Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Olen työväenluokkaisesta perheestä ja minulla on yläluokkaisesta kodista oleva vaimo. Meidän perheessä matkustettiin kesälomalla maalle mummolaan, harrastettiin ulkona kavereitten kanssa olemista ja pidettiin  lemmikkihamstereita, kesätöihin mentiin teini-ikäisinä, tein talonmiehen töitä ja jaoin mainoksia. Vaimon perheessä harrastettiin teatterissa ja oopperassa käymistä, pianonsoittoa (kotona kävi piano-opettaja), vaimo kävi myös balettitunneilla, ja kesälomilla he matkustivat ulkomaille, lemmikkinä oli koira. 

Aloimme seurustella opiskelijoina, minulle opiskelu merkitsi luokkanousua. Olin sukuni ensimmäinen yliopistotutkinnon suorittanut, tutkinnon jälkeen oli kiire töihin. Vaimolle opiskelu oli (minun mielestä) helppoa ja luonnollista,  suvussa kaikilla oli jokin tutkinto ja oli myös tohtoreita, vaimokin jatkoi tohtoriksi. Juhlissa pukeuduin ensimmäistä kertaa frakkiin. Sitten kun tuli lapsia, vaimo hankki meille au-pairin. Itselleni ei olisi tullut mieleen, mutta osoittautui toimivaksi järjestelyksi. Kouluiässä lapsilla oli hyviä harrastuksia ja kun vaimokin meni töihin, siivooja piti kodin siistinä, jotta perheen aikaa ei kulunut siivoamiseen vaan ehdittiin tehdä yhdessä mukavia asioita. Opin syömään rapuja ja käymään kivoissa ravintoloissa. Kun lapsille tuli peruskoulun lopulla ammatinvalinta, niin vaimo sanoi napakasti että ei amikseen, kaikki menivät lukioon ja jatkoivat korkeakouluihin. Kertoi, että niin hänellekin oli sanottu. 

Vaikka olen koko elämän ajan tehnyt töitä, minulla on edelleen vähemmän rahaa säästössä kuin vaimolla. Jotenkin se on niin, että kun on sijoituksia, niin rahaa tulee kuin itsestään lisää, eikä työ niin tärkeää sitten olekaan. Ollaan tosi erilaisia, mutta silti tykätään olla yhdessä, matkustellaan, käydään museoissa ja pelataan golfia kotiklubilla ja paljon myös ulkomailla eri paikoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä pointteja tässä keskustelussa. Kiinnostaisi nyt tietää, mikä on yhteiskuntaluokkani eli mistä löydän ne sosiaaliset piirit, joissa olen kuin kotonani, jos taustatietoni ovat nämä:

- keskiluokkainen kotitausta

- kokenut aina ulkopuolisuutta

- lapsena pienellä paikkakunnalla en kelvannut työväenluokkaisten enkä paremman väen lapsien porukohin eikä muita ollut

- työkokemus yliopistolla tutkijana

- viimeiset viisi vuotta työttömänä

- en tunne oiken akateemisia enkä toisaalta vähän koulutettuja ihmisiä enkä tiedä miten heidän sosiaaliset kuvionsa toimivat

- olen köyhä eli en pysty tekemään asioita, joita keskiluokkaiset ihmiset tapaavat tehdä

- pukeudun "ajattomasti" klassista tyyliä mukaillen, mutta vaatteeni ovat kuluneita, risoja ja korjattuja

- leikkaan hiukseni itse

- en käytä päihteitä, syön terveellisesti ja kuntoilen

Jos onnistuit tutkija-aikanasi hankkimaan asunnon tai muuta vähän isompaa omaisuutta, kuulut omaisuutesi perusteella alempaan keskiluokkaan, vaikka eläisitkin nyt yhteiskunnan tuilla. Jos taas asut vuokralla ja elät yhteiskunnan tuilla (tai puoliso elättää tms.) olet ylempää alaluokkaa, johon kuuluu paljon keskiluokkaisesta taustasta pudonnutta ns. sivistyneistöä. 

Ei yliopistotutkijasta tule työttömänä alaluokkaa, ei muustakaan sivistyneistöstä. Älä jaksa.

Mutta mihin hän sitten kuuluu?

Ehkä aina on ollut ihmisiä, jotka ei oikein sovi mihinkään lokeroon.

Sosiaaliluokka ei ole niinkään sidoksissa varallisuuteen kuin sivistys- ja kulttuuripääomaan. On yliopistosta valmistuneita, jotka eivät välitä esimerkiksi kirjallisuudesta tai kuvataiteista. Siten akateeminen koulutus ei aina välttämättä tarkoita sitä, että kuuluisi sivistyneeseen kansanosaan.

Tuolla logiikalla kirjallisuustieteilijä on aina ylempää luokkaa kuin lääkäri tai juristi. No ei ole.

Uskon hänen tarkoittaneen sitä että todella monet suorittavan vain sen oman tutkintonsa. Tunnetaan vain se oma ala, kuten mainitsemasi lääkäri tai juristi. Laaja-alainen sivistyspohja saattaa puuttua kokonaan tai lähes kokonaan. On vain se tutkinto ja ammatti.

Vaan kyllä arvostuksen saamiseen nykymaailmassa riittää ihan hyvin hyväpalkkainen akateeminen ammatti, kulttuuriharrastuksista ja laaja-alaisesta sivistyksestä viis. Yksinään ne kulttuuriharrastukset eivät nosta ihmisen asemaa minnekään.

No minun mielestäni arvostuksen saamiseen riittää ihan vain pelkkä ihmisyys. Jokainen syntyy tänne viattomana ja jokainen ansaitsisi mahdollisuuden hyvää elämään, oli se sitten lyhyt tai pitkä.

Jokaisella on omia henkilökohtaisia arvostuksia ja toki niitä saa ollakin. Tärkeintä olisi miettiä, miten parantaa niiden asioita joilla ei ole hyviä lähtökohtia vaikkapa nyt juuri tuohon opiskeluun. Sinä saat arvostusta kyllä, mutta sen arvostuksen ansaitsevat myös ne, jotka eivät elämässä ole yhtä korkealle kyenneet kurottautumaan.

Mitä sivistykseen tulee, sen arvostus tuntuu laskeneen nykymaailmassa. Mielestäni se ei ole ollenkaan hyvä asia.

Ennen vanhaan esimerkiksi teatterista pitävälle miehelle oli kysyntää. Nykyään aika harva kirjoittaa Tinderissä käyvänsä teatterissa tai harrastavansa teatteria muutenkaan.

Sen teatterista pitävän miehen ammatilla ei ollut niinkään väliä kunhan se oli vakituinen työsuhde. Toki ennen kulttuurivallankumousta naiselle oli teatterikutsu jotain erityistä kun ei ollut tapana ihan arkivaatteissaan teatteriin mennä.

Suomalaisethan olivat tottuneet esimerkiksi kuunnelmiin. Sehän on radioteatteria ja raha ei ollut esteenä sivistää itseään siihen aikaan kun Ylellä oli myös kielikursseja jne ohjelmistossaan. Nythän kuunnelmaperinnettä on päivitetty podcasteihin kuten Armi Aavikon elämästä kertova podcast. Kaikki viisikymppiset tietävät kenestä podcast kertoo. Kaikkien hermot eivät kestä kuunnella podcasteja jos on tottunut nopeatempoisempaan ja nopeammin vaihteleviin teemoihin, joita ei tarvi pohtia tai jopa myötäelää mukana.

