Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?

Vierailija kirjoitti:

Vaatteista ehkä.Rikkaammat pukeutuu tyylikkäästi mutta samalla värittömästi. Merkkivaatteet on värittömiä mutta tyylikkäitä.

Wt:n mielestä räikeyden puute on värittömyyttä? 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni koiran omistaminen kertoo heti omistajan sivistystasosta. Koiria (ja kissoja) tuntuu näkyvän vain junteilla. Korkeammin koulutetuilla ei ole tarvetta koiralle - hymähdän nähdessäni siististi pukeutuneen henkilön kävelyttämässä koiraa. Naapurinkin rouva pukeutuu oikein kauniisiin vaatteisiin, mutta tiesin heti koiran nähtyäni, että tämä henkilö ei kuulu yläluokkaan. 

Tämä siis vain oma mielipiteeni, pahoittelen, jos kuulostaa provolta. Olen tosissani. En ala perustelemaan mielipidettäni tätä enempää, mutta osa varmasti ymmärtää ja samaistuu kanssani.

Tämä ei mitenkään pidä paikkaansa. Taidat tietää sen itsekin, kun kieltäydyt perustelemasta. Yläluokallahan on kautta historian ollut metsästyskoiria ja seurakoira. Ruotsin kruununprinsessa Victoriallakin on Rio-niminen cavapoo. Vai onko hänkin juntti?

Jos näet vain junteilla koiria, niin taitaa johtua vaan siitä että asut itse junttialueella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä pointteja tässä keskustelussa. Kiinnostaisi nyt tietää, mikä on yhteiskuntaluokkani eli mistä löydän ne sosiaaliset piirit, joissa olen kuin kotonani, jos taustatietoni ovat nämä:

- keskiluokkainen kotitausta

- kokenut aina ulkopuolisuutta

- lapsena pienellä paikkakunnalla en kelvannut työväenluokkaisten enkä paremman väen lapsien porukohin eikä muita ollut

- työkokemus yliopistolla tutkijana

- viimeiset viisi vuotta työttömänä

- en tunne oiken akateemisia enkä toisaalta vähän koulutettuja ihmisiä enkä tiedä miten heidän sosiaaliset kuvionsa toimivat

- olen köyhä eli en pysty tekemään asioita, joita keskiluokkaiset ihmiset tapaavat tehdä

- pukeudun "ajattomasti" klassista tyyliä mukaillen, mutta vaatteeni ovat kuluneita, risoja ja korjattuja

- leikkaan hiukseni itse

- en käytä päihteitä, syön terveellisesti ja kuntoilen

Jos onnistuit tutkija-aikanasi hankkimaan asunnon tai muuta vähän isompaa omaisuutta, kuulut omaisuutesi perusteella alempaan keskiluokkaan, vaikka eläisitkin nyt yhteiskunnan tuilla. Jos taas asut vuokralla ja elät yhteiskunnan tuilla (tai puoliso elättää tms.) olet ylempää alaluokkaa, johon kuuluu paljon keskiluokkaisesta taustasta pudonnutta ns. sivistyneistöä. 

Ei yliopistotutkijasta tule työttömänä alaluokkaa, ei muustakaan sivistyneistöstä. Älä jaksa.

Mutta mihin hän sitten kuuluu?

Ehkä aina on ollut ihmisiä, jotka ei oikein sovi mihinkään lokeroon.

Sosiaaliluokka ei ole niinkään sidoksissa varallisuuteen kuin sivistys- ja kulttuuripääomaan. On yliopistosta valmistuneita, jotka eivät välitä esimerkiksi kirjallisuudesta tai kuvataiteista. Siten akateeminen koulutus ei aina välttämättä tarkoita sitä, että kuuluisi sivistyneeseen kansanosaan.

Tuolla logiikalla kirjallisuustieteilijä on aina ylempää luokkaa kuin lääkäri tai juristi. No ei ole.

Uskon hänen tarkoittaneen sitä että todella monet suorittavan vain sen oman tutkintonsa. Tunnetaan vain se oma ala, kuten mainitsemasi lääkäri tai juristi. Laaja-alainen sivistyspohja saattaa puuttua kokonaan tai lähes kokonaan. On vain se tutkinto ja ammatti.

Vaan kyllä arvostuksen saamiseen nykymaailmassa riittää ihan hyvin hyväpalkkainen akateeminen ammatti, kulttuuriharrastuksista ja laaja-alaisesta sivistyksestä viis. Yksinään ne kulttuuriharrastukset eivät nosta ihmisen asemaa minnekään.

No minun mielestäni arvostuksen saamiseen riittää ihan vain pelkkä ihmisyys. Jokainen syntyy tänne viattomana ja jokainen ansaitsisi mahdollisuuden hyvää elämään, oli se sitten lyhyt tai pitkä.

Jokaisella on omia henkilökohtaisia arvostuksia ja toki niitä saa ollakin. Tärkeintä olisi miettiä, miten parantaa niiden asioita joilla ei ole hyviä lähtökohtia vaikkapa nyt juuri tuohon opiskeluun. Sinä saat arvostusta kyllä, mutta sen arvostuksen ansaitsevat myös ne, jotka eivät elämässä ole yhtä korkealle kyenneet kurottautumaan.

Mitä sivistykseen tulee, sen arvostus tuntuu laskeneen nykymaailmassa. Mielestäni se ei ole ollenkaan hyvä asia.

Ennen vanhaan esimerkiksi teatterista pitävälle miehelle oli kysyntää. Nykyään aika harva kirjoittaa Tinderissä käyvänsä teatterissa tai harrastavansa teatteria muutenkaan.

Sen teatterista pitävän miehen ammatilla ei ollut niinkään väliä kunhan se oli vakituinen työsuhde. Toki ennen kulttuurivallankumousta naiselle oli teatterikutsu jotain erityistä kun ei ollut tapana ihan arkivaatteissaan teatteriin mennä.

Suomalaisethan olivat tottuneet esimerkiksi kuunnelmiin. Sehän on radioteatteria ja raha ei ollut esteenä sivistää itseään siihen aikaan kun Ylellä oli myös kielikursseja jne ohjelmistossaan. Nythän kuunnelmaperinnettä on päivitetty podcasteihin kuten Armi Aavikon elämästä kertova podcast. Kaikki viisikymppiset tietävät kenestä podcast kertoo. Kaikkien hermot eivät kestä kuunnella podcasteja jos on tottunut nopeatempoisempaan ja nopeammin vaihteleviin teemoihin, joita ei tarvi pohtia tai jopa myötäelää mukana.

Teatteristahan lähdettiin usein iltateelle. Suomessa on syttynyt tuhansia romansseja ihan teatterin jälkeen yhdessä juodun teen ja baarin lauantaimakkaraleipien ääressä. Näin myös tuntemallani hitsaajan ja farmaseutin tarinassa, jossa he menivät naimisiin ikäisiinsä verrattuna myöhään.

Heidän tarinansa alkoi oikeastaan lehti-ilmoituksesta, jossa farmaseutti kertoi etsivänsä miestä, joka arvostaa lukemista ja teatteria. Hitsari sitten vastasi ja se oli menoa, vaikka he kuuluvatkin eri yhteiskuntaluokkien kun toinen oli työläinen ja toinen valkokaulustyöläinen.

