Lue keskustelun säännöt.
Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?
Miten näkyy jos on korkea tai matala sosiaaliluokka tai sosioekonominen asema?
Kommentit (5592)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vaan kelataan jotain vaatetusta, vaikka asiasta löytyy ihan tutkittuakin tietoa. Sosiaaliluokka on ensinnäkin voimakkaasti periytyvää, joten se näkyy lapsesta asti resursseissa ja siten mahdollisuuksissa. Koulumenestys voi olla hyvä tai huono, mutta yleensä ensiksi mainittuun vaaditaan enemmän omaa motivaatiota ja työtä kuin hyväosainen joka saa ympäristöltään siihen tukea ja ohjausta. Hyväosaiset saavat siis syntymästä asti etumatkaa. Huono-osaisuus vaikuttaa koulutusmahdollisuuksiin, koska välineet ja koulun perässä muuttaminen maksaa, ja yleensä koulupaikat vie ne joilla on sitä etumatkaa, harvemmin ne joilla käy vain tuuri. Tämä taas vaikuttaa tietysti työmahdollisuuksiin. Myös se onko varaa asua tai edes muuttaa jonnekin työn perässä vaikuttaa työmahdollisuuksiin. Jopa sosiaaliset suhteet rakentuu sosiaaliluokkien mukaan ihan sieltä lapsesta asti, koska lapset oppii katsomalla vanhempiaan ja heidän lähipiiriään mikä katsotaan soveliaaksi, tai joskus vanhemmat jopa puuttuvat lastensa kaverisuhteisiin kieltämällä tapaamasta ns. huonon perheen lasta, eikä matalan sosiaaliluokan aikuisella ole täten päässyt syntymään sellaisia suhteita ja verkostoa, jolla nykyään työpaikkojakin saadaan. Luokkahyppy on tehty todella vaikeaksi, jos ei jopa mahdottomaksi saavuttaa.
Eli tieteellisesti selitettynä, matala sosiaaliluokka näkyy mahdollisuuksien puuttumisena ja sen aiheuttamina sivuoireina. Korkea sosiaaliluokka taas mahdollisuuksien runsautena ja niiden tuomana hyvinvointina ja itsevarmuutena. Hyvä ja paha tuppaa kumuloitumaan, kuten rahakin.
T: alemmasta keskiluokasta keskiluokkaan hypännyt ja siitä köyhyyteen mätkähtänyt
Erot alkavat näkyä jo päiväkodissa ja voimistuvat vain peruskoulun edetessä. Jako jyviin ja akanoihin on selvä viimeistään siinä vaiheessa kun haetaan lukioon tai ammattikouluun. Toiset suuntautuvat duunariammatteihin ja työväenluokkaan, toiset hakeutuvat kohti korkeakouluja. Aikuisiällä erot näkyvät tulotasossa, elintavoissa, sairastavuudessa ja lopulta eliniässä.
Suomessa on mm. länsimaiden suurimmat terveyserot sosio-ekonomisen aseman perusteella, joten on hyvä, että tästä asiasta puhutaan.
Nykysysteemissä valinta lukion ja amiksen välillä ei enää ole niin loppuelämää määräävä juttu kuin aiemmin. Tunnen useita nuoria, jotka ovat amiksen jälkeen jatkaneet AMK:hon ja osa sieltä maisteriopintoihin.
En ihan ymmärrä halua ajatella ihmisiä jyvinä ja akanoina, kun monenlaiset mallit mahdollistavat ihmisten kouluttautumisen. Kun eläkeikää nostetaan käy tärkeämmäksi saada ihmiset omia kykyjään vastaaviin töihin. Mitä tällainen deterministinen pohdinta auttaa? Selkeästikään motiivi ei ole pohtia kuinka poistaa esteitä ihmisten tieltä, pikemminkin pitää ihmiset ruodussa omissa "luokissaan". Ainakin minusta tuntuu todella surulliselta, että koulutetut ihmiset käyttävät aivokapasiteettiaan tällaiseen ihmisten luokitteluun "jyviin ja akanoihin", tulee mieleen viikonlopun dokumentti na ts eista. Sama perusta, kokee itsensä jostain syystä muita paremmaksi.