Teatteristahan lähdettiin usein iltateelle. Suomessa on syttynyt tuhansia romansseja ihan teatterin jälkeen yhdessä juodun teen ja baarin lauantaimakkaraleipien ääressä. Näin myös tuntemallani hitsaajan ja farmaseutin tarinassa, jossa he menivät naimisiin ikäisiinsä verrattuna myöhään.

Heidän tarinansa alkoi oikeastaan lehti-ilmoituksesta, jossa farmaseutti kertoi etsivänsä miestä, joka arvostaa lukemista ja teatteria. Hitsari sitten vastasi ja se oli menoa, vaikka he kuuluvatkin eri yhteiskuntaluokkien kun toinen oli työläinen ja toinen valkokaulustyöläinen.

Harratukset yhdistää sosiaaliluokkien yli nykyäänkin. Esim. erilaiset nörttiharrastukset. Moni tuntemani pari on, että miehellä vakituinen työ tai jopa ylempää keskiluokkaa omaisuuksineen, nainen on köyhempi ja ilman sitä miestä olis vain osa-aikatyötön alaluokkainen. Nyt voi elää miehen rinnalla turvatumpaa elämää. Vois ajatella, että vanhanaikaista, mutta yllättävän yleistä.

Voihan naisella olla koulutusta ja sivistyksellistä pääomaa, vaikka miehellekin jakaa. Esimerkiksi monet av-kielenkääntäjät ovat pienipalkkaisia. Siinä etupäässä naiset kärsivät siitä, että ovat hakeutuneet kutsumusammattiinsa.

Jos sama nainen kuuluisi ylempään keskiluokkaan niin silloin naisen taloudellinen tilanne olisi ainakin monen ylemmän keskiluokkaisen tai jopa yläluokkaisen silmissä yhdentekevää.

Perheen tulo- ja varallisuustaso vaikuttaa molempien puolisoiden sosiaaliluokkaan. Rahaa enemmän vaikuttaa kuitenkin koulutustaso ja kaikkein eniten vaikuttaa lapsuudenkodista saatu kulttuuriperintö. 

Työväenluokasta tuleva ammattikoulun käynyt toimitusjohtaja saa tehdä aika paljon egonpönkitystä, jotta tuntisi itsensä edes vähän yläluokkaiseksi, ainakin omissa ja sukulaistensa silmissä. Oikeasti yläluokka vain naureskelee autoilla ja moottoripyörillä pullistelulle ja sijoittaa tyypin mielessään aivan suvereenisti wt-luokkaan. 

Työväenluokasta ponnistanut ahkera ja älykäs yksilö, joka on suorittanut korkeakoulututkinnon, nousee koulutuksensa avulla yleensä keskiluokkaan ja saavuttaa vähän enemmän arvostusta. Yliopistotutkinnolla henkilö ansaitsee lähes poikkeuksetta enemmän arvostusta kuin AMK-koulutuksella, riippumatta kyseisten tutkintojen hyödyllisyydestä tai ammatin arvostuksesta. Käytännön esimerkkinä: lääkäriä arvostetaan enemmän kuin sairaanhoitajaa. Lääkäri on hyvätuloisena ja korkeasti koulutettuna lähes aina ylempää keskiluokkaa, mutta keskituloinen ja alemman korkeakoulututkinnon suorittanut sairaanhoitaja voi olla alempaa, keskimmäistä tai ylempää keskiluokkaa kotitaustasta ja puolison statuksesta riippuen. Toisaalta ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut työtön humanisti on henkisen pääomansa vuoksi aina vähintään keskimmäistä keskiluokkaa, vaikka olisi köyhäkin. 

Mutta sitten se yläluokkainen kotitausta: ei ylemmästä keskiluokasta tai yläluokasta mihinkään tiputa vain sen vuoksi, että on valittu jokin matalampi koulutustaso. Yläluokassa voi pysyä vaikka olisi vain ammattikoulun käynyt. Omistusasunto kivalla paikalla on peritty tai suvun omistama. Harrastukset on opittu jo lapsuuden kodissa ja ne ovat muovautuneet sosiaalisten piirien mukaisiksi. Lapset laulavat hyvissä kuoroissa, kotona käy piano-opettaja ja aikuiset harrastavat golfia ja tapaavat klubilla muita kaltaisiaan. Kotitöistä huolehtii au-pair. 

Alaluokista ei nousta ylempiin luokkiin pelkästään sillä tavalla, että saadaan jostain itse perustetusta bisneksestä tai urheilusta paljon rahaa. Pelkän rahan avulla pääsee nousukkaaksi. 

Ei rahakkuus tee yläluokkaista. Raha ja varallisuus on vain yksi pääoman muoto. Esimerkiksi tohtorintutkinto on merkittävämpi tekijä yhteiskuntaluokkaan kuulumisen kannalta kuin rikkaus. Koulutusta voi pitää kulttuurisena pääomana. Lisäksi sosiologiassa puhutaan sosiaalisesta pääomasta eli siitä, millaisten ihmisten kanssa on tekemisissä. Alaluokkainen vaikkapa hengailee keskikaljabaarin lätkäfanien kanssa, ylempiluokkainen keskustelee kulttuuri- ja tiedeväen kanssa.

Tohtori saattaa itse olla baarissa viihtyvä lätkäfani, jonka puoliso on taiteilija.

Tietenkin joku tohtori saattaa olla. Nyt kuitenkin meitä kiinnostaa, millainen tohtori todennäköisesti ja tilastollisesti katsoen on.

Miksi siitä pitäisi olla kiinnostunut millaisia tohtorit keskimäärin ovat? Suomessa väitelleistä ihmisitä varsin iso osa on ulko maalaistaustaisia, kuinka nuo menevät näihin ketjun tiukkoihin ulkonäkö/vaatetus/harrastuskriteereihin? Vai eivätkö he olekaan sosiologisesti kiinnostavia? 

Voi kun lopettaisitte jo tällaisen typerän ketjun jota yritetään pukea tieteelliseksi tilastoväittämin mutta on lähinnä muutamien ihmisten oman itsetunnon kohennusta, hetki kokea itsensä hieman muita paremmaksi. t tohtori joka istuu lätkämatseissa, ostaa vaatteet Prismasta ja leikkaa hiuksensa itse.

Vierailija kirjoitti:

Miksi siitä pitäisi olla kiinnostunut millaisia tohtorit keskimäärin ovat? Suomessa väitelleistä ihmisitä varsin iso osa on ulko maalaistaustaisia, kuinka nuo menevät näihin ketjun tiukkoihin ulkonäkö/vaatetus/harrastuskriteereihin? Vai eivätkö he olekaan sosiologisesti kiinnostavia? 