Harratukset yhdistää sosiaaliluokkien yli nykyäänkin. Esim. erilaiset nörttiharrastukset. Moni tuntemani pari on, että miehellä vakituinen työ tai jopa ylempää keskiluokkaa omaisuuksineen, nainen on köyhempi ja ilman sitä miestä olis vain osa-aikatyötön alaluokkainen. Nyt voi elää miehen rinnalla turvatumpaa elämää. Vois ajatella, että vanhanaikaista, mutta yllättävän yleistä.

Voihan naisella olla koulutusta ja sivistyksellistä pääomaa, vaikka miehellekin jakaa. Esimerkiksi monet av-kielenkääntäjät ovat pienipalkkaisia. Siinä etupäässä naiset kärsivät siitä, että ovat hakeutuneet kutsumusammattiinsa.

Jos sama nainen kuuluisi ylempään keskiluokkaan niin silloin naisen taloudellinen tilanne olisi ainakin monen ylemmän keskiluokkaisen tai jopa yläluokkaisen silmissä yhdentekevää.

Perheen tulo- ja varallisuustaso vaikuttaa molempien puolisoiden sosiaaliluokkaan. Rahaa enemmän vaikuttaa kuitenkin koulutustaso ja kaikkein eniten vaikuttaa lapsuudenkodista saatu kulttuuriperintö. 

Työväenluokasta tuleva ammattikoulun käynyt toimitusjohtaja saa tehdä aika paljon egonpönkitystä, jotta tuntisi itsensä edes vähän yläluokkaiseksi, ainakin omissa ja sukulaistensa silmissä. Oikeasti yläluokka vain naureskelee autoilla ja moottoripyörillä pullistelulle ja sijoittaa tyypin mielessään aivan suvereenisti wt-luokkaan. 

Työväenluokasta ponnistanut ahkera ja älykäs yksilö, joka on suorittanut korkeakoulututkinnon, nousee koulutuksensa avulla yleensä keskiluokkaan ja saavuttaa vähän enemmän arvostusta. Yliopistotutkinnolla henkilö ansaitsee lähes poikkeuksetta enemmän arvostusta kuin AMK-koulutuksella, riippumatta kyseisten tutkintojen hyödyllisyydestä tai ammatin arvostuksesta. Käytännön esimerkkinä: lääkäriä arvostetaan enemmän kuin sairaanhoitajaa. Lääkäri on hyvätuloisena ja korkeasti koulutettuna lähes aina ylempää keskiluokkaa, mutta keskituloinen ja alemman korkeakoulututkinnon suorittanut sairaanhoitaja voi olla alempaa, keskimmäistä tai ylempää keskiluokkaa kotitaustasta ja puolison statuksesta riippuen. Toisaalta ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut työtön humanisti on henkisen pääomansa vuoksi aina vähintään keskimmäistä keskiluokkaa, vaikka olisi köyhäkin. 

Mutta sitten se yläluokkainen kotitausta: ei ylemmästä keskiluokasta tai yläluokasta mihinkään tiputa vain sen vuoksi, että on valittu jokin matalampi koulutustaso. Yläluokassa voi pysyä vaikka olisi vain ammattikoulun käynyt. Omistusasunto kivalla paikalla on peritty tai suvun omistama. Harrastukset on opittu jo lapsuuden kodissa ja ne ovat muovautuneet sosiaalisten piirien mukaisiksi. Lapset laulavat hyvissä kuoroissa, kotona käy piano-opettaja ja aikuiset harrastavat golfia ja tapaavat klubilla muita kaltaisiaan. Kotitöistä huolehtii au-pair. 

Alaluokista ei nousta ylempiin luokkiin pelkästään sillä tavalla, että saadaan jostain itse perustetusta bisneksestä tai urheilusta paljon rahaa. Pelkän rahan avulla pääsee nousukkaaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin Sanomissa oli jokin aika sitten artikkeli vähävaraisuudesta. Itku tuli lukiessa kun nuori ihminen sanoi toimittajalle tunnistavansa itsensä kaltaisen, vähävaraisen perheen lapsen, käytöksestä. Huono itsetunto näkyy katsekontaktin välttelyssä, ryhdissä, asettumisessa tilaan. Surullista. Ihan kauhean surullista.

Hyvin sanottu: miten ihminen asettuu tilaan ja uskaltaa ottaa tilaa. Hyväosaisempi ei kyseenalaista samalla tavalla oikeuttaan olla tilassa ja ottaa tilaa. Yksi opettaja sanoi, että tästä hän tunnistaa lapset, jotka on "hoidettu hyvin" ja jolla on asiat hyvin kotona.

Ensi talvena näemme kuinka hyvin lapsia hoidetaan. Monella päättyy sähkösopimus eli se viime talven 500 sähkölasku on 3000 ja verovähennystä saa 600 tammi-huhtikuussa.

Sähkönhinta 5 snt/kWh ja uudessa sopimuksessa 30 snt/kWh niin 500 lasku on 3000 euroa kuukaudessa ja siihen saa verovähennystä 600.

Miten joku yksin asuva maksaa tuon?

Se yksin asuva myy taloksa ja muuttaa johonkin järkevämpään asuntoon.

Jos sähkölasku on 3000 kuussa, täytyy ihmisen asua valtavassa hatarassa omakotitalossa. Kannattaa myydä se pois ja kysellä vaikka kunnallista vuokra-asuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutuista sen huomaa jopa täällä. Ei se paljon auta, vaikka vaatteet olisivat laadukkaat, kun jutuista tunnistaa heti alaluokkaisuuden. Yhtä hyvin tunnistaa yläluokkaisenkin tai keskiluokan, vaikka pukeutuisi ryysyihin. Ihan vain siitä miten ja mistä puhuu.

Jotenkin tuntuu, että alaluokkaiset ihmiset ovat jääneet sinne teiniaikoihin. Jutut ovat samanlaisia ainakin miehillä.

Niin onhan ne harrastuksetkin hyvin erilaisia. Ei koulutettu keskiluokka harrasta esim. autonropaamista olutpullot mukana tai jätkäporukan mökkireissuja. Jopa liikuntaharrastukset ovat erilaisia, puhumattakaan lasten harrastuksista. Jossain jäähallissa ei paljoa työväenluokan lapsia vanhempineen näy. 

Sitä juuri tarkoitin teinijutuilla eli miehet juhlivat isolla porukalla keskenään vielä aikuisiälläkin. En tunne tuollaisia ihmisiä. 

Nykyajan autoja ei oikein itse voi kukaan korjata, mutta kyllä isäni aikoinaan korjasi autoja (oli aika iso pomo aikoinaan). Mutta kukaan aikuinen ei lapsuudessani eikä nykyäänkään harrasta mitään mökkireissuja poikaporukalla, vaan eletään hyvin perhekeskeisesti, tavataan pariskunnittain jne. Olen pitänyt tuollaista aivan teini-ikään kuuluvana, vasta palstalla opin, että se kuuluu alaluokkaisuuteen.

Vai että tavataan pariskunnittain, höpö höpö! Katso ympärillesi menestyneitä ihmisiä. Oliko Jörn Donner perhekeskeinen? Entä Tove Jansson? Kuuluisuus ja rikkaudet pikemminkin korreloivat päihteiden käytön, luovuuden ja nimenomaa perhestereotypioiden rikkomisella. Parisuhdeillat on keskiluokkaisin asia mitä tiedän eivätkä liity mitenkään rahaan tai sivistykseen.

Keskiluokastahan hn puhui parisuhdeiltoineen verrattuna työväenluokan jätkäkarkeloihin mökeillä. Donner ei ollut keskiluokkainen. 