En luokittele, enkä tykkää luokittelusta, eikä pyrkimykseni varsinkaan ole pitää ketään ruodussaan omassa luokassaan. Viestissäni jako jyviin ja akanoihin oli sarkasmia. Joka tapauksessa sarkasmissa on aina totuuden siemen, tosin kärjistettynä. Luokista pitää pystyä puhumaan, koska oikeasti niitä on olemassa. Jos asioista ei uskalleta puhua, niitä ei pysty muuttamaankaan.
On hieno juttu, että ammattikoulustakin voi jatkaa opintoja AMK:n kautta eteenpäin, vaikka se tie onkin pitkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliluokkastatusta voi "sekoittaa" uskonnollisuus. Esim minun lapsuuden perheeni oli kouluttautumaton ja työväenluokkainen. Uskovaisina vanhemmat ei käyttäneet alkoholia, eivätkä esim kiroilleet koskaan. Lisäksi isäni harrasti lukemista ja molemmat tietysti raamattupiirejä. Sosiaaliset verkostot oli laajat; apua saatiin ja annettiin. Tuttavissa oli muutama opettaja, jotka auttoi meitä lapsia kielten koululäksyissä kun omat vanhemmat ei osanneet.
Ei tuo sosiaaliluokkaa mihinkään muuta, mutta en ole kokenut erityistä luokkahyppäystä kun lähdin opiskelemaan yliopistoon.
Niin kuin ei koe suurin osa suomalaisista nuorista. Ne erot näkyvät hyvin harvoissa vanhan rahan kulttuurisuvuissa ja toisaalta huono-osaisissa suvuissa joissa sosiaaliluokka ei ole työläinen vaan kroonisesti työtön, sosiaalityön vakioasiakas. Suurin osa ihmisistä seilaa tulotasossa ja koulutustasossa ylös-alas sukupolvesta toiseen, mennään naimisiin kouluttamattomamman tai koulutetumman kanssa, jonka vanhemmat ovat rikkaampia tai köyhempiä.
Jos noista pienistä suomalaisen yhteiskunnan kulttuurieroista jaksaa tehdä näin hillittömän ison ja tärkeän asian mitenkähän kykenee suhtautumaan siihen jos se oma tyttö tai poika alkaisi seurustelemaan toisesta kulttuurista tulleen luokkakaverinsa/opiskelutoverin kanssa, ne oman lapsen potentiaaliset apet ja anopit eivät puhuisikaan suomea eivätkä englantia eikä lukeminen tai kirjoittaminen oikein onnistuisi millään kielellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se yläluokkaisuus on pitkälti se "vanha raha". Sen myötä tulee koulutus, käytöstavat, sivistys jne. Varakas voi tulla kenestä vaan amiksen käyneestä tavan duunarista hyvällä tuurilla, ainakin omillaan pärjäävä.
Tämä. Sara Siepistä tai Martina Aitolehdestä ei ikipäivänä tule yläluokkaista. Vaikka kuinka takoisi satumaisia summia, ei juntti muutu yläluokkaieseksi. Varakkaaksi voi tulla, jopa rikkaaksi. Mutta ei yläluokkaiseksi.
"Yläluokka moderneissa yhteiskunnissa on yhteiskuntaluokka, joka koostuu ihmisistä, joilla on korkein sosiaalinen asema, jotka ovat yleensä luokkayhteiskunnan rikkaimpia jäseniä ja joilla on suurin poliittinen valta.
