Lue keskustelun säännöt.
Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?
Miten näkyy jos on korkea tai matala sosiaaliluokka tai sosioekonominen asema?
Kommentit (5592)
Maanviljelijöistä oli puhetta, siinä toinen ryhmä menestyneiden yrittäjien ohella, jota kuvaisi paremmin sääty eli talonpojat. Nykyajan sosiaaliluokista he varmaan ovat keskiluokkaa suurin osa lukuunottamatta joitakin vauraita kartanonomistajia, jotka ovat yläluokkaa. Silloin maanviljely voi tulojen puolesta olla enemmän harrastus eli pääosa tuloista tulee muualta.
Jos ajatellaan lähihistoriaa, niin maaseudulla on jengiä monista lähtökohdista kuten keskiluokassakin. Osa suvuista on kasvattanut omaisuuttaan pikkumökistä hyvinkin suureksi taloksi, aivan normaali maatila on 300-400 vuotta saman suvun hallussa ollut iso ja menestyvä maatila varsinkin Uudellamaalla (ei kartano) ja sitten ovat tietysti evakot, joille lohkottiin täältä maata sodan jälkeen. Heillä on alkujaan voinut olla isokin tila Karjalassa, mutta täällä pieni tölli vain. Tuohonkin otantaan mahtuu jo todella monenlaista porukkaa ajatellen tapoja, kulttuuria ja suvun historiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ihmisen, jonka sukunimi on sama, kuin heidän maalaiskylän nimi. Se paikka on siis saanut nimensä heidän talon mukaan. Ja kun maalla puhutaan "talosta", tarkoitetaan tässäkin tapauksessa ehkä sataa hehtaaria, isoa vanhaa taloa piharakennuksineen, metsiä, peltoja, rantaa ja saaria. Ja jos siellä pihapiirissä tekisi arkeologiset kaivaukset, niin siellä todennäköisesti olisi asuttu tuhat vuotta, tai enemmän.
Vaikka Suomessa muodollisesti ei ole brittiaatelistoa, niin Suomessa on samaan tapaan "landed gentry". Ja samalla lailla näistä ihmisistä huokuu, että he eivät pelkää mitään eivätkä stressaa mistään, koska ei ole koskaan tarvinnut miettiä, ettei olisi rahaa tai asuntoa. Ja heissä on usein se vaikeasti kuvailtava röyhkeys, "ettekö te tiedä kuka minä olen".
Voihan tuollaisiakin olla mutta kyllä tilallista koettelee katovuodet ym. siinä kuin muitakin ja käteisen puutekin on ollut yleistä ennen metsien myyntiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienovaraisemmat pöytätavat: syödään haarukan piikit alas päin, pidetään viinilasia jalasta, murretaan leipä jne.
Tarkoitat leivän murtamisellq sitä, että leipäpalasta otetaan aina pieni pala, joka laitetaan käsin suuhun? Juomalasien kiinnipitäminen on kiinni täysin juoman ominaisuuksista.
Se leivän murtaminen käsin johtuu siitä, että sillä yläluokkaisella on niin huonot hampaat, että ei pysty puremaan leivästä palaa.
Se pöydässä oleva vaalea leipä on sitä varten, että sillä saa poistettua suusta eri ruokalajien maun. Syöt ensin hieman porkkanakeittoa ja sen jälkeen otat pieniä suupaloja käsin siitä leipäsiivusta, joka on leipälautasellasi. Sitten syöt mureketta, kastiketta ja uunijuureksia. Sen jälkeen taas makujen neutralointi vaalealla leivällä. Viimeiseksi jälkiruoaksi marjakiisseliä. Jälkiruoan jälkeen ei sitten syödä sitä leipää kun se on nostettu pöydästä pois.
Kahvia tai teetä voidaan juoda hetken päästä jos siltä tuntuu ja ottaa konjakkia ja naiset yleensä ottavat likööritujauksen jos konjakki ei maistu.
