Ysiluokkalainen kertoi että kaikki hänen kaverinsa yhtä lukuunottamatta käyvät koulupsykologilla tai kuraattorilla juttelemassa

Parempi se on käydä, ettei ainakaan ala käyttäytyä itsetuhoisesti.

Ilmiö taitaa olla sellainen, että nykyään noissa käynti on normaalia eikä tabu. Ennen (ja näköjään osa nykyäänkin) kuvittelee, että päässä on oltava vikaa, jos käy juttelemassa ammattilaisille.

Hyvä juttuhan tuo on. Eivät lähde mihinkään lieveilmiöön mukaan.

Koulupsykologilla tai kuraattorin luona käyminen on täysin normaali asia. Oli jo yli 20 vuotta sitten. En ymmärrä, mikä siinä haittaa aloittajaa.

kirjataanko nämä juttelut johonkin ylös ja tuleeko nämä sitten vastaan myöhemmässä elämässä?

Komppaan aiempia vastaajia. Lisäksi tämä nykyinen maailmantilanne (pandemia, eristäytyminen ja sota) on aika poikkeuksellinen. Me aikuiset osataan joten kuten mukautua, mutta nuorilla se käy ahdistavaksi.

Moni kuraattoreista ja psykologeista ei pysty auttamaan ahdistukseen tai nuoren masikseen, eivät ole päteviä terapeutteja tai turvallinen läheinen. Ongelmat ovat usein paljon syvemmällä joista pitää olla kokemusta tai tietoa, ja se ei johdu nuoresta, vaan ympäristö, ihmiset, vanhempi, opettajat, vaatimukset tai jokin siellä. Joskus alkoholikokeilu tai tupakka voi viedä ahdistukseen, koska sen käyttö ei lopu, tai e-pillerin haitat. Joskus väärä psykologi voi mutkistaa tilannetta, liikaa turhia kysymyksiä.

Nuoret on jätetty henkisesti yksin. Vanhemmat luulevat, että pienet lapset osaavat tehdä heitä itseään koskevia päätöksiä. Liikaa vapautta, liian vähän rajoja. Lapselle hoetaan, että sinusta voi tulla ihan mitä vaan. Mitä haluat elämältä. Mitä merkittävää haluat saavuttaa. Teinien pitäisi olla jo aikuisia ja toteuttaa jotain ainutlaatuista ja hallita ja osata kaikki. Ei ihme, että ahdistaa. Vanhemmuus ihan hukassa niin monessa perheessä.

Huolulla on hullut kaverit. Vie se hoitoon.

Voi kun kaikki pääsisivätkin. Meidän koulussa ei ole vielä tänä lukuvuonna ollut psykologia. Viime lukuvuonna oli 3 kk. Vanhemmat, nostakaa meteli, kun lakisääteisiä palveluja ei ole tarjolla.

En usko. En hetkeäkään usko. MISSÄ suomalaisessa mououssa muka riittää kouluspykologin tai kououkuraattorin palveluja edes yhdelle lapselle per luokka? Niistä on hirveä puoa, eikå niille pääse millään keinolla, ei varsinkaan juttelemaan, koska niiden kaikki aika kuluu ihan muuhun..

Vierailija kirjoitti:

Koulupsykologilla tai kuraattorin luona käyminen on täysin normaali asia. Oli jo yli 20 vuotta sitten. En ymmärrä, mikä siinä haittaa aloittajaa.

Se, että oikeasti olisi lähes kaikilla suurta tarvetta henkiselle ammattiavulle on liioittelua. Teini-ikään, ja elämään yleensäkin, kuuluu pahaakin oloa.

Haittaa tästä on se, että kun jokainen ramppaa (veronmaksajan piikkiin) purkamassa pahaa oloaan ammattilaiselle, niin aikaa ja resursseja ei oikein riitä niille, joilla tuolle olisi oikeasti tarvetta.

-ei AP

Vierailija kirjoitti:

Koulupsykologilla tai kuraattorin luona käyminen on täysin normaali asia. Oli jo yli 20 vuotta sitten. En ymmärrä, mikä siinä haittaa aloittajaa.

En mitenkään viitannut siihen että olisi jotenkin epänormaalia tai että haittaisi. Mistä tuollaisia tulkitset?

Käynnit/kävijät on moninkertaistuneet uutisten mukaan parin vuoden aikana. Aivan eri tilanne kuin 20 v sitten. Kysyn siksi että mitä ilmiön taustalla oikein on.

Ap

Ja mun opettajaystäväni kertoi, että hänen 19 lapsen ekaluokastaan, kymmenellä on jonkun sortin diagnoosi. Ei tietenkään ehdi kaikkia tukea oppimisessa kuten tarve olisi joten ei ihme jos vuosien aikana ongelmat kasaantuvat. 

Onko mikä kaupunki, mikä alue?? Kerran kävin psykologilla aikuisena ja ei ollut  minusta itsestä kysymys vaan silloisesta miehestä ja sanoi että kysyt vaikeita. Neuvoi kyllä mihin mennä mutta se jäi siihen ja ero tuli myöhemmin. 

Se paljonpuhuttu resilienssin puute.

Vaimoni(50v) työpaikalla nuoret, 22-25v stressaantuvat saikulle 25h työviikon uuvuttamina.

50-60v mammat sitten paikkaavat stressisaikkuja ylitunneilla.

Vierailija kirjoitti:

kirjataanko nämä juttelut johonkin ylös ja tuleeko nämä sitten vastaan myöhemmässä elämässä?

Kyllä ne ainakin kouluterveydenhuollossa näkyy.

Selvä peli.

Kaikki samassa luokassa, oli sitten mikä tahansa diagnoosi vai???? Tietenkään nk ilmiselvät tapaukset ei oo.

Tuo "juttelemassa" voi antaa vähän väärän kuvan myös.

Siellä voidaan hoidella hyvin monenlaisia asioita lukitestauksesta ja hahmottamisen testeistä (koulupsykologin heiniä) hyvin monenlaisiin perheen tilanteeseen liittyviin asioihin, kuten erilaisten sosiaalietuuksien hakemiseen liittyvä kuuleminen (elävän elämän esimerkki: kuraattori haastattelee lasta kunnan harkinnanvaraisen harrastusavustuksen myöntämistä varten).

Kuraattorilla on myös pääsy sellaisiin tietokantoihin, joihin koululla ei muilla ole. Esimerkiksi rikosseuraamusasiat voi hoitua sitä kautta.