Lue keskustelun säännöt.
Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?
Miten näkyy jos on korkea tai matala sosiaaliluokka tai sosioekonominen asema?
Kommentit (5592)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä pointteja tässä keskustelussa. Kiinnostaisi nyt tietää, mikä on yhteiskuntaluokkani eli mistä löydän ne sosiaaliset piirit, joissa olen kuin kotonani, jos taustatietoni ovat nämä:
- keskiluokkainen kotitausta
- kokenut aina ulkopuolisuutta
- lapsena pienellä paikkakunnalla en kelvannut työväenluokkaisten enkä paremman väen lapsien porukohin eikä muita ollut
- työkokemus yliopistolla tutkijana
- viimeiset viisi vuotta työttömänä
- en tunne oiken akateemisia enkä toisaalta vähän koulutettuja ihmisiä enkä tiedä miten heidän sosiaaliset kuvionsa toimivat
- olen köyhä eli en pysty tekemään asioita, joita keskiluokkaiset ihmiset tapaavat tehdä
- pukeudun "ajattomasti" klassista tyyliä mukaillen, mutta vaatteeni ovat kuluneita, risoja ja korjattuja
- leikkaan hiukseni itse
- en käytä päihteitä, syön terveellisesti ja kuntoilenJos onnistuit tutkija-aikanasi hankkimaan asunnon tai muuta vähän isompaa omaisuutta, kuulut omaisuutesi perusteella alempaan keskiluokkaan, vaikka eläisitkin nyt yhteiskunnan tuilla. Jos taas asut vuokralla ja elät yhteiskunnan tuilla (tai puoliso elättää tms.) olet ylempää alaluokkaa, johon kuuluu paljon keskiluokkaisesta taustasta pudonnutta ns. sivistyneistöä.
Ei yliopistotutkijasta tule työttömänä alaluokkaa, ei muustakaan sivistyneistöstä. Älä jaksa.
Mutta mihin hän sitten kuuluu?
Ehkä aina on ollut ihmisiä, jotka ei oikein sovi mihinkään lokeroon.
Sosiaaliluokka ei ole niinkään sidoksissa varallisuuteen kuin sivistys- ja kulttuuripääomaan. On yliopistosta valmistuneita, jotka eivät välitä esimerkiksi kirjallisuudesta tai kuvataiteista. Siten akateeminen koulutus ei aina välttämättä tarkoita sitä, että kuuluisi sivistyneeseen kansanosaan.
Tuolla logiikalla kirjallisuustieteilijä on aina ylempää luokkaa kuin lääkäri tai juristi. No ei ole.
Uskon hänen tarkoittaneen sitä että todella monet suorittavan vain sen oman tutkintonsa. Tunnetaan vain se oma ala, kuten mainitsemasi lääkäri tai juristi. Laaja-alainen sivistyspohja saattaa puuttua kokonaan tai lähes kokonaan. On vain se tutkinto ja ammatti.
Vaan kyllä arvostuksen saamiseen nykymaailmassa riittää ihan hyvin hyväpalkkainen akateeminen ammatti, kulttuuriharrastuksista ja laaja-alaisesta sivistyksestä viis. Yksinään ne kulttuuriharrastukset eivät nosta ihmisen asemaa minnekään.
No minun mielestäni arvostuksen saamiseen riittää ihan vain pelkkä ihmisyys. Jokainen syntyy tänne viattomana ja jokainen ansaitsisi mahdollisuuden hyvää elämään, oli se sitten lyhyt tai pitkä.
Jokaisella on omia henkilökohtaisia arvostuksia ja toki niitä saa ollakin. Tärkeintä olisi miettiä, miten parantaa niiden asioita joilla ei ole hyviä lähtökohtia vaikkapa nyt juuri tuohon opiskeluun. Sinä saat arvostusta kyllä, mutta sen arvostuksen ansaitsevat myös ne, jotka eivät elämässä ole yhtä korkealle kyenneet kurottautumaan.
Mitä sivistykseen tulee, sen arvostus tuntuu laskeneen nykymaailmassa. Mielestäni se ei ole ollenkaan hyvä asia.
Ennen vanhaan esimerkiksi teatterista pitävälle miehelle oli kysyntää. Nykyään aika harva kirjoittaa Tinderissä käyvänsä teatterissa tai harrastavansa teatteria muutenkaan.
Sen teatterista pitävän miehen ammatilla ei ollut niinkään väliä kunhan se oli vakituinen työsuhde. Toki ennen kulttuurivallankumousta naiselle oli teatterikutsu jotain erityistä kun ei ollut tapana ihan arkivaatteissaan teatteriin mennä.
Suomalaisethan olivat tottuneet esimerkiksi kuunnelmiin. Sehän on radioteatteria ja raha ei ollut esteenä sivistää itseään siihen aikaan kun Ylellä oli myös kielikursseja jne ohjelmistossaan. Nythän kuunnelmaperinnettä on päivitetty podcasteihin kuten Armi Aavikon elämästä kertova podcast. Kaikki viisikymppiset tietävät kenestä podcast kertoo. Kaikkien hermot eivät kestä kuunnella podcasteja jos on tottunut nopeatempoisempaan ja nopeammin vaihteleviin teemoihin, joita ei tarvi pohtia tai jopa myötäelää mukana.
Teatteristahan lähdettiin usein iltateelle. Suomessa on syttynyt tuhansia romansseja ihan teatterin jälkeen yhdessä juodun teen ja baarin lauantaimakkaraleipien ääressä. Näin myös tuntemallani hitsaajan ja farmaseutin tarinassa, jossa he menivät naimisiin ikäisiinsä verrattuna myöhään.
Heidän tarinansa alkoi oikeastaan lehti-ilmoituksesta, jossa farmaseutti kertoi etsivänsä miestä, joka arvostaa lukemista ja teatteria. Hitsari sitten vastasi ja se oli menoa, vaikka he kuuluvatkin eri yhteiskuntaluokkien kun toinen oli työläinen ja toinen valkokaulustyöläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä pointteja tässä keskustelussa. Kiinnostaisi nyt tietää, mikä on yhteiskuntaluokkani eli mistä löydän ne sosiaaliset piirit, joissa olen kuin kotonani, jos taustatietoni ovat nämä:
- keskiluokkainen kotitausta
- kokenut aina ulkopuolisuutta
- lapsena pienellä paikkakunnalla en kelvannut työväenluokkaisten enkä paremman väen lapsien porukohin eikä muita ollut
- työkokemus yliopistolla tutkijana
- viimeiset viisi vuotta työttömänä
- en tunne oiken akateemisia enkä toisaalta vähän koulutettuja ihmisiä enkä tiedä miten heidän sosiaaliset kuvionsa toimivat
- olen köyhä eli en pysty tekemään asioita, joita keskiluokkaiset ihmiset tapaavat tehdä
- pukeudun "ajattomasti" klassista tyyliä mukaillen, mutta vaatteeni ovat kuluneita, risoja ja korjattuja
- leikkaan hiukseni itse
- en käytä päihteitä, syön terveellisesti ja kuntoilenJos onnistuit tutkija-aikanasi hankkimaan asunnon tai muuta vähän isompaa omaisuutta, kuulut omaisuutesi perusteella alempaan keskiluokkaan, vaikka eläisitkin nyt yhteiskunnan tuilla. Jos taas asut vuokralla ja elät yhteiskunnan tuilla (tai puoliso elättää tms.) olet ylempää alaluokkaa, johon kuuluu paljon keskiluokkaisesta taustasta pudonnutta ns. sivistyneistöä.