Enpä ole kuullutkaan, vitsailetko? Viinipruuvissa suu puhdistetaan leivällä ja monissa maissa leivällä voi hyvin pyyhkiä lautasta ja dipata, ei ole etiketin vastaista. Mutta jos on menu niin erilaisten ruokalajien mauthan sopivat yhteen. Ei tarvita mitään maun poistamista, koska kokonaiisuus täydentää toisiaan.
Välillä mun on vaikea tietää mikä on vitsi ja mikä totta täällä. Koska tällaisenkin joku voi esittää tosissaan. Ja täydestä menee sarkasmit ja vitsit totena.
Taitaa olla hyvin pitkälle kyse makuasiasta. Mitä Käytöksen kultainen kirja sanoo asiasta? Toki Italiassa saa murtaa käsin focacciaa ja valkoisen leivän pienen palan päälle päälle liruttaa oliiviöljyä pienestä pöytäkannusta jos syö leipää välipalana ikäänkuin välipalana. Tavat vaihtelevat eri maissa. Sen vuoksi eri maiden keittiöiden ravintoloissa suhtaudutaan eri tavalla siihen pöytään kannetun leivän syömiseen. Yläluokka ja itseään sivistyneet tuntevat kunkin maan ruokaperinteiden suuntaviivat.
En tiedä mitä käytöksen kultainen kirja sanoo, epäilen, ettei sieltä löytyisi vastausta, koska (kuten sanot), tavat vaihtelevat maanosittain ja maittain. Täytyy siis vain yrittää tarkkailla mitä muut tekevät.
Lattareissa, Espanjassa, Portugalissa ja Italissa leipä on oikeastaan ruokailuväline, sen kanssa touhutaan lautasella samaan tyyliin kuin lusikalla ja haarukalla. Pöytä on kuin taistelutanner täynnä leivänmuruja, kun ateria on ohi. Ranskalaiset eivät niinkään touhua leivän kanssa kotonakaan.
Minä itse syön leipää touhuamalla eli en syö kovin usein voileipiä, vaan dippailen ja revittelen, ja jokainen aamuni alkaa palalla vaaleaa leipää, jota dippaan oliiviöljyyn ja balsamicoon. Jos teen oikean voileivän, niin käytän siihen aikaa eli se on myös nätti. Mieheni rakastaa voileipiäni, ja siinä muuten on helppo tapa saada näyttävää syötävää yllätysvieraillekin, kun käyttää mielikuvitusta.
Wikipediassa on hyvä yhteenveto käsin syömisestä. Japanissa on normaalia syödä sushia käsin.
Kiitos, pitääpä katsoa. Tiesin, että japanilaiset eivät välttämättä syö sushia puikoilla, vain alkuruokaa. Ja puikoilla kyllä myös kauhotaan aika estottomasti kulhoa kallistamalla ja ryystämällä myös Kiinassa.
Minäkin taidan nyt kantaa korteni kekoon ja kertoa omakohtaisen kokemukseni. Eli, vanhempani tulevat hyvin erilaisista lähtökohdista. Toinen on täysin maaseudulta, todella köyhästä kodista. On sitä ikäpolvea ettei kaikilla ollut mahdollisuutta opiskella, ja hänellä jäi rahan puutteen vuoksi koulut käymättä. Harmittelee sitä yhä edelleen ja onkin meitä lapsia aina patistanut käymään koulut kunnolla. Kuitenkin köyhyyden lisäksi tämän puolen suvussa on muitakin ongelmia, esimerkiksi alkoholismia. Pienellä paikkakunnalla kyseinen sukunimi on liitetty alkoholismiin, väkivaltaan ja rikoksiin. Tämän vanhemman puolen suvussa on myös paljon sairauksia, lihavuutta ja monet kuolevat nuorena.
Toinen vanhempi puolestaan tulee vähän ylemmästä yhteiskuntaluokasta, jos näin haluaa sanoa. Ei kuitenkaan missään nimessä puhuta aatelistosta tai yläluokasta. Ehkä tuollainen "landed gentry", kuten kirjoittaja 2251 mainitsi, olisi oikea termi. Tämän vanhemman puolella taas lähes kaikki elävät yli 90 vuotiaiksi, ovat terveitä ja hyväkuntoisia, ei lihavuutta, ei rikoksia/alkoholismia. Tämän puolen vanhemman suvusta on myös huomattavasti enemmän tietoa ja perinteet ovat tärkeitä, esimerkiksi suvussa kulkevat nimet.