Voi kun lopettaisitte jo tällaisen typerän ketjun jota yritetään pukea tieteelliseksi tilastoväittämin mutta on lähinnä muutamien ihmisten oman itsetunnon kohennusta, hetki kokea itsensä hieman muita paremmaksi. t tohtori joka istuu lätkämatseissa, ostaa vaatteet Prismasta ja leikkaa hiuksensa itse.

Miksikö pitäisi olla kiinnostunut, millaisia tohtorit keskimäärin ovat? 

Ei pitäisikään olla kiinnostunut. Mutta tämä keskusteluketju käsittelee sosiaaliluokkia, ja tässä ketjussa on tarkoitus puhua niistä. Ja kun ruvetaan puhumaan luokista, niin silloin tietenkin tarkastellaan keskiarvoja sekä tilastollisia todennäköisyyksiä ja hahmotellaan abstraktioita.

Jos olet tohtori, kuten sanot, niin tämän pitäisi olla sinulle selvää, vaikket olisikaan yhteiskuntatieteen alalta.

Pörssisähkö voi nousta 4 euroon snt/kWh.

Asuntolainan verovähennys poistuu joten tuota vähennystä ei saa ihan 600 kuukaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä pointteja tässä keskustelussa. Kiinnostaisi nyt tietää, mikä on yhteiskuntaluokkani eli mistä löydän ne sosiaaliset piirit, joissa olen kuin kotonani, jos taustatietoni ovat nämä:

- keskiluokkainen kotitausta

- kokenut aina ulkopuolisuutta

- lapsena pienellä paikkakunnalla en kelvannut työväenluokkaisten enkä paremman väen lapsien porukohin eikä muita ollut

- työkokemus yliopistolla tutkijana

- viimeiset viisi vuotta työttömänä

- en tunne oiken akateemisia enkä toisaalta vähän koulutettuja ihmisiä enkä tiedä miten heidän sosiaaliset kuvionsa toimivat

- olen köyhä eli en pysty tekemään asioita, joita keskiluokkaiset ihmiset tapaavat tehdä

- pukeudun "ajattomasti" klassista tyyliä mukaillen, mutta vaatteeni ovat kuluneita, risoja ja korjattuja

- leikkaan hiukseni itse

- en käytä päihteitä, syön terveellisesti ja kuntoilen

Jos onnistuit tutkija-aikanasi hankkimaan asunnon tai muuta vähän isompaa omaisuutta, kuulut omaisuutesi perusteella alempaan keskiluokkaan, vaikka eläisitkin nyt yhteiskunnan tuilla. Jos taas asut vuokralla ja elät yhteiskunnan tuilla (tai puoliso elättää tms.) olet ylempää alaluokkaa, johon kuuluu paljon keskiluokkaisesta taustasta pudonnutta ns. sivistyneistöä. 

Ei yliopistotutkijasta tule työttömänä alaluokkaa, ei muustakaan sivistyneistöstä. Älä jaksa.

Mutta mihin hän sitten kuuluu?

Ehkä aina on ollut ihmisiä, jotka ei oikein sovi mihinkään lokeroon.

Sosiaaliluokka ei ole niinkään sidoksissa varallisuuteen kuin sivistys- ja kulttuuripääomaan. On yliopistosta valmistuneita, jotka eivät välitä esimerkiksi kirjallisuudesta tai kuvataiteista. Siten akateeminen koulutus ei aina välttämättä tarkoita sitä, että kuuluisi sivistyneeseen kansanosaan.

Tuolla logiikalla kirjallisuustieteilijä on aina ylempää luokkaa kuin lääkäri tai juristi. No ei ole.

Uskon hänen tarkoittaneen sitä että todella monet suorittavan vain sen oman tutkintonsa. Tunnetaan vain se oma ala, kuten mainitsemasi lääkäri tai juristi. Laaja-alainen sivistyspohja saattaa puuttua kokonaan tai lähes kokonaan. On vain se tutkinto ja ammatti.

Vaan kyllä arvostuksen saamiseen nykymaailmassa riittää ihan hyvin hyväpalkkainen akateeminen ammatti, kulttuuriharrastuksista ja laaja-alaisesta sivistyksestä viis. Yksinään ne kulttuuriharrastukset eivät nosta ihmisen asemaa minnekään.

No minun mielestäni arvostuksen saamiseen riittää ihan vain pelkkä ihmisyys. Jokainen syntyy tänne viattomana ja jokainen ansaitsisi mahdollisuuden hyvää elämään, oli se sitten lyhyt tai pitkä.

Jokaisella on omia henkilökohtaisia arvostuksia ja toki niitä saa ollakin. Tärkeintä olisi miettiä, miten parantaa niiden asioita joilla ei ole hyviä lähtökohtia vaikkapa nyt juuri tuohon opiskeluun. Sinä saat arvostusta kyllä, mutta sen arvostuksen ansaitsevat myös ne, jotka eivät elämässä ole yhtä korkealle kyenneet kurottautumaan.

Mitä sivistykseen tulee, sen arvostus tuntuu laskeneen nykymaailmassa. Mielestäni se ei ole ollenkaan hyvä asia.

Ennen vanhaan esimerkiksi teatterista pitävälle miehelle oli kysyntää. Nykyään aika harva kirjoittaa Tinderissä käyvänsä teatterissa tai harrastavansa teatteria muutenkaan.

Sen teatterista pitävän miehen ammatilla ei ollut niinkään väliä kunhan se oli vakituinen työsuhde. Toki ennen kulttuurivallankumousta naiselle oli teatterikutsu jotain erityistä kun ei ollut tapana ihan arkivaatteissaan teatteriin mennä.

Suomalaisethan olivat tottuneet esimerkiksi kuunnelmiin. Sehän on radioteatteria ja raha ei ollut esteenä sivistää itseään siihen aikaan kun Ylellä oli myös kielikursseja jne ohjelmistossaan. Nythän kuunnelmaperinnettä on päivitetty podcasteihin kuten Armi Aavikon elämästä kertova podcast. Kaikki viisikymppiset tietävät kenestä podcast kertoo. Kaikkien hermot eivät kestä kuunnella podcasteja jos on tottunut nopeatempoisempaan ja nopeammin vaihteleviin teemoihin, joita ei tarvi pohtia tai jopa myötäelää mukana.

Teatteristahan lähdettiin usein iltateelle. Suomessa on syttynyt tuhansia romansseja ihan teatterin jälkeen yhdessä juodun teen ja baarin lauantaimakkaraleipien ääressä. Näin myös tuntemallani hitsaajan ja farmaseutin tarinassa, jossa he menivät naimisiin ikäisiinsä verrattuna myöhään.

Heidän tarinansa alkoi oikeastaan lehti-ilmoituksesta, jossa farmaseutti kertoi etsivänsä miestä, joka arvostaa lukemista ja teatteria. Hitsari sitten vastasi ja se oli menoa, vaikka he kuuluvatkin eri yhteiskuntaluokkien kun toinen oli työläinen ja toinen valkokaulustyöläinen.

Harratukset yhdistää sosiaaliluokkien yli nykyäänkin. Esim. erilaiset nörttiharrastukset. Moni tuntemani pari on, että miehellä vakituinen työ tai jopa ylempää keskiluokkaa omaisuuksineen, nainen on köyhempi ja ilman sitä miestä olis vain osa-aikatyötön alaluokkainen. Nyt voi elää miehen rinnalla turvatumpaa elämää. Vois ajatella, että vanhanaikaista, mutta yllättävän yleistä.