Ei yliopistotutkijasta tule työttömänä alaluokkaa, ei muustakaan sivistyneistöstä. Älä jaksa.
Mutta mihin hän sitten kuuluu?
Ehkä aina on ollut ihmisiä, jotka ei oikein sovi mihinkään lokeroon.
Sosiaaliluokka ei ole niinkään sidoksissa varallisuuteen kuin sivistys- ja kulttuuripääomaan. On yliopistosta valmistuneita, jotka eivät välitä esimerkiksi kirjallisuudesta tai kuvataiteista. Siten akateeminen koulutus ei aina välttämättä tarkoita sitä, että kuuluisi sivistyneeseen kansanosaan.
Tuolla logiikalla kirjallisuustieteilijä on aina ylempää luokkaa kuin lääkäri tai juristi. No ei ole.
Uskon hänen tarkoittaneen sitä että todella monet suorittavan vain sen oman tutkintonsa. Tunnetaan vain se oma ala, kuten mainitsemasi lääkäri tai juristi. Laaja-alainen sivistyspohja saattaa puuttua kokonaan tai lähes kokonaan. On vain se tutkinto ja ammatti.
Vaan kyllä arvostuksen saamiseen nykymaailmassa riittää ihan hyvin hyväpalkkainen akateeminen ammatti, kulttuuriharrastuksista ja laaja-alaisesta sivistyksestä viis. Yksinään ne kulttuuriharrastukset eivät nosta ihmisen asemaa minnekään.
No minun mielestäni arvostuksen saamiseen riittää ihan vain pelkkä ihmisyys. Jokainen syntyy tänne viattomana ja jokainen ansaitsisi mahdollisuuden hyvää elämään, oli se sitten lyhyt tai pitkä.
Jokaisella on omia henkilökohtaisia arvostuksia ja toki niitä saa ollakin. Tärkeintä olisi miettiä, miten parantaa niiden asioita joilla ei ole hyviä lähtökohtia vaikkapa nyt juuri tuohon opiskeluun. Sinä saat arvostusta kyllä, mutta sen arvostuksen ansaitsevat myös ne, jotka eivät elämässä ole yhtä korkealle kyenneet kurottautumaan.
Mitä sivistykseen tulee, sen arvostus tuntuu laskeneen nykymaailmassa. Mielestäni se ei ole ollenkaan hyvä asia.
Ennen vanhaan esimerkiksi teatterista pitävälle miehelle oli kysyntää. Nykyään aika harva kirjoittaa Tinderissä käyvänsä teatterissa tai harrastavansa teatteria muutenkaan.
Sen teatterista pitävän miehen ammatilla ei ollut niinkään väliä kunhan se oli vakituinen työsuhde. Toki ennen kulttuurivallankumousta naiselle oli teatterikutsu jotain erityistä kun ei ollut tapana ihan arkivaatteissaan teatteriin mennä.
Suomalaisethan olivat tottuneet esimerkiksi kuunnelmiin. Sehän on radioteatteria ja raha ei ollut esteenä sivistää itseään siihen aikaan kun Ylellä oli myös kielikursseja jne ohjelmistossaan. Nythän kuunnelmaperinnettä on päivitetty podcasteihin kuten Armi Aavikon elämästä kertova podcast. Kaikki viisikymppiset tietävät kenestä podcast kertoo. Kaikkien hermot eivät kestä kuunnella podcasteja jos on tottunut nopeatempoisempaan ja nopeammin vaihteleviin teemoihin, joita ei tarvi pohtia tai jopa myötäelää mukana.
Teatteristahan lähdettiin usein iltateelle. Suomessa on syttynyt tuhansia romansseja ihan teatterin jälkeen yhdessä juodun teen ja baarin lauantaimakkaraleipien ääressä. Näin myös tuntemallani hitsaajan ja farmaseutin tarinassa, jossa he menivät naimisiin ikäisiinsä verrattuna myöhään.
Heidän tarinansa alkoi oikeastaan lehti-ilmoituksesta, jossa farmaseutti kertoi etsivänsä miestä, joka arvostaa lukemista ja teatteria. Hitsari sitten vastasi ja se oli menoa, vaikka he kuuluvatkin eri yhteiskuntaluokkien kun toinen oli työläinen ja toinen valkokaulustyöläinen.
Harratukset yhdistää sosiaaliluokkien yli nykyäänkin. Esim. erilaiset nörttiharrastukset. Moni tuntemani pari on, että miehellä vakituinen työ tai jopa ylempää keskiluokkaa omaisuuksineen, nainen on köyhempi ja ilman sitä miestä olis vain osa-aikatyötön alaluokkainen. Nyt voi elää miehen rinnalla turvatumpaa elämää. Vois ajatella, että vanhanaikaista, mutta yllättävän yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä pointteja tässä keskustelussa. Kiinnostaisi nyt tietää, mikä on yhteiskuntaluokkani eli mistä löydän ne sosiaaliset piirit, joissa olen kuin kotonani, jos taustatietoni ovat nämä:
- keskiluokkainen kotitausta
- kokenut aina ulkopuolisuutta
- lapsena pienellä paikkakunnalla en kelvannut työväenluokkaisten enkä paremman väen lapsien porukohin eikä muita ollut
- työkokemus yliopistolla tutkijana
- viimeiset viisi vuotta työttömänä
- en tunne oiken akateemisia enkä toisaalta vähän koulutettuja ihmisiä enkä tiedä miten heidän sosiaaliset kuvionsa toimivat
- olen köyhä eli en pysty tekemään asioita, joita keskiluokkaiset ihmiset tapaavat tehdä
- pukeudun "ajattomasti" klassista tyyliä mukaillen, mutta vaatteeni ovat kuluneita, risoja ja korjattuja
- leikkaan hiukseni itse
- en käytä päihteitä, syön terveellisesti ja kuntoilenJos onnistuit tutkija-aikanasi hankkimaan asunnon tai muuta vähän isompaa omaisuutta, kuulut omaisuutesi perusteella alempaan keskiluokkaan, vaikka eläisitkin nyt yhteiskunnan tuilla. Jos taas asut vuokralla ja elät yhteiskunnan tuilla (tai puoliso elättää tms.) olet ylempää alaluokkaa, johon kuuluu paljon keskiluokkaisesta taustasta pudonnutta ns. sivistyneistöä.
