Maria Veitola poika kutsuu äitiään Mariaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ois Maria nyt ottanut sukat mukaan eikä tuolla istu sohvalla varpaat paljaina. 

On sulla huolet.

Joo ällöttää toisten varpaat varsinkin, jos sohvalle vielä laitetaan. Enkä todellakaan voisi mennä kylään paljainvarpain. Aina on sukat mukana. 

Minä kutsun Leevi poikaani lapseksi. Onhan hän minun lapsi. 

Nyt voi olla jo kolmaskin (tai myöhempi) sukupolvi menossa kun opetetaan lapsi kutsumaan vanhempaansa etunimellä. Mutta vasemmiston ideologiaa, sitähän tämä ja sillä juuret tulevat sadan vuoden takaa. Perhettä ei nähdä mitään erityisenä kollektiivina vaan halutaan uskotella että ihan se ja sama kuka lapsista huolehtii.

Venäjällähän hyvin tavallista että isoäiti ottaa lastenhoidon pitkälti kontolleen.

Vaimoni kutsuu vanhempiaan etunimellä. Vanhemmat päättivät jo ennen lapsen syntymää, että eivät ole lapselleen "äiti" ja "isä" vaan Kaija ja Kalle.

Vanhemmat ovat jo yli 65-vuotiaita, joten kyseessä ei ole mikään moderni muotioikku.

Minulle ei ole koskaan selvinnyt, miksi heillä oli tuollainen periaate. Vaimon ja vanhempien välit ovat hyvät ja asialliset mutta minun näkökulmastani aika etäiset. Yhteydenpito rajoittuu yhteen tapaamiseen ja pariin tekstiviestiin vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten?

Niinpä. Mulle on ihan sama, sanovatko lapset vanhempiaan isäksi ja äidiksi vai käyttäbät etunimiä. Esim. yhden kaverini lapset käyttävät lähinnä etunimiä vanhemmistaan.

Minun koulukaverin perheessä puhuteltiin vanhempia etunimellä. Oudolle kuulosti kun lapsi huusi isälleen: "Pentti, tule tänne".

Mutta kukin tavallaan. 

Ei taida poikakaan olla ihan varma, että pitäisikö sitä kutsua äidiksi, isäksi, vai joksikin muunsukupuoliseksi olennoksi.

Mutta ymmärrän hyvin, että hävettää tuollainen äiti, eikä täten halua sitä kutsua äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Nyt voi olla jo kolmaskin (tai myöhempi) sukupolvi menossa kun opetetaan lapsi kutsumaan vanhempaansa etunimellä. Mutta vasemmiston ideologiaa, sitähän tämä ja sillä juuret tulevat sadan vuoden takaa. Perhettä ei nähdä mitään erityisenä kollektiivina vaan halutaan uskotella että ihan se ja sama kuka lapsista huolehtii.

Venäjällähän hyvin tavallista että isoäiti ottaa lastenhoidon pitkälti kontolleen.

Miten onnistuitkaan saamaan sotkettua tähänkin asiaan puoluepolitiikan. 

Minun 15-vuotias tytär on alkanut kutsua meitä vanhempia etunimillä. Ja minkäpä sille mahtaa, jos se on hänestä luontevampaa. Äiti minäkin mieluummin olisin. Joillekin nuorillehan se on kai osa itsenäistymisprosessia.

Vierailija kirjoitti:

Minä kutsun Leevi poikaani lapseksi. Onhan hän minun lapsi. 

Leevi on 5-kymppinen?

Koskahan sille lapselle ja sen kavereille selviää, että äidillä oli tyttöystävä ennen iskää?

Vierailija kirjoitti:

Koskahan sille lapselle ja sen kavereille selviää, että äidillä oli tyttöystävä ennen iskää?

No meillä ei ainakaan salailtu vanhempieni menneisyyttä. Näin jo pienenä kuvia isäni kihlatusta  , jonka kanssa oli ollut ennen äitiäni. 

Mitäpä väliä menneillä jos perheessä asiat on kunnossa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tuota erikoisuudet tavoittelua mitä Maria haluaa harrastaa. Kun täytyy olla niin erilainen ja normista poikkeava.

Aivan yhtä erilainen kun jokainen meistä. 

Kyllä me ihmiset olemme pitkälti samanlaisia. Normista poikkeavat erottuvat joukosta.

Onkohan mulla jotenkin erikoinen tuttavapiiri, jos se, että joku kutsuu vanhempiaan etunimellä, ei saa mussa aikaan ajatusta, että nyt poiketaan normista...

Todennäköisesti on. Jos se on kovin yleistäkin sun tuttaville.

Tuttavapiiri? Ettekö te kutsu sitä heimoksi?

Olen syntynyt 89 ja olen joskus kutsunut äitiäni etunimellä. En tiedä miksi mutta näin olen ajoittain tehnyt. Mitä outoa siinä nyt on... Ihan hyvissä väleissä ollaan.

Aloin teininä kutsumaan äitiäni etunimellä, jos halusin hänen kiinnittävän huomion. Ilmeisesti oli kuusilapsisen perheen äitinä oppinut automaattisesti jättämään osan "äiti" -huuteluista huomiotta. Kun huuteli etunimellä, niin heti vastasi.

Olen kohta kuudenkymmenen ja olisi tosi outoa, jos kutsuisin äitiäni ja isääni etunimellä. En muista koskaan tehneeni niin. Lapsilleni kutsun heitä yleensä mummuksi ja vaariksi. Harvemmin, mutta joskus viittaan sanomalla lapselleni isä tekee "vaikka linnunpönttöä" jos isäni sattuu sellaista tekemään. 

Autistit voivat kutsua vanhempiaan etunimillä myös.

Mitä ihmeellistä tuossa on? Mä kutsun aina vanhempiani heidän nimillään, niin heille kuin kaikille muillekkin puhuessani. En näe siinä mitään outoa. Miksikö? Koska mä nyt vaan haluan ja mulle se vaan on luontevinta? Eipä oo ollu kuulemma vanhemmiltani mitenkään pois se että ihminen käyttää heistä nimiä jotka heille on annettu. 😂