Voihan naisella olla koulutusta ja sivistyksellistä pääomaa, vaikka miehellekin jakaa. Esimerkiksi monet av-kielenkääntäjät ovat pienipalkkaisia. Siinä etupäässä naiset kärsivät siitä, että ovat hakeutuneet kutsumusammattiinsa.

Jos sama nainen kuuluisi ylempään keskiluokkaan niin silloin naisen taloudellinen tilanne olisi ainakin monen ylemmän keskiluokkaisen tai jopa yläluokkaisen silmissä yhdentekevää.

Perheen tulo- ja varallisuustaso vaikuttaa molempien puolisoiden sosiaaliluokkaan. Rahaa enemmän vaikuttaa kuitenkin koulutustaso ja kaikkein eniten vaikuttaa lapsuudenkodista saatu kulttuuriperintö. 

Työväenluokasta tuleva ammattikoulun käynyt toimitusjohtaja saa tehdä aika paljon egonpönkitystä, jotta tuntisi itsensä edes vähän yläluokkaiseksi, ainakin omissa ja sukulaistensa silmissä. Oikeasti yläluokka vain naureskelee autoilla ja moottoripyörillä pullistelulle ja sijoittaa tyypin mielessään aivan suvereenisti wt-luokkaan. 

Työväenluokasta ponnistanut ahkera ja älykäs yksilö, joka on suorittanut korkeakoulututkinnon, nousee koulutuksensa avulla yleensä keskiluokkaan ja saavuttaa vähän enemmän arvostusta. Yliopistotutkinnolla henkilö ansaitsee lähes poikkeuksetta enemmän arvostusta kuin AMK-koulutuksella, riippumatta kyseisten tutkintojen hyödyllisyydestä tai ammatin arvostuksesta. Käytännön esimerkkinä: lääkäriä arvostetaan enemmän kuin sairaanhoitajaa. Lääkäri on hyvätuloisena ja korkeasti koulutettuna lähes aina ylempää keskiluokkaa, mutta keskituloinen ja alemman korkeakoulututkinnon suorittanut sairaanhoitaja voi olla alempaa, keskimmäistä tai ylempää keskiluokkaa kotitaustasta ja puolison statuksesta riippuen. Toisaalta ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut työtön humanisti on henkisen pääomansa vuoksi aina vähintään keskimmäistä keskiluokkaa, vaikka olisi köyhäkin. 

Mutta sitten se yläluokkainen kotitausta: ei ylemmästä keskiluokasta tai yläluokasta mihinkään tiputa vain sen vuoksi, että on valittu jokin matalampi koulutustaso. Yläluokassa voi pysyä vaikka olisi vain ammattikoulun käynyt. Omistusasunto kivalla paikalla on peritty tai suvun omistama. Harrastukset on opittu jo lapsuuden kodissa ja ne ovat muovautuneet sosiaalisten piirien mukaisiksi. Lapset laulavat hyvissä kuoroissa, kotona käy piano-opettaja ja aikuiset harrastavat golfia ja tapaavat klubilla muita kaltaisiaan. Kotitöistä huolehtii au-pair. 

Alaluokista ei nousta ylempiin luokkiin pelkästään sillä tavalla, että saadaan jostain itse perustetusta bisneksestä tai urheilusta paljon rahaa. Pelkän rahan avulla pääsee nousukkaaksi. 

Ei yläluokan tavat ja käytänteet mitään salatiedettä ole. Helpompi ne on omaksua, kuin vaikka joku alaluokkalaisen nousukkaan harjoittama vaikeampi tieteenala ja muu sellainen,  jos on siltä tuntuu.  Tai rahan tekeminen.  Mieltymykset muodostuu lapsuudessa,  joten voi olla ettei kovin kiinnostakaan useampi elämäntyyli.  Tuossa alentuvassa kommentissa lähdetään sitä, että yläluokkainen on myös ihmisenä ensiluokkaista laatua.  Sen voi jokainen päätellä kokemuksensa mukaan. 

Keväällä nähdään kenellä on oikeasti rahaa asua omakotitalossa.

Ja 2-3 vuotta vanhoissa kerrostaloissa kulut nousee 1000 eurolla kuukaudessa keväällä.

Vierailija kirjoitti:

Keväällä nähdään kenellä on oikeasti rahaa asua omakotitalossa.

Ja 2-3 vuotta vanhoissa kerrostaloissa kulut nousee 1000 eurolla kuukaudessa keväällä.

Yhtiölainan korko nousee, alkaa yhtiölainan lyhennys ja tonttivuokra on sidottu indeksiin.

Osalla nousee vielä asuntolainankin korko ja veroprosenttia pitää nostaa, koska asuntolainan korkovähennys poistuu tammikuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi siitä pitäisi olla kiinnostunut millaisia tohtorit keskimäärin ovat? Suomessa väitelleistä ihmisitä varsin iso osa on ulko maalaistaustaisia, kuinka nuo menevät näihin ketjun tiukkoihin ulkonäkö/vaatetus/harrastuskriteereihin? Vai eivätkö he olekaan sosiologisesti kiinnostavia? 

Voi kun lopettaisitte jo tällaisen typerän ketjun jota yritetään pukea tieteelliseksi tilastoväittämin mutta on lähinnä muutamien ihmisten oman itsetunnon kohennusta, hetki kokea itsensä hieman muita paremmaksi. t tohtori joka istuu lätkämatseissa, ostaa vaatteet Prismasta ja leikkaa hiuksensa itse.

Miksikö pitäisi olla kiinnostunut, millaisia tohtorit keskimäärin ovat? 

Ei pitäisikään olla kiinnostunut. Mutta tämä keskusteluketju käsittelee sosiaaliluokkia, ja tässä ketjussa on tarkoitus puhua niistä. Ja kun ruvetaan puhumaan luokista, niin silloin tietenkin tarkastellaan keskiarvoja sekä tilastollisia todennäköisyyksiä ja hahmotellaan abstraktioita.

Jos olet tohtori, kuten sanot, niin tämän pitäisi olla sinulle selvää, vaikket olisikaan yhteiskuntatieteen alalta.

Lyhyt tilastotieteen kurssi yhteiskuntatieteilijöille ja sosiaalityöntekijän tutkinto ei taida sinusta tieteilijää tehdä? Sinun abstraktiosi tuntuvat olevan vain ylenkatseista heittelyä jolla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Huvitellaan miettimällä omaa taustaa, miten ollaan parempia kuin naapurit.  Todella harmi ettei palstalla ole mitään järkeviä yhteiskunnallisia ketjuja joissa pohdittaisiin tärkeämpiä kysymyksiä kuin vanhempien koulutuksen korrelaatiota ihmisen hiusten väriin- olisko siinä oikeasti haastetta teille?