Ei yliopistotutkijasta tule työttömänä alaluokkaa, ei muustakaan sivistyneistöstä. Älä jaksa.
Mutta mihin hän sitten kuuluu?
Ehkä aina on ollut ihmisiä, jotka ei oikein sovi mihinkään lokeroon.
Sosiaaliluokka ei ole niinkään sidoksissa varallisuuteen kuin sivistys- ja kulttuuripääomaan. On yliopistosta valmistuneita, jotka eivät välitä esimerkiksi kirjallisuudesta tai kuvataiteista. Siten akateeminen koulutus ei aina välttämättä tarkoita sitä, että kuuluisi sivistyneeseen kansanosaan.
Tässä on selvästi 2 erilaista tulkintalinjaa. Mä lasken luokat varallisuuden (ja yläluokassa vaikutusvallan) mukaan, sivistystaso ja henkinen kulttuuri voi sitten vaihdella luokan sisällä paljonkin. Siitä sitten tulee luokka-angstia, kun on henkisesti erilainen kuin suuri osa muita samaan luokkaan kuuluvia.
Tietty joitain akateemisista voi olla kivempi ajatella, että on jotain ylempää luokkaa, vaikka olis työtön ja köyhä, mutta, näin leipäjonossa käyneenä akateemisena, musta se on turhaa todellisuuden kaunistelua.
Raha on tärkeää, kun sitä ei ole. Kulttuuritietoa taas on riittämiin. Rikastuttaahan se elämää, muttei rahaa sellaisenaan korvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä pointteja tässä keskustelussa. Kiinnostaisi nyt tietää, mikä on yhteiskuntaluokkani eli mistä löydän ne sosiaaliset piirit, joissa olen kuin kotonani, jos taustatietoni ovat nämä:
- keskiluokkainen kotitausta
- kokenut aina ulkopuolisuutta
- lapsena pienellä paikkakunnalla en kelvannut työväenluokkaisten enkä paremman väen lapsien porukohin eikä muita ollut
- työkokemus yliopistolla tutkijana
- viimeiset viisi vuotta työttömänä
- en tunne oiken akateemisia enkä toisaalta vähän koulutettuja ihmisiä enkä tiedä miten heidän sosiaaliset kuvionsa toimivat
- olen köyhä eli en pysty tekemään asioita, joita keskiluokkaiset ihmiset tapaavat tehdä
- pukeudun "ajattomasti" klassista tyyliä mukaillen, mutta vaatteeni ovat kuluneita, risoja ja korjattuja
- leikkaan hiukseni itse
- en käytä päihteitä, syön terveellisesti ja kuntoilenJos onnistuit tutkija-aikanasi hankkimaan asunnon tai muuta vähän isompaa omaisuutta, kuulut omaisuutesi perusteella alempaan keskiluokkaan, vaikka eläisitkin nyt yhteiskunnan tuilla. Jos taas asut vuokralla ja elät yhteiskunnan tuilla (tai puoliso elättää tms.) olet ylempää alaluokkaa, johon kuuluu paljon keskiluokkaisesta taustasta pudonnutta ns. sivistyneistöä.
Ei yliopistotutkijasta tule työttömänä alaluokkaa, ei muustakaan sivistyneistöstä. Älä jaksa.
Mutta mihin hän sitten kuuluu?
Ehkä aina on ollut ihmisiä, jotka ei oikein sovi mihinkään lokeroon.
Sosiaaliluokka ei ole niinkään sidoksissa varallisuuteen kuin sivistys- ja kulttuuripääomaan. On yliopistosta valmistuneita, jotka eivät välitä esimerkiksi kirjallisuudesta tai kuvataiteista. Siten akateeminen koulutus ei aina välttämättä tarkoita sitä, että kuuluisi sivistyneeseen kansanosaan.
Tuolla logiikalla kirjallisuustieteilijä on aina ylempää luokkaa kuin lääkäri tai juristi. No ei ole.
Uskon hänen tarkoittaneen sitä että todella monet suorittavan vain sen oman tutkintonsa. Tunnetaan vain se oma ala, kuten mainitsemasi lääkäri tai juristi. Laaja-alainen sivistyspohja saattaa puuttua kokonaan tai lähes kokonaan. On vain se tutkinto ja ammatti.
Vaan kyllä arvostuksen saamiseen nykymaailmassa riittää ihan hyvin hyväpalkkainen akateeminen ammatti, kulttuuriharrastuksista ja laaja-alaisesta sivistyksestä viis. Yksinään ne kulttuuriharrastukset eivät nosta ihmisen asemaa minnekään.
Se vähän riippuu. Kulttuuriharrastukset, harrastukset yleensäkin on aikuisilla hyvä tapa nostaa sosiaalista asemaansa tietyssä piirissä (yleensä harrastukset on alakulttuurikohtaisia). Ne tuovat verkostoja ja antavat kuvan, että oot ok, "normaali" tyyppi. Etenkin, jos on syystä tai toisesta työelämässä ongelmia, eikä saa statusta sitä kautta. Harrastukset ei nosta taloudellista arvoa (ellei sit just verkostojen kautta tai että osaa hyödyntää kokemustaan työnhaussa muuten) ja vaatii pokkaa jos harrastaa itseään ylempiluokkaisten kanssa. Silti, köyhä, työtön, muuten "luuseri" voi olla harrastuspiirissään arvostettu ja saada sitä kautta ystäviä jne.
Käyn neljännesvuosittain keskussairaalassa omissa asioissani. Viimeksi minulla oli vapaapäivän kunniaksi hopiksen mainostama farkkuasu, mutta mustana. Käyn aika usein palvelukodin asukkaiden saattajana työasussa. Siinä odotellessani tajusin, että työasussani olen lääkäreille näkymätön, hoitajat huomaavat työasuisen hoitajan, vaikka eri firman asussakin paremmin.
