Lue keskustelun säännöt.
Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?
Miten näkyy jos on korkea tai matala sosiaaliluokka tai sosioekonominen asema?
Kommentit (5592)
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tosissanne, että työtön tohtori kuuluu aina automaattisesti keskiluokkaan? Omasta identifioitumisesta huolimatta, keskiluokka voi vähän nikotella, jos pitäisi ottaa esim. koditon ja työtön ihminen mukaan leikkeihin. Ja jos näin on, niin ei se yhteiskuntaluokka voi millään kriteerillä olla sama.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/70550046-74da-48a6-92ca-01ae0a1ded66
Valtiotieteiden tohtori Mika Suojanen oli koditon ja nukkui metsissä tällaista on elämä nyt
Mika Suojanen sai katon päänsä päälle viime jouluna. Kokemukset kodittomana eivät ole unohtuneet. Töitä mies etsii edelleen.
Työtön tohtori kuuluu keskiluokkaan, autonasentaja-formulakuski-monimiljonääri kuuluu työväenluokkaan. Niin tämä luokkajuttu toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä pointteja tässä keskustelussa. Kiinnostaisi nyt tietää, mikä on yhteiskuntaluokkani eli mistä löydän ne sosiaaliset piirit, joissa olen kuin kotonani, jos taustatietoni ovat nämä:
- keskiluokkainen kotitausta
- kokenut aina ulkopuolisuutta
- lapsena pienellä paikkakunnalla en kelvannut työväenluokkaisten enkä paremman väen lapsien porukohin eikä muita ollut
- työkokemus yliopistolla tutkijana
- viimeiset viisi vuotta työttömänä
- en tunne oiken akateemisia enkä toisaalta vähän koulutettuja ihmisiä enkä tiedä miten heidän sosiaaliset kuvionsa toimivat
- olen köyhä eli en pysty tekemään asioita, joita keskiluokkaiset ihmiset tapaavat tehdä
- pukeudun "ajattomasti" klassista tyyliä mukaillen, mutta vaatteeni ovat kuluneita, risoja ja korjattuja
- leikkaan hiukseni itse
- en käytä päihteitä, syön terveellisesti ja kuntoilenJos onnistuit tutkija-aikanasi hankkimaan asunnon tai muuta vähän isompaa omaisuutta, kuulut omaisuutesi perusteella alempaan keskiluokkaan, vaikka eläisitkin nyt yhteiskunnan tuilla. Jos taas asut vuokralla ja elät yhteiskunnan tuilla (tai puoliso elättää tms.) olet ylempää alaluokkaa, johon kuuluu paljon keskiluokkaisesta taustasta pudonnutta ns. sivistyneistöä.
Ei yliopistotutkijasta tule työttömänä alaluokkaa, ei muustakaan sivistyneistöstä. Älä jaksa.
Mutta mihin hän sitten kuuluu?
Ehkä aina on ollut ihmisiä, jotka ei oikein sovi mihinkään lokeroon.
Sosiaaliluokka ei ole niinkään sidoksissa varallisuuteen kuin sivistys- ja kulttuuripääomaan. On yliopistosta valmistuneita, jotka eivät välitä esimerkiksi kirjallisuudesta tai kuvataiteista. Siten akateeminen koulutus ei aina välttämättä tarkoita sitä, että kuuluisi sivistyneeseen kansanosaan.
Tuolla logiikalla kirjallisuustieteilijä on aina ylempää luokkaa kuin lääkäri tai juristi. No ei ole.
Uskon hänen tarkoittaneen sitä että todella monet suorittavan vain sen oman tutkintonsa. Tunnetaan vain se oma ala, kuten mainitsemasi lääkäri tai juristi. Laaja-alainen sivistyspohja saattaa puuttua kokonaan tai lähes kokonaan. On vain se tutkinto ja ammatti.
Vaan kyllä arvostuksen saamiseen nykymaailmassa riittää ihan hyvin hyväpalkkainen akateeminen ammatti, kulttuuriharrastuksista ja laaja-alaisesta sivistyksestä viis. Yksinään ne kulttuuriharrastukset eivät nosta ihmisen asemaa minnekään.
No minun mielestäni arvostuksen saamiseen riittää ihan vain pelkkä ihmisyys. Jokainen syntyy tänne viattomana ja jokainen ansaitsisi mahdollisuuden hyvää elämään, oli se sitten lyhyt tai pitkä.
Jokaisella on omia henkilökohtaisia arvostuksia ja toki niitä saa ollakin. Tärkeintä olisi miettiä, miten parantaa niiden asioita joilla ei ole hyviä lähtökohtia vaikkapa nyt juuri tuohon opiskeluun. Sinä saat arvostusta kyllä, mutta sen arvostuksen ansaitsevat myös ne, jotka eivät elämässä ole yhtä korkealle kyenneet kurottautumaan.
Mitä sivistykseen tulee, sen arvostus tuntuu laskeneen nykymaailmassa. Mielestäni se ei ole ollenkaan hyvä asia.