Vierailija kirjoitti:

Lyhyt tilastotieteen kurssi yhteiskuntatieteilijöille ja sosiaalityöntekijän tutkinto ei taida sinusta tieteilijää tehdä? Sinun abstraktiosi tuntuvat olevan vain ylenkatseista heittelyä jolla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Huvitellaan miettimällä omaa taustaa, miten ollaan parempia kuin naapurit.  Todella harmi ettei palstalla ole mitään järkeviä yhteiskunnallisia ketjuja joissa pohdittaisiin tärkeämpiä kysymyksiä kuin vanhempien koulutuksen korrelaatiota ihmisen hiusten väriin- olisko siinä oikeasti haastetta teille?

"Sinun abstraktiosi"? Ketä puhuttelet? Kirjoitin kyllä sen kommentin, johon vastasit, mutten ole esittänyt täällä ensimmäistäkään abstraktiota enkä korrelaatioita koskevia väittämiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keväällä nähdään kenellä on oikeasti rahaa asua omakotitalossa.

Ja 2-3 vuotta vanhoissa kerrostaloissa kulut nousee 1000 eurolla kuukaudessa keväällä.

Yhtiölainan korko nousee, alkaa yhtiölainan lyhennys ja tonttivuokra on sidottu indeksiin.

Osalla nousee vielä asuntolainankin korko ja veroprosenttia pitää nostaa, koska asuntolainan korkovähennys poistuu tammikuussa.

Ja naapurit on vastuussa toistensa yhtiölainoista, jos joku osakas irtisanotaan.

No ei näy välttämättä mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keväällä nähdään kenellä on oikeasti rahaa asua omakotitalossa.

Ja 2-3 vuotta vanhoissa kerrostaloissa kulut nousee 1000 eurolla kuukaudessa keväällä.

Yhtiölainan korko nousee, alkaa yhtiölainan lyhennys ja tonttivuokra on sidottu indeksiin.

Osalla nousee vielä asuntolainankin korko ja veroprosenttia pitää nostaa, koska asuntolainan korkovähennys poistuu tammikuussa.

Ja naapurit on vastuussa toistensa yhtiölainoista, jos joku osakas irtisanotaan.

On se hyvä, että osalla on massia maksaa muidenkin lainat kerrostalossa.

ei mitenkään mielestäni. minun tuttavissani on monta erittäin varakasta mutta ulospäin heistä ei sitä huomaa, melkeinpä näyttävät vaatimattomammilta kuin tavan kansalainen ja ovat erittäin pihejä rahankäytössään vaikka rahaa ois millä mällätä. eivät nauti elämästään millään muotoa vaan joka penni lasketaan tarkkaan.

Oletteko tosissanne, että työtön tohtori kuuluu aina automaattisesti keskiluokkaan? Omasta identifioitumisesta huolimatta, keskiluokka voi vähän nikotella, jos pitäisi ottaa esim. koditon ja työtön ihminen mukaan leikkeihin. Ja jos näin on, niin ei se yhteiskuntaluokka voi millään kriteerillä olla sama.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/70550046-74da-48a6-92ca-01ae0a1ded66

Valtiotieteiden tohtori Mika Suojanen oli koditon ja nukkui metsissä tällaista on elämä nyt

Mika Suojanen sai katon päänsä päälle viime jouluna. Kokemukset kodittomana eivät ole unohtuneet. Töitä mies etsii edelleen.

Täällä taas kysellään tyhmiä.

Työväenluokka elää tässä hetkessä, moni ei säästä ja elää kädestä suuhun. Elämää eletään vähän kuin ajelehtien, elämä vaan tapahtuu heille, eikä suuria tavoitteita ole. Etsivät helppoa ja nopeaa nautintoa tässä hetkessä, esim. ruoasta, päihteistä ja viihteestä.

Keskiluokka elää suunnitelmallisemmin ja kaiken aikaa tulevaisuutta ajatellen. Säästetään joka kuukausi ja paljosta kieltäydytään, jotta olisi tulevaisuudessa enemmän. Ura ja harrastukset ovat tavoitteellista ja itseään ja muita arvotetaan vahvasti tavoitteiden ja saavutusten kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä pointteja tässä keskustelussa. Kiinnostaisi nyt tietää, mikä on yhteiskuntaluokkani eli mistä löydän ne sosiaaliset piirit, joissa olen kuin kotonani, jos taustatietoni ovat nämä:

- keskiluokkainen kotitausta

- kokenut aina ulkopuolisuutta

- lapsena pienellä paikkakunnalla en kelvannut työväenluokkaisten enkä paremman väen lapsien porukohin eikä muita ollut

- työkokemus yliopistolla tutkijana

- viimeiset viisi vuotta työttömänä

- en tunne oiken akateemisia enkä toisaalta vähän koulutettuja ihmisiä enkä tiedä miten heidän sosiaaliset kuvionsa toimivat

- olen köyhä eli en pysty tekemään asioita, joita keskiluokkaiset ihmiset tapaavat tehdä

- pukeudun "ajattomasti" klassista tyyliä mukaillen, mutta vaatteeni ovat kuluneita, risoja ja korjattuja

- leikkaan hiukseni itse

- en käytä päihteitä, syön terveellisesti ja kuntoilen

Jos onnistuit tutkija-aikanasi hankkimaan asunnon tai muuta vähän isompaa omaisuutta, kuulut omaisuutesi perusteella alempaan keskiluokkaan, vaikka eläisitkin nyt yhteiskunnan tuilla. Jos taas asut vuokralla ja elät yhteiskunnan tuilla (tai puoliso elättää tms.) olet ylempää alaluokkaa, johon kuuluu paljon keskiluokkaisesta taustasta pudonnutta ns. sivistyneistöä. 

Ei yliopistotutkijasta tule työttömänä alaluokkaa, ei muustakaan sivistyneistöstä. Älä jaksa.

Mutta mihin hän sitten kuuluu?

Ehkä aina on ollut ihmisiä, jotka ei oikein sovi mihinkään lokeroon.

Sosiaaliluokka ei ole niinkään sidoksissa varallisuuteen kuin sivistys- ja kulttuuripääomaan. On yliopistosta valmistuneita, jotka eivät välitä esimerkiksi kirjallisuudesta tai kuvataiteista. Siten akateeminen koulutus ei aina välttämättä tarkoita sitä, että kuuluisi sivistyneeseen kansanosaan.

Tuolla logiikalla kirjallisuustieteilijä on aina ylempää luokkaa kuin lääkäri tai juristi. No ei ole.

Uskon hänen tarkoittaneen sitä että todella monet suorittavan vain sen oman tutkintonsa. Tunnetaan vain se oma ala, kuten mainitsemasi lääkäri tai juristi. Laaja-alainen sivistyspohja saattaa puuttua kokonaan tai lähes kokonaan. On vain se tutkinto ja ammatti.

Vaan kyllä arvostuksen saamiseen nykymaailmassa riittää ihan hyvin hyväpalkkainen akateeminen ammatti, kulttuuriharrastuksista ja laaja-alaisesta sivistyksestä viis. Yksinään ne kulttuuriharrastukset eivät nosta ihmisen asemaa minnekään.

No minun mielestäni arvostuksen saamiseen riittää ihan vain pelkkä ihmisyys. Jokainen syntyy tänne viattomana ja jokainen ansaitsisi mahdollisuuden hyvää elämään, oli se sitten lyhyt tai pitkä.