Pahoittelen kieli poskella kirjoitettua tekstiä, mutta palsta menee pian kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Trendimatkakohteet kuten Dubai ja liian selvästi näkyvät plastiikkakirurgiset operaatiot, paperinvalkeat hammaskuorikot jne ovat yläluokan parissa hiljaa paheksuttuja asioita.
Rouva Jenni Haukio matkailee joko miehensä mukana työmatkalla tai kotimaassa, on pysynyt luonnollisen itsensä näköisenä ja tekee väitöskirjaa. On kovalla vauhdilla nousemassa ylemmästä keskiluokasta yläluokkaan.
Hänen merkittävin muutoksessa on puheen koulimisen ja käytöstapojen kouliminen. Enää ei jää lusikka kahvikuppiin kahvia juodessa.
Lusikka kahvikupissa, sehän voi olla tahallinen persoonallinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lautaselle paahdettua valkosipulia, oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa ja siihen tipataan leipäpaloja.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ihmisen, jonka sukunimi on sama, kuin heidän maalaiskylän nimi. Se paikka on siis saanut nimensä heidän talon mukaan. Ja kun maalla puhutaan "talosta", tarkoitetaan tässäkin tapauksessa ehkä sataa hehtaaria, isoa vanhaa taloa piharakennuksineen, metsiä, peltoja, rantaa ja saaria. Ja jos siellä pihapiirissä tekisi arkeologiset kaivaukset, niin siellä todennäköisesti olisi asuttu tuhat vuotta, tai enemmän.
Vaikka Suomessa muodollisesti ei ole brittiaatelistoa, niin Suomessa on samaan tapaan "landed gentry". Ja samalla lailla näistä ihmisistä huokuu, että he eivät pelkää mitään eivätkä stressaa mistään, koska ei ole koskaan tarvinnut miettiä, ettei olisi rahaa tai asuntoa. Ja heissä on usein se vaikeasti kuvailtava röyhkeys, "ettekö te tiedä kuka minä olen".
Kuinkas monta tuollaista ihmistä tunnet? Puhut vain yhdestä, siinäkö kaikki? Minä tunnen useita kuten oman mieheni. Kenenkään käytös ei ole sellaista kuin kuvaat.
Et ilmeisesti ole kovin paljon seurannut maatalousalan uutisia. Nykyisin tilojen kannattavuus on heikko (on ollut jo pitkään). Lähes kaikki tekevät töitä tilan ulkopuolella ja nuoret, jotka ovat investoineet (velkaantuneet), ovat tiukilla. Onneksi meillä molemmilla on toiset ammatit, koska tilan tuotto ei elätä, vaikka kyseessä on entisaikojen suurtila. Eläimet on pantu pois tilalta jo 20 vuotta sitten, koska se ei kannata. Jatkajien määrä on romahtanut eikä meilläkään sellaista ole. Pelastus on se, että olemme isoimmat investoinnit jo maksaneet, niin emme ole vielä kertaakaan tehneet tappiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ihmisen, jonka sukunimi on sama, kuin heidän maalaiskylän nimi. Se paikka on siis saanut nimensä heidän talon mukaan. Ja kun maalla puhutaan "talosta", tarkoitetaan tässäkin tapauksessa ehkä sataa hehtaaria, isoa vanhaa taloa piharakennuksineen, metsiä, peltoja, rantaa ja saaria. Ja jos siellä pihapiirissä tekisi arkeologiset kaivaukset, niin siellä todennäköisesti olisi asuttu tuhat vuotta, tai enemmän.
Vaikka Suomessa muodollisesti ei ole brittiaatelistoa, niin Suomessa on samaan tapaan "landed gentry". Ja samalla lailla näistä ihmisistä huokuu, että he eivät pelkää mitään eivätkä stressaa mistään, koska ei ole koskaan tarvinnut miettiä, ettei olisi rahaa tai asuntoa. Ja heissä on usein se vaikeasti kuvailtava röyhkeys, "ettekö te tiedä kuka minä olen".