Ennen vanhaan esimerkiksi teatterista pitävälle miehelle oli kysyntää. Nykyään aika harva kirjoittaa Tinderissä käyvänsä teatterissa tai harrastavansa teatteria muutenkaan.
Sen teatterista pitävän miehen ammatilla ei ollut niinkään väliä kunhan se oli vakituinen työsuhde. Toki ennen kulttuurivallankumousta naiselle oli teatterikutsu jotain erityistä kun ei ollut tapana ihan arkivaatteissaan teatteriin mennä.
Suomalaisethan olivat tottuneet esimerkiksi kuunnelmiin. Sehän on radioteatteria ja raha ei ollut esteenä sivistää itseään siihen aikaan kun Ylellä oli myös kielikursseja jne ohjelmistossaan. Nythän kuunnelmaperinnettä on päivitetty podcasteihin kuten Armi Aavikon elämästä kertova podcast. Kaikki viisikymppiset tietävät kenestä podcast kertoo. Kaikkien hermot eivät kestä kuunnella podcasteja jos on tottunut nopeatempoisempaan ja nopeammin vaihteleviin teemoihin, joita ei tarvi pohtia tai jopa myötäelää mukana.
Teatteristahan lähdettiin usein iltateelle. Suomessa on syttynyt tuhansia romansseja ihan teatterin jälkeen yhdessä juodun teen ja baarin lauantaimakkaraleipien ääressä. Näin myös tuntemallani hitsaajan ja farmaseutin tarinassa, jossa he menivät naimisiin ikäisiinsä verrattuna myöhään.
Heidän tarinansa alkoi oikeastaan lehti-ilmoituksesta, jossa farmaseutti kertoi etsivänsä miestä, joka arvostaa lukemista ja teatteria. Hitsari sitten vastasi ja se oli menoa, vaikka he kuuluvatkin eri yhteiskuntaluokkien kun toinen oli työläinen ja toinen valkokaulustyöläinen.
Harratukset yhdistää sosiaaliluokkien yli nykyäänkin. Esim. erilaiset nörttiharrastukset. Moni tuntemani pari on, että miehellä vakituinen työ tai jopa ylempää keskiluokkaa omaisuuksineen, nainen on köyhempi ja ilman sitä miestä olis vain osa-aikatyötön alaluokkainen. Nyt voi elää miehen rinnalla turvatumpaa elämää. Vois ajatella, että vanhanaikaista, mutta yllättävän yleistä.
Voihan naisella olla koulutusta ja sivistyksellistä pääomaa, vaikka miehellekin jakaa. Esimerkiksi monet av-kielenkääntäjät ovat pienipalkkaisia. Siinä etupäässä naiset kärsivät siitä, että ovat hakeutuneet kutsumusammattiinsa.
Jos sama nainen kuuluisi ylempään keskiluokkaan niin silloin naisen taloudellinen tilanne olisi ainakin monen ylemmän keskiluokkaisen tai jopa yläluokkaisen silmissä yhdentekevää.
Perheen tulo- ja varallisuustaso vaikuttaa molempien puolisoiden sosiaaliluokkaan. Rahaa enemmän vaikuttaa kuitenkin koulutustaso ja kaikkein eniten vaikuttaa lapsuudenkodista saatu kulttuuriperintö.
Työväenluokasta tuleva ammattikoulun käynyt toimitusjohtaja saa tehdä aika paljon egonpönkitystä, jotta tuntisi itsensä edes vähän yläluokkaiseksi, ainakin omissa ja sukulaistensa silmissä. Oikeasti yläluokka vain naureskelee autoilla ja moottoripyörillä pullistelulle ja sijoittaa tyypin mielessään aivan suvereenisti wt-luokkaan.
Työväenluokasta ponnistanut ahkera ja älykäs yksilö, joka on suorittanut korkeakoulututkinnon, nousee koulutuksensa avulla yleensä keskiluokkaan ja saavuttaa vähän enemmän arvostusta. Yliopistotutkinnolla henkilö ansaitsee lähes poikkeuksetta enemmän arvostusta kuin AMK-koulutuksella, riippumatta kyseisten tutkintojen hyödyllisyydestä tai ammatin arvostuksesta. Käytännön esimerkkinä: lääkäriä arvostetaan enemmän kuin sairaanhoitajaa. Lääkäri on hyvätuloisena ja korkeasti koulutettuna lähes aina ylempää keskiluokkaa, mutta keskituloinen ja alemman korkeakoulututkinnon suorittanut sairaanhoitaja voi olla alempaa, keskimmäistä tai ylempää keskiluokkaa kotitaustasta ja puolison statuksesta riippuen. Toisaalta ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut työtön humanisti on henkisen pääomansa vuoksi aina vähintään keskimmäistä keskiluokkaa, vaikka olisi köyhäkin.
