Lue keskustelun säännöt.
Miten sosiaaliluokka näkyy ihmisessä?
Miten näkyy jos on korkea tai matala sosiaaliluokka tai sosioekonominen asema?
Kommentit (5592)
Mihin luokkaan kuuluvat maalaiset, joilla on kulttuuriharrastuksia? Pienillä paikkakunnilla asuu viljelijöitä ja muita maalaisia, joiden harrastuksiin voi kuulua vaikkapa historian opiskelu kansanopistossa, kirjoittaminen tai klassisen soittimen soittaminen paikkakunnan jousiorkesterissa.
Näillä ihmisillä ei välttämättä ole korkeakoulutusta, mutta he voivat olla ihmisiä joilla on maata ja metsää, toisaalta ei välttämättä niin paljon, että olisivat varakkaita. Viljelijät tekevät fyysistä työtä, mutta toisaalta heillä ei välttämättä ole kaupungin työväenluokan tapoja. Tosin ihminen joka omistaa maata, vaikka vain vähän, ei taida olla "työläinen."
Kaupunkien yrittäjät eroavat myös maaseudun yrittäjistä sosiaalisilla piireillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin luokkaan kuuluvat maalaiset, joilla on kulttuuriharrastuksia? Pienillä paikkakunnilla asuu viljelijöitä ja muita maalaisia, joiden harrastuksiin voi kuulua vaikkapa historian opiskelu kansanopistossa, kirjoittaminen tai klassisen soittimen soittaminen paikkakunnan jousiorkesterissa.
Näillä ihmisillä ei välttämättä ole korkeakoulutusta, mutta he voivat olla ihmisiä joilla on maata ja metsää, toisaalta ei välttämättä niin paljon, että olisivat varakkaita. Viljelijät tekevät fyysistä työtä, mutta toisaalta heillä ei välttämättä ole kaupungin työväenluokan tapoja. Tosin ihminen joka omistaa maata, vaikka vain vähän, ei taida olla "työläinen."
Kaupunkien yrittäjät eroavat myös maaseudun yrittäjistä sosiaalisilla piireillään.
Suomessa samat suvut ovat pitkälti omistaneet maata jo satoja vuosia, ja taas toiset olleet omistamatta. Kyllä se on erottanut säätyjä tai luokkia. Maata omistavilla suvuilla oli mahdollisuus kouluttaa lapsiaan. He tuntevat sukunsa historian - heidän suvulla ON historia, ja sukupuu. Heillä usein on myös kulttuuriympäristöä, tilakeskuksensa muodossa.
Vaikka maata omistavan luokan jäsenellä ei olisi korkeaa muodollista koulutusta, hänen lähtökohdat sivistykseen on olennaisesti erilaiset, kuin työväenluokan jäsenen.
Villakoira kirjoitti:
Sekarotuinen koira ei kyllä päde. Villakoirasekoitukset kuten goldendoodle, labradoodle, cavapoo ja mitä näitä nyt on ovat sitä aidoimpaa keskiluokkaa tällä hetkellä.
Itse sanoisin, että työvaënluokka ottaa todennäköisemmin koiran jolla saa jonkinasteisia kovispisteitä, kuten pittbull, rottweiler, staffit, bulldogit yms. Myös chihuahuat antavat vähän alemman luokan vibat.
Kuulun sitten varmaan kaikkein alimpaan paariakastiin, kun perheessä on ollut sekä chihu että staffi. Arvatkaa kumpi on pahempi peto.
Vierailija kirjoitti:
Suomen presidentit sodan jälkeen ovat kaikki olleet keskiluokkaa tai ylempää keskiluokkaa. Yläluokka ovat olleet vain Svinhufvud ja Manneheim.
Manneheim ratsastaa ikuisesti hevosella Manneheimintiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen ihmisen, jonka sukunimi on sama, kuin heidän maalaiskylän nimi. Se paikka on siis saanut nimensä heidän talon mukaan. Ja kun maalla puhutaan "talosta", tarkoitetaan tässäkin tapauksessa ehkä sataa hehtaaria, isoa vanhaa taloa piharakennuksineen, metsiä, peltoja, rantaa ja saaria. Ja jos siellä pihapiirissä tekisi arkeologiset kaivaukset, niin siellä todennäköisesti olisi asuttu tuhat vuotta, tai enemmän.