Mikään yksittäinen rikkaus tai maine ei tee ei-kunnianarvoisesta taustasta tulevasta henkilöstä ylemmän luokan jäsentä, vaan hänen täytyy syntyä yläluokkaiseen perheeseen ja saada tietynlainen kasvatus ymmärtääkseen ja jakaakseen yläluokan arvoja, perinteitä ja kulttuurinormeja."Joopa joo. Poliittinen valta taitaa kuitenkin Suomen kaltaisessa maassa tulla ihmisille joita äänestetään eniten. Ja kun tuohon ei Suomessa vaikuta ihmisen oma varallisuus niin paljon kuin esim Pohjois-Amerikassa (presidentin pitää olla miljonääri) en ihan ymmärrä kuinka lainauksesi sopii Suomeen. Sama juttu noiden "yläluokan arvojen" suhteen. Sanopa mikä on motiivisi ylläpitää tätä sosiaaliluokkakeskustelua, ihan oikeasti? Uskallatko myöntää itsellesi?
Miksi sinä pyrit tyrehdyttämään tätä keskustelua? Et voi tosissasi väittää, että Suomessa ei olisi sosiaaliluokkia. Koulutusjärjestelmässä olemme onnistunet, mutta Suomessa on edelleenkin Euroopan suurimmat sosiaalisen aseman mukaan määräytyvät terveyserot. Jos nämä keskustelut ärsyttää, niin ei ole pakko lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliluokkastatusta voi "sekoittaa" uskonnollisuus. Esim minun lapsuuden perheeni oli kouluttautumaton ja työväenluokkainen. Uskovaisina vanhemmat ei käyttäneet alkoholia, eivätkä esim kiroilleet koskaan. Lisäksi isäni harrasti lukemista ja molemmat tietysti raamattupiirejä. Sosiaaliset verkostot oli laajat; apua saatiin ja annettiin. Tuttavissa oli muutama opettaja, jotka auttoi meitä lapsia kielten koululäksyissä kun omat vanhemmat ei osanneet.
Ei tuo sosiaaliluokkaa mihinkään muuta, mutta en ole kokenut erityistä luokkahyppäystä kun lähdin opiskelemaan yliopistoon.Niin kuin ei koe suurin osa suomalaisista nuorista. Ne erot näkyvät hyvin harvoissa vanhan rahan kulttuurisuvuissa ja toisaalta huono-osaisissa suvuissa joissa sosiaaliluokka ei ole työläinen vaan kroonisesti työtön, sosiaalityön vakioasiakas. Suurin osa ihmisistä seilaa tulotasossa ja koulutustasossa ylös-alas sukupolvesta toiseen, mennään naimisiin kouluttamattomamman tai koulutetumman kanssa, jonka vanhemmat ovat rikkaampia tai köyhempiä.
Jos noista pienistä suomalaisen yhteiskunnan kulttuurieroista jaksaa tehdä näin hillittömän ison ja tärkeän asian mitenkähän kykenee suhtautumaan siihen jos se oma tyttö tai poika alkaisi seurustelemaan toisesta kulttuurista tulleen luokkakaverinsa/opiskelutoverin kanssa, ne oman lapsen potentiaaliset apet ja anopit eivät puhuisikaan suomea eivätkä englantia eikä lukeminen tai kirjoittaminen oikein onnistuisi millään kielellä?
Höpsistä, erot näkyvät kyllä työväenluokan ja keskiluokan välillä. Kyse ei ole pelkästään tulotasosta eikä yksinomaan koulutuksestakaan, vaan siihen liittyy myös elintavat, arvot ja kulttuurinen pääoma.
Puolisoita on valittu myös toisista kulttuureista ja luokista maailman sivu. Suurin osa valitsee kuitenkin jossain määrin tuttua arvomaailmaa ja samanlaisia elintapoja edustavan puolison. Samanlaisuus on helppoa ja turvallista ja erilaisuus on jännittävää ja romanttista.
Ostin juuri jumppavaatteita Tokmannilta. Omaisuuteni arvo on noin 1,5 milj. mutta käteistä ei kovin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutuista sen huomaa jopa täällä. Ei se paljon auta, vaikka vaatteet olisivat laadukkaat, kun jutuista tunnistaa heti alaluokkaisuuden. Yhtä hyvin tunnistaa yläluokkaisenkin tai keskiluokan, vaikka pukeutuisi ryysyihin. Ihan vain siitä miten ja mistä puhuu.