Mutta sitten se yläluokkainen kotitausta: ei ylemmästä keskiluokasta tai yläluokasta mihinkään tiputa vain sen vuoksi, että on valittu jokin matalampi koulutustaso. Yläluokassa voi pysyä vaikka olisi vain ammattikoulun käynyt. Omistusasunto kivalla paikalla on peritty tai suvun omistama. Harrastukset on opittu jo lapsuuden kodissa ja ne ovat muovautuneet sosiaalisten piirien mukaisiksi. Lapset laulavat hyvissä kuoroissa, kotona käy piano-opettaja ja aikuiset harrastavat golfia ja tapaavat klubilla muita kaltaisiaan. Kotitöistä huolehtii au-pair.
Alaluokista ei nousta ylempiin luokkiin pelkästään sillä tavalla, että saadaan jostain itse perustetusta bisneksestä tai urheilusta paljon rahaa. Pelkän rahan avulla pääsee nousukkaaksi.
Ei rahakkuus tee yläluokkaista. Raha ja varallisuus on vain yksi pääoman muoto. Esimerkiksi tohtorintutkinto on merkittävämpi tekijä yhteiskuntaluokkaan kuulumisen kannalta kuin rikkaus. Koulutusta voi pitää kulttuurisena pääomana. Lisäksi sosiologiassa puhutaan sosiaalisesta pääomasta eli siitä, millaisten ihmisten kanssa on tekemisissä. Alaluokkainen vaikkapa hengailee keskikaljabaarin lätkäfanien kanssa, ylempiluokkainen keskustelee kulttuuri- ja tiedeväen kanssa.
Tohtori saattaa itse olla baarissa viihtyvä lätkäfani, jonka puoliso on taiteilija.
Tietenkin joku tohtori saattaa olla. Nyt kuitenkin meitä kiinnostaa, millainen tohtori todennäköisesti ja tilastollisesti katsoen on.
Miksi siitä pitäisi olla kiinnostunut millaisia tohtorit keskimäärin ovat? Suomessa väitelleistä ihmisitä varsin iso osa on ulko maalaistaustaisia, kuinka nuo menevät näihin ketjun tiukkoihin ulkonäkö/vaatetus/harrastuskriteereihin? Vai eivätkö he olekaan sosiologisesti kiinnostavia?
Voi kun lopettaisitte jo tällaisen typerän ketjun jota yritetään pukea tieteelliseksi tilastoväittämin mutta on lähinnä muutamien ihmisten oman itsetunnon kohennusta, hetki kokea itsensä hieman muita paremmaksi. t tohtori joka istuu lätkämatseissa, ostaa vaatteet Prismasta ja leikkaa hiuksensa itse.
Olen keski-ikäinen väitöskirjatutkija ja minulla on paljon kavereita ja tuttuja, jotka tohtoroituvat iässä 45-60 vuotta. Naisia, joilla lapset on jo aikuisia tai ainakin teinejä. Sosiaaliluokka on jo tavallaan muodostunut aiemmin, joten tohtoroituminen ei ole niin iso juttu. Muutamilla kyllä vaikuttanut paremman työn saamiseen. Keskiluokkaisia kaikki kuitenkin, taustat monilla työväenluokassa.
Toinen miniöistä on vanhan rahan suvusta ja toinen ylemmästä keskiluokasta. Eilen huomasin pohtivani, että toiselle hinta on merkittävä tekijä, toiselle ei, vaikka kummallakin on kalliita vaatteita, mutta toinen ei puhu merkeistä tai hinnoista kuin kysyttäessä. Lapsenlasten puheista olen päätellyt, että keskiluokkainen miniäni on arvottanut minunkin vaatteeni ja kotini. Lisään vielä, että minusta merkki tai hinta ovat omituisia keskustelunaiheita, ainakin yksittäisen tuotteen kohdalla, yhteiskunnallisen pohdinnan kautta niillekin löytyy kiinnostavuutta.
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tosissanne, että työtön tohtori kuuluu aina automaattisesti keskiluokkaan? Omasta identifioitumisesta huolimatta, keskiluokka voi vähän nikotella, jos pitäisi ottaa esim. koditon ja työtön ihminen mukaan leikkeihin. Ja jos näin on, niin ei se yhteiskuntaluokka voi millään kriteerillä olla sama.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/70550046-74da-48a6-92ca-01ae0a1ded66
Valtiotieteiden tohtori Mika Suojanen oli koditon ja nukkui metsissä tällaista on elämä nyt
Mika Suojanen sai katon päänsä päälle viime jouluna. Kokemukset kodittomana eivät ole unohtuneet. Töitä mies etsii edelleen.Työtön tohtori kuuluu keskiluokkaan, autonasentaja-formulakuski-monimiljonääri kuuluu työväenluokkaan. Niin tämä luokkajuttu toimii.
Eipä muuten toimi. Monimiljonääri-formulakuski(sveitsissä asuva) kuuluu ylempään keskiluokkaan, ihan millä mittapuulla tahansa.