Vaikka Suomessa muodollisesti ei ole brittiaatelistoa, niin Suomessa on samaan tapaan "landed gentry". Ja samalla lailla näistä ihmisistä huokuu, että he eivät pelkää mitään eivätkä stressaa mistään, koska ei ole koskaan tarvinnut miettiä, ettei olisi rahaa tai asuntoa. Ja heissä on usein se vaikeasti kuvailtava röyhkeys, "ettekö te tiedä kuka minä olen".
Vierailija kirjoitti:
Minulleppa on opetettu,että varallisuus ei välttämättä näy päällepäin ollenkaan.
Tiedän itsekkin tapauksen,joka näytti laitapuolen kulkijalta,mutta oli todella varakas.
Koskaan ei pidä arvostella ihmistä ulkonäön perusteella.
Yliopistojen dosentit ja professorit eivät välttämättä näytä kovinkaan sivistyneiltä yläluokkaisilta, kun heidän vaatteensa ovat nukkavieruja, jopa likaisia, kengät linttaan astuttuja ja tuoksahtelevat aamuisin vanhalle viinalle ja hielle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen äidin puolelta venäläisaatelia (siis en aatelinen, koska aatelius ei periydy naisten kautta) ja sain siitä hyvästä perinnöksi hyytymishäiriön. Sisäsiittoisuuskin periytyy sukupolvesta toiseen.
Vaikka eihän tuo koske vain aatelisia, vaan on Pohjois-Savon vitsaus psykoosisairauksien kohdalla. Ennen syrjäkyliltä ei useinkaan lähdetty mihinkään avioitumaan ja samalla sairaudet lisääntyivät.
Uskotteletko että sait Tsaariperheeltä geenilahjaksi hemofilian melkein aateliuden lisäksi?
Sisälukutaito Ohoi!
T. Eri
Tuo termi "etuoikeutettu" tökkii. Jos joku on omalla päällään ja ahkeruudella hankkinut korkeakoulutuksen ja ammatin, osaa kirjoittaa suomen kieltä ja sattuu vielä olemaan valkoinen heteromies, on hän automaattisesti etuoikeutettu. Siinä luokittelussa ei sosiaalisia lähtökohtia tai tuloja kysellä.
Olen korkeasti koulutettu, keskituloinen virkamies vakituisessa työsuhteessa. Virka-asema tuo aina mukanaan mahdollisuuden ja velvollisuuden käyttää vähän julkista valtaa, mutta ei kyllä mitään erityisiä etuoikeuksia. Velvollisuuksia sitäkin enemmän. Suomalaisena keskiluokkaan kuuluvana olen tietysti globaalissa mittakaavassa etuoikeutettu, mutta eipä tuo juuri sähkö- ja bensalaskuja maksaessa erityisesti ilahduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulleppa on opetettu,että varallisuus ei välttämättä näy päällepäin ollenkaan.
Tiedän itsekkin tapauksen,joka näytti laitapuolen kulkijalta,mutta oli todella varakas.
Koskaan ei pidä arvostella ihmistä ulkonäön perusteella.Yliopistojen dosentit ja professorit eivät välttämättä näytä kovinkaan sivistyneiltä yläluokkaisilta, kun heidän vaatteensa ovat nukkavieruja, jopa likaisia, kengät linttaan astuttuja ja tuoksahtelevat aamuisin vanhalle viinalle ja hielle.
Ei he olekaan yläluokkaa. Siis sen perusteella että ovat yliopiston dosentteja tai professoreita.
He on yhä ylempää keskiluokkaa. Itsensä "valkokaulus"työllä elättävän porukkaa.
Yläluokka, mitä Suomessa on vain kourallinen, on suvun rahoilla elelevä herrasväki, jotka käytännössä kaikki tuntevat toisensa. Menevät ristiin rastiin keskenään naimisiin, tuntevat sukunsa historian ja sen velvoittavat perinteet jne.
Siellä jopa ammatti periytyy (menen oikeustieteelliseen koska isäni on juristi, isoisäni on juristi ja isoisoisäni perusti tämän hienoa nimeä kantavan asianajotoimiston mihin minäkin sitten menen töihin. Ajanvietteeksi tavallaan, koska kyllähän minulla (perittyä) rahaa on, niin ettei tarvitsisi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienovaraisemmat pöytätavat: syödään haarukan piikit alas päin, pidetään viinilasia jalasta, murretaan leipä jne.
Tarkoitat leivän murtamisellq sitä, että leipäpalasta otetaan aina pieni pala, joka laitetaan käsin suuhun? Juomalasien kiinnipitäminen on kiinni täysin juoman ominaisuuksista.