En tiedä, miten hyvin sosiaaliluokan huijaaminen pukeutumisella onnistuu, mutta ainakin huomaamattomaksi itsensä voi pukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä pointteja tässä keskustelussa. Kiinnostaisi nyt tietää, mikä on yhteiskuntaluokkani eli mistä löydän ne sosiaaliset piirit, joissa olen kuin kotonani, jos taustatietoni ovat nämä:
- keskiluokkainen kotitausta
- kokenut aina ulkopuolisuutta
- lapsena pienellä paikkakunnalla en kelvannut työväenluokkaisten enkä paremman väen lapsien porukohin eikä muita ollut
- työkokemus yliopistolla tutkijana
- viimeiset viisi vuotta työttömänä
- en tunne oiken akateemisia enkä toisaalta vähän koulutettuja ihmisiä enkä tiedä miten heidän sosiaaliset kuvionsa toimivat
- olen köyhä eli en pysty tekemään asioita, joita keskiluokkaiset ihmiset tapaavat tehdä
- pukeudun "ajattomasti" klassista tyyliä mukaillen, mutta vaatteeni ovat kuluneita, risoja ja korjattuja
- leikkaan hiukseni itse
- en käytä päihteitä, syön terveellisesti ja kuntoilenJos onnistuit tutkija-aikanasi hankkimaan asunnon tai muuta vähän isompaa omaisuutta, kuulut omaisuutesi perusteella alempaan keskiluokkaan, vaikka eläisitkin nyt yhteiskunnan tuilla. Jos taas asut vuokralla ja elät yhteiskunnan tuilla (tai puoliso elättää tms.) olet ylempää alaluokkaa, johon kuuluu paljon keskiluokkaisesta taustasta pudonnutta ns. sivistyneistöä.
Ei yliopistotutkijasta tule työttömänä alaluokkaa, ei muustakaan sivistyneistöstä. Älä jaksa.
Mutta mihin hän sitten kuuluu?
Ehkä aina on ollut ihmisiä, jotka ei oikein sovi mihinkään lokeroon.
Sosiaaliluokka ei ole niinkään sidoksissa varallisuuteen kuin sivistys- ja kulttuuripääomaan. On yliopistosta valmistuneita, jotka eivät välitä esimerkiksi kirjallisuudesta tai kuvataiteista. Siten akateeminen koulutus ei aina välttämättä tarkoita sitä, että kuuluisi sivistyneeseen kansanosaan.
Tässä on selvästi 2 erilaista tulkintalinjaa. Mä lasken luokat varallisuuden (ja yläluokassa vaikutusvallan) mukaan, sivistystaso ja henkinen kulttuuri voi sitten vaihdella luokan sisällä paljonkin. Siitä sitten tulee luokka-angstia, kun on henkisesti erilainen kuin suuri osa muita samaan luokkaan kuuluvia.
Tietty joitain akateemisista voi olla kivempi ajatella, että on jotain ylempää luokkaa, vaikka olis työtön ja köyhä, mutta, näin leipäjonossa käyneenä akateemisena, musta se on turhaa todellisuuden kaunistelua.
Raha on tärkeää, kun sitä ei ole. Kulttuuritietoa taas on riittämiin. Rikastuttaahan se elämää, muttei rahaa sellaisenaan korvaa.
Harvemmin ihmisen köyhyyttä muistellaan hänen hautajaisissaan. Senkin enemmän muistellaan edesmenneen hyveitä. Akateemisten köyhyys on verrattain uusi ilmiö Suomessa.
Ei se pelkkä varallisuus kesää tee. Toki se helpottaa elämää ja raadollisessa maailmassa ihmiset luovat mieluummin suhteita varoissaan olevien kuin persaukisten kanssa.
Tuon voi toteuttaa vaikka ajatusleikkinä, että saisit kutsua glögi-iltaasi kuusi ihmistä. Ne, jotka ottaisivat illasta ilon irti liiankin railakkaasti, omaavat luultavasti sivistystä, käytöstapoja ja suhdeverkostoja todennäköisemmin kuin vaikka lähiökuppilassa yksin aina kuppia yksikseen ottava Pera tai Hilu, joista ei saa minkäänlaista mielikuvaa etukäteen.
Törppökin voi olla, mutta ei saa olla kuspäinen ja pitää osata vilpittömästi pahoitella aiheuttamaansa sähellystä olipa se sitten liika glögin juonti ja äänekkäs oksentaminen vessassa tai olohuoneen sohvalle sammuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä pointteja tässä keskustelussa. Kiinnostaisi nyt tietää, mikä on yhteiskuntaluokkani eli mistä löydän ne sosiaaliset piirit, joissa olen kuin kotonani, jos taustatietoni ovat nämä:
- keskiluokkainen kotitausta
- kokenut aina ulkopuolisuutta
- lapsena pienellä paikkakunnalla en kelvannut työväenluokkaisten enkä paremman väen lapsien porukohin eikä muita ollut
- työkokemus yliopistolla tutkijana
- viimeiset viisi vuotta työttömänä
- en tunne oiken akateemisia enkä toisaalta vähän koulutettuja ihmisiä enkä tiedä miten heidän sosiaaliset kuvionsa toimivat
- olen köyhä eli en pysty tekemään asioita, joita keskiluokkaiset ihmiset tapaavat tehdä
- pukeudun "ajattomasti" klassista tyyliä mukaillen, mutta vaatteeni ovat kuluneita, risoja ja korjattuja
- leikkaan hiukseni itse
- en käytä päihteitä, syön terveellisesti ja kuntoilenJos onnistuit tutkija-aikanasi hankkimaan asunnon tai muuta vähän isompaa omaisuutta, kuulut omaisuutesi perusteella alempaan keskiluokkaan, vaikka eläisitkin nyt yhteiskunnan tuilla. Jos taas asut vuokralla ja elät yhteiskunnan tuilla (tai puoliso elättää tms.) olet ylempää alaluokkaa, johon kuuluu paljon keskiluokkaisesta taustasta pudonnutta ns. sivistyneistöä.
Ei yliopistotutkijasta tule työttömänä alaluokkaa, ei muustakaan sivistyneistöstä. Älä jaksa.
Mutta mihin hän sitten kuuluu?
Ehkä aina on ollut ihmisiä, jotka ei oikein sovi mihinkään lokeroon.
Sosiaaliluokka ei ole niinkään sidoksissa varallisuuteen kuin sivistys- ja kulttuuripääomaan. On yliopistosta valmistuneita, jotka eivät välitä esimerkiksi kirjallisuudesta tai kuvataiteista. Siten akateeminen koulutus ei aina välttämättä tarkoita sitä, että kuuluisi sivistyneeseen kansanosaan.
Tuolla logiikalla kirjallisuustieteilijä on aina ylempää luokkaa kuin lääkäri tai juristi. No ei ole.
Uskon hänen tarkoittaneen sitä että todella monet suorittavan vain sen oman tutkintonsa. Tunnetaan vain se oma ala, kuten mainitsemasi lääkäri tai juristi. Laaja-alainen sivistyspohja saattaa puuttua kokonaan tai lähes kokonaan. On vain se tutkinto ja ammatti.