Huhhuh, mikä ketju. Miettivätkö ihmiset oikeasti tällaisia? Itse olen sitten ilmeisesti aika sekatavaraa, äitini on "vanhan rahan" suvusta, isäni oli työelämässä kirvesmies. Itse maisteri. En arvota rahaa, enkä arvosta. En omista merkkivaatteita, enkä hienoa autoa. Mutta mitä tällä kaikella on väliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä vaan kelataan jotain vaatetusta, vaikka asiasta löytyy ihan tutkittuakin tietoa. Sosiaaliluokka on ensinnäkin voimakkaasti periytyvää, joten se näkyy lapsesta asti resursseissa ja siten mahdollisuuksissa. Koulumenestys voi olla hyvä tai huono, mutta yleensä ensiksi mainittuun vaaditaan enemmän omaa motivaatiota ja työtä kuin hyväosainen joka saa ympäristöltään siihen tukea ja ohjausta. Hyväosaiset saavat siis syntymästä asti etumatkaa. Huono-osaisuus vaikuttaa koulutusmahdollisuuksiin, koska välineet ja koulun perässä muuttaminen maksaa, ja yleensä koulupaikat vie ne joilla on sitä etumatkaa, harvemmin ne joilla käy vain tuuri. Tämä taas vaikuttaa tietysti työmahdollisuuksiin. Myös se onko varaa asua tai edes muuttaa jonnekin työn perässä vaikuttaa työmahdollisuuksiin. Jopa sosiaaliset suhteet rakentuu sosiaaliluokkien mukaan ihan sieltä lapsesta asti, koska lapset oppii katsomalla vanhempiaan ja heidän lähipiiriään mikä katsotaan soveliaaksi, tai joskus vanhemmat jopa puuttuvat lastensa kaverisuhteisiin kieltämällä tapaamasta ns. huonon perheen lasta, eikä matalan sosiaaliluokan aikuisella ole täten päässyt syntymään sellaisia suhteita ja verkostoa, jolla nykyään työpaikkojakin saadaan. Luokkahyppy on tehty todella vaikeaksi, jos ei jopa mahdottomaksi saavuttaa.
Eli tieteellisesti selitettynä, matala sosiaaliluokka näkyy mahdollisuuksien puuttumisena ja sen aiheuttamina sivuoireina. Korkea sosiaaliluokka taas mahdollisuuksien runsautena ja niiden tuomana hyvinvointina ja itsevarmuutena. Hyvä ja paha tuppaa kumuloitumaan, kuten rahakin.
T: alemmasta keskiluokasta keskiluokkaan hypännyt ja siitä köyhyyteen mätkähtänyt
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, mikä ketju. Miettivätkö ihmiset oikeasti tällaisia? Itse olen sitten ilmeisesti aika sekatavaraa, äitini on "vanhan rahan" suvusta, isäni oli työelämässä kirvesmies. Itse maisteri. En arvota rahaa, enkä arvosta. En omista merkkivaatteita, enkä hienoa autoa. Mutta mitä tällä kaikella on väliä?
Mitä millään on väliä? Kaikki me kuolemme. Ennen sitä, tämä on kuitenkin keskustelupalsta, ja mikä onkaan kiinnostavampi keskustelunaihe, kuin ihmisten sosiaaliset suhteet. Aina se mielestäni sähkön hinnasta keskustelun voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä vaan kelataan jotain vaatetusta, vaikka asiasta löytyy ihan tutkittuakin tietoa. Sosiaaliluokka on ensinnäkin voimakkaasti periytyvää, joten se näkyy lapsesta asti resursseissa ja siten mahdollisuuksissa. Koulumenestys voi olla hyvä tai huono, mutta yleensä ensiksi mainittuun vaaditaan enemmän omaa motivaatiota ja työtä kuin hyväosainen joka saa ympäristöltään siihen tukea ja ohjausta. Hyväosaiset saavat siis syntymästä asti etumatkaa. Huono-osaisuus vaikuttaa koulutusmahdollisuuksiin, koska välineet ja koulun perässä muuttaminen maksaa, ja yleensä koulupaikat vie ne joilla on sitä etumatkaa, harvemmin ne joilla käy vain tuuri. Tämä taas vaikuttaa tietysti työmahdollisuuksiin. Myös se onko varaa asua tai edes muuttaa jonnekin työn perässä vaikuttaa työmahdollisuuksiin. Jopa sosiaaliset suhteet rakentuu sosiaaliluokkien mukaan ihan sieltä lapsesta asti, koska lapset oppii katsomalla vanhempiaan ja heidän lähipiiriään mikä katsotaan soveliaaksi, tai joskus vanhemmat jopa puuttuvat lastensa kaverisuhteisiin kieltämällä tapaamasta ns. huonon perheen lasta, eikä matalan sosiaaliluokan aikuisella ole täten päässyt syntymään sellaisia suhteita ja verkostoa, jolla nykyään työpaikkojakin saadaan. Luokkahyppy on tehty todella vaikeaksi, jos ei jopa mahdottomaksi saavuttaa.
Eli tieteellisesti selitettynä, matala sosiaaliluokka näkyy mahdollisuuksien puuttumisena ja sen aiheuttamina sivuoireina. Korkea sosiaaliluokka taas mahdollisuuksien runsautena ja niiden tuomana hyvinvointina ja itsevarmuutena. Hyvä ja paha tuppaa kumuloitumaan, kuten rahakin.