Voihan tuollaisiakin olla mutta kyllä tilallista koettelee katovuodet ym. siinä kuin muitakin ja käteisen puutekin on ollut yleistä ennen metsien myyntiä.
Kaikissa yhteiskuntaluokissa ja niiden alaluokissa on monenlaisia ihmisiä, mutta hyvin usein ihmiset tekevät isoja johtopäätöksiä koko ihmisryhmästä jopa yhden ihmisen perusteella. Sitä on kyllä vähän vaikea käsittää.
Sen myönnän, että minusta voisi tuollaisen päätelmän tehdä siksi, että pidän etäisyyttä tuntemattomiin ihmisiin eli olen pidättyväinen. Ja olen täysin kaupunkilainen alun perin ja sukunikin on, vaikka nykyisin asun pääasiassa maalla kuvatunlaisella tilalla. Se on persoona- ja kasvatuskysymys eikä mieheni ole lainkaan sellainen. Hänessä näkyy se, että hän on elänyt tietyn alueen sääntöjen mukaisesti, mikä oli alussa aika kiinnostavaa. Nyt olen jo tietysti tottunut.
Jos ajatellaan yhteiskuntaluokkia, niin sen rinnalla tulee ihmisen persoona, perheen kulttuuri ja murrealue, sillä eri maakunnissa voi olla hyvinkin erilaista meininkiä. Suomalaisuus, josta ketjun aiemmissa vaiheissa puhuttiin, jopa syrjäytyy heimotaustojen kulttuurieroissa välillä. Koska Suomessa on ollut pitkät välimatkat, ovat nykyisen Suomen eri alueet olleet aikanaan monin tavoin erikoistuneita. Tervanpolttoa, vilja-Suomi ja kalastukseen ja kaupankäyntiin erikoistuneet alueet. Siitä syntyy eroa vielä tänäkin päivänä. Näitä havainnoin omassa tuttavapiirissäkin, kun aletaan puhua taustoista.
Mitä näitä kommentteja nyt luen niin kyllä ihmiset havainnoi toisten ulkonäköä aika tarkkaan, mikä hämmentää minua kun itse en sitä tee.
Mulla onkin tästä hyvä tarina. Kuljin koko kesän lempparilenkkareissani, jotka oli tosi rähjääntyneet ja yksi varvaskin pilkisti ulkona. Mutta oli niin hyvät jalassa niin käytin niitä. Olin kaupassa käyny etsimässä uusia kenkiä, mut kaikki oli huonoja niin en ollut viitsinyt ostaa vielä uusia kun hyviä ei tullut vastaan ja jalat oli raskauden jälkeen jotenkin turvonneet isommiksi joten mukavuus oli tärkein ominaisuus mulle kengässä ja ne mun rähjäiset lenkkarit oli mukavat.
Yks kerta olin kuntoilemassa sellasella ulkokuntoilupaikalla ja vauva nukkui vaunuissa sillä aikaa kun kuntoilin. Mulle tulee siihen joku vanha mies jutteleen niitä näitä ja sit se alkaa voivotteleen mulle, että voi voi, taitaa lapsiperhe elämä olla aika rankkaa :( Varmaan rahat aika tiukilla teillä yleensä :(
Oon vähän kysymysmerkkinä kun en tajua miks se sellasia alkaa mulle puhumaan. No myötäilen pappaa sitten että "niin kai mmm joo" Ja sit kävellessä kotiin tajuan, että noi kommentit varmaan johtui niistä mun kengistä :D Se pappa luuli, että oon niin köyhä, että ei oo varaa ostaa uusia kenkiä vaan pitää kulkea rikkinäisissä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienovaraisemmat pöytätavat: syödään haarukan piikit alas päin, pidetään viinilasia jalasta, murretaan leipä jne.
Tarkoitat leivän murtamisellq sitä, että leipäpalasta otetaan aina pieni pala, joka laitetaan käsin suuhun? Juomalasien kiinnipitäminen on kiinni täysin juoman ominaisuuksista.