Jotenkin tuntuu, että alaluokkaiset ihmiset ovat jääneet sinne teiniaikoihin. Jutut ovat samanlaisia ainakin miehillä.
Niin onhan ne harrastuksetkin hyvin erilaisia. Ei koulutettu keskiluokka harrasta esim. autonropaamista olutpullot mukana tai jätkäporukan mökkireissuja. Jopa liikuntaharrastukset ovat erilaisia, puhumattakaan lasten harrastuksista. Jossain jäähallissa ei paljoa työväenluokan lapsia vanhempineen näy.
Sitä juuri tarkoitin teinijutuilla eli miehet juhlivat isolla porukalla keskenään vielä aikuisiälläkin. En tunne tuollaisia ihmisiä.
Nykyajan autoja ei oikein itse voi kukaan korjata, mutta kyllä isäni aikoinaan korjasi autoja (oli aika iso pomo aikoinaan). Mutta kukaan aikuinen ei lapsuudessani eikä nykyäänkään harrasta mitään mökkireissuja poikaporukalla, vaan eletään hyvin perhekeskeisesti, tavataan pariskunnittain jne. Olen pitänyt tuollaista aivan teini-ikään kuuluvana, vasta palstalla opin, että se kuuluu alaluokkaisuuteen.
Vai että tavataan pariskunnittain, höpö höpö! Katso ympärillesi menestyneitä ihmisiä. Oliko Jörn Donner perhekeskeinen? Entä Tove Jansson? Kuuluisuus ja rikkaudet pikemminkin korreloivat päihteiden käytön, luovuuden ja nimenomaa perhestereotypioiden rikkomisella. Parisuhdeillat on keskiluokkaisin asia mitä tiedän eivätkä liity mitenkään rahaan tai sivistykseen.
Sekoitat tässä taiteilijaelämän ja yläluokkaisuuden. Taiteiljoille sallitaan aina rajojarikkovampaa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliluokkastatusta voi "sekoittaa" uskonnollisuus. Esim minun lapsuuden perheeni oli kouluttautumaton ja työväenluokkainen. Uskovaisina vanhemmat ei käyttäneet alkoholia, eivätkä esim kiroilleet koskaan. Lisäksi isäni harrasti lukemista ja molemmat tietysti raamattupiirejä. Sosiaaliset verkostot oli laajat; apua saatiin ja annettiin. Tuttavissa oli muutama opettaja, jotka auttoi meitä lapsia kielten koululäksyissä kun omat vanhemmat ei osanneet.
Ei tuo sosiaaliluokkaa mihinkään muuta, mutta en ole kokenut erityistä luokkahyppäystä kun lähdin opiskelemaan yliopistoon.Niin kuin ei koe suurin osa suomalaisista nuorista. Ne erot näkyvät hyvin harvoissa vanhan rahan kulttuurisuvuissa ja toisaalta huono-osaisissa suvuissa joissa sosiaaliluokka ei ole työläinen vaan kroonisesti työtön, sosiaalityön vakioasiakas. Suurin osa ihmisistä seilaa tulotasossa ja koulutustasossa ylös-alas sukupolvesta toiseen, mennään naimisiin kouluttamattomamman tai koulutetumman kanssa, jonka vanhemmat ovat rikkaampia tai köyhempiä.
Jos noista pienistä suomalaisen yhteiskunnan kulttuurieroista jaksaa tehdä näin hillittömän ison ja tärkeän asian mitenkähän kykenee suhtautumaan siihen jos se oma tyttö tai poika alkaisi seurustelemaan toisesta kulttuurista tulleen luokkakaverinsa/opiskelutoverin kanssa, ne oman lapsen potentiaaliset apet ja anopit eivät puhuisikaan suomea eivätkä englantia eikä lukeminen tai kirjoittaminen oikein onnistuisi millään kielellä?