Jokaisella on omia henkilökohtaisia arvostuksia ja toki niitä saa ollakin. Tärkeintä olisi miettiä, miten parantaa niiden asioita joilla ei ole hyviä lähtökohtia vaikkapa nyt juuri tuohon opiskeluun. Sinä saat arvostusta kyllä, mutta sen arvostuksen ansaitsevat myös ne, jotka eivät elämässä ole yhtä korkealle kyenneet kurottautumaan.

Mitä sivistykseen tulee, sen arvostus tuntuu laskeneen nykymaailmassa. Mielestäni se ei ole ollenkaan hyvä asia.

Ennen vanhaan esimerkiksi teatterista pitävälle miehelle oli kysyntää. Nykyään aika harva kirjoittaa Tinderissä käyvänsä teatterissa tai harrastavansa teatteria muutenkaan.

Sen teatterista pitävän miehen ammatilla ei ollut niinkään väliä kunhan se oli vakituinen työsuhde. Toki ennen kulttuurivallankumousta naiselle oli teatterikutsu jotain erityistä kun ei ollut tapana ihan arkivaatteissaan teatteriin mennä.

Suomalaisethan olivat tottuneet esimerkiksi kuunnelmiin. Sehän on radioteatteria ja raha ei ollut esteenä sivistää itseään siihen aikaan kun Ylellä oli myös kielikursseja jne ohjelmistossaan. Nythän kuunnelmaperinnettä on päivitetty podcasteihin kuten Armi Aavikon elämästä kertova podcast. Kaikki viisikymppiset tietävät kenestä podcast kertoo. Kaikkien hermot eivät kestä kuunnella podcasteja jos on tottunut nopeatempoisempaan ja nopeammin vaihteleviin teemoihin, joita ei tarvi pohtia tai jopa myötäelää mukana.

Teatteristahan lähdettiin usein iltateelle. Suomessa on syttynyt tuhansia romansseja ihan teatterin jälkeen yhdessä juodun teen ja baarin lauantaimakkaraleipien ääressä. Näin myös tuntemallani hitsaajan ja farmaseutin tarinassa, jossa he menivät naimisiin ikäisiinsä verrattuna myöhään.

Heidän tarinansa alkoi oikeastaan lehti-ilmoituksesta, jossa farmaseutti kertoi etsivänsä miestä, joka arvostaa lukemista ja teatteria. Hitsari sitten vastasi ja se oli menoa, vaikka he kuuluvatkin eri yhteiskuntaluokkien kun toinen oli työläinen ja toinen valkokaulustyöläinen.

Harratukset yhdistää sosiaaliluokkien yli nykyäänkin. Esim. erilaiset nörttiharrastukset. Moni tuntemani pari on, että miehellä vakituinen työ tai jopa ylempää keskiluokkaa omaisuuksineen, nainen on köyhempi ja ilman sitä miestä olis vain osa-aikatyötön alaluokkainen. Nyt voi elää miehen rinnalla turvatumpaa elämää. Vois ajatella, että vanhanaikaista, mutta yllättävän yleistä.

Voihan naisella olla koulutusta ja sivistyksellistä pääomaa, vaikka miehellekin jakaa. Esimerkiksi monet av-kielenkääntäjät ovat pienipalkkaisia. Siinä etupäässä naiset kärsivät siitä, että ovat hakeutuneet kutsumusammattiinsa.

Jos sama nainen kuuluisi ylempään keskiluokkaan niin silloin naisen taloudellinen tilanne olisi ainakin monen ylemmän keskiluokkaisen tai jopa yläluokkaisen silmissä yhdentekevää.

Perheen tulo- ja varallisuustaso vaikuttaa molempien puolisoiden sosiaaliluokkaan. Rahaa enemmän vaikuttaa kuitenkin koulutustaso ja kaikkein eniten vaikuttaa lapsuudenkodista saatu kulttuuriperintö. 

Työväenluokasta tuleva ammattikoulun käynyt toimitusjohtaja saa tehdä aika paljon egonpönkitystä, jotta tuntisi itsensä edes vähän yläluokkaiseksi, ainakin omissa ja sukulaistensa silmissä. Oikeasti yläluokka vain naureskelee autoilla ja moottoripyörillä pullistelulle ja sijoittaa tyypin mielessään aivan suvereenisti wt-luokkaan. 

Työväenluokasta ponnistanut ahkera ja älykäs yksilö, joka on suorittanut korkeakoulututkinnon, nousee koulutuksensa avulla yleensä keskiluokkaan ja saavuttaa vähän enemmän arvostusta. Yliopistotutkinnolla henkilö ansaitsee lähes poikkeuksetta enemmän arvostusta kuin AMK-koulutuksella, riippumatta kyseisten tutkintojen hyödyllisyydestä tai ammatin arvostuksesta. Käytännön esimerkkinä: lääkäriä arvostetaan enemmän kuin sairaanhoitajaa. Lääkäri on hyvätuloisena ja korkeasti koulutettuna lähes aina ylempää keskiluokkaa, mutta keskituloinen ja alemman korkeakoulututkinnon suorittanut sairaanhoitaja voi olla alempaa, keskimmäistä tai ylempää keskiluokkaa kotitaustasta ja puolison statuksesta riippuen. Toisaalta ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut työtön humanisti on henkisen pääomansa vuoksi aina vähintään keskimmäistä keskiluokkaa, vaikka olisi köyhäkin. 

Mutta sitten se yläluokkainen kotitausta: ei ylemmästä keskiluokasta tai yläluokasta mihinkään tiputa vain sen vuoksi, että on valittu jokin matalampi koulutustaso. Yläluokassa voi pysyä vaikka olisi vain ammattikoulun käynyt. Omistusasunto kivalla paikalla on peritty tai suvun omistama. Harrastukset on opittu jo lapsuuden kodissa ja ne ovat muovautuneet sosiaalisten piirien mukaisiksi. Lapset laulavat hyvissä kuoroissa, kotona käy piano-opettaja ja aikuiset harrastavat golfia ja tapaavat klubilla muita kaltaisiaan. Kotitöistä huolehtii au-pair. 

Alaluokista ei nousta ylempiin luokkiin pelkästään sillä tavalla, että saadaan jostain itse perustetusta bisneksestä tai urheilusta paljon rahaa. Pelkän rahan avulla pääsee nousukkaaksi. 

Ei yläluokan tavat ja käytänteet mitään salatiedettä ole. Helpompi ne on omaksua, kuin vaikka joku alaluokkalaisen nousukkaan harjoittama vaikeampi tieteenala ja muu sellainen,  jos on siltä tuntuu.  Tai rahan tekeminen.  Mieltymykset muodostuu lapsuudessa,  joten voi olla ettei kovin kiinnostakaan useampi elämäntyyli.  Tuossa alentuvassa kommentissa lähdetään sitä, että yläluokkainen on myös ihmisenä ensiluokkaista laatua.  Sen voi jokainen päätellä kokemuksensa mukaan. 

Ei tuossa minusta mitään ihmisarvoon viittaavaa ole. Mutta ei voi sivuuttaa koulutustaustan merkitystä. 

