Ysiluokkalainen kertoi että kaikki hänen kaverinsa yhtä lukuunottamatta käyvät koulupsykologilla tai kuraattorilla juttelemassa
Mikähän tämä ilmiö oikein on?
Miksi niin moni teini tarvitsee keskusteluapua?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
En koskaan jutellut kuraattorin tai psykologin kanssa. En ylipäätänsä tuntenut ketään joka olisi näin tehnyt koulussa 80 ja 90 luvuilla.
Minä olen 1983-84.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulupsykologilla tai kuraattorin luona käyminen on täysin normaali asia. Oli jo yli 20 vuotta sitten. En ymmärrä, mikä siinä haittaa aloittajaa.
En koskaan jutellut kuraattorin tai psykologin kanssa. En ylipäätänsä tuntenut ketään joka olisi näin tehnyt koulussa 80 ja 90 luvuilla.
-Jatkan: En ylipäätänsä muista että koko kouluaikana olisi koskaan käyty ainuttakaan kahdenkeskistä keskustelua kenenkään opettajan tai muun henkilökunnan kanssa. Yksi keskustelu oli opon kanssa muistaakseni lukion ekalla.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että hakevat apua.
Mihin?
Kaffebulla kirjoitti:
Nuoret on jätetty henkisesti yksin. Vanhemmat luulevat, että pienet lapset osaavat tehdä heitä itseään koskevia päätöksiä. Liikaa vapautta, liian vähän rajoja. Lapselle hoetaan, että sinusta voi tulla ihan mitä vaan. Mitä haluat elämältä. Mitä merkittävää haluat saavuttaa. Teinien pitäisi olla jo aikuisia ja toteuttaa jotain ainutlaatuista ja hallita ja osata kaikki. Ei ihme, että ahdistaa. Vanhemmuus ihan hukassa niin monessa perheessä.
Täysin samaa mieltä.
T: 20 vuotta lastensuojelutyötä takana
Vierailija kirjoitti:
Eikö asioita pysty enää ratkomaan kotona läheisten kanssa kun tarvitaan ammattilaista yhä useammin?
Enää? Mä en puhunut ongelmista vanhemmille v. 1979-1986.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun kaikki pääsisivätkin. Meidän koulussa ei ole vielä tänä lukuvuonna ollut psykologia. Viime lukuvuonna oli 3 kk. Vanhemmat, nostakaa meteli, kun lakisääteisiä palveluja ei ole tarjolla.
Tyttäreni koulun psykologi jäi juuri äitiyslomalle eikä sijaista hommata. Kaksi koulun oppilasta on tehnyt itsemurhan tänä vuonna joten asioiden priorisointi ei ole mielestäni onnistunut.
Ehkä sitä on sitten uniikki lumihiutale kun voi sanoa käyvänsä psykologilla...
Ei ollut 80 ja 90 luvulla tarjolla näitä palveluja. Pelkästään kouluterveydenhoitaja. Olisi minullakin ollut tarvetta käydä juttelemassa. Ei nyt aikuisenakaan niin hyvin mene. Liekö lapsuus pohjalla...
Todella hyvä asia että apua tarjotaan lapsille ja nuorille enemmän.
No on kummaksi mennyt. Itse jouduin tuommoisilla käymään yläasteella adhd:n takia, enkä tuntenut ketään muuta joka olisi noille joutunut
Tarkoittaa siis sitä, että kaikki on käsketty sinne juttusille. Osallistumisprosentti yllättävän hyvä.