Höpsistä, erot näkyvät kyllä työväenluokan ja keskiluokan välillä. Kyse ei ole pelkästään tulotasosta eikä yksinomaan koulutuksestakaan, vaan siihen liittyy myös elintavat, arvot ja kulttuurinen pääoma.
Puolisoita on valittu myös toisista kulttuureista ja luokista maailman sivu. Suurin osa valitsee kuitenkin jossain määrin tuttua arvomaailmaa ja samanlaisia elintapoja edustavan puolison. Samanlaisuus on helppoa ja turvallista ja erilaisuus on jännittävää ja romanttista.
Höpsistä. Sinä todennäköisesti olet korkeakoulutettu, suhteellisen hyvin toimeentuleva, kuten minäkin. Mutta meillä ei ole selvästikään juurikaan ole yhteistä arvoissamme, elintavoista puhumattakaan. Olet hyvin todennäköisesti helsinkiläinen, oman kuplasi sisällä elänyt, et koskaan muualla asunut. Kaikki näyttää niin todelta omasta kuplastasi. Kokeilepa oikeasti tutustua niihin muihin ihmisiin, mene SPR:n vapaaehtoiseksi läksyparkkiin, tutustu mökkikuntanne maanviljelijöihin ja K-Raudan kauppiaaseen. Ihmisissä on kirjoa, mutta älykkäitä, osaavia ihmisiä löytyy yllättävistä paikoista - kuten myös niitä konservatiivisia, ennakkoluuloisia ja pikkusieluisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutuista sen huomaa jopa täällä. Ei se paljon auta, vaikka vaatteet olisivat laadukkaat, kun jutuista tunnistaa heti alaluokkaisuuden. Yhtä hyvin tunnistaa yläluokkaisenkin tai keskiluokan, vaikka pukeutuisi ryysyihin. Ihan vain siitä miten ja mistä puhuu.
Jotenkin tuntuu, että alaluokkaiset ihmiset ovat jääneet sinne teiniaikoihin. Jutut ovat samanlaisia ainakin miehillä.
Niin onhan ne harrastuksetkin hyvin erilaisia. Ei koulutettu keskiluokka harrasta esim. autonropaamista olutpullot mukana tai jätkäporukan mökkireissuja. Jopa liikuntaharrastukset ovat erilaisia, puhumattakaan lasten harrastuksista. Jossain jäähallissa ei paljoa työväenluokan lapsia vanhempineen näy.
Sitä juuri tarkoitin teinijutuilla eli miehet juhlivat isolla porukalla keskenään vielä aikuisiälläkin. En tunne tuollaisia ihmisiä.
Nykyajan autoja ei oikein itse voi kukaan korjata, mutta kyllä isäni aikoinaan korjasi autoja (oli aika iso pomo aikoinaan). Mutta kukaan aikuinen ei lapsuudessani eikä nykyäänkään harrasta mitään mökkireissuja poikaporukalla, vaan eletään hyvin perhekeskeisesti, tavataan pariskunnittain jne. Olen pitänyt tuollaista aivan teini-ikään kuuluvana, vasta palstalla opin, että se kuuluu alaluokkaisuuteen.
Vai että tavataan pariskunnittain, höpö höpö! Katso ympärillesi menestyneitä ihmisiä. Oliko Jörn Donner perhekeskeinen? Entä Tove Jansson? Kuuluisuus ja rikkaudet pikemminkin korreloivat päihteiden käytön, luovuuden ja nimenomaa perhestereotypioiden rikkomisella. Parisuhdeillat on keskiluokkaisin asia mitä tiedän eivätkä liity mitenkään rahaan tai sivistykseen.
Sekoitat tässä taiteilijaelämän ja yläluokkaisuuden. Taiteiljoille sallitaan aina rajojarikkovampaa käytöstä.