T: alemmasta keskiluokasta keskiluokkaan hypännyt ja siitä köyhyyteen mätkähtänyt
Erot alkavat näkyä jo päiväkodissa ja voimistuvat vain peruskoulun edetessä. Jako jyviin ja akanoihin on selvä viimeistään siinä vaiheessa kun haetaan lukioon tai ammattikouluun. Toiset suuntautuvat duunariammatteihin ja työväenluokkaan, toiset hakeutuvat kohti korkeakouluja. Aikuisiällä erot näkyvät tulotasossa, elintavoissa, sairastavuudessa ja lopulta eliniässä.
Suomessa on mm. länsimaiden suurimmat terveyserot sosio-ekonomisen aseman perusteella, joten on hyvä, että tästä asiasta puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tosissanne, että työtön tohtori kuuluu aina automaattisesti keskiluokkaan? Omasta identifioitumisesta huolimatta, keskiluokka voi vähän nikotella, jos pitäisi ottaa esim. koditon ja työtön ihminen mukaan leikkeihin. Ja jos näin on, niin ei se yhteiskuntaluokka voi millään kriteerillä olla sama.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/70550046-74da-48a6-92ca-01ae0a1ded66
Valtiotieteiden tohtori Mika Suojanen oli koditon ja nukkui metsissä tällaista on elämä nyt
Mika Suojanen sai katon päänsä päälle viime jouluna. Kokemukset kodittomana eivät ole unohtuneet. Töitä mies etsii edelleen.Työtön tohtori kuuluu keskiluokkaan, autonasentaja-formulakuski-monimiljonääri kuuluu työväenluokkaan. Niin tämä luokkajuttu toimii.
Eipä muuten toimi. Monimiljonääri-formulakuski(sveitsissä asuva) kuuluu ylempään keskiluokkaan, ihan millä mittapuulla tahansa.
Monimiljonääri rallikuski ilman sosiaalista pääomaa, koulutusta ja sivistyneistön kuuluvaa ystäväpiiriä voi olla korkeintaan nousukas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vaan kelataan jotain vaatetusta, vaikka asiasta löytyy ihan tutkittuakin tietoa. Sosiaaliluokka on ensinnäkin voimakkaasti periytyvää, joten se näkyy lapsesta asti resursseissa ja siten mahdollisuuksissa. Koulumenestys voi olla hyvä tai huono, mutta yleensä ensiksi mainittuun vaaditaan enemmän omaa motivaatiota ja työtä kuin hyväosainen joka saa ympäristöltään siihen tukea ja ohjausta. Hyväosaiset saavat siis syntymästä asti etumatkaa. Huono-osaisuus vaikuttaa koulutusmahdollisuuksiin, koska välineet ja koulun perässä muuttaminen maksaa, ja yleensä koulupaikat vie ne joilla on sitä etumatkaa, harvemmin ne joilla käy vain tuuri. Tämä taas vaikuttaa tietysti työmahdollisuuksiin. Myös se onko varaa asua tai edes muuttaa jonnekin työn perässä vaikuttaa työmahdollisuuksiin. Jopa sosiaaliset suhteet rakentuu sosiaaliluokkien mukaan ihan sieltä lapsesta asti, koska lapset oppii katsomalla vanhempiaan ja heidän lähipiiriään mikä katsotaan soveliaaksi, tai joskus vanhemmat jopa puuttuvat lastensa kaverisuhteisiin kieltämällä tapaamasta ns. huonon perheen lasta, eikä matalan sosiaaliluokan aikuisella ole täten päässyt syntymään sellaisia suhteita ja verkostoa, jolla nykyään työpaikkojakin saadaan. Luokkahyppy on tehty todella vaikeaksi, jos ei jopa mahdottomaksi saavuttaa.
Eli tieteellisesti selitettynä, matala sosiaaliluokka näkyy mahdollisuuksien puuttumisena ja sen aiheuttamina sivuoireina. Korkea sosiaaliluokka taas mahdollisuuksien runsautena ja niiden tuomana hyvinvointina ja itsevarmuutena. Hyvä ja paha tuppaa kumuloitumaan, kuten rahakin.
T: alemmasta keskiluokasta keskiluokkaan hypännyt ja siitä köyhyyteen mätkähtänyt
Erot alkavat näkyä jo päiväkodissa ja voimistuvat vain peruskoulun edetessä. Jako jyviin ja akanoihin on selvä viimeistään siinä vaiheessa kun haetaan lukioon tai ammattikouluun. Toiset suuntautuvat duunariammatteihin ja työväenluokkaan, toiset hakeutuvat kohti korkeakouluja. Aikuisiällä erot näkyvät tulotasossa, elintavoissa, sairastavuudessa ja lopulta eliniässä.
Suomessa on mm. länsimaiden suurimmat terveyserot sosio-ekonomisen aseman perusteella, joten on hyvä, että tästä asiasta puhutaan.