Se leivän murtaminen käsin johtuu siitä, että sillä yläluokkaisella on niin huonot hampaat, että ei pysty puremaan leivästä palaa.
Se pöydässä oleva vaalea leipä on sitä varten, että sillä saa poistettua suusta eri ruokalajien maun. Syöt ensin hieman porkkanakeittoa ja sen jälkeen otat pieniä suupaloja käsin siitä leipäsiivusta, joka on leipälautasellasi. Sitten syöt mureketta, kastiketta ja uunijuureksia. Sen jälkeen taas makujen neutralointi vaalealla leivällä. Viimeiseksi jälkiruoaksi marjakiisseliä. Jälkiruoan jälkeen ei sitten syödä sitä leipää kun se on nostettu pöydästä pois.
Kahvia tai teetä voidaan juoda hetken päästä jos siltä tuntuu ja ottaa konjakkia ja naiset yleensä ottavat likööritujauksen jos konjakki ei maistu.
Enpä ole kuullutkaan, vitsailetko? Viinipruuvissa suu puhdistetaan leivällä ja monissa maissa leivällä voi hyvin pyyhkiä lautasta ja dipata, ei ole etiketin vastaista. Mutta jos on menu niin erilaisten ruokalajien mauthan sopivat yhteen. Ei tarvita mitään maun poistamista, koska kokonaiisuus täydentää toisiaan.
Välillä mun on vaikea tietää mikä on vitsi ja mikä totta täällä. Koska tällaisenkin joku voi esittää tosissaan. Ja täydestä menee sarkasmit ja vitsit totena.
Taitaa olla hyvin pitkälle kyse makuasiasta. Mitä Käytöksen kultainen kirja sanoo asiasta? Toki Italiassa saa murtaa käsin focacciaa ja valkoisen leivän pienen palan päälle päälle liruttaa oliiviöljyä pienestä pöytäkannusta jos syö leipää välipalana ikäänkuin välipalana. Tavat vaihtelevat eri maissa. Sen vuoksi eri maiden keittiöiden ravintoloissa suhtaudutaan eri tavalla siihen pöytään kannetun leivän syömiseen. Yläluokka ja itseään sivistyneet tuntevat kunkin maan ruokaperinteiden suuntaviivat.
En tiedä mitä käytöksen kultainen kirja sanoo, epäilen, ettei sieltä löytyisi vastausta, koska (kuten sanot), tavat vaihtelevat maanosittain ja maittain. Täytyy siis vain yrittää tarkkailla mitä muut tekevät.
Lattareissa, Espanjassa, Portugalissa ja Italissa leipä on oikeastaan ruokailuväline, sen kanssa touhutaan lautasella samaan tyyliin kuin lusikalla ja haarukalla. Pöytä on kuin taistelutanner täynnä leivänmuruja, kun ateria on ohi. Ranskalaiset eivät niinkään touhua leivän kanssa kotonakaan.
Minä itse syön leipää touhuamalla eli en syö kovin usein voileipiä, vaan dippailen ja revittelen, ja jokainen aamuni alkaa palalla vaaleaa leipää, jota dippaan oliiviöljyyn ja balsamicoon. Jos teen oikean voileivän, niin käytän siihen aikaa eli se on myös nätti. Mieheni rakastaa voileipiäni, ja siinä muuten on helppo tapa saada näyttävää syötävää yllätysvieraillekin, kun käyttää mielikuvitusta.
Wikipediassa on hyvä yhteenveto käsin syömisestä. Japanissa on normaalia syödä sushia käsin.
Kiitos, pitääpä katsoa. Tiesin, että japanilaiset eivät välttämättä syö sushia puikoilla, vain alkuruokaa. Ja puikoilla kyllä myös kauhotaan aika estottomasti kulhoa kallistamalla ja ryystämällä myös Kiinassa.
Mietin kauan aikaa, miksi ihmettelin ajatusta syödä sushia puikoilla. Sitten tajusin, että japanilaisella työkaverillani oli usein sushia eväänä. Vaikka hänellä oli puikotkin töissä, niin sushin hän söi aina sormin. Kun tottui hänen tekemäänsä sushiin, nykyisin tekee harvoin mieli ostaa valmiita annoksia.