Kyllä fakta on, että nousukas joutuu tekemään kovasti töitä, jotta omaksuisi edes vähän ylempien luokkien tapoja. Jokaisella varmaan on tiedossaan joku itseoppinut tai amiskataustainen, vaikkapa putkimies, yrittäjä, joka on oman firmansa toimitusjohtaja. Mutta vaikka kuinka hän kuinka opettelisi ja jopa oppisikin yläluokan tapoja, ei se tee nousukkaasta yläluokkaista. Vaikka tulot olisi mitä, ja vaikka käytös olisi kuinka opeteltua, niin korkeintaan voi olla alempaa keskiluokkaa, koska koulutuksen puute näkyy ja sosiaaliset verkostot ovat yleensä alaluokan keskuudessa. 

Sen sijaan, jos joku on kotoisin vaikkapa alaluokkaisesta pienviljelijäkodista ja opiskelee yliopistossa jotain monimutkaista tieteenalaa, vaikkapa valmistuu lääkäriksi ja erikoistuu verisuonikirurgiaan ja saa siitä työstä akateemista palkkaa, hän nousee lähes automaattisesti ylempään keskiluokkaan. Yliopistoaikana syntyy myös sosiaalista pääomaa ja verkostoja. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tosissanne, että työtön tohtori kuuluu aina automaattisesti keskiluokkaan? Omasta identifioitumisesta huolimatta, keskiluokka voi vähän nikotella, jos pitäisi ottaa esim. koditon ja työtön ihminen mukaan leikkeihin. Ja jos näin on, niin ei se yhteiskuntaluokka voi millään kriteerillä olla sama.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/70550046-74da-48a6-92ca-01ae0a1ded66

Valtiotieteiden tohtori Mika Suojanen oli koditon ja nukkui metsissä tällaista on elämä nyt

Mika Suojanen sai katon päänsä päälle viime jouluna. Kokemukset kodittomana eivät ole unohtuneet. Töitä mies etsii edelleen.

Aina on poikkeuksia. Jokaiseen yhteiskuntaluokkaan kuuluu myös niitä, joilla menee syystä tai toisesta heikommin. Eiköhän tuollaisen metsässä majailun taustalla ole kuitenkin yleensä jotain mt-syitä. 

Jos sosiaalinen pääoma määrittää yhteiskuntaluokkaa, niin mihin kuuluu hyvätuloinen yliopiston käynyt erakkoluonne, joka ei opiskeluaikoina ottanut osaa opiskelijatapahtumiin ja näin luonut itselleen sosiaalista verkostoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä pointteja tässä keskustelussa. Kiinnostaisi nyt tietää, mikä on yhteiskuntaluokkani eli mistä löydän ne sosiaaliset piirit, joissa olen kuin kotonani, jos taustatietoni ovat nämä:

- keskiluokkainen kotitausta

- kokenut aina ulkopuolisuutta

- lapsena pienellä paikkakunnalla en kelvannut työväenluokkaisten enkä paremman väen lapsien porukohin eikä muita ollut

- työkokemus yliopistolla tutkijana

- viimeiset viisi vuotta työttömänä

- en tunne oiken akateemisia enkä toisaalta vähän koulutettuja ihmisiä enkä tiedä miten heidän sosiaaliset kuvionsa toimivat

- olen köyhä eli en pysty tekemään asioita, joita keskiluokkaiset ihmiset tapaavat tehdä

- pukeudun "ajattomasti" klassista tyyliä mukaillen, mutta vaatteeni ovat kuluneita, risoja ja korjattuja

- leikkaan hiukseni itse

- en käytä päihteitä, syön terveellisesti ja kuntoilen

Jos onnistuit tutkija-aikanasi hankkimaan asunnon tai muuta vähän isompaa omaisuutta, kuulut omaisuutesi perusteella alempaan keskiluokkaan, vaikka eläisitkin nyt yhteiskunnan tuilla. Jos taas asut vuokralla ja elät yhteiskunnan tuilla (tai puoliso elättää tms.) olet ylempää alaluokkaa, johon kuuluu paljon keskiluokkaisesta taustasta pudonnutta ns. sivistyneistöä. 

Ei yliopistotutkijasta tule työttömänä alaluokkaa, ei muustakaan sivistyneistöstä. Älä jaksa.

Mutta mihin hän sitten kuuluu?

Ehkä aina on ollut ihmisiä, jotka ei oikein sovi mihinkään lokeroon.

Sosiaaliluokka ei ole niinkään sidoksissa varallisuuteen kuin sivistys- ja kulttuuripääomaan. On yliopistosta valmistuneita, jotka eivät välitä esimerkiksi kirjallisuudesta tai kuvataiteista. Siten akateeminen koulutus ei aina välttämättä tarkoita sitä, että kuuluisi sivistyneeseen kansanosaan.

Tuolla logiikalla kirjallisuustieteilijä on aina ylempää luokkaa kuin lääkäri tai juristi. No ei ole.

Uskon hänen tarkoittaneen sitä että todella monet suorittavan vain sen oman tutkintonsa. Tunnetaan vain se oma ala, kuten mainitsemasi lääkäri tai juristi. Laaja-alainen sivistyspohja saattaa puuttua kokonaan tai lähes kokonaan. On vain se tutkinto ja ammatti.

Vaan kyllä arvostuksen saamiseen nykymaailmassa riittää ihan hyvin hyväpalkkainen akateeminen ammatti, kulttuuriharrastuksista ja laaja-alaisesta sivistyksestä viis. Yksinään ne kulttuuriharrastukset eivät nosta ihmisen asemaa minnekään.

No minun mielestäni arvostuksen saamiseen riittää ihan vain pelkkä ihmisyys. Jokainen syntyy tänne viattomana ja jokainen ansaitsisi mahdollisuuden hyvää elämään, oli se sitten lyhyt tai pitkä.

Jokaisella on omia henkilökohtaisia arvostuksia ja toki niitä saa ollakin. Tärkeintä olisi miettiä, miten parantaa niiden asioita joilla ei ole hyviä lähtökohtia vaikkapa nyt juuri tuohon opiskeluun. Sinä saat arvostusta kyllä, mutta sen arvostuksen ansaitsevat myös ne, jotka eivät elämässä ole yhtä korkealle kyenneet kurottautumaan.

Mitä sivistykseen tulee, sen arvostus tuntuu laskeneen nykymaailmassa. Mielestäni se ei ole ollenkaan hyvä asia.

Ennen vanhaan esimerkiksi teatterista pitävälle miehelle oli kysyntää. Nykyään aika harva kirjoittaa Tinderissä käyvänsä teatterissa tai harrastavansa teatteria muutenkaan.

Sen teatterista pitävän miehen ammatilla ei ollut niinkään väliä kunhan se oli vakituinen työsuhde. Toki ennen kulttuurivallankumousta naiselle oli teatterikutsu jotain erityistä kun ei ollut tapana ihan arkivaatteissaan teatteriin mennä.