Kyllä vain. Lisäksi yläluokkaisuus on eri asia kuin keskiluokkaisuus. Yleensä keskiluokka arvostaa säntillisyyttä ja tarvitsee normeja, joita noudattamalla voi osoittaa kuuluvansa keskiluokkaan. Alin ja ylin yhteiskuntaluokka on perinteisesti ollut vapaamielisempää ja säännöistä piittaamattomampaa, koska ei ole pelkoa, että sääty siitä muuksi muuttuisi.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni koiran omistaminen kertoo heti omistajan sivistystasosta. Koiria (ja kissoja) tuntuu näkyvän vain junteilla. Korkeammin koulutetuilla ei ole tarvetta koiralle - hymähdän nähdessäni siististi pukeutuneen henkilön kävelyttämässä koiraa. Naapurinkin rouva pukeutuu oikein kauniisiin vaatteisiin, mutta tiesin heti koiran nähtyäni, että tämä henkilö ei kuulu yläluokkaan.
Tämä siis vain oma mielipiteeni, pahoittelen, jos kuulostaa provolta. Olen tosissani. En ala perustelemaan mielipidettäni tätä enempää, mutta osa varmasti ymmärtää ja samaistuu kanssani.
Käypä kävelemässä Töölössä tai Eirassa. Siellä turkkirouvat ja vanhat hattupääherrat vielä ulkoiluttavat villakoiria ja mäyräkoiria. Kartanoissa on vanhalla rahalla labradorit ja ajokoirat. Koira on iän kaiken ollut ylemmän luokan somiste ja ylpeys. Rotu sen sijaan voikin kertoa luokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyllynreistähän ne erottaa, köyhillä pienempi kun ei tule niin paljon paskoo.
Vierailija kirjoitti:
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tosissanne, että työtön tohtori kuuluu aina automaattisesti keskiluokkaan? Omasta identifioitumisesta huolimatta, keskiluokka voi vähän nikotella, jos pitäisi ottaa esim. koditon ja työtön ihminen mukaan leikkeihin. Ja jos näin on, niin ei se yhteiskuntaluokka voi millään kriteerillä olla sama.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/70550046-74da-48a6-92ca-01ae0a1ded66
Valtiotieteiden tohtori Mika Suojanen oli koditon ja nukkui metsissä tällaista on elämä nyt
Mika Suojanen sai katon päänsä päälle viime jouluna. Kokemukset kodittomana eivät ole unohtuneet. Töitä mies etsii edelleen.Työtön tohtori kuuluu keskiluokkaan, autonasentaja-formulakuski-monimiljonääri kuuluu työväenluokkaan. Niin tämä luokkajuttu toimii.
Eipä muuten toimi. Monimiljonääri-formulakuski(sveitsissä asuva) kuuluu ylempään keskiluokkaan, ihan millä mittapuulla tahansa.
Ei ei ei. Et nyt ymmärrä mistä luokassa on kysymys. Kimi on väärentämättömän työväenluokkainen suomalaismies. Hänen charminsa perustuu suurelta osin siihen että hän ei ole muuttunut eikä muuttanut käytöstään. Ei hän edelleenkään lue Baudelairea alkukielellä, eikä edes välitä keskiluokkaisista kohteliaisuussäännöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tatuoinnit ja outo hiustenvärjäys (punainen/violetti) kuuluvat alempaan yhteiskuntaluokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliluokkastatusta voi "sekoittaa" uskonnollisuus. Esim minun lapsuuden perheeni oli kouluttautumaton ja työväenluokkainen. Uskovaisina vanhemmat ei käyttäneet alkoholia, eivätkä esim kiroilleet koskaan. Lisäksi isäni harrasti lukemista ja molemmat tietysti raamattupiirejä. Sosiaaliset verkostot oli laajat; apua saatiin ja annettiin. Tuttavissa oli muutama opettaja, jotka auttoi meitä lapsia kielten koululäksyissä kun omat vanhemmat ei osanneet.
