Maria Veitola poika kutsuu äitiään Mariaksi

Ulkonäön perusteella voisi kutsua mummiksi!

Kait se nyt kutsuu kun näkee äitinsä vaan telkkarissa ja lehtien otsikoissa. Siis Marian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tuota erikoisuudet tavoittelua mitä Maria haluaa harrastaa. Kun täytyy olla niin erilainen ja normista poikkeava.

Aivan yhtä erilainen kun jokainen meistä. 

Kyllä me ihmiset olemme pitkälti samanlaisia. Normista poikkeavat erottuvat joukosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuolla kannata päätään vaivata, kun asia ei miltään osin minulle kuulu.

Sun lapsi/ lapset kutsuu myös sua nimeltä?

Älä vaivaa päätäsi asialla, kun se ei miltään osin sinulle kuulu.

Veitolahan kertoi jossain haastattelussa pettyneensä kun lapsi oli poika, oli kuulemman ollut varma että tyttö tulee.

Vierailija kirjoitti:

Julkisuuden ja lapsen yhdistäminen on tuonut mukanaan myös hauskoja hetkiä. Veitola pyrkii julkisilla paikoilla liikkuessaan välttelemään ihmisten katseita ja sulkemaan muun maailman ulkopuolelle. Hän ei välttämättä edes huomaa, jos häntä tuijotetaan.

Veitola kertoo kirjassaan, että hänen Taisto-poikansa aiheuttaa silloin tällöin kiusallisia tilanteita. Taisto kutsuu häntä yleensä Mariaksi eikä suinkaan äidiksi.

– Kun oon huppu päässä Taiston kaa kaupungilla tai leikkipuistossa tai HopLopissa, se aina huutaa: ”Maria Veitola! Tule tänne, minun äitini Maria Veitola!” Varmaan hän on kuullut, kun ihmiset puhuu musta Maria Veitolana. Ja mä sanon, että: ”Voisit sä kutsuu mua äidiks? Kutsu mua äidiks.” Ja Taisto kuuluttaa kirkkaalla äänellä: ”Sinä olet Maria Veitola.”, Veitola kertoo kirjassaan.

Kiitos tästä. Voihan se olla että pojasta tämä on hauskaa. Vaikutti pikkuvanhalta ja älykkäältä.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tuota erikoisuudet tavoittelua mitä Maria haluaa harrastaa. Kun täytyy olla niin erilainen ja normista poikkeava.

Aivan yhtä erilainen kun jokainen meistä. 

Kyllä me ihmiset olemme pitkälti samanlaisia. Normista poikkeavat erottuvat joukosta.

Onkohan mulla jotenkin erikoinen tuttavapiiri, jos se, että joku kutsuu vanhempiaan etunimellä, ei saa mussa aikaan ajatusta, että nyt poiketaan normista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tuota erikoisuudet tavoittelua mitä Maria haluaa harrastaa. Kun täytyy olla niin erilainen ja normista poikkeava.

Aivan yhtä erilainen kun jokainen meistä. 

Kyllä me ihmiset olemme pitkälti samanlaisia. Normista poikkeavat erottuvat joukosta.

Onkohan mulla jotenkin erikoinen tuttavapiiri, jos se, että joku kutsuu vanhempiaan etunimellä, ei saa mussa aikaan ajatusta, että nyt poiketaan normista...

Todennäköisesti on. Jos se on kovin yleistäkin sun tuttaville.

Itse ehdotin miehelle, että lapset kutsuu meitä nimeltä. Tähän on totuttu. En tosiaankaan tarvitse tähän kenenkään mielipidettä. Tämä on meidän elämää.

Halla-ahoa kutsuvat kotona kuulema Mestariksi. Jostain kuulin tällaisen joskus.

Vierailija kirjoitti:

Halla-ahoa kutsuvat kotona kuulema Mestariksi. Jostain kuulin tällaisen joskus.

🤣

Vierailija kirjoitti:

Ois Maria nyt ottanut sukat mukaan eikä tuolla istu sohvalla varpaat paljaina. 

On sulla huolet.