Meillä on kaveriporukan mökkireissuja pari kertaa vuodessa. Kaikki ollaan ylempää keskiluokkaa, osa työläistaustaisia ja osa keskiluokkaisesta perheestä lähtöisin. Voisiko joku selittää, miten tuo on merkki alemmasta sosioekonomisesta asemasta? Miksi parisuhdeillat on jotenkin sivistyneempää kanssakäymistä?

Minunkin keskiluokkainen, hyvin perhekeskeinen kaveriporukkani käy aina silloin tällöin kalareissulla/ryyppyreissulla jätkäporukalla. Kuunnellaan Uriah Heepiä ja Deep Purplea ja muistellaan nuoruutta. Jutellaan elämästä ja vanhenemisesta. Hienoa hommaa, ja terapeuttista. Vaimoilla ei ole mitään sitä vastaan, käyvät sitten omilla reissuillaan. Joskus käyn ulkomaanreissulla yksin, samoin vaimo. Ei ole ihan tervettä olla aina perhe- ja parisuhdemoodissa.

ap999 kirjoitti:

Tatskat, tekoripset, kovanaama olemus ja lisääntynyt alkoholinkäyttö, tupakointi.. Suoraan Vantaalta.

Vantaalaiset ovat huomattavasti keskivertosuomalaista paremmin koulutettuja ja tienaavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. kirjastossa työskentelevä harmaahapsi uff vaatteilla on tuskin Punavuoressa asuva perijä, jolla velaton asunto ja 500000 tilillä.

Kyllä näitäkin on. Tosin nykyisin tuntuu, että kirjastossa lähinnä vain työläistaustaisia. Johtuu varmaan siitä, että alempi korkeakoulututkinto riittää nykyisin kirjastonhoitajan tehtäviin. Aiemmin oli enemmän humanisteja, joilla saattoi olla monenlaista taustaa ( ja rahaa).

Tietty kirjasto lienee sellainen työpaikka, jonne hakeutuu älyllisesti suuntautunutta ja todennäköisesti korkeasti koulutettua väkeä. Alaluokkainen todennäköisesti ei ole erityisen kiinnostunut korkeakulttuurista kuten tieto- ja kaunokirjallisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä pointteja tässä keskustelussa. Kiinnostaisi nyt tietää, mikä on yhteiskuntaluokkani eli mistä löydän ne sosiaaliset piirit, joissa olen kuin kotonani, jos taustatietoni ovat nämä:

- keskiluokkainen kotitausta

- kokenut aina ulkopuolisuutta

- lapsena pienellä paikkakunnalla en kelvannut työväenluokkaisten enkä paremman väen lapsien porukohin eikä muita ollut

- työkokemus yliopistolla tutkijana

- viimeiset viisi vuotta työttömänä

- en tunne oiken akateemisia enkä toisaalta vähän koulutettuja ihmisiä enkä tiedä miten heidän sosiaaliset kuvionsa toimivat

- olen köyhä eli en pysty tekemään asioita, joita keskiluokkaiset ihmiset tapaavat tehdä

- pukeudun "ajattomasti" klassista tyyliä mukaillen, mutta vaatteeni ovat kuluneita, risoja ja korjattuja

- leikkaan hiukseni itse

- en käytä päihteitä, syön terveellisesti ja kuntoilen

Jos onnistuit tutkija-aikanasi hankkimaan asunnon tai muuta vähän isompaa omaisuutta, kuulut omaisuutesi perusteella alempaan keskiluokkaan, vaikka eläisitkin nyt yhteiskunnan tuilla. Jos taas asut vuokralla ja elät yhteiskunnan tuilla (tai puoliso elättää tms.) olet ylempää alaluokkaa, johon kuuluu paljon keskiluokkaisesta taustasta pudonnutta ns. sivistyneistöä. 

Ei yliopistotutkijasta tule työttömänä alaluokkaa, ei muustakaan sivistyneistöstä. Älä jaksa.

Mutta mihin hän sitten kuuluu?

Ehkä aina on ollut ihmisiä, jotka ei oikein sovi mihinkään lokeroon.

Sosiaaliluokka ei ole niinkään sidoksissa varallisuuteen kuin sivistys- ja kulttuuripääomaan. On yliopistosta valmistuneita, jotka eivät välitä esimerkiksi kirjallisuudesta tai kuvataiteista. Siten akateeminen koulutus ei aina välttämättä tarkoita sitä, että kuuluisi sivistyneeseen kansanosaan.

Tuolla logiikalla kirjallisuustieteilijä on aina ylempää luokkaa kuin lääkäri tai juristi. No ei ole.

Uskon hänen tarkoittaneen sitä että todella monet suorittavan vain sen oman tutkintonsa. Tunnetaan vain se oma ala, kuten mainitsemasi lääkäri tai juristi. Laaja-alainen sivistyspohja saattaa puuttua kokonaan tai lähes kokonaan. On vain se tutkinto ja ammatti.

Vaan kyllä arvostuksen saamiseen nykymaailmassa riittää ihan hyvin hyväpalkkainen akateeminen ammatti, kulttuuriharrastuksista ja laaja-alaisesta sivistyksestä viis. Yksinään ne kulttuuriharrastukset eivät nosta ihmisen asemaa minnekään.

No minun mielestäni arvostuksen saamiseen riittää ihan vain pelkkä ihmisyys. Jokainen syntyy tänne viattomana ja jokainen ansaitsisi mahdollisuuden hyvää elämään, oli se sitten lyhyt tai pitkä.

Jokaisella on omia henkilökohtaisia arvostuksia ja toki niitä saa ollakin. Tärkeintä olisi miettiä, miten parantaa niiden asioita joilla ei ole hyviä lähtökohtia vaikkapa nyt juuri tuohon opiskeluun. Sinä saat arvostusta kyllä, mutta sen arvostuksen ansaitsevat myös ne, jotka eivät elämässä ole yhtä korkealle kyenneet kurottautumaan.

Mitä sivistykseen tulee, sen arvostus tuntuu laskeneen nykymaailmassa. Mielestäni se ei ole ollenkaan hyvä asia.

Ennen vanhaan esimerkiksi teatterista pitävälle miehelle oli kysyntää. Nykyään aika harva kirjoittaa Tinderissä käyvänsä teatterissa tai harrastavansa teatteria muutenkaan.

Sen teatterista pitävän miehen ammatilla ei ollut niinkään väliä kunhan se oli vakituinen työsuhde. Toki ennen kulttuurivallankumousta naiselle oli teatterikutsu jotain erityistä kun ei ollut tapana ihan arkivaatteissaan teatteriin mennä.

Suomalaisethan olivat tottuneet esimerkiksi kuunnelmiin. Sehän on radioteatteria ja raha ei ollut esteenä sivistää itseään siihen aikaan kun Ylellä oli myös kielikursseja jne ohjelmistossaan. Nythän kuunnelmaperinnettä on päivitetty podcasteihin kuten Armi Aavikon elämästä kertova podcast. Kaikki viisikymppiset tietävät kenestä podcast kertoo. Kaikkien hermot eivät kestä kuunnella podcasteja jos on tottunut nopeatempoisempaan ja nopeammin vaihteleviin teemoihin, joita ei tarvi pohtia tai jopa myötäelää mukana.

Teatteristahan lähdettiin usein iltateelle. Suomessa on syttynyt tuhansia romansseja ihan teatterin jälkeen yhdessä juodun teen ja baarin lauantaimakkaraleipien ääressä. Näin myös tuntemallani hitsaajan ja farmaseutin tarinassa, jossa he menivät naimisiin ikäisiinsä verrattuna myöhään.