Se leivän murtaminen käsin johtuu siitä, että sillä yläluokkaisella on niin huonot hampaat, että ei pysty puremaan leivästä palaa.
Se pöydässä oleva vaalea leipä on sitä varten, että sillä saa poistettua suusta eri ruokalajien maun. Syöt ensin hieman porkkanakeittoa ja sen jälkeen otat pieniä suupaloja käsin siitä leipäsiivusta, joka on leipälautasellasi. Sitten syöt mureketta, kastiketta ja uunijuureksia. Sen jälkeen taas makujen neutralointi vaalealla leivällä. Viimeiseksi jälkiruoaksi marjakiisseliä. Jälkiruoan jälkeen ei sitten syödä sitä leipää kun se on nostettu pöydästä pois.
Kahvia tai teetä voidaan juoda hetken päästä jos siltä tuntuu ja ottaa konjakkia ja naiset yleensä ottavat likööritujauksen jos konjakki ei maistu.
Enpä ole kuullutkaan, vitsailetko? Viinipruuvissa suu puhdistetaan leivällä ja monissa maissa leivällä voi hyvin pyyhkiä lautasta ja dipata, ei ole etiketin vastaista. Mutta jos on menu niin erilaisten ruokalajien mauthan sopivat yhteen. Ei tarvita mitään maun poistamista, koska kokonaiisuus täydentää toisiaan.
Välillä mun on vaikea tietää mikä on vitsi ja mikä totta täällä. Koska tällaisenkin joku voi esittää tosissaan. Ja täydestä menee sarkasmit ja vitsit totena.
Taitaa olla hyvin pitkälle kyse makuasiasta. Mitä Käytöksen kultainen kirja sanoo asiasta? Toki Italiassa saa murtaa käsin focacciaa ja valkoisen leivän pienen palan päälle päälle liruttaa oliiviöljyä pienestä pöytäkannusta jos syö leipää välipalana ikäänkuin välipalana. Tavat vaihtelevat eri maissa. Sen vuoksi eri maiden keittiöiden ravintoloissa suhtaudutaan eri tavalla siihen pöytään kannetun leivän syömiseen. Yläluokka ja itseään sivistyneet tuntevat kunkin maan ruokaperinteiden suuntaviivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä pointteja tässä keskustelussa. Kiinnostaisi nyt tietää, mikä on yhteiskuntaluokkani eli mistä löydän ne sosiaaliset piirit, joissa olen kuin kotonani, jos taustatietoni ovat nämä:
- keskiluokkainen kotitausta
- kokenut aina ulkopuolisuutta
- lapsena pienellä paikkakunnalla en kelvannut työväenluokkaisten enkä paremman väen lapsien porukohin eikä muita ollut
- työkokemus yliopistolla tutkijana
- viimeiset viisi vuotta työttömänä
- en tunne oiken akateemisia enkä toisaalta vähän koulutettuja ihmisiä enkä tiedä miten heidän sosiaaliset kuvionsa toimivat
- olen köyhä eli en pysty tekemään asioita, joita keskiluokkaiset ihmiset tapaavat tehdä
- pukeudun "ajattomasti" klassista tyyliä mukaillen, mutta vaatteeni ovat kuluneita, risoja ja korjattuja
- leikkaan hiukseni itse
- en käytä päihteitä, syön terveellisesti ja kuntoilenKuulut köyhäillistöön.
Pikemminkin köyhään sivistyneistöön. Vaatteiden kuluneisuus tai se, että ne ovat korjattuja ei ole mikään häpeä ilmastonmuutoksen aikakaudella. Ennenkin vaatteita korjattiin, pestiin, selitettiin ja harjattiin takin olkapäiltä hilseet ja irtokarvat pois. Joka taloudessa oli vaateharja, jolla harjattiin esimerkiksi villakangasvaatteista roskat ja nypyt pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulleppa on opetettu,että varallisuus ei välttämättä näy päällepäin ollenkaan.
Tiedän itsekkin tapauksen,joka näytti laitapuolen kulkijalta,mutta oli todella varakas.