Vaan kyllä arvostuksen saamiseen nykymaailmassa riittää ihan hyvin hyväpalkkainen akateeminen ammatti, kulttuuriharrastuksista ja laaja-alaisesta sivistyksestä viis. Yksinään ne kulttuuriharrastukset eivät nosta ihmisen asemaa minnekään.
No minun mielestäni arvostuksen saamiseen riittää ihan vain pelkkä ihmisyys. Jokainen syntyy tänne viattomana ja jokainen ansaitsisi mahdollisuuden hyvää elämään, oli se sitten lyhyt tai pitkä.
Jokaisella on omia henkilökohtaisia arvostuksia ja toki niitä saa ollakin. Tärkeintä olisi miettiä, miten parantaa niiden asioita joilla ei ole hyviä lähtökohtia vaikkapa nyt juuri tuohon opiskeluun. Sinä saat arvostusta kyllä, mutta sen arvostuksen ansaitsevat myös ne, jotka eivät elämässä ole yhtä korkealle kyenneet kurottautumaan.
Mitä sivistykseen tulee, sen arvostus tuntuu laskeneen nykymaailmassa. Mielestäni se ei ole ollenkaan hyvä asia.
Ennen vanhaan esimerkiksi teatterista pitävälle miehelle oli kysyntää. Nykyään aika harva kirjoittaa Tinderissä käyvänsä teatterissa tai harrastavansa teatteria muutenkaan.
Sen teatterista pitävän miehen ammatilla ei ollut niinkään väliä kunhan se oli vakituinen työsuhde. Toki ennen kulttuurivallankumousta naiselle oli teatterikutsu jotain erityistä kun ei ollut tapana ihan arkivaatteissaan teatteriin mennä.
Suomalaisethan olivat tottuneet esimerkiksi kuunnelmiin. Sehän on radioteatteria ja raha ei ollut esteenä sivistää itseään siihen aikaan kun Ylellä oli myös kielikursseja jne ohjelmistossaan. Nythän kuunnelmaperinnettä on päivitetty podcasteihin kuten Armi Aavikon elämästä kertova podcast. Kaikki viisikymppiset tietävät kenestä podcast kertoo. Kaikkien hermot eivät kestä kuunnella podcasteja jos on tottunut nopeatempoisempaan ja nopeammin vaihteleviin teemoihin, joita ei tarvi pohtia tai jopa myötäelää mukana.
Teatteristahan lähdettiin usein iltateelle. Suomessa on syttynyt tuhansia romansseja ihan teatterin jälkeen yhdessä juodun teen ja baarin lauantaimakkaraleipien ääressä. Näin myös tuntemallani hitsaajan ja farmaseutin tarinassa, jossa he menivät naimisiin ikäisiinsä verrattuna myöhään.
Heidän tarinansa alkoi oikeastaan lehti-ilmoituksesta, jossa farmaseutti kertoi etsivänsä miestä, joka arvostaa lukemista ja teatteria. Hitsari sitten vastasi ja se oli menoa, vaikka he kuuluvatkin eri yhteiskuntaluokkien kun toinen oli työläinen ja toinen valkokaulustyöläinen.
Harratukset yhdistää sosiaaliluokkien yli nykyäänkin. Esim. erilaiset nörttiharrastukset. Moni tuntemani pari on, että miehellä vakituinen työ tai jopa ylempää keskiluokkaa omaisuuksineen, nainen on köyhempi ja ilman sitä miestä olis vain osa-aikatyötön alaluokkainen. Nyt voi elää miehen rinnalla turvatumpaa elämää. Vois ajatella, että vanhanaikaista, mutta yllättävän yleistä.
Voihan naisella olla koulutusta ja sivistyksellistä pääomaa, vaikka miehellekin jakaa. Esimerkiksi monet av-kielenkääntäjät ovat pienipalkkaisia. Siinä etupäässä naiset kärsivät siitä, että ovat hakeutuneet kutsumusammattiinsa.
Jos sama nainen kuuluisi ylempään keskiluokkaan niin silloin naisen taloudellinen tilanne olisi ainakin monen ylemmän keskiluokkaisen tai jopa yläluokkaisen silmissä yhdentekevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyn neljännesvuosittain keskussairaalassa omissa asioissani. Viimeksi minulla oli vapaapäivän kunniaksi hopiksen mainostama farkkuasu, mutta mustana. Käyn aika usein palvelukodin asukkaiden saattajana työasussa. Siinä odotellessani tajusin, että työasussani olen lääkäreille näkymätön, hoitajat huomaavat työasuisen hoitajan, vaikka eri firman asussakin paremmin.
En tiedä, miten hyvin sosiaaliluokan huijaaminen pukeutumisella onnistuu, mutta ainakin huomaamattomaksi itsensä voi pukea.
Mikä on hopis?
Kun täyttää 80 - vuotta ja miettii mitä on tämän elämän jälkeen niin ahneus tuskin on plussaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmastonmuutos, mutta silti osa vain itsekkäästi matkustaa lentokoneella, koska ovat itsekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä pointteja tässä keskustelussa. Kiinnostaisi nyt tietää, mikä on yhteiskuntaluokkani eli mistä löydän ne sosiaaliset piirit, joissa olen kuin kotonani, jos taustatietoni ovat nämä:
- keskiluokkainen kotitausta
- kokenut aina ulkopuolisuutta
- lapsena pienellä paikkakunnalla en kelvannut työväenluokkaisten enkä paremman väen lapsien porukohin eikä muita ollut
- työkokemus yliopistolla tutkijana
- viimeiset viisi vuotta työttömänä
- en tunne oiken akateemisia enkä toisaalta vähän koulutettuja ihmisiä enkä tiedä miten heidän sosiaaliset kuvionsa toimivat
- olen köyhä eli en pysty tekemään asioita, joita keskiluokkaiset ihmiset tapaavat tehdä
- pukeudun "ajattomasti" klassista tyyliä mukaillen, mutta vaatteeni ovat kuluneita, risoja ja korjattuja
- leikkaan hiukseni itse
- en käytä päihteitä, syön terveellisesti ja kuntoilenJos onnistuit tutkija-aikanasi hankkimaan asunnon tai muuta vähän isompaa omaisuutta, kuulut omaisuutesi perusteella alempaan keskiluokkaan, vaikka eläisitkin nyt yhteiskunnan tuilla. Jos taas asut vuokralla ja elät yhteiskunnan tuilla (tai puoliso elättää tms.) olet ylempää alaluokkaa, johon kuuluu paljon keskiluokkaisesta taustasta pudonnutta ns. sivistyneistöä.
Ei yliopistotutkijasta tule työttömänä alaluokkaa, ei muustakaan sivistyneistöstä. Älä jaksa.