Hyvinvointiyhteiskunnan testi on vähän tämä, että saako kaikki oikeasti riittävää terveydenhoitoa. Nyt on pakko sanoa, että jos oikeasti haluaa muutakin kuin oireiden lievitystä, täytyy olla rahaa ja osaamista mennä yksityiselle, tai poikkeuksellisen hyvä työterveyssopimus.
Julkisilla lyödään ensimmäiset mieleen tulevat lääkkeet käteen, ja yleensä diagnoosista ei mitään hajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tosissanne, että työtön tohtori kuuluu aina automaattisesti keskiluokkaan? Omasta identifioitumisesta huolimatta, keskiluokka voi vähän nikotella, jos pitäisi ottaa esim. koditon ja työtön ihminen mukaan leikkeihin. Ja jos näin on, niin ei se yhteiskuntaluokka voi millään kriteerillä olla sama.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/70550046-74da-48a6-92ca-01ae0a1ded66
Valtiotieteiden tohtori Mika Suojanen oli koditon ja nukkui metsissä tällaista on elämä nyt
Mika Suojanen sai katon päänsä päälle viime jouluna. Kokemukset kodittomana eivät ole unohtuneet. Töitä mies etsii edelleen.Työtön tohtori kuuluu keskiluokkaan, autonasentaja-formulakuski-monimiljonääri kuuluu työväenluokkaan. Niin tämä luokkajuttu toimii.
Eipä muuten toimi. Monimiljonääri-formulakuski(sveitsissä asuva) kuuluu ylempään keskiluokkaan, ihan millä mittapuulla tahansa.
Monimiljonääri rallikuski ilman sosiaalista pääomaa, koulutusta ja sivistyneistön kuuluvaa ystäväpiiriä voi olla korkeintaan nousukas.
Kimi Räikkönen vaikutti pitkälle juuri tällaiselta käytöstavattomalta juntilta yksitavuisine haastatteluineen. Onneksi hänen faninsa pitivät sitä outona suomalaisena huumorina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vaan kelataan jotain vaatetusta, vaikka asiasta löytyy ihan tutkittuakin tietoa. Sosiaaliluokka on ensinnäkin voimakkaasti periytyvää, joten se näkyy lapsesta asti resursseissa ja siten mahdollisuuksissa. Koulumenestys voi olla hyvä tai huono, mutta yleensä ensiksi mainittuun vaaditaan enemmän omaa motivaatiota ja työtä kuin hyväosainen joka saa ympäristöltään siihen tukea ja ohjausta. Hyväosaiset saavat siis syntymästä asti etumatkaa. Huono-osaisuus vaikuttaa koulutusmahdollisuuksiin, koska välineet ja koulun perässä muuttaminen maksaa, ja yleensä koulupaikat vie ne joilla on sitä etumatkaa, harvemmin ne joilla käy vain tuuri. Tämä taas vaikuttaa tietysti työmahdollisuuksiin. Myös se onko varaa asua tai edes muuttaa jonnekin työn perässä vaikuttaa työmahdollisuuksiin. Jopa sosiaaliset suhteet rakentuu sosiaaliluokkien mukaan ihan sieltä lapsesta asti, koska lapset oppii katsomalla vanhempiaan ja heidän lähipiiriään mikä katsotaan soveliaaksi, tai joskus vanhemmat jopa puuttuvat lastensa kaverisuhteisiin kieltämällä tapaamasta ns. huonon perheen lasta, eikä matalan sosiaaliluokan aikuisella ole täten päässyt syntymään sellaisia suhteita ja verkostoa, jolla nykyään työpaikkojakin saadaan. Luokkahyppy on tehty todella vaikeaksi, jos ei jopa mahdottomaksi saavuttaa.
Eli tieteellisesti selitettynä, matala sosiaaliluokka näkyy mahdollisuuksien puuttumisena ja sen aiheuttamina sivuoireina. Korkea sosiaaliluokka taas mahdollisuuksien runsautena ja niiden tuomana hyvinvointina ja itsevarmuutena. Hyvä ja paha tuppaa kumuloitumaan, kuten rahakin.
T: alemmasta keskiluokasta keskiluokkaan hypännyt ja siitä köyhyyteen mätkähtänyt
Erot alkavat näkyä jo päiväkodissa ja voimistuvat vain peruskoulun edetessä. Jako jyviin ja akanoihin on selvä viimeistään siinä vaiheessa kun haetaan lukioon tai ammattikouluun. Toiset suuntautuvat duunariammatteihin ja työväenluokkaan, toiset hakeutuvat kohti korkeakouluja. Aikuisiällä erot näkyvät tulotasossa, elintavoissa, sairastavuudessa ja lopulta eliniässä.
Suomessa on mm. länsimaiden suurimmat terveyserot sosio-ekonomisen aseman perusteella, joten on hyvä, että tästä asiasta puhutaan.
Nykysysteemissä valinta lukion ja amiksen välillä ei enää ole niin loppuelämää määräävä juttu kuin aiemmin. Tunnen useita nuoria, jotka ovat amiksen jälkeen jatkaneet AMK:hon ja osa sieltä maisteriopintoihin.