Suomalaisethan olivat tottuneet esimerkiksi kuunnelmiin. Sehän on radioteatteria ja raha ei ollut esteenä sivistää itseään siihen aikaan kun Ylellä oli myös kielikursseja jne ohjelmistossaan. Nythän kuunnelmaperinnettä on päivitetty podcasteihin kuten Armi Aavikon elämästä kertova podcast. Kaikki viisikymppiset tietävät kenestä podcast kertoo. Kaikkien hermot eivät kestä kuunnella podcasteja jos on tottunut nopeatempoisempaan ja nopeammin vaihteleviin teemoihin, joita ei tarvi pohtia tai jopa myötäelää mukana.

Teatteristahan lähdettiin usein iltateelle. Suomessa on syttynyt tuhansia romansseja ihan teatterin jälkeen yhdessä juodun teen ja baarin lauantaimakkaraleipien ääressä. Näin myös tuntemallani hitsaajan ja farmaseutin tarinassa, jossa he menivät naimisiin ikäisiinsä verrattuna myöhään.

Heidän tarinansa alkoi oikeastaan lehti-ilmoituksesta, jossa farmaseutti kertoi etsivänsä miestä, joka arvostaa lukemista ja teatteria. Hitsari sitten vastasi ja se oli menoa, vaikka he kuuluvatkin eri yhteiskuntaluokkien kun toinen oli työläinen ja toinen valkokaulustyöläinen.

Harratukset yhdistää sosiaaliluokkien yli nykyäänkin. Esim. erilaiset nörttiharrastukset. Moni tuntemani pari on, että miehellä vakituinen työ tai jopa ylempää keskiluokkaa omaisuuksineen, nainen on köyhempi ja ilman sitä miestä olis vain osa-aikatyötön alaluokkainen. Nyt voi elää miehen rinnalla turvatumpaa elämää. Vois ajatella, että vanhanaikaista, mutta yllättävän yleistä.

Voihan naisella olla koulutusta ja sivistyksellistä pääomaa, vaikka miehellekin jakaa. Esimerkiksi monet av-kielenkääntäjät ovat pienipalkkaisia. Siinä etupäässä naiset kärsivät siitä, että ovat hakeutuneet kutsumusammattiinsa.

Jos sama nainen kuuluisi ylempään keskiluokkaan niin silloin naisen taloudellinen tilanne olisi ainakin monen ylemmän keskiluokkaisen tai jopa yläluokkaisen silmissä yhdentekevää.

Perheen tulo- ja varallisuustaso vaikuttaa molempien puolisoiden sosiaaliluokkaan. Rahaa enemmän vaikuttaa kuitenkin koulutustaso ja kaikkein eniten vaikuttaa lapsuudenkodista saatu kulttuuriperintö. 

Työväenluokasta tuleva ammattikoulun käynyt toimitusjohtaja saa tehdä aika paljon egonpönkitystä, jotta tuntisi itsensä edes vähän yläluokkaiseksi, ainakin omissa ja sukulaistensa silmissä. Oikeasti yläluokka vain naureskelee autoilla ja moottoripyörillä pullistelulle ja sijoittaa tyypin mielessään aivan suvereenisti wt-luokkaan. 

Työväenluokasta ponnistanut ahkera ja älykäs yksilö, joka on suorittanut korkeakoulututkinnon, nousee koulutuksensa avulla yleensä keskiluokkaan ja saavuttaa vähän enemmän arvostusta. Yliopistotutkinnolla henkilö ansaitsee lähes poikkeuksetta enemmän arvostusta kuin AMK-koulutuksella, riippumatta kyseisten tutkintojen hyödyllisyydestä tai ammatin arvostuksesta. Käytännön esimerkkinä: lääkäriä arvostetaan enemmän kuin sairaanhoitajaa. Lääkäri on hyvätuloisena ja korkeasti koulutettuna lähes aina ylempää keskiluokkaa, mutta keskituloinen ja alemman korkeakoulututkinnon suorittanut sairaanhoitaja voi olla alempaa, keskimmäistä tai ylempää keskiluokkaa kotitaustasta ja puolison statuksesta riippuen. Toisaalta ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut työtön humanisti on henkisen pääomansa vuoksi aina vähintään keskimmäistä keskiluokkaa, vaikka olisi köyhäkin. 

Mutta sitten se yläluokkainen kotitausta: ei ylemmästä keskiluokasta tai yläluokasta mihinkään tiputa vain sen vuoksi, että on valittu jokin matalampi koulutustaso. Yläluokassa voi pysyä vaikka olisi vain ammattikoulun käynyt. Omistusasunto kivalla paikalla on peritty tai suvun omistama. Harrastukset on opittu jo lapsuuden kodissa ja ne ovat muovautuneet sosiaalisten piirien mukaisiksi. Lapset laulavat hyvissä kuoroissa, kotona käy piano-opettaja ja aikuiset harrastavat golfia ja tapaavat klubilla muita kaltaisiaan. Kotitöistä huolehtii au-pair. 

Alaluokista ei nousta ylempiin luokkiin pelkästään sillä tavalla, että saadaan jostain itse perustetusta bisneksestä tai urheilusta paljon rahaa. Pelkän rahan avulla pääsee nousukkaaksi. 

Ei yläluokan tavat ja käytänteet mitään salatiedettä ole. Helpompi ne on omaksua, kuin vaikka joku alaluokkalaisen nousukkaan harjoittama vaikeampi tieteenala ja muu sellainen,  jos on siltä tuntuu.  Tai rahan tekeminen.  Mieltymykset muodostuu lapsuudessa,  joten voi olla ettei kovin kiinnostakaan useampi elämäntyyli.  Tuossa alentuvassa kommentissa lähdetään sitä, että yläluokkainen on myös ihmisenä ensiluokkaista laatua.  Sen voi jokainen päätellä kokemuksensa mukaan. 

Ei tuossa minusta mitään ihmisarvoon viittaavaa ole. Mutta ei voi sivuuttaa koulutustaustan merkitystä. 

Kyllä fakta on, että nousukas joutuu tekemään kovasti töitä, jotta omaksuisi edes vähän ylempien luokkien tapoja. Jokaisella varmaan on tiedossaan joku itseoppinut tai amiskataustainen, vaikkapa putkimies, yrittäjä, joka on oman firmansa toimitusjohtaja. Mutta vaikka kuinka hän kuinka opettelisi ja jopa oppisikin yläluokan tapoja, ei se tee nousukkaasta yläluokkaista. Vaikka tulot olisi mitä, ja vaikka käytös olisi kuinka opeteltua, niin korkeintaan voi olla alempaa keskiluokkaa, koska koulutuksen puute näkyy ja sosiaaliset verkostot ovat yleensä alaluokan keskuudessa. 

Sen sijaan, jos joku on kotoisin vaikkapa alaluokkaisesta pienviljelijäkodista ja opiskelee yliopistossa jotain monimutkaista tieteenalaa, vaikkapa valmistuu lääkäriksi ja erikoistuu verisuonikirurgiaan ja saa siitä työstä akateemista palkkaa, hän nousee lähes automaattisesti ylempään keskiluokkaan. Yliopistoaikana syntyy myös sosiaalista pääomaa ja verkostoja. 

Ok, eli alaluokkaisesta taustasta lähtöisin olevan ihmisen luokkanousu on mahdollista koulutuksen ja henkisestä työstä saadun rahan avulla, mutta ei pelkän rahan avulla.