Ysiluokkalainen kertoi että kaikki hänen kaverinsa yhtä lukuunottamatta käyvät koulupsykologilla tai kuraattorilla juttelemassa
Mikähän tämä ilmiö oikein on?
Miksi niin moni teini tarvitsee keskusteluapua?
Kommentit (50)
MicMac kirjoitti:
Tuo "juttelemassa" voi antaa vähän väärän kuvan myös.
Siellä voidaan hoidella hyvin monenlaisia asioita lukitestauksesta ja hahmottamisen testeistä (koulupsykologin heiniä) hyvin monenlaisiin perheen tilanteeseen liittyviin asioihin, kuten erilaisten sosiaalietuuksien hakemiseen liittyvä kuuleminen (elävän elämän esimerkki: kuraattori haastattelee lasta kunnan harkinnanvaraisen harrastusavustuksen myöntämistä varten).
Kuraattorilla on myös pääsy sellaisiin tietokantoihin, joihin koululla ei muilla ole. Esimerkiksi rikosseuraamusasiat voi hoitua sitä kautta.
Lukitestit hoituvat erityisopettaja kautta.
Vierailija kirjoitti:
On muotia, että on jokin mentaalipuolen ongelma. Enkä tarkoita, ettei niitä olisi ilman muotiakin. Silti nekin, jotka eivät tarvitsisi oikeasti mitään henkistä apua, vaan unta, rutiineja, ulkoilmaa ja terveellistä sapuskaa, haluavat johonkin keskustelemaan, koska muutkin tekevät niin. On hienoa tuntea olevansa niin välitetty, että joku on huolissaan, kyselee ja antaa huomiota.
Valitettavaa, mutta totta. Aina vähemmän riittää niille, joilla oikeasti hätä.
Unta, rutiineja, ulkoilmaa ja terveellistä sapuskaa ei saa jos vanhemmat eivät suorita kunnolla vanhemman rooliaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulupsykologilla tai kuraattorin luona käyminen on täysin normaali asia. Oli jo yli 20 vuotta sitten. En ymmärrä, mikä siinä haittaa aloittajaa.
Se, että oikeasti olisi lähes kaikilla suurta tarvetta henkiselle ammattiavulle on liioittelua. Teini-ikään, ja elämään yleensäkin, kuuluu pahaakin oloa.
Haittaa tästä on se, että kun jokainen ramppaa (veronmaksajan piikkiin) purkamassa pahaa oloaan ammattilaiselle, niin aikaa ja resursseja ei oikein riitä niille, joilla tuolle olisi oikeasti tarvetta.
-ei AP
Ei psykologilla tai kuraattorilla käyminen tarkoita sitä, että olisi tarvetta henkisella ammattiavulle!
Jokaisessa koulussa ja oppilaitoksessa oppilaille ja opiskelijoilla painotetaan jatkuvasti, että heti jos haluaa jutella jostain, saa mennä kuraattorille tai koulupsykologille. Siksi sinne mennään.
Psykiatrinen hoito on täysin eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulupsykologilla tai kuraattorin luona käyminen on täysin normaali asia. Oli jo yli 20 vuotta sitten. En ymmärrä, mikä siinä haittaa aloittajaa.
Se, että oikeasti olisi lähes kaikilla suurta tarvetta henkiselle ammattiavulle on liioittelua. Teini-ikään, ja elämään yleensäkin, kuuluu pahaakin oloa.
Haittaa tästä on se, että kun jokainen ramppaa (veronmaksajan piikkiin) purkamassa pahaa oloaan ammattilaiselle, niin aikaa ja resursseja ei oikein riitä niille, joilla tuolle olisi oikeasti tarvetta.
-ei AP
Ei psykologilla tai kuraattorilla käyminen tarkoita sitä, että olisi tarvetta henkisella ammattiavulle!
Jokaisessa koulussa ja oppilaitoksessa oppilaille ja opiskelijoilla painotetaan jatkuvasti, että heti jos haluaa jutella jostain, saa mennä kuraattorille tai koulupsykologille. Siksi sinne mennään.
Psykiatrinen hoito on täysin eri asia.
Yleensä jutellaan ensin terveydenhoitajalle ja hän ohjaa eteenpäin psykologille jos tarvetta on.
Mies 50 kirjoitti:
Se paljonpuhuttu resilienssin puute.
Vaimoni(50v) työpaikalla nuoret, 22-25v stressaantuvat saikulle 25h työviikon uuvuttamina.
50-60v mammat sitten paikkaavat stressisaikkuja ylitunneilla.
50-60v mammat on se ikäluokka, joka on kasvattanut nuo 22-25v stressaantuvat saikkuilijat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulupsykologilla tai kuraattorin luona käyminen on täysin normaali asia. Oli jo yli 20 vuotta sitten. En ymmärrä, mikä siinä haittaa aloittajaa.
En mitenkään viitannut siihen että olisi jotenkin epänormaalia tai että haittaisi. Mistä tuollaisia tulkitset?
Käynnit/kävijät on moninkertaistuneet uutisten mukaan parin vuoden aikana. Aivan eri tilanne kuin 20 v sitten. Kysyn siksi että mitä ilmiön taustalla oikein on.Ap
Opettajat ja vanhemmat käskevät käymään. Ei siinä mitään sen mystisempää ole.
Jos nuori jää kiinni alkoholista poliisille, kenen luo silloin joutuu juttelemaan?
Hyvähän se on että nuorilla on joku luotettava aikuinen jolle jutella. Opettajat ei yleensä ole sellaisia ja vanhemmille ei kerrota (eikä kuuulukaan kertoa) kaikkea. Ite juttelin nuorena nuorisotalolla niille työntekijöille, kun kävin siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulupsykologilla tai kuraattorin luona käyminen on täysin normaali asia. Oli jo yli 20 vuotta sitten. En ymmärrä, mikä siinä haittaa aloittajaa.