En ihan ymmärrä halua ajatella ihmisiä jyvinä ja akanoina, kun monenlaiset mallit mahdollistavat ihmisten kouluttautumisen. Kun eläkeikää nostetaan käy tärkeämmäksi saada ihmiset omia kykyjään vastaaviin töihin. Mitä tällainen deterministinen pohdinta auttaa? Selkeästikään motiivi ei ole pohtia kuinka poistaa esteitä ihmisten tieltä, pikemminkin pitää ihmiset ruodussa omissa "luokissaan". Ainakin minusta tuntuu todella surulliselta, että koulutetut ihmiset käyttävät aivokapasiteettiaan tällaiseen ihmisten luokitteluun "jyviin ja akanoihin", tulee mieleen viikonlopun dokumentti na ts eista. Sama perusta, kokee itsensä jostain syystä muita paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä vaan kelataan jotain vaatetusta, vaikka asiasta löytyy ihan tutkittuakin tietoa. Sosiaaliluokka on ensinnäkin voimakkaasti periytyvää, joten se näkyy lapsesta asti resursseissa ja siten mahdollisuuksissa. Koulumenestys voi olla hyvä tai huono, mutta yleensä ensiksi mainittuun vaaditaan enemmän omaa motivaatiota ja työtä kuin hyväosainen joka saa ympäristöltään siihen tukea ja ohjausta. Hyväosaiset saavat siis syntymästä asti etumatkaa. Huono-osaisuus vaikuttaa koulutusmahdollisuuksiin, koska välineet ja koulun perässä muuttaminen maksaa, ja yleensä koulupaikat vie ne joilla on sitä etumatkaa, harvemmin ne joilla käy vain tuuri. Tämä taas vaikuttaa tietysti työmahdollisuuksiin. Myös se onko varaa asua tai edes muuttaa jonnekin työn perässä vaikuttaa työmahdollisuuksiin. Jopa sosiaaliset suhteet rakentuu sosiaaliluokkien mukaan ihan sieltä lapsesta asti, koska lapset oppii katsomalla vanhempiaan ja heidän lähipiiriään mikä katsotaan soveliaaksi, tai joskus vanhemmat jopa puuttuvat lastensa kaverisuhteisiin kieltämällä tapaamasta ns. huonon perheen lasta, eikä matalan sosiaaliluokan aikuisella ole täten päässyt syntymään sellaisia suhteita ja verkostoa, jolla nykyään työpaikkojakin saadaan. Luokkahyppy on tehty todella vaikeaksi, jos ei jopa mahdottomaksi saavuttaa.
Eli tieteellisesti selitettynä, matala sosiaaliluokka näkyy mahdollisuuksien puuttumisena ja sen aiheuttamina sivuoireina. Korkea sosiaaliluokka taas mahdollisuuksien runsautena ja niiden tuomana hyvinvointina ja itsevarmuutena. Hyvä ja paha tuppaa kumuloitumaan, kuten rahakin.
T: alemmasta keskiluokasta keskiluokkaan hypännyt ja siitä köyhyyteen mätkähtänyt
Erot alkavat näkyä jo päiväkodissa ja voimistuvat vain peruskoulun edetessä. Jako jyviin ja akanoihin on selvä viimeistään siinä vaiheessa kun haetaan lukioon tai ammattikouluun. Toiset suuntautuvat duunariammatteihin ja työväenluokkaan, toiset hakeutuvat kohti korkeakouluja. Aikuisiällä erot näkyvät tulotasossa, elintavoissa, sairastavuudessa ja lopulta eliniässä.
Suomessa on mm. länsimaiden suurimmat terveyserot sosio-ekonomisen aseman perusteella, joten on hyvä, että tästä asiasta puhutaan.
Hyvinvointiyhteiskunnan testi on vähän tämä, että saako kaikki oikeasti riittävää terveydenhoitoa. Nyt on pakko sanoa, että jos oikeasti haluaa muutakin kuin oireiden lievitystä, täytyy olla rahaa ja osaamista mennä yksityiselle, tai poikkeuksellisen hyvä työterveyssopimus.
Julkisilla lyödään ensimmäiset mieleen tulevat lääkkeet käteen, ja yleensä diagnoosista ei mitään hajua.
Jaa. Kun olen seurannut omien, eläkkeellä jo olevien vanhempieni terveydenhoitoa en ole samaa mieltä. Kun vertaan tilannetta USAhan jossa asuin toistakymmentä vuotta, kaikki saavat suhteellisen hyvää terveydenhoitoa. Ambulanssi maksaa vähemmän kuin taksi, tilaapa sama USAssa. Ja kaikki ovat oikeutettuja huomattavan kalliisiin syöpähoitoihin, ohitusleikkauksiin, lonkka- ja polvinivelten vaihtoon jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Chinaski kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tosissanne, että työtön tohtori kuuluu aina automaattisesti keskiluokkaan? Omasta identifioitumisesta huolimatta, keskiluokka voi vähän nikotella, jos pitäisi ottaa esim. koditon ja työtön ihminen mukaan leikkeihin. Ja jos näin on, niin ei se yhteiskuntaluokka voi millään kriteerillä olla sama.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/70550046-74da-48a6-92ca-01ae0a1ded66
Valtiotieteiden tohtori Mika Suojanen oli koditon ja nukkui metsissä tällaista on elämä nyt
Mika Suojanen sai katon päänsä päälle viime jouluna. Kokemukset kodittomana eivät ole unohtuneet. Töitä mies etsii edelleen.Työtön tohtori kuuluu keskiluokkaan, autonasentaja-formulakuski-monimiljonääri kuuluu työväenluokkaan. Niin tämä luokkajuttu toimii.