Ei tuo sosiaaliluokkaa mihinkään muuta, mutta en ole kokenut erityistä luokkahyppäystä kun lähdin opiskelemaan yliopistoon.Niin kuin ei koe suurin osa suomalaisista nuorista. Ne erot näkyvät hyvin harvoissa vanhan rahan kulttuurisuvuissa ja toisaalta huono-osaisissa suvuissa joissa sosiaaliluokka ei ole työläinen vaan kroonisesti työtön, sosiaalityön vakioasiakas. Suurin osa ihmisistä seilaa tulotasossa ja koulutustasossa ylös-alas sukupolvesta toiseen, mennään naimisiin kouluttamattomamman tai koulutetumman kanssa, jonka vanhemmat ovat rikkaampia tai köyhempiä.
Jos noista pienistä suomalaisen yhteiskunnan kulttuurieroista jaksaa tehdä näin hillittömän ison ja tärkeän asian mitenkähän kykenee suhtautumaan siihen jos se oma tyttö tai poika alkaisi seurustelemaan toisesta kulttuurista tulleen luokkakaverinsa/opiskelutoverin kanssa, ne oman lapsen potentiaaliset apet ja anopit eivät puhuisikaan suomea eivätkä englantia eikä lukeminen tai kirjoittaminen oikein onnistuisi millään kielellä?
Tää ei tainnut nyt olla hillittömän iso juttu muille kuin sinulle. Jos sulla on uskonto-trauma niin turha lähteä sitä mun kanssa parantamaan. Ihme höpinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaali luokka näkyy siinä miten hyödyntää Tokkii.
Nykypäivänä kaikki käyttää Tokkii niin sosiaali luokasta riippuen kattoo eri videoi Tokis.
Nyt kun mietin tuntemiani ihmisiä, yhteiskuntaluokka näkyy ihmisten tavasta elää tätä elämää. Hyvät lähtökohdat saaneilla on selvästi enemmän mahdollisuuksia ja se näkyy mm riskien ottamisena. Turvallisuushakuisuus ei korostu. Nuoruuden valinnat saattavat korkeammista luokista kotoisin olevilla olla vähän erikoisia, mm saatetaan hengailla nuorena aika pitkään tai toisaalta kokeilla rohkeasti jotain mikä ei välttämättä tuo taloudellista turvaa. Puolisokin saattaa olla joku tosi jännä valinta. .. tai niitä voi olla useita elämän aikana. Ammatti saattaa perustua johonkin harrastukseen mitä nuorempana on tehnyt, esim tanssija. Saatetaan opiskella sitä mikä kiinnostaa, ei sitä mikä johtaa järkevään tutkintoon ja ammattiin. Yrittäjyyttä uskalletaan kokeilla jne.
Tässä muutamia omia huomioitani. Olen itse hyvin voimakkaasti sitä mieltä, että jokainen lapsi on hyvien asioiden arvoinen. On todella ikävää nähdä mihin suuntaan meillä yhteiskunta on kehittynyt. Tämä on hyvinvointiyhteiskunta vain osalle! Osalle tämä on hyvin epäoikeudenmukainen yhteiskunta. Tietysti eriarvoisuutta on aina ollut kaikkialla, mutta kyllä meidän pitäisi pystyä parempaan.
Tyhmät on ostanut sähkölämmitteisiä taloja.
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tosissanne, että työtön tohtori kuuluu aina automaattisesti keskiluokkaan? Omasta identifioitumisesta huolimatta, keskiluokka voi vähän nikotella, jos pitäisi ottaa esim. koditon ja työtön ihminen mukaan leikkeihin. Ja jos näin on, niin ei se yhteiskuntaluokka voi millään kriteerillä olla sama.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/70550046-74da-48a6-92ca-01ae0a1ded66
Valtiotieteiden tohtori Mika Suojanen oli koditon ja nukkui metsissä tällaista on elämä nyt
Mika Suojanen sai katon päänsä päälle viime jouluna. Kokemukset kodittomana eivät ole unohtuneet. Töitä mies etsii edelleen.Työtön tohtori kuuluu keskiluokkaan, autonasentaja-formulakuski-monimiljonääri kuuluu työväenluokkaan. Niin tämä luokkajuttu toimii.