Mutta mihin hän sitten kuuluu?
Ehkä aina on ollut ihmisiä, jotka ei oikein sovi mihinkään lokeroon.
Sosiaaliluokka ei ole niinkään sidoksissa varallisuuteen kuin sivistys- ja kulttuuripääomaan. On yliopistosta valmistuneita, jotka eivät välitä esimerkiksi kirjallisuudesta tai kuvataiteista. Siten akateeminen koulutus ei aina välttämättä tarkoita sitä, että kuuluisi sivistyneeseen kansanosaan.
Tässä on selvästi 2 erilaista tulkintalinjaa. Mä lasken luokat varallisuuden (ja yläluokassa vaikutusvallan) mukaan, sivistystaso ja henkinen kulttuuri voi sitten vaihdella luokan sisällä paljonkin. Siitä sitten tulee luokka-angstia, kun on henkisesti erilainen kuin suuri osa muita samaan luokkaan kuuluvia.
Tietty joitain akateemisista voi olla kivempi ajatella, että on jotain ylempää luokkaa, vaikka olis työtön ja köyhä, mutta, näin leipäjonossa käyneenä akateemisena, musta se on turhaa todellisuuden kaunistelua.
Raha on tärkeää, kun sitä ei ole. Kulttuuritietoa taas on riittämiin. Rikastuttaahan se elämää, muttei rahaa sellaisenaan korvaa.
Harvemmin ihmisen köyhyyttä muistellaan hänen hautajaisissaan. Senkin enemmän muistellaan edesmenneen hyveitä. Akateemisten köyhyys on verrattain uusi ilmiö Suomessa.
Ei se pelkkä varallisuus kesää tee. Toki se helpottaa elämää ja raadollisessa maailmassa ihmiset luovat mieluummin suhteita varoissaan olevien kuin persaukisten kanssa.
Tuon voi toteuttaa vaikka ajatusleikkinä, että saisit kutsua glögi-iltaasi kuusi ihmistä. Ne, jotka ottaisivat illasta ilon irti liiankin railakkaasti, omaavat luultavasti sivistystä, käytöstapoja ja suhdeverkostoja todennäköisemmin kuin vaikka lähiökuppilassa yksin aina kuppia yksikseen ottava Pera tai Hilu, joista ei saa minkäänlaista mielikuvaa etukäteen.
Törppökin voi olla, mutta ei saa olla kuspäinen ja pitää osata vilpittömästi pahoitella aiheuttamaansa sähellystä olipa se sitten liika glögin juonti ja äänekkäs oksentaminen vessassa tai olohuoneen sohvalle sammuminen.
Persoonallisuus vaikuttaa suhteiden luontiin enemmän kuin luokka. Jos pitäisin glögikutsut, niin en todellakaan kutsuisi niitä tuttavapiirini eniten ilon irti ottavia, joilla on laajimmat suhdeverkostot, vaan kaltaisiani hiljaisia kilttejä naisia, joiden kanssa juodaan alkoholitonta glögiä ja voidaan keskustella esim. lukemistamme kirjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedä sitten näkyykö. Olin tässä yhtenä aamuna harvinaisen paskaiset tallivaatteet päällä suuntaamassa noutamaan tilaamaani uutta estesatulaa. Hinta oli 3500 ja se oli käteisenä housun taskussa. Kaupan pihalla oli tytär ja äiti. Tytär kommentoi siinä mutsilleen, että tääl ei oo viel ketään paitsi me ja toi spurgu 😂 tarkoittaen mua. Siinä ne sitten niitä parinkympin riimuja katteli ja lopuks mua, kun roudasin satulaa autooni. Ei se fyffe aina näy päälle, eikä sitä aina ole edes järkeä näyttää.
Tässä esimerkissä puhuttiin varallisuuden näkymisestä, ei yhteiskuntaluokasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tatuoinnit on merkki alemmasta yhteiskuntaluokasta.
Kyllä. Kuvitelkaa joku pankinjohtaja, jolla kädet ja kaula tatuoitu. Ei. Mutta jonkun raksasiivoojan voin nähdä tatuoituna.
Täältä löytyisi sulle psykiatrian erikoislääkäri, jolla on molemmat käsivarret, toinen kylki ja reisi lähes kokonaan tatuointien peitossa. Tunnenpa erään tatuoidun pankinjohtajankin.
Täältä puolestaan kirjoittelee oikeustieteen professorin tytär, jonka äidin selkä ja oikea jalka on kokonaan tatuoitu. Ei tatuoinnit ole nykyään enää mikään iso juttu lähestulkoon missään yhteiskuntaluokassa.
Tarkistaisin vielä kommenttiasi. Kumpi onkaan oikeustieteen professori: äitisi vai isäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutuista sen huomaa jopa täällä. Ei se paljon auta, vaikka vaatteet olisivat laadukkaat, kun jutuista tunnistaa heti alaluokkaisuuden. Yhtä hyvin tunnistaa yläluokkaisenkin tai keskiluokan, vaikka pukeutuisi ryysyihin. Ihan vain siitä miten ja mistä puhuu.
Jotenkin tuntuu, että alaluokkaiset ihmiset ovat jääneet sinne teiniaikoihin. Jutut ovat samanlaisia ainakin miehillä.
Niin onhan ne harrastuksetkin hyvin erilaisia. Ei koulutettu keskiluokka harrasta esim. autonropaamista olutpullot mukana tai jätkäporukan mökkireissuja. Jopa liikuntaharrastukset ovat erilaisia, puhumattakaan lasten harrastuksista. Jossain jäähallissa ei paljoa työväenluokan lapsia vanhempineen näy.
Sitä juuri tarkoitin teinijutuilla eli miehet juhlivat isolla porukalla keskenään vielä aikuisiälläkin. En tunne tuollaisia ihmisiä.
Nykyajan autoja ei oikein itse voi kukaan korjata, mutta kyllä isäni aikoinaan korjasi autoja (oli aika iso pomo aikoinaan). Mutta kukaan aikuinen ei lapsuudessani eikä nykyäänkään harrasta mitään mökkireissuja poikaporukalla, vaan eletään hyvin perhekeskeisesti, tavataan pariskunnittain jne. Olen pitänyt tuollaista aivan teini-ikään kuuluvana, vasta palstalla opin, että se kuuluu alaluokkaisuuteen.
Vai että tavataan pariskunnittain, höpö höpö! Katso ympärillesi menestyneitä ihmisiä. Oliko Jörn Donner perhekeskeinen? Entä Tove Jansson? Kuuluisuus ja rikkaudet pikemminkin korreloivat päihteiden käytön, luovuuden ja nimenomaa perhestereotypioiden rikkomisella. Parisuhdeillat on keskiluokkaisin asia mitä tiedän eivätkä liity mitenkään rahaan tai sivistykseen.