Eipä muuten toimi. Monimiljonääri-formulakuski(sveitsissä asuva) kuuluu ylempään keskiluokkaan, ihan millä mittapuulla tahansa.
No millä mittapuulla? Ei Sveitsissä asuminen muuta asiaa.
Ostaako varakkaat ja kouluttautuneet koskaan vaatteita Tokmannilta? Itse olen ostanut ja ostan edelleen vaikka olen huomattavasti varakkaampi kuin 10 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä samaa. Oikeassa elämässä on tullut nähtyä vaikka mitä alkoholia kittaavasta papista vaimoaan hakkaavaan lääkäriin. Omasta mielestä sitä sosiaaliluokkaa ei aina ole helppo kertoa vain ulkoa katsoen: olen jo useamman kerran yllättynyt, kuinka joku onkin lukenut itsensä vaikka tohtoriksi ja pärjäilee hyvin, vaikka näyttäisi kuuluvansa "alempaan sosiaaliluokkaan".
En tykkää lajitella ihmisiä ylä- ja alaluokkaan, varsinkaan kun Suomessa eroa ei ole yhtä paljon kuin monissa muissa maissa ja se on muutenkin jatkuvasti pienentymässä. Mikä voi olla ihan hyvä asia.
Miten niin pienenemässä? Just oli uutisissa, että tuloerot ovat olleet rajussa kasvussa viimeiset 10 vuotta. Köyhien ja pienituloisten määrä on lisääntynyt, samalla kun varakkaiden määrä vähentynyt ja varallisuus keskittyy eksponentiaalisesti yhä pienemmälle porukalle.
Vierailija kirjoitti:
Ostaako varakkaat ja kouluttautuneet koskaan vaatteita Tokmannilta? Itse olen ostanut ja ostan edelleen vaikka olen huomattavasti varakkaampi kuin 10 vuotta sitten.
Ostihan Petteri Orpokin Tokmannilta kaljasalkun, joten oletan että ihan muutkin varakkaat porvarit siellä asioi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se yläluokkaisuus on pitkälti se "vanha raha". Sen myötä tulee koulutus, käytöstavat, sivistys jne. Varakas voi tulla kenestä vaan amiksen käyneestä tavan duunarista hyvällä tuurilla, ainakin omillaan pärjäävä.
Tämä. Sara Siepistä tai Martina Aitolehdestä ei ikipäivänä tule yläluokkaista. Vaikka kuinka takoisi satumaisia summia, ei juntti muutu yläluokkaieseksi. Varakkaaksi voi tulla, jopa rikkaaksi. Mutta ei yläluokkaiseksi.
"Yläluokka moderneissa yhteiskunnissa on yhteiskuntaluokka, joka koostuu ihmisistä, joilla on korkein sosiaalinen asema, jotka ovat yleensä luokkayhteiskunnan rikkaimpia jäseniä ja joilla on suurin poliittinen valta.
Mikään yksittäinen rikkaus tai maine ei tee ei-kunnianarvoisesta taustasta tulevasta henkilöstä ylemmän luokan jäsentä, vaan hänen täytyy syntyä yläluokkaiseen perheeseen ja saada tietynlainen kasvatus ymmärtääkseen ja jakaakseen yläluokan arvoja, perinteitä ja kulttuurinormeja."
Sosiaaliluokkastatusta voi "sekoittaa" uskonnollisuus. Esim minun lapsuuden perheeni oli kouluttautumaton ja työväenluokkainen. Uskovaisina vanhemmat ei käyttäneet alkoholia, eivätkä esim kiroilleet koskaan. Lisäksi isäni harrasti lukemista ja molemmat tietysti raamattupiirejä. Sosiaaliset verkostot oli laajat; apua saatiin ja annettiin. Tuttavissa oli muutama opettaja, jotka auttoi meitä lapsia kielten koululäksyissä kun omat vanhemmat ei osanneet.
Ei tuo sosiaaliluokkaa mihinkään muuta, mutta en ole kokenut erityistä luokkahyppäystä kun lähdin opiskelemaan yliopistoon.
Ainahan ihmisellä jokin viiteryhmä on. Työkaverit, suku ja perhetausta, myös puolison asema vaikuttaa. Hyvätuloinen akateeminen erakko kuulostaa nopeasti ajateltuna keskiluokkaiselta.