Mutta tuo pohdintani kertoo ihmisen vaistomaisesta tavasta huomioida toisen käytöstä.
heikompi aines on tummunut oudon väriseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trendimatkakohteet kuten Dubai ja liian selvästi näkyvät plastiikkakirurgiset operaatiot, paperinvalkeat hammaskuorikot jne ovat yläluokan parissa hiljaa paheksuttuja asioita.
Rouva Jenni Haukio matkailee joko miehensä mukana työmatkalla tai kotimaassa, on pysynyt luonnollisen itsensä näköisenä ja tekee väitöskirjaa. On kovalla vauhdilla nousemassa ylemmästä keskiluokasta yläluokkaan.
Hänen merkittävin muutoksessa on puheen koulimisen ja käytöstapojen kouliminen. Enää ei jää lusikka kahvikuppiin kahvia juodessa.
Lusikka kahvikupissa, sehän voi olla tahallinen persoonallinen juttu.
Jenni Haukio unohti lusikkansa kahvikuppiin Linnan juhlissa ja sitä pidettiin skandaalina iltapäivälehdissä. Sitä puitiin käytösasiantuntijoiden jne kanssa. Sen jälkeen Haukio on nostanut lusikan pois kupista ennen kuin juo kahvia. Hänen lyttäämisensä oli kyllä raakaa kun ajattelee, ettei hän tainnut vielä olla naimisissa Niinistön kanssa. Taisivat olla kihloissa silloin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä näitä kommentteja nyt luen niin kyllä ihmiset havainnoi toisten ulkonäköä aika tarkkaan, mikä hämmentää minua kun itse en sitä tee.
Mulla onkin tästä hyvä tarina. Kuljin koko kesän lempparilenkkareissani, jotka oli tosi rähjääntyneet ja yksi varvaskin pilkisti ulkona. Mutta oli niin hyvät jalassa niin käytin niitä. Olin kaupassa käyny etsimässä uusia kenkiä, mut kaikki oli huonoja niin en ollut viitsinyt ostaa vielä uusia kun hyviä ei tullut vastaan ja jalat oli raskauden jälkeen jotenkin turvonneet isommiksi joten mukavuus oli tärkein ominaisuus mulle kengässä ja ne mun rähjäiset lenkkarit oli mukavat.
Yks kerta olin kuntoilemassa sellasella ulkokuntoilupaikalla ja vauva nukkui vaunuissa sillä aikaa kun kuntoilin. Mulle tulee siihen joku vanha mies jutteleen niitä näitä ja sit se alkaa voivotteleen mulle, että voi voi, taitaa lapsiperhe elämä olla aika rankkaa :( Varmaan rahat aika tiukilla teillä yleensä :(
Oon vähän kysymysmerkkinä kun en tajua miks se sellasia alkaa mulle puhumaan. No myötäilen pappaa sitten että "niin kai mmm joo" Ja sit kävellessä kotiin tajuan, että noi kommentit varmaan johtui niistä mun kengistä :D Se pappa luuli, että oon niin köyhä, että ei oo varaa ostaa uusia kenkiä vaan pitää kulkea rikkinäisissä :D
Julia Thurén kirjoitti toisessa kirjassaan siitä, ettei pankinjohtaja viitsinyt hankkia uusia vaunuja jne iltatähdelleen ja hiekkalaatikkojengissä hänen oletettiin olevan vähätuloinen. Hiekkalaatikkojengi halusi lähteä Tallinnaan risteilemään ja pahoitteli kun ei löytänyt halvempaa risteilyä kun olettivat pankinjohtajan olevan köyhä. He luokittelevat hänen varallisuutensa lastentarvikkeiden, -vaatteiden ja lelujen perusteella sekä hiekkalaatikkovaatteiden perusteella ja ajattelivat, että hänen on pakko olla köyhä. Nykyäänhän hän voisi olla ilmastotietoinen ja mitä luultavimmin kouluttaunut.