Keskiluokastahan hn puhui parisuhdeiltoineen verrattuna työväenluokan jätkäkarkeloihin mökeillä. Donner ei ollut keskiluokkainen.
Meillä on kaveriporukan mökkireissuja pari kertaa vuodessa. Kaikki ollaan ylempää keskiluokkaa, osa työläistaustaisia ja osa keskiluokkaisesta perheestä lähtöisin. Voisiko joku selittää, miten tuo on merkki alemmasta sosioekonomisesta asemasta? Miksi parisuhdeillat on jotenkin sivistyneempää kanssakäymistä?
Mökkireissulla ollaan kauemmin yhdessä ja pitää sietää toistensa seuraa. Parien illassa verkostoidutaan kivan illanvieton lisäksi. Jos illanvietto ei tunnu kivalta niin voi poistua kotiinsa helpommin kuin mökiltä. Ehkä duunaritaustaisista kodeista tulevat sitten näyttävät rohkeammin negatiivisiakin tunteitaan ja ne myös hyväksytään helpommin?
Tupakointi ja syljeskely = pohjasakkaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä pointteja tässä keskustelussa. Kiinnostaisi nyt tietää, mikä on yhteiskuntaluokkani eli mistä löydän ne sosiaaliset piirit, joissa olen kuin kotonani, jos taustatietoni ovat nämä:
- keskiluokkainen kotitausta
- kokenut aina ulkopuolisuutta
- lapsena pienellä paikkakunnalla en kelvannut työväenluokkaisten enkä paremman väen lapsien porukohin eikä muita ollut
- työkokemus yliopistolla tutkijana
- viimeiset viisi vuotta työttömänä
- en tunne oiken akateemisia enkä toisaalta vähän koulutettuja ihmisiä enkä tiedä miten heidän sosiaaliset kuvionsa toimivat
- olen köyhä eli en pysty tekemään asioita, joita keskiluokkaiset ihmiset tapaavat tehdä
- pukeudun "ajattomasti" klassista tyyliä mukaillen, mutta vaatteeni ovat kuluneita, risoja ja korjattuja
- leikkaan hiukseni itse
- en käytä päihteitä, syön terveellisesti ja kuntoilenJos onnistuit tutkija-aikanasi hankkimaan asunnon tai muuta vähän isompaa omaisuutta, kuulut omaisuutesi perusteella alempaan keskiluokkaan, vaikka eläisitkin nyt yhteiskunnan tuilla. Jos taas asut vuokralla ja elät yhteiskunnan tuilla (tai puoliso elättää tms.) olet ylempää alaluokkaa, johon kuuluu paljon keskiluokkaisesta taustasta pudonnutta ns. sivistyneistöä.
Ei yliopistotutkijasta tule työttömänä alaluokkaa, ei muustakaan sivistyneistöstä. Älä jaksa.
Mutta mihin hän sitten kuuluu?
Ehkä aina on ollut ihmisiä, jotka ei oikein sovi mihinkään lokeroon.
Sosiaaliluokka ei ole niinkään sidoksissa varallisuuteen kuin sivistys- ja kulttuuripääomaan. On yliopistosta valmistuneita, jotka eivät välitä esimerkiksi kirjallisuudesta tai kuvataiteista. Siten akateeminen koulutus ei aina välttämättä tarkoita sitä, että kuuluisi sivistyneeseen kansanosaan.
Tuolla logiikalla kirjallisuustieteilijä on aina ylempää luokkaa kuin lääkäri tai juristi. No ei ole.
Uskon hänen tarkoittaneen sitä että todella monet suorittavan vain sen oman tutkintonsa. Tunnetaan vain se oma ala, kuten mainitsemasi lääkäri tai juristi. Laaja-alainen sivistyspohja saattaa puuttua kokonaan tai lähes kokonaan. On vain se tutkinto ja ammatti.
Vaan kyllä arvostuksen saamiseen nykymaailmassa riittää ihan hyvin hyväpalkkainen akateeminen ammatti, kulttuuriharrastuksista ja laaja-alaisesta sivistyksestä viis. Yksinään ne kulttuuriharrastukset eivät nosta ihmisen asemaa minnekään.
No minun mielestäni arvostuksen saamiseen riittää ihan vain pelkkä ihmisyys. Jokainen syntyy tänne viattomana ja jokainen ansaitsisi mahdollisuuden hyvää elämään, oli se sitten lyhyt tai pitkä.
Jokaisella on omia henkilökohtaisia arvostuksia ja toki niitä saa ollakin. Tärkeintä olisi miettiä, miten parantaa niiden asioita joilla ei ole hyviä lähtökohtia vaikkapa nyt juuri tuohon opiskeluun. Sinä saat arvostusta kyllä, mutta sen arvostuksen ansaitsevat myös ne, jotka eivät elämässä ole yhtä korkealle kyenneet kurottautumaan.
Mitä sivistykseen tulee, sen arvostus tuntuu laskeneen nykymaailmassa. Mielestäni se ei ole ollenkaan hyvä asia.
Ennen vanhaan esimerkiksi teatterista pitävälle miehelle oli kysyntää. Nykyään aika harva kirjoittaa Tinderissä käyvänsä teatterissa tai harrastavansa teatteria muutenkaan.
Sen teatterista pitävän miehen ammatilla ei ollut niinkään väliä kunhan se oli vakituinen työsuhde. Toki ennen kulttuurivallankumousta naiselle oli teatterikutsu jotain erityistä kun ei ollut tapana ihan arkivaatteissaan teatteriin mennä.
Suomalaisethan olivat tottuneet esimerkiksi kuunnelmiin. Sehän on radioteatteria ja raha ei ollut esteenä sivistää itseään siihen aikaan kun Ylellä oli myös kielikursseja jne ohjelmistossaan. Nythän kuunnelmaperinnettä on päivitetty podcasteihin kuten Armi Aavikon elämästä kertova podcast. Kaikki viisikymppiset tietävät kenestä podcast kertoo. Kaikkien hermot eivät kestä kuunnella podcasteja jos on tottunut nopeatempoisempaan ja nopeammin vaihteleviin teemoihin, joita ei tarvi pohtia tai jopa myötäelää mukana.
Teatteristahan lähdettiin usein iltateelle. Suomessa on syttynyt tuhansia romansseja ihan teatterin jälkeen yhdessä juodun teen ja baarin lauantaimakkaraleipien ääressä. Näin myös tuntemallani hitsaajan ja farmaseutin tarinassa, jossa he menivät naimisiin ikäisiinsä verrattuna myöhään.