Koskaan ei pidä arvostella ihmistä ulkonäön perusteella.Yliopistojen dosentit ja professorit eivät välttämättä näytä kovinkaan sivistyneiltä yläluokkaisilta, kun heidän vaatteensa ovat nukkavieruja, jopa likaisia, kengät linttaan astuttuja ja tuoksahtelevat aamuisin vanhalle viinalle ja hielle.[/quote
Hmm, no oman yliopiston proffat kyllä harvemmin aamuisin haisevat, heillä on sen verran raskaat ja vaativat hommat että ei varmaan juuri ole varaa viikkoryyppäilyyn. En sitten tiedä, missä yliopistossa itse teet havaintojasi ja kuinka vakioilmiö siellä on aamuhajuiset professorit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä pointteja tässä keskustelussa. Kiinnostaisi nyt tietää, mikä on yhteiskuntaluokkani eli mistä löydän ne sosiaaliset piirit, joissa olen kuin kotonani, jos taustatietoni ovat nämä:
- keskiluokkainen kotitausta
- kokenut aina ulkopuolisuutta
- lapsena pienellä paikkakunnalla en kelvannut työväenluokkaisten enkä paremman väen lapsien porukohin eikä muita ollut
- työkokemus yliopistolla tutkijana
- viimeiset viisi vuotta työttömänä
- en tunne oiken akateemisia enkä toisaalta vähän koulutettuja ihmisiä enkä tiedä miten heidän sosiaaliset kuvionsa toimivat
- olen köyhä eli en pysty tekemään asioita, joita keskiluokkaiset ihmiset tapaavat tehdä
- pukeudun "ajattomasti" klassista tyyliä mukaillen, mutta vaatteeni ovat kuluneita, risoja ja korjattuja
- leikkaan hiukseni itse
- en käytä päihteitä, syön terveellisesti ja kuntoilenKuulut köyhäillistöön.
Vaatteiden korjaaminen ja mahdollisimman pitkä käyttö on ylpeyden eikä häpeän aihe jos yhtään ymmärtää ilmastonmuutoksen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienovaraisemmat pöytätavat: syödään haarukan piikit alas päin, pidetään viinilasia jalasta, murretaan leipä jne.
Tarkoitat leivän murtamisellq sitä, että leipäpalasta otetaan aina pieni pala, joka laitetaan käsin suuhun? Juomalasien kiinnipitäminen on kiinni täysin juoman ominaisuuksista.
Onko mielessäsi joku tietty juoma? Viinin suhteen ei tule mieleeni muuta kuin lämpötila. Viinin käsin lämmittäminen voi olla riskialtista ja lasiin saattaa jäädä sormenjälkiä. Yleensä lasi yritetään pitää puhtaana, siksi esimerkiksi juodaan aina samasta kohtaa (aromien lisäksi). On turvallista pitää varrellista viinilasia kiinni varresta.
Se, onko viiniharrastus nyt sitten mikään tae mistään luokasta -- ei tietenkään!
Viinilasista pidetään AINA kiinni varresta. Maljan käpälöinti pilaa viinin lämpötilan ja samalla muut ominaisuudet.
T. Ranskalainen
Vierailija kirjoitti:
Tuleekohan tästä palstan pisin ketju?
Tuskin tulee. Suomessa ovat liian pienet luokkaerot. Asia olisi eri jos olisimme vaikka Ruotsissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienovaraisemmat pöytätavat: syödään haarukan piikit alas päin, pidetään viinilasia jalasta, murretaan leipä jne.
Tarkoitat leivän murtamisellq sitä, että leipäpalasta otetaan aina pieni pala, joka laitetaan käsin suuhun? Juomalasien kiinnipitäminen on kiinni täysin juoman ominaisuuksista.
Se leivän murtaminen käsin johtuu siitä, että sillä yläluokkaisella on niin huonot hampaat, että ei pysty puremaan leivästä palaa.
Se pöydässä oleva vaalea leipä on sitä varten, että sillä saa poistettua suusta eri ruokalajien maun. Syöt ensin hieman porkkanakeittoa ja sen jälkeen otat pieniä suupaloja käsin siitä leipäsiivusta, joka on leipälautasellasi. Sitten syöt mureketta, kastiketta ja uunijuureksia. Sen jälkeen taas makujen neutralointi vaalealla leivällä. Viimeiseksi jälkiruoaksi marjakiisseliä. Jälkiruoan jälkeen ei sitten syödä sitä leipää kun se on nostettu pöydästä pois.
Kahvia tai teetä voidaan juoda hetken päästä jos siltä tuntuu ja ottaa konjakkia ja naiset yleensä ottavat likööritujauksen jos konjakki ei maistu.