Minulla on kaksi lasta, nyt teinejä, ja ovat iät ajat kutsuneet minua etunimellä. Yksi selitys voi olla, että minulla on lapsipuolia, jotka kutsuivat minua tietysti etunimellä niin omat lapseni omaksuivat tuon. Mutta en tiedä, kuopus joskus ihmettelikin miksi kutsuu minua etunimellä, muttei halunnut tapaa muuttaa. Meillä on kyllä läheiset ja lämpimät välit. Outoa. Neuvolassa tätä joskus kummasteltiin, muttei kai nyt sentään huolestuttu.

Minä olisin halunnut, että lapset kutsuu mua etunimellä. Mutta ei, ympäristön paineet jne. niin minä olen sitten äiti. Toivottavasti ne isompina alkaa kutsua mua nimellä.

EN ole kutsunut vanhempiani isäksi/äidiksi sitten ala-asteen. Kutsun omilla nimillä/lempinimillä. N33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vanhempi puhuu lapselleen itsestään kolmannessa persoonassa "äiti tulee täältä", ja toinen vanhempi toistaa samaa "menehän kysymään äidiltä" niin se tarttuu lapselle.

Jos taas vanhemmat puhuvat normaalisti "minä tulen täältä" ja "Kysyhän Marialta", niin lapsi oppii käyttämään nimeä. Ei siinä sen kummempaa.

No, yhtä omituiselta kuulostaa jos lapsen isä pyytää lastaan kysymään "Marialta". Vaikuttaisi vähintäänkin etäisiltä välit.

Mun miehen ja lasteni isän nimi on "Matti" (ei siis, keksitty nimi). Kun lapset tulevat multa kysymään jotain asiaa, joka niiden kannattaisi kysyä mieheltä, niin totean että kysy Matilta, minä en tiedä. Lapset sanoo silti Mattia isäksi. Matti on mun mieheni nimi, joten miksi ihmeessä en viittaisi häneen Mattina?

Meillä uusperhe, miehellä lapsia edellisestä liitosta. Yksi yhteinen lapsi. Tietenkin miehen lasten kanssa puhutaan etunimillä, enhän minä ole heidän äitinsä. Kun yhteinen lapsemme syntyi alkoi hänkin kutsua minua etunimellä. En todellakaan tästä tykännyt, olenhan hänen äitinsä ja aina omaa äitiäni äidiksi kutsunut. Mutta mitä vielä, tämä etunimikäytäntö on jäänyt ja en sitä enää edes huomaa. Tytär on jo teini. Joskus pyydän että sano nyt minua äidiksi, vähän aikaa yrittää muistaa, sitten on taas jo etunimi käytössä.

Toisaalta tämä on selkeämpää uusperheissä kun on yhden sun toisen äitiä ja isää, tiedetään aina kenestä puhutaan. Silti haluaisin että tyttäreni sanoisi minua aina äidiksi, mutta minkäs teet.

ps. meillä on todella läheiset välit, en tunne lastani yhtään etäiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ois Maria nyt ottanut sukat mukaan eikä tuolla istu sohvalla varpaat paljaina. 

Niin siis hänhän on omassa kotonaan 😆 jos halua olla ilman sukkia omalla sohvallaan, niin siihen ihan oikeus.

Uuden ideologian mannekiini. Ennen tämä oli suora viite siitä, että vanhempi on lapselle etäinen ja kolkko hahmo. Annetaan vaan yhteiskunnan kasvattaa lapset, mihinkäs sitä isää ja äitiä enää tarvitaan. Kohtahan mennään siihenkin että synnytys ja perheet suositellaan vältettäviksi asioiksi ja arvanette loput.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla, että tämän takana on ideologia, että ei sukupuoliteta edes perheenjäseniä. Tätä modernia kasvatusta, jossa pian voi sukupuoltaankin vaihtaa pelkällä ilmoituksella.

Tuota on ollut pitkään. Olen viisikymppinen ja kasvoin ajattelemaan vanhempiani etunimillä. Kasvatus oli etäistä. Eli mulla nousee karvat pystyyn etunimivanhemmista. Synonyymi jonkinlaiselle tunnesokeudelle ellei peräti kylmyydelle. Halutaan kasvattaa järkeviä pikkuaikuisia mistä voi myöhemmin joutua maksamaan.

Millään tunnesiteellä ei ole samanlaista merkitystä ja funktiota kuin lapsen, isän ja äidin välisillä. Voi olla vain yksi äiti ja isä. Miksi hämärtää tätä lapselta?