.
Paremman sosiaaliluokan naisilla ei ole sitä karmeaa punaista markettiväritukkaa.Ei koskaan.Se on takuuvarma merkki alhaisesta sosiaaliluokasta.Samaan sarjaan kuuluvat räikeät rakennekynnet.Paremmilla luokilla on hillitty vaalea tai vaaleahko taidokkaasti värjätty tukka joka on leikattu hienosti ja näyttää luonnolluselta.Siihen yhdistyvät hillityt kynnet vaaleilla väreillä.
Tatuoinneistä näkee heti sen ettei siellä ylpäässä ole mitään kun nahkansa niin rumaksi maalauttaa täytyen ulkoisilla maalauksilla koittaa päteä ja välttelen sellaisia ihmisiä. Ei yhtään kiinnosta katsella niitä ällötyksiä ja ihmettelen kuin voi ihonsa pilata tuollaisilla sairaan näköisillä töherryksillä.
Jos edustaa ylempää sosiaaliluokkaa, niillä on usein suvussa kulkeneet kesäasunnot jossain meren äärellä. Sitte on itsestäänselvää asustella hyvällä alueella eikä niistä huudella ympäriinsä ja jotenkin pidetään tietoa omista asiousta puenessä piirissä. Elämän puitteet on kevyet eikä toimeentulo ole mikään puheenaihe edes. Ostetaan kaikkea mikä haluttaa ja miellyttää mutta ei edes huomata että hurahti vaikka 15 000e rannekelloon.Ei niitä hankintoja esitellä kellekään mutta tollainen vaan kuuluu elämään.Omaisuutta hoidetaan perintöjärjestelyillä yli sukupolvien ja omaisuus hajoitetaan erilaisiin kohteisiin kuten kiinteistöihin ja osakkeisiin.Palkkatyötä tehdään,koska se on kiinnostavaa.Palkkatyö on usein lähinnä taskurahaa.Tällainen on fin-swe kaverini joka todellakin osaa käytöskoodit mutta ei ole mikään ystävällisyyden perikuva muille kuin kaltaisilleen.Vmäinen tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Paremman sosiaaliluokan naisilla ei ole sitä karmeaa punaista markettiväritukkaa.Ei koskaan.Se on takuuvarma merkki alhaisesta sosiaaliluokasta.Samaan sarjaan kuuluvat räikeät rakennekynnet.Paremmilla luokilla on hillitty vaalea tai vaaleahko taidokkaasti värjätty tukka joka on leikattu hienosti ja näyttää luonnolluselta.Siihen yhdistyvät hillityt kynnet vaaleilla väreillä.
Minä en ymmärrä ollenkaan miksi kynsiä pitää koristella. Pitkät kynnet ovat hyi olkoon niin epähygieeniset kun olla taitaa eikä niiden alustoja pysty millään pitämään puhtaana. Värillisten kynsien alta ei tosin se paska näy.
Minun huusholliini ei tulisi kukaan pitkäkyntinen. Tai jos tulisi niin leikkaisin ne heti ensimmäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tiedä sosiaaliluokkaani. Olen duunariperheestä oleva duunari. Puolisoni on (ehkä hieman ylemmän luokan) keskiluokkaisesta perheestä ja noussut itse yläluokkaan. Asumme keskiluokkaisella asuinalueella, mutta elämme yläluokkaista elämää. Itse en silti miellä itseäni yläluokkaan kuuluvaksi, vaikka toisaalta lapseni elävät hyvinkin senmukaista elämää. Minä tietenkin myös, mutta en lainkaan omilla ansioillani.
Yläluokkaista elämää? Yläluokkaan kuuluu mahtisukujen vesoja, keistä moni elelee muhkean perinnön turvin renttuelämää. Se, että matkustatte maailman ympäri joka kuukausi ei tee teistä vielä yläluokkaa, huhuh. Omakotitalo Pakilassa on maksimissaan ylempää keskiluokkaa mikäli molemmilla on vähintään maisterin tutkinto.
Mies on perinyt kahdelta sukulaiseltaan arvoasuntoja. Meidän kummankaan ei tarvitsisi tehdä töitä, siis toimeentulon vuoksi.
Missään asiassa meillä ei tule raha vastaan, mutta emme halua tuoda sitä esille. Siksi asumme ns. tavallisella (mutta hyvällä) alueella ja teemme töitä. Työnteko antaa myös lapsille esimerkkiä oman toimeentulon huolehtimisesta ja vastuunkannosta.
Kulttuuri ja taide kuuluvat elämäämme, ja pidän sitä sinänsä yläluokkaisena, että joskus aiemmin en todellakaan pystynyt käymään näin usein teattereissa ja oopperassa. Saati että koko perheen olisin kustantanut sinne.
En tiedä, minkä lajin työtä teette, mutta mielestäni palkkatyön tekeminen on väärin, jos pärjäisi aivan hyvin ilmankin. Työpaikka pitää vapauttaa sille, joka sitä oikeasti tarvitsee.
Itsensä työllistäminen yrittämällä on eri asia.
Olen tuosta kyllä aivan eri mieltä! Kuulun niihin, joiden ei olisi toimeentulon vuoksi pakko tehdä töitä. Olen kuitenkin opiskellut yliopistossa hyvän koulutuksen ja minusta olisi aivan väärin, jos se menisi hukkaan. Kun töissä oli aika rankkaa, niin kuin meillä kaikilla joskus on, kokeilin työnteon lopettamista, mutta turhauduin joutenoloon vielä enemmän ja palasin töihin. Muutenkin työskentelen sellaisella alalla, jossa on työvoimapula, joten en vie kenenkään työpaikkaa.
Naurattaahan nämä ylempää keskiluokkaa larppaavuen stereotypiat. Serkun lapsen rippijuhlien yhteydessä kävin kirkossa enkä noussut seisomaan sillä kyseessä ei ole minun jumalani vaan kristittyjen. Sittenpä palan helvetissä jumalanpilkasta. Pukeuduin myös tennareihin ja pukuun liivillä ilman solmiota sekä kauluspaita osittain auki.
Olen vanhan rahan perillisiä