En mitenkään viitannut siihen että olisi jotenkin epänormaalia tai että haittaisi. Mistä tuollaisia tulkitset?
Käynnit/kävijät on moninkertaistuneet uutisten mukaan parin vuoden aikana. Aivan eri tilanne kuin 20 v sitten. Kysyn siksi että mitä ilmiön taustalla oikein on.Ap
Opettajat ja vanhemmat käskevät käymään. Ei siinä mitään sen mystisempää ole.
Eikö asioita pysty enää ratkomaan kotona läheisten kanssa kun tarvitaan ammattilaista yhä useammin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulupsykologilla tai kuraattorin luona käyminen on täysin normaali asia. Oli jo yli 20 vuotta sitten. En ymmärrä, mikä siinä haittaa aloittajaa.
En mitenkään viitannut siihen että olisi jotenkin epänormaalia tai että haittaisi. Mistä tuollaisia tulkitset?
Käynnit/kävijät on moninkertaistuneet uutisten mukaan parin vuoden aikana. Aivan eri tilanne kuin 20 v sitten. Kysyn siksi että mitä ilmiön taustalla oikein on.Ap
Opettajat ja vanhemmat käskevät käymään. Ei siinä mitään sen mystisempää ole.
Eikö asioita pysty enää ratkomaan kotona läheisten kanssa kun tarvitaan ammattilaista yhä useammin?
Tottakai pystyttäisiin, mutta kun koulussa on ammattilaiset sitä varten, niin MIKSI heidän palvelujansa ei saisi käyttää?
Vierailija kirjoitti:
MicMac kirjoitti:
Tuo "juttelemassa" voi antaa vähän väärän kuvan myös.
Siellä voidaan hoidella hyvin monenlaisia asioita lukitestauksesta ja hahmottamisen testeistä (koulupsykologin heiniä) hyvin monenlaisiin perheen tilanteeseen liittyviin asioihin, kuten erilaisten sosiaalietuuksien hakemiseen liittyvä kuuleminen (elävän elämän esimerkki: kuraattori haastattelee lasta kunnan harkinnanvaraisen harrastusavustuksen myöntämistä varten).
Kuraattorilla on myös pääsy sellaisiin tietokantoihin, joihin koululla ei muilla ole. Esimerkiksi rikosseuraamusasiat voi hoitua sitä kautta.
Lukitestit hoituvat erityisopettaja kautta.
Myös koulupsykologi voi todeta lukivaikeuden. Kuraattori ei.
Minun poika kävi koulukiusaamisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjataanko nämä juttelut johonkin ylös ja tuleeko nämä sitten vastaan myöhemmässä elämässä?
Kyllä ne ainakin kouluterveydenhuollossa näkyy.
Ei näkynyt kuraattorin käynnit Omakannassa. Mutta kouluterveydenhoitajalla käynnit oli kirjattu sinne.
Eikö se parempi näin näin että nuoret haluavat mennä juttelemaan ennenkuin ongelmat kasautuvat todella isoiksi?
Eipä ole koskaan nuorena juttuapua tarjottu. Kavereille juteltiin tai vanhemmille. Vaikka elämä nyt niin helppoa ollut niin ei sille juttuavulle olisi mitään erityistä tarvetta ollut. Jos mietitytti joku asia vaikkapa esim.kuukautiset niin luettiin kirjastosta kirjoja tms.
Muoti-ilmiö. Aiemmin kävi ne, joilla oli selkeää tarvetta. Nyt siellä käydään, koska
1) saa olla tunnilta pois ja tässä taktioidaan paljon eli epämieluisilta tunneilta ollaan poissa jatkuvasti
2) saa valittaa vanhemmista, opettajista ja koulutovereista ja psykologi/kuraattori jakaa sitten ohjeita näille, miten herkkää lumihiutaletta on kohdeltava (esim. muut ei saa metelöidä mutta itse saa, kun muuten niin ahistaa...)
3) Tarpeeksi kun käy, niin jo alkaa löytyä diagnoosia. Kun teiniä ahdistaa opettajan liian tiukka kuri, on varmaan adhd, ja kun ahdistaa luokassa meteli, on varmaan add. Ja nyt kun ne onkin samaa tautia, niin löytyy yliherkkyyttä, häiriöherkkyyttä, kekittymisvaikeutta, meluherkkyyttä ja stressiherkkyyttä.
Eilä teinin tarvitse sopeutua vaan ympäristön. Nämä mukaherkät vievät resursseja niiltä, jotka aivan oikeasti tarvitsevat tukea eivätkä vain ole huomiohakuisia lintsaajia.
Vielä 90-luvulla olin ainoa koko koulussa muutaman muun lusäksi, joka kävi koulupsykologilla. Siitä alkoi levitä kaikenlaista juorua ympäri koulua, että olen joku hullu, kun psykologilla käyn. Ja vain oppimisvaikeuksien takia siellä kävin. Nykyään tuntuu olevan normaalimpaa käydä juttelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Koulupsykologilla tai kuraattorin luona käyminen on täysin normaali asia. Oli jo yli 20 vuotta sitten. En ymmärrä, mikä siinä haittaa aloittajaa.
En koskaan jutellut kuraattorin tai psykologin kanssa. En ylipäätänsä tuntenut ketään joka olisi näin tehnyt koulussa 80 ja 90 luvuilla.
Täällä yläkoulussa on oma kuraattori ja oma koulupsykologi. Ilmeisesti aikoja on suht hyvin.
Ap