Ihmiset tekevät aina omia johtopäätöksiään tavaroiden ja ulkonäön perusteella omasta sosioekonomisesta asemastaan käsin. Nousukkaan ja yläluokkaisen erottaa kaupassa siitä, että nousukas haluaa tietää hinnan ja kertoa siitä muillekin. Yläluokkainen kysyy, että onko takuuta tuotteen kestolle ja kuinka helposti tuote on korjattavissa. Hinnasta hän ei sitten puhu mielellään kenellekään.
Nykyään yläluokallakaan ei ole välttämättä palvelijoita hoitamassa heidän nahkakenkiään, joten he lankkaavat ja vahaavat kenkänsä itse. Muuten he käyttävät kenkiään ahkerasti suutarilla laitattamassa uusia pohjia ja korkolappuja. Keinonahkakengät he jättävät yleensä ostamatta. He kasvavat laatutietoisuuteen kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
heikompi aines on tummunut oudon väriseksi
Tuo johtuu Suomen ylisukupolvista köyhyyttä suosivista rakenteista. Kaikki alkaa siitä, että perhe menettää saman verran sosiaalietuisuuksia kuin teini tienaa kesätöissä. Sen vuoksi sitten ei ymmärretä, ettei teinillä ole CV:ssä aikuisena minkäänlaista työpaikkaa. Jos haluaa irti köyhyysloukusta sotkematta perheensä rahatilannetta niin alkaa sitten vaikka järjestötyöhön. Aika harva teini ajattelee noin pitkälle.
Itse olen ollut yhden perheen tsemppaajana. Vanhemmat ovat yliopistokoulutuksen suorittaneita, mutteivät opi kieltä eivätkä voi suorittaa täällä opintojaan muuntokoulutuksena. Vanhemmillakin meni yli vuosi ennen ensimmäiselle kielikurssille pääsyä.
Heidän lapsillaan puolestaan kielitaito tarttui nopeasti ja minä suosittelin järjestötyötä vaikka sitten lipaskerääjänä kun eivät voi tehdä töitä niin pitkään kuin asuvat vanhempiensa luona. Tällä hetkellä yksi lapsista on korkeakoulutettu ja töissä. Kaksi nuorempaa opiskelee korkeakoulussa sen S2-polun kautta kulkien. He tunsivat olonsa vedätetyiksi kun eivät voineet hakea heti ylioppilaina korkeakouluun S2:n vuoksi. Asia tuli ilmi vasta lukiossa opin luona.
Matala sosiaaliluokka ei tarkoita suoraan vähäisiä rahavaroja tai pientä palkkaa, niilläkin voi halutessaan ja ymmärtäessään pitää huolta eli välittää itsestään. Mutta mitä kertoo ihmisen sisäisestä sosiaaliluokasta: vaatteet haisevat vahvasti pesuaineelta/huuhteluaineelta ja/tai tupakalta, ollaan valmiita kritisoimaan vähänkään parempituloisia, ei huolehdita siisteydestä, mm. kengät, hiukset, yleisesti olemus. Äänestäminen tai muu osallistuminen ei kiinnosta, mutta kaikkea moititaan, kaikki on huonosti, eikä mistään osata olla kiitollisia. Ja kaikki on muiden syytä, itsessä ei ole vikaa.
Korkeammat tulot eivät luonnollisestikaan tee ihmistä sisältä paremmaksi, raha toki helpottaa elämistä ja antaa tiettyjä etuja.
Ylemmät sosiaaliluokat ovat kasvatettuja siihen, ettei parisuhteita selvitellä ulkopuolisten kuullen. Toki tuossakin ovat poikkeuksensa ihan prinsessa Dianaa myöten.
Todella paljon riippuu siis kulttuurista, jossa kasvaa. Suomessa kavahdetaan voimakkaita negatiivisten tunteiden osoituksia julkisilla paikoilla. Suomalainen on joko hiljaa, purnaa ja 20% osaa neuvotella asiasta asiallisesti jos joku asia ei miellytä. Suomalaisten haaste on tunnetaitojen opetuksen puute.