Heidän tarinansa alkoi oikeastaan lehti-ilmoituksesta, jossa farmaseutti kertoi etsivänsä miestä, joka arvostaa lukemista ja teatteria. Hitsari sitten vastasi ja se oli menoa, vaikka he kuuluvatkin eri yhteiskuntaluokkien kun toinen oli työläinen ja toinen valkokaulustyöläinen.

Harratukset yhdistää sosiaaliluokkien yli nykyäänkin. Esim. erilaiset nörttiharrastukset. Moni tuntemani pari on, että miehellä vakituinen työ tai jopa ylempää keskiluokkaa omaisuuksineen, nainen on köyhempi ja ilman sitä miestä olis vain osa-aikatyötön alaluokkainen. Nyt voi elää miehen rinnalla turvatumpaa elämää. Vois ajatella, että vanhanaikaista, mutta yllättävän yleistä.

Voihan naisella olla koulutusta ja sivistyksellistä pääomaa, vaikka miehellekin jakaa. Esimerkiksi monet av-kielenkääntäjät ovat pienipalkkaisia. Siinä etupäässä naiset kärsivät siitä, että ovat hakeutuneet kutsumusammattiinsa.

Jos sama nainen kuuluisi ylempään keskiluokkaan niin silloin naisen taloudellinen tilanne olisi ainakin monen ylemmän keskiluokkaisen tai jopa yläluokkaisen silmissä yhdentekevää.

Perheen tulo- ja varallisuustaso vaikuttaa molempien puolisoiden sosiaaliluokkaan. Rahaa enemmän vaikuttaa kuitenkin koulutustaso ja kaikkein eniten vaikuttaa lapsuudenkodista saatu kulttuuriperintö. 

Työväenluokasta tuleva ammattikoulun käynyt toimitusjohtaja saa tehdä aika paljon egonpönkitystä, jotta tuntisi itsensä edes vähän yläluokkaiseksi, ainakin omissa ja sukulaistensa silmissä. Oikeasti yläluokka vain naureskelee autoilla ja moottoripyörillä pullistelulle ja sijoittaa tyypin mielessään aivan suvereenisti wt-luokkaan. 

Työväenluokasta ponnistanut ahkera ja älykäs yksilö, joka on suorittanut korkeakoulututkinnon, nousee koulutuksensa avulla yleensä keskiluokkaan ja saavuttaa vähän enemmän arvostusta. Yliopistotutkinnolla henkilö ansaitsee lähes poikkeuksetta enemmän arvostusta kuin AMK-koulutuksella, riippumatta kyseisten tutkintojen hyödyllisyydestä tai ammatin arvostuksesta. Käytännön esimerkkinä: lääkäriä arvostetaan enemmän kuin sairaanhoitajaa. Lääkäri on hyvätuloisena ja korkeasti koulutettuna lähes aina ylempää keskiluokkaa, mutta keskituloinen ja alemman korkeakoulututkinnon suorittanut sairaanhoitaja voi olla alempaa, keskimmäistä tai ylempää keskiluokkaa kotitaustasta ja puolison statuksesta riippuen. Toisaalta ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut työtön humanisti on henkisen pääomansa vuoksi aina vähintään keskimmäistä keskiluokkaa, vaikka olisi köyhäkin. 

Mutta sitten se yläluokkainen kotitausta: ei ylemmästä keskiluokasta tai yläluokasta mihinkään tiputa vain sen vuoksi, että on valittu jokin matalampi koulutustaso. Yläluokassa voi pysyä vaikka olisi vain ammattikoulun käynyt. Omistusasunto kivalla paikalla on peritty tai suvun omistama. Harrastukset on opittu jo lapsuuden kodissa ja ne ovat muovautuneet sosiaalisten piirien mukaisiksi. Lapset laulavat hyvissä kuoroissa, kotona käy piano-opettaja ja aikuiset harrastavat golfia ja tapaavat klubilla muita kaltaisiaan. Kotitöistä huolehtii au-pair. 

Alaluokista ei nousta ylempiin luokkiin pelkästään sillä tavalla, että saadaan jostain itse perustetusta bisneksestä tai urheilusta paljon rahaa. Pelkän rahan avulla pääsee nousukkaaksi. 

Ei rahakkuus tee yläluokkaista. Raha ja varallisuus on vain yksi pääoman muoto. Esimerkiksi tohtorintutkinto on merkittävämpi tekijä yhteiskuntaluokkaan kuulumisen kannalta kuin rikkaus. Koulutusta voi pitää kulttuurisena pääomana. Lisäksi sosiologiassa puhutaan sosiaalisesta pääomasta eli siitä, millaisten ihmisten kanssa on tekemisissä. Alaluokkainen vaikkapa hengailee keskikaljabaarin lätkäfanien kanssa, ylempiluokkainen keskustelee kulttuuri- ja tiedeväen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä pointteja tässä keskustelussa. Kiinnostaisi nyt tietää, mikä on yhteiskuntaluokkani eli mistä löydän ne sosiaaliset piirit, joissa olen kuin kotonani, jos taustatietoni ovat nämä:

- keskiluokkainen kotitausta

- kokenut aina ulkopuolisuutta

- lapsena pienellä paikkakunnalla en kelvannut työväenluokkaisten enkä paremman väen lapsien porukohin eikä muita ollut

- työkokemus yliopistolla tutkijana

- viimeiset viisi vuotta työttömänä

- en tunne oiken akateemisia enkä toisaalta vähän koulutettuja ihmisiä enkä tiedä miten heidän sosiaaliset kuvionsa toimivat

- olen köyhä eli en pysty tekemään asioita, joita keskiluokkaiset ihmiset tapaavat tehdä

- pukeudun "ajattomasti" klassista tyyliä mukaillen, mutta vaatteeni ovat kuluneita, risoja ja korjattuja

- leikkaan hiukseni itse

- en käytä päihteitä, syön terveellisesti ja kuntoilen

Jos onnistuit tutkija-aikanasi hankkimaan asunnon tai muuta vähän isompaa omaisuutta, kuulut omaisuutesi perusteella alempaan keskiluokkaan, vaikka eläisitkin nyt yhteiskunnan tuilla. Jos taas asut vuokralla ja elät yhteiskunnan tuilla (tai puoliso elättää tms.) olet ylempää alaluokkaa, johon kuuluu paljon keskiluokkaisesta taustasta pudonnutta ns. sivistyneistöä. 

Ei yliopistotutkijasta tule työttömänä alaluokkaa, ei muustakaan sivistyneistöstä. Älä jaksa.

Mutta mihin hän sitten kuuluu?

Ehkä aina on ollut ihmisiä, jotka ei oikein sovi mihinkään lokeroon.

Sosiaaliluokka ei ole niinkään sidoksissa varallisuuteen kuin sivistys- ja kulttuuripääomaan. On yliopistosta valmistuneita, jotka eivät välitä esimerkiksi kirjallisuudesta tai kuvataiteista. Siten akateeminen koulutus ei aina välttämättä tarkoita sitä, että kuuluisi sivistyneeseen kansanosaan.

Tuolla logiikalla kirjallisuustieteilijä on aina ylempää luokkaa kuin lääkäri tai juristi. No ei ole.