Heidän tarinansa alkoi oikeastaan lehti-ilmoituksesta, jossa farmaseutti kertoi etsivänsä miestä, joka arvostaa lukemista ja teatteria. Hitsari sitten vastasi ja se oli menoa, vaikka he kuuluvatkin eri yhteiskuntaluokkien kun toinen oli työläinen ja toinen valkokaulustyöläinen.
Harratukset yhdistää sosiaaliluokkien yli nykyäänkin. Esim. erilaiset nörttiharrastukset. Moni tuntemani pari on, että miehellä vakituinen työ tai jopa ylempää keskiluokkaa omaisuuksineen, nainen on köyhempi ja ilman sitä miestä olis vain osa-aikatyötön alaluokkainen. Nyt voi elää miehen rinnalla turvatumpaa elämää. Vois ajatella, että vanhanaikaista, mutta yllättävän yleistä.
Eli naisella ei koulutusta peruskoulun jälkeen? Pelkkä tulojen puute ei tee ihmistä miksikään alaluokkaiseksi.
Olen tavannut yliopistossa opiskellessani useita teollisuussukujen edustajia (kuuluvat Suomen rikkaimpiin sukuihin) ja kaikki ovat poikkeuksetta olleet hoikkia ja huoliteltuja luonnollisella tavalla. Tuntemani työväenluokkaiset taas ovat usein ylipainoisia, varsinkin vanhemmat naiset.
Tästä saan varmaan kipakoita reaktioita, ainakin niiltä joihin tämä luonnehdinta osuu.
Olen tehnyt sellaisen huomion, että moni nainen pystyy elämään keskiluokkaista elämää keskiluokkaisella alueella lähinnä miehen tienestien takia. Tätä vain hyvin harva nainen haluaa myöntää.
Eräs tuttu harkitsi eroa miehestään, mutta perui suunnitelmansa. Oli tehnyt laskelmia, ja todennut, että ei pystyisi ostamaan omalla palkallaan taloa/huoneistoa. Olisi joutunut menemään vuokralle tavallisten kuolevaisten sekaan. (On siis itse maininnut miehellään olevan isot tulot).
Päätti jatkaa väljähtänyttä viileää liittoaan. No, onneksi saa iloa lapsistaan ja miehen hyvästä tulotasosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutuista sen huomaa jopa täällä. Ei se paljon auta, vaikka vaatteet olisivat laadukkaat, kun jutuista tunnistaa heti alaluokkaisuuden. Yhtä hyvin tunnistaa yläluokkaisenkin tai keskiluokan, vaikka pukeutuisi ryysyihin. Ihan vain siitä miten ja mistä puhuu.
Jotenkin tuntuu, että alaluokkaiset ihmiset ovat jääneet sinne teiniaikoihin. Jutut ovat samanlaisia ainakin miehillä.
Niin onhan ne harrastuksetkin hyvin erilaisia. Ei koulutettu keskiluokka harrasta esim. autonropaamista olutpullot mukana tai jätkäporukan mökkireissuja. Jopa liikuntaharrastukset ovat erilaisia, puhumattakaan lasten harrastuksista. Jossain jäähallissa ei paljoa työväenluokan lapsia vanhempineen näy.
Sitä juuri tarkoitin teinijutuilla eli miehet juhlivat isolla porukalla keskenään vielä aikuisiälläkin. En tunne tuollaisia ihmisiä.
Nykyajan autoja ei oikein itse voi kukaan korjata, mutta kyllä isäni aikoinaan korjasi autoja (oli aika iso pomo aikoinaan). Mutta kukaan aikuinen ei lapsuudessani eikä nykyäänkään harrasta mitään mökkireissuja poikaporukalla, vaan eletään hyvin perhekeskeisesti, tavataan pariskunnittain jne. Olen pitänyt tuollaista aivan teini-ikään kuuluvana, vasta palstalla opin, että se kuuluu alaluokkaisuuteen.
Vai että tavataan pariskunnittain, höpö höpö! Katso ympärillesi menestyneitä ihmisiä. Oliko Jörn Donner perhekeskeinen? Entä Tove Jansson? Kuuluisuus ja rikkaudet pikemminkin korreloivat päihteiden käytön, luovuuden ja nimenomaa perhestereotypioiden rikkomisella. Parisuhdeillat on keskiluokkaisin asia mitä tiedän eivätkä liity mitenkään rahaan tai sivistykseen.
Keskiluokastahan hn puhui parisuhdeiltoineen verrattuna työväenluokan jätkäkarkeloihin mökeillä. Donner ei ollut keskiluokkainen.
Meillä on kaveriporukan mökkireissuja pari kertaa vuodessa. Kaikki ollaan ylempää keskiluokkaa, osa työläistaustaisia ja osa keskiluokkaisesta perheestä lähtöisin. Voisiko joku selittää, miten tuo on merkki alemmasta sosioekonomisesta asemasta? Miksi parisuhdeillat on jotenkin sivistyneempää kanssakäymistä?
Parisuhdeilloissa vahvistetaan sosiaalisia verkostoja. Sen lisäksi voi hyvässä lykyssä nähdä pariskunnan jälkikasvua. Voi tulla eteen tilanne, jossa pitää vaihtaa palvelus palveluksesta kuten vaikkapa saada oman lapsen jalka työelämän oven väliin.
Siinä verkostoja omaavien vanhemmat ovat todella hyödyllisiä lapsilleen. Sen ensimmäisen työpaikan saaminen on todella tärkeää jos haluaa menestyä elämässä.
Kommentoimassasi viestissä ihmeteltiin miten kaveriporukan mökkireissut ovat merkki alemmasta sosioekonomisesta asemasta. Ei se mulle ainakaan mikään merkki ollut, kun en edes ole tiennyt, että aikuiset sellaista harrastavat, että mennään poikaporukalla mennään mökille tai johonkin tarkoituksena ryypätä. Sillä tavalla tehtiin teini-ikäisenä eli en tunne ketään sellaista aikuista miestä, joka tuollaista tekisi. Ja teidän kaveriporukka on duunaritaustainen ja keskiluokkainen eli ilmeisesti sieltä malli tulee kuitenkin. Tällaista mallia ei vain ole mistään saatu, että aikuiset miehet tekevät tuollaista. Ei omien vanhempienkaan ikäluokassa siis.
Parisuhdeilloissa vahvistetaan sosiaalisia verkostoja. Sen lisäksi voi hyvässä lykyssä nähdä pariskunnan jälkikasvua. Voi tulla eteen tilanne, jossa pitää vaihtaa palvelus palveluksesta kuten vaikkapa saada oman lapsen jalka työelämän oven väliin.
Siinä verkostoja omaavien vanhemmat ovat todella hyödyllisiä lapsilleen. Sen ensimmäisen työpaikan saaminen on todella tärkeää jos haluaa menestyä elämässä.