Enpä ole kuullutkaan, vitsailetko? Viinipruuvissa suu puhdistetaan leivällä ja monissa maissa leivällä voi hyvin pyyhkiä lautasta ja dipata, ei ole etiketin vastaista. Mutta jos on menu niin erilaisten ruokalajien mauthan sopivat yhteen. Ei tarvita mitään maun poistamista, koska kokonaiisuus täydentää toisiaan.
Välillä mun on vaikea tietää mikä on vitsi ja mikä totta täällä. Koska tällaisenkin joku voi esittää tosissaan. Ja täydestä menee sarkasmit ja vitsit totena.
Taitaa olla hyvin pitkälle kyse makuasiasta. Mitä Käytöksen kultainen kirja sanoo asiasta? Toki Italiassa saa murtaa käsin focacciaa ja valkoisen leivän pienen palan päälle päälle liruttaa oliiviöljyä pienestä pöytäkannusta jos syö leipää välipalana ikäänkuin välipalana. Tavat vaihtelevat eri maissa. Sen vuoksi eri maiden keittiöiden ravintoloissa suhtaudutaan eri tavalla siihen pöytään kannetun leivän syömiseen. Yläluokka ja itseään sivistyneet tuntevat kunkin maan ruokaperinteiden suuntaviivat.
En tiedä mitä käytöksen kultainen kirja sanoo, epäilen, ettei sieltä löytyisi vastausta, koska (kuten sanot), tavat vaihtelevat maanosittain ja maittain. Täytyy siis vain yrittää tarkkailla mitä muut tekevät.
Lattareissa, Espanjassa, Portugalissa ja Italissa leipä on oikeastaan ruokailuväline, sen kanssa touhutaan lautasella samaan tyyliin kuin lusikalla ja haarukalla. Pöytä on kuin taistelutanner täynnä leivänmuruja, kun ateria on ohi. Ranskalaiset eivät niinkään touhua leivän kanssa kotonakaan.
Minä itse syön leipää touhuamalla eli en syö kovin usein voileipiä, vaan dippailen ja revittelen, ja jokainen aamuni alkaa palalla vaaleaa leipää, jota dippaan oliiviöljyyn ja balsamicoon. Jos teen oikean voileivän, niin käytän siihen aikaa eli se on myös nätti. Mieheni rakastaa voileipiäni, ja siinä muuten on helppo tapa saada näyttävää syötävää yllätysvieraillekin, kun käyttää mielikuvitusta.
Vierailija kirjoitti:
Tuo termi "etuoikeutettu" tökkii. Jos joku on omalla päällään ja ahkeruudella hankkinut korkeakoulutuksen ja ammatin, osaa kirjoittaa suomen kieltä ja sattuu vielä olemaan valkoinen heteromies, on hän automaattisesti etuoikeutettu. Siinä luokittelussa ei sosiaalisia lähtökohtia tai tuloja kysellä.
Olen korkeasti koulutettu, keskituloinen virkamies vakituisessa työsuhteessa. Virka-asema tuo aina mukanaan mahdollisuuden ja velvollisuuden käyttää vähän julkista valtaa, mutta ei kyllä mitään erityisiä etuoikeuksia. Velvollisuuksia sitäkin enemmän. Suomalaisena keskiluokkaan kuuluvana olen tietysti globaalissa mittakaavassa etuoikeutettu, mutta eipä tuo juuri sähkö- ja bensalaskuja maksaessa erityisesti ilahduta.
Hyvä kommentti. Hyvän asemani työelämässä olen saavuttanut opiskelemalla, sekä varsin kovalla työnteolla ja paras palkinto ehdottomasti on se, kun nimenomaan ei tarvitse katsoa sähkö- tai bensalaskua.
Trendimatkakohteet kuten Dubai ja liian selvästi näkyvät plastiikkakirurgiset operaatiot, paperinvalkeat hammaskuorikot jne ovat yläluokan parissa hiljaa paheksuttuja asioita.
Rouva Jenni Haukio matkailee joko miehensä mukana työmatkalla tai kotimaassa, on pysynyt luonnollisen itsensä näköisenä ja tekee väitöskirjaa. On kovalla vauhdilla nousemassa ylemmästä keskiluokasta yläluokkaan.
Hänen merkittävin muutoksessa on puheen koulimisen ja käytöstapojen kouliminen. Enää ei jää lusikka kahvikuppiin kahvia juodessa.
Tunnistan ongelmaasi ainakin jossain määrin, itse olen aina etsinyt uuden viiteryhmän, jos nykyisen kanssa ei ole natsannut.