Uskon hänen tarkoittaneen sitä että todella monet suorittavan vain sen oman tutkintonsa. Tunnetaan vain se oma ala, kuten mainitsemasi lääkäri tai juristi. Laaja-alainen sivistyspohja saattaa puuttua kokonaan tai lähes kokonaan. On vain se tutkinto ja ammatti.

Vaan kyllä arvostuksen saamiseen nykymaailmassa riittää ihan hyvin hyväpalkkainen akateeminen ammatti, kulttuuriharrastuksista ja laaja-alaisesta sivistyksestä viis. Yksinään ne kulttuuriharrastukset eivät nosta ihmisen asemaa minnekään.

No minun mielestäni arvostuksen saamiseen riittää ihan vain pelkkä ihmisyys. Jokainen syntyy tänne viattomana ja jokainen ansaitsisi mahdollisuuden hyvää elämään, oli se sitten lyhyt tai pitkä.

Jokaisella on omia henkilökohtaisia arvostuksia ja toki niitä saa ollakin. Tärkeintä olisi miettiä, miten parantaa niiden asioita joilla ei ole hyviä lähtökohtia vaikkapa nyt juuri tuohon opiskeluun. Sinä saat arvostusta kyllä, mutta sen arvostuksen ansaitsevat myös ne, jotka eivät elämässä ole yhtä korkealle kyenneet kurottautumaan.

Mitä sivistykseen tulee, sen arvostus tuntuu laskeneen nykymaailmassa. Mielestäni se ei ole ollenkaan hyvä asia.

Ennen vanhaan esimerkiksi teatterista pitävälle miehelle oli kysyntää. Nykyään aika harva kirjoittaa Tinderissä käyvänsä teatterissa tai harrastavansa teatteria muutenkaan.

Sen teatterista pitävän miehen ammatilla ei ollut niinkään väliä kunhan se oli vakituinen työsuhde. Toki ennen kulttuurivallankumousta naiselle oli teatterikutsu jotain erityistä kun ei ollut tapana ihan arkivaatteissaan teatteriin mennä.

Suomalaisethan olivat tottuneet esimerkiksi kuunnelmiin. Sehän on radioteatteria ja raha ei ollut esteenä sivistää itseään siihen aikaan kun Ylellä oli myös kielikursseja jne ohjelmistossaan. Nythän kuunnelmaperinnettä on päivitetty podcasteihin kuten Armi Aavikon elämästä kertova podcast. Kaikki viisikymppiset tietävät kenestä podcast kertoo. Kaikkien hermot eivät kestä kuunnella podcasteja jos on tottunut nopeatempoisempaan ja nopeammin vaihteleviin teemoihin, joita ei tarvi pohtia tai jopa myötäelää mukana.

Teatteristahan lähdettiin usein iltateelle. Suomessa on syttynyt tuhansia romansseja ihan teatterin jälkeen yhdessä juodun teen ja baarin lauantaimakkaraleipien ääressä. Näin myös tuntemallani hitsaajan ja farmaseutin tarinassa, jossa he menivät naimisiin ikäisiinsä verrattuna myöhään.

Heidän tarinansa alkoi oikeastaan lehti-ilmoituksesta, jossa farmaseutti kertoi etsivänsä miestä, joka arvostaa lukemista ja teatteria. Hitsari sitten vastasi ja se oli menoa, vaikka he kuuluvatkin eri yhteiskuntaluokkien kun toinen oli työläinen ja toinen valkokaulustyöläinen.

Harratukset yhdistää sosiaaliluokkien yli nykyäänkin. Esim. erilaiset nörttiharrastukset. Moni tuntemani pari on, että miehellä vakituinen työ tai jopa ylempää keskiluokkaa omaisuuksineen, nainen on köyhempi ja ilman sitä miestä olis vain osa-aikatyötön alaluokkainen. Nyt voi elää miehen rinnalla turvatumpaa elämää. Vois ajatella, että vanhanaikaista, mutta yllättävän yleistä.

Voihan naisella olla koulutusta ja sivistyksellistä pääomaa, vaikka miehellekin jakaa. Esimerkiksi monet av-kielenkääntäjät ovat pienipalkkaisia. Siinä etupäässä naiset kärsivät siitä, että ovat hakeutuneet kutsumusammattiinsa.

Jos sama nainen kuuluisi ylempään keskiluokkaan niin silloin naisen taloudellinen tilanne olisi ainakin monen ylemmän keskiluokkaisen tai jopa yläluokkaisen silmissä yhdentekevää.

Perheen tulo- ja varallisuustaso vaikuttaa molempien puolisoiden sosiaaliluokkaan. Rahaa enemmän vaikuttaa kuitenkin koulutustaso ja kaikkein eniten vaikuttaa lapsuudenkodista saatu kulttuuriperintö. 

Työväenluokasta tuleva ammattikoulun käynyt toimitusjohtaja saa tehdä aika paljon egonpönkitystä, jotta tuntisi itsensä edes vähän yläluokkaiseksi, ainakin omissa ja sukulaistensa silmissä. Oikeasti yläluokka vain naureskelee autoilla ja moottoripyörillä pullistelulle ja sijoittaa tyypin mielessään aivan suvereenisti wt-luokkaan. 

Työväenluokasta ponnistanut ahkera ja älykäs yksilö, joka on suorittanut korkeakoulututkinnon, nousee koulutuksensa avulla yleensä keskiluokkaan ja saavuttaa vähän enemmän arvostusta. Yliopistotutkinnolla henkilö ansaitsee lähes poikkeuksetta enemmän arvostusta kuin AMK-koulutuksella, riippumatta kyseisten tutkintojen hyödyllisyydestä tai ammatin arvostuksesta. Käytännön esimerkkinä: lääkäriä arvostetaan enemmän kuin sairaanhoitajaa. Lääkäri on hyvätuloisena ja korkeasti koulutettuna lähes aina ylempää keskiluokkaa, mutta keskituloinen ja alemman korkeakoulututkinnon suorittanut sairaanhoitaja voi olla alempaa, keskimmäistä tai ylempää keskiluokkaa kotitaustasta ja puolison statuksesta riippuen. Toisaalta ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut työtön humanisti on henkisen pääomansa vuoksi aina vähintään keskimmäistä keskiluokkaa, vaikka olisi köyhäkin. 

Mutta sitten se yläluokkainen kotitausta: ei ylemmästä keskiluokasta tai yläluokasta mihinkään tiputa vain sen vuoksi, että on valittu jokin matalampi koulutustaso. Yläluokassa voi pysyä vaikka olisi vain ammattikoulun käynyt. Omistusasunto kivalla paikalla on peritty tai suvun omistama. Harrastukset on opittu jo lapsuuden kodissa ja ne ovat muovautuneet sosiaalisten piirien mukaisiksi. Lapset laulavat hyvissä kuoroissa, kotona käy piano-opettaja ja aikuiset harrastavat golfia ja tapaavat klubilla muita kaltaisiaan. Kotitöistä huolehtii au-pair. 

Alaluokista ei nousta ylempiin luokkiin pelkästään sillä tavalla, että saadaan jostain itse perustetusta bisneksestä tai urheilusta paljon rahaa. Pelkän rahan avulla pääsee nousukkaaksi. 

Ei rahakkuus tee yläluokkaista. Raha ja varallisuus on vain yksi pääoman muoto. Esimerkiksi tohtorintutkinto on merkittävämpi tekijä yhteiskuntaluokkaan kuulumisen kannalta kuin rikkaus. Koulutusta voi pitää kulttuurisena pääomana. Lisäksi sosiologiassa puhutaan sosiaalisesta pääomasta eli siitä, millaisten ihmisten kanssa on tekemisissä. Alaluokkainen vaikkapa hengailee keskikaljabaarin lätkäfanien kanssa, ylempiluokkainen keskustelee kulttuuri- ja tiedeväen kanssa.

Tohtori saattaa itse olla baarissa viihtyvä lätkäfani, jonka puoliso on taiteilija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä pointteja tässä keskustelussa. Kiinnostaisi nyt tietää, mikä on yhteiskuntaluokkani eli mistä löydän ne sosiaaliset piirit, joissa olen kuin kotonani, jos taustatietoni ovat nämä:

- keskiluokkainen kotitausta

- kokenut aina ulkopuolisuutta

- lapsena pienellä paikkakunnalla en kelvannut työväenluokkaisten enkä paremman väen lapsien porukohin eikä muita ollut

- työkokemus yliopistolla tutkijana

- viimeiset viisi vuotta työttömänä

- en tunne oiken akateemisia enkä toisaalta vähän koulutettuja ihmisiä enkä tiedä miten heidän sosiaaliset kuvionsa toimivat

- olen köyhä eli en pysty tekemään asioita, joita keskiluokkaiset ihmiset tapaavat tehdä

- pukeudun "ajattomasti" klassista tyyliä mukaillen, mutta vaatteeni ovat kuluneita, risoja ja korjattuja

- leikkaan hiukseni itse

- en käytä päihteitä, syön terveellisesti ja kuntoilen

Jos onnistuit tutkija-aikanasi hankkimaan asunnon tai muuta vähän isompaa omaisuutta, kuulut omaisuutesi perusteella alempaan keskiluokkaan, vaikka eläisitkin nyt yhteiskunnan tuilla. Jos taas asut vuokralla ja elät yhteiskunnan tuilla (tai puoliso elättää tms.) olet ylempää alaluokkaa, johon kuuluu paljon keskiluokkaisesta taustasta pudonnutta ns. sivistyneistöä. 

Ei yliopistotutkijasta tule työttömänä alaluokkaa, ei muustakaan sivistyneistöstä. Älä jaksa.

Mutta mihin hän sitten kuuluu?

Ehkä aina on ollut ihmisiä, jotka ei oikein sovi mihinkään lokeroon.

Sosiaaliluokka ei ole niinkään sidoksissa varallisuuteen kuin sivistys- ja kulttuuripääomaan. On yliopistosta valmistuneita, jotka eivät välitä esimerkiksi kirjallisuudesta tai kuvataiteista. Siten akateeminen koulutus ei aina välttämättä tarkoita sitä, että kuuluisi sivistyneeseen kansanosaan.

Tuolla logiikalla kirjallisuustieteilijä on aina ylempää luokkaa kuin lääkäri tai juristi. No ei ole.

Uskon hänen tarkoittaneen sitä että todella monet suorittavan vain sen oman tutkintonsa. Tunnetaan vain se oma ala, kuten mainitsemasi lääkäri tai juristi. Laaja-alainen sivistyspohja saattaa puuttua kokonaan tai lähes kokonaan. On vain se tutkinto ja ammatti.

Vaan kyllä arvostuksen saamiseen nykymaailmassa riittää ihan hyvin hyväpalkkainen akateeminen ammatti, kulttuuriharrastuksista ja laaja-alaisesta sivistyksestä viis. Yksinään ne kulttuuriharrastukset eivät nosta ihmisen asemaa minnekään.

No minun mielestäni arvostuksen saamiseen riittää ihan vain pelkkä ihmisyys. Jokainen syntyy tänne viattomana ja jokainen ansaitsisi mahdollisuuden hyvää elämään, oli se sitten lyhyt tai pitkä.

Jokaisella on omia henkilökohtaisia arvostuksia ja toki niitä saa ollakin. Tärkeintä olisi miettiä, miten parantaa niiden asioita joilla ei ole hyviä lähtökohtia vaikkapa nyt juuri tuohon opiskeluun. Sinä saat arvostusta kyllä, mutta sen arvostuksen ansaitsevat myös ne, jotka eivät elämässä ole yhtä korkealle kyenneet kurottautumaan.

Mitä sivistykseen tulee, sen arvostus tuntuu laskeneen nykymaailmassa. Mielestäni se ei ole ollenkaan hyvä asia.

Ennen vanhaan esimerkiksi teatterista pitävälle miehelle oli kysyntää. Nykyään aika harva kirjoittaa Tinderissä käyvänsä teatterissa tai harrastavansa teatteria muutenkaan.

Sen teatterista pitävän miehen ammatilla ei ollut niinkään väliä kunhan se oli vakituinen työsuhde. Toki ennen kulttuurivallankumousta naiselle oli teatterikutsu jotain erityistä kun ei ollut tapana ihan arkivaatteissaan teatteriin mennä.

Suomalaisethan olivat tottuneet esimerkiksi kuunnelmiin. Sehän on radioteatteria ja raha ei ollut esteenä sivistää itseään siihen aikaan kun Ylellä oli myös kielikursseja jne ohjelmistossaan. Nythän kuunnelmaperinnettä on päivitetty podcasteihin kuten Armi Aavikon elämästä kertova podcast. Kaikki viisikymppiset tietävät kenestä podcast kertoo. Kaikkien hermot eivät kestä kuunnella podcasteja jos on tottunut nopeatempoisempaan ja nopeammin vaihteleviin teemoihin, joita ei tarvi pohtia tai jopa myötäelää mukana.

Teatteristahan lähdettiin usein iltateelle. Suomessa on syttynyt tuhansia romansseja ihan teatterin jälkeen yhdessä juodun teen ja baarin lauantaimakkaraleipien ääressä. Näin myös tuntemallani hitsaajan ja farmaseutin tarinassa, jossa he menivät naimisiin ikäisiinsä verrattuna myöhään.

Heidän tarinansa alkoi oikeastaan lehti-ilmoituksesta, jossa farmaseutti kertoi etsivänsä miestä, joka arvostaa lukemista ja teatteria. Hitsari sitten vastasi ja se oli menoa, vaikka he kuuluvatkin eri yhteiskuntaluokkien kun toinen oli työläinen ja toinen valkokaulustyöläinen.

Harratukset yhdistää sosiaaliluokkien yli nykyäänkin. Esim. erilaiset nörttiharrastukset. Moni tuntemani pari on, että miehellä vakituinen työ tai jopa ylempää keskiluokkaa omaisuuksineen, nainen on köyhempi ja ilman sitä miestä olis vain osa-aikatyötön alaluokkainen. Nyt voi elää miehen rinnalla turvatumpaa elämää. Vois ajatella, että vanhanaikaista, mutta yllättävän yleistä.

Voihan naisella olla koulutusta ja sivistyksellistä pääomaa, vaikka miehellekin jakaa. Esimerkiksi monet av-kielenkääntäjät ovat pienipalkkaisia. Siinä etupäässä naiset kärsivät siitä, että ovat hakeutuneet kutsumusammattiinsa.

Jos sama nainen kuuluisi ylempään keskiluokkaan niin silloin naisen taloudellinen tilanne olisi ainakin monen ylemmän keskiluokkaisen tai jopa yläluokkaisen silmissä yhdentekevää.

Perheen tulo- ja varallisuustaso vaikuttaa molempien puolisoiden sosiaaliluokkaan. Rahaa enemmän vaikuttaa kuitenkin koulutustaso ja kaikkein eniten vaikuttaa lapsuudenkodista saatu kulttuuriperintö. 