Vierailija kirjoitti:
Olen äidin puolelta venäläisaatelia (siis en aatelinen, koska aatelius ei periydy naisten kautta) ja sain siitä hyvästä perinnöksi hyytymishäiriön. Sisäsiittoisuuskin periytyy sukupolvesta toiseen.
Vaikka eihän tuo koske vain aatelisia, vaan on Pohjois-Savon vitsaus psykoosisairauksien kohdalla. Ennen syrjäkyliltä ei useinkaan lähdetty mihinkään avioitumaan ja samalla sairaudet lisääntyivät.
Hyytymishäiriö, jos se APC, on tosiaan periytyvä, ja vielä vallitsevasti periytyvä (riittää kun saa geenimuodon toiselta vanhemmalta, toiselta vanhemmalta saatu terve geenimuoto ei auta). Suomessa harvinainen muttei ainoastaan aateliston ongelma, 4% väestöstä kantaa tuota. Mutta hyvä kun tuon tiedät voi lääkityksellä vähentää tukoksia. Sen sijaan sukusiittoisuutta ei tarvitse suoraan pelätä jos (ja kun) varmaan suvussa Venäjältä lähdön jälkeen pariuduttu myös "rahvaan" kanssa, sukusiittoisuus ei enää haittaa kun löytää kumppanin jolla samat geenimuodot eivät ole rikastuneet, ongelma vain jos sukupolvesta toiseen löydetään kumppani liian "läheltä".
Vierailija kirjoitti:
Suomen presidentit sodan jälkeen ovat kaikki olleet keskiluokkaa tai ylempää keskiluokkaa. Yläluokka ovat olleet vain Svinhufvud ja Manneheim.
Nämä presidentit on hyvä esimerkki tämän ketjun loogisista määrittelyongelmista: presidentti postina yhteiskunnan huippupaikka, eli siinä osa kokee heidät yläluokkaisiksi - mitä he elämäntavoiltaan ovatkin, on autonkuljettajat, kokit, turvamiehet jne. Koulutuksen perusteella ovat usein ylempää keskiluokkaa tai alempaa, on lakimiehiä mutta yös kansakoulun opettajia. Perhetausta taas voi olla yläluokkainen (Svinhufvud) tai työläisluokkainen (Halonen, Koivisto). Mihin heidät pitäisi lukea - ja mikä järki on yrittää luokitella heitä, tai muitakaan ihmisiä koulutusasteen, käyttäytymisen, kuluttamisen tai harrastusten mukaan? Onko jollakin teistä niin hirveä hinku kohti kankeaa luokkayhteiskuntaa jossa ihmisten kohtaloa ei ratkaise omat kyvyt ja energia vaan synnyinperheen tuoma karma? Ja kun ketjun perustaja ja muut selittävät että luokat pitää tehdä näkyväksi mikä tuossa motiivi muu kuin kokea sitä paremmuutta ulkokohtaisilla syillä? Jos oikeasti teillä olisi motiivina ymmärtää ihmisten "luokkien" merkitystä heidän tulevaisuuden mahdollisuuksia rajoittavana tekijänä (niin kuin kai sosiologiassa tuota käsitellään), ette niin ylenkatseisesti pilkkaisi ihmisten erilaisia makuja pukeutumisen, ulkonäön tai harrastusten suhteen. Enemmän tämä on hyasinttiketju, jossa mietitään sitä omaa erinomaisuutta tai selitetään omia traumoja pelkästään suvun luokkastatuksella.
Vierailija kirjoitti:
Minulleppa on opetettu,että varallisuus ei välttämättä näy päällepäin ollenkaan.
Tiedän itsekkin tapauksen,joka näytti laitapuolen kulkijalta,mutta oli todella varakas.
Koskaan ei pidä arvostella ihmistä ulkonäön perusteella.
Jos näyttää köyhältä on 99 % varmuudella köyhä. Nämä puöiukko tuli ostamaan teslan eikä palveltu sadut saisi loppua.
Wikipediassa on hyvä yhteenveto käsin syömisestä. Japanissa on normaalia syödä sushia käsin.