Eipä muuten toimi. Monimiljonääri-formulakuski(sveitsissä asuva) kuuluu ylempään keskiluokkaan, ihan millä mittapuulla tahansa.
Ei ei ei. Et nyt ymmärrä mistä luokassa on kysymys. Kimi on väärentämättömän työväenluokkainen suomalaismies. Hänen charminsa perustuu suurelta osin siihen että hän ei ole muuttunut eikä muuttanut käytöstään. Ei hän edelleenkään lue Baudelairea alkukielellä, eikä edes välitä keskiluokkaisista kohteliaisuussäännöistä.
Baudelairen lukeminen alkukielellä ei nosta yhteiskuntaluokkaa. Ei se yläluokkakaan häntä pahemmin lue vaan pienituloiset humanistit. En minä ainakaan kuvittele olevani akateemisuudellani ylempää yhteiskuntaluokkaa kuin Monaco-miljonääri. Tämä ketju on kyllä aikansa elänyt.
Vierailija kirjoitti:
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tosissanne, että työtön tohtori kuuluu aina automaattisesti keskiluokkaan? Omasta identifioitumisesta huolimatta, keskiluokka voi vähän nikotella, jos pitäisi ottaa esim. koditon ja työtön ihminen mukaan leikkeihin. Ja jos näin on, niin ei se yhteiskuntaluokka voi millään kriteerillä olla sama.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/70550046-74da-48a6-92ca-01ae0a1ded66
Valtiotieteiden tohtori Mika Suojanen oli koditon ja nukkui metsissä tällaista on elämä nyt
Mika Suojanen sai katon päänsä päälle viime jouluna. Kokemukset kodittomana eivät ole unohtuneet. Töitä mies etsii edelleen.Työtön tohtori kuuluu keskiluokkaan, autonasentaja-formulakuski-monimiljonääri kuuluu työväenluokkaan. Niin tämä luokkajuttu toimii.
Eipä muuten toimi. Monimiljonääri-formulakuski(sveitsissä asuva) kuuluu ylempään keskiluokkaan, ihan millä mittapuulla tahansa.
Ei ei ei. Et nyt ymmärrä mistä luokassa on kysymys. Kimi on väärentämättömän työväenluokkainen suomalaismies. Hänen charminsa perustuu suurelta osin siihen että hän ei ole muuttunut eikä muuttanut käytöstään. Ei hän edelleenkään lue Baudelairea alkukielellä, eikä edes välitä keskiluokkaisista kohteliaisuussäännöistä.
Baudelairen lukeminen alkukielellä ei nosta yhteiskuntaluokkaa. Ei se yläluokkakaan häntä pahemmin lue vaan pienituloiset humanistit. En minä ainakaan kuvittele olevani akateemisuudellani ylempää yhteiskuntaluokkaa kuin Monaco-miljonääri. Tämä ketju on kyllä aikansa elänyt.
Ajattelin täsmälleen samaa. Mutta jollekin tämä hirveän tärkeää, palstalla häntä kutsutaan luokkahulluksi.
Onko "yläluokka" jonkun mielestä jotenkin tavoiteltava asema?
Joopa joo. Poliittinen valta taitaa kuitenkin Suomen kaltaisessa maassa tulla ihmisille joita äänestetään eniten. Ja kun tuohon ei Suomessa vaikuta ihmisen oma varallisuus niin paljon kuin esim Pohjois-Amerikassa (presidentin pitää olla miljonääri) en ihan ymmärrä kuinka lainauksesi sopii Suomeen. Sama juttu noiden "yläluokan arvojen" suhteen. Sanopa mikä on motiivisi ylläpitää tätä sosiaaliluokkakeskustelua, ihan oikeasti? Uskallatko myöntää itsellesi?