Työväenluokasta tuleva ammattikoulun käynyt toimitusjohtaja saa tehdä aika paljon egonpönkitystä, jotta tuntisi itsensä edes vähän yläluokkaiseksi, ainakin omissa ja sukulaistensa silmissä. Oikeasti yläluokka vain naureskelee autoilla ja moottoripyörillä pullistelulle ja sijoittaa tyypin mielessään aivan suvereenisti wt-luokkaan. 

Työväenluokasta ponnistanut ahkera ja älykäs yksilö, joka on suorittanut korkeakoulututkinnon, nousee koulutuksensa avulla yleensä keskiluokkaan ja saavuttaa vähän enemmän arvostusta. Yliopistotutkinnolla henkilö ansaitsee lähes poikkeuksetta enemmän arvostusta kuin AMK-koulutuksella, riippumatta kyseisten tutkintojen hyödyllisyydestä tai ammatin arvostuksesta. Käytännön esimerkkinä: lääkäriä arvostetaan enemmän kuin sairaanhoitajaa. Lääkäri on hyvätuloisena ja korkeasti koulutettuna lähes aina ylempää keskiluokkaa, mutta keskituloinen ja alemman korkeakoulututkinnon suorittanut sairaanhoitaja voi olla alempaa, keskimmäistä tai ylempää keskiluokkaa kotitaustasta ja puolison statuksesta riippuen. Toisaalta ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut työtön humanisti on henkisen pääomansa vuoksi aina vähintään keskimmäistä keskiluokkaa, vaikka olisi köyhäkin. 

Mutta sitten se yläluokkainen kotitausta: ei ylemmästä keskiluokasta tai yläluokasta mihinkään tiputa vain sen vuoksi, että on valittu jokin matalampi koulutustaso. Yläluokassa voi pysyä vaikka olisi vain ammattikoulun käynyt. Omistusasunto kivalla paikalla on peritty tai suvun omistama. Harrastukset on opittu jo lapsuuden kodissa ja ne ovat muovautuneet sosiaalisten piirien mukaisiksi. Lapset laulavat hyvissä kuoroissa, kotona käy piano-opettaja ja aikuiset harrastavat golfia ja tapaavat klubilla muita kaltaisiaan. Kotitöistä huolehtii au-pair. 

Alaluokista ei nousta ylempiin luokkiin pelkästään sillä tavalla, että saadaan jostain itse perustetusta bisneksestä tai urheilusta paljon rahaa. Pelkän rahan avulla pääsee nousukkaaksi. 

Ei rahakkuus tee yläluokkaista. Raha ja varallisuus on vain yksi pääoman muoto. Esimerkiksi tohtorintutkinto on merkittävämpi tekijä yhteiskuntaluokkaan kuulumisen kannalta kuin rikkaus. Koulutusta voi pitää kulttuurisena pääomana. Lisäksi sosiologiassa puhutaan sosiaalisesta pääomasta eli siitä, millaisten ihmisten kanssa on tekemisissä. Alaluokkainen vaikkapa hengailee keskikaljabaarin lätkäfanien kanssa, ylempiluokkainen keskustelee kulttuuri- ja tiedeväen kanssa.

Tohtori saattaa itse olla baarissa viihtyvä lätkäfani, jonka puoliso on taiteilija.

Tietenkin joku tohtori saattaa olla. Nyt kuitenkin meitä kiinnostaa, millainen tohtori todennäköisesti ja tilastollisesti katsoen on.

Kyllä se yläluokkaisuus on pitkälti se "vanha raha". Sen myötä tulee koulutus, käytöstavat, sivistys jne. Varakas voi tulla kenestä vaan amiksen käyneestä tavan duunarista hyvällä tuurilla, ainakin omillaan pärjäävä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se yläluokkaisuus on pitkälti se "vanha raha". Sen myötä tulee koulutus, käytöstavat, sivistys jne. Varakas voi tulla kenestä vaan amiksen käyneestä tavan duunarista hyvällä tuurilla, ainakin omillaan pärjäävä.

Olen työtön ja minulla on ylioppilastutkinto, ammattikoulututkinto ja ammattikorkeakoulututkinto.

Ei ole tatuointeja, en kiroile.

Omaisuudessa se näkyy. Talossa, jossa asuu. Kaupan ostoskärryssä ostoksista. Juhlissa vaatetuksesta. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. kirjastossa työskentelevä harmaahapsi uff vaatteilla on tuskin Punavuoressa asuva perijä, jolla velaton asunto ja 500000 tilillä.

Kyllä näitäkin on. Tosin nykyisin tuntuu, että kirjastossa lähinnä vain työläistaustaisia. Johtuu varmaan siitä, että alempi korkeakoulututkinto riittää nykyisin kirjastonhoitajan tehtäviin. Aiemmin oli enemmän humanisteja, joilla saattoi olla monenlaista taustaa ( ja rahaa).

Tietty kirjasto lienee sellainen työpaikka, jonne hakeutuu älyllisesti suuntautunutta ja todennäköisesti korkeasti koulutettua väkeä. Alaluokkainen todennäköisesti ei ole erityisen kiinnostunut korkeakulttuurista kuten tieto- ja kaunokirjallisuudesta.

Kirjastossa on työttömiä kuntouttavassa työtoiminnassa laittamassa palautettuja kirjoja hyllyyn työttömyyskorvauksella.

Chinaski kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingin Sanomissa oli jokin aika sitten artikkeli vähävaraisuudesta. Itku tuli lukiessa kun nuori ihminen sanoi toimittajalle tunnistavansa itsensä kaltaisen, vähävaraisen perheen lapsen, käytöksestä. Huono itsetunto näkyy katsekontaktin välttelyssä, ryhdissä, asettumisessa tilaan. Surullista. Ihan kauhean surullista.

Hyvin sanottu: miten ihminen asettuu tilaan ja uskaltaa ottaa tilaa. Hyväosaisempi ei kyseenalaista samalla tavalla oikeuttaan olla tilassa ja ottaa tilaa. Yksi opettaja sanoi, että tästä hän tunnistaa lapset, jotka on "hoidettu hyvin" ja jolla on asiat hyvin kotona.

Ensi talvena näemme kuinka hyvin lapsia hoidetaan. Monella päättyy sähkösopimus eli se viime talven 500 sähkölasku on 3000 ja verovähennystä saa 600 tammi-huhtikuussa.

Sähkönhinta 5 snt/kWh ja uudessa sopimuksessa 30 snt/kWh niin 500 lasku on 3000 euroa kuukaudessa ja siihen saa verovähennystä 600.

Miten joku yksin asuva maksaa tuon?

Se yksin asuva myy taloksa ja muuttaa johonkin järkevämpään asuntoon.

Jos sähkölasku on 3000 kuussa, täytyy ihmisen asua valtavassa hatarassa omakotitalossa. Kannattaa myydä se pois ja kysellä vaikka kunnallista vuokra-asuntoa.

Ei tarvitse kuin sähkösopimus vaihtua. Nyt se on 30 snt/kWh.

Pörssisähkö voi olla jopa euron tai 2 snt/kWh.

Lite bättre? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni koiran omistaminen kertoo heti omistajan sivistystasosta. Koiria (ja kissoja) tuntuu näkyvän vain junteilla. Korkeammin koulutetuilla ei ole tarvetta koiralle - hymähdän nähdessäni siististi pukeutuneen henkilön kävelyttämässä koiraa. Naapurinkin rouva pukeutuu oikein kauniisiin vaatteisiin, mutta tiesin heti koiran nähtyäni, että tämä henkilö ei kuulu yläluokkaan. 

Tämä siis vain oma mielipiteeni, pahoittelen, jos kuulostaa provolta. Olen tosissani. En ala perustelemaan mielipidettäni tätä enempää, mutta osa varmasti ymmärtää ja samaistuu kanssani.

Tämä ei mitenkään pidä paikkaansa. Taidat tietää sen itsekin, kun kieltäydyt perustelemasta. Yläluokallahan on kautta historian ollut metsästyskoiria ja seurakoira. Ruotsin kruununprinsessa Victoriallakin on Rio-niminen cavapoo. Vai onko hänkin juntti?

Jos näet vain junteilla koiria, niin taitaa johtua vaan siitä että asut itse junttialueella.

Ja mites Kunigatar Elisabetin corgit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. kirjastossa työskentelevä harmaahapsi uff vaatteilla on tuskin Punavuoressa asuva perijä, jolla velaton asunto ja 500000 tilillä.

Kyllä näitäkin on. Tosin nykyisin tuntuu, että kirjastossa lähinnä vain työläistaustaisia. Johtuu varmaan siitä, että alempi korkeakoulututkinto riittää nykyisin kirjastonhoitajan tehtäviin. Aiemmin oli enemmän humanisteja, joilla saattoi olla monenlaista taustaa ( ja rahaa).

Tietty kirjasto lienee sellainen työpaikka, jonne hakeutuu älyllisesti suuntautunutta ja todennäköisesti korkeasti koulutettua väkeä. Alaluokkainen todennäköisesti ei ole erityisen kiinnostunut korkeakulttuurista kuten tieto- ja kaunokirjallisuudesta.

Kirjastossa on työttömiä kuntouttavassa työtoiminnassa laittamassa palautettuja kirjoja hyllyyn työttömyyskorvauksella.

Työllistetyt ja kuntoutettavat eivät ole hakeutuneet kirjastoon töihin. Heidät on laitettu sinne. Sellaiset voivat olla ihan millaisia ihmisiä tahansa.

Mutta sellainen, joka varta vasten hakeutuu kirjastoon, mitä todennäköisimmin pitää kirjallisuudesta tai kulttuurista tai tieteestä tai näistä kaikista. Kirjastovirkailijalta vaaditaan korkeakoulututkintokin, ainakin aiemmin vaadittiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se yläluokkaisuus on pitkälti se "vanha raha". Sen myötä tulee koulutus, käytöstavat, sivistys jne. Varakas voi tulla kenestä vaan amiksen käyneestä tavan duunarista hyvällä tuurilla, ainakin omillaan pärjäävä.

Olen työtön ja minulla on ylioppilastutkinto, ammattikoulututkinto ja ammattikorkeakoulututkinto.

Ei ole tatuointeja, en kiroile.

Se on hieno homma, ettet kiroile, ja samoin se, ettei sinulla ole tatuointeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. kirjastossa työskentelevä harmaahapsi uff vaatteilla on tuskin Punavuoressa asuva perijä, jolla velaton asunto ja 500000 tilillä.

Kyllä näitäkin on. Tosin nykyisin tuntuu, että kirjastossa lähinnä vain työläistaustaisia. Johtuu varmaan siitä, että alempi korkeakoulututkinto riittää nykyisin kirjastonhoitajan tehtäviin. Aiemmin oli enemmän humanisteja, joilla saattoi olla monenlaista taustaa ( ja rahaa).

Tietty kirjasto lienee sellainen työpaikka, jonne hakeutuu älyllisesti suuntautunutta ja todennäköisesti korkeasti koulutettua väkeä. Alaluokkainen todennäköisesti ei ole erityisen kiinnostunut korkeakulttuurista kuten tieto- ja kaunokirjallisuudesta.

Kirjastossa on työttömiä kuntouttavassa työtoiminnassa laittamassa palautettuja kirjoja hyllyyn työttömyyskorvauksella.

Työllistetyt ja kuntoutettavat eivät ole hakeutuneet kirjastoon töihin. Heidät on laitettu sinne. Sellaiset voivat olla ihan millaisia ihmisiä tahansa.

Mutta sellainen, joka varta vasten hakeutuu kirjastoon, mitä todennäköisimmin pitää kirjallisuudesta tai kulttuurista tai tieteestä tai näistä kaikista. Kirjastovirkailijalta vaaditaan korkeakoulututkintokin, ainakin aiemmin vaadittiin. 

Kuka tahansa voidaan irtisanoa ja laittaa työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan tai palkkatukitöihin.

Työttömiä on 90 000 aktivoituna. Kun irtisanotaan ja on tietyn aikaa työtön niin valtio sakottaa kaupunkia, jos työtöntä ei aktivoida.

Kun sinut irtisanotaan niin haet itsenäisesti töitä kotona ja jos sinua ei tietyn ajan kuluessa valita mihinkään työpaikkaan niin työkkäri aktivoi sinut. Työttömiä on kaupoissa työkokeilussa hyllyttämässä tavaroita työttömyyskorvauksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. kirjastossa työskentelevä harmaahapsi uff vaatteilla on tuskin Punavuoressa asuva perijä, jolla velaton asunto ja 500000 tilillä.

Kyllä näitäkin on. Tosin nykyisin tuntuu, että kirjastossa lähinnä vain työläistaustaisia. Johtuu varmaan siitä, että alempi korkeakoulututkinto riittää nykyisin kirjastonhoitajan tehtäviin. Aiemmin oli enemmän humanisteja, joilla saattoi olla monenlaista taustaa ( ja rahaa).

Tietty kirjasto lienee sellainen työpaikka, jonne hakeutuu älyllisesti suuntautunutta ja todennäköisesti korkeasti koulutettua väkeä. Alaluokkainen todennäköisesti ei ole erityisen kiinnostunut korkeakulttuurista kuten tieto- ja kaunokirjallisuudesta.

Kirjastossa on työttömiä kuntouttavassa työtoiminnassa laittamassa palautettuja kirjoja hyllyyn työttömyyskorvauksella.

Työllistetyt ja kuntoutettavat eivät ole hakeutuneet kirjastoon töihin. Heidät on laitettu sinne. Sellaiset voivat olla ihan millaisia ihmisiä tahansa.

Mutta sellainen, joka varta vasten hakeutuu kirjastoon, mitä todennäköisimmin pitää kirjallisuudesta tai kulttuurista tai tieteestä tai näistä kaikista. Kirjastovirkailijalta vaaditaan korkeakoulututkintokin, ainakin aiemmin vaadittiin. 

Kuka tahansa voidaan irtisanoa ja laittaa työkokeiluun tai kuntouttavaan työtoimintaan tai palkkatukitöihin.

Työttömiä on 90 000 aktivoituna. Kun irtisanotaan ja on tietyn aikaa työtön niin valtio sakottaa kaupunkia, jos työtöntä ei aktivoida.

Kun sinut irtisanotaan niin haet itsenäisesti töitä kotona ja jos sinua ei tietyn ajan kuluessa valita mihinkään työpaikkaan niin työkkäri aktivoi sinut. Työttömiä on kaupoissa työkokeilussa hyllyttämässä tavaroita työttömyyskorvauksella.

Ammattisuoja on